Kantelun tausta

1. Kantelija on yliopiston professori. Vuonna 2004 hän teki ensimmäistä kertaa palvelusopimuksen Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) kanssa. Cedefop on eurooppalainen virasto, joka edistää ja kehittää ammatillista koulutusta Euroopan unionissa. Tämän sopimuksen perusteella hän laati tieteellisen asiakirjan (jäljempänä vuoden 2004 kertomus), jonka Cedefop myöhemmin julkaisi. Kantelija mainittiin sen kansilehdellä kirjoittajana.[1]

2. Kantelija allekirjoitti 15 päivänä kesäkuuta 2006 Cedefopin kanssa uuden palvelusopimuksen [2], jäljempänä 'sopimus', uuden tieteellisen asiakirjan laatimiseksi, jäljempänä 'vuoden 2006 kertomus'.

3. Kantelijan vuoden 2006 kertomus hyväksyttiin julkaistavaksi maaliskuussa 2007 ja julkaistiin vuonna 2008 otsikolla From policy to practice, A systemic change to lifelong guidance in Europe. [3] Kantelijan nimeä ei kuitenkaan mainittu kansilehdellä. Sen sijaan hänet mainittiin vain yhtenä osallistujista raportin "Acknowledgement" -osiossa.

4. Cedefop selitti tammikuussa 2008 vastauksena kantelijan tiedusteluun, että se oli muuttanut viittauspolitiikkaansa lokakuussa 2007. Tämän seurauksena Cedefopin julkaisuissa ei enää tunnustettu ulkoisten raporttien laatijaa.

5. Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen 10. helmikuuta 2008.

Tutkinnan kohde

6. Kantelija väitti, että Cedefopin kieltäytyminen tunnustamasta häntä vuoden 2006 kertomuksen laatijaksi oli ristiriidassa keskuksen aiemman käytännön kanssa ja epäreilua.

7. Kantelija väitti, että Cedefopin olisi tunnustettava hänen tekijänsä kertomuksen hyväksymisosassa hänen kanssaan sovittujen ehtojen mukaisesti.

KYSYMYS

8. Oikeusasiamies pyysi 16. huhtikuuta 2008 Cedefopilta lausuntoa, jonka se antoi 24. heinäkuuta 2008. Lausunto toimitettiin kantelijalle huomautusten esittämistä varten, ja hän lähetti sen 16. lokakuuta 2008.

9. Oikeusasiamiehen yksiköt ottivat 10. helmikuuta 2009 yhteyttä kantelijaan keskustellakseen sovintoratkaisua koskevasta ehdotuksesta.

10. Oikeusasiamies teki 26. maaliskuuta 2009 Cedefopille sovintoratkaisuehdotuksen.

11. Cedefop ilmoitti 7. toukokuuta 2009, ettei se voi hyväksyä oikeusasiamiehen sovintoratkaisua.

12. Kantelija lähetti 9. kesäkuuta 2009 huomautuksensa Cedefopin vastaukseen oikeusasiamiehen sovintoratkaisuun.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Väite Cedefopin epäoikeudenmukaisesta ja epäjohdonmukaisesta toiminnasta

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

13. Kantelija väitti, että Cedefopin kieltäytyminen tunnustamasta häntä vuoden 2006 kertomuksen laatijaksi oli ristiriidassa sen aiemman käytännön kanssa ja epäreilua.

14. Väitteensä tueksi kantelija esitti seuraavat perustelut:

a) Cedefop tunnusti hänet selvästi vuoden 2004 kertomuksen laatijaksi mainitsemalla hänen nimensä vuoden 2004 kertomuksen kansilehdellä. Se ei kuitenkaan tehnyt näin vuoden 2006 kertomuksen osalta.

b) Sopimus, jonka perusteella vuoden 2004 kertomus annettiin hänen tehtäväksi, oli täsmälleen sama kuin vuoden 2006 kertomusta koskeva sopimus. Tästä syystä hän uskoi ja odotti, että sopiessaan vuoden 2006 kertomuksen laatimista koskevasta sopimuksesta Cedefopin viittauspolitiikka vuoden 2006 kertomusta varten olisi sama kuin vuoden 2004 kertomuksessa.

c) Cedefopin uutta viittauspolitiikkaa ei olisi pitänyt soveltaa takautuvasti.

15. Kantelija väitti myös, että

a) Työvoiman kehittämisen ohjausta käsitelleen konferenssin (Thessaloniki, 25.-26. kesäkuuta 2007) osallistujille jaetussa vuoden 2006 raportin julkaisua edeltävässä versiossa Cedefop mainitsi hänet raportin laatijana. ja

b) Jopa sen jälkeen, kun uusi politiikka otettiin käyttöön, Cedefop katsoi marraskuussa 2007 W:n olevan vastuussa W:n julkaisusta samoissa julkaisusarjoissa, joissa kantelijan kertomus on.

16. Oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa Cedefop myönsi, että kantelijan kanssa tehdyt sopimukset, jotka koskivat sekä vuoden 2004 kertomusta että vuoden 2006 kertomusta, olivat samat. Niihin ei sisältynyt viittauspolitiikkaa koskevia sääntöjä. Sopimusten II.8 kohdassa määrättiin kuitenkin seuraavaa: ”Kaikki tulokset tai niihin liittyvät oikeudet, mukaan lukien tekijänoikeudet ja muut sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä saadut teollis- ja tekijänoikeudet, ovat yksinomaan Cedefopin omistuksessa, ja Cedefop voi käyttää, julkaista, luovuttaa tai siirtää ne haluamallaan tavalla ilman maantieteellisiä tai muita rajoituksia, paitsi jos teollis- ja tekijänoikeudet ovat olemassa ennen sopimuksen tekemistä.” Tämä säännös on varainhoitoasetuksen yleisten ehtojen mukainen, joissa todetaan, että toimielimellä on omistusoikeus sen palvelusopimusten tuloksiin, ja määrätään II.10 artiklassa, että toimielin voi ”päättää palvelusopimuksen tulosten käytöstä, jakelusta ja julkaisemisesta, mukaan lukien oikeus käyttää vain osaa tuloksista, tai olla julkaisematta tuloksia, kuten se katsoo asianmukaiseksi.”

17. Ennen vuotta 2007 Cedefopilla ei ollut selkeää viittauspolitiikkaa palvelusopimusten perusteella laadittujen asiakirjojen osalta. Asiaa koskevat päätökset tehtiin tapauskohtaisesti. Cedefop vahvisti lokakuussa 2007 viittauspolitiikkansa ja noudatti sitä tiukasti kaikkien kyseisestä päivästä alkaen julkaistujen julkaisujen osalta.

18. Tämän käytännön seurauksena Cedefopin palvelusopimusten perusteella tilaamien palkallisten raporttien laatijoita, joihin yleensä sovelletaan Cedefopin asiantuntijoiden tekemiä muutoksia, ei enää mainita lopullisissa julkaisuissa tekijöinä. Sen sijaan tekijät, jotka toimittavat palkattomia artikkeleita Cedefopin julkaisuun nimeltä European Journal of Vocational Training, tunnustetaan tekijöiksi.

19. Kantelijan tapauksessa Cedefop totesi, ettei se soveltanut viittauspolitiikkaansa taannehtivasti. Tältä osin se totesi, että kantelijan raportti julkaistiin pian uuden politiikan hyväksymispäivän jälkeen.

20. Cedefop huomautti myös, että tästä viittauspolitiikasta ei ollut mahdollista tiedottaa mahdollisille ulkopuolisille toimeksisaajille, joita usein edustavat konsortiot, kun otetaan huomioon sen tekemien palvelusopimusten määrä. Tällaiset toimeksisaajat eivät missään tapauksessa saa oikeutta tulla mainituiksi tekijöinä Cedefopin julkaisuissa.

21. Cedefop totesi W:n julkaisusta, että kyse oli vastikkeettomasta maksusta, joka ei liittynyt palveluhankintasopimukseen. Viittauspolitiikka ei siis koskenut sitä.

22. Cedefop väitti vielä, että kantelijan laatima raporttiluonnos, jota käytettiin Thessalonikissa kesäkuussa 2007 pidetyssä konferenssissa, ei vielä ollut Cedefopin julkaisu. Kansisivulla oli selkeä merkintä "Tausta-asiakirja/loppuraportti, EN ei tarkistettu". Tämä merkitsi sitä, että asiakirjaa ei ollut muokattu eikä tarkistettu, koska Cedefopin omat asiantuntijat eivät olleet vielä tehneet lisäyksiä tai muutoksia.

23. Huomautuksissaan kantelija ei nähnyt yhteyttä tutkimuksesta maksettavan korvauksen ja tekijänpalkkion välillä ja väitti, että Cedefopin asiantuntijat eivät osallistuneet vuoden 2006 kertomukseen. Hän pysytti pääpiirteissään alkuperäisen väitteensä, argumenttinsa ja väitteensä.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

24. Ensinnäkin on kiistatonta, että jos tutkija laatii raportin, jonka Cedefop julkaisee, hän saa lisähyötyä, jos hänen nimensä mainitaan julkaisun kansilehdellä.

25. Toiseksi Cedefop voi harkintavaltansa rajoissa ottaa käyttöön uuden lainauspolitiikan, jolla muutetaan sen lainauskäytäntöä. Näin tehdessään Cedefop ei kuitenkaan saisi vaikuttaa niihin kirjoittajiin, jotka ovat luottaneet vanhaan käytäntöön laatiessaan ja jättäessään tutkimuksiaan. Oikeusasiamies viittasi tältä osin vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan sellaisen oikeustoimen taannehtiva peruuttaminen, jolla yksityiselle on myönnetty oikeuksia tai vastaavia etuja, on vastoin yleisiä oikeusperiaatteita [4].

26. Oikeusasiamies katsoi, että kantelijan oli kohtuullista luottaa Cedefopin nykyiseen käytäntöön, kun hän maaliskuussa 2007 toimitti vuoden 2006 kertomuksen.

27. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoi, että soveltamalla uutta viittauspolitiikkaansa kantelijan vuoden 2006 kertomukseen, joka hyväksyttiin, täydennettiin ja hyväksyttiin julkaistavaksi ennen kyseisen uuden politiikan voimaantuloa lokakuussa 2007, Cedefop a) ei toiminut oikeudenmukaisesti ja b) ei kunnioittanut kantelijan oikeutettuja odotuksia, jotka perustuivat Cedefopin vanhaan viittauskäytäntöön. Koska kyseessä voi olla hallinnollinen epäkohta, oikeusasiamies teki Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti seuraavan sovintoratkaisuehdotuksen:

Cedefop voisi

Ensinnäkin pyydän kantelijalta anteeksi sitä, että se sovelsi uutta viittauspolitiikkaa raporttiin, josta oli sovittu ja joka oli tehty ennen 1. lokakuuta 2007. ja

Toiseksi on tunnustettava, että kantelija on laatinut vuoden 2006 kertomuksen samoin ehdoin kuin vuoden 2004 kertomuksessa "Ohjeet osaamisyhteiskunnassa: suuntauksia, haasteita ja vastauksia kaikkialla Euroopassa" ja lisätään oikaisu kaikkiin tutkimuksen versioihin, joita jaetaan tulevaisuudessa.

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

28. Cedefop ei ollut samaa mieltä oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksesta. Se väitti noudattaneensa täysin palvelusopimusta, joka oli ainoa oikeudellinen perusta tämän kysymyksen käsittelylle. Tältä osin se huomautti, että vuosina 2004 ja 2006 tehdyt sopimukset eivät selvästikään antaneet kantelijalle oikeutta saada nimensä mainituksi.

29. Cedefop väitti myös, että luottamuksensuojan oikeudellinen periaate ei ollut merkityksellinen käsiteltävässä asiassa, koska ennen lokakuuta 2007 ei ollut olemassa vakiintunutta pitkäaikaista viittauskäytäntöä. Viittauksia koskevat päätökset tehtiin pikemminkin tapauskohtaisesti. Tässä yhteydessä yksittäinen tapahtuma ei ole "johdonmukainen käytäntö".[5] Cedefop ei myöskään antanut mitään takeita siitä, että kantelijaa pidettäisiin vuoden 2006 kertomuksen laatijana.

30. Cedefopin mukaan sopimuksissa annettiin teollis- ja tekijänoikeudet nimenomaisesti ja kattavasti Cedefopille. Kantelija oli tästä selvästi tietoinen. Hän ei siis toiminut hyvässä uskossa. Lisäksi Cedefopin mukaan kantelija myönsi Cedefopille tekemissään kanteluissa, että muodolliselta ja oikeudelliselta kannalta tekijänoikeutta ei ollut.[6] Näin ollen kantelijalla ei voinut olla perusteltua luottamusta siihen, että hän saisi edun, joka olisi itse asiassa ollut selvästi ilmaistujen sopimusmääräysten vastainen. Oikeusvarmuuden periaatetta on noudatettu, koska oikeussäännöt olivat selkeät ja täsmälliset.[7] Cedefop korosti, ettei ole myöskään oikeuskäytäntöä, joka tukisi näkemystä, jonka mukaan määräyksen virheellinen soveltaminen yhdessä ainoassa aiemmassa palvelusopimuksessa mahdollistaisi perustellun luottamuksen syntymisen. Itse asiassa sopimuksen virheellinen soveltaminen ei voi koskaan antaa yksilöllisiä oikeuksia.

31. Cedefop väitti lisäksi, että ulkopuolinen toimeksisaaja, joka allekirjoittaa palvelusopimuksen keskuksen kanssa, tekee sen "palveluntarjoajana" eikä "tutkijana". Yhteenvetona voidaan todeta, että hän tarjoaa palveluja hyvin erityisten sopimusmääräysten mukaisesti eikä toimita "tieteellistä asiakirjaa". Cedefopille suoritettavat palvelut on eritelty yksityiskohtaisesti palvelusopimuksessa, mukaan lukien tarkka kohde, tutkimuksen painopiste ja Cedefopille toimitettavan raportin pituus. Palveluhankintasopimukseen kuuluvissa tarjouseritelmässä annetaan tarkat ohjeet kyseisen raportin laajuudesta ja sisällöstä. Sen varmistamiseksi, että ulkopuolinen toimeksisaaja noudattaa tarjouseritelmiä kaikilta osin, Cedefopin henkilöstö valvoo ja seuraa toimeksisaajien tehtäviä vaiheittain ja antaa ohjeita ja ohjeita palveluntarjoajille/ulkoisille toimeksisaajille. Lisäksi palvelusopimuksen tulos, toisin sanoen raportti, voidaan julkaista täysin muutetuna versiona tai alkuperäisenä versiona. Cedefop voi päättää kirjoittaa raportin uudelleen haluamallaan tavalla, koska se on Cedefopin henkistä omaisuutta. Cedefop päättää, milloin ja jos julkaistaan, ja voi hyvinkin päättää olla julkaisematta raporttia.

32. Cedefop totesi, että lainauspolitiikan määräaika oli lokakuu 2007. Cedefop sovelsi tätä tiukasti ja poikkeuksetta. Viittauspolitiikkaa ei kuitenkaan ollut olemassa ennen lokakuuta 2007, vaikka kantelijan oletukset olivat päinvastaiset.

33. Cedefop totesi, että sillä on harkintavaltaa viitepolitiikan laatimisessa.

34. Cedefop totesi lisäksi, että viittauskysymys on Cedefopin sisäinen asia. Cedefopin viittauspolitiikkaa ei sen sisäisen luonteen vuoksi ilmoitettu kantelijalle. Ainoa merkityksellinen ja oikeudellisesti sitova asiakirja, joka koskee ulkopuolisia toimeksisaajia, on palvelusopimus.

35. Mitä tulee kantelijan tekemiin viittauksiin W:n panokseen, joka mainittiin kirjoittajana, Cedefop totesi, että tämä panos ei liittynyt mihinkään Cedefopin kanssa tehtyyn palvelusopimukseen. Pikemminkin se muodosti W:n oman itsenäisen työn. Cedefop lisäsi, että W. voi tietenkin vaatia teoksen tekijää. Sitä vastoin ulkoisiin toimeksisaajiin, kantelija mukaan luettuna, sovelletaan Cedefopin kanssa tehtyjen palvelusopimusten määräyksiä. Toisin sanoen niiden rahoitusosuudet perustuvat palvelusopimuksessa määrättyihin täsmällisiin ohjeisiin ja ohjeisiin, mukaan lukien Cedefopin henkilöstön antamat ohjeet, tarkistukset ja korjaukset. Näin ollen Cedefopin henkilöstön panos tällaiseen työhön on kiistaton.

36. Cedefop kiinnitti oikeusasiamiehen huomion siihen, että kantelija lähetti Cedefopille seitsemän kantelukirjettä. Cedefop vastasi laajasti kuhunkin kirjeeseen huolimatta siitä, että kirjeet olivat toistuvia ja sisälsivät lukuisia perusteettomia väitteitä ja väitteitä.

37. Cedefop oli yllättynyt siitä, että kantelija ei näyttänyt ymmärtävän, että hänen panoksensa oli otettu asianmukaisesti huomioon julkaistun raportin tunnustamista koskevassa osiossa. Se huomautti, että tällaisen tunnustuksen käyttö on yleinen käytäntö Euroopan unionissa.

38. Koska sopimusmääräykset, jotka olivat selkeitä ja täsmällisiä ja joita Cedefop noudatti kirjeessään, muodostivat ainoan merkityksellisen oikeusperustan, Cedefop ei ollut samaa mieltä sovintoratkaisua koskevasta ehdotuksesta.

39. Cedefop piti valitettavana, että kantelijalla oli perusteettomia ja kohtuuttomia odotuksia. Se totesi myös, että hänen kirjeenvaihtonsa sävy ja sisältö olivat herättäneet vakavia epäilyjä kantelijan halukkuudesta päästä sovintoratkaisuun tässä asiassa.

40. Lopuksi Cedefop pyysi oikeusasiamiestä harkitsemaan uudelleen arviotaan ja saattamaan tutkimuksensa päätökseen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ole.

41. Huomautuksissaan kantelija pysytti kantelunsa ja totesi, että oikeusasiamiehellä on kaikki käytettävissä olevat tiedot päätöksen tekemiseksi.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

42. Oikeusasiamies toteaa, että Cedefop perustaa väitteensä siihen, että se kieltäytyi hyväksymästä hänen sovintoratkaisuehdotustaan, yksinomaan kantelijan sopimusperusteisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

43. Oikeusasiamies toteaa, että kantelijan kanssa vuosina 2004 ja 2006 tehdyt sopimukset ovat identtiset. Kumpikaan sopimus ei antanut kantelijalle sopimukseen perustuvaa oikeutta siihen, että hänen nimensä mainitaan julkaisun tekijänä. Sopimukset eivät kuitenkaan myöskään velvoittaneet Cedefopia olemaan mainitsematta kantelijaa julkaisun laatijana. Cedefop käytti tätä sopimusjoustoa hyväkseen päättäessään ensin mainita kantelijan vuoden 2004 kertomuksen laatijana ja myöhemmin antaa vuonna 2007 uudet viittaussäännöt, joiden mukaan missään Cedefopin maksamissa raporteissa ei mainita laatijoita. Kumpikaan Cedefopin valitsemista vaihtoehdoista ei johtanut siihen, että Cedefop (tai kantelija) olisi rikkonut sopimusta.

44. Koska Cedefopin päätös mainita kantelija vuoden 2004 kertomuksen laatijana ei ollut vuoden 2004 palvelusopimuksen vastainen, kantelija ei ollut väärässä uskoessaan, että myös vuoden 2006 kertomus, jonka hän toimitti samanlaisen palvelusopimuksen mukaisesti, antoi Cedefopille mahdollisuuden mainita kantelija vuoden 2006 kertomuksen laatijana.

45. Oikeusasiamies katsoo, että kantelijan oli kohtuullista uskoa vilpittömässä mielessä, että Cedefop saattoi, kuten se oli tehnyt vuoden 2004 kertomuksen yhteydessä, mainita hänet vuoden 2006 kertomuksen laatijana. Hän muistuttaa tässä yhteydessä, että kantelija toimitti vuoden 2006 kertomuksen maaliskuussa 2007 eli seitsemän kuukautta ennen kuin Cedefop ilmoitti uudesta viittauspolitiikastaan. Oikeusasiamies katsoo, että Cedefop ei saisi haitata niitä tekijöitä, jotka nojautuivat vanhaan käytäntöön laatiessaan ja jättäessään tutkimuksiaan.

46. Vaikka oikeusasiamies katsoo, että kantelijan oli kohtuullista tukeutua Cedefopin nykyiseen käytäntöön, kun hän maaliskuussa 2007 toimitti vuoden 2006 kertomuksen, oikeusasiamiehen on korostettava, että ennen lokakuuta 2007 voimassa olleessa politiikassa ei edellytetty, että Cedefop mainitsee kaikissa tapauksissa tekijän nimen julkaisujensa kansilehdellä. Kuten Cedefop on todennut, ennen lokakuuta 2007 tekijöiden mainitsemista koskevat päätökset tehtiin tapauskohtaisesti. Näin ollen Cedefopilla oli kyseisenä ajanjaksona harkintavaltaa mainita tekijöiden nimet julkaisujensa kansilehdellä tai olla tekemättä niin. Oikeusasiamies on kuitenkin johdonmukaisesti todennut, että harkintavalta ei ole sama asia kuin mielivalta. Hallinnolla, jolla on harkintavaltaa, olisi aina oltava mahdollisuus perustella objektiivisin perustein, miksi se valitsee tietyn vaihtoehdon. Näin ollen, jos Cedefop olisi ennen lokakuuta 2007 tehnyt tapauskohtaisesti päätöksiä tekijöiden mainitsemisesta tai mainitsematta jättämisestä, sen olisi pitänyt varmistaa, että sillä olisi ollut mahdollisuus perustella nämä päätökset objektiivisin perustein. On tärkeää, että hallinto voi perustella tällaiset päätökset objektiivisin perustein, jotta se voi siten varmistaa, että sen päätökset, jotka koskevat tekijöiden mainitsemista, eivät ole syrjiviä eivätkä suhteettomia. Cedefop ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa esittänyt objektiivisia syitä sille, miksi se ei maininnut kantelijaa vuoden 2006 kertomuksen laatijana.[8] Se pikemminkin vetoaa (väärin) ainoastaan uuteen lainauspolitiikkaan ja sopimusvelvoitteidensa virheelliseen tulkintaan perustellakseen kantansa kantelijaan. Kuten edellä on todettu, i) uutta viittauspolitiikkaa ei pitäisi soveltaa takautuvasti raportteihin, jotka on toimitettu ajanjaksona, jona vanha viittauspolitiikka oli vielä voimassa, ja ii) palvelusopimukset eivät velvoita Cedefopia olemaan mainitsematta tekijöitä julkaisujensa kansilehdellä.

47. Oikeusasiamies hylkää Cedefopin väitteen, jonka mukaan kantelija toimi vilpillisessä mielessä kiistäessään vuoden 2007 viittaussääntöjen soveltamisen vuoden 2006 kertomukseen (ks. edellä 30 kohta). Cedefop perustaa väitteensä, jonka mukaan kantelija toimi vilpillisessä mielessä, siihen, että palvelusopimuksissa Cedefopille myönnetään nimenomaisesti ja kattavasti teollis- ja tekijänoikeudet. Se väittää, että koska kantelija oli selvästi tietoinen sopimusehdoista, hän ei voinut toimia vilpittömässä mielessä. Oikeusasiamies toteaa, että kantelija oli tietoinen vuoden 2004 palvelusopimuksen sopimusmääräyksistä toimittaessaan vuoden 2004 kertomuksen. Tämä sopimus, jolla Cedefopille myönnettiin teollis- ja tekijänoikeudet vuoden 2004 kertomukseen nähden, ei estänyt Cedefopia valitsemasta kantelijan mainitsemista kyseisen kertomuksen laatijana. Cedefop käytti hyväkseen tätä sopimusjoustoa ja mainitsi kantelijan vuoden 2004 kertomuksen laatijana. Vuoden 2006 palvelusopimus oli sama kuin vuoden 2004 palvelusopimus. Näin ollen ei ollut mitään syytä, miksi kantelija ei olisi vilpittömässä mielessä ymmärtänyt, että Cedefop olisi voinut ja itse asiassa olisi myös maininnut hänet vuoden 2006 kertomuksen laatijana.

48. Mitä tulee Cedefopin "vakaviin epäilyihin" kantelijan intressistä sovitteluratkaisuun (ks. edellä 39 kohta), oikeusasiamies katsoo, että sen sijaan, että hänellä olisi epäilyksiä kantelijan intressistä hyväksyä sovitteluratkaisu, oikeusasiamies toteaa, että kantelija itse asiassa ilmaisi hyväksyvänsä sovintoratkaisua koskevan ehdotuksen, kun hänelle ilmoitettiin oikeusasiamiehen ehdotuksesta. Oikeusasiamies pahoittelee, että nämä väärinkäsitykset vaikeuttavat sovintoratkaisun löytämistä käsiteltävänä olevaan asiaan.

49. Oikeusasiamies toivoo, että edellä esitetty analyysi auttaa poistamaan käsiteltävässä asiassa ilmenneet väärinkäsitykset. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että Cedefopille on tarpeen antaa suositusluonnos, jotta tässä tapauksessa havaittu hallinnollinen epäkohta voidaan poistaa.

C. Suositusluonnos

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan suositusluonnoksen:

Cedefopin olisi tunnustettava kantelijan vuoden 2006 kertomuksen laatija samoin ehdoin kuin vuoden 2004 kertomuksessa, ja sen olisi siksi lisättävä oikaisu kaikkiin tutkimuksen tulevaisuudessa jaettaviin versioihin.

Kantelijalle ja Cedefopille ilmoitetaan suositusluonnoksestani. Perussääntöni 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti Cedefop lähettää yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2010. Yksityiskohtaiseen lausuntoon voisi sisältyä suositusluonnokseni hyväksyminen ja kuvaus siitä, miten se on pantu täytäntöön.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 5 päivänä tammikuuta 2010.

---

[1] Osaamisyhteiskunnan ohjauspolitiikat: Trends, challenges and responses across Europe, A Cedefop Synthesis Report, [laatija], Cedefop Panorama series; 85, 2004 Luxemburg (kiistaton tosiseikka, ks. Cedefopin lausunto, s. 3).

[2] Palvelusopimus nro 2006-0078/AO/B/JWA/-RLAR/CouncilRes/011/06.

[3] Politiikasta käytäntöön, Systeeminen muutos elinikäiseen ohjaukseen Euroopassa , Cedefop Panorama -sarja; 149, 2008, Luxemburg.

[4] Ks. tältä osin asia 159/82, Verli-Wallace v. komissio, Kok. 1983, s. 2711, 8 kohta; Asia T-123/89, Chomel v. komissio, Kok. 1990, s. II-131, 34 kohta, asia T-197/99, Gooch v. komissio, Kok. H. 2000, s. I-A-271 ja II-1247, 53 kohta, ja asia T-251/00, Lagardère SCA ja Canal+ SA v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 2002, s. II-4825, 139 kohta.

[5] Asia T-20/91, Holtbecker v. komissio, Kok. 1992, s. II-2599, 53 kohta.

[6] Asia C-188/88, NMB (Deutschland) GmbH v. komissio, Kok. 1992, s. I-1689, 53 kohta.

[7] Asia C-107/97, Rombi &amp ja Arkopharama, Kok. 2000, s. I-3367, 66 kohta.

[8] Koska Cedefop ei ole esittänyt objektiivisia syitä, oikeusasiamies katsoo, ettei tällaisia objektiivisia syitä ole. Oikeusasiamies toteaa, että Cedefop sitä vastoin esitti objektiivisia syitä samankaltaisessa oikeusasiamiehen käsiteltäväksi saatetussa asiassa eli asiassa 1874/2008/BB.