(Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti (1))

KILPAILUKYKY

Kantelija on konsortio, joka koostuu kolmesta yrityksestä ja elimestä (Agristudio S.r.l., Vakakis Inr. S.A. ja Chambre d’agriculture de Charente Maritime) olivat tehneet tarjouksen vastauksena Euroopan komission toukokuussa 2000 julkaisemaan tarjouspyyntöön, joka koski hanketta SCR-E/110582/C/SV/TM (Yhdennetty tuki maataloudelle ja elintarviketeollisuudelle – Turkmenistan) osana Tacis-ohjelmaa. Kantelija asetettiin esivalintaluetteloon yhdessä seitsemän muun tarjoajan kanssa, mukaan lukien TDI Natural Resources Division, jäljempänä ’TDI NRD’, ja Landell Mills Limited, jäljempänä ’LM’.

Kantelun mukaan käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiä olivat seuraavat säännökset:

- Hankintailmoituksen 9 kohdassa määrätään, että ehdokkaiden on jätettävä vain yksi hakemus nykyistä hankintasopimusta varten riippumatta osallistumismuodosta (yksittäisenä ehdokkaana tai yhteenliittymän ehdokkaan johtajana tai kumppanina) ja että jos henkilö on jättänyt useamman kuin yhden hakemuksen, kaikki hakemukset, joihin kyseinen henkilö on osallistunut, hylätään automaattisesti.

- SCR:n (ulkosuhteiden yhteinen palvelu) käsikirjan 2 artiklan 3 kohdassa määrätään, että luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä "ei ole oikeutta osallistua tarjouskilpailuun tai tehdä hankintasopimuksia, jos (...) ne ovat jossakin eettisissä lausekkeissa (7 jakso) tarkoitetuista tilanteista, jotka mahdollistavat poissulkemisen tarjouksen tai hankintasopimuksen yhteydessä".

- SCR:n ohjekäsikirjan 7 artiklan 3 kohdan mukaan ehdokkaan tai tarjoajan on ilmoitettava, "ettei hänellä ole mahdollisia eturistiriitoja ja ettei hänellä ole erityistä yhteyttä muihin tarjoajiin tai hankkeessa mukana oleviin osapuoliin".

Kantelija katsoi 5 päivänä joulukuuta 2000 päivätyssä kirjeessään komissiolle, että näitä säännöksiä oli rikottu ja että TDI ja LM olisi sen vuoksi jätettävä tarjouskilpailun ulkopuolelle. Tämän väitteen tueksi valituksen tekijä väitti, että TDI NRD oli TDI:n sivuliike, johon LM kuului, ja että TDI omisti myös 50 prosenttia teknisestä hallintopalvelusta (Technical Management Service, TMS), joka yhdessä kahden muun yrityksen kanssa vastasi Turkmenistanissa sijaitsevan Tacis-koordinointiyksikön hallinnoinnista. Kantelija katsoi, että nämä seikat johtivat eturistiriitaan ja epäreiluun kilpailuun.

Komissio ilmoitti kantelijalle 11 päivänä joulukuuta 2000 antamassaan vastauksessa, että se oli tutkinut kantelijan toimittamat tiedot mutta tullut siihen tulokseen, ettei mikään mahdollinen eturistiriita tai vilpillinen kilpailu voinut asettaa kyseenalaiseksi näiden kahden yrityksen sisällyttämistä esivalintaluetteloon.

Kantelija toisti komissiolle 22 päivänä joulukuuta 2000 lähettämässään kirjeessä väitteensä ja esitti asiakirjatodisteita eli otteita Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin yritysrekistereistä. Näistä asiakirjoista kävi ilmi, että LM:n osakkeista 100 prosenttia omisti irlantilainen yritys nimeltä Development Consultants International Ltd., jäljempänä ’DCI’. Yhtä lukuun ottamatta kaikki TDI-konsernin osakkeet (99,9995 prosenttia) olivat myös DCI:n hallussa. Jäljelle jäävän osuuden TDI Groupista omisti Michael Boyd, joka toimi johtajana kaikissa näissä kolmessa yrityksessä. Boyd oli myös TMS:n johtaja. Kantelija mainitsi kirjeessään myös, että sille oli ilmoitettu, että Brian Milton, joka oli tehnyt tiedonhankintamatkan ja laatinut kyseistä hanketta koskevan toimeksiannon, oli ollut TDI:n Tšekissä vuosina 1998 ja 1999 ja oletettavasti myös vuonna 2000 toteuttaman hankkeen johtaja.

Koska vastausta ei saatu, kantelija lähetti komissiolle 9 päivänä tammikuuta 2001 uuden kirjeen, jossa se esitti uudelleen edellisessä kirjeessään mainitut tosiseikat ja päätelmät. Valituksen tekijä väitti myös, että TDI NRD:n ja LM:n välillä oli muita yhteyksiä, koska kaksi muuta henkilöä (Moran ja Meenan) olivat sekä TDI Groupin että DCI:n johtajia. Kantelija esitti myös useita kysymyksiä asianomaisten henkilöiden ja yritysten rooleista.

Kirjeessään kantelija katsoi lisäksi, että tarjouskilpailun ensisijaisena tavoitteena oli varmistaa oikeudenmukainen kilpailu kaikkien osallistujien välillä eli että kunkin osallistujan oli päätettävä käyttäytymisestään kaikista muista osallistujista riippumatta. Näin ei ollut silloin, kun kaksi yhtiötä, joilla on samat osakkeenomistajat ja samat johtajat, jättivät tarjouksia samasta tarjouksesta. Kantelija väitti lisäksi, että kyseessä oli myös eturistiriita. Valituksen tekijän mukaan TDI:n ja LM:n tekemiä tarjouksia oli selvästi valvonut, ohjannut ja koordinoinut yksi ainoa yksikkö eli DCI, joka valvoi ja koordinoi täysin näiden kahden yrityksen toimintaa niiden yhteisen johdon ja varainhoidon valvonnan kautta. Lopuksi kantelija katsoi, että tarjoajia ei ollut kohdeltu yhdenvertaisesti, koska yksi tarjoaja oli saanut tehdä kaksi tarjousta.

Komission EuropeAid-yhteistyötoimisto ilmoitti 22 päivänä tammikuuta 2001 vastaanottaneensa 22 päivänä joulukuuta 2000 ja 9 päivänä tammikuuta 2001 päivätyt kirjeet. Komissio väitti tutkivansa asiaa uudelleen ja kääntyvänsä valituksen tekijän puoleen heti, kun se on tehty.

Komission SCR ilmoitti kantelijalle 31 päivänä tammikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä, että sen tarjous oli hylätty ja että sopimus oli tehty TDI NRD:n kanssa.

Kantelija lähetti komissiolle uuden kirjeen 7 päivänä helmikuuta 2001. Tässä kirjeessä kantelija väitti, että toinen yritys oli jo lokakuussa 2000 kiinnittänyt komission huomion merkityksellisiin tosiseikkoihin. Kantelija katsoi lisäksi, että komissio ei ollut noudattanut komission hyvän hallintotavan säännöstössä henkilöstölleen asetettua 15 päivän määräaikaa. Lopuksi kantelija katsoi, että komissiolle osoittamissaan kirjeissä esitettyjen tosiseikkojen perusteella sopimuksen tekeminen TDI NRD:n kanssa vaikutti komission harkintavallan väärinkäytöltä.

Kantelija esitti oikeusasiamiehelle helmikuussa 2001 tekemässään kantelussa seuraavat kolme väitettä:

(1) Komissio ei ole virheellisesti jättänyt TDI NRD:tä ja LM:ää tarjouskilpailun ulkopuolelle

(2) Komissio ei vastannut kantelijan 22 päivänä joulukuuta 2000 ja 9 päivänä tammikuuta 2001 päivättyihin kirjeisiin asianmukaisessa määräajassa.

(3) Sopimuksen tekeminen TDI NRD:n kanssa merkitsi vallan väärinkäyttöä

Kantelija pyysi oikeusasiamiestä suosittelemaan, että komissio keskeyttäisi sopimuksen soveltamisen välittömästi ja peruuttaisi sen ajoissa.

Kantelija toimitti myöhemmin todisteita, jotka osoittivat, että Brian Milton oli toiminut syyskuusta 1998 syyskuuhun 2000 kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston (DEVCO) Tšekissä toteuttaman hankkeen hankejohtajana ja että hän oli laatinut komission puolesta Turkmenistanissa toteutettavien Tacis-hankkeiden toimeksiannon.

KYSYMYS

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio esitti seuraavat huomautukset:

Kantelija oli sisällytetty asianomaisen tarjouspyynnön esivalintaluetteloon. Se oli 5.12.2000 valittanut komissiolle ja väittänyt, että TDI NRD:tä ja LM:ää ei olisi pitänyt sisällyttää esivalintaluetteloon sekä eturistiriidan että vilpillisen kilpailun vuoksi. Vastaus, jossa nämä väitteet hylättiin, lähetettiin 11. joulukuuta 2000. Päätös olla sulkematta näitä kahta yritystä menettelyn ulkopuolelle perustui TDI:ltä lokakuussa 2000 saatuihin tietoihin, kun toinen kilpailija oli tehnyt samanlaisen valituksen.

Tarjouskilpailumenettely oli tällä välin toteutettu, ja kuusi tarjousta oli saatu ja hyväksytty jatkoarviointia varten. Kaksi oli hylätty (konsortio GTZ ja konsortio ACE Agrar, mukaan lukien LM), koska ne olivat ehdottaneet samaa keskeistä asiantuntijaa samaan tehtävään. Vain yksi tarjous, TDI:n sisältävä konsortio, oli saavuttanut vaaditun teknisen vähimmäiskynnyksen, ja se oli hyväksytty taloudelliseen arviointiin. Komissio teki 19.12.2000 sopimuksen TDI:n sisältävän konsortion kanssa.

Ensimmäinen väite

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan TDI ja LM olisi pitänyt sulkea pois eturistiriidan ja vilpillisen kilpailun vuoksi, TDI oli jo lokakuussa 2000 toimittanut selvennyksiä toisen kilpailijan samanlaisen valituksen johdosta. Toimitettujen tietojen mukaan TDI (rekisteröity Irlannissa), LM (rekisteröity Yhdistyneessä kuningaskunnassa) ja TMS (rekisteröity Irlannissa) olivat erillisiä oikeushenkilöitä, joiden hallitukset, johtajat ja henkilöstö toimivat täysin erillään toisistaan, vaikka ne olivat saman sijoitusalan holdingyhtiön, DCI:n, tytäryhtiöitä. TDI oli korostanut, että DCI ei osallistunut minkään tytäryhtiönsä päivittäiseen toimintaan ja että TDI kilpaili aggressiivisesti LM:n ja TMS:n kanssa. Yritys oli lisäksi huomauttanut, että se ei ollut saanut DCI:ltä ohjeita yhteistyöstä tai yhteistyöstä muiden yritysten kanssa ja että se oli päättänyt ehdottaa, että se antaisi "peruuttamattoman ja ehdottoman kirjallisen sitoumuksen" jatkaa tarjouskilpailua täysin riippumattomasti muista esivalinnan läpäisseistä yrityksistä ja konsortion jäsenistä, kuten se oli tehnyt aiemmin komission tätä koskevien pyyntöjen perusteella (2).

Saatuaan nämä tiedot komissio oli voinut vastata kantelijan 5. joulukuuta 2000 päivättyyn kirjeeseen 11. joulukuuta 2000 ja ilmoittaa kantelijalle, ettei se ollut löytänyt todisteita eturistiriidasta tai vilpillisestä kilpailusta, jonka olisi pitänyt johtaa TDI:n ja LM:n sulkemiseen tarjouskilpailumenettelyn ulkopuolelle.

Toinen väite

Komissiolta kantelijan kirjeisiin vastaamiseen kuluneen ajan osalta voidaan todeta, että kantelijan 22 päivänä joulukuuta 2000 päivätty faksi oli lähetetty sen jälkeen, kun komissio oli lopettanut toimintansa. Komissio oli lopettanut toimintansa 23. joulukuuta 2000 ja 2. tammikuuta 2001 välisenä aikana. Odotusvastaus oli lähetetty 22.1.2001. Tämä oli hyvän hallintotavan säännöstön (Code of Good Administrative Behaviour for Staff in their Relations with the Public) (jonka mukaan pysyvä vastaus oli lähetettävä, jos vastausta ei voitu lähettää 15 työpäivän kuluessa) ja ohjekäsikirjan (3) kohdan 8 (jonka mukaan hankintaviranomaisen oli vastattava 90 päivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta) mukaista.

Kolmas väite

Päätös sopimuksen tekemisestä TDI-konsortion kanssa oli tehty ennen 22.12.2000 ja 9.1.2001 tehtyjen kantelujen vastaanottamista. Sittemmin komission oli siis tutkittava ja arvioitava kantelijan esittämät todisteet selvittääkseen, oliko olemassa vakavia todisteita, jotka velvoittaisivat komission lopettamaan hankkeen peruuttamalla sopimuksen. Tutkimus oli kestänyt suunniteltua kauemmin, koska kantelija oli lisännyt uusia seikkoja 22. joulukuuta 2000 ja 9. tammikuuta 2001 päivätyissä kirjeissään sekä oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, jonka komissio vastaanotti 7. maaliskuuta 2001.

Näin toimitettujen tietojen jälkeen komission yksiköt olivat ottaneet uudelleen yhteyttä TDI:hen. TDI vahvisti 11.1.2001 päivätyssä vastauksessaan, että Boyd oli TDI Groupin, LM:n ja TMS:n hallitusten jäsen. Se oli myös myöntänyt, että koska Boyd oli läsnä johtokunnissa, hän saattoi saada tietää, mihin tarjouskilpailuun kukin yhtiö osallistui, mutta väitti, ettei hän osallistunut kunkin yhtiön tarjous- tai projektinhallintatoiminnan operatiivisiin näkökohtiin. TDI:n 11.1.2001 päivätyssä kirjeessä väitettiin myös, että TMS:ään sovellettiin samoja toiminnallisen riippumattomuuden perusteita ja että lisäksi TMS osallistui ainoastaan asiantuntemuksen tarjoamiseen Moskovan kansalliselle koordinointiyksikölle, kun taas Turkmenistanissa ulkopuolista apua antoi Proman-niminen yhtiö kolmannen Planet-nimisen yhtiön valvonnassa, eikä kummallakaan ollut mitään yhteyttä TDI:hen.

TDI oli lisäksi vahvistanut, että kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosasto (jonka DCI (4) oli hankkinut vuonna 1999) oli aiemmin palkannut Miltonin riippumattomaksi konsultiksi suorittamaan lyhytaikaisia toimeksiantoja, ja väittänyt, että hänen työnsä kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston kautta oli ollut tarjota hankkeeseen liittyvää erityisasiantuntemusta ”alalla”. TDI oli kuitenkin kiistänyt, että Milton olisi koskaan ollut TDI:n työntekijä tai että hänellä olisi ollut minkäänlaista erityissuhdetta TDI:hen. Milton, jota oli myös pyydetty selittämään yhteyksiään TDI:hen, oli vahvistanut työskennelleensä itsenäisenä ammatinharjoittajana ja riippumattomana konsulttina. Hän oli selittänyt, että hän oli tarjonnut lyhytaikaista neuvontaa Tšekissä toteutettavalle Phare-hankkeelle, joka oli myönnetty kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastolle (DEVCO) vuoden 1998 ja syyskuun 2000 välisenä aikana ja jonka TDI oli ottanut vastuulleen. Milton oli kuitenkin kiistänyt kaikki yhteydet TDI:hen. Milton totesi komission 26.1.2001 päivätyssä kirjeessä, että hankkeen toteuttamisen myöhemmissä vaiheissa, joissa hän oli työskennellyt DEVCO:n palveluksessa, DEVCO oli kärsinyt taloudellisista vaikeuksista ja TDI oli ottanut hoitaakseen hankkeen hallinnon. Milton väitti 20.3.2001 päivätyssä kirjeessään, jonka komissio oli myös toimittanut, että erääseen äskettäin julkaistuun TDI-julkaisuun sisältynyttä Tšekissä toteutettavaa hanketta koskevaa 5 artiklaa oli käytetty hänen tietämättään tai ilman hänen hyväksyntäänsä ja että hän ei ollut koskaan ollut TDI Groupin tai sen sidosyritysten työntekijä.

Komissio oli tämän jälkeen päättänyt tarkastella uudelleen tarjousten arviointikertomusta ja laskea uudelleen arvioijien pisteet, lukuun ottamatta Miltonin pisteitä, tarkistaakseen, muuttuisiko tulos. Tämän seurauksena TDI olisi saanut vielä korkeamman pistemäärän.

Asiakirja-aineisto oli sen jälkeen lähetetty EuropeAidin oikeudelliseen yksikköön tutkittavaksi. Päätelmänä oli, että tutkimuksessa ei ollut esitetty mitään näyttöä, joka oikeuttaisi sopimuksen peruuttamisen. Menettelyssä ei ollut ilmennyt vakavia sääntöjenvastaisuuksia, jotka olisivat estäneet normaalin kilpailun. Mitään korruptoituneita käytäntöjä tai eettisten lausekkeiden rikkomista ei ollut havaittu. Kilpailijoiden kanssa ei ollut yritetty tehdä lainvastaisia sopimuksia.

Kantelijalle oli ilmoitettu asiasta 11. toukokuuta 2001.

Lisätiedustelut
Lisätietopyyntö

Tutkittuaan komission lausunnon oikeusasiamies katsoi tarvitsevansa lisätietoja voidakseen käsitellä kantelun. Tämän vuoksi hän kirjoitti komissiolle kesäkuussa 2001 ja pyysi sitä (1) toimittamaan jäljennöksen tarjouskilpailuun sovellettavista ehdoista eli kantelijan mainitsemista ohjeista ja hankintailmoituksesta sekä jäljennökset TDI:n ja LM:n antamista valaehtoisista vakuutuksista; 2) täsmentää, katsoiko se ottaen huomioon kaikki kantelijan väitteet (mukaan lukien väite, jonka mukaan Boyd oli myös TMS:n johtaja ja että kaksi muuta henkilöä - Matt Moran ja Nahor Meenan - olivat molemmat TDI Groupin ja DCI:n johtajia), että TDI:llä näytti olevan "erityiset yhteydet muihin tarjoajiin tai hankkeessa mukana oleviin osapuoliin"; 3) selittää, millä perusteella se katsoi, että ehdotuksella "peruuttamattomasta ja ehdottomasta sitoumuksesta" jatkaa tarjousta täysin riippumattomasti olisi voitava hälventää tarjoajan kelpoisuuteen liittyviä epäilyjä sekä yleisesti että kaupan suojatoimien osalta; ja 4) selittämään hankintailmoituksen 9 kohdan sanamuoto huomioon ottaen, miksi LM:n tarjous hyväksyttiin lisäarviointia varten, vaikka komissio oli todennut lausunnossaan, että LM:ään kuuluvan konsortion tarjous oli suljettu pois, koska se oli ehdottanut samaa asiantuntijaa kuin toinen tarjous.

Komission vastaus

Vastauksessaan komissio toimitti oikeusasiamiehen pyytämät asiakirjat. Komissio selitti, että vaikka ohjekäsikirja oli jo hyväksytty tarjouskilpailumenettelyn aloittamisen yhteydessä, tarjouspyyntöjä vastaavia vakioasiakirjoja ei ollut vielä yhdenmukaistettu eikä niitä näin ollen voitu käyttää. Komission mukaan juuri tästä syystä yhtiöiden antamissa valaehtoisissa lausumissa ei viitattu käsikirjaan. Komissio lisäsi, että palvelusopimuksia koskeviin asiakirjoihin sisältyi nyt ilmoitus, jonka mukaan tarjoajien oli vahvistettava, ettei niillä ollut mitään erityistä yhteyttä muihin tarjoajiin.

LM:n 10 päivänä toukokuuta 2000 päivätty vakuutus sisältää lausekkeen, jossa vahvistetaan, että LM ei ollut "syyllinen vakavaan väärien tietojen antamiseen tarjouskilpailuun osallistumista varten vaadittavien tietojen osalta". Tähän ilmoitukseen tai TDI:n 4. syyskuuta 2000 päivättyyn ilmoitukseen ei sisälly lauseketta, jossa viitattaisiin mahdolliseen eturistiriitaan tai kysymykseen erityisestä yhteydestä muihin tarjoukseen osallistuviin yrityksiin tai henkilöihin.

Komissio esitti seuraavat huomautukset:

Toinen kysymys

Tähän tarjouskilpailuun sovellettiin 25. kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1279/96 liitettä III, Tacis-varoista rahoitettavia tarjouskilpailuja ja palveluhankintoja koskevia yleisiä sääntöjä sekä Tacis- ja Phare-varoista rahoitettavia palveluhankintoja koskevia yleisiä ehtoja.

Kantelijan ensimmäinen väite perustui TDI NRD:n, LM:n ja TMS:n väliseen yhteyteen. LM:n omisti kokonaan DCI, joka omisti myös 99,995 prosenttia TDI-konsernista, johon TDI NRD kuului. Lisäksi TDI Groupilla, DCI:llä ja TMS:llä oli yhteinen johtaja, Boyd.

Ohjekäsikirjan 7 kohdassa edellytettiin, että kukin ehdokas tai tarjoaja ilmoittaa, ettei sillä ollut erityisiä suhteita muihin tarjoajiin. Tarjouspyynnön 9.2 kohdassa todettiin myös, että kilpailu oli avoin kaikille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille ja että kukin ehdokas voi jättää vain yhden hakemuksen.

Vertailtuaan käytettävissään olleita tosiseikkoja voimassa oleviin sääntöihin komission yksiköt olivat ensinnäkin todenneet, että vaikka TDI NRD:n ja LM:n välillä oli todettu taloudellinen yhteys, niillä ei ollut emoyhtiön ja tytäryhtiön välistä suhdetta, vaan ne olivat molemmat saman sijoitusryhmän, DCI:n, jäseniä. Vaikka ne olivat taloudellisesti riippuvaisia emoyhtiöstään, ne olivat oikeudellisesti siitä erillisiä. Nämä kaksi yritystä voisivat näin ollen perustellusti väittää olevansa erillisiä oikeushenkilöitä, jotka ovat kaupallisesti ja liikkeenjohdollisesti itsenäisiä. Näin ollen ei ollut perusteita epäillä automaattisesti, että TDI NRD ja LM olisivat rikkoneet kilpailusääntöjä vastaamalla tarjouspyyntöön erikseen. Se, että ne kuuluivat samaan sijoitusryhmään, ei estänyt niitä noudattamasta keskinäisiä kilpailusääntöjä.

Komission yksiköt katsoivat, että TDI NRD:n ja LM:n välinen taloudellinen yhteys ei ollut sovellettavissa säännöissä tarkoitettu erityissuhde. Komissio ylitti määritelmän suppeammassa merkityksessä ja tulkitsi erityissuhteen tilanteeksi, jossa kaksi tarjouksen tehnyttä tarjoajaa teki sopimuksen estääkseen kilpailun. Tällaista sopimusta ei ole näytetty toteen. Päinvastoin sekä LM että TDI NRD olivat jättäneet korkealaatuisia hakemuksia. Tämä objektiivinen näkökohta oli vakuuttanut komission siitä, että molemmat yritykset olivat toimineet omien kaupallisten etujensa mukaisesti ilman sopimusta ja kilpailusääntöjä noudattaen.

Ratkaisevaa ei ole myöskään se, että tällaisessa tilanteessa on yhteinen johtaja. Tältä osin komissio yhtyi kaupan suojatoimien hallinnoinnin loogiseen näkemykseen, jonka mukaan Boyd ei voinut osallistua molempien yhtiöiden päivittäiseen toimintaan.

TDI Groupin, LM:n ja TMS:n välisestä yhteydestä voidaan todeta, että nämä kolme yritystä omisti sama sijoitusyhtiö, DCI, ja niillä oli yhteinen johtaja, Boyd. TMS:n ja komission väliseen palvelusopimukseen sisältyvä poissulkemislauseke (6) ja käsikirjan 7.3 kohta perustuivat asetuksen (EY) N:o 1279/96 liitteessä III olevaan 5 kohtaan, jossa todetaan, että ”luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka ovat tehneet yhteistyötä tarjouspyynnön kohteena olevan hankkeen toimeksiannon valmistelemiseksi tai jotka ovat muulla tavoin osallistuneet sopimuksen nojalla toteutettavien toimien määrittelyyn, eivät voi osallistua tarjoukseen tarjoajina, konsortioina, alihankkijoina tai tarjoajan henkilöstön jäseninä”.

Tarjouspyyntöjen järjestämisestä vastaavien yksiköiden mielestä ohjekirjan 7.3 kohtaa, edellä mainittua artiklaa ja poissulkemislauseketta olisi tulkittava suppeasti siten, että toimeksisaajaa ja/tai tämän omia tytäryhtiöitä ja/tai sopimuksen saaneeseen konsortioon kuuluvaa yritystä kielletään osallistumasta samaa hanketta koskevaan tarjouspyyntöön. Jos poikkeuslauseketta tulkittaisiin laajemmin siten, että sen ulkopuolelle jätettäisiin kaikki yritykset, joilla on taloudellisia sidoksia hankkeen valmistelussa avustaneisiin yrityksiin, se vaarantaisi kyseisten hankkeiden toteuttamisen, koska Tacis-hankkeiden toteuttamisedellytykset täyttäviä yrityksiä on rajallinen määrä.

Laajan osallistumisen mahdollistamiseksi komission yksiköiden periaatteena oli soveltaa asetuksen 5 kohtaa kuhunkin yksittäistapaukseen tekemällä puolueeton analyysi sopimuspuolen roolista hankkeen valmistelussa sen arvioimiseksi, olisiko sen sallittava osallistua hankkeen täytäntöönpanoon. TDI:n ilmoitusten mukaan TMS:n rooli tarjouspyynnön ehtojen valmistelussa oli rajoittunut ”asiantuntemuksen tarjoamiseen Moskovan kansalliselle koordinointiyksikölle”. Koska TMS:n ja TDI:n välinen yhteys ei ollut asiaa koskevissa säännöissä tarkoitettu erityinen suhde ja vaikka TMS:n rooli hankkeiden valmistelussa ei olisi antanut komissiolle mahdollisuutta sulkea TDI:tä hankkeen täytäntöönpanon ulkopuolelle, komissio oli hylännyt väitteen eturistiriidasta.

Mitä tulee Miltonin läsnäoloon arviointikomiteassa, komissio oli katsonut, että Tacis-arviointikomiteoiden suhteellisen suuren jäsenmäärän (viisi) vuoksi yhdenkään jäsenen oli erittäin vaikea vaikuttaa arviointiin epäasianmukaisesti. Kantelun johdosta komissio oli tarkastellut uudelleen arviointipöytäkirjaa ja todennut, että Miltonin äänestyksellä ei ollut vaikutusta lopulliseen valintaan.

Kolmas kysymys

Yritysten antamilla julistuksilla oli sekä moraalinen että oikeudellinen arvo. Moraalinen arvo on siinä, että yhtiö sitoutuu tällaisella ilmoituksella noudattamaan lausekkeen kriteerejä ilman, että sen tarvitsee toimittaa asiakirjatodisteita. Oikeudellinen arvo on siinä, että komissiolla on mahdollisuus vedota niihin, jos niitä rikotaan, menettelyn peruuttamiseksi tai sopimuksen peruuttamiseksi.

Neljäs kysymys

Rajoitettua tarjouskilpailua koskeva menettely koostui useista vaiheista. Ensinnäkin hankintaviranomainen julkaisi kiinnostuksenilmaisupyynnön. Siihen vastanneet ja tietyt kriteerit täyttävät yritykset merkittiin esivalintaluetteloon. Asiantuntijaluetteloa ei tässä vaiheessa tarvittu. ACE- ja GTZ-yhtiöt olivat täyttäneet asiaankuuluvat kriteerit, joten ne oli sisällytetty esivalintaluetteloon. Vasta sen jälkeen jätettyjen tarjousten tarkastelun yhteydessä valintalautakunta oli havainnut, että molemmat yritykset olivat ehdottaneet samaa asiantuntijaa. Tämän seurauksena molempien yritysten tarjoukset hylättiin.

Kantelijan huomautukset

Kantelija esitti 21 päivänä joulukuuta 2001 yksityiskohtaisia (7) huomautuksia komission kannasta, jossa se pysytti kantelunsa.

Kantelijan esittämistä lukuisista huomautuksista tärkeimmät vaikuttavat olevan seuraavat:

Tarjousten arvioinnissa tekniselle ehdotukselle annettu painoarvo (80 prosenttia) oli erittäin suuri. Tämä oli suuri este kaikille niille kilpailijoille, jotka, toisin kuin TDI NRD, eivät olleet saaneet epävirallisia selvennyksiä ja täsmällisiä tietoja, koska niillä oli alusta alkaen vahvat yhteydet hankkeeseen osallistuviin henkilöihin (TMS suoraan tai sen johtajan Boydin, joka oli myös TDI:n johtaja, ja Miltonin kautta). Oli merkillepantavaa, että TDI NRD:n sisältävää konsortiota lukuun ottamatta yksikään niistä kuudesta konsortiosta, joiden tarjoukset arvioitiin, ei ollut pystynyt poistamaan tätä teknistä estettä.

Boyd, joka oli DCI:n, TDI NRD:n, LM:n ja TMS:n johtaja ja TDI:n osakkeenomistaja, oli toiminut DCI:n puolesta liiketoimintastrategian pääorkesterina tarjouskilpailussa. Hän oli osallistunut TDI NRD:n ja LM:n tarjousten laatimiseen toimittamalla niille suoraan tai välillisesti erityisiä salaisia sisäisiä tietoja, jotka TMS oli saanut osallistumalla Turkmenistanissa sijaitsevan Tacis-koordinointiyksikön hallinnointiin. DCI:n, ryhmän johtajan ja sen kolmen tytäryhtiön välillä tehtiin täysimääräistä ja vastavuoroista yhteistyötä ja vaihdettiin tietoja strategian osalta. Se, että DCI ei harjoittanut kaupallista toimintaa, ei muuttanut sitä, että sillä oli määräysvalta sidosyrityksissään.

Tacis-tarjouskilpailuissa vaadittiin vaikeita teknisiä tietoja paikallisista ympäristöistä. Kaikki muut rakenteelliset tai sopimusperusteiset yhteydet oikeushenkilöihin tai luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat tiiviisti mukana hankkeessa ja joilla on luottamuksellisia ja salaisia tietoja ja jotka ovat valmiita paljastamaan hankkeen tekniset ja sisäiset ominaispiirteet sekä paikallisen tilanteen erityisolosuhteet ja -piirteet, antoivat asianomaiselle tarjoajalle ylitsepääsemättömän edun.

TDI NRD:n ja LM:n valaehtoisilla lausumilla ei ollut mitään tekemistä eettisen lausekkeen kanssa (SCR Manual of Instructions -käsikirjan 7 artikla), koska ne koskivat tarjoajia koskevien yleisten sääntöjen 4.4 artiklan noudattamista (ehdokkaiden ammatillinen tilanne).

Komissio ei ollut kyseenalaistanut TDI NRD:n sille toimittamia tietoja eikä pyytänyt TDI NRD:ltä mitään asiakirjatodisteita. Komissio ei ollut myöskään käsitellyt sitä, että Boyd oli myös DCI:n johtaja ja että Moran ja Meenan olivat myös sekä DCI:n että TDI:n johtajia.

Kantelija oli väittänyt, että Milton oli ollut TDI Groupin palveluksessa tai ainakin lähellä sitä. Näin ollen se ei ymmärtänyt, miksi sekä komissio että TDI väittivät, että Milton ei ollut TDI:n "työntekijä". Tässä yhteydessä oli tärkeää huomata, että TDI NRD oli 13 päivänä lokakuuta 2000 komissiolle lähettämässään sähköpostiviestissä todennut seuraavaa: "TKI ja EDC muodostavat yhdessä kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston (jonka TDI otti haltuunsa vuonna 1999) kanssa TDI Natural Resources Divisionin." Miltonin yhteistyö TDI NRD:n kanssa kävi ilmi myös TDI:n julkaisusta, johon Miltonin 20. maaliskuuta 2001 lähettämä faksi viittasi. Oli merkittävää, että 13 päivänä lokakuuta 2000 lähetetyssä sähköpostiviestissä annetuista tiedoista huolimatta komissio katsoi tarpeelliseksi kysyä TDI:ltä uudelleen kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastosta ja että TDI oli sittemmin toimittanut tietoja, jotka poikkesivat sen aiemmin antamista tiedoista. TDI NRD:n (kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston kautta) ja Miltonin välinen yhteys vastasi "erityistä yhteyttä".

Komission käyttämä ilmaus "erityissuhde" ei vastannut lainkaan SCR:n käsikirjan 7 artiklan 3 kohdassa käytettyä ilmausta "erityisyhteys".

TDI:n ja LM:n välinen yhteys ei ollut pelkästään taloudellinen vaan myös hallinnollinen. Kirjallinen sopimus ei ollut ainoa tapaus, jossa tällainen "erityinen yhteys" oli olemassa.

Komission väite, jonka mukaan merkityksellisten säännösten ”laajempi” tulkinta vaarantaisi kyseisten hankkeiden toteuttamisen, kun otetaan huomioon Tacis-hankkeiden kriteerit täyttävien yritysten vähäinen määrä, oli hämmästyttävä. Komissio oli arvioinut viisi muuta tarjousta lukuun ottamatta sitä, johon TDI osallistui.

Kaikki TDI NRD:n ja LM:n hylkäämiseen tarvittavat todisteet olivat komission tiedossa jo ennen kantelijan 5 päivänä joulukuuta 2000 päivättyä kirjettä.

Kantelija väitti huomautuksissaan lisäksi, että tässä tapauksessa oli rikottu useita muita tarjouskilpailuun liittyviä sääntöjä. Kantelijan mielestä oikeusasiamiehen olisi sen vuoksi suositeltava, että komissio irtisanoo välittömästi TDI NRD:n ja TMS:n kanssa tekemänsä sopimukset, toteuttaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tällaiset epäoikeudenmukaiset käytännöt lopetetaan ja että SCR ei enää tee sopimuksia tällaisten epäoikeudenmukaisesti toimivien kilpailijoiden kanssa.

PÄÄTÖS

1 Alustavat huomautukset

1.1 Kantelija, joka on kolmesta yrityksestä ja elimestä koostuva konsortio, oli tehnyt tarjouksen vastauksena Euroopan komission toukokuussa 2000 julkaisemaan tarjouspyyntöön, joka koski hanketta SCR-E/110582/C/SV/TM (Integrated support for Agriculture and the Food Industry – Turkmenistan) osana Tacis-ohjelmaa. Se asetettiin esivalintaluetteloon yhdessä seitsemän muun tarjoajan kanssa, mukaan lukien TDI Natural Resources Division (TDI NRD) ja Landell Mills Limited (LM). Kantelija pyysi komissiota hylkäämään TDI NRD:n ja LM:n hakemukset hankintailmoituksen 9 kohdan ja SCR:n (Common Service for External Relations) käsikirjan 2 artiklan 3 kohdan perusteella, luettuna yhdessä sen 7 artiklan 3 kohdan kanssa. Komissio hylkäsi tämän hakemuksen ja teki sopimuksen sen konsortion kanssa, johon TDI NRD kuului. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti 1), että komissio oli virheellisesti jättänyt TDI NRD:n ja LM:n tarjouskilpailun ulkopuolelle, 2), että komissio ei ollut reagoinut kahteen kantelijan sille osoittamaan kirjeeseen, ja 3), että sopimuksen tekeminen TDI NRD:n kanssa oli merkinnyt vallan väärinkäyttöä. Nämä väitteet perustuivat edellä mainittujen sääntöjen väitettyyn rikkomiseen.

1.2 Kantelija esitti joulukuussa 2001 huomautuksensa komission lausunnosta ja komission vastauksesta lisätietopyyntöön. Kantelija väitti huomautuksissaan, että tässä tapauksessa oli rikottu myös useita muita tarjouskilpailuun liittyviä sääntöjä. Kantelijan mielestä oikeusasiamiehen olisi sen vuoksi suositeltava, että komissio irtisanoisi välittömästi TDI NRD:n ja teknisten hallintopalvelujen (Technical Management Services, TMS) kanssa tekemänsä sopimukset, toteuttaisi toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tällaiset epäoikeudenmukaiset käytännöt lopetetaan ja että SCR ei enää myönnä sopimuksia tällaisille epäoikeudenmukaisesti toimiville kilpailijoille.

1.3 Oikeusasiamies katsoo, että kun otetaan huomioon hänen arvionsa jäljempänä esitetyssä alkuperäisessä kantelussa esiin tuoduista kysymyksistä, ei vaikuta tarpeelliselta eikä asianmukaiselta tarkastella näitä lisäväitteitä ja -väitteitä (joista komissiolla ei joka tapauksessa ole vielä ollut tilaisuutta esittää huomautuksia) tämän tutkimuksen tässä vaiheessa.

2 TDI NRD:n ja LM:n jättäminen tarjouskilpailun ulkopuolelle

2.1 Kantelija väittää, että TDI NRD:n ja LM:n tekemät tarjoukset olisi pitänyt jättää tarjouksen ulkopuolelle kahden keskeisen seikan perusteella. Ensinnäkin kantelija huomauttaa, että hankintailmoituksen 9 kohdassa määrättiin, että ehdokkaiden olisi jätettävä vain yksi hakemus nykyistä sopimusta varten ”osallistumismuodosta riippumatta (yksittäisenä ehdokkaana tai yhteenliittymän ehdokkaan johtajana tai kumppanina)” ja että jos henkilö jättää useamman kuin yhden hakemuksen, ”kaikki hakemukset, joihin kyseinen henkilö on osallistunut, suljetaan automaattisesti pois”. Kantelijan mukaan TDI NRD:n ja LM:n hakemuksia olisi pidettävä saman henkilön tekeminä kahtena hakemuksena. Toiseksi kantelija vetoaa SCR:n käsikirjan (Manual of Instructions) 2 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä "ei ole oikeutta osallistua tarjouskilpailuun tai tehdä sopimuksia, jos (...) ne ovat jossakin eettisissä lausekkeissa (7 jakso) tarkoitetuista tilanteista, jotka mahdollistavat poissulkemisen tarjouksen tai sopimuksen yhteydessä. SCR:n ohjekäsikirjan 7 artiklan 3 kohdan mukaan ehdokkaan tai tarjoajan on ilmoitettava, "ettei hänellä ole mahdollisia eturistiriitoja ja ettei hänellä ole erityistä yhteyttä muihin tarjoajiin tai hankkeessa mukana oleviin osapuoliin".

2.2 Ennen kantelijan tässä yhteydessä esittämien yksityiskohtaisten väitteiden tutkimista oikeusasiamies katsoo, että on hyödyllistä tarkastella tosiseikkoja, joihin kantelu perustuu. Oikeusasiamies toteaa, että komissio on nimenomaisesti tai epäsuorasti vahvistanut joitakin näistä tosiseikoista. Nämä ovat seuraavat: LM on Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröity yhtiö. Kyseisenä ajankohtana sen osakkeista 100 prosenttia omisti irlantilainen yritys nimeltä Development Consultants International Ltd., jäljempänä ’DCI’. TDI NRD on osa TDI Groupia, joka on Irlannissa rekisteröity yritys. Yhtä lukuun ottamatta kaikki TDI-konsernin osakkeet (99,9995 prosenttia) olivat myös DCI:n hallussa. Jäljelle jäävän osuuden TDI Groupista omisti Michael Boyd, joka toimi sekä TDI:n että LM:n johtajana. Irlannissa rekisteröity yhtiö TMS kuului konsortioon, joka hallinnoi Turkmenistanissa sijaitsevaa Tacis-koordinointiyksikköä. TMS on myös DCI:n (8) tytäryhtiö. Boyd on myös TMS:n johtaja. TMS:llä oli tietty rooli tarjouskilpailun valmistelussa. Milton oli yksi niistä viidestä arvioijasta, jotka olivat tutkineet tarjouspyynnön perusteella tehdyt tarjoukset. Milton oli työskennellyt itsenäisenä konsulttina DEVCO-nimisessä yhtiössä (irlantilainen yhtiö) vuodesta 1998 syyskuuhun 2000. Kehitysyhteistyön rahoitusväline otti DEVCO:n haltuunsa vuonna 1999.

2.3 Kantelijan yksityiskohtaisten väitteiden osalta kantelija väittää, että TDI NRD:n ja LM:n tekemiä tarjouksia olisi pidettävä hankintailmoituksen 9 kohdassa tarkoitettuina saman henkilön tekeminä kahtena hakemuksena. Komissio ei hyväksy tätä näkemystä. Oikeusasiamies toteaa, että asianomaiset tarjoukset esitti kaksi yhtiötä (9), jotka ovat saman emoyhtiön omistuksessa mutta muodostavat kuitenkin kaksi erillistä yksikköä. Kantelija esittää komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan, että DCI:llä oli täysi määräysvalta tytäryrityksissään TDI:ssä ja LM:ssä ja että DCI organisoi näiden yritysten tarjousten tekemisen. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että tämän väitteen tueksi ei ole riittävästi näyttöä. Pelkästään se, että TDI ja LM ovat molemmat DCI:n tytäryhtiöitä, ei riitä osoittamaan, että TDI:n ja LM:n tekemiä tarjouksia olisi pidettävä DCI:n tekeminä tarjouksina. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että komission päätelmä, jonka mukaan hankintailmoituksen 9 kohtaa ei ollut rikottu käsiteltävässä asiassa, vaikuttaa kohtuulliselta.

2.4 Kantelijan pääargumentti perustuu oletukseen, että yhtäältä TDI:n ja LM:n ja toisaalta TDI:n ja muiden hankkeeseen osallistuvien tarjoajien tai osapuolten välillä on erityinen yhteys. Tässä yhteydessä valituksen tekijä tukeutuu edellä esitettyihin tosiseikkoihin ja esittää seuraavat lisähuomautukset: DCI:n, TDI:n, LM:n ja TMS:n (jotka kaikki ovat DCI:n tytäryhtiöitä) välisten taloudellisten yhteyksien lisäksi oli myös johtoon liittyviä yhteyksiä, koska Boyd oli johtaja kaikissa neljässä yhtiössä ja kaksi muuta henkilöä, Moran ja Meenan, olivat myös johtajia sekä DCI:ssä että TDI:ssä. Milton, joka oli yksi tarjouksia arvioivista henkilöistä, oli ainakin ollut yhteydessä TDI Groupiin.

2.5 Komissio katsoo, että TDI:n, LM:n ja TMS:n välillä ei ollut "erityissuhdetta". Sen mukaan asianomaista poissulkemislauseketta ja vastaavia poissulkemislausekkeita on tulkittava suppeasti, jotta hankkeiden toteuttaminen ei vaarannu, kun otetaan huomioon niiden yritysten vähäinen määrä, jotka voivat täyttää Tacis-hankkeiden toteuttamiskriteerit. Komissio väittää, että vaikka TDI:n ja LM:n välillä oli vakiintunut taloudellinen suhde, emo-tytäryhtiösuhdetta ei ollut. Komissio katsoo, että nämä yritykset olivat oikeudellisesti erillisiä emoyhtiöstään, minkä vuoksi ne saattoivat perustellusti väittää olevansa erillisiä oikeushenkilöitä, joilla on itsenäinen kaupallinen ja hallinnollinen asema. Komissio katsoo, että "erityissuhde" voi olla olemassa myös silloin, kun yritysten välillä on sopimus kilpailun rajoittamisesta, mutta katsoo, että mikään ei viittaa siihen, että tällainen sopimus olisi olemassa. Se väittää lisäksi, että yhteisen johtajan olemassaolo ei ole ratkaiseva seikka käsiteltävän asian olosuhteissa. Tältä osin komissio yhtyy TDI:n näkemykseen, jonka mukaan Boyd ei voi osallistua molempien yhtiöiden päivittäiseen toimintaan. Vaikka TDI:n ja TMS:n välillä olisikin "erityissuhde", TMS:n rooli tarjouskilpailun valmistelussa rajoittui "asiantuntemuksen tarjoamiseen Moskovan koordinointiyksikölle", eikä se näin ollen antaisi komissiolle mahdollisuutta sulkea TDI:tä pois hankkeiden täytäntöönpanosta. Miltonin osalta Tacis-arviointikomiteoiden (viisi) suhteellisen suuren jäsenmäärän vuoksi yhdenkään jäsenen oli erittäin vaikea vaikuttaa arviointiin epäasianmukaisesti. Komission mukaan varmistettiin myös, että Miltonin äänellä ei ollut ollut vaikutusta urakoitsijan valintaan.

2.6 Sopimuksiin ja määräyksiin sisältyvien poissulkemislausekkeiden tarkoituksena on varmistaa, että tarjoajien välinen kilpailu ei vaarannu eturistiriidan tai tarjouskilpailun osallistujien välisten "erityisten" yhteyksien vuoksi. Komissio väittää, että näitä lausekkeita ja sääntöjä ei tarvitse tulkita laajemmin kuin tämä tarkoitus edellyttää. Tämä lähestymistapa vaikuttaa järkevältä. Vaikuttaa myös oikealta olettaa, kuten komissio väittää, että tällainen "erityisyhteys"(10) on olemassa silloin, kun asianomaisten yritysten välillä on emoyhtiön ja tytäryhtiön välinen suhde tai kun kyseiset yritykset ovat tehneet kilpailunvastaisen sopimuksen kilpailun rajoittamiseksi. Käytettävissä olevan näytön perusteella kumpikaan näistä edellytyksistä ei täyty tässä tapauksessa. TDI, LM ja TMS ovat saman emoyhtiön tytäryhtiöitä, mutta yksikään niistä ei ole minkään muun yhtiön emoyhtiö tai tytäryhtiö. Näiden yritysten (tai joidenkin niistä) välistä kilpailunvastaista sopimusta ei myöskään ole näytetty toteen.

2.7 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että kysymystä siitä, onko edellä mainitussa merkityksessä olemassa "erityistä yhteyttä", on arvioitava kunkin tapauksen kaikkien tosiseikkojen perusteella. Käsiteltävässä asiassa on korostettava useita näkökohtia. Ensinnäkin esitettyjen todisteiden perusteella vaikuttaa siltä, että Boyd on TDI:n toimitusjohtaja ja myös LM:n, DCI:n ja TMS:n johtaja. TDI:n toimitusjohtajan läsnäolo LM:n ja TMS:n hallituksessa on vaikea sovittaa yhteen TDI:n väitteen kanssa, jonka mukaan se kilpailee voimakkaasti näiden yritysten kanssa. Vaikka oletettaisiin, että Boyd ei osallistu LM:n ja TDS:n toiminnan operatiivisiin näkökohtiin, ei voida sulkea pois sitä, että hän voi näiden muiden yhtiöiden johtajana saada tietoja, joita voitaisiin käyttää TDI:n hyväksi. Komissio myöntää, että koska Boyd oli mukana johtokunnissa, hän saattoi saada tietää, mihin tarjouskilpailuun kukin yritys osallistui. Oikeusasiamies katsoo, että kantelijan väitettä, jonka mukaan Boyd on todellakin saanut tällaisia tietoja ja käyttänyt niitä mainitulla tavalla tai että hän on jopa ”järjestänyt” kaikkien näiden yritysten toimintaa tarjouskilpailun yhteydessä, ei ole näytetty toteen. Hänen mukaansa komission olisi kuitenkin pitänyt ottaa huomioon tällaisen tietojenvaihdon vaara. Toiseksi kantelija on toimittanut todisteita, jotka osoittavat, että Boydin lisäksi kaksi muuta henkilöä oli sekä TDI:n että DCI:n johtajia. Tämä vahvistaa valituksen tekijän väitettä, jonka mukaan näiden kahden yrityksen väliset yhteydet (ja epäsuorasti TDI:n ja LM:n ja TMS:n väliset yhteydet) eivät olleet pelkästään taloudellisia. Komissio ei ole esittänyt huomautuksia tästä lisäyhteydestä, vaikka oikeusasiamies on sitä pyytänyt. Kolmanneksi ei voida sulkea pois sitä, että komissio voisi tässä yhteydessä ottaa huomioon ”peruuttamattoman ja ehdottoman sitoumuksen” toteuttaa tarjous täysin riippumattomasti. Toimitettujen tietojen mukaan TDI on kuitenkin ehdottanut tällaista sitoumusta. Komissio ei ole väittänyt tai osoittanut, että se olisi todella hyväksynyt tämän ehdotuksen ja että kaupan suojakeinot olisivat panneet sen täytäntöön. Neljänneksi komissio myöntää, että Milton, joka oli yksi arvioijista, teki joitakin töitä Devcolle, joka sittemmin siirtyi DCI:n konserniin. Vaikka on totta, että Miltonin ei ole osoitettu olleen TDI:n työntekijä, komissio ei näytä tutkineen yksityiskohtaisesti väitettä, jonka mukaan kyseisen henkilön ja TDI:n välillä oli erityinen yhteys. Tässä yhteydessä on huomattava, että 13 päivänä lokakuuta 2000 päivätyn TDI:n sähköpostiviestin ja 20 päivänä maaliskuuta 2001 päivätyn (saman henkilön kirjoittaman) TDI:n kirjeen välillä on ristiriita. Vaikka sähköpostiviestissä selitetään, että Devco oli siirtynyt TDI:lle, kirjeessä todetaan, että DCI osti Devcon. Devcon, DCI:n ja TDI:n välistä suhdetta hämärtää lisäksi Miltonin 26 päivänä tammikuuta 2001 päivätty kirje, jonka mukaan Devcon johtaman hankkeen hallinnointi siirtyi TDI:lle. Lopuksi on otettava huomioon, että TDI:n 13 päivänä lokakuuta 2000 lähettämässä sähköpostiviestissä todetaan, että Devco ja kaksi muuta yritystä "muodostavat TDI:n luonnonvaraosaston". TDI:n 15 päivänä tammikuuta 2001 lähettämän faksin kirjelomake näyttäisi vahvistavan tämän. Oikeusasiamies katsoo, että näissä olosuhteissa komission olisi pitänyt tutkia tarkemmin Miltonin ja TDI:n välistä suhdetta. Tämä pätee sitäkin suuremmalla syyllä kantelijan väitteeseen, jonka mukaan Milton laati kyseistä tarjouspyyntöä koskevan toimeksiannon, josta komissio ei ole esittänyt huomautuksia. Viidenneksi TMS:n osalta komissio on tyytynyt tukemaan TDI:n väitettä, jonka mukaan TMS:llä oli vain vähäinen rooli tarjouskilpailun valmistelussa. On vaikea ymmärtää, miksi komissio – joka oli tehnyt TMS:n kanssa sopimuksen suoritettavasta työstä – ei esittänyt omaa analyysiään tämän väitteen paikkansapitävyydestä.

2.8 Toimitetun näytön perusteella on vakavia syitä, jotka näyttäisivät tukevan kantelijan väitettä, jonka mukaan TDI:n ja muiden tarjouskilpailuun osallistuneiden yritysten tai henkilöiden välillä oli "erityisiä yhteyksiä" ja että TDI ja LM olisi näin ollen pitänyt jättää tarjouskilpailun ulkopuolelle. Kuten edellä todettiin, TDI:n toimitusjohtaja Boyd on myös LM:n, DCI:n ja LMS:n hallituksessa. Komissio myöntää, että Boyd voi johtokunnissa toimiessaan saada tietoja kaikkien näiden yhtiöiden kaupallisesta toiminnasta. Näin ollen on olemassa selvä riski, että tällaisia tietoja erityisesti LM:n ja LMS:n toiminnasta voitaisiin käyttää kaupan suojakeinojen hyödyksi. Lisäksi Milton, joka oli yksi niistä henkilöistä, joiden tehtävänä oli arvioida tarjouksia, työskenteli TDI:lle tai siihen etuyhteydessä olevalle yritykselle vähän aikaisemmin. Kantelija väitti laatineensa myös kyseistä tarjouskilpailua koskevat tarjouseritelmät, eikä komissio ole esittänyt huomautuksia tästä väitteestä. Lisäksi eräällä toisella TDI:hen ja LM:ään läheisesti sidoksissa olevalla yrityksellä eli LMS:llä näyttää olleen tietty rooli tarjouskilpailussa.

2.9 Tällaisessa tilanteessa hyvän hallinnon periaatteet olisivat edellyttäneet komissiolta kattavaa tarkastelua. Komissio ei ole tehnyt näin nyt käsiteltävässä asiassa. Kuten edellä todettiin, komissio ei näytä lainkaan tarkastellun useita merkityksellisiltä vaikuttavia seikkoja. Muiden osalta komissio näyttää yksinkertaisesti nojautuneen tutkinnan kohteena olevan yrityksen antamiin lausuntoihin käyttämättä käytettävissään olevia keinoja näiden lausuntojen paikkansapitävyyden tarkistamiseksi. Hän katsoo, että tässä yhteydessä on otettava huomioon se, että komissio itse huomauttaa, että se on jo saanut samanlaisen valituksen TDI:n osallistumisesta tarjouskilpailuun, paljon ennen kantelijan tässä asiassa esittämää valitusta (11). Näin ollen näyttää siltä, että komissiolla on ollut riittävästi aikaa selventää tilannetta hankkimalla kaikki tarvittavat tiedot.

2.10 Näissä olosuhteissa oikeusasiamies päättelee, että se, ettei komissio tutkinut esiin tuotuja kysymyksiä kattavasti, oli hallinnollinen epäkohta.

3 Kirjeisiin ei ole vastattu asianmukaisessa määräajassa

3.1 Kantelija väittää, että komissio ei ole vastannut sen 22. joulukuuta 2000 ja 9. tammikuuta 2001 päivättyihin kirjeisiin asianmukaisessa määräajassa.

3.2 Komissio huomauttaa, että ensimmäinen näistä kirjeistä lähetettiin sen jälkeen, kun komissio oli lopettanut toimintansa vuonna 2000, ja että 22. tammikuuta 2001 lähetettiin pysyvä vastaus. Toisen kirjeen osalta komissio näyttää väittävän, että sen oli vastattava valitukseen 90 päivän kuluessa.

3.3 Oikeusasiamies katsoo, että komission lausunnossaan ja lisätietopyyntöön antamassaan vastauksessa esittämien yksityiskohtaisten huomautusten perusteella ei ole perusteita jatkaa kantelun tämän näkökohdan tutkimista.

4 Vallan väärinkäyttö

4.1 Kantelija väittää, että asian olosuhteissa sopimuksen tekeminen NRD:n kanssa merkitsi vallan väärinkäyttöä.

4.2 Komissio ei ole esittänyt erityisiä huomautuksia tästä väitteestä.

4.3 Koska tämä väite liittyy läheisesti ensimmäiseen väitteeseen, oikeusasiamies katsoo, ettei hänen ole tarpeen käsitellä sitä tutkimuksensa tässä vaiheessa.

5 Päätelmät

Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komission lähestymistapa käsiteltävässä asiassa on johtanut hallinnolliseen epäkohtaan, koska se ei ole tutkinut kattavasti kantelijan esille ottamia kysymyksiä. Oikeusasiamies toteaa, että kantelija vaatii, että komission olisi keskeytettävä ja peruutettava TDI:n kanssa tehty sopimus. Komission toimittamasta hankintailmoituksesta käy ilmi, että sopimus oli tarkoitus tehdä 30 kuukaudeksi.

Oikeusasiamies esittää näin ollen komissiolle seuraavan suositusluonnoksen oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti:

Suositusluonnos

Euroopan komission olisi tarkasteltava kattavasti kaikkia käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiä kysymyksiä. Tutkimuksen olisi katettava myös kantelijan huomautuksissaan esittämät lisäväitteet ja -väitteet. Komission olisi tämän tarkastelun tulosten perusteella harkittava uudelleen päätöstään olla sulkematta TDI:tä ja LM:ää tarjouskilpailun ulkopuolelle ja myöhempää päätöstään olla peruuttamatta TDI:n kanssa tehtyä sopimusta.

Komissiolle ja kantelijalle ilmoitetaan tästä suositusluonnoksesta. Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio antaa yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2002. Yksityiskohtainen lausunto voisi koostua oikeusasiamiehen päätöksen hyväksymisestä ja suositusluonnoksen täytäntöönpanemiseksi toteutettujen toimenpiteiden kuvauksesta.

Strasbourg, 13. helmikuuta 2002

 

Jacob Söderman

---

(1) Euroopan parlamentin päätös 94/262/EY, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (EYVL L 113, s. 15).

(2) Komissio toimitti lausuntonsa yhteydessä jäljennöksen TDI:n komissiolle 13 päivänä lokakuuta 2000 lähettämästä sähköpostiviestistä, jossa TDI vastasi komission 26 päivänä heinäkuuta 2000 lähettämään sähköpostiviestiin, jossa tiedusteltiin TDI:n asemaa/suhdetta LM:ään ja TMS:ään.

(3) "Ohjeiden käsikirja: Yhteisön ja kolmansien maiden yhteistyötä varten tehdyt rakennusurakoita, tavaroita ja palveluja koskevat sopimukset", SEC(1999) 1801, jonka komissio hyväksyi 10 päivänä marraskuuta 1999.

(4) TDI:n 11 päivänä tammikuuta 2001 päivätyssä kirjeessä viitataan siihen, että TDI osti kansainvälisen yhteistyön ja kehityspankin. Komissio viittasi TDI:n 20. maaliskuuta 2001 päivättyyn toiseen kirjeeseen, joka koski kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston, TDI:n ja DCI:n välisiä suhteita koskevia selvennyksiä. Tämän kirjeen mukaan DCI oli ostanut DEVCO:n ja se oli DCI:n kokonaan omistama tytäryhtiö.

(5) Tämä uutiskirjeen artikkeli, jos kantelija oli toimittanut TDI-ryhmän 2000/2001. Siinä nimetään Milton sen laatijaksi ja viitataan TDI Natural Resourcesin ja aiemmin Devcon tekemään työhön.

(6) "38. Toimeksisaaja ja kaikki sidosyritykset sekä toimeksisaajan johtaman konsortion jäsenet, jotka tarjoavat palveluja tämän sopimuksen nojalla, suljetaan kaikkien sellaisten rajoitettujen ja avointen tarjousten ulkopuolelle, jotka hankintaviranomainen on käynnistänyt osana EU:n tuen antamista Itä-Euroopan ja Keski-Aasian kumppanivaltioille sopimuksen voimassaoloaikana ja tämän ajanjakson jälkeen sellaisten hankkeiden toteuttamisen ulkopuolelle, joiden valmisteluun toimeksisaaja osallistui."

(7) Huomautukset sisältävät 35 sivua liitteineen.

(8) DCI:n ja TMS:n välisestä suhteesta ei anneta tietoja. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että kaikkia TDI:tä, LM:ää ja TMS:ää kutsutaan DCI:n tytäryhtiöiksi, on todennäköistä, että DCI omistaa kaikki (tai lähes kaikki) TMS:n osakkeet, kuten se tekee LM:n ja TDI:n osalta.

(9) Tätä ilmaisua on käytetty mukavuuden vuoksi. Se ei kuitenkaan ole täysin tarkka kahdessa suhteessa. Ensinnäkin, kuten edellä mainittiin, yhden tarjouksista teki TDI NRD, joka ei itse ole yritys vaan osa TDI:tä. Koska tällä erolla ei kuitenkaan ole merkitystä tässä yhteydessä, TDI NRD:hen ja TDI:hen viitataan tekstissä yhtenä ja samana kokonaisuutena. Toiseksi on muistettava, että asianomaisia tarjouksia eivät tehneet edellä mainitut yritykset vaan yhteenliittymät, joihin ne kuuluivat.

(10) Oikeusasiamies olettaa, että se, että komissio viittaa tässä yhteydessä käsitteeseen "erityissuhde", johtuu komission lausuntojen kääntäjän tekemästä virheestä (lausunnot toimitettiin alun perin ranskan kielellä).

(11) Ks. komission TDI:lle 26 päivänä heinäkuuta 2000 lähettämä sähköpostiviesti, jossa vastaanottajaa pyydetään "mahdollisen poissulkemistapauksen" vuoksi toimittamaan "kaikki tiedot" TDI:n suhteesta LM:ään ja TMS:ään.