(Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti (1))

TIIVISTELMÄ

Käsiteltävänä olevassa asiassa kantelu koskee tapaa, jolla Euroopan komissio on käsitellyt kuusi taloudellista tukea koskevaa hakemusta, jotka koskevat saksalaisen kansalaisjärjestön Internationaler Hilfsfond e.V.:n Afrikassa toteuttamia hankkeita. Järjestö tukee pakolaisia, sodan uhreja ja vammaisia. Kolme ensimmäistä hakemusta jätettiin vuonna 1993, neljäs vuonna 1995, viides vuonna 1996 ja kuudes vuonna 1997. Komissio hylkäsi neljä ensimmäistä hakemusta, joista kolme vuonna 1993 ja neljäs vuonna 1995. Jäljellä olevat hakemukset ovat edelleen vireillä. Kantelija väitti, että komissio 1) ei ollut hyväksynyt hakemuksia oikeudenmukaisesti ja objektiivisesti ja 2) ei ollut tehnyt päätöstä kahdesta viimeisestä hakemuksesta kohtuullisessa ajassa.

Oikeusasiamies tuli siihen tulokseen, että komissio näytti toimineen toimivaltansa rajoissa hylätessään neljä ensimmäistä hakemusta.

Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että se, ettei komissio tehnyt päätöstä kahdesta viimeisestä vuosina 1996 ja 1997 jätetystä hakemuksesta, merkitsi liiallista viivästystä. Oikeusasiamies oli jo tehnyt tämän päätelmän 11. heinäkuuta 2000 tekemässään päätöksessä kantelijan tästä asiasta tekemästä ensimmäisestä kantelusta (338/98/VK) ja esittänyt asiasta kriittisen huomautuksen komissiolle.

Yli vuosi myöhemmin komissio ei ole vieläkään tehnyt päätöstä näistä hakemuksista.

Oikeusasiamies tekee sen vuoksi suositusluonnoksen, jonka mukaan komission olisi päätettävä näistä hakemuksista mahdollisimman nopeasti ja viimeistään 31. lokakuuta 2001.

KILPAILUKYKY

Taustaa

Kantelija on saksalainen kansalaisjärjestö, joka tukee pakolaisia, sodan uhreja ja vammaisia. Vuosina 1993-1997 kantelija jätti Euroopan komissiolle kuusi hakemusta, jotka koskivat taloudellista tukea Afrikassa toteutettaville hankkeille. Komissio hylkäsi neljä ensimmäistä hakemusta, joista kolme vuonna 1993 ja neljäs vuonna 1995. Viides, joulukuussa 1996 tehty hakemus ja kuudes, syyskuussa 1997 tehty hakemus ovat edelleen vireillä komissiossa.

Neljän ensimmäisen hakemuksen hylkäämisen syyt esitettiin komission kantelijalle 29 päivänä heinäkuuta 1996 osoittamassa kirjeessä. Tässä kirjeessä komissio katsoi, että kantelija ei ollut täyttänyt seuraavia kriteerejä: 1) Kaikki asianomaisiin hankkeisiin liittyvät päätökset oli tehtävä asianomaisen elimen kotipaikassa; 2) suurimman osan rahoitusvaroista oli oltava peräisin Euroopasta ja 3) kansalaisjärjestön tukikelpoisuutta arvioitaessa voitiin ottaa huomioon seuraavat tekijät: Sen kyky mobilisoida yksityistä solidaarisuutta ja yksityisiä varoja EU:ssa hankkeitaan varten, sen yhteyksien luonne ja laajuus muihin valtiosta riippumattomiin järjestöihin sekä sen hallinnolliset valmiudet. Komissio väitti, ettei se ollut pystynyt selkeästi erottamaan kantelijan ja kahden muun kansalaisjärjestön toiminta-aloja, rahoituslähteitä ja toimivaltuuksia. Komissio väitti myös, että kantelijan toimintakustannusten suhdetta edunsaajille siirrettyihin määriin ei voida hyväksyä.

Valitus 338/98/VK

Maaliskuussa 1998 kantelija teki kantelun oikeusasiamiehelle (kantelu 338/98), joka aloitti tutkimuksen.

Kantelija oli esittänyt seuraavat väitteet:

1. Kantelijan hakemusten arvioinnissa huomioon otettu aineisto: Komissio ei ollut arvioinut kantelijan hakemuksia asianmukaisesti, koska se on tukeutunut yksinomaan DZI:n lausuntoon.
2. Oikeus tulla kuulluksi ja tutustua asiakirja-aineistoon: Komissio ei ollut antanut kantelijalle täyttä oikeutta tutustua asiakirja-aineistoonsa eikä kuullut kantelijan näkemyksiä sen tukikelpoisuudesta.
3. Kantelijalle esitetyt perustelut sen hakemusten hylkäämiselle: Komissio ei ollut perustellut selkeästi ja johdonmukaisesti neljän hankkeen hylkäämistä.
4. Kohtuuton viivästys vireillä olevien hakemusten käsittelyssä: Se, että komissio ei ollut ratkaissut kahta viimeistä hakemusta, merkitsi liiallista viivästystä

Oikeusasiamies teki kantelua koskevan päätöksen 11. heinäkuuta 2000. Oikeusasiamies hylkäsi väitteen (1), koska hänen mielestään komissio oli ollut "kirjallisessa ja suullisessa yhteydessä useisiin muihin lähteisiin kuin DZI:hen". Väitteen (2) osalta oikeusasiamies väitti, että kantelija ei ollut tehnyt asiakirjoihin tutustumista koskevaa hakemusta komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi tehdyn komission päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom (2) mukaisesti. Oikeusasiamies totesi myös, että oikeutta tulla kuulluksi ei ollut loukattu. Väitteen 3 osalta oikeusasiamies katsoi, että komissio oli esittänyt kantelijalle selkeät perustelut vasta kolme vuotta ensimmäisen hakemuksen tekemisen jälkeen. Tässä yhteydessä esitettiin kriittinen huomautus. Lopuksi oikeusasiamies katsoi 4 kohdassa, että viivästys oli kohtuuton. Myös tältä osin esitettiin kriittinen huomautus.

Kantelu 1160/2000/GG

Kantelijan asianajaja kirjoitti oikeusasiamiehelle 25. heinäkuuta 2000 ilmaistakseen näkemyksensä, jonka mukaan oikeusasiamiehen olisi pitänyt todeta hallinnollinen epäkohta kahden ensimmäisen väitteen osalta. Hän väitti myös, että oikeusasiamiehen olisi pitänyt pyrkiä sovintoratkaisuun kahden edelleen vireillä olevan hakemuksen osalta.

Heinäkuun 25 päivänä 2000 päivätty kirje kirjattiin uudeksi kanteluksi (kantelu 1160/2000/GG). Oikeusasiamies tutki huolellisesti mainitussa kirjeessä esitetyt perustelut. Hän ilmoitti kantelijalle 19. lokakuuta 2000, että hän oli päättänyt aloittaa uuden tutkimuksen asiakirja-aineistoon tutustumisesta ja oikeudesta tulla kuulluksi. Tämä asia on edelleen vireillä.

Samalla oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle, ettei ollut perusteita aloittaa uutta tutkimusta väitteiden 1, 3 ja 4 osalta. Väitteen (4) osalta kantelijalla oli kuitenkin oikeus tehdä uusi kantelu, jos komissio ei oikeusasiamiehen kriittisestä huomautuksesta huolimatta saata vireillä olevien hakemusten tutkintaa päätökseen kohtuullisessa ajassa.

Kantelu 1613/2000/GG

Kantelija teki 5. joulukuuta 2000 uuden kantelun (1613/2000/GG), jossa hän esitti seuraavat väitteet:

(1) Komissio ei ollut ottanut kantelijan hakemuksia tasapuolisesti ja objektiivisesti huomioon.

(2) Komissio ei ollut tehnyt päätöstä kahdesta viimeisestä vuosina 1996 ja 1997 jätetystä hakemuksesta kohtuullisessa ajassa.

Kantelija väitti, että komissio ei ollut perustanut päätöstään hylätä neljä ensimmäistä hakemusta objektiivisiin tosiseikkoihin vaan sellaisten organisaatioiden, erityisesti Deutsches Zentralinstitut für soziale Fragenin (DZI), subjektiivisiin mielipiteisiin, joilla ei ollut oikeudellista valtuutusta niiden toimintaan. Kantelijan mukaan komissio ei ollut samalla ottanut huomioon virallisia lähteitä (esim. Saksan veroviranomaiset) eikä kantelijan sille toimittamia asiakirjoja (kirjanpitotiedot, KPMG:n lausunnot, kantelijan kirjanpitäjät).

KYSYMYS

Kantelu lähetettiin komissiolle huomautusten esittämistä varten.

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio esitti seuraavat huomautukset:

Kantelijan hakemusten oikeudenmukainen ja objektiivinen käsittely

Käsitellessään tuki- ja kehityshankkeiden yhteisrahoitushakemuksia komissio käyttää harkintavaltaansa valitessaan hankkeita käytettävissä olevien budjettivarojen perusteella. Tässä yhteydessä komissio tekee päätöksensä tiukasti sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Se varmistaa, että valtiosta riippumaton järjestö ja hanke täyttävät kelpoisuusehdot, jotka on vahvistettu valtiosta riippumattomien järjestöjen kehitysmaissa toteuttamien hankkeiden yhteisrahoitusta koskevissa yleisissä ehdoissa ja Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavassa varainhoitoasetuksessa.

Komissio katsoi, että kantelijan hakemukset eivät täyttäneet kahta pääkriteeriä: 1) valtiosta riippumattoman järjestön riippumattomuutta ja riippumattomuutta koskevaa vaatimusta ja 2) moitteettoman varainhoidon vaatimusta (luotettavaa ja muuta kuin petoksiin perustuvaa hallinnointia).

Ensimmäisen kriteerin osalta valtiosta riippumattomien järjestöjen oli oltava itsenäisiä ja voittoa tavoittelemattomia, ja niiden päätoimipaikan oli oltava EU:ssa. Päätoimipaikan oli oltava kaikkien yhteisrahoitettuihin toimiin liittyvien päätösten tosiasiallinen keskus. Suurin osa varoista oli peräisin EU:sta. Komission saamien tietojen perusteella oli ilmeistä, että kantelijalla oli erilaisia toiminnallisia ja taloudellisia yhteyksiä muihin organisaatioihin. Kantelija ei ollut koskaan pystynyt osoittamaan, että se olisi tullut riippumattomaksi Yhdysvalloissa sijaitsevasta emoyhtiöstään Interaid Internationalista. Tätä epäselvyyttä pahensi se, että kantelijan johtaja, tohtori Koch, toimi samaan aikaan toisen saksalaisen kansalaisjärjestön, "Welthilfe e.V.", palveluksessa ja toimi yksityisessä liiketoiminnassa (konsulttina). Sekava tilanne, joka liittyy voittoa tavoittelevien ja voittoa tavoittelemattomien etujen yhdistämiseen näiden henkilöiden ja elinten välisissä suhteissa, ei mahdollistanut kantelijan täsmällisen roolin ja sen varojen lähteen määrittämistä.

Toisen kriteerin osalta asiaa koskevissa säännöissä edellytettiin hyvää hallinto- ja varainhoitokykyä. Tähän sisältyi kyky varmistaa luotettava ja ei-petollinen hallinnointi hankkeiden toteuttamisessa. Vuonna 1993, kun komissio tutki kantelijaa koskevat tiedot, sen hallinnolliset valmiudet todettiin riittämättömiksi. Tätä korosti saksalainen kansalaisjärjestöjen foorumi, joka oli hylännyt kantelijan jäsenyyshakemuksen sillä perusteella, että sen toimintakustannukset olivat kohtuuttomat, 37,7 prosenttia sen kokonaistuloista. Lisäksi kantelija, Frankfurtin lähellä sijaitseva keskikokoinen valtiosta riippumaton järjestö, rahoitti haarakonttoria yhdellä Brysselin kalleimmista alueista aikana, jolloin kehitysyhteistyön budjetti kehitysmaissa oli vain 1,5 miljoonaa ecua. Tällainen suhde on ristiriidassa moitteettoman varainhoidon periaatteiden kanssa.

Moitteettoman varainhoidon periaate edellytti komission ja valtioista riippumattoman järjestön keskinäisen luottamuksen ilmapiiriä. Tällaista suhdetta ei voinut olla silloin, kun valtiosta riippumaton järjestö pyrki osoittamaan tukikelpoisuutensa vilpillisin keinoin. Käsiteltävänä olevassa asiassa kantelija oli vedonnut DZI:n (saksalainen organisaatio, joka vastaa laatumerkin myöntämisestä organisaatioille, joiden katsottiin yksityiskohtaisen tarkastelun jälkeen soveltuvan laatumerkin saamiseen) laatumerkkiin ja pyrkinyt perusteettomasti harhauttamaan komissiota sen organisaation luonteen ja laadun osalta. DZI:n 1.9.1993 päivätyssä kirjeessä, jossa DZI ilmoitti kategorisesti, ettei kyse ollut laatumerkin myöntämisestä kantelijalle, esitettiin kuitenkin objektiivisia todisteita siitä, että merkkiä oli käytetty vilpillisesti väärin. Tämä oli selvästi vilpillinen teko, joka oli ristiriidassa sekä eettisten periaatteiden ja vastavuoroisen luottamuksen tarpeen että asiaankuuluvien oikeudellisten välineiden kanssa. Komissio on käsitellyt tätä petosta riittävän ankarasti.

Saksan veroviranomaisten kannan osalta komissio korosti, että ei ole totta sanoa, että niillä olisi toimivalta määrittää valtiosta riippumattoman järjestön tukikelpoisuus.

Kahden viimeisen hakemuksen käsittely

Kahden viimeisen vielä käsiteltävänä olevan hakemuksen osalta komissio ei kiistänyt sitä, että niiden tekemisestä oli kulunut erityisen pitkä aika. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan hallinnollisen menettelyn keston kohtuullisuutta oli kuitenkin arvioitava asiaan liittyvien erityisten olosuhteiden perusteella. Komissio korosti, että se on pyrkinyt monin tavoin vahvistamaan valtiosta riippumattomien järjestöjen nykyisen tukikelpoisuuden. Näistä ponnisteluista huolimatta asian monimutkaisuuden ja kantelijan käyttäytymisen vuoksi komission henkilöstön kanssa järjestetyissä eri kokouksissa sen tukikelpoisuutta harkittiin edelleen. Riidan ratkaisemiseksi komissio ehdotti, että kantelija olisi itse tarkastanut valitsemansa yrityksen.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija piti valituksensa voimassa ja esitti seuraavat huomautukset:

DZI ilmoitti komissiolle jo vuonna 1990, että kantelija oli eronnut amerikkalaisesta emoyhtiöstä ja oli nyt itsenäinen yhdistys. Komissio (ja erityisesti sen pääosasto VIII, nykyinen kehitysyhteistyön pääosasto) oli myöntänyt kantelijalle 103 000 ecun avustuksen Tšernobylin uhreille vuonna 1991. Professori Koch ei ollut eikä ollut koskaan ollut Interaid Internationalin jäsen. Hän ei myöskään ollut koskaan saanut mitään korvausta tältä järjestöltä eikä ollut osallistunut mihinkään muuhunkaan toimintaan. Professori Koch työskenteli "Welthilfe e.V." -hyväntekeväisyysjärjestössä, jolla ei ole yhteyksiä kantelijaan, kunniatehtävässä. Professori Kochin ja kantelijan sekä "Welthilfe e.V:n" välisessä suhteessa ei missään vaiheessa ollut voittoa tavoittelevien ja voittoa tavoittelemattomien etujen välistä yhteyttä. Professori Koch antoi kursseja Antwerpenin yliopistossa, mutta palkkio tästä toiminnasta oli minimaalinen.

Saksalaisen kansalaisjärjestö Platformin lausunto, jonka mukaan kantelijan toimintakustannukset olivat 37,7 prosenttia kokonaistuloista, oli ristiriidassa kantelijan tilintarkastajien KPMG:n kanssa, joka oli laskenut näiden kustannusten olevan 22 prosenttia tuloista vuonna 1993. Nämä tiedot on saatettu komission tietoon useaan otteeseen. Kantelijan Brysselin-toimiston vuokra oli hyvin kohtuullinen, eikä alue missään nimessä kuulunut Brysselin kalleimpiin (3). Lisäksi kantelijan hankkeille osoittama talousarvio oli 3,4 miljoonaa euroa (eikä 1,5 miljoonaa euroa, kuten komissio oli väittänyt).

Kantelija ei koskaan väittänyt virheellisesti, että sillä olisi hallussaan DZI-merkki, eikä koskaan yrittänyt pettää komissiota sen organisaation luonteen ja laadun suhteen.

Oli silmiinpistävää, että komissio tukeutui DZI:n kaltaisiin harhaanjohtaviin lähteisiin ottamatta huomioon veroviranomaisilta peräisin olevia asiakirjoja.

Mitä tulee kahteen vireillä olevaan hakemukseen, yksikään komission esittämistä olosuhteista ja/tai väitteistä ei oikeuta kuluneen ajan pituutta. Komissio oli väärässä väittäessään, että se oli pyrkinyt "monin tavoin" selvittämään kantelijan tukikelpoisuuden. Kantelija oli pyytänyt komissiolta yhä uudelleen päätöstä ja esittänyt asiakirjoja ja todisteita.

Komission ehdotus, jonka mukaan kantelijan olisi pitänyt itse tehdä tarkastus, oli epätyydyttävä. Kantelija oli ehdottanut tällaista tarkastusta jo vuonna 1997 ja vapauttanut KPMG:n salassapitovelvollisuudesta. Mitään ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Kantelija katsoi, että komissio oli kiinnostunut vain asian käsittelyn lykkäämisestä. Sen mukaan komission olisi lopulta päätettävä hakemuksista viipymättä.

PÄÄTÖS

1 Hakemuksia ei ole arvioitu oikeudenmukaisesti ja objektiivisesti

1.1 Vuosina 1993-1997 kantelija, joka on saksalainen kansalaisjärjestö, joka tukee pakolaisia, sodan uhreja ja vammaisia, jätti komissiolle kuusi hakemusta, jotka koskivat taloudellista tukea Afrikassa toteutettaville hankkeille. Komissio hylkäsi neljä ensimmäistä hakemusta, joista kolme vuonna 1993 ja neljäs vuonna 1995. Kantelija väittää, että komissio ei ole arvioinut hakemuksia oikeudenmukaisesti ja objektiivisesti. Se väittää erityisesti, että komissio tukeutui harhaanjohtaviin lähteisiin, kuten "Deutsches Zentralinstitut für soziale Fragen" (DZI), eikä ottanut huomioon muita kantelijan toimittamia todisteita, kuten Saksan veroviranomaisilta peräisin olevia asiakirjoja.

1.2 Komissio katsoo, että se on tarkastellut hakemuksia tiukasti sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Se väittää, että hakemukset eivät täyttäneet kahta pääkriteeriä, nimittäin 1) valtiosta riippumattoman järjestön riippumattomuuden ja riippumattomuuden vaatimusta ja 2) moitteettoman varainhoidon vaatimusta (luotettava ja muu kuin petollinen hallinnointi). Tässä yhteydessä komissio väittää, että kantelija vetosi virheellisesti DZI:n (saksalainen organisaatio, joka vastaa laatumerkin myöntämisestä organisaatioille, joiden katsotaan yksityiskohtaisen tarkastelun jälkeen soveltuvan saamaan laatumerkin) etikettiin pyrkiessään harhauttamaan komissiota sen organisaation luonteen ja laadun osalta, vaikka DZI ilmoitti kategorisesti, ettei kyse ollut laatumerkin myöntämisestä kantelijalle.

1.3 Oikeusasiamies toteaa, että komissio on esittänyt useita erityisiä seikkoja tukeakseen näkemystään, jonka mukaan kantelija ei ollut tukikelpoinen. Kantelija on kiistänyt nämä seikat, myös laajasti. Oikeusasiamies katsoo, että ainakin joidenkin näiden kohtien osalta kantelijan kritiikki ei näytä olevan perusteetonta. Komissio tukeutuu esimerkiksi saksalaisen kansalaisjärjestöfoorumin lausuntoon, jonka mukaan kantelijan toimintakustannukset olivat 37,5 prosenttia. prosenttia sen kyseisenä ajankohtana saamista kokonaistuloista. Koska lausunnon perusteluista ei ole lisätietoja, sen todistusarvo vaikuttaa melko rajalliselta. Samalla komissio jättää ottamatta huomioon kantelijan kirjanpitäjien KPMG:n lausunnot, joiden mukaan todellinen prosenttiosuus oli paljon pienempi.

1.4 Vakavin argumentti, johon komissio vetoaa, on kuitenkin sen väite, jonka mukaan kantelija on luottanut vilpillisesti DZI:n antamaan etikettiin. Oikeusasiamies toteaa, että kantelija osoitti 26.3.1993 komissiolle kirjeen (4), joka koski yhtä kantajan neljästä ensimmäisestä hakemuksesta. Kantelijan käyttämä kirjelomake koostuu alareunassa olevasta laatikosta, jossa on seuraavat sanat: "Die Förderung des Internationalen Hilfsfonds e.V. wird vom DZI empfohlen" (DZI suosittelee Internationaler Hilfsfonds e.V:n [eli kantelijan] edistämistä). DZI ilmoitti 1.9.1993 päivätyssä kirjeessään komissiolle seuraavaa: ”Von einer Empfehlung der Förderung des Vereins kann also keine Rede sein. Wir werden den Verein auffordern, auf den entsprechenden Hinweis auf seinem Briefpapier in Zukunft zu verzichten." ("Ei voi olla kyse [DZI:n] suosituksesta edistää yhdistystä [kantelijaa]. Pyydämme yhdistystä pidättäytymään jatkossa käyttämästä kyseistä lausetta kirjelomakkeessaan.')

1.5 Oikeusasiamies toteaa, että DZI:llä näyttää olevan (tai on ollut) tärkeä rooli kyseisellä alalla. Ei ole kohtuutonta olettaa, että nämä tiedot voisivat vaikuttaa siihen, miten komissio on tutkinut kantelijan hakemukset. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että kantelija ei ole esittänyt mitään selitystä käyttäytymiselleen, vaikka komission lausunnossa sitä selvästi kehotettiin tekemään niin (5). Oikeusasiamies päättelee, että hylätessään kantelijan hakemukset tällä perusteella komissio näyttää toimineen oikeudellisen toimivaltansa rajoissa.

1.6 Näissä olosuhteissa oikeusasiamies päättelee, että kantelijan ensimmäisen väitteen osalta ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

2 Hakemusta ei ole ratkaistu kohtuullisessa ajassa

2.1 Kantelija väittää, että komissio ei käsitellyt kahta viimeistä hakemustaan kohtuullisessa ajassa. Nämä hakemukset jätettiin joulukuussa 1996 ja syyskuussa 1997, eikä komissio ole vielä ratkaissut niitä.

2.2 Komissio ei kiistä sitä, että hakemusten jättämisestä on kulunut erityisen pitkä aika. Se viittaa kuitenkin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan hallinnollisen menettelyn keston kohtuullisuutta on arvioitava asiaan liittyvien erityisten olosuhteiden perusteella. Komissio väittää, että se on pyrkinyt monin tavoin selvittämään kantelijan nykyisen tukikelpoisuuden. Komission mukaan kantelijan tukikelpoisuutta harkitaan edelleen näistä ponnisteluista huolimatta, mikä johtuu tapauksen monimutkaisuudesta ja kantelijan toiminnasta komission kanssa järjestetyissä eri kokouksissa.

2.3 Oikeusasiamies haluaa korostaa, että hän ilmoitti komissiolle jo 11. heinäkuuta 2000 tekemässään päätöksessä katsovansa, että viivästyminen oli ollut liiallista ja että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta. Päätöksessä esitettiin tätä koskeva kriittinen huomautus. Oikeusasiamies katsoi, että hänen ei ollut tarpeen antaa virallista suositusta kyseisessä tapauksessa, koska hän oletti, että komissio ottaa huomioon hänen kriittisen huomautuksensa, koska hakemukset olivat olleet komissiossa jo yli kolme ½-tapausta ja lähes kolme vuotta. Komissio ei reagoinut tähän kriittiseen huomautukseen. Vasta saatuaan komission lausunnon käsiteltävänä olevassa asiassa huhtikuun 2001 alussa oikeusasiamies sai tietää, että komissio näytti päättäneen olla ottamatta huomioon hänen kriittistä huomautustaan.

2.4 Yhteisön oikeuden yleisenä periaatteena on, että hallinnon on toimittava kohtuullisessa ajassa tehdessään päätöksiä hallinnollisen menettelyn jälkeen (6). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkityksellisen ajanjakson kohtuullisuutta on arvioitava kunkin yksittäistapauksen ominaispiirteiden ja erityisesti asian merkityksen asianomaiselle henkilölle, sen monitahoisuuden sekä hakijan ja toimivaltaisten viranomaisten menettelyn perusteella (7).

2.5 Komissio myöntää itsekin, että hakemusten jättämisestä on kulunut erityisen pitkä aika. Tämä ajanjakso oli 3–4 vuotta, kun valitus tehtiin, ja se on nyt kasvanut 3–4 ¼-vuoteen. Komissio viittaa "moniin ponnistuksiin", joita se väittää tehneensä selvittääkseen valtiosta riippumattoman järjestön nykyisen tukikelpoisuuden, tapauksen monimutkaisuuden ja kantelijan menettelyn. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan anneta yksityiskohtaisia tietoja. Kysymystä hakemusten merkityksestä kantelijalle ei edes mainita. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komissio ei ole pystynyt osoittamaan, että se olisi toiminut kohtuullisen nopeasti kuluneesta ajasta huolimatta. Näin ollen oikeusasiamies voi vain toistaa kantelua 338/98/VK koskevassa päätöksessään esittämänsä toteamuksen, jonka mukaan komissio on viivästynyt kohtuuttomasti. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

3 Päätelmä

Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komission lähestymistapa tässä asiassa on johtanut hallinnolliseen epäkohtaan. Koska komissio ei ole ottanut huomioon kantelua 338/98/VK koskevassa päätöksessä esitettyä kriittistä huomautusta, oikeusasiamies antaa komissiolle suositusluonnoksen.

Oikeusasiamies esittää näin ollen komissiolle seuraavan suositusluonnoksen oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti:

Suositusluonnos

Euroopan komission olisi ratkaistava kantelijan vuosina 1996 ja 1997 jättämät kaksi hakemusta mahdollisimman pian ja viimeistään 31. lokakuuta 2001.

Komissiolle ja kantelijoille ilmoitetaan tästä suositusluonnoksesta. Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio antaa yksityiskohtaisen lausunnon ennen 31 päivää lokakuuta 2001. Yksityiskohtaiseen lausuntoon voisi sisältyä oikeusasiamiehen suositusluonnoksen hyväksyminen ja kuvaus siitä, miten se on pantu täytäntöön.

Strasbourg, 19. heinäkuuta 2001

 

Jacob Söderman

---

(1) Euroopan parlamentin päätös 94/262/EY, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (EYVL L 113, s. 15).

(2) EYVL 1994, L 46, s. 58.

(3) Kantelija toimitti oikeusasiamiehelle KPMG:n laatiman asiakirjan kantelijan hallintokuluista vuosina 1991-2000.

(4) Oikeusasiamies sai jäljennöksen tästä kirjeestä kantelua 338/98/VK koskevien tutkimustensa yhteydessä.

(5) Jäljennös DZI:n 1.9.1993 päivätystä kirjeestä oli kantelijalle toimitetun lausunnon liitteenä. Tässä kappaleessa korostettiin edellä mainittuja sanoja (oletettavasti komissio).

(6) Ks. yhdistetyt asiat T-213/95 ja T-18/96, SCK ja FNK v. komissio, Kok. 1997, s. II-1739, 56 kohta. Tässä kohdassa viitataan kilpailupolitiikkaa koskeviin menettelyihin, mutta asiaa koskeva periaate ei rajoitu tähän alaan. Voidaan todeta, että komissio vetoaa itse tähän tuomioon oman näkemyksensä tueksi.

(7) Asia C-185/95 P, Baustahlgewebe GmbH v. komissio, Kok. 1998, s. I-8417, 29 kohta.