Hyvä X

Kirjoitan kertoakseni alustavista näkemyksistämme tässä asiassa ja toivon, että komissio voi ottaa ne huomioon vahvistavassa päätöksessään.

Asia koskee sitä, että komissio on implisiittisesti kieltäytynyt antamasta yleisön tutustuttavaksi vaikutustenarviointiluonnosta, joka on tehty elintarviketietojen antamista kuluttajille koskevan asetuksen [1] tarkistamisen yhteydessä, ja pöytäkirjoja, jotka liittyvät sääntelyntarkastelulautakunnan ja terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston väliseen asiaa koskevaan ”alkuvaiheen kokoukseen”.

Komissio epäsi alkuvaiheessa oikeuden tutustua näihin asiakirjoihin kokonaisuudessaan ja väitti, että niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti meneillään olevaa päätöksentekomenettelyä, koska asiaa koskevaa lainsäädäntöehdotusta ei ollut vielä hyväksytty [2].

Tämän jälkeen kantelija esitti uudistetun pyynnön ja väitti muun muassa, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista. Koska vastausta ei saatu asetetussa määräajassa, joka päättyi 4. tammikuuta 2024, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Virasto pyysi 7. helmikuuta 2024 komissiota antamaan vastauksen kantelijan uudistettuun pyyntöön 1. maaliskuuta 2024 mennessä. Pyysimme myös tutustumaan riidanalaisiin asiakirjoihin ja annoimme komissiolle mahdollisuuden esittää huomautuksia.

Vastauksena komissio jakoi jäljennöksen asiakirjoista tilintarkastustuomioistuimen toimistolle. Komissio ei kuitenkaan ole esittänyt huomautuksia eikä ole vielä tehnyt vahvistavaa päätöstä.

Tutkintaryhmä on tarkastanut vaikutustenarviointiluonnoksen ja kyseessä olevan kokouspöytäkirjan. Asiakirjojen tarkastelun perusteella emme ole vakuuttuneita siitä, että ne voidaan oikeutetusti pidättää, eikä ainakaan kokonaisuudessaan.

Oikeusasiamies on äskettäin tehnyt ehdotuksen ratkaisuksi tutkimuksessaan, joka koskee sääntelyntarkastelulautakunnan lausunnon ilmoittamatta jättämistä nyt käsiteltävästä vaikutustenarviointiluonnoksesta (asia 2347/2023/MIK). Oikeusasiamies esitti ehdotuksessaan syyt, joiden vuoksi hän katsoo, että komission kyseisessä asiassa esittämät perustelut eivät oikeuta epäämään oikeutta tutustua sääntelyntarkastelulautakunnan lausuntoon. Sääntelyntarkastelulautakunnan lausunto on erityisesti ”lainsäädäntöasiakirja”, johon sovelletaan tiukimpia avoimuusvaatimuksia.[3] Komissio ei ollut osoittanut, että sääntelyntarkastelulautakunnan lausunto olisi erityisen arkaluonteinen ja että näin ollen olisi olemassa ”erityinen, todellinen ja kohtuudella ennakoitavissa oleva riski”, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti komission päätöksentekoa, kuten EU:n oikeuskäytännössä edellytetään [4].

Muutama päivä sen jälkeen, kun oikeusasiamies oli jakanut ratkaisuehdotuksensa, komissio antoi vahvistavan päätöksen, jossa se pysytti päätöksensä evätä oikeus tutustua asiakirjoihin kokonaisuudessaan. Vaikka se hyväksyi, että sääntelyntarkastelulautakunnan lausunto on lainsäädäntöasiakirja, se väitti, että edellä mainitussa asiassa Client Earth annetussa tuomiossa "ei anneta ehdotonta oikeutta tutustua suoraan mihinkään vaikutustenarviointiasiakirjoihin". Sen sijaan se totesi, että toimielimen on tehtävä tapauskohtainen arviointi.  

Tarkasteltavana olevan tapauksen osalta komissio on todennut, että se tarvitsee liikkumavaraa FIC-asetuksen tarkistamista varten ja että jäsenvaltioiden näkemysten välillä on ollut jyrkkä ero, mikä on merkinnyt sitä, että tämä päätöksenteko on ollut erityisen arkaluonteista.

Kuten oikeusasiamiehen ratkaisuehdotuksessa asiassa 2347/2023/MIK todetaan, yleisiä näkökohtia, kuten tarvetta harkita erilaisia toimintavaihtoehtoja ja säilyttää ”harkinta- ja keskusteluvara”, sovelletaan kaikkiin lainsäädäntöasiakirjoihin, eivätkä ne osoita mitään erityistä riskiä, jonka tietyn lainsäädäntöasiakirjan julkistaminen aiheuttaisi. Itse asiassa vaikutustenarvioinnin luonteeseen kuuluu, että siinä esitetään tarkasteltavat eri toimintavaihtoehdot, ja tästä syystä unionin tuomioistuin katsoi, että oikeus tutustua tällaisiin asiakirjoihin on annettava varhaisessa vaiheessa eli siihen liittyvän päätöksenteon ollessa vielä kesken.

Lisäksi se, että suunniteltu lainsäädännön tarkistus on kiistanalainen tai erityisen arkaluonteinen, ei sellaisenaan voi oikeuttaa sitä, että tiettyä lainsäädäntöasiakirjaa ei anneta tutustuttavaksi.[5] Asiakirjan, johon tutustumista pyydetään, sisältö on pikemminkin ratkaiseva sen kysymyksen kannalta, voidaanko tutustumisoikeus myöntää. 

Vaikka onkin totta, että asianomaisen toimielimen on tehtävä tapauskohtainen arviointi kustakin pyydetystä asiakirjasta, 30.10.2023 tehty komission päätös on puutteellinen eikä sen aikomus julkaista lopullinen vaikutustenarviointi yhdessä lainsäädäntöehdotuksen kanssa ehdotuksen viimeistelyn jälkeen riitä täyttämään vaadittua avoimuusvaatimusta.

Koska käsiteltävässä asiassa on jo ilmennyt merkittäviä viivästyksiä, kehotan komissiota tekemään viipymättä vahvistavan päätöksen edellä mainitut seikat huomioon ottaen.

Vilpittömästi,

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourgissa 15.5.2024

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, elintarvikkeiden tarjoamisesta

kuluttajille tiedottaminen, EUVL L 304/18.

[2] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

[3] EU:n perussopimusten mukaan kansalaisilla on ”oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa” (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 10 artikla).

Sopimus Euroopan unionista, SEU). Siksi kaikki EU:n päätökset on tehtävä ”niin avoimesti ja mahdollisimman lähellä

kansalaiset” (SEU:n 1 artikla ja 10 artiklan 3 kohta). Asiakirjojen julkisuutta koskevan EU:n lainsäädännön mukaan laajemman tutustumisoikeuden on oltava

myönnetään ”lainsäädäntöasiakirjoille” (asetuksen (EY) N:o 1049/2001 12 artiklan 2 kohta ja johdanto-osan 6 kappale).

[4] Unionin tuomioistuimen tuomio 4.9.2018, ClientEarth v. komissio, C-57/16 P: https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf;jsessionid=2BDC1E2E6333EC140C778466AFEC9767?text=&docid=205322&pageIndex=0&doclang=en&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=96111.

[5] Ks. esim. unionin tuomioistuimen tuomio 8.6.2023, neuvosto v. Pech, C-408/21 P, 88 kohta: https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=274436&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=4725359.