Päiväys: Tiistai 28. helmikuuta 2023

Etäkokous WebExin kautta

Läsnä

Euroopan investointipankki

Kaksi tarkastusviraston edustajaa

Kaksi pääsihteeristön edustajaa

Kolme operaatio-osaston edustajaa

Kaksi oikeudellisen osaston edustajaa

Yksi hankeosaston edustaja

Euroopan oikeusasiamies

Jennifer King, oikeudellinen asiantuntija

Oana Marin, tiedusteluvastaava

Silvia Fuller, tiedusteluvastaava

Natalia Chiner, harjoittelija, tiedustelut

Kokouksen tarkoitus

Kokous järjestettiin sen tutkimuksen yhteydessä, jossa selvitettiin, miten Euroopan investointipankki (EIP) käsitteli pyyntöä saada tutustua hankkeen tiivistelmään, jonka se päätti rahoittaa.[1] Kokouksen tarkoituksena oli, että oikeusasiamiehen tutkimusryhmä ymmärtäisi, miten EIP käsitteli pyynnön, ja saisi selvennyksiä siitä, että EIP kieltäytyi antamasta kantelijalle oikeutta tutustua hankkeen tiivistelmään vahvistavan päätöksen tekohetkellä.

Johdanto ja menettelyä koskevat tiedot

Osallistujat esittelivät itsensä, ja oikeusasiamiehen tutkimusryhmä kiitti EIP:n edustajia tapaamisesta ja esitteli kokouksen tarkoituksen. He hahmottelivat oikeusasiamiehen kokouksiin sovellettavaa oikeudellista kehystä ja erityisesti sitä, että oikeusasiamies ei paljastaisi mitään EIP:n luottamuksellisiksi määrittelemiä tietoja kantelijalle eikä kenellekään muulle oikeusasiamiehen toimiston ulkopuoliselle henkilölle ilman EIP:n ennakkosuostumusta ^[2].

Tiedusteluryhmä selitti, että se laatii kokousta koskevan raporttiluonnoksen, joka lähetetään EIP:lle sen varmistamiseksi, että sisältö on asiasisällöltään täsmällinen ja täydellinen. Kokousraportti viimeistellään, sisällytetään asiakirja-aineistoon ja toimitetaan kantelijalle. Raporttiin ei sisällytettäisi luottamuksellisia tietoja eikä niitä muutoin toimitettaisi valituksen tekijälle tai kolmannelle osapuolelle.

Vaihdetut tiedot

EIP:n edustajat selittivät, miten kantelijan pyyntö käsiteltiin, ja totesivat, että sitä pidettiin alun perin kyseisen hankkeen nimeä ja yksityiskohtia koskevana tietopyyntönä. EIP käsitteli pyynnön ja antoi vastauksensa EIP:n avoimuuspolitiikan mukaisesti.[3] EIP:n edustajat yksilöivät ensin kyseisen hankkeen ja varmistivat sitten, että hankkeen toteuttaja oli esittänyt perustellun pyynnön olla julkaisematta tiivistelmää ennen lainasopimuksen allekirjoittamista. EIP:n pääsihteeristö käsitteli kantelijan myöhemmin jättämän uudistetun pyynnön EIP:n avoimuuspolitiikan mukaisesti.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä kysyi, tekikö EIP kantelijan tutustumispyynnön jälkeen yksilöllisen arvioinnin mahdollisuudesta julkistaa tietoja hankkeesta vai perustuiko päätös olla julkistamatta tietoja hankkeen toteuttajan alkuperäiseen pyyntöön olla julkistamatta tiivistelmää ennakoivasti ennen allekirjoittamista.

EIP:n edustajat vastasivat, että kantelijan alkuperäisestä tietopyynnöstä tehtiin yksilöllinen arviointi, jossa tarkistettiin, oliko hankkeen toteuttaja esittänyt perustellun pyynnön hankkeen yhteenvedon julkaisemisen lykkäämisestä allekirjoittamiseen asti. Uudistettua hakemusta käsiteltäessä tehtiin yksityiskohtaisempi arviointi, jossa muun muassa otettiin uudelleen yhteyttä hankkeen toteuttajaan ja tiedusteltiin, voitaisiinko tietyt tiedot, kuten sen nimi, julkaista tässä vaiheessa ja valituksen tekijän uudistetun hakemuksen perusteella. Hankkeen toteuttaja piti voimassa pyyntönsä lykätä tällaisten tietojen julkistamista lainasopimuksen allekirjoittamiseen asti.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä kysyi tämän jälkeen, esittikö hankkeen toteuttaja uudistetun hakemuksen vaiheessa EIP:lle perustelut sille, miksi se katsoi, että sen nimen kaltaisia tietoja ei pitäisi julkistaa. Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä kysyi myös, hyväksyykö EIP yleensä hankkeiden toteuttajien esittämät perustelut sille, että uudistetun pyynnön johdosta ei luovuteta tietoja, vai analysoiko se näitä perusteluja määrittääkseen itse, sovelletaanko sen avoimuuspolitiikan mukaisia poikkeuksia.

EIP:n edustajat totesivat, että käsitellessään asiakirjoihin tutustumista koskevaa pyyntöä EIP arvioi melko yksityiskohtaisesti asiakkaidensa esittämät perustelut, joiden mukaan hankkeita koskevia tietoja ei voida julkistaa. Tämä erityisen käyttöoikeuspyynnön yhteydessä tehty arviointi on kattavampi ja tiukempi kuin hanketiivistelmien ennakoivan julkaisemisen yhteydessä yleensä tehty arviointi, joka perustuu hankkeen toteuttajan perusteltuun pyyntöön lykätä hanketiivistelmän julkaisemista hyväksyntään tai allekirjoittamiseen. Ne totesivat, että tässä tapauksessa hankkeen toteuttaja piti tietoja tuolloin kaupallisesti arkaluonteisina. EIP katsoi, että tietojen julkistamisen lykkääminen lainan allekirjoittamiseen oli perusteltua, kun otetaan huomioon EIP:n mahdollisesti myöntämän lainan määrä ja se, että hankkeen toteuttaja on julkisesti noteerattu yhtiö.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä totesi sitten, että sama hankkeen toteuttaja oli jo aiemmin saanut EIP:ltä lainoja, ja näissä tapauksissa yhteenvedot julkaistiin ennakoivasti vähintään kolme viikkoa ennen kuin EIP:n avoimuuspolitiikan mukaisesti hallintoneuvosto harkitsi hankkeiden hyväksymistä. Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä kysyi, mikä tämän hankkeen erityispiirre oikeutti pitämään hankkeen toteuttajan nimen kaltaisia tietoja kaupallisesti arkaluonteisina lainasopimuksen allekirjoittamiseen asti.

EIP:n edustajat vastasivat, että EIP tekee tapauskohtaisen analyysin ja kuulee aina hankkeen toteuttajia päättäessään hanketiivistelmien julkaisemisen ajankohdasta riippumatta siitä, onko kyseinen hankkeen toteuttaja jo saanut lainaa EIP:ltä ja onko se aiemmin suostunut olemaan viivyttämättä kyseisten tiivistelmien julkaisemista. Ne totesivat myös, että kun otetaan huomioon käsiteltävässä asiassa myönnettävän lainan määrä, joka vastasi noin neljäsosaa hankkeen toteuttajan markkina-arvosta, asiaa pidettiin arkaluonteisena. EIP:n avoimuuspolitiikan mukaisesti EIP:n on vältettävä julkistamasta tietoja, jotka voisivat vahingoittaa perusteltuja etuja tai rikkoa EU:n lainsäädäntöä (kuten markkinoiden väärinkäyttöasetusta [4]).

EIP:n edustajat korostivat myös yleisemmin ja erityisesti silloin, kun myönnettävän lainan määrä on merkittävä, että hankkeiden toteuttajat (ja erityisesti julkisesti noteeratut yritykset) voivat joskus olla huolissaan mahdollisista vaikutuksista omien asiakkaidensa ja sidosryhmiensä käsityksiin, jos EIP lopulta lykkää lainan myöntämistä tai jopa jättää sen myöntämättä.

Tämä vahvisti sen, että oli arkaluonteista ilmoittaa tästä nimenomaisesta lainasta ennen sen allekirjoittamista.

Tämän jälkeen oikeusasiamiehen tutkimusryhmä kysyi, harkitsiko EIP kantelijan uudistettua hakemusta käsitellessään mahdollisuutta myöntää osittainen oikeus tutustua hanketiivistelmään, erityisesti muihin kuin erittäin arkaluonteisina pidettyihin tietoihin.

EIP:n edustajat vahvistivat harkitsevansa osittaisen tutustumisoikeuden myöntämistä, mutta koska hankkeen toteuttaja hylkäsi sen nimen, hankkeen arvon ja lainan määrän ilmoittamisen, tätä vaihtoehtoa ei otettu huomioon, koska kantelija ei olisi saanut merkityksellisiä tietoja. Huomioon otettiin myös se, että tiivistelmä oli tarkoitus julkaista allekirjoittamisen jälkeen eli pian vahvistavan päätöksen jälkeen.

Jatkotoimena oikeusasiamiehen tutkimusryhmä kysyi, oliko EIP tässä nimenomaisessa tapauksessa huolissaan siitä, että kun otetaan huomioon niiden markkinoiden ominaispiirteet, joilla hankkeen toteuttaja toimii, osittaiseen pääsyyn hanketiivistelmään olisi liittynyt riski siitä, että asiakas olisi ollut helposti tunnistettavissa. EIP:n edustajat selvensivät, että tämä oli yksi huolenaiheista.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä kysyi sitten, missä tilanteissa EIP allekirjoittaa asiakkaidensa kanssa salassapitosopimuksia ja erityisesti, tehdäänkö ne aina, kun lainaa suunnitellaan, vai ainoastaan tiettyjen hankkeiden osalta.

EIP:n edustajat selvensivät, että nämä sopimukset allekirjoitetaan vain hankkeen toteuttajan pyynnöstä, ei kaikkien hankkeiden osalta. Ne selittivät myös, että yhtäältä salassapitosopimuksen olemassaolon ja toisaalta hanketiivistelmän ennakoivan julkaisemisen välillä ei ole muodollista yhteyttä. Tämä tarkoittaa, että tällaista sopimusta ei välttämättä allekirjoiteta kaikissa tapauksissa, joissa tiivistelmän julkaisemista lykätään.

EIP:n edustajat selvensivät myös, että hankkeiden toteuttajien kanssa tehdyt salassapitosopimukset eivät syrjäytä avoimuuspolitiikkaa, minkä vuoksi kun tutustumispyyntö vastaanotetaan, tehdään avoimuuspolitiikan mukainen erillinen analyysi sen määrittämiseksi, voidaanko luottamuksellisuussopimuksen nojalla suojatut tiedot paljastaa. Näissä arvioinneissa salassapitosopimuksen olemassaolo on huomioon otettava seikka, mutta ei ainoa.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä pyysi lisäselvityksiä siitä, voiko EIP silloin, kun hankkeen toteuttaja ei myönnä lupaa kaupallisesti arkaluonteisiksi katsomiensa tietojen paljastamiseen, vastustaa tällaista kantaa ja päättää toimittaa tiedot pyynnön esittäjälle.

EIP:n edustajat vastasivat, että ne analysoivat hankkeen toteuttajien näkemyksiä kyseisten tietojen kaupallisesti arkaluonteisuudesta ja tekevät riippumattoman päätelmänsä avoimuuspolitiikkaa koskevien poikkeusten mahdollisesta sovellettavuudesta.

Tämän jälkeen oikeusasiamiehen tutkimusryhmä keskittyi kantelijan esittämään väitteeseen, jonka mukaan EIP:n käytäntö lykätä hanketiivistelmien julkaisemista allekirjoittamiseen on viime vuosina yleisesti ottaen lisääntynyt, ja pyysi EIP:n edustajia esittämään näkemyksensä asiasta.

EIP:n edustajat vahvistivat, että vaikka lykkäyspyyntöjen määrä vaihtelee vuosittain, ne ovat havainneet kasvavan suuntauksen. Ne korostivat kuitenkin myös, että on vaikea yksilöidä syitä tähän, koska se riippuu hankkeiden toteuttajien esittämistä pyynnöistä ja liittyy todennäköisesti rahoitettaviksi harkittuihin hankkeisiin. EIP:n edustajat totesivat myös, että julkaisemisen viivästyminen ei ole EIP:n vakiokäytäntö vaan pikemminkin avoimuuspolitiikan mukainen poikkeuksellinen menettely. On huomattava, että käytännön näkökulmasta tämä aiheuttaa EIP:lle lisätyötä. Lisäksi EIP:n edustajat totesivat, että yhteenvetojen julkaiseminen saattaa viivästyä todennäköisemmin vuoden loppupuolella, jos vuoden loppuun mennessä allekirjoitetaan suuri määrä lainoja, ja että tämä on yksi niistä näkökohdista, joita he tarkastelevat.

Ennen kokouksen päättämistä oikeusasiamiehen tutkimusryhmä kysyi, voisiko EIP toimittaa oikeusasiamiehen toimistolle jäljennöksen yhteydenpidosta ja kuulemisista, joita EIP oli järjestänyt hankkeen toteuttajan kanssa kantelijan uudistetun pyynnön johdosta. Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä vahvisti, että oikeusasiamies ei paljastaisi mitään EIP:n luottamuksellisiksi määrittelemiä tietoja.

Kokouksen päättäminen

Tutkimusryhmä kiitti EIP:n edustajia heidän ajastaan ja annetuista selvityksistä, ja kokous päättyi.

Bryssel 28. helmikuuta 2023

Jennifer King Oana MARIN

Oikeudellisten asiantuntijoiden tiedusteluista vastaava virkamies

[1] Tietoja hankkeesta on tällä välin saatavilla osoitteessa https://www.eib.org/en/projects/pipelines/all/20220251 

[2] Euroopan oikeusasiamiehen täytäntöönpanomääräysten 4 artiklan 8 kohta.

[3] https://www.eib.org/attachments/strategies/eib_group_transparency_policy_2021_en.pdf

[4] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A32014R0596&qid=1678798378300