Kantelun tausta

1. Henkilöstösäännöissä säädetään, että Euroopan unionin palvelukseen tulevalla virkamiehellä on oikeus siirtää kansallisten eläkejärjestelmien mukaiset eläkeoikeutensa Euroopan unionin toimielinten eläkejärjestelmään. Nimittävä viranomainen ottaa huomioon virkamiehen peruspalkan, iän ja vaihtokurssin siirtoa koskevan hakemuksen jättämispäivänä ja määrittää niiden palvelusvuosien lukumäärän, jotka virkamies saa PSEUI:stä kansallisen tason palvelusajan osalta [1].

2. Kantelija on virkamies, joka pyysi vuonna 2007 siirtämään oikeutensa asianomaisesta kansallisesta eläkerahastosta unionin eläkejärjestelmään sovellettavien menettelysääntöjen mukaisesti. Komission palkkatoimisto (PMO) pyysi eläkerahastojen hallinnoinnista vastaavaa kansallista laitosta (ZUS) määrittämään siirrettävät elinkorot. ZUS ilmoitti PMO:lle 16 päivänä marraskuuta 2009, että sinä päivänä, jona kantelijan siirtohakemus tehtiin, hänen tilillään oleva pääoma oli 189,533,19 Puolan zlotya, jäljempänä ’PLN’. PMO ehdotti 17. helmikuuta 2010, että kantelija tunnustaisi kuuden vuoden ja viiden kuukauden palvelusajan ja siirtäisi nämä oikeudet EUI:lle. Kantelija hyväksyi ehdotuksen.

3. Tämän jälkeen ZUS siirsi 282,491,76 zlotya komissiolle, joka ilmoitti määrän kantelijalle.

4. Kantelija teki 1. kesäkuuta 2012 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen, jossa hän väitti, että PMO:n olisi pitänyt ottaa huomioon 282,491,76 PLN 189,533,19 PLN:n sijasta määrittääkseen PSEUI:lle siirretyt elinkorot.

5. PMO hylkäsi valituksen 7. syyskuuta 2012 ja väitti, että 92 958,57 Puolan zlotyn (noin 23 000 euron) erotus vastasi pääoman arvonnousua hakemuksen kirjaamispäivän ja sen päivän välisenä aikana, jona varat tosiasiallisesti siirrettiin komission pankkitilille, henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

6. Kantelija pyysi 1.–16. toukokuuta 2014 PMO:ta laskemaan eläkeoikeutensa uudelleen. Komissio selitti 20.10.2014 päivätyssä vastauksessaan, että 1.5.–16.5.2014 lähetetyssä kirjeenvaihdossa ei tuotu esiin uusia tosiseikkoja ja että hänen asiakirja-aineistonsa käsittely päätettiin.

7. Tyytymättömänä komission vastaukseen kantelija teki tämän kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle 4. marraskuuta 2014.

Tiedustelu

8. Oikeusasiamies aloitti kantelua koskevan tutkimuksen ja yksilöi seuraavan väitteen ja vaatimuksen:

1) Komissio ei käsitellyt asianmukaisesti kantelijan väitteitä, jotka koskivat hänen eläkkeeseen oikeuttavien palvelusvuosiensa määrän laskemista.

2) Komission olisi käsiteltävä kantelijan väitteitä ja laskettava uudelleen hänen eläkkeeseen oikeuttavien palvelusvuosiensa määrä hänelle edullisemmalla tavalla.

Tutkimuksen aloittamista koskevassa kirjeessä oikeusasiamies pyysi komissiota perustelemaan, miksi se piti kansallisten eläkeviranomaisten laskeman pääoman arvon ja tosiasiallisesti siirretyn määrän välistä eroa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna pääoman arvonmäärityksenä.

9. Tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden vuoksi oikeusasiamies otti yhteyttä komissioon saadakseen asiaan nopean ratkaisun. Komissio kuitenkin ilmoitti oikeusasiamiehelle 15. joulukuuta 2014, että koska komissio oli ottanut kantaa asiaan, kantelua ei voitu käsitellä epävirallisena kanteluna. Komissio pyysi näin ollen, että kantelu tehtäisiin muodollisessa menettelyssä.

10. Seuranneessa tutkimuksessa oikeusasiamies sai komission lausunnon kantelusta ja sen jälkeen kantelijan huomautukset vastauksena komission lausuntoon. Tutkinnassa oikeusasiamies on ottanut huomioon osapuolten esittämät perustelut ja mielipiteet.

Väite, jonka mukaan komissio ei ole käsitellyt asianmukaisesti kantelijan väitteitä, jotka koskevat hänen palvelusvuosiensa määrän laskemista ja siihen liittyvää vaatimusta

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

11. Väitteensä tueksi kantelija väitti, että komissio otti hänen palvelusvuosiaan laskiessaan huomioon pääoman arvon ajankohtana, jona kantelijan pyyntö kirjattiin ZUS:ssa, tosiasiallisesti siirretyn määrän sijaan. Komissio on virheellisesti käsitellyt tätä eroa pääoman arvonnousuna. Lisäksi kantelija väitti, että muissa unionin toimielimissä työskentelevien puolalaisten virkamiesten palvelusvuodet laskettiin tosiasiallisesti siirretyn määrän perusteella, minkä vuoksi heitä kohdeltiin suotuisammin. Kantelija kyseenalaisti komission perustelut, joiden nojalla se kieltäytyi laskemasta uudelleen hänen eläkkeeseen oikeuttavien palvelusvuosiensa määrää.

12. Komissio esitti lausunnossaan yksityiskohtaisen selvityksen asian taustasta ja käsittelystä. Se totesi lopuksi, että sen jälkeen, kun asiaa oli tarkasteltu uudelleen tämän kantelun yhteydessä, jotkin asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat viittaavat siihen, että eläkeoikeudet laskettiin olettaen virheellisesti, että ZUS oli toimittanut pätevän laskelman kantelijan eläkeoikeuksista hakemuksen rekisteröintipäivänä, kun taas ZUS:n toimittama laskelma ei itse asiassa vastannut PSEUI:lle hakemuksen rekisteröintipäivänä siirrettävän pääoman määrää. Sen vuoksi komissio suostui tarkistamaan kantelijan asiakirja-aineistoa soveltamalla henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 8 artiklassa säädetyn korkokannan mukaista yksinkertaista korkoa, joka vähennetään siirretystä määrästä hakemuksen kirjaamispäivän ja tosiasiallisen siirtopäivän väliseltä ajalta.

13. Kantelija kiitti 29. syyskuuta 2015 esittämissään huomautuksissa oikeusasiamiestä avusta asiassa ja totesi, että komission ehdotus on hänen pyyntönsä mukainen.

Oikeusasiamiehen arviointi

14. Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa, joka koskee tapauksia, joissa henkilö siirtyy palvelukseen sen jälkeen, kun hän on työskennellyt jäsenvaltiossa, säädetään seuraavaa:

”Virkamiehellä, joka siirtyy – – unionin palvelukseen, on oikeus – – siihen, että hän on maksanut unionille tämän palveluksen tai toiminnan perusteella saavutettujen eläkeoikeuksien tosiasialliseen siirtopäivään päivitetyn pääoman arvon.

Tällaisessa tapauksessa sen toimielimen nimittävä viranomainen, jossa virkamies työskentelee, määrittää yleisillä täytäntöönpanosäännöksillä, ottaen huomioon virkamiehen peruspalkan, iän ja vaihtokurssin siirtohakemuksen jättöpäivänä, niiden palvelusvuosien lukumäärän, jotka otetaan huomioon unionin eläkejärjestelmässä aiemman palvelusajan osalta siirretyn pääoman perusteella vähennettynä määrällä, joka vastaa siirtohakemuksen jättöpäivän ja tosiasiallisen siirtopäivän välistä pääoman uudelleenarvostusta.”

15. Tästä säännöksestä ilmenee, että kun komissio laskee niiden palvelusvuosien lukumäärää, joina virkamies otetaan huomioon unionin eläkejärjestelmässä, sen ei pitäisi ottaa huomioon kansallisesta eläkejärjestelmästä tosiasiallisesti siirrettyä pääoman kokonaismäärää, vaan sen olisi vähennettävä pääoman arvonnousua vastaava määrä.

16. Tässä tapauksessa oli kuitenkin kyseenalaista, muodostiko kyseessä olevat määrät huomioon ottaen erotuksen i) kansallisen eläkejärjestelmän hakemuksen jättämispäivälle laskeman määrän ja ii) tosiasiallisesti siirretyn määrän välillä tämän "pääoman arvonnousun".

17. Oikeusasiamiehen tutkimuksen jälkeen komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimisto tutki uudelleen kantelijan asiakirja-aineiston, havaitsi virheen ja sitoutui laskemaan uudelleen niiden palvelusvuosien määrän, jotka kantelijalla on oikeus siirtää. Kantelija ilmaisi tyytyväisyytensä tähän tulokseen.

18. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättelee, että asia on ratkaistu kantelijaa tyydyttävällä tavalla. Näin ollen hän päättää asian käsittelyn.

Päätelmä

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksen perusteella seuraavan päätelmän:

Asia on ratkaistu kantelijaa tyydyttävällä tavalla.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

Emily O'Reilly

Strasbourg, 2.12.2015

[1] Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohta.