Taustaa

1. Kantelun teki Euroopan parlamentin entinen virkamies, joka sai aivohalvauksen vuonna 2004 ja jolle maksettiin hänen terveydentilansa vuoksi työkyvyttömyyseläkettä. Entisen virkamiehen vaimo on vuodesta 2004 lähtien tiedottanut Euroopan parlamentille joka vuosi perhetilanteestaan. Kun heidän tyttärensä suoritti yliopisto-opintonsa vuoden 2007 alussa, Euroopan komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimisto (PMO) lopetti huollettavana olevasta lapsesta maksettavien lisien maksamisen. Marraskuussa 2008 ilmenneen ohjelmisto-ongelman vuoksi PMO kuitenkin jatkoi näitä maksuja takautuvasti syyskuusta 2007 alkaen. Tämän seurauksena PMO maksoi marraskuussa 2008 kantelijalle tämän eläkkeen lisäksi noin 8 000 euron suuruisen kertakorvauksen. Tämän jälkeen se maksoi kantelijalle kuukausittain noin 650 euroa huollettavana olevasta lapsesta maksettavana lisänä, johon lisättiin hänen tyttärestään maksettava veronalennus. Toukokuussa 2011 henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimisto havaitsi noin 28 000 euron suuruisen liikamaksun ja päätti periä virheellisesti maksetut määrät takaisin noin 1 000 euron kuukausittaisilla pidätyksillä. Kantelijan vaimo ilmoitti komissiolle, ettei hän eikä hänen aviomiehensä ymmärtänyt virhettä. PMO viittasi Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen [1], jäljempänä 'henkilöstösäännöt', 85 artiklaan ja Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä 'unionin tuomioistuin', oikeuskäytäntöön perustellakseen takaisinperintänsä.

2. Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen PMO:n takaisinperinnän väitetystä epäoikeudenmukaisuudesta.

Väitetty perusteeton takaisinperintä ja siihen liittyvät saatavat

Oikeusasiamiehen ehdotus sovintoratkaisuksi [2]

3. Oikeusasiamies huomautti, että erehdyksessä maksetun määrän laillisen saajan [3] eli entisen virkamiehen terveydentila esti häntä huomaamasta liikamaksua. Hänen vaimonsa ei ollut koskaan työskennellyt EU:ssa, eikä ollut näyttöä siitä, että hän olisi ollut entisen virkamiehen laillinen edustaja. Näin ollen komissio ei voinut soveltaa vaimoon unionin virkamiehiä sitovia sääntöjä perustellakseen takaisinperintävaatimuksensa. Näin ollen ei olisi ollut kohtuullista odottaa, että vaimo olisi havainnut virheen, eikä komissiolla ollut oikeudellista velvoitetta periä varoja takaisin näissä olosuhteissa. Takaisinperinnän jatkaminen olisi näin ollen hallinnollinen epäkohta, ja oikeusasiamies ehdotti 9. joulukuuta 2013 komissiolle sovintoratkaisua, jonka mukaan komissio

"lopettaa sen takaisinperinnän [hänen] ehdotuksensa päivämäärästä alkaen".

4. Vastauksessaan ehdotettuun ratkaisuun komissio pysyi kannassaan, jonka mukaan takaisinperintä oli perusteltua sillä perusteella, että entisen virkamiehen vaimon olisi pitänyt tunnustaa, että hänen aviomiehelleen oli maksettu liikaa, ja ilmoittaa tästä PMO:lle. Se näytti hyväksyvän sen, että entinen virkamies ei itse voinut olla tietoinen liikamaksusta.

Oikeusasiamiehen suositusluonnos [4]

5. Koska komissio piti kiinni kannastaan, jonka mukaan takaisinperintä oli perusteltua, oikeusasiamies antoi komissiolle suositusluonnoksen. Suositukseen johtaneessa analyysissään oikeusasiamies totesi, että komissio näytti uskovan, että on oikein soveltaa henkilöstösääntöjen 85 artiklan säännöksiä entisen virkamiehen vaimoon (joka ei ollut eikä ollut koskaan ollut EU:n virkamies) samoin ehdoin kuin entiseen virkamieheen, jos hän olisi voinut hoitaa asioitaan. Oikeusasiamies piti tätä kohtuuttomana kantana. Lyhyesti sanottuna oikeusasiamies katsoi, että a) henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimistolla ei ollut oikeudellista perustaa vaatia entisen virkamiehen vaimoa ottamaan vastuuta liikaa maksetun määrän takaisinperinnästä ikään kuin hän itse olisi "saaja" ja b) vaikka tällainen oikeusperusta olisi olemassa, tämän tapauksen olosuhteet eivät tukeneet päätelmää, jonka mukaan hän oli tietoinen siitä, että hänen aviomiehelleen maksettiin liikaa. Oikeusasiamiehen 9. syyskuuta 2014 antama suositusluonnos oli seuraava:

”Komission olisi peruutettava päätöksensä periä takaisin liikaa maksettu määrä ja palautettava kantelijalle jo peritty määrä.”

6. Oikeusasiamies kehotti komissiota suositusluonnokseen vastatessaan ottamaan asianmukaisesti huomioon entisen virkamiehen perheen vilpittömän mielen, heidän erittäin vaikean tilanteensa ja sen, että liikamaksu johtui PMO:n tekemästä virheestä, vaikka entisen virkamiehen vaimo oli antanut tarkat tiedot.

7. Vastauksessaan komissio totesi ottavansa asianmukaisesti huomioon tilanteet, joissa entiset toimihenkilöt eivät enää pysty hoitamaan asioitaan itse. PMO otti ensimmäisen kerran yhteyttä entisen virkamiehen vaimoon sen jälkeen, kun tämä oli ilmoittanut aviomiehelleen, että maksu oli ollut virhe. Sillä, että hän ei muodollisesti ole aviomiehensä edustaja, ei pitäisi olla vaikutusta sen arviointiin, miten PMO käsitteli asiaa.

8. Komissio ilmoitti, että se oli yhteydessä entiseen virkamieheen ja hänen puolisoonsa englanniksi (vaikka ensimmäinen perintää koskeva ilmoitus lähetettiin ranskaksi). Lisäksi kantelijan palkkakuitit olivat kaikki tanskankielisiä. Komission mukaan kaikki olennaiset tiedot on näin ollen annettu entisen virkamiehen ja hänen aviopuolisonsa täysin ymmärtämillä kielillä.

9. Komissio ei ollut samaa mieltä siitä, että liikamaksu olisi ollut erityisen monimutkainen tai vaikea ymmärtää entisen virkamiehen ja hänen vaimonsa kannalta. Tältä osin se viittasi asiassa Chabert annettuun tuomioon, jossa (silloinen) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että palkkalaskelmat eivät ole lukukelvottomia tai käsittämättömiä ja että niiden lukeminen on suhteellisen helppoa [5]. Komissio katsoo, että tämä koskee erityisesti eläkelaskelmia, jotka sisältävät tietoja eläkkeestä, sosiaaliturvamaksuista ja veroista tehtävistä vähennyksistä sekä ainoastaan perheavustuksista.

10. Komissio viittasi muihin EU:n tuomioistuinten tuomioihin [6] tukeakseen näkemystään, jonka mukaan sillä on velvollisuus periä takaisin liikaa maksettu määrä. Se totesi, että päättäessään takaisinperinnästä käsiteltävässä asiassa se otti huomioon seuraavat seikat: i) marraskuussa 2008 suoritetun ensimmäisen kiinteämääräisen liikamaksun osalta entinen virkamies sai kaksinkertaisen määrän tavanomaisesti saatuun määrään verrattuna; näin ollen oli mahdotonta, että näin merkittävää liikamaksua ei huomattaisi; ii) palkkakuitti, joka sisälsi kiinteämääräisen liikamaksun, oli laadittu tanskaksi (mikä tarkoitti, että kantelijan vaimo pystyi helposti ymmärtämään sen), ja se koostui kolmesta sivusta (yhden sivun sijasta), joista kukin lähetettiin erillisessä kirjekuoressa; joten kantelijan vaimo ei voinut olla huomaamatta, että oli jotain epätavallista; ja iii) että kyseinen eläkelaskelma sisälsi lukuja 13 lisäsarakkeessa (joissa kaikissa on tanskankieliset termit "lapsilisä" ja "maksettavat verot"), kun taas tavanomainen eläkelaskelma sisältää lukuja vain yhdessä sarakkeessa [7]. Kaiken edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että sekä liikamaksun luonne että eläkelaskelmassa käytetty terminologia olivat entiselle virkamiehelle ja hänen vaimolleen helposti ymmärrettäviä. Komission mukaan entisen virkamiehen puolison väitettä, jonka mukaan hänen mielestään maksut koskivat "vuotuisia mukautuksia", ei voida sovittaa yhteen eläkelaskelmissa olevan kuvauksen kanssa. Oli helppo ymmärtää, että kyseiset maksut vastasivat lapsilisää ja että ne maksettiin toisesta lapsesta maksettavan lapsilisän lisäksi.

11. Näin ollen komissio päätteli, että entisen virkamiehen vaimon olisi pitänyt tietää, että kyseessä oli liian suuri maksu, tai ainakin hänellä olisi pitänyt olla epäilyksiä maksun laillisuudesta," mitä oikeuskäytännössä edellytetään". Vaikka hän ei olisikaan ymmärtänyt, että maksu oli suoritettu virheellisesti, hän olisi voinut ottaa yhteyttä palveluihin, joihin hän oli ollut yhteydessä aviomiehensä eläkkeen osalta, ja saada tarvittavat tiedot. Komissio on henkilöstösääntöjen 85 artiklan mukaisesti velvollinen perimään takaisin liikaa maksetut määrät, vaikka se ymmärtää kantelijan perheen vaikean tilanteen ja pahoittelee tähän tilanteeseen johtanutta virhettä.

12. Entisen virkamiehen vaimo toisti huomautuksissaan aiemmat väitteensä ja ilmaisi syvän turhautumisensa komission vastaukseen.

Oikeusasiamiehen arvio suositusluonnoksen jälkeen

13. Oikeusasiamies arvostaa sitä, että komission on oltava varovainen ja vastuullinen käsitellessään EU:n veronmaksajien rahoja. Oikeusasiamies arvostaa myös sitä, että liikamaksun määrä (28 000 euroa) on merkittävä ja että se on enemmän kuin jotkut EU:n kansalaiset ansaitsevat vuodessa. Samalla on tärkeää, että komissio toimii oikeudenmukaisesti ja ottaa asianmukaisesti huomioon entisen virkamiehen ja hänen perheensä erityisolosuhteet. Olosuhteissa, joissa (kuten oikeusasiamies uskoo) komissiolla ei ollut oikeudellista velvoitetta periä takaisin liikamaksua, se oli valmis löytämään ratkaisun, jossa hyvän varainhoidon vaatimukset tasapainotetaan oikeudenmukaisesti ja ottaen huomioon entinen virkamies ja hänen perheensä. Oikeusasiamies on hyvin pettynyt siihen, että komissio on hylännyt molemmat hänen ehdotuksensa tämän tapauksen ratkaisemiseksi.

14. Komissio ei ole koskaan kiistänyt entisen virkamiehen vaimon lausuntoja, joiden mukaan hänen aviomiehensä "ei voi enää lukea tai kirjoittaa edes äidinkielellään tanskaa " terveydentilansa vuoksi [8]. Näin ollen on kiistatonta, että entinen virkamies ei asemansa vuoksi kykene hoitamaan asioitaan [9] eikä hänen voitu kohtuudella odottaa havaitsevan liikamaksua. Näin ollen on kohtuutonta, että komissio väittää nyt, että koska palkkakuitit olivat tanskankielisiä ja sisälsivät tavallista enemmän tietoja, entisen virkamiehen olisi pitänyt havaita komission virhe. Näin tehdessään komissio näyttää katsovan, että entinen virkamies on vastuussa tilanteessa, jossa hänen ei selvästikään voida katsoa olevan vastuussa terveydentilansa vuoksi.

15. Henkilöstösääntöjen 85 artiklan mukaan, johon komissio on perustanut päätöksensä periä takaisin liikaa maksettu määrä, "liikaa maksettu määrä on perittävä takaisin, jos saaja tiesi, että maksulle ei ollut perusteltua syytä, tai jos liikaa maksettu määrä oli selvästi sellainen, että hän ei voinut olla tietämättä siitä". Liikamaksun saaja oli tässä tapauksessa entinen virkamies. terveydentilansa vuoksi hän ei olisi voinut ymmärtää, että ylimääräiselle maksulle ei ollut perusteltua syytä, vaikka liikamaksu olisi ollut ilmeinen. Komissio katsoo, että henkilöstösääntöjen 85 artiklan (joka sitoo ainoastaan EU:n virkamiehiä) soveltamisala olisi ulotettava koskemaan entisen virkamiehen puolisoa, joka ei ole hänen laillinen edustajansa eikä EU:n virkamies.

16. Komissio viittaa kantansa tueksi unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntöön. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että komission mainitsema oikeuskäytäntö koskee EU:n virkamiehiä eikä EU:n virkamiesten puolisoita tai muita heidän perheenjäseniään.

17. Entisen virkamiehen vaimo ei saanut liikamaksua, eikä hän ole eikä ole koskaan ollut EU:n virkamies. Näin ollen on vaikea nähdä, millä perusteella komission mainitsemaa oikeuskäytäntöä, joka koskee unionin virkamiehiä sitovien sääntöjen tulkintaa, voitaisiin soveltaa häneen.

18. Vaikka olisi oikeudellisesti oikein soveltaa henkilöstösääntöjen 85 artiklaa entisen virkamiehen puolisoon, tätä säännöstä sovellettaessa olisi kuitenkin otettava huomioon hänen erilainen käsityksensä tilanteesta. Ei olisi järkevää ja kohtuullista soveltaa häneen samaa testiä kuin varsinaiseen EU:n virkamieheen (kuten hänen aviomieheensä, jos hän olisi ollut terve)[10].

19. Entisen virkamiehen vaimo on vahvistanut huomanneensa ylimääräisen kertakorvauksen marraskuussa 2008. Hänen näkemyksensä on kuitenkin se, että hän oletti tämän ylimääräisen maksun olevan jonkinlainen taannehtiva maksu. Vaikka palkkakuitit olisivat tanskankielisiä, tämä kanta on kuitenkin uskottava. Se, että asianomaisessa palkkalaskelmassa mainittiin termi "lapsilisät", ei välttämättä tarkoita sitä, että entisen virkamiehen vaimon olisi pitänyt ymmärtää, että kertakorvaus ei voinut olla vanhemman lapsen osalta tehty oikaisu ja että näin ollen kertakorvaus maksettiin virheellisesti. Itse asiassa oikeusasiamies piti tätä palkkakuittia melko hämmentävänä. Oikeusasiamiehelle oli kaikkea muuta kuin selvää, että 8 000 euron lisämaksu liittyi yksinomaan huollettavana olevista lapsista maksettaviin lisiin. Itse asiassa vain noin 900 euroa kiinteämääräisestä summasta liittyi selvästi huollettavana olevista lapsista maksettaviin lisiin. ja oli epäselvää, miten loput 7 100 euroa olisi selitettävä.

20. Oikeusasiamies toteaa, että komissio ei kiistä sitä, että entisen virkamiehen vaimo täytti asianmukaisesti ja toimitti säännöllisesti Euroopan parlamentille perheensä tilannetta koskevan kyselylomakkeen. Perhe on näin ollen toiminut koko ajan vilpittömässä mielessä, ja komissio on myöntänyt, että liikamaksu johtui yksinomaan PMO:n tekemästä virheestä. Vaikka komissio toteaa ymmärtävänsä perheen vaikean tilanteen ja pahoittelee, että se on tehnyt virheen ", joka johti tähän tilanteeseen", oikeusasiamies on syvästi pettynyt siihen, että komissio ei käyttänyt hänen tutkimuksensa tarjoamaa tilaisuutta ottaakseen vastuun sen virheestä pyrkimällä minimoimaan sen kielteiset vaikutukset entiseen virkamieheen ja hänen perheeseensä.

21. Oikeusasiamiehen päätelmä tässä tapauksessa on, että komission toiminta liikamaksun perimiseksi takaisin kokonaisuudessaan oli epäoikeudenmukaista ja suhteetonta ^[11] ja merkitsi hallinnollista epäkohtaa. Tilanne on sitäkin valitettavampi, kun otetaan huomioon, että komissio saattoi toimia hyvän hallinnon vaatimusten mukaisesti. Kun jätetään huomiotta puhtaasti oikeudellinen kysymys siitä, pitäisikö entisen virkamiehen vaimoa sitoa henkilöstösääntöjen 85 artiklan vaatimukset vai ei, on yksinkertaisesti väärin, että komissio on kohdellut häntä ikään kuin hän olisi EU:n virkamies. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, kun otetaan huomioon perheen erityiset ja erittäin vaikeat olosuhteet. Vaikka elpymisestä perheelle aiheutuvista taloudellisista vaikeuksista ei ole perusteita, komission toimet kuvastavat joustavuuden ja arkaluonteisuuden puutetta.

22. Koska komissio ei ole käyttänyt hyväkseen oikeusasiamiehen tutkimuksen tarjoamaa mahdollisuutta löytää tässä tapauksessa oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen ratkaisu, oikeusasiamies päättää asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen.

Päätelmä

Kantelun tutkinnan perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn esittämällä seuraavan kriittisen huomautuksen:

Se, että komissio peri käsiteltävässä asiassa takaisin liikaa maksetun määrän kokonaisuudessaan, oli epäoikeudenmukaista ja suhteetonta. Tämä oli hallinnollinen epäkohta.

Päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komission puheenjohtajalle. Oikeusasiamies ilmoittaa myös Euroopan parlamentin puhemiehelle tästä tutkimuksesta ja sen tuloksista, koska siinä on osallisena parlamentin entinen virkamies.

Emily O'Reilly

Strasbourgissa 24.6.2015

[1] Liikaa maksettu määrä on perittävä takaisin, jos saaja tiesi, että maksulle ei ollut perusteltua syytä, tai jos liikaa maksettu määrä oli selvästi sellainen, että hän ei voinut olla tietämättä siitä.

[2] Oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksen koko teksti: http://www.ombudsman.europa.eu/en/cases/correspondence.faces/en/54660/html.bookmark

[3] Henkilöstösääntöjen 85 artiklassa säädetään, että liikaa maksetut määrät voidaan periä takaisin, ”jos saaja tiesi, että maksulle ei ollut perusteltua syytä, tai jos liikaa maksettu määrä oli selvästi sellainen, että hän ei voinut olla tietämättä siitä”.

[4] Oikeusasiamiehen suositusluonnoksen koko teksti on saatavilla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu/en/cases/draftrecommendation.faces/en/54690/html.bookmark

[5] Asia T-122/95, Daniel Chabert v. komissio, Kok. 1996, s. SC-I-A-19 ; SC-II-63, 39 kohta.

[6] asia T-324 F v. komissio, Kok. 2007, s. SC-I-A-2-127; SC-II-A-2-861, 137 kohta; asia F-18/08, Ritto v. komissio, Kok. 2008, s. SC-I-A-1-281; SC-II-A-1-1495, 31 kohta; ja asia F-91/13, DF v. komissio, virkamiestuomioistuimen tuomio 1.10.2014, 39 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

[7] Komissio antoi seuraavan selityksen: ”tässä eläkelaskelmassa on eri sarakkeet: Ensimmäisessä sarakkeessa ilmoitetaan eläkkeen eri osatekijät (tanskaksi) ja sen jälkeen muissa sarakkeissa ne kuukaudet, joilta maksu suoritettiin. Tavanomaisessa eläkelaskelmassa on lukuja ainoastaan kyseisen kuukauden sarakkeessa. Marraskuussa 2008 kantelijan toimittamassa eläkelaskelmassa oli 13 ylimääräistä saraketta , joista kussakin ilmoitetaan lapsilisää ja verovähennystä vastaava määrä syyskuun 2008 kattamalta ajanjaksolta (sarakkeessa, jonka otsikko on "200809") ja joka ulottuu syyskuuhun 2007 (sarakkeessa, jonka otsikko on "200709").

[8] Ks. oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksen 46 kohta.

[9] Ks. oikeusasiamiehen suositusluonnoksen 7 kohta.

[10] Ks. oikeusasiamiehen suositusluonnoksen 8 kohta.

[11] Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 6 artiklassa "Suhteellisuus" ja 11 artiklassa "Oikeudenmukaisuus" säädetään seuraavaa: "Päätöksiä tehdessään virkamiehen on varmistettava, että toteutetut toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Virkamiehen on erityisesti vältettävä rajoittamasta kansalaisten oikeuksia tai määräämästä heille maksuja, jos nämä rajoitukset tai maksut eivät ole kohtuullisessa suhteessa tavoiteltuun päämäärään – – Virkamiehen on toimittava – – oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti.”