Kantelun tausta

1. Espanjassa asuva kantelija on aktiivisesti kiinnostunut EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta. Näin ollen hän lähetti 11.6.2009 Euroopan komission ympäristöasioiden pääosastolle sähköpostiviestin, jossa hän pyysi tilastotietoja Espanjan väitetyistä EU:n ympäristölainsäädännön rikkomisista vuosittain kirjaamien kantelujen määrästä. Hän halusi myös tietää, kuinka monta näistä valituksista hyväksyttiin ja kuinka monta hylättiin.

2. Ympäristöasioiden pääosasto vastasi samana päivänä sähköpostitse, että näitä tietoja ei ollut saatavilla. Se kuitenkin viittasi kantelijan verkkosivuilla julkaistuihin ympäristörikkomuksia koskeviin tilastoihin. Se myös neuvoi kantelijaa tutustumaan komission pääsihteeristön julkaisemiin vuosikertomuksiin EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa. Ympäristöasioiden pääosaston tilastoista saatiin tietoja ympäristöasioiden pääosaston käsittelemien rikkomustapausten määrästä vuodessa sekä eriteltynä vireillä olevien rikkomustapausten määrä jäsenvaltioittain. Vuosikertomuksessa ilmoitettiin käsiteltyjen tapausten kokonaismäärä sekä ennen ensimmäistä virallista vaihetta päätettyjen rikkomustapausten prosenttiosuus. Tilastoliitteessä oli tietoja "vastikään havaituista tapauksista" jäsenvaltioittain ja eri taulukossa politiikanaloittain.

3. Kantelija ei ollut tyytyväinen tähän vastaukseen, joten hän valitti asiasta ympäristöasioiden pääosaston pääjohtajalle samana päivänä sähköpostitse. Kaksi päivää myöhemmin hän toisti pyyntönsä ympäristöasioiden pääosaston virkamiehelle komission Madridin-edustustossa. Viimeksi mainittu vastasi 14. kesäkuuta 2009 pahoitellen, ettei hän voinut tehdä muuta kuin välittää viestin Brysseliin.

4. Koska kantelija ei saanut vastausta kanteluunsa, hän otti uudelleen yhteyttä komissioon 12 päivänä lokakuuta 2009 ja totesi, että saadut tiedot eivät olleet sitä, mitä hän oli pyytänyt. Näin ollen hän toisti pyyntönsä.

5. Kantelija ei ollut vieläkään saanut vastausta 12 päivänä marraskuuta 2009. Näin ollen hän esitti nyt käsiteltävän väitteen.

6. Oikeusasiamiehen yksiköt ottivat yhteyttä komissioon selvittääkseen, voitaisiinko tapaus ratkaista epävirallisesti. Tämän jälkeen komissio toimitti oikeusasiamiehelle jäljennöksen kantelijalle 2. joulukuuta 2009 osoittamastaan kirjeestä. Kirjeessä se selitti, ettei ole olemassa asiakirjaa, joka sisältäisi kantelijan pyytämät tiedot. Näin ollen hänen pyyntönsä ei kuulunut asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [1] soveltamisalaan, koska se koskee ainoastaan oikeutta tutustua olemassa oleviin asiakirjoihin eikä edellytä toimielimeltä asiakirjan laatimista pyynnön täyttämiseksi. Tältä osin pyydetyt tiedot olisi poimittava useista eri tietokannoista, mikä edellyttäisi suuria henkilöstö- ja työaikainvestointeja. Komission mielestä tämä olisi suhteetonta. Se viittasi kuitenkin useisiin julkisesti saatavilla oleviin tietolähteisiin ja tilastoihin vastaanotettujen ja aloitettujen rikkomista koskevien valitusten määrästä. Se ilmoitti myös julkaisevansa piakkoin raportin EU Pilot -hankkeesta, joka on uusi mekanismi rikkomuskantelujen käsittelemiseksi. Raportti sisältäisi tietoja osallistuvia jäsenvaltioita vastaan tehdyistä valituksista, joita on käsitelty huhtikuusta 2008 alkaen.

7. Tutkittuaan kirjeen sisällön ja otettuaan yhteyttä yksiköihinsä oikeusasiamies tuli siihen tulokseen, että asiassa ei näytä olevan mahdollista löytää epävirallista ratkaisua.

Tutkimuksen kohde

8. Kantelija väitti, että komissio oli virheellisesti jättänyt vastaamatta hänen kysymykseensä siitä, kuinka monta ympäristöasioihin liittyvää rikkomuskantelua Espanjaa vastaan rekisteröitiin vuosittain, kuinka monta niistä hylättiin ja kuinka monta hyväksyttiin.

9. Hän väitti, että komission olisi toimitettava edellä mainitut tilastotiedot.

Tiedustelu

10. Oikeusasiamies aloitti 17. joulukuuta 2009 tutkimuksen ja pyysi komissiolta lausuntoa.

11. Komissio lähetti lausuntonsa 26. maaliskuuta 2010 ja toimitti saksankielisen käännöksen 12. huhtikuuta 2010. Nämä asiakirjat toimitettiin 16 päivänä huhtikuuta 2010 kantelijalle huomautusten esittämistä varten. Kantelija esitti huomautuksensa 21 päivänä kesäkuuta 2010.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

A. Väite pyydettyjen tilastotietojen toimittamatta jättämisestä ja siihen liittyvä vaatimus

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

12. Kantelija väitti, että komissio ei vastannut hänen kysymykseensä eli siihen, mistä löytyy tilastotietoja Espanjaa vastaan tehdyistä ympäristörikkomuksia koskevista kanteluista ja kuinka monta niistä hylättiin ja hyväksyttiin.

13. Komissio huomautti, että asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annettu asetus (EY) N:o 1049/2001 koskee ainoastaan oikeutta tutustua olemassa oleviin asiakirjoihin. Kantelijan pyytämät tiedot eivät kuitenkaan sisältyneet mihinkään olemassa olevaan asiakirjaan. Lisäksi tietojen julkisesta saatavuudesta annetussa direktiivissä 2003/4 [2], jota ei sovelleta EU:n toimielimiin, edellytetään ainoastaan, että jäsenvaltioiden viranomaiset antavat kansalaisille "käytettävissä olevia" tietoja.

14. Tämän seurauksena komissio toimitti kantelijalle tiedot, jotka sillä oli käytettävissään ja jotka liittyivät mahdollisimman läheisesti hänen pyyntöönsä. Se ilmoitti 2 päivänä joulukuuta 2010 päivätyssä kirjeessään kantelijalle myös, että hänen pyytämiensä tietojen keräämiseen tarvittavat ponnistelut olisivat suhteettomia odotettuun hyötyyn nähden. Joitakin asiaankuuluvia tietoja oli kuitenkin julkisesti saatavilla. Tässä yhteydessä se viittasi kantelijan EU Pilot -raporttiin, joka oli tarkoitus julkaista.

15. Komissio lähetti 15. helmikuuta 2010 kantelijalle toisen kirjeen, jossa se huomautti, että se oli juuri päivittänyt verkkosivustollaan olevat tiedot EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta. Sivustolla oli nyt tietoja vuoteen 2009 asti, ja siinä esitettiin ympäristöasioiden pääosaston (kaikkia jäsenvaltioita vastaan) vuosina 2007, 2008 ja 2009 kirjaamien valitusten määrä. Komissio sisällytti mukaan myös tietoja Espanjaa koskevien vireillä olevien rikkomusmenettelyjen ja muiden tutkimusten määrästä. Lisäksi se toimitti tilastoja niiden kantelujen ja tutkimusten määrästä, jotka koskivat Espanjan väitettyjä EU:n ympäristölainsäädännön rikkomisia ja jotka oli rekisteröity kolmen viime vuoden aikana NIF-tietokantaan (komission rikkomustietokanta), EU Pilot -tietokantaan (foorumi valitusten ratkaisemiseksi, jos asianomaiselta jäsenvaltiolta vaaditaan tietoja) ja CHAP-tietokantaan (”Complaints Handling – Accueil des Plaignants”), joka on uusi tietokanta valitusten ja tutkimusten rekisteröimiseksi.

16. Komissio korosti, että näiden tietojen keräämiseksi tiedot oli valittava ja käsiteltävä manuaalisesti eri tietokannoista. Se muistutti myös, että se oli jo alkuperäisessä vastauksessaan ja 2 päivänä joulukuuta 2009 päivätyssä kirjeessään viitannut kantelijaan EU:n lainsäädännön soveltamista koskeviin vuosikertomuksiin. Ne sisälsivät kantelijan pyynnön kannalta merkityksellisiä tietoja, kuten alakohtaisia tai jäsenvaltiokohtaisia rikkomuksia. Lopuksi todettakoon, että vaikka komissio pahoitteli aikaa, joka kului kantelijan 12 päivänä lokakuuta 2009 päivättyyn pyyntöön vastaamiseen, se katsoi, että toimittamalla kantelijalle kirjeensä sisältämät tiedot se oli tehnyt enemmän kuin sen olisi normaalisti tehtävä hyvän hallintotavan säännöstönsä nojalla.

17. Kantelija ei huomautuksissaan kommentoinut komission hänelle toimittamia tietoja, paitsi pahoitteli, että komissio oli ponnistellut niin paljon vastatakseen hänen pyyntöönsä. Kantelija totesi, että hän oli esittänyt saman pyynnön Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnalle, joka lähetti hänelle hyvin informatiivisen vastauksen. Kantelijan mukaan tämä osoitti, että komission rekisterissä on parantamisen varaa.

Oikeusasiamiehen arviointi

18. Lausunnossaan komissio viittasi direktiiviin 2003/4, joka koskee jäsenvaltioiden viranomaisten hallussa olevan ympäristötiedon saatavuutta. Kuten komissio itse totesi, tämä direktiivi on kuitenkin osoitettu jäsenvaltioille, eikä sillä näin ollen ole välitöntä merkitystä käsiteltävänä olevassa asiassa. Komissio viittasi myös asetukseen (EY) N:o 1049/2001, joka koskee oikeutta tutustua asiakirjoihin. Koska valituksen tekijä kuitenkin esitti tietopyynnön, tämä asetus ei ole merkityksellinen myöskään tässä tapauksessa.

19. Kantelija pyysi tilastoja Espanjassa vuosittain kirjattujen ympäristöasioihin liittyvien rikkomuskantelujen määrästä. Hän halusi myös tietää, kuinka monta näistä valituksista hyväksyttiin ja kuinka monta hylättiin.

20. Komissio viittasi aluksi julkisesti saatavilla oleviin tietolähteisiin ja toimitti yleisiä tilastoja ennen menettelyn ensimmäistä muodollista vaihetta ratkaistujen asioiden määrästä. Oikeusasiamiehen yritettyä ratkaista asiaa epävirallisesti komissio selitti, ettei ole olemassa asiakirjaa, joka sisältäisi kantelijan pyytämät tiedot. Näiden tietojen kokoaminen kantelijan pyyntöön vastaamiseksi vaatisi kohtuutonta vaivaa.

21. Komissio antoi 15 päivänä helmikuuta 2010 päivätyssä kirjeessään, joka lähetettiin tämän tutkimuksen aloittamisen jälkeen, lisätietoja siitä, kuinka monta Espanjaa vastaan tehtyä ympäristölainsäädäntöön liittyvää kantelua on rekisteröity. Se myös ilmoitti kantelijalle, kuinka monta valitusta on hylätty.

22. Kantelija ei huomautuksissaan kommentoinut komission hänelle toimittamia tietoja, paitsi pahoitteli, että komissio oli ponnistellut niin paljon vastatakseen hänen pyyntöönsä.

23. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että tässä tapauksessa ei ole perusteita lisätutkimuksille.

24. Oikeusasiamies toteaa, että kantelija totesi huomautuksissaan, että komission rekisteri ei vaikuta yhtä tehokkaalta kuin vetoomusvaliokunnan rekisteri ja että tältä osin on siis parantamisen varaa. Oikeusasiamies ymmärtää kuitenkin, että kantelija ei aikonut esittää uutta väitettä tätä huomautusta esittäessään. Oikeusasiamies toteaa joka tapauksessa, että kantelija ei näytä tähän mennessä ottaneen asiaa esille komission kanssa. Hän ei näin ollen voisi tällä hetkellä käsitellä tätä kysymystä. Kantelija voi kuitenkin luonnollisesti vapaasti tehdä asiasta uuden kantelun otettuaan ensin asianmukaisesti yhteyttä komissioon.

25. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, ettei hänellä ole perusteita jatkaa tämän kantelun tutkintaa.

C. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan päätelmän:

Lisätutkimuksille ei ole perusteita.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 20 päivänä joulukuuta 2010.

[1] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

[2] Ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta 28.1.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY (EUVL 2003, L 41, s. 26).