Kantelun tausta

1. Kantelu koskee Euroopan komission asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [1] nojalla esittämän asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön käsittelyä.

2. Kantelija pyysi 20 päivänä marraskuuta 2012 saada tutustua komission hallussa oleviin asiakirjoihin, jotka liittyivät siihen, että komissio oli valtiontukitutkimuksen yhteydessä hyväksynyt veronkiertojärjestelmän, joka koski Irlannissa sijaitsevan Ritz Carlton -hotellin hotellipääomakorvauksia, jäljempänä ’järjestelmä’.

3. Komissio epäsi 18. tammikuuta 2013 antamassaan vastauksessa oikeuden tutustua asiakirjoihin asetuksen 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa (yksityisyyden suoja ja yksilön koskemattomuus) ja 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa (luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaaminen) säädettyjen poikkeusten perusteella.

4. Kantelija esitti komissiolle uudistetun pyynnön 5 päivänä helmikuuta 2013.

5. Komissio ilmoitti kantelijalle 26 päivänä helmikuuta 2013, ettei se voinut vielä vastata kantelijan pyyntöön ja että se harkitsi Irlannin viranomaisten kuulemista.

6. Kantelija teki tämän kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle 26. helmikuuta 2013.

Tiedustelu

7. Oikeusasiamies aloitti kantelua koskevan tutkimuksen ja yksilöi seuraavan väitteen ja vaatimuksen:

1) Toisin kuin asetuksessa 1049/2001 säädetyt menettelysäännöt ja aineelliset säännöt, komissio ei luovuttanut pyydettyjä asiakirjoja.

2) Komission olisi julkistettava pyydetyt asiakirjat.

Komissiolta pyydettiin lausuntoa kantelusta.

Asiakirjojen tarkastus

8. Ensimmäisenä tutkintatoimena oikeusasiamiehen yksiköt tarkastivat käsiteltävänä olevaa asiaa koskevan komission asiakirja-aineiston. Tarkastuskertomus lähetettiin kantelijalle kehotuksella huomautusten esittämiseen. Kantelija ei esittänyt huomautuksia.

Ensimmäinen päätös kantelijan uudistetusta hakemuksesta

9. Komissio lähetti kantelijalle 6. kesäkuuta 2013 ensimmäisen päätöksensä tämän uudistetusta hakemuksesta. Kyseinen päätös koski komissiolta peräisin olevia asiakirjoja ja erityisesti asiakirjoja, jotka kuuluivat edellä mainitun valtiontukitutkimuksen hallinnolliseen asiakirja-aineistoon. Komissio yksilöi 18 asiakirjaa ja antoi oikeuden tutustua kokonaan tai osittain 16 asiakirjaan, jotka koskivat pääasiassa kirjeenvaihtoa. Komissio vetosi asetuksen 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyyn poikkeukseen (yksityisyyden suoja ja yksilön koskemattomuus) perustellakseen muiden henkilöiden kuin komission virkamiesten nimien poistamista luovutetuista asiakirjoista. Lisäksi komissio vetosi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan ("luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaaminen") perustellakseen sen, että asiakirjojen osia, jotka sisälsivät tietoja omistussuhteista, osapuolten välisestä hallinnointisopimuksesta ja vastuista, ei paljastettu. Lopuksi komissio epäsi oikeuden tutustua tutkintapäätöksensä kahteen luottamukselliseen versioon asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen perusteella. Komissio totesi, ettei ole olemassa sellaista yleistä etua, joka olisi suurempi kuin asianomaisten henkilöiden taloudellisten etujen suojaamista koskeva etu.

Komission lausunto

10. Oikeusasiamies sai komission lausunnon, joka toimitettiin kantelijalle huomautuksia varten. Kantelija ei esittänyt huomautuksia.

Toinen päätös kantelijan uudistetusta hakemuksesta

11. Komissio vastasi 18. joulukuuta 2013 kantelijan uudistettuun pyyntöön, joka koski Irlannin viranomaisilta peräisin olevia asiakirjoja. Komissio totesi vastauksessaan, että Irlannin viranomaiset kieltäytyivät 28.6.2013 luovuttamasta kaikkia pyydettyjä asiakirjoja. Komissio katsoi kuitenkin, että Irlannin kieltäytymiselle ei ollut selkeitä syitä. Tämän perusteella ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti komissio tutki itse pyydetyt asiakirjat. Näin tehdessään se yksilöi 41 asiakirjaa. Se antoi täyden oikeuden tutustua asiakirjoihin, jotka sisälsivät sen ja Irlannin viranomaisten välistä kirjeenvaihtoa. Komissio epäsi oikeuden tutustua tuensaajien luetteloon asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen (yksityisyyden ja yksilön koskemattomuuden) perusteella. Se myös epäsi asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen ("luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaaminen") perusteella oikeuden tutustua asiakirjoihin tai asiakirjojen osiin, jotka sisälsivät tutkittua valtiontukea koskevia kaupallisia ja taloudellisia tietoja, kuten tukimääriä, tuensaajia, hankkeen kuvausta, markkinaosuutta ja liiketoimen rakennetta koskevia laskelmia tai liiketoimintastrategian osatekijöitä.

Väite, jonka mukaan pyydettyjä asiakirjoja ja niihin liittyvää vaatimusta ei ole luovutettu

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

12. Kantelija väitti, että komissio ei antanut hänelle oikeutta tutustua pyydettyihin asiakirjoihin. Väitteensä tueksi kantelija väitti, että komissio a) lykkäsi hänen uudistetun hakemuksensa käsittelyä yli kohtuullisen määräajan ja b) lykkäsi aiheettomasti Irlannin viranomaisten pyyntöä kieltäytyä ilmaisemasta tietoja.

Ensimmäinen perustelu

13. Komissio myönsi, ettei se tehnyt päätöstä kantelijan uudistetusta hakemuksesta asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetyssä määräajassa, ja pahoitteli viivästystä. Komissio kuitenkin väitti, että vastausmääräaikojen pidentäminen oli perusteltua tarkasteltavien asiakirjojen monimutkaisuuden ja huomattavan määrän sekä Irlannin viranomaisten kanssa käytäviin neuvotteluihin tarvittavan ajan vuoksi. Komissio korosti, että se ponnisteli huomattavasti vastatakseen ajoissa, mistä on osoituksena se, että se päätti jakaa vastauksensa uudistettuun pyyntöön kahteen osaan.

Toinen asiaa tukeva väite ja siihen liittyvä väite

14. Lausunnossaan komissio väitti, että asetuksen 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltio voi pyytää toimielimiä olemaan luovuttamatta kyseisestä jäsenvaltiosta peräisin olevaa asiakirjaa ilman etukäteen annettua suostumusta. Se lisäsi, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jos jäsenvaltio vastustaa kyseisestä valtiosta peräisin olevan asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista ja esittää asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa lueteltuja poikkeuksia koskevat perustelut, komissio voi kieltäytyä ilmaisemasta kyseistä asiakirjaa [2] ja että toimielimen harjoittaman valvonnan tarkoituksena on selvittää, ovatko jäsenvaltion vastalauseelleen esittämät perustelut ensi näkemältä perusteltuja [3]. Komissio selitti myös, että täydentääkseen omaa analyysiään ja tutkiakseen kaikkia mahdollisuuksia myöntää ainakin osittainen oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin se neuvotteli järjestelmällisesti Irlannin kanssa kaikista mahdollisuuksista myöntää mahdollisimman laaja oikeus tutustua asiakirjoihin asetuksen 1049/2001 nojalla. Komissio totesi lisäksi, että on viime kädessä sen vastuulla tehdä jäsenvaltioiden asiakirjoja koskeva päätös käytyjen kuulemisten tulosten perusteella. Se korosti, että jos jäsenvaltion esittämät syyt "vaikuttavat ensi näkemältä perusteettomilta tai jos erityisiä syitä ei esitetä, komissio tekee päätöksen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisen oman arviointinsa perusteella".

15. Kantelijan uudistettuun pyyntöön 18 päivänä joulukuuta 2013 antamassaan vastauksessa komissio selitti katsovansa, että Irlannin viranomaiset eivät esittäneet selkeitä syitä sille, miksi ne kieltäytyivät antamasta pyydettyjä asiakirjoja tutustuttavaksi. Näin ollen komissio tutki asiakirjat, antoi oikeuden tutustua useimpiin asiakirjoihin ja epäsi oikeuden tutustua tiettyihin asiakirjoihin asetuksen 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa säädettyjen poikkeusten perusteella.

Oikeusasiamiehen arviointi

Ensimmäinen perustelu

16. Oikeusasiamies toteaa, että kantelija teki uudistetun pyynnön 5. helmikuuta 2013 ja että komissio vastasi siihen kahdella erillisellä vastauksella 6. kesäkuuta ja 18. joulukuuta 2013. On selvää, että tämä viivästys ei ole asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn määräajan mukainen, sillä siinä edellytetään, että toimielimet tekevät 15 työpäivän kuluessa päätöksen siitä, onko tutustumisoikeus myönnettävä vai ei.

17. Vaikka komissio viittasi asiakirjojen suureen määrään, pyynnön monimutkaisuuteen sekä tarpeeseen kuulla Irlannin viranomaisia ja kuulla niitä uudelleen, mikään näistä väitteistä ei vakuuttavasti selitä kantelijan uudistetun pyynnön käsittelyn viivästymistä. Erityisesti asiakirjojen suuren määrän osalta oikeusasiamies toteaa, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 7 artiklassa säädetään sitovista määräajoista, joita ei voida sivuuttaa komission harkinnan mukaan. Itse asiassa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan 2 kohdassa viitataan nimenomaisesti poikkeuksellisiin tapauksiin, esimerkiksi silloin, kun uudistettu hakemus koskee hyvin suurta määrää asiakirjoja. Tällaisissa tapauksissa toimielin voi pidentää asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön käsittelyn määräaikaa kerran 15 työpäivällä, mutta se ei voi tulevaisuudessa lykätä päätöstään määrittämättömään päivään. Komissio käytti itse asiassa tätä mahdollisuutta, mutta katsoi, ettei se voinut tehdä päätöstä pidennetyssä määräajassa.

18. Mitä tulee tarpeeseen kuulla Irlannin viranomaisia, oikeusasiamies muistuttaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön [4] mukaan se, että toimielin on aloittanut vuoropuhelun sen jäsenvaltion kanssa, josta pyydetty asiakirja on peräisin, ei oikeuta sitä ylittämään asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädettyjä määräaikoja.

19. Tästä havainnosta huolimatta oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että ottaen huomioon Irlannin viranomaisten kanssa käytyjen neuvottelujen pitkän keston komissio päätti antaa kantelijalle vastauksen sen omista asiakirjoista ja teki siten järkevän aloitteen kyseisiin asiakirjoihin liittyvän viiveen rajoittamiseksi. Oikeusasiamies toteaa myös, että sekä kantelijalle lähetetyissä kirjeissä että sen lausunnossa komissio pahoitteli kantelijan uudistettuun pyyntöön vastaamisen viivästymistä. Kantelija ei ole esittänyt huomautuksia. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, että tässä tapauksessa ei ole tarpeen tehdä lisätutkimuksia tästä asiasta. Oikeusasiamies muistuttaa kuitenkin, että hän on äskettäin käynnistänyt oma-aloitteisen tutkimuksen, jonka tarkoituksena on selvittää, miten komissio, neuvosto ja Euroopan parlamentti noudattavat asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 [5] säädettyjä määräaikoja.

Toinen asiaa tukeva väite ja siihen liittyvä väite

20. Kantelijan toisen perustelun osalta vaikuttaa siltä, että kantelija olettaa, että komissio ei ole tutkinut kriittisesti Irlannin viranomaisten kantaa, jonka mukaan mitään niiden komissiolle toimittamista asiakirjoista ei pitäisi paljastaa. Tämä väite esitettiin ennen kuin komissio käsitteli aineellista kysymystä. Komissio kuitenkin täsmensi 18.12.2013 tekemässään päätöksessä, ettei se yhtynyt Irlannin viranomaisten näkemykseen, jonka mukaan oikeus tutustua asiakirjoihin olisi evättävä, ja että se oli näin ollen analysoinut asiakirjat itse. Näissä olosuhteissa kantelijan väite, jonka mukaan komissio olisi kunnioittanut perusteettomasti Irlannin viranomaisten kantaa, ei ole vakuuttava.

21. Täydellisyyden vuoksi oikeusasiamies toteaa, että komissio antoi kantelijan uudistettua hakemusta koskevissa päätöksissään oikeuden tutustua kokonaan tai osittain useimpiin kantelijan pyynnön piiriin kuuluviin asiakirjoihin.

22. Mitä tulee komission vetoamiseen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ("yksityisyyden ja yksilön koskemattomuuden suoja"), oikeusasiamies toteaa, että komissio poisti luovutetuista asiakirjoista niiden henkilöiden nimet, jotka eivät ole komission virkamiehiä, ja epäsi oikeuden tutustua tuensaajien luetteloon. Oikeusasiamies katsoo, että komission näkemys, jonka mukaan sen näin omaksuma kanta on Euroopan unionin tuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön [6] mukainen, on vakuuttava.

23. Siltä osin kuin on kyse taloudellisten etujen suojaa koskevasta poikkeuksesta, johon komissio on vedonnut oikeuttaakseen tiettyihin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämisen ja muiden asiakirjojen osien ilmaisematta jättämisen, oikeusasiamies korostaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämisen perustelemiseksi ei lähtökohtaisesti riitä, että kyseinen asiakirja kuuluu asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toiminnan alaan. Asianomaisen toimielimen on myös selitettävä, miten tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa kyseisessä [7] artiklassa säädetyllä poikkeuksella suojattua etua.

24. Käsiteltävässä asiassa oikeusasiamies toteaa, että asiakirjat tai asiakirjojen osat, joihin tutustumista koskeva oikeus evättiin, sisälsivät tutkittua valtiontukea koskevia kaupallisia ja taloudellisia tietoja, kuten tukimääriä, tuensaajia, hankkeen kuvausta, markkinaosuutta ja liiketoimen rakennetta koskevia laskelmia tai liiketoimintastrategian osatekijöitä. Näiden asiakirjojen tarkastuksen perusteella oikeusasiamies katsoo, että ne sisältävät luottamuksellisia ja kaupallisesti arkaluonteisia tietoja. Oikeusasiamies ei kuitenkaan ole täysin vakuuttunut siitä, että komission mainitsema poikkeus koskisi näitä asiakirjoja kokonaisuudessaan. Oikeusasiamies huomauttaa tässä yhteydessä, että komissio ei ole nimenomaisesti käsitellyt mahdollisuutta myöntää osittainen oikeus tutustua asiakirjoihin, joihin tutustumista koskeva oikeus on evätty.

25. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin myös, että kantelija ei esittänyt huomautuksia, joissa kyseenalaistettaisiin komission syyt kieltäytyä antamasta näitä asiakirjoja kokonaisuudessaan tutustuttavaksi.

26. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen oikeusasiamies katsoo, että kantelijan väitteen toista näkökohtaa ja siihen liittyvää väitettä koskevat lisätutkimukset eivät ole perusteltuja. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätelmä

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksen perusteella seuraavan päätelmän:

Muut kantelua koskevat tutkimukset eivät ole perusteltuja.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

Emily O'Reilly