Asia koski sitä, että Euroopan komissio ei antanut asianmukaisia vastauksia kantelijalle, joka oli valittanut valtiontukikysymyksestä Saksassa. Kantelija katsoi, että Saksa rikkoi EU:n valtiontukisääntöjä julkisen yleisradiotoiminnan uuden rahoitusjärjestelmän vuoksi. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että koska komissio lopulta antoi asianmukaisen vastauksen, hallinnollista epäkohtaa ei esiintynyt.  

Asia koski komission käytäntöä kieltäytyä valtiontukia koskevan muodollisen tutkintamenettelyn yhteydessä antamasta valtiontuen saajille ja muille asianomaisille osapuolille mahdollisuutta tutustua sen valtiontukiasiakirjoihin.

Kantelija väitti, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan voimaantulon jälkeen komission käytäntö rikkoi perusoikeuskirjan 41 artiklaa (oikeus hyvään hallintoon) ja 47 artiklaa (oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen).

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komission käytäntö oli asiaankuuluvien valtiontukimenettelyasetusten ja asianomaisten osapuolten menettelyllisiä oikeuksia koskevan EU:n tuomioistuinten oikeuskäytännön mukainen. Se, että tuensaajat ja muut asianomaiset osapuolet eivät voi tutustua komission valtiontukiasiakirjoihin, kuvastaa niiden vähäistä roolia valtiontukien tutkinnassa ja sitä, että valtiontukien tutkinta aloitetaan jäsenvaltiota eikä tuensaajaa vastaan. Näin ollen oikeusasiamies totesi, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Asia koski Euroopan komission kieltäytymistä antamasta valituksen tekijälle, joka on asianomainen osapuoli, mahdollisuutta tutustua unionin tuotannonalan alkuperäiseen pyyntöön laajentaa polkumyyntitulleja Venäjältä peräisin oleviin ammoniumtuotteisiin. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komission kieltäytyminen ei perustunut polkumyyntiasetuksen sovellettaviin säännöksiin ja että se on saattanut heikentää kantelijan puolustautumisoikeuksia kyseisessä menettelyssä. Näin ollen hän suositteli komissiolle, että tämä paljastaisi asiaa koskevan pyynnön.

Vaikka komissio oli eri mieltä oikeusasiamiehen hallinnollisen epäkohdan toteamisesta, se hyväksyi oikeusasiamiehen suosituksen paljastaa asiaa koskeva pyyntö. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn.

Tässä asiassa oli kyse siitä, miten Euroopan komissio oli käsitellyt kantelijan toimittamia tietoja, jotka koskivat kolmea tapausta, joissa espanjalaisille jalkapalloseuroille oli myönnetty sääntöjenvastaista valtiontukea. Kantelija väitti, että komissio ei ollut päättänyt kohtuullisessa ajassa, pitäisikö sen aloittaa muodollinen tutkinta väitetystä sääntöjenvastaisesta valtiontuesta. Koska komissio ei kantelijan mukaan ryhtynyt toimiin, kantelija pyysi saada tutustua joihinkin asiakirjoihin, jotka liittyivät kahteen näistä tapauksista. Komissio kieltäytyi antamasta tutustumisoikeutta tutkintatoimien tarkoitusten suojaan liittyvistä syistä.

Asia koski entisen komission jäsenen väitettyä eturistiriitaa komission päätöksessä olla tutkimatta komissiolle tehtyä kilpailuoikeudellista kantelua. Komissiolle tehdyssä kilpailuoikeutta koskevassa kantelussa väitettiin, että Euroopan jalkapalloliitto (UEFA) oli rikkonut EU:n kilpailusääntöjä. Kantelija katsoi, että UEFA Club Licensing and Financial Fair Play Regulations, jäljempänä ’FFP’, on lainvastainen siltä osin kuin siinä edellytetään, että jalkapalloseuran asiaankuuluvien tulojen on kolmen vuoden aikana vastattava vähintään sen asiaankuuluvia menoja. Komissio päätti olla tutkimatta kantelua sillä perusteella, että asia ei ollut sille ensisijainen. Kantelijan mukaan tähän päätökseen vaikutti asiasta vastaava komission jäsen, jolla oli eturistiriita, koska hän oli "liittolainen" ja vahva kannattaja yhdessä tietyssä seurassa, jolle FFP on edullinen.Kantelija huomautti myös, että komission jäsen oli antanut UEFAn puheenjohtajan kanssa yhteisen julkilausuman, jossa hän ilmaisi tukensa FFP:lle, yli vuosi ennen kuin hän teki kantelun komissiolle.

Tuolloin kilpailuasioista vastaava Euroopan komission jäsen antoi vuosina 2012 ja 2014 julkisia lausuntoja mahdollisen kartellin meneillään olevasta tutkinnasta. Yksi tutkimuksen kohteena olevista yrityksistä valitti oikeusasiamiehelle, että lausunnot olivat puolueettomuusperiaatteen vastaisia, koska lausunnot antoivat vaikutelman, että komission jäsen oli jo päättänyt meneillään olevan tutkimuksen lopputuloksesta.

Oikeusasiamies katsoi, että joidenkin komission jäsenen antamien julkisten lausuntojen voitiin kohtuudella katsoa viittaavan siihen, että komissio tai komission jäsen oli jo päättänyt meneillään olevan tutkimuksen tuloksesta ja että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta. Oikeusasiamies antoi suosituksen, jonka komissio on pääosin tunnustanut. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn toteamalla hallinnollisen epäkohdan, joka johtui entisen komission jäsenen vuosina 2012 ja 2014 antamista julkisista lausunnoista.

Asia koski Euroopan komission väitettyä laiminlyöntiä ilmoittaa kantelijalle tämän valtiontukikantelun ensisijaisuudesta.

Oikeusasiamies tutki asiaa. Tutkimuksensa aikana komissio ilmoitti kantelijalle, että hänen kanteluaan ei pidetty ensisijaisena asiana. Komissio ei kuitenkaan selittänyt päätöksensä perusteluja. Oikeusasiamies lopetti kantelun käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen siitä, että komissio ei ollut ilmoittanut kantelijalle, miksi se oli antanut hänen valtiontukikantelulleen vähäisen etusijan.

Asia koski Euroopan komission väitettyä laiminlyöntiä päättää kohtuullisessa ajassa valtiontuesta, jota Alankomaiden väitetään myöntäneen laivanrakennusalalle. Oikeusasiamies aloitti asiaa koskevan tutkimuksen, jonka jälkeen komissio sai valmiiksi alustavan arviointinsa ja totesi, että kyseiset toimenpiteet eivät ole valtiontukea. Oikeusasiamies totesi, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut ilmennyt, ja päätti asian käsittelyn.

The Ombudsman's inquiry concerned an alleged delay by the Commission in providing Infineon, a German IT company, which the Commission suspected to be a member of the Smart Card Chips cartel, with access to key evidence that the Commission intended to use against that company.

The Ombudsman inquired into the issue and found that the Commission had, without any good reason, delayed in providing access to that evidence, despite the fact that it was fully aware of the importance and relevance of that evidence. By incurring that delay, the Commission risked compromising its investigation.

The Ombudsman therefore criticised the Commission for the delay in giving Infineon access to that evidence.