Asia koski sitä, että Euroopan unionin neuvosto kieltäytyi myöntämästä täyttä oikeutta tutustua oikeudellisiin lausuntoihin, jotka koskivat lainsäädäntöehdotuksia Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamista ja Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastoa (EUROJUST) koskeviksi asetuksiksi.

Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana neuvosto suostui luovuttamaan kaksi neljästä asiakirjasta, mutta kieltäytyi edelleen luovuttamasta täysimääräisesti kahta jäljellä olevaa asiakirjaa, vaikka osittainen tutustumisoikeus myönnettiin.

Oikeusasiamies myöntää, että kieltäytyminen luovuttamasta oikeudellisia lausuntoja kokonaisuudessaan oli perusteltua sillä perusteella, että se heikentäisi oikeudellisen neuvonannon ja tuomioistuinmenettelyjen suojaa. Näin ollen hän päättää asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ole ilmennyt, mutta pyytää neuvostoa tarkistamaan epäämispäätöstään ajan kuluessa.

Asia koski kantelijan pyyntöä saada tutustua kahteen sähköpostiviestiin, jotka oli lähetetty Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston johtokunnan puheenjohtajan yksityiseltä sähköpostitililtä viraston tieteellisen neuvoston jäsenille. Kun virasto epäsi oikeuden tutustua näihin kahteen sähköpostiviestiin sillä perusteella, että ne eivät olleet sen hallussa, koska ne oli lähetetty yksityiseltä tililtä, kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies aloitti asiaa koskevan tutkimuksen, jonka jälkeen hallintoneuvoston puheenjohtaja toimitti virastolle jäljennökset kahdesta sähköpostiviestistä. Näin ollen virasto voisi arvioida kantelijan pyynnön saada tutustua sähköpostiviesteihin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 ^[1] mukaisesti. Tämän jälkeen virasto myönsi kantelijalle osittaisen oikeuden tutustua asiakirjoihin. Oikeusasiamies sai täydelliset jäljennökset näistä kahdesta sähköpostiviestistä ja pystyi varmistamaan, että kantelijalle luovutetuissa jäljennöksissä tehdyt poistot olivat perusteltuja.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Asia koski komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi biopolttoaineisiin liittyviä epäsuoria maankäytön muutoksia koskevan vaikutustenarviointiraportin luonnoksia. Asiakirjojen luovuttaminen evättiin sillä perusteella, että se vahingoittaisi komission päätöksentekomenettelyä. Kantelija, joka on organisaatioiden ryhmä, katsoi, että sille olisi annettava oikeus tutustua pyytämiinsä asiakirjoihin.

Oikeusasiamies tutki asiaa. Hän totesi, että parlamentti ja neuvosto hyväksyivät syyskuussa 2015 direktiivin 2015/1513. Kyseinen direktiivi perustui komission lainsäädäntöehdotukseen, johon oli liitetty vaikutustenarviointikertomus, jonka luonnosversioista oli kyse nyt käsiteltävässä asiassa. Oikeusasiamies ehdotti näin ollen, että näiden uusien olosuhteiden vuoksi komissio antaisi pyydetyt asiakirjat yleisön tutustuttavaksi. Komissio oli asiasta eri mieltä ja väitti, ettei se ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Se kuitenkin kehotti kantelijaa esittämään uuden pyynnön saada tutustua asiakirjoihin uusien olosuhteiden vuoksi. Kantelija ilmoitti myöhemmin oikeusasiamiehelle, että uuden asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön jälkeen komissio myönsi oikeuden tutustua pyytämiinsä asiakirjoihin. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn toteamalla, että kantelua koskevat lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja. Hän huomautti myös, että oikeusasiamiehellä on oikeus pyytää toimielintä ottamaan huomioon uudet perustelut siitä, miksi asiakirja olisi luovutettava, kun se vastaa ehdotukseen oikeusasiamiehen ratkaisuksi asiakirjoihin tutustumista koskevassa asiassa.

Asia koski Euroopan komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi arviointilomakkeita, jotka oli laadittu arvioimaan jäsenvaltioiden hakemuksia, jotka koskivat komission yhteisrahoitusta kansallisille matkustajarekisteritietojen (PNR [1]) käsittelyjärjestelmille. Kantelun teki Euroopan parlamentin jäsen.

Evätessään oikeuden tutustua pyydettyihin arviointilomakkeisiin komissio tukeutui unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon, jossa tunnustettiin tarve säilyttää arviointikomiteoiden menettelyjen luottamuksellisuus tarjouskilpailumenettelyissä. Kyseisessä asiassa unionin tuomioistuin katsoi, että arviointikomitean jäsenten lausuntojen ilmaiseminen vaarantaisi heidän riippumattomuutensa ja vahingoittaisi siten vakavasti asianomaisen toimielimen päätöksentekomenettelyä. Kantelija katsoi kuitenkin, että tätä tuomiota ei voida soveltaa arviointimenettelyyn, joka koskee jäsenvaltioiden esittämien rahoitushakemusten arviointia.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komission kieltäytyminen luovuttamasta pyydettyjä asiakirjoja ei ollut perusteltua. Lisäksi hän oli samaa mieltä siitä, että pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen oli ylivoimaisen yleisen edun mukaista. Oikeusasiamies antoi siksi komissiolle suosituksen pyydettyjen asiakirjojen luovuttamisesta (hän suostui kuitenkin siihen, että arvioijien nimet voitaisiin poistaa).

Komissio kieltäytyi hyväksymästä oikeusasiamiehen suositusta esittämättä vakuuttavia perusteluja kannalleen. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn toteamalla hallinnollisen epäkohdan.

[1] Matkustajarekisteritiedot (PNR) ovat tietoja, joita matkustajat antavat lippujen varaamisen ja varaamisen sekä lentojen lähtöselvityksen yhteydessä ja joita lentoliikenteen harjoittajat keräävät omiin kaupallisiin tarkoituksiinsa. Se sisältää useita erityyppisiä tietoja, kuten matkustuspäivät, matkareitin, lipputiedot, yhteystiedot, matkatoimiston, jonka kautta lento on varattu, käytetyt maksuvälineet, istuinpaikan numeron ja matkatavaratiedot. Tiedot tallennetaan lentoyhtiöiden varaus- ja lähtöselvitystietokantoihin.

Asia koski sitä, että komissio ei vastannut kantelijan kirjeenvaihtoon jäsenvaltion tasolla tehdyn tilintarkastuksen yhteydessä. Oikeusasiamiehen puheenvuoron jälkeen komissio vastasi. Se luovutti kantelijan pyytämän asiakirjan, mutta poisti joitakin henkilötietoja (luonnollisten henkilöiden nimet). Oikeusasiamies totesi, että komissio perusteli asianmukaisesti asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisen poiston.

Asia koski sitä, miten Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) käsitteli kantelijan pyyntöä saada tutustua EU:n ja Kuuban väliseen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevaan sopimukseen. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana EUH julkaisi asiakirjan. Tämän seurauksena oikeusasiamies päätti asian käsittelyn sovitulla tavalla.

Asia koski komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi lausuntoaan Serbian lakiluonnoksesta maksuttomasta oikeusavusta.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja tarkasti kyseisen asiakirjan. Oikeusasiamies arvioi asiakirja-aineistossa olevat tiedot ja totesi, että komission kieltäytyminen oli perusteltua asiakirjoihin tutustumista koskevien sovellettavien sääntöjen (asetus (EY) N:o 1049/2001) nojalla.

Näin ollen oikeusasiamies päätti asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut. Oikeusasiamiehen päätelmät perustuvat kuitenkin lain tulkintaan sellaisena kuin sitä sovellettiin päivänä, jona komissio antoi päätöksensä kantelijan uudistetusta hakemuksesta. Mikään ei estä komissiota pyrkimästä yleisen edun nimissä suurempaan avoimuuteen siinä, miten se käy liittymistä edeltävät neuvottelut ja miten neuvottelut etenevät tai saatetaan lopulta päätökseen. Vapaata oikeusapua koskevan lakiehdotuksen voimaantulo, liittymisneuvottelujen 23 luvun väliaikainen päättäminen ja Serbian mahdollinen liittyminen EU:hun ovat kaikki hetkiä, jolloin komissio voi arvioida tilannetta uudelleen selvittääkseen, ovatko syyt, joiden vuoksi se on evännyt oikeuden tutustua pyydettyyn asiakirjaan, edelleen voimassa. Oikeusasiamies luottaa siihen, että komissio toteuttaa tämän pohdinnan.

Asia koski sitä, että Euroopan komissio kieltäytyi antamasta Albanian romaneja koskevaa EU:n rahoittamaa hanketta koskevien ehdotusten arviointikertomuksia kokonaisuudessaan yleisön tutustuttavaksi.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komissio oli perustellusti evännyt oikeuden tutustua asiakirjoihin kokonaisuudessaan kaupallisia etuja suojaavan julkista saatavuutta koskevan poikkeuksen perusteella. Näin ollen hän päätteli, ettei komissio ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Kantelija, Lontoossa toimiva taloustoimittaja, pyysi saada tutustua asiakirjoihin, jotka sisälsivät yksityiskohtaisia tietoja Euroopan keskuspankin kahdesta omaisuuserien osto-ohjelmasta, jotka ovat voimassa maaliskuuhun 2017 saakka. Ohjelmien tarkoituksena on saada inflaatiovauhti lähelle kahta prosenttia. Valituksen tekijä oli erityisesti kiinnostunut osto-ohjelmien maakohtaisesta, pankkikohtaisesta ja tuotekohtaisesta erittelystä, mukaan lukien arvopapereista maksetut hinnat, ostetut määrät sekä välittäjille maksetut palkkiot.

EKP vastasi, että vaikka osto-ohjelmia koskevat aggregoidut tiedot olivat saatavilla EKP:n verkkosivuilla, pyydettyjä osto-ohjelmia koskevia yksityiskohtaisia ja eriteltyjä tietoja ei voitu antaa EKP:n käyttöön. EKP väitti, että näihin tietoihin sovelletaan poikkeuksia, jotka liittyvät i) unionin finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa koskevan yleisen edun suojaamiseen ja ii) luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaamiseen. Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen väittäen, että EKP oli virheellisesti evännyt pääsyn tietoihin.

Tapaamisessa EKP:n kanssa oikeusasiamies pyysi lisäselvityksiä ja -selvennyksiä EKP:n kieltäytymisestä myöntää tutustumisoikeutta. EKP totesi, että sillä on erityinen osto-ohjelmia koskeva sisäinen tietokanta ja että siitä saatujen tietojen perusteella EKP laatii viikoittain luottamuksellisia sisäisiä raportteja, joiden avulla johtokunta voi seurata tehtyjä ostoja ja päättää mahdollisista tulevista ostoista. EKP antoi oikeusasiamiehelle myös esimerkin viikoittaisesta sisäisestä kertomuksesta. Raportti sisälsi taulukoita, joissa ostot oli eritelty maittain.

Kokouksessa saatujen lisätietojen perusteella oikeusasiamies päätteli, että EKP:n kieltäytyminen antamasta kantelijan pyytämiä yksityiskohtaisia tietoja oli asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaista ja siten perusteltua. Hän totesi, ettei EKP:ssä ollut hallinnollista epäkohtaa, ja päätti asian käsittelyn.

Tämä strateginen tutkimus koskee EU:n lainsäädäntöprosessin tärkeän epävirallisen osan eli”kolmikantakokousten” avoimuutta.

EU:n kaksi lainsäädäntöelintä, Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, antavat lainsäädäntöä Euroopan komission ehdotuksesta. Tämän prosessin aikana molemmat lainsäätäjät neuvottelevat komission avustuksella usein niin sanotuissa kolmikantakokouksissa, jotka ovat epävirallisia kokouksia asianomaisten kolmen toimielimen edustajien välillä. Parlamentti ja neuvosto pyrkivät kolmikantaneuvotteluissa sopimaan alkuperäisten kantojensa pohjalta yhteisestä tekstistä, josta sitten äänestetään virallisen lainsäädäntömenettelyn mukaisesti. Kolmikantaneuvottelut ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi tällaisten sopimusten aikaansaamisessa, ja suurin osa lainsäädännöstä on nyt hyväksytty tällä tavalla.

Euroopan unioni on edustuksellinen demokratia, jossa kansalaisilla on oikeus saattaa edustajansa vastuuseen heidän puolestaan tehdyistä poliittisista valinnoista. Kansalaisilla on myös oikeus osallistua EU:n demokraattiseen prosessiin. Kolmikantaneuvottelujen avoimuus on keskeinen tekijä näiden oikeuksien toteutumisen varmistamisessa ja EU:n lainsäädännön legitimoinnissa. EU:n tuomioistuin on todennut, että EU:n kansalaisten kyky saada selville lainsäädäntötoimien taustalla olevat näkökohdat on ennakkoedellytys sille, että he voivat tosiasiallisesti käyttää demokraattisia oikeuksiaan.

Vaikka EU:n lainsäädäntöprosessi on yleisesti ottaen varsin avoin, myös moniin jäsenvaltioihin verrattuna, tämä osa prosessia on herättänyt huolta kolmikantaneuvotteluprosessin tehokkuuden ja sen avoimuuden välisestä tasapainosta.

Tätä taustaa vasten Euroopan oikeusasiamies käynnisti strategisen tutkimuksen. Hän tutki, mitkä tiedot ja asiakirjat olisi asetettava ennakoivasti yleisön saataville ja milloin, jotta kansalaiset voivat käyttää oikeuksiaan.

Kolmikantaneuvottelujen avoimuus on olennainen osa EU:n lainsäädännön legitimiteettiä. Kansalaisten on voitava valvoa edustajiensa suoriutumista tässä lainsäädäntöprosessin keskeisessä osassa. Kansalaiset tarvitsevat myös tietoa kolmikantakokouksissa käsiteltävistä aiheista voidakseen osallistua tehokkaasti lainsäädäntöprosessiin.

Oikeusasiamies on tyytyväinen tähänastiseen edistymiseen kolmikantaneuvottelujen avoimuuden parantamisessa. Hän ehdottaa kuitenkin, että kolme toimielintä asettavat julkisesti saataville seuraavat asiakirjat ja tiedot: kolmikantaneuvottelujen päivämäärät, kolmen toimielimen alustavat kannat, yleiset kolmikantaneuvottelujen esityslistat, nelipalstaiset asiakirjat, lopulliset kompromissitekstit, julkaistut kolmikantaneuvottelujen muistiot, luettelot asianomaisista poliittisista päättäjistä ja mahdollisuuksien mukaan luettelo muista neuvottelujen aikana esitetyistä asiakirjoista. Kaikki nämä tiedot olisi asetettava saataville helppokäyttöiseen ja helposti ymmärrettävään yhteiseen tietokantaan. Vaikka joitakin asiakirjoja voitaisiin asettaa saataville kolmikantaneuvottelujen aikana, toimielimet saattavat pitää yleisen edun kannalta tarpeellisena antaa tietyntyyppiset asiakirjat ennakoivasti yleisön tutustuttavaksi vasta neuvottelujen päätyttyä.