Hae tutkimuksia

Asia koski sitä, että EU:n neuvosto ei antanut saataville oikeudellisia lausuntoja lainsäädäntöehdotuksista asetuksiksi Euroopan syyttäjäviraston (EPPO) ja Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön viraston (EUROJUST) perustamisesta.

Oikeusasiamiehen tutkinnan aikana neuvosto suostui julkistamaan kaksi neljästä asiakirjasta mutta kieltäytyi edelleen julkistamasta kahta jäljellä olevaa asiakirjaa kokonaan mutta antoi ne osittain saataville.

Oikeusasiamies katsoo, että kieltäytyminen julkistamasta oikeudellisia lausuntoja kokonaan oli perusteltu siksi, että se heikentäisi oikeudellisen neuvonnan ja oikeudenkäyntien suojaa. Näin ollen hän päättää asian ja katsoo, että asiassa ei ole todettu hallinnollista epäkohtaa, mutta kehottaa neuvostoa tarkastelemaan kieltäytymistään myöhemmin uudelleen.

Tämä strateginen tutkinta koskee EU:n lainsäädäntömenettelyn tärkeän epävirallisen osan avoimuutta eli ”kolmikantaneuvottelujen” avoimuutta.

EU:n kaksi lainsäädäntöelintä ovat Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, ja ne säätävät lakeja Euroopan komission ehdotusten perusteella. Lainsäädäntömenettelyssä molemmat lainsäätäjät ja komissio käyvät usein niin sanottuja kolmikantaneuvotteluja, jotka ovat näiden kolmen menettelyyn osallistuvan toimielimen edustajien välisiä epävirallisia kokouksia. Kolmikantaneuvotteluissa parlamentti ja neuvosto yrittävät sopia alkuperäisten kantojensa perusteella yhteisestä tekstistä, josta myöhemmin äänestetään virallisen lainsäädäntömenettelyn mukaisesti. Kolmikantaneuvottelut ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi tällaisten sopimusten aikaansaamisessa, ja nykyään suurin osa lainsäädännöstä hyväksytään tällä tavalla.

Euroopan unioni on edustuksellinen demokratia, jossa kansalaisilla on oikeus pitää edustajiaan vastuussa heidän puolestaan tehdyistä poliittisista valinnoista. Kansalaisilla on myös oikeus osallistua EU:n demokraattisiin menettelyihin. Kolmikantaneuvottelujen avoimuus on keskeinen tekijä sen varmistamisessa, että nämä oikeudet toteutuvat ja että EU:n laatimat lait ovat laillisia. EU:n tuomioistuin on todennut, että EU:n kansalaisten mahdollisuus saada selville lainsäätämisen taustalla olevat näkökohdat on edellytys heidän demokraattisten oikeuksiensa tehokkaalle toteutumiselle.

EU:n lainsäädäntömenettely on yleisesti melko avoin, myös moniin jäsenvaltioihin verrattuna, mutta tämä menettelyn osa on herättänyt huolta kolmikantaneuvottelujen tehokkuuden ja niiden avoimuuden välisestä tasapainosta.

Tämän vuoksi Euroopan oikeusasiamies käynnisti strategisen tutkinnan. Hän tutki, mitkä tiedot ja asiakirjat olisi annettava ennakoivasti yleisön saataville ja milloin, jotta kansalaiset voivat käyttää oikeuksiaan.

Kolmikantaneuvottelujen avoimuus on olennainen osa EU:n lainsäädäntötyön laillisuutta. Kansalaisten on voitava valvoa edustajiensa toimintaa tämän lainsäädäntömenettelyn keskeisen osan aikana. Kansalaiset voivat myös vaatia tietoja kolmikantaneuvotteluissa käsiteltävinä olevista aiheista, jotta he voivat osallistua aktiivisesti lainsäädäntömenettelyyn.

Oikeusasiamies suhtautuu myönteisesti edistykseen, jota tähän mennessä on saatu aikaan kolmikantaneuvottelujen avoimuuden osalta. Hän ehdottaa kuitenkin, että kolme toimielintä antavat seuraavat asiakirjat ja tiedot julkisesti saataville: Kolmikantaneuvottelujen päivämäärät, kolmen toimielimen alkuperäiset kannat, yleiset kolmikantaneuvottelujen esityslistat, ”neljän pylvään” asiakirjat, lopulliset kompromissitekstit, julkaistut kolmikantaneuvottelujen muistiot, luettelot mukana olevista poliittisista päätöksentekijöistä ja mahdollisuuksien mukaan luettelo neuvottelujen aikana esitetyistä muista asiakirjoista. Kaikki nämä asiakirjat pitäisi antaa saataville helppokäyttöisessä ja helposti ymmärrettävässä yhteisessä tietokannassa. Jotkin asiakirjat voitaisiin antaa saataville kolmikantaneuvottelujen ollessa käynnissä, mutta toimielimet voivat katsoa yleisen edun kannalta tarpeelliseksi antaa tietyt asiakirjat julkisesti saataville vasta, kun neuvottelut ovat päättyneet.

The case concerned the complainant’s request for access to two e-mails sent from the private e-mail account of the President of the Governing Board of the European Research Council Executive Agency to the members of the Scientific Council of the Agency. When the Agency refused access on the basis that the two e-mails were not in its possession as they were sent from a private account, the complainant turned to the European Ombudsman.

The Ombudsman opened an inquiry into the issue, after which the President of the Governing Board provided the Agency with copies of the two e-mails. Thus, the Agency could assess the complainant’s request for access to the e-mails under Regulation 1049/2001^[1]. The Agency then granted the complainant partial access to the documents. The Ombudsman obtained full copies of the two e-mails and was able to verify that the redactions made in the copies disclosed to the complainant were justified.

The Ombudsman therefore closed the inquiry with a finding of no maladministration.

The case concerned the Commission’s refusal to grant public access to draft versions of an Impact Assessment Report (IAR) on indirect land-use change related to biofuels (ILUC). Disclosure of the documents was refused on the ground that it would undermine the Commission’s decision-making process. The complainant, a group of organisations, considered that it should be granted access to the documents it requested.

The Ombudsman inquired into the issue. She noted that in September 2015, Parliament and Council adopted Directive 2015/1513. That Directive was based on the Commission’s legislative proposal to which the impact assessment report, the draft versions of which were at issue in this case, was attached. The Ombudsman therefore proposed that, in light of these new circumstances, the Commission grant public access to the requested documents. The Commission disagreed, arguing that there had been no maladministration on its part. It however invited the complainant to make a new request for access to documents, in light of the new circumstances. The complainant later informed the Ombudsman that, following a new request for access to documents, the Commission granted access to the documents it had requested. The Ombudsman thus closed the case with a finding that no further inquiries into the complaint were justified. She also pointed out that the Ombudsman is entitled to ask an institution to take into consideration, when responding to a proposal for a solution of the Ombudsman in an access to documents case, new arguments as to why a document should be released.

Asia koskee Euroopan komission päätöstä kieltää tutustuminen arviointilomakkeisiin, jotka laadittiin arvioimaan jäsenvaltioiden hakemuksia kansallisten matkustajarekisterien[1] käsittelyjärjestelmien yhteisrahoitusta varten. Kantelun teki Euroopan parlamentin jäsen.

Komissio perusteli arviointilomakkeisiin  tutustumista koskevan pyynnön epäämistä unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla, jossa tunnustetaan tarve pitää tarjousmenettelyjä käsittelevien arviointikomiteoiden menettelyt luottamuksellisina. Yleisen tuomioistuimen kyseisessä asiassa tekemän ratkaisun mukaan arviointikomitean jäsenten mielipiteiden julkistaminen vaarantaisi heidän riippumattomuutensa ja heikentäisi siten vakavasti asianomaisen instituution päätöksentekoprosessia. Kantelija katsoi kuitenkin, ettei tätä tuomiota voida soveltaa jäsenvaltioiden tekemien rahoitushakemusten arviointimenettelyyn.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, ettei komission päätös kieltäytyä antamasta pyydettyjä asiakirjoja tutustuttavaksi ollut perusteltu. Lisäksi oikeusasiamies oli yhtä mieltä siitä, että pyydettyjen asiakirjojen julkistamiseen liittyy ehdottoman tärkeä yleinen etu. Siitä syystä hän suositteli komissiolle, että tämä antaisi tutustua pyydettyihin asiakirjoihin (joskin hän hyväksyi, että niistä voitaisiin poistaa arvioijien nimet.

Komissio kieltäytyi hyväksymästä oikeusasiamiehen suositusta ilman vakuuttavia perusteluja kannalle. Näin ollen oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, että asiassa on havaittu hallinnollinen epäkohta.

 

[1] Matkustajarekisteri sisältää tietoja, joita matkustajat antavat varatessaan lentolippuja ja  tehdessään lähtöselvityksen, sekä lentoyhtiöiden omiin kaupallisiin tarkoituksiinsa keräämiä tietoja. Rekisterissä on monen tyyppisiä erilaisia tietoja, kuten matkustuspäivät, matkareitti, lipputiedot, yhteystiedot, matkatoimisto, jonka kautta lento on varattu, käytetty maksutapa, istuimen numero ja matkatavaratiedot. Tiedot on tallennettu lentoyhtiöiden varaus- ja lähtöselvitystietokantoihin.

The case concerned the Commission’s failure to reply to the complainant’s correspondence in the context of a financial audit at the Member State level. Following the Ombudsman’s intervention, the Commission replied. It disclosed the document requested by the complainant but redacted some personal data (names of physical persons). The Ombudsman found that the Commission correctly justified the redaction under Regulation 45/2001.