Kantelun tausta

Lyhyesti sanottuna

1. Valituksen tekijä on yritys, joka toimii kemianteollisuudessa toimivien tytäryhtiöidensä etujen mukaisesti. Näiden tytäryhtiöiden toiminta kuuluu kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annetun asetuksen (EY) N:o 1907/2006 [1], jäljempänä ’REACH-asetus’, soveltamisalaan. Asetuksessa velvoitetaan kaikki kemiallisten aineiden valmistajat ja maahantuojat rekisteröimään nämä aineet (eli tallettamaan rekisteröintiasiakirja-aineisto) Euroopan kemikaalivirastoon (ECHA). Tämä kantelu perustui ECHAn ja valituksen tekijän väliseen erimielisyyteen siitä, mitä tietoja on levitettävä julkisesti REACH-asetuksen perusteella.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

REACH-asetuksen merkitykselliset säännökset, sellaisina kuin niitä tuolloin sovellettiin, esitetään jäljempänä.

2. Asetuksen 10 artiklan a alakohdan xi alakohdassa säädetään seuraavaa: ”Rekisteröintiin – – on sisällyttävä – – tekninen asiakirja, [...] xi) pyyntö siitä, mitä 119 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista tiedoista ei valmistajan tai maahantuojan mielestä pitäisi asettaa saataville internetissä 77 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti, sekä perustelut sille, miksi julkaiseminen voisi vahingoittaa sen tai jonkin muun asianomaisen osapuolen kaupallisia etuja.”

3. Asetuksen 77 artiklan 2 kohdan e alakohdassa säädetään seuraavaa: "Sihteeristö huolehtii seuraavista tehtävistä: [...] e) sellaisten tietokantojen perustaminen ja ylläpito, jotka sisältävät tiedot kaikista rekisteröidyistä aineista, luokitusten ja merkintöjen luettelosta sekä asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaisesti laaditusta yhdenmukaistetusta luokitusten ja merkintöjen luettelosta. Sen on asetettava tietokannassa tai tietokannoissa olevat 119 artiklan 1 ja 2 kohdassa yksilöidyt tiedot julkisesti saataville maksutta internetissä, paitsi jos 10 artiklan a alakohdan xi alakohdan mukainen pyyntö katsotaan perustelluksi. Kemikaalivirasto asettaa tietokannoissa olevat muut tiedot pyynnöstä saataville 118 artiklan mukaisesti.”

4. Perustamissopimuksen 119 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätään seuraavaa:

”1. Seuraavat kemikaaliviraston hallussa olevat tiedot aineista sellaisenaan, seoksissa tai esineissä on asetettava julkisesti saataville maksutta internetissä 77 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti:

[...]

e) kunkin toksikologisen ja ekotoksikologisen tutkimuksen tulokset;

[...]

2. Seuraavat tiedot aineista sellaisenaan, seoksissa tai esineissä on asetettava julkisesti ja maksutta saataville internetissä 77 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti, paitsi jos tiedot toimittava osapuoli toimittaa kemikaaliviraston hyväksymät 10 artiklan a alakohdan xi alakohdan mukaiset perustelut sille, miksi tällainen julkaiseminen voi vahingoittaa rekisteröijän tai jonkin muun asianomaisen osapuolen kaupallisia etuja:

[...]

c) tutkimustiivistelmät tai perusteelliset tutkimustiivistelmät 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetuista tiedoista ...".

5. Direktiivin 3 artiklan 28 ja 29 kohdassa määritellään ’vahva tutkimustiivistelmä’ ja ’tutkimustiivistelmä’ seuraavasti:

'luotettavalla tutkimustiivistelmällä' yksityiskohtaista yhteenvetoa täydellisen tutkimusraportin tavoitteista, menetelmistä, tuloksista ja päätelmistä, jossa annetaan riittävät tiedot, jotta tutkimuksesta voidaan tehdä riippumaton arviointi ja minimoida tarve tutustua täydelliseen tutkimusraporttiin;

29. tutkimustiivistelmä: tiivistelmä täydellisen tutkimusraportin tavoitteista, menetelmistä, tuloksista ja päätelmistä, joka sisältää riittävästi tietoa tutkimuksen merkityksellisyyden arvioimiseksi.

Asetus (EY) N:o 45/2001 [2] yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä

6. Asetuksen (EY) N:o 45/2001 8 artiklassa säädetään seuraavaa: "Henkilötietoja voidaan siirtää ainoastaan vastaanottajille, joihin sovelletaan direktiivin 95/46/EY täytäntöönpanemiseksi annettua kansallista lainsäädäntöä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4, 5, 6 ja 10 artiklan soveltamista,

a) jos vastaanottaja osoittaa, että tiedot ovat tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai julkisen vallan käyttämiseksi, tai

b) jos vastaanottaja osoittaa, että tiedot on tarpeen siirtää, eikä ole syytä olettaa, että rekisteröidyn oikeutetut edut saattaisivat vaarantua.”

Kemikaaliviraston päätös asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta [3]

7. Direktiivin 5 artiklan 5 kohdan sanamuoto on seuraava: "Kolmannella tekijällä, jolta on pyydetty lausuntoa, on oltava vastausaika, joka ei saa olla lyhyempi kuin viisi työpäivää, mutta jonka kuluessa kemikaaliviraston on voitava noudattaa omia vastausmääräaikojaan. Jos vastausta ei saada asetetussa määräajassa tai jos kolmatta osapuolta ei voida jäljittää tai tunnistaa, virasto tekee päätöksensä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan poikkeuksia koskevien sääntöjen mukaisesti ottaen huomioon kolmannen osapuolen oikeutetut edut käytettävissään olevien tietojen perusteella.”

8. Direktiivin 5 artiklan 6 kohdassa säädetään seuraavaa: "Jos virasto aikoo antaa asiakirjan tutustuttavaksi vastoin sen laatijan nimenomaista lausuntoa, sen on ilmoitettava laatijalle aikomuksestaan luovuttaa asiakirja kymmenen työpäivän kuluttua ja kiinnitettävä hänen huomionsa käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin, joilla hän voi vastustaa asiakirjan luovuttamista."

9. Asetuksen 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään seuraavaa: "Ainakin seuraavat asiakirjat on asetettava suoraan saataville sähköisessä muodossa: [...] b) muut tiedot, jotka on asetettava julkisesti saataville asetuksen (EY) N:o 1907/2006 mukaisesti".

Tosiseikat

10. Valituksen tekijä toimitti 18. tammikuuta 2010 REACH-asetuksen mukaisesti rekisteröintiasiakirja-aineiston ja sai vastaavan rekisteröintinumeron.

11. ECHA kehotti 11.5.2010 valituksen tekijää esikatselemaan eli tarkastelemaan uudelleen rekisteröintiasiakirja-aineistoaan ja esittämään mahdolliset varaumansa tietoihin, jotka julkistettaisiin internetissä 4.6.2010 mennessä.

12. Kemikaalivirasto ilmoitti kantelijalle 31 päivänä toukokuuta 2010, että se oli 12 päivänä toukokuuta 2010 vastaanottanut asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön, joka oli tehty asetuksen 1049/2001 [4] nojalla ja joka koski kantelijan tiettyä ainetta koskevia asiakirjoja. Asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö esitettiin osana julkista kuulemista, jossa pyydettiin tietoja kyseiseen aineeseen liittyvien tarpeettomien eläinkokeiden välttämiseksi.

ECHA huomautti, ettei ollut selvää, sovellettiinko pyydettyyn asiakirjaan asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan mukaista taloudellisten etujen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, suojaa koskevaa poikkeusta. ECHAn käsityksen mukaan asiakirja, jonka ECHA oli lähettänyt kantelijalle esikatseltavaksi ennen sen julkaisemista internetissä, vastasi asiakirjoihin tutustumista koskevassa hakemuksessa pyydettyjä julkisia tietoja, koska suodatettu rekisteröintiasiakirja-aineisto sisälsi ainoastaan tiedot, jotka julkaistaisiin internetissä REACH-asetuksen nojalla.

Voidakseen tehdä päätöksen asiakirjoihin tutustumista koskevasta pyynnöstä 15 työpäivän kuluessa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti ECHA pyysi kantelijaa vastaamaan viimeistään 4. kesäkuuta 2010. ECHAn mukaan määräaika oli kohtuullinen, kun otetaan huomioon viraston aiempi pyyntö siitä, että valituksen tekijä tarkistaisi kyseisen asiakirjan ja verkossa jaettavat tiedot.

13. Kantelija vastasi 4 päivänä kesäkuuta 2010 (erillisillä kirjeillä) kemikaaliviraston 11 päivänä toukokuuta 2010 ja 31 päivänä toukokuuta 2010 päivättyihin kirjeisiin. Se vastusti asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista sillä perusteella, että i) kyseisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tärkeiden kaupallisten etujen ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa; ii) tietojen tuottaminen rekisteröintiä varten merkitsisi rekisteröijien merkittäviä ponnisteluja ja ansaitseisi erityistä suojaa; iii) tietojen ilmaiseminen asettaisi valituksen tekijän kilpailijat edulliseen asemaan, koska se antaisi vapaamatkustajille mahdollisuuden hyödyntää itse rekisteröintiasiakirja-aineiston muodostamaa taloudellista omaisuutta; iv) tietojen ilmaiseminen ennen rekisteröinnin määräajan päättymistä rankaisisi valituksen tekijää siitä, että se on toimittanut rekisteröintiasiakirja-aineistonsa aikaisemmin, ja antaisi viime hetken rekisteröijille perusteettoman kilpailuedun; ja v) jopa suodatetun rekisteröintiasiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen ylitti sen, mikä oli tarpeen tietoon perustuvan keskustelun käymiseksi selkärankaisilla eläimillä tehtävien kokeiden vähentämisestä. Lisäksi kantelija pyysi kemikaalivirastoa ilmoittamaan hakijan nimen, jotta se voisi keskustella suoraan tämän kanssa.

14. ECHA ilmoitti kantelijalle 21 päivänä kesäkuuta 2010, että se oli 8 päivänä kesäkuuta 2010 päättänyt myöntää pääsyn rekisteröintiasiakirja-aineistoon sisältyviin tietoihin siltä osin kuin tietojen olisi oltava julkisesti saatavilla ECHAn verkkosivustolla REACH-asetuksen mukaisesti. Kemikaalivirasto toimitti valituksen tekijälle luovutetun asiakirjan tiedoksi ja selitti, että sillä oli lakisääteinen velvollisuus asettaa julkisesti saataville REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdassa ja 119 artiklan 2 kohdassa luetellut tiedot, jos rekisteröinnin aikana ei ole esitetty luottamuksellisuutta koskevaa vaatimusta. ECHA oli kantelijaa kuullessaan väittänyt, että REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdassa lueteltuja ja rekisteröintiasiakirja-aineistoon sisältyviä tietoja olisi pidettävä luottamuksellisina liiketoimintatietoina. ECHA oli näin ollen päättänyt olla myöntämättä pääsyä näihin tietoihin. ECHA päätti kuitenkin myöntää oikeuden tutustua REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin siihen sisältyvän oikeudellisen velvoitteen mukaisesti.

15. Kantelija kirjoitti kemikaalivirastolle 8. heinäkuuta 2010 ja ilmaisi tyytymättömyytensä päätökseen luovuttaa kyseinen asiakirja. Se pahoitteli, että ECHA ei näyttänyt ottaneen sen huolenaiheita huomioon. Kantelijan mukaan ECHAn toimet olivat ristiriidassa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta tehdyn ECHAn päätöksen 5 artiklan 6 kohdan kanssa, jonka mukaan ECHAn oli ilmoitettava laatijalle aikomuksestaan luovuttaa asiakirjat kymmenen työpäivän kuluttua ja kiinnitettävä hänen huomionsa käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin tietojen luovuttamisen vastustamiseksi, mitä ECHA ei ollut tehnyt. Tämä loukkasi kantelijan oikeutta (henkisen) omaisuutensa tehokkaaseen oikeussuojaan. Lisäksi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanoa koskevan päätöksen 5 artiklan 5 kohdassa säädettiin vähintään viiden työpäivän määräajasta, jonka kuluessa hakemuksesta voitiin esittää huomautuksia. Kantelija korosti, että sille annettiin vähemmän aikaa, koska 3. kesäkuuta 2010 oli yleinen vapaapäivä sen maassa. Se väitti, että vaikka ECHA vastaanotti hakemuksen 12.5.2010, kesti 19 päivää ottaa yhteyttä kantelijaan, minkä jälkeen kantelijalle annettiin alle viisi päivää aikaa tarkistaa hakemus ja kommentoida sitä, mikä oli suhteetonta.

16. Kemikaalivirasto ilmoitti 10. elokuuta 2010 kantelijalle, että koska 8. heinäkuuta 2010 päivätty kirje oli lähetetty kemikaaliviraston henkilöstön jäsenelle, sitä pidettiin alun perin henkilökohtaisena postina ja se rekisteröitiin vasta kyseisen henkilön palatessa lomilta. Kemikaalivirasto lisäsi, että vastaus lähetetään hyvissä ajoin.

17. Koska kantelija ei saanut tällaista vastausta, hän kääntyi 18. elokuuta 2010 oikeusasiamiehen puoleen.

Tutkimuksen kohde

18. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen seuraavasta väitteestä:

Väite:

ECHA ei i) käsitellyt asianmukaisesti valituksen tekijän vastalauseita, jotka koskivat tutustumisoikeuden myöntämistä sen rekisteröintiasiakirjoihin, ii) ilmoittanut hakijan nimeä tai hyödyntänyt sen tarjousta ottaa suoraan yhteyttä hakijaan, iii) ilmoittanut valituksen tekijälle sovellettavista oikeussuojakeinoista ja myöntänyt sille kymmenen työpäivän määräaikaa ennen kyseisen asiakirjan julkaisemista, iv) antanut valituksen tekijälle kohtuullisesti aikaa vastata 31. toukokuuta 2010 päivättyyn kirjeeseensä, erityisesti kun otetaan huomioon aika, jonka ECHA oli itse käyttänyt pyynnön käsittelyyn, v) vastannut valituksen tekijän 8. heinäkuuta 2010 päivättyyn kirjeeseen kohtuullisen ajan kuluessa ja vi) ilmoittanut valituksen tekijälle, mitkä tiedot oli toimitettu hakijalle.

Tiedustelu

19. Oikeusasiamies pyysi 28. syyskuuta 2010 kemikaalivirastolta lausuntoa kantelusta. Kemikaalivirasto lähetti 22.12.2010 lausuntonsa, joka toimitettiin kantelijalle ja johon sisältyi kehotus esittää huomautuksia. Kantelija esitti huomautuksensa 28 päivänä helmikuuta 2011.

20. Oikeusasiamies päätti 12. syyskuuta 2011 suorittaa lisätutkimuksia ja pyysi kemikaalivirastoa toimittamaan tiettyjä selvennyksiä. ECHA lähetti 31.10.2011 vastauksensa, joka toimitettiin kantelijalle ja johon sisältyi kehotus esittää huomautuksia. Kantelija ilmoitti 30 päivänä tammikuuta 2012, ettei se halua esittää muita huomautuksia.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

Alustavat huomautukset

21. Vastauksessaan oikeusasiamiehen lisätutkimuksiin ECHA huomautti, että kantelija ei ollut aiemmin riitauttanut ECHAn sääntöjä, joissa erotetaan toisistaan ”tutkimuksen tulokset” ja ”tutkimuksen tiivistelmä”.

22. Oikeusasiamies toteaa, että ECHA ei ole väittänyt, että edellä mainittu kysymys olisi jätettävä tutkimatta, koska aiempia hallinnollisia lähestymistapoja ei ole. Joka tapauksessa tällainen lähestymistapa ei olisi onnistunut käsiteltävässä asiassa. Tämä johtuu siitä, että edellä mainittu kysymys liittyy läheisesti valituksen tekijän väitteeseen, jonka mukaan ECHA oli julkistanut tietoja, jotka ylittivät REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdassa säädetyt tiedot. Tästä syystä "tutkimustulosten" ja "tutkimustiivistelmän" välisen eron selventäminen on ratkaisevan tärkeää REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdan soveltamisalan määrittämiseksi.

A. Väite, jonka mukaan kantelijan rekisteröintiasiakirjoihin tutustumista koskevia vastalauseita ei ole käsitelty asianmukaisesti

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

23. Valituksen tekijä väitti lähinnä, että i) asiaa koskevan asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoitti tärkeiden kaupallisten etujen ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa; ii) tietojen tuottaminen rekisteröintiä varten merkitsi rekisteröijien merkittäviä ponnisteluja ja ansaitsi erityistä suojelua; iii) tietojen ilmaiseminen asettaisi valituksen tekijän kilpailijat edulliseen asemaan, koska se antaisi vapaamatkustajille mahdollisuuden hyödyntää itse rekisteröintiasiakirja-aineiston muodostamaa taloudellista omaisuutta; iv) tietojen ilmaiseminen ennen rekisteröinnin määräajan päättymistä rankaisisi valituksen tekijää siitä, että se on toimittanut rekisteröintiasiakirja-aineistonsa aikaisemmin, ja antaisi viime hetken rekisteröijille perusteettoman kilpailuedun; ja v) jopa suodatetun asiakirja-aineiston sisältämien tietojen ilmaiseminen ylittäisi sen, mikä oli tarpeen tietoon perustuvaa keskustelua varten selkärankaisilla eläimillä tehtävien kokeiden vähentämisestä.

24. ECHA väitti lausunnossaan, että tapa, jolla se oli käsitellyt pyynnön saada tutustua valituksen tekijän rekisteröintiasiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin, ei ollut millään tavoin haitallinen valituksen tekijän oikeuksille ja menettelyllisille takeille. Se oli rajoittanut tietojen ilmaisemisen REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin, joiden katsotaan joka tapauksessa olevan julkisia. Sillä ei siis ollut harkintavaltaa evätä oikeutta tutustua tällaisiin tietoihin.

25. Kemikaalivirasto huomautti, että REACH-asetuksessa asetetaan kaikille kemiallisten aineiden valmistajille ja maahantuojille velvollisuus rekisteröidä kemikaalit kemikaalivirastoon yli tonnin vuodessa. Niiden on toimitettava kemikaalivirastolle rekisteröintiasiakirja-aineisto, joka sisältää tiettyjä tietoja aineen ominaisuuksista, mukaan lukien arviointi ja suositukset aineeseen liittyvän riskin hallitsemiseksi. Asiakirja-aineistot toimitetaan tietyssä muodossa. Määräajat voivat vaihdella aineen ominaisuuksien ja/tai valmistus- tai tuontimäärän mukaan.

26. Kaikkien samaa ainetta ETA:ssa valmistavien tai maahantuovien yritysten on kuitenkin koottava ja toimitettava suuri osa rekisteröintinsä edellyttämistä tiedoista yhdessä. Tätä varten yritysten on perustettava ainetietojen vaihtofoorumeita (SIEF), ja niiden on jaettava tietojen tuottamisesta aiheutuvat kustannukset oikeudenmukaisella, avoimella ja syrjimättömällä tavalla. Tämä tietojen ja kustannusten jakamista koskeva velvoite koskee kaikkia tietyn aineen rekisteröijiä riippumatta siitä, että jotkut niistä voivat toimittaa rekisteröintinsä kemikaalivirastolle aikaisemmin ja toiset myöhemmin.

27. Kemikaalivirasto korosti, että se oli alusta alkaen rajoittanut tutustumisoikeuden mahdollista soveltamisalaa 119 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin ja 119 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin, joiden osalta rekisteröintiasiakirja-aineistoon ei ollut sisällytetty pyyntöä olla julkaisematta niitä kemikaaliviraston verkkosivustolla. Valituksen tekijän rekisteröintiasiakirja-aineiston olisi pitänyt olla julkisesti saatavilla kemikaaliviraston verkkosivustolla 18. tammikuuta 2010 alkaen, mutta julkaiseminen viivästyi teknisistä syistä.

28. ECHA selitti, että saadakseen rekisteröijät tietoisiksi rekisteröintiasiakirja-aineiston osien julkaisemisesta se otti heihin henkilökohtaisesti yhteyttä ja antoi heille mahdollisuuden esikatsella asiakirja-aineiston julkista versiota ennen sen julkaisemista. Kantelija oli saanut 11 päivänä toukokuuta 2010 pyynnön esikatsella rekisteröintiasiakirja-aineistonsa "julkista osaa", ja häntä pyydettiin ilmaisemaan mahdolliset merkittävät huolenaiheensa 4 päivään kesäkuuta 2010 mennessä. ECHA vastaanotti 12.5.2010 pyynnön saada tutustua tämän tutkimuksen kohteena olevaan asiakirjaan. Kantelija vastasi 4 päivänä kesäkuuta 2010 erikseen sekä i) kemikaaliviraston kirjeeseen, joka mahdollisti asiakirja-aineiston uudelleentarkastelun sen julkaisemista varten, että ii) kemikaaliviraston pyyntöön kommentoida pyyntöä saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin.

29. Vastauksessaan kemikaaliviraston 11. toukokuuta 2010 päivättyyn kirjeeseen, joka koski rekisteröintiasiakirja-aineiston julkaisemista kemikaaliviraston verkkosivustolla, kantelija pyysi kemikaalivirastoa lykkäämään asiakirja-aineiston julkaisemista 30. marraskuuta 2010 saakka ja esitti vastalauseita ainoastaan tiettyjen REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen julkaisemisesta; tämä koski kauppanimiä (119 artiklan 2 kohdan e alakohta), käyttötietoja (119 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisen käyttöturvallisuustiedotteen tietoja) ja tutkimustiivistelmiä tai luotettavia tutkimustiivistelmiä (119 artiklan 2 kohdan c alakohta).

30. Ottaen huomioon kantelijan edellä mainitut vastalauseet ECHA päätti myöntää pääsyn ainoastaan REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin tietoihin. Se korosti, että näitä tietoja ei pidetä luottamuksellisina ja että ne on asetettava julkisesti saataville poikkeuksetta 1. kesäkuuta 2008 alkaen. ECHAlla ei näin ollen ollut perusteita kieltäytyä ilmaisemasta tietoja sen jälkeen, kun nämä tiedot olivat saatavilla sen tietokannoissa, toisin sanoen sen jälkeen, kun rekisteröintiasiakirja-aineisto oli toimitettu. REACH-asetuksessa ei annettu rekisteröijälle mahdollisuutta vastustaa 119 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tietojen julkaisemista. Nämä tiedot kuuluivat myös asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta tehdyn kemikaaliviraston päätöksen 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaiseen luokkaan ”asiakirjat, joihin yleisöllä on suora pääsy”. ECHA päätteli näin ollen, että asetuksen 1049/2001 4 artiklassa säädettyjä poikkeuksia ei enää voitu soveltaa.

31. Kemikaalivirasto korosti lisäksi, että i) sillä ei ollut harkintavaltaa evätä pääsyä REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin, ii) kyseisessä säännöksessä luetellut tiedot liittyivät ainoastaan aineen perusominaisuuksiin eivätkä ne näin ollen riittäneet siihen, että kolmas osapuoli laatisi asianmukaisen rekisteröintiaineiston, ja iii) kilpailijat eivät voineet pelkästään kopioida ja liittää rekisteröintiaineistoon sisältyviä tietoja, koska REACH-asetuksen 10 artiklassa säädettiin, että kun rekisteröijä käytti julkisesti saatavilla olevia tietoja, sillä oli oltava hallussaan täydellinen tutkimusraportti tai lupa viitata siihen. Rekisteröijiä pyydettiin vahvistamaan tämä toimittaessaan rekisteröintiasiakirja-aineistonsa ECHAlle.

32. Valituksen tekijä kiisti huomautuksissaan ECHAn näkemyksen, jonka mukaan kaikki ECHAn julkaisemat tiedot kuuluivat REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Se väitti erityisesti, että luovutetut tiedot sisälsivät "tutkimustiivistelmiä", jotka kuuluivat REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan c alakohdan soveltamisalaan. Kantelijan mukaan näiden tutkimustiivistelmien otsikkona oli ”päätetapahtumatutkimusraportti”, ja ne olivat aineiston puuttuvaa identiteettiä lukuun ottamatta luonteeltaan ”hyväksytty tutkimustiivistelmä”. Lisäksi valituksen tekijä totesi, että ilmoitettujen tietojen perusteella oli mahdollista tehdä päätelmiä sen tuotantolaitoksista ja näin ollen valituksen tekijästä itsestään. Kantelija korosti haluavansa estää muita yrityksiä käyttämästä vapaasti tutkimustiivistelmiään, sillä niiden olisi toimitettava rekisteröintiasiakirjansa myöhemmin.

33. Lisätutkimuksissa oikeusasiamies huomautti ECHAlle, että kantelija väitti, että kaikki ECHAn julkaisemat tiedot eivät kuuluneet REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Oikeusasiamies pyysi ECHAlta lisähuomautuksia kantelijan väitteestä, jonka mukaan luovutetut tiedot sisälsivät "tutkimustiivistelmiä", jotka kuuluivat REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan c alakohdan soveltamisalaan.

34. Vastauksessaan oikeusasiamiehen selvennyspyyntöön ECHA toisti, että rekisteröijä toimittaa asiakirja-aineistonsa vakiomuodossa, joka perustuu Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimiin malleihin, jotka sisältävät kentät, jotka rekisteröijien on täytettävä. ECHAn oli määritettävä, mitkä tiedot kuuluivat REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdan ja 119 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan.

35. Tätä varten kemikaalivirasto teki tiivistä yhteistyötä sidosryhmiensä kanssa ja määritteli säännöt, joiden perusteella rekisteröijien toimittamat tiedot voidaan luokitella, ja kuuli säännöllisesti asianomaisia osapuolia. Se järjesti 6. heinäkuuta 2009 sidosryhmien pyöreän pöydän kokouksen teollisuuden edustajien (mukaan lukien järjestö, jonka jäsen valituksen tekijä on), kansalaisjärjestöjen, ammattiliittojen, OECD:n, Euroopan komission ja Euroopan parlamentin kanssa. Kemikaalivirasto analysoi huolellisesti pyöreän pöydän keskustelun jälkeen saadut huomautukset. Tämä edellytti arkaluonteista tasapainoilua luottamuksellisten liiketoimintatietojen suojaamisen tarpeen ja Internetissä julkaistavien tietojen hyödyllisyyden takaamista koskevan velvoitteen välillä. Vuoropuhelun lopulliset tulokset pantiin täytäntöön tietoteknisellä välineellä, jolla nämä tiedot poimittiin automaattisesti rekisteröintiasiakirjoista, ja niitä täydennettiin käsikirjoilla ja tietoteknisellä välineellä, jonka avulla rekisteröijät voivat simuloida poimintaa ennen asiakirja-aineistojensa toimittamista.

36. Kemikaalivirasto huomautti, että REACH-asetuksessa erotetaan toisistaan ”tutkimustiivistelmät” ja ”tutkimustulokset”. "Tutkimustulokset" oli tarkoitus julkistaa poikkeuksetta, mutta "tutkimustiivistelmät" ja "vahvat tutkimustiivistelmät" oli tarkoitus julkaista Internetissä vain, jos rekisteröintiasiakirja-aineistossa ei esitetty luottamuksellista käsittelyä koskevaa pyyntöä. REACH-asetuksessa määriteltiin "tutkimustiivistelmä" ja "vahva tutkimustiivistelmä", mutta siinä ei täsmennetty, mitä olisi pidettävä tutkimuksen "tuloksena". Kemikaalivirasto totesi, että REACH-asetuksen 3 artiklan 28 ja 29 kohdassa olevista "tutkimustiivistelmän" ja "vakavan tutkimustiivistelmän" määritelmistä (ks. edellä 5 kohta) voidaan päätellä, että "tutkimuksen tuloksen" soveltamisala oli suppeampi kuin tutkimustiivistelmän ja että siihen ei sisältynyt yksityiskohtaisia tietoja tavoitteista, menetelmistä ja päätelmistä.

37. Tämän lähestymistavan perusteella ECHAn oli määritettävä kunkin sellaisen rekisteröintiasiakirja-aineiston alan osalta, jossa mainittiin täydellinen tutkimusraportti, olisiko sitä pidettävä ”tuloksina”, ”tutkimuksen tiivistelmänä”, ”vahvan tutkimuksen tiivistelmänä” vai jäikö se kokonaan REACH-asetuksen 119 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Tärkeimmät kriteerit olivat i) REACH-asetuksen 3 artiklan 28 ja 29 kohdan määritelmät, ii) ilmoitettujen tietojen objektiivinen luokittelu "tulokseksi" tai "tutkimuksen yhteenvedoksi" (esimerkiksi numeeriset arvot suhteessa yksityiskohtaisiin kuvauksiin menetelmistä ja päätelmistä), iii) ennakoitavuus rekisteröijien kannalta (esimerkiksi jos laatikossa oli sana "tulos" otsikossa) ja iv) yleisön tarve saada riittävästi tietoa numeeristen arvojen ymmärtämiseksi. Täydellisissä tutkimusraporteissa (eli tuloksissa ja tutkimustiivistelmissä) olevat tiedot raportoitiin ECHAn toimitusjärjestelmässä otsikoiden "päätepistetutkimusraportti" alla; yli 6 200 kenttää raportoitiin tällaisen otsikon alla. Huolellisen analyysin jälkeen ECHA totesi, että 2 502 kenttää vastasi tutkimustuloksiksi katsottavia tietoja ja 1 738 kenttää katsottiin tutkimustiivistelmään tai perusteelliseen tutkimustiivistelmään kuuluviksi tiedoiksi, kun taas 1 966 kenttää sisälsi tietoja, jotka eivät kuuluneet REACH-asetuksen 119 artiklan soveltamisalaan. Kemikaalivirasto korosti, että edellä esitetyt seikat määriteltiin tiiviissä yhteistyössä sen sidosryhmien kanssa ja ottaen huomioon teollisuuden ja kansalaisjärjestöjen huolenaiheet.

38. Kantelijan esiin tuoma erityinen päätetapahtumatutkimusraportti vastasi tiettyä rekisteröintiasiakirja-aineiston osaa. Kemikaalivirasto toimitti yleiskatsauksen rekisteröintiasiakirja-aineiston osion kenttien otsikoista, joiden katsottiin olevan osa ”tulosta” (ja jotka on näin ollen julkistettava 119 artiklan 1 kohdan mukaisesti) tai osa ”tutkimuksen tiivistelmää”. Se totesi myös, että asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön yhteydessä ilmoitetut tiedot olivat selvästi vähäisempiä kuin ne, joiden katsottaisiin olevan osa ”tutkimustiivistelmää”. ECHA ei näin ollen ollut poikennut vakiosäännöistään. Se selitti, että nämä säännöt olivat olleet myös rekisteröityneiden saatavilla avoimesti huhtikuun 2010 lopusta lähtien asiaa koskevissa käsikirjoissa, joissa selitetään sovellettavat säännöt alakohtaisesti.

39. Lisäksi ECHA lisäsi, että kantelijaa oli kehotettu 2. joulukuuta 2010 päivätyllä kirjeellä tarkistamaan rekisteröintiasiakirja-aineistoaan tietojen julkaisemiseksi ECHAn verkkosivustolla ja tarvittaessa päivittämään tietoja. Pyynnön johdosta kantelija päivitti asiakirja-aineistoaan 1 päivänä huhtikuuta 2011, ja rekisteröintiasiakirja-aineiston ei-luottamukselliset tiedot julkaistiin ECHAn levitysportaalissa 9 päivänä kesäkuuta 2011. Kemikaaliviraston mukaan oli merkillepantavaa, että kun valituksen tekijä päivitti rekisteröintiä 1. huhtikuuta 2011, se päätti olla pyytämättä päätepistettä koskevan tutkimusraportin yhteydessä ilmoitettujen tietojen luottamuksellista käsittelyä, mihin se viittasi huomautuksissaan. Näin ollen se ei ole käyttänyt oikeuttaan vastustaa REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan mukaista sellaisten kenttien sisältämien tietojen julkaisemista, joiden ECHA katsoo vastaavan ”tutkimuksen tiivistelmää”. Kemikaaliviraston tiedonlevitysportaalissa julkisesti saatavilla olleet tiedot olivat näin ollen vielä yksityiskohtaisempia kuin tiedot, jotka oli luovutettu tiedonsaantipyynnön vuonna 2010 esittäneelle henkilölle.

40. ECHA huomautti lisäksi, että ECHAn levitysportaalissa saatavilla olevat tiedot osoittivat, että valituksen tekijä oli päättänyt olla poistamatta väitettyjä viittauksia tuotantolaitoksiin päivittäessään asiakirja-aineistoa julkaisemista varten.

41. Kantelija ei esittänyt muita huomautuksia.

Oikeusasiamiehen arviointi

42. Vaikuttaa siltä, että sekä valituksen tekijä että ECHA hyväksyvät sen, että REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat tiedot on julkaistava, kun taas 119 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvat tiedot voidaan julkaista, ellei 10 artiklan a alakohdan xi alakohdan nojalla esitettyä luottamuksellisuutta koskevaa vaatimusta hyväksytä.

43. ECHA väitti, että vastauksessaan asiakirjoihin tutustumista koskevaan pyyntöön se luovutti ainoastaan tietoja, jotka sillä oli joka tapauksessa lakisääteinen velvollisuus levittää, eli REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja. Kantelija kiistää tämän huomauttamalla, että julkaistut tiedot sisälsivät "tutkimustiivistelmiä" (nimeltään "päätetapahtumatutkimusraportti"), jotka kuuluivat REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan c alakohdan soveltamisalaan. Lisäksi kantelija viittasi tiettyihin tietoihin, joiden se uskoi mahdollistavan niiden tunnistamisen.

44. Ratkaiseva kysymys on näin ollen se, onko ECHA julkistanut tietoja, jotka ylittävät REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdassa säädetyt tiedot. Oikeusasiamies toteaa, että EU:n tuomioistuimella ei ole vielä ollut tilaisuutta tarkastella REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdan ja 119 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvien tietojen välistä eroa. Tällaisen tulkinnan puuttuessa ECHAlla oli oikeus laatia omat tulkintasääntönsä voidakseen soveltaa REACH-asetusta, ja oikeusasiamiehen tehtävänä on tutkia, oliko tulkinta oikea ja kohtuullinen.

45. Kemikaalivirasto selitti, että REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdan mukaan sen on julkaistava tutkimustulokset internetissä. Koska REACH-asetus ei kuitenkaan sisältänyt tämän käsitteen määritelmää, ECHA väitti, että sen oli laadittava oma määritelmänsä. Tältä osin oikeusasiamies katsoo, että ECHAn lähtökohta, jonka mukaan "tutkimustulosten" käsitteen oli oltava suppeampi kuin "tutkimustiivistelmien"[5], oli todellakin kohtuullinen.

46. Tämän tulkinnan pohjalta ECHA on kehittänyt lähestymistavan, jonka avulla se voi päättää, kuuluuko tietty ala yli 6 200 alasta REACH-asetuksen 119 artiklan 1 tai 2 kohdan soveltamisalaan vai jääkö se kokonaan näiden säännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Näin tehdessään se otti huomioon useita näkökohtia (ks. edellä 37 kohta) ja osallistui prosessiin suuren joukon sidosryhmiä, mukaan lukien valituksen tekijää edustava toimialajärjestö. Oikeusasiamiehelle esitetyt tiedot osoittavat, että i) tämä prosessi edellytti sidosryhmien ja asianomaisten osapuolten kuulemista etukäteen rekisteröintiasiakirjojen toimittamista koskevien sääntöjen laatimiseksi, ii) kriteereillä, joiden perusteella päätetään, mitä tietoja on julkaistava (esimerkiksi "tutkimustulosten" ja "tutkimustiivistelmän" välinen ero), pyrittiin löytämään oikeudenmukainen tasapaino toisinaan selvästi kilpailevien etujen välillä ja iii) ECHA toteutti useita toimenpiteitä valmistellakseen näiden sääntöjen vaikutusta ja tiedottaakseen siitä rekisteröijille ennen rekisteröintiasiakirjojen toimittamista ja/tai ennen niiden julkaisemista internetissä. Koska kantelija ei ole esittänyt muita päinvastaisia väitteitä, oikeusasiamies katsoo, että ECHAn lähestymistapa, jonka tarkoituksena on auttaa sitä erottamaan toisistaan tiedot, jotka voitaisiin julkaista, ja tiedot, joiden voitaisiin väittää olevan luottamuksellisia, on kohtuullinen ja REACH-asetuksen hengen mukainen.

48. Valituksen tekijän mainitseman erityisen asiakirjan (päätetapahtumatutkimusraportti) osalta ECHA korosti, että sen sisältämät tiedot vastasivat 119 artiklan 1 kohdan mukaisia tietojen julkaisemisen erityisluokkia eivätkä siten sisältäneet tutkimustiivistelmiin tai luotettaviin tutkimustiivistelmiin kuuluvista luokista peräisin olevia tietoja (ks. edellä 38 kohta). Oikeusasiamies toteaa, että kantelija ei kiistänyt kemikaaliviraston yksityiskohtaisia huomautuksia tältä osin. Näin ollen oikeusasiamies pitää myös ECHAn kantaa kantelijan mainitsemaan päätepistettä koskevaan tutkimusraporttiin kohtuullisena.

49. Valituksen tekijä näyttää vastustaneen rekisteröintiasiakirja-aineistossa olevien merkityksellisten tietojen ilmaisemista sillä perusteella, että yksiköt, joiden oli vielä rekisteröitävä samat aineet, voisivat hyötyä sen toimista käytännössä ilman kustannuksia ("vapaamatkustus"). Kuten ECHA huomautti, tällaisia huolenaiheita näyttää kuitenkin käsitelleen REACH-asetuksessa ainetietojen vaihtofoorumeilla (REACH-asetuksen 29 artikla) ja kustannustenjakomekanismilla, joka on tarkoitettu muiden rekisteröijien samoista aineista jo tekemien tutkimusten myöhemmille käyttäjille (REACH-asetuksen 30 artikla).

50. Lopuksi on totta, että ne neljä seikkaa, joihin kantelija erityisesti viittasi, sisältyivät asiakirjaan, jonka ECHA toimitti vastauksena sille esitettyyn tutustumispyyntöön. Oikeusasiamies ei voi päättää, ovatko asiaankuuluvat tiedot riittävät, jotta kantelija voidaan tunnistaa. On kuitenkin huomattava, että ECHA oli 11.5.2010 pyytänyt kantelijaa tarkastelemaan uudelleen huomautustensa julkista osaa. Kantelija vastusti 4 päivänä kesäkuuta 2010 päivätyllä kirjeellä tiettyjen luokkien julkaisemista rekisteröintiasiakirja-aineistossaan, mutta se ei maininnut kyseisiä neljää seikkaa. Vaikka kyseisiä tietoja olisi pitänyt pitää REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla luottamuksellisina, oikeusasiamies katsoo, että kantelija ei voinut syyttää ECHAa näiden tietojen ilmaisemisesta. Tällaisten tilanteiden mahdollisuuden rajoittamiseksi tulevaisuudessa saattaa kuitenkin osoittautua hyödylliseksi, että kemikaalivirasto varoittaa rekisteröijiä luottamuksellisiksi katsottujen tietojen lisäämisestä REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaistaviin kenttiin, jos se ei ole vielä tehnyt niin. Oikeusasiamies esittää näin ollen jäljempänä lisähuomautuksen.

51. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että hallinnollista epäkohtaa ei voida todeta ECHAn väitetystä laiminlyönnistä käsitellä asianmukaisesti kantelijan vastalauseita, jotka koskivat tutustumisoikeuden myöntämistä sen rekisteröintiasiakirjoihin.

B. Väite, jonka mukaan hakija ei ole ilmoittanut nimeään tai käyttänyt kantelijan tarjousta ottaa suoraan yhteyttä hakijaan

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

52. Kantelija väitti, että ECHA ei toimittanut sille sen kantajan nimeä, joka oli pyytänyt saada tutustua asiakirjoihin, eikä hyödyntänyt sen tarjousta ottaa suoraan yhteyttä kantajaan.

53. ECHA katsoi lausunnossaan, että koska se oli päättänyt myöntää oikeuden tutustua REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin tietoihin, valituksen tekijän ehdottama vaihtoehtoinen menettelytapa ei ollut tarpeen. Tästä ei säädetty asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 eikä kemikaaliviraston päätöksessä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta. Kantajan henkilöllisyydellä ei myöskään ollut merkitystä, koska luovutettujen tietojen oli tarkoitus tulla julkisesti saataville. Kun otetaan lisäksi huomioon asetus 45/2001 ja erityisesti sen 8 artikla, ECHA ei voinut siirtää tällaisen pyynnön esittäneen henkilön henkilötietoja, kunhan siirron tarpeellisuutta ei ollut osoitettu ja asianomaisen henkilön oikeutetut edut olisivat voineet vaarantua.

54. Huomautuksissaan kantelija ei esittänyt muita huomautuksia tästä väitteestä.

Oikeusasiamiehen arviointi

55. ECHA esitti lähinnä kaksi väitettä siitä, miksi se ei ilmoittanut valituksen tekijälle kantajan nimeä, eli sen, että i) ECHA ei voinut siirtää hakijan henkilötietoja niin kauan kuin siirron tarpeellisuutta ei ollut osoitettu ja asianomaisen henkilön oikeutetut edut olisivat voineet vaarantua, ja sen, että ii) hakijan henkilöllisyydellä ei ollut merkitystä, koska luovutettujen tietojen oli tarkoitus tulla julkisesti saataville REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

56. Asetuksen (EY) N:o 45/2001 8 artiklassa säädetään kahdesta tilanteesta, joissa henkilötietoja voidaan siirtää, eli joko a) vastaanottajille, jotka tarvitsevat tietoja " yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai julkisen vallan käyttämiseksi" tai b) tapauksissa, joissa vastaanottaja on todennut siirron tarpeellisuuden eikä ole syytä olettaa, että rekisteröidyn oikeutetut edut eivät vaarannu.

57. Vaikuttaa hyödylliseltä todeta, että kantelija ei väittänyt tarvitsevansa hakijan nimeä yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai julkisen vallan käyttämiseksi, joten edellä a alakohdassa kuvattua tilannetta ei voitu soveltaa. Edellä b alakohdassa kuvatun tilanteen osalta oikeusasiamies katsoo, kuten ECHA on perustellusti huomauttanut, että kantelija ei ole osoittanut tietojen siirron tarpeellisuutta erityisesti siksi, että kantajan vaatimien tietojen oletettiin olevan REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdan mukaisesti julkisia, kuten ensimmäisen väitteen yhteydessä todettiin.

58. Näin ollen oikeusasiamies päättelee, että ECHAn kanta oli kohtuullinen. Näin ollen toiseen väitteeseen ei liity hallinnollista epäkohtaa.

C. Väite, jonka mukaan kantelijalle ei ole ilmoitettu sovellettavista oikeussuojakeinoista eikä myönnetty kymmenen työpäivän määräaikaa ennen asianomaisen asiakirjan julkaisemista

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

59. Kantelija väitti, että ECHA ei ilmoittanut sille asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta tehdyn ECHA:n päätöksen 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti sovellettavista oikeussuojakeinoista eikä myöntänyt sille kymmenen työpäivän määräaikaa ennen kyseisen asiakirjan julkaisemista.

60. Lausunnossaan ECHA korosti, että kantelijan 4. kesäkuuta 2010 päivätyssä kirjeessään esittämien vastalauseiden jälkeen se päätti paljastaa ainoastaan tiedot, jotka oli julkaistava REACH-asetuksen 77 artiklan e alakohdan ja asetuksen 1049/2001 täytäntöönpanosta tehdyn ECHAn päätöksen 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Kemikaalivirasto väitti, että siltä osin kuin tiettyjen tietojen ei-luottamuksellinen luonne on määritetty REACH-asetuksessa itsessään, kemikaaliviraston päätöksessä asetuksen 1049/2001 täytäntöönpanosta ei säädetä mahdollisuudesta vastustaa tietojen ilmaisemista, koska kyseisen päätöksen 5 artiklaa ei enää sovelleta. REACH-asetuksessa ei myöskään säädetä mahdollisuudesta vastustaa sen 119 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen ilmaisemista. Jos kemikaalivirasto olisi saattanut prosessin teknisen toteutuksen päätökseen aikaisemmin, tiedot olisivat olleet saatavilla sen verkkosivustolla välittömästi rekisteröintiasiakirjojen toimittamisen jälkeen. Tältä osin ECHA pahoitteli sitä, että sen viestintä valituksen tekijän kanssa ei ehkä ollut riittävän selkeää. Se väitti kuitenkin, että väite, jonka mukaan se ei ilmoittanut kantelijalle sovellettavista oikeussuojakeinoista eikä myöntänyt sille kymmenen työpäivän määräaikaa ennen kyseisen asiakirjan julkaisemista, oli perusteeton, koska kemikaaliviraston päätöstä asetuksen 1049/2001 täytäntöönpanosta ei voitu soveltaa.

61. Huomautuksissaan kantelija ei esittänyt muita huomautuksia tästä väitteestä.

Oikeusasiamiehen arviointi

62. Kemikaalivirasto kirjoitti kantelijalle 31. toukokuuta 2010 kuullakseen sitä rekisteröintiasiakirja-aineiston julkistamisesta. ECHA teki näin asetuksen 1049/2001 täytäntöönpanosta tekemänsä päätöksen 5 artiklan 5 kohdan perusteella.

63. ECHA ilmoitti kantelijan 4.6.2010 esittämien vastalauseiden jälkeen 21.6.2010 päivätyllä kirjeellään kantelijalle, että se oli päättänyt myöntää kantajalle oikeuden tutustua ainoastaan REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluviin tietoihin.

64. Ensimmäiseen väitteeseen liittyvien toteamustensa perusteella oikeusasiamies katsoo, että ECHAlla oli oikeus katsoa, että se saattoi luovuttaa kyseessä olevan asiakirjan soveltamalla asetuksen 1049/2001 täytäntöönpanosta tekemänsä päätöksen 8 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja että näin ollen kyseisen päätöksen 5 artiklan 6 kohdassa säädettyjä vaatimuksia eli velvollisuutta myöntää asiakirjan laatijalle kymmenen työpäivän määräaika vastustaa asiakirjan luovuttamista ja velvollisuutta antaa tietoja sovellettavista oikeussuojakeinoista ei sovellettu. Näin ollen oikeusasiamies päättelee, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta tehdyn päätöksen 5 artiklan 6 kohdan vaatimusten väitetyn noudattamatta jättämisen osalta ei voida todeta hallinnollista epäkohtaa.

65. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin aiheelliseksi huomauttaa, että ECHAn viestintä kantelijan kanssa asian tämän näkökohdan osalta ei ollut niin selkeää kuin se olisi voinut olla ja sen olisi pitänyt olla. ECHA pyysi 31.5.2010 päivätyssä kirjeessään ensin kantelijaa esittämään näkemyksensä asetuksen 1049/2001 täytäntöönpanosta tekemänsä päätöksen 5 artiklan 5 kohdan perusteella, kun taas 21.6.2010 päivätyssä kirjeessään se ilmoitti kantelijalle päätöksestään luovuttaa tiedot REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdan mukaisesti selittämättä, miksi se katsoi, että asetuksen 1049/2001 täytäntöönpanosta tekemänsä päätöksen 5 artiklaa ei enää sovelleta. Näin ollen on ymmärrettävää, että kantelija sai uskomaan, että kyseisen päätöksen 5 artiklan 6 kohtaa voitiin soveltaa.

66. Vaikuttaa siltä, että julkaisemista koskeva ongelma olisi voitu välttää, jos ECHA olisi asian kannalta merkityksellisenä ajankohtana selventänyt, mitkä rekisteröintiasiakirjojen osat julkaistaisiin internetissä, ja ilmoittanut tästä rekisteröijille. Oikeusasiamies ymmärtää, että ECHA on tällä välin selventänyt tilannetta ja että on epätodennäköistä tai jopa mahdotonta, että nyt käsiteltävän kantelun taustalla olevan kaltainen tilanne toistuisi. Tästä syystä oikeusasiamies katsoo, että asian tämän näkökohdan osalta ei tarvita lisätoimia.

D. Väite, jonka mukaan kantelijalle ei ole annettu kohtuullista määräaikaa 31 päivänä toukokuuta 2010 päivättyyn kirjeeseen vastaamiseksi

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

67. Kantelija väitti, että asetuksen N:o 1049/2001 täytäntöönpanoa koskevan päätöksen 5 artiklan 5 kohdassa säädettiin vähintään viiden työpäivän määräajasta hakemusta koskevien huomautusten esittämiseksi. Kemikaalivirasto ilmoitti kantelijalle tutustumispyynnöstä 31 päivänä toukokuuta 2010 päivätyllä kirjeellä, ja kantelijalta odotettiin vastausta 4 päivään kesäkuuta 2010 mennessä. Kantelija korosti, että 3. kesäkuuta 2010 oli yleinen vapaapäivä sen maassa. Se väitti, että vaikka ECHA oli vastaanottanut hakemuksen 12.5.2010, hakemuksen toimittaminen valituksen tekijälle kesti 19 päivää, minkä jälkeen sille annettiin alle viisi päivää aikaa tarkistaa se ja kommentoida sitä, mikä oli suhteetonta.

68. Kemikaalivirasto myönsi lausunnossaan, että kantelija oli oikeassa todetessaan, että kemikaaliviraston päätöksessä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta säädettiin vähintään viiden työpäivän määräajasta, jonka kuluessa kolmantena osapuolena olevat laatijat voivat esittää huomautuksia asiakirjaan tutustumista koskevasta hakemuksesta. ECHA pahoitteli, ettei se ollut tietoinen kyseisestä kansallisesta vapaapäivästä. Jos kantelija olisi ilmoittanut tästä, se olisi pidentänyt määräaikaa. ECHA lisäsi, että lyhyestä määräajasta huolimatta kantelija onnistui vastaamaan asetetussa määräajassa.

69. Lisäksi kemikaalivirasto huomautti, että kantelijalla oli jo ollut mahdollisuus tarkastella rekisteröintiasiakirja-aineistonsa ”julkista osaa” 11. toukokuuta 2010 lähtien. Uudelleentarkastelun määräaika oli myös 4. kesäkuuta 2010. ECHAlla oli näin ollen perusteltu luottamus siihen, että valituksen tekijän tarkastelu olisi saatettu päätökseen siihen mennessä.

70. ECHA toisti, ettei sillä ollut harkintavaltaa päättäessään REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen asettamisesta julkisesti saataville. Kemikaaliviraston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta tekemän päätöksen 5 artiklan 5 kohtaa ei sovellettu asiakirjan luovutettuun osaan. ECHA päätteli näin ollen, että se, että valituksen tekijä menetti yhden päivän vastaamalla ECHAn pyyntöön, ei millään tavoin heikentänyt sen oikeuksia ja menettelyllisiä takeita.

71. Huomautuksissaan kantelija toisti, että ECHA antoi itselleen 15 työpäivää tutustua pyyntöön. Näin ollen oli yllättävää, että ECHA viittasi siihen, että valituksen tekijä pystyi noudattamaan määräaikaa.

Oikeusasiamiehen arviointi

72. Kemikaalivirasto myönsi, että kantelijalla ei ollut täyttä viittä työpäivää aikaa vastata kemikaaliviraston 31. toukokuuta 2010 päivättyyn kirjeeseen, joka on asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta tehdyssä kemikaaliviraston päätöksessä säädetty vähimmäismääräaika. Vaikuttaa kiistattomalta, että tämän määräajan tarkoituksena on antaa kolmantena olevalle tekijälle mahdollisuus harkita, vastustaako hän ECHAlle toimittamansa asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista vai ei.

73. Oikeusasiamies katsoo, että se, että kantelija onnistui kuitenkin vastaamaan määräajassa, ei vaikuta päätelmään, jonka mukaan ECHA teki virheen asettaessaan määräajan kantelijan vastaukselle.

74. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että kantelija itse asiassa väitti, että vastausaika oli yksi päivä lyhyempi kuin se olisi pitänyt antaa. Tässä yhteydessä on muistutettava, että ECHA oli jo 11.5.2010 kehottanut kantelijaa esittämään huomautuksia tiedoista, jotka ECHA aikoi julkaista internetissä REACH-asetuksesta johtuvan asiaankuuluvan velvoitteen nojalla. Kantelijaa oli pyydetty esittämään mahdolliset huomautuksensa 4 päivään kesäkuuta 2010 mennessä. ECHA täsmensi kuitenkin 31.5.2010 päivätyssä kirjeessään, joka koski kolmansien osapuolten kuulemista, että se aikoi ilmaista tutustumista pyytäneelle kantajalle juuri ne tiedot, jotka se aikoi julkaista myös internetissä ja joista kantelijalle oli jo ilmoitettu lähes kolme viikkoa etukäteen.

75. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen oikeusasiamies katsoo, että vaikka ECHA ei 31. toukokuuta 2010 päivätyssä kirjeessään myöntänyt kantelijalle asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta antamansa päätöksen 5 artiklan 5 kohdassa säädettyä viiden työpäivän vähimmäismäärää vastaamiseen eikä näin ollen soveltanut kyseistä päätöstä oikein, hallinnollisen epäkohdan toteaminen ei olisi asianmukaista. Oikeusasiamies esittää kuitenkin lisähuomautuksen muistuttaakseen kemikaalivirastoa tarpeesta varmistaa, että asianomaiseen määräaikaan sisältyy tosiasiallisesti viisi työpäivää tulevissa tapauksissa.

E. Väite, jonka mukaan kantelijan 8. heinäkuuta 2010 päivättyyn kirjeeseen ei ollut vastattu kohtuullisessa ajassa

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

76. Kantelija väitti, että kun se teki kantelun oikeusasiamiehelle, se ei ollut saanut vastausta 8. heinäkuuta 2010 päivättyyn kirjeeseensä.

77. ECHA huomautti lausunnossaan, että se lähetti 10.8.2010 kantelijalle vastaanottoilmoituksen 8.7.2010 päivättyyn kirjeeseensä. Viivästys johtui siitä, että kantelijan kirje oli osoitettu henkilökohtaisesti yksikönpäällikölle, joka oli poissa toimistosta kirjeen saapuessa. Tämän vuoksi kirjettä pidettiin alun perin henkilökohtaisena kirjeenä. Kirje rekisteröitiin virallisesti vasta, kun kyseinen henkilö palasi toimistoon. Kemikaalivirasto vastasi 26. elokuuta 2010 eli 15 työpäivän kuluessa vastaanottoilmoituksesta kemikaaliviraston hyvän hallintotavan säännöstön mukaisesti. ECHA katsoi näin ollen, että valituksen tekijän väite oli perusteeton. Se lisäsi toteuttaneensa lisätoimia varmistaakseen, että virasto kirjaa virallisen postin myös henkilöstön jäsenen lomien aikana.

78. Huomautuksissaan kantelija totesi, ettei se ollut vielä saanut kemikaalivirastolta yksityiskohtaista vastausta 8.7.2010 päivättyyn kirjeeseensä.

Oikeusasiamiehen arviointi

79. Oikeusasiamies toteaa, että ECHA toimitti lausunnossaan jäljennöksen 26. elokuuta 2010 päivätystä vastauksestaan, jolla se vastasi kantelijan 8. heinäkuuta 2010 päivättyyn kirjeeseen. Jäljennös samasta kirjeestä liitettiin oikeusasiamiehen kantelijalle toimittamaan lausuntoon.

80. Huomautuksissaan kantelija kuitenkin väitti, ettei se ollut vielä saanut yksityiskohtaista vastausta 8. heinäkuuta 2010 päivättyyn kirjeeseensä, selittämättä, miksi se piti ECHAn 26. elokuuta 2010 päivättyä vastausta riittämättömänä.

81. Oikeusasiamies katsoo, että ECHAn 26. elokuuta 2010 antama vastaus ei ainoastaan vastannut 8. heinäkuuta 2010 päivättyyn kirjeeseen vaan myös riittävän täsmällisesti ja asianmukaisesti. Viidenteen väitteeseen ei näin ollen liity hallinnollista epäkohtaa.

F. Väite, jonka mukaan kantelijalle ei ilmoitettu, mitä tietoja kantajalle oli luovutettu asiakirjoihin tutustumista varten

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

82. Kantelussaan kantelija väitti, että ECHA ei ilmoittanut sille, mitä tietoja kantajalle oli luovutettu asiakirjoihin tutustumista varten.

83. ECHA viittasi lausunnossaan 21.6.2010 päivättyyn kirjeeseensä, jossa se selitti, että ainoastaan REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot oli luovutettu. Hakijalle luovutettu asiakirja-aineisto toimitettiin kirjeen liitteenä kantelijan tiedoksi.

84. Huomautuksissaan kantelija ei esittänyt muita huomautuksia tästä väitteestä.

Oikeusasiamiehen arviointi

85. ECHA toimitti 21.6.2010 päivätyssä kirjeessään kantajalle jäljennöksen kantajalle luovutetusta asiakirjasta. Jäljennös tästä kirjeestä asetettiin oikeusasiamiehen saataville ECHAn vastauksessa lisätutkimuksiin. Kantelija ei kiistänyt tätä huomautuksissaan. Kuudennessa väitteessä ei näin ollen havaittu hallinnollista epäkohtaa.

G. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksen perusteella seuraavan päätelmän:

Tämän kantelun osalta ei ole todettu hallinnollista epäkohtaa.

Valituksen tekijälle ja kemikaalivirastolle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

Lisähuomautuksia

Vaikka ECHA pyysi valituksen tekijää tarkastelemaan hakemuksensa julkista osaa ja julkaisi rekisteröintiasiakirja-aineistosta version, joka sisälsi ainoastaan ne kentät, jotka oli asetettava julkisesti saataville REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdan mukaisesti, saattaa osoittautua hyödylliseksi, jos se ei ole vielä tehnyt niin, varoittaa rekisteröijiä lisäämästä luottamuksellisina pidettäviä tietoja aloille, jotka julkaistaan REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Kun kemikaalivirasto kuulee kolmansia osapuolia, jotka ovat laatineet asiakirjoja, joista se on saanut asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön, sen on annettava kyseisille kolmansille osapuolille vähintään viisi työpäivää aikaa esittää näkemyksensä. Olisi hyvä hallintokäytäntö, jos kemikaalivirasto voisi tällaisissa tapauksissa tarkistaa huolellisesti, että tätä vähimmäisvaatimusta todella noudatetaan.

 

Emily O'Reilly

Tehty Strasbourgissa 18 päivänä joulukuuta 2013.

---

[1] Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (EUVL 2006, L 396, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna.

[2] Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001 (EYVL 2001, L 8, s. 1).

[3] Päätös Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta: ECHAn hallintoneuvosto hyväksynyt 23. huhtikuuta 2008 ja muutettu 25. maaliskuuta 2009.

[4] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

[5] REACH-asetuksen 3 artiklan 28 ja 29 kohdan määritelmät viittaavat siihen, että "vahvat tutkimustiivistelmät" ovat yksityiskohtaisempia kuin "tutkimustiivistelmät".