Kantelun tausta

1. Kantelija on voittoa tavoittelematon yhdistys. Se allekirjoitti vuonna 2002 Euroopan komission kanssa avustussopimuksen, jäljempänä 'sopimus', toteuttaakseen hankkeen, jonka tarkoituksena on tukea Algeriassa terroritekojen uhreiksi joutuneita naisia. ANIMA-hanke (Aider les femmes algériennes victimes de violences terroristes) oli osa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista aloitetta. Sitä hallinnoi Euroopan komission Algerian-edustusto, jäljempänä 'lähetystö'.

2. Lähetystö sai vuonna 2007 raportin, jossa ehdotettiin, että kantelija ei ehkä ollut noudattanut sopimuksen ehtoja. Valtuuskunta kieltäytyi suorittamasta loppumaksua kantelijan sille esittämissä asiakirjoissa olevien väitettyjen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi. Yhteenvetona voidaan todeta, että kantelija oli myynyt komission rahoittaman ajoneuvon käytettäväksi hankkeessa ennen sopimuksen päättymistä. Tämän vuoksi komissio vähensi tukikelpoisista kustannuksista ajoneuvon kokonaisostohinnan (16 125,17 euroa).

3. Tämän seurauksena lähetystö lähetti vuoden 2008 alussa kantelijalle perintämääräyksen, jossa vaadittiin liikaa maksettujen määrien palauttamista.

4. Lähetystön ja kantelijan välisen kirjeenvaihdon jälkeen lähetystö vahvisti päätöksensä perinnän jatkamisesta. Näin ollen kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

Tutkinnan kohde

5. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen seuraavasta väitteestä ja väitteestä:

Kantelija väitti, että edustusto toimi epäoikeudenmukaisesti, kun se ei hyväksynyt ajoneuvon hankintaan liittyviä kustannuksia tukikelpoisiksi.

Kantelija vaati, että lähetystön olisi luovuttava perintämääräyksestä nro 3230807456.

KYSYMYS

6. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen 24. lokakuuta 2008 ja lähetti kantelun komissiolle lausuntoa varten. Komissio lähetti 27. tammikuuta 2009 oikeusasiamiehelle lausuntonsa, joka toimitettiin sitten kantelijalle huomautusten esittämistä varten. Kantelijalta ei saatu huomautuksia. Oikeusasiamiehen yksiköt ottivat 26. elokuuta 2009 puhelimitse yhteyttä yhdistyksen johtajaan, joka vahvisti, että komissio oli vähentänyt ajoneuvon kokonaisostohinnan (16 125,17 euroa) tukikelpoisista kustannuksista.

7. Oikeusasiamies esitti 1. lokakuuta 2009 komissiolle sovintoratkaisuehdotuksen. Komissio lähetti vastauksensa oikeusasiamiehelle 8. lokakuuta ja 1. joulukuuta. Komission vastauksista lähetettiin kantelijalle 27 päivänä lokakuuta 2009 ja 18 päivänä joulukuuta 2009 jäljennökset, joissa kantelijaa kehotettiin esittämään huomautuksia. Huomautuksia ei saatu.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Väitetty perusteeton kieltäytyminen pitämästä ajoneuvon hankintakustannuksia tukikelpoisina ja niihin liittyvä vaatimus

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

8. Kantelija allekirjoitti 27. syyskuuta 2002 Euroopan komission kanssa avustussopimuksen nro IDDH/2001/050-524 ANIMA-nimisen hankkeen toteuttamiseksi. Sopimuksen alustavassa talousarviossa ajoneuvon hankintaan osoitettiin 18 294 euroa.

9. Vuonna 2003 kantelija osti ajoneuvon 1 355 000 DZD:lla [1] (Algerian dinaari) ja rekisteröi sen puheenjohtajansa nimellä. Tämän jälkeen ajoneuvo annettiin kolmen kantelijan algerialaisen kumppanin käyttöön, ja nämä käyttivät sitä tutkijoiden kuljettamiseen riskialttiille alueille ja ANIMA-hankkeen suorien edunsaajien osallistumiseen erilaisiin toimiin, kuten seminaareihin ja koulutukseen.

10. Ajoneuvo myytiin 26 päivänä syyskuuta 2006 paikalliselle vuokraamolle 850 000 DZD:lla [2]. Kantelijan mukaan myynnistä saadut tulot jaettiin tasan ANIMA-hankkeen paikallisten algerialaisten edunsaajien kesken.

11. Kantelija lähetti 17. heinäkuuta 2007 lähetystölle pyynnön sopimuksen mukaisesta loppumaksusta. Edustusto kieltäytyi 28. heinäkuuta 2007 suorittamasta loppumaksua kantelijan sille esittämissä asiakirjoissa olevien väitettyjen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi. Se pyysi kantelijaa toimittamaan korjatun version loppuraportista ja jäljennökset todisteista, joiden mukaan yhteisön varoista maksetut laitteet oli todella siirretty kantelijan paikallisille algerialaisille kumppaneille tai ANIMA-hankkeen lopullisille edunsaajille sopimuksen liitteessä II olevan 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Lähetystö sai 18. elokuuta 2007 korjatun version loppukertomuksesta, mutta se ei saanut todisteita siitä, että laitteet oli siirretty kantelijan paikallisille algerialaisille kumppaneille tai ANIMA-hankkeen lopullisille edunsaajille.

12. Kantelija selitti edustustolle osoittamassaan 13 päivänä syyskuuta 2007 päivätyssä kirjeessä jakaneensa ajoneuvon myynnistä saadun summan kolmen algerialaisen kumppaninsa kesken ANIMA-hankkeessa. Tässä kirjeessä kantelija pyysi anteeksi sitä, ettei hän pyytänyt ennakkolupaa kalustoyksikön myyntiin. Se korosti toimineensa vilpittömässä mielessä, noudattaneensa tasapuolisuuden periaatetta kumppaniyhdistysten kanssa ja toimineensa ANIMA-hankkeen yksinomaisen edun mukaisesti.

13. Kantelija toimitti edustustolle 19. syyskuuta 2007 yksityiskohtaisempia selvityksiä ajoneuvon myynnistä. Kantelijan ja edustuston välisessä kokouksessa 26. syyskuuta 2007 kantelija antoi edustustolle jäljennöksen kolmen kumppaniyhdistyksen 23. syyskuuta 2007 allekirjoittamasta sopimuksesta, jossa määrättiin ajoneuvon myynnistä ja tuottojen tasapuolisesta jakamisesta kumppaneiden kesken. Valtuuskunta ilmoitti kantelijalle, että kalustoyksikön myyntiä ei ollut hyväksytty. Näin ollen ajoneuvon hankintakustannuksia ei katsottaisi tukikelpoisiksi kustannuksiksi.

14. Edustusto ilmoitti kantelijalle 22. lokakuuta 2007, että se oli vähentänyt tukikelpoisista kustannuksista ajoneuvosta alun perin maksetun 1 355 000 DZD:n summan, koska ajoneuvo myytiin ilman ennakkolupaa.

15. Edustusto lähetti vuoden 2008 alussa kantelijalle perintämääräyksen [3], jossa se pyysi 7 562,46 euron palautusta. Tämä määrä vastasi kantelijalle suoritettujen ennakkomaksujen eli 468 403 euron ja EU:n rahoituksen sallitun enimmäismäärän, joka oli 460 840,54 euroa eli 80 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, välistä erotusta.

16. Kantelija väitti, että sopimus ei ollut riittävän selkeä, jotta vältettäisiin ajoneuvon mahdollista myyntiä koskevien menettelyjen virheellinen tulkinta. Koska ajoneuvo oli lähtökohtaisesti esine, jota ei voitu fyysisesti jakaa, se päätti myydä sen kolmannelle osapuolelle ja jakaa myyntitulot kolmen paikallisen osakkaan kesken. Kantelijan mukaan tätä ei nimenomaisesti kielletty sopimuksen liitteessä II olevan 7 artiklan 3 kohdassa.

17. Kantelija huomautti myös, että auton myynnistä saatujen tulojen ilmoittamisessa oli vaikeuksia, koska paikallisia kumppaneita ei tunnustettu oikeushenkilöiksi Algeriassa. Se väitti, että siirto paikallisille kumppaneille oli läpinäkyvä, koska todisteet ajoneuvon hankinnasta ja myynnistä sekä paikallisten kumppaneiden kirjallinen sopimus sisältyivät kaikki hankkeen Grand Livre-hankkeeseen, jonka kantelijan kirjanpitäjä vahvisti.

18. Lausunnossaan komissio totesi ensin, että se on EU:n varojen valvojana vastuussa sääntöjen ja menettelyjen soveltamisen varmistamisesta. Komissio korosti, että 26 päivänä syyskuuta 2007 pidetyssä kokouksessa ja kantelijalle osoitetuissa 22 päivänä lokakuuta 2007, 10 päivänä joulukuuta 2007, 21 päivänä tammikuuta 2008 ja 15 päivänä kesäkuuta 2008 päivätyissä kirjeissä kantelijalle ilmoitettiin, että ajoneuvon hankintakustannukset (16 125,17 euroa) oli vähennetty tukikelpoisista kustannuksista sillä perusteella, että se myytiin ilman edustuston ennakkohyväksyntää.

19. Komissio korosti myös, ettei heinäkuun 2007 rahoituskertomuksissa eikä tilintarkastuskertomuksessa viitattu ajoneuvon myyntiin syyskuussa 2006. Kantelija mainitsi ajoneuvon myynnin ensimmäisen kerran vasta 13.9.2007 eli vuotta myöhemmin.

20. Komissio totesi, että kantelija myönsi useaan otteeseen, että päätös myydä ajoneuvo oli virheellinen eri syistä. Ajoneuvon käyttöön liittyvistä käytännön ongelmista huolimatta kantelija ei missään vaiheessa ottanut yhteyttä edustustoon ajoneuvon mahdollisesta myynnistä hyötyäkseen paikallisista yhdistyksistä ja kumppaneista.

21. Vasta 23. syyskuuta 2007 sen jälkeen, kun edustustolle oli ilmoitettu ajoneuvon myynnistä, kantelija ja muut osallistujat allekirjoittivat takautuvasti epävirallisen sopimuksen päätöksestään myydä ajoneuvo. Valituksen tekijä ei myöskään toimittanut kuitteja, joissa olisi ilmoitettu kolmelle paikalliselle kumppanille myynnin jälkeen toimitetut määrät. Kantelija ei maininnut tähän liiketoimeen liittyviä tuloja eikä kirjannut tällaisia tietoja komissiolle toimitettuun rahoituskertomukseen. Komissio huomautti, että mikään ei ollut estänyt kantelijaa kirjaamasta käteissummia tileihinsä, vaikka sillä oli ollut vaikeuksia rekisteröidä paikalliset kumppanit oikeushenkilöiksi, kuten se mainitsi.

22. Komissio korosti, ettei se voi hyväksyä takautuvaa asiakirjaa tukikelpoisten kustannusten laskemiseksi. Näin ollen se ei voinut vastata kantelijan valitukseen myöntävästi.

23. Komissio katsoo toimittaneensa kantelijalle riittävät perustelut päätökselleen. Sääntöjen ja menettelyjen tiukka soveltaminen, johon komissio on sitoutunut, takaa moitteettoman varainhoidon. Komissio korosti, että tämä ei missään tapauksessa viitannut siihen, että kantelija ei olisi toiminut vilpittömässä mielessä.

24. Kantelijan väitteestä, jonka mukaan sopimus ei ollut riittävän selkeä, jotta olisi voitu välttää ostetun ajoneuvon mahdollista myyntiä koskevien menettelyjen virheellinen tulkinta, komissio totesi, että kantelija myönsi 14 päivänä marraskuuta 2007 päivätyssä kirjeessä, että se oli tulkinnut sopimusta virheellisesti.

25. Komission mukaan sopimukseen sovellettavien yleisten ehtojen 7 artiklan 3 kohdassa todetaan seuraavaa: "yhteisön rahoituksella rahoitetut laitteet, ajoneuvot ja materiaalit on viimeistään hankkeen päättyessä siirrettävä [kantelijan] paikallisille kumppaneille tai hankkeen lopullisille edunsaajille."[4]

26. Komissio katsoi, että mahdollisten tuensaajien määritelmä oli näin ollen riittävän selkeä, eikä kantelijalla ollut mahdollisuutta myydä ajoneuvoa.

27. Komissio selitti myös, että vaikka kantelija olisi hypoteettisesti saanut ennakkoluvan ja auton kustannusten tukikelpoisuus olisi hyväksytty, komission olisi pitänyt ottaa huomioon paikallisten kumppanien saamat tulot. Tämä olisi ollut tarpeen hankkeen kokonaiskustannusten laskemiseksi ja yhteisön rahoitusosuuden vähentämiseksi vastaavasti. Muussa tapauksessa yhteisön rahoitus olisi ylittänyt erityisehtojen [5] 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetut tukikelpoisten kokonaiskustannusten enimmäismäärät. Komission mukaan kantelija olisi hyötynyt kaksinkertaisesta rahoituksesta ilman tällaista korjaavaa laskelmaa. Komissio katsoo, että tämä olisi ollut vastoin sopimukseen sovellettavien yleisten ehtojen [6] 17 artiklan 3 kohdassa vahvistettua voiton tuottamisen kieltävää periaatetta.

28. Komissio päätteli, että edellä mainitut olosuhteet huomioon ottaen kantelijan väitettä ei ollut syytä tutkia.

29. Kantelija ei esittänyt huomautuksia komission lausunnosta.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

30. Oikeusasiamies yhtyi komission lausumaan, jonka mukaan se on EU:n varojen valvojana vastuussa sääntöjen ja menettelyjen soveltamisen varmistamisesta. Yhteisön rahoituksen asianmukaista soveltamista arvioidessaan komission on otettava huomioon paitsi kyseistä sopimusta koskevat erityissäännöt myös kaikki sitä sitovat säännöt tai periaatteet. Varainhoitoasetuksen 27 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan moitteettoman varainhoidon periaate talousarviomäärärahojen osalta [7].

31. Edellä esitetty moitteettoman varainhoidon periaate merkitsee sitä, että komissiolla oli valtuudet rahoittaa ainoastaan ANIMA-hankkeesta tosiasiallisesti aiheutuneita kustannuksia. Yhteenvetona voidaan todeta, että komissio ei voinut korvata kantelijan paikallisille kumppaneille maksamia summia, elleivät ne vastanneet hankkeen yhteydessä aiheutuneita todellisia kustannuksia.

32. Hankkeen päättyessä kantelijalla oli sopimuksen mukaisesti oikeus siirtää komission rahoittamia laitteita, ajoneuvoja ja materiaaleja paikallisille kumppaneille. Tällainen varojen siirto ei kuitenkaan vastaa varojen siirtoa. Yhteenvetona oikeusasiamies ymmärsi, että kun komission rahoittamat laitteet, ajoneuvot ja materiaalit siirretään paikallisille kumppaneille hankkeen päättyessä, oletetaan, että poistojen seurauksena laitteiden, ajoneuvojen ja materiaalin jäännösarvo olisi nolla.

33. Kantelija myi ajoneuvon 9 207,88 eurolla hankkeen aikana. Näin ollen ajoneuvon jäännösarvo oli tuolloin 9 207,88 euroa (olettaen, että myyntihinta vastasi tarkasti ajoneuvon jäännösarvoa kyseisenä ajankohtana). Kantelija siirsi tämän jälkeen 9 207,88 euroa paikallisille kumppaneille. Asiakirja-aineistossa ei ole viitteitä siitä, että tämä määrä vastaisi paikallisille kumppaneille mahdollisesti aiheutuneita erityisiä kustannuksia. Näin ollen kantelijalla ei ollut oikeutta sisällyttää 9 207,88 euron määrää tukikelpoisiin kustannuksiinsa.

34. Vaikka kantelija olisi pyytänyt komissiolta lupaa myydä ajoneuvo merkityksellisenä ajankohtana, tämä ei välttämättä olisi merkinnyt sitä, että komissio olisi voinut hyväksyä 9 207,88 euron siirron paikallisille kumppaneille.

35. Vaikka on varmaa, että komissio on oikeassa katsoessaan, että 9 207,88 euroa ei ollut tukikelpoisia kustannuksia, samaa päättelyä ei voida soveltaa määrään, joka vastaa ajoneuvon kuoletusta sen ostopäivän vuonna 2003 ja sen myyntipäivän 26. syyskuuta 2006 välisenä aikana. Auto ostettiin 16 125,17 eurolla ja myytiin 9 207,88 eurolla. Jos myyntihinta vastasi tarkasti ajoneuvon jäännösarvoa sen myyntihetkellä, ajoneuvon hankinta- ja myyntipäivän 26.9.2006 välistä kuoletusta vastaava määrä oli 6 917,29 euroa. Oikeusasiamies huomauttaa, että on kiistatonta, että ajoneuvoa käytettiin ANIMA-hankkeessa kyseisenä aikana. Hänen käsityksensä mukaan 6 917,29 euron summa vastaa näin ollen ANIMA-hankkeesta kyseisenä ajanjaksona aiheutuneita kustannuksia.

36. Oikeusasiamies on johdonmukaisesti katsonut, että hallinnollinen epäkohta on laaja käsite ja että hyvä hallinto edellyttää oikeudellisten sääntöjen ja periaatteiden noudattamista. Hyvän hallinnon periaatteet menevät kuitenkin pidemmälle ja edellyttävät, että EU:n toimielimet ja elimet paitsi noudattavat oikeudellisia velvoitteitaan myös toimivat kohtuullisella ja oikeasuhteisella tavalla. Oikeusasiamiehen havaitsemat hallinnolliset epäkohdat eivät näin ollen automaattisesti merkitse laitonta toimintaa, josta tuomioistuin voisi määrätä seuraamuksia [8].

37. Suhteellisuusperiaate on jo pitkään ollut unionin oikeuden yleinen periaate [9]. Yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan suhteellisuusperiaate edellyttää, että yhteisön toimielimen säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista yhteisön toimielimen oikeutettujen tavoitteiden toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, ja että silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden [10].

38. Sopimuksessa ei ilmeisesti kielletä komissiota hyväksymästä ajoneuvon kuoletuskustannuksia tukikelpoisiksi kustannuksiksi. Jos oletetaan, että ajoneuvon kuoletus oli 6 917,29 euroa [11] ja että 80 prosenttia näistä tukikelpoisista kustannuksista korvattaisiin sopimuksen yleisten periaatteiden mukaisesti, ajoneuvoon liittyvät korvattavat kustannukset olisivat 5 533,83 euroa [12].

39. Tämän päättelyn perusteella oikeusasiamies katsoi, että kun komissio vähensi tukikelpoisista kustannuksista ajoneuvon koko ostohinnan (16 125,17 euroa) ottamatta huomioon ajoneuvon kuoletusta, se saattoi toimia suhteettomasti ja että tällainen toimi olisi kohtuuton. Näin ollen hän totesi alustavasti hallinnollisen epäkohdan.

40. Oikeusasiamies katsoi, että yleisenä periaatteena komissio voisi harkita ajoneuvon kuolettamisen (joka tapahtui hankkeessa käytetyn ajanjakson aikana eli vuosina 2003–2006) hyväksymistä tukikelpoiseksi kustannukseksi. Hän katsoi kuitenkin, että ainoastaan komissio voi tehdä tarkan laskelman, jossa otetaan huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, ja arvioida täsmällisen vaikutuksen, joka sillä olisi kantelijalta takaisin perittävään määrään.

41. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies totesi alustavasti, että komissio toimi suhteettomasti kieltäytyessään hyväksymästä ajoneuvon käyttöön liittyviä todellisia kustannuksia (vuosina 2003–2006) tukikelpoisiksi kustannuksiksi. Tämä merkitsisi epäoikeudenmukaisuutta ja siten mahdollista hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies teki näin ollen seuraavan ehdotuksen sovintoratkaisuksi Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti:

"Ottaen huomioon oikeusasiamiehen havainnot komissio voisi harkita ajoneuvon kuoletuskustannusten hyväksymistä tukikelpoisiksi kustannuksiksi (jotka korvataan 80-prosenttisesti). Tässä yhteydessä sen olisi laskettava uudelleen, kuinka paljon rahaa on perittävä takaisin kantelijalta.”

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

42. Komissio totesi vastauksessaan, että oikeusasiamies myönsi noudattaneensa oikeudellisia sääntöjä laatiessaan veloitusilmoituksen, mutta oli eri mieltä oikeusasiamiehen ehdotuksesta seuraavista syistä. Ensinnäkään ei oletettu, että komission rahoittamien laitteiden, ajoneuvojen ja materiaalien arvo olisi poistojen seurauksena nolla, kun ne siirretään paikallisille kumppaneille hankkeen päättyessä. Näin ollen kun avustuksen saaja siirsi yhteisön varoilla ostettuja laitteita paikallisille kumppaneille tai lopullisille edunsaajille, sen olisi pitänyt noudattaa tiukasti sopimusvelvoitetta, joka koskee erityisesti ulkoista toimea, riippumatta laitteiden todellisesta jäännösarvosta. Juuri tämä erityissääntö antaa komissiolle mahdollisuuden perustella hankkeen toteuttamiseen tarvittavan omaisuuden kustannusten hyväksymistä kokonaisuudessaan tukikelpoisiksi kustannuksiksi eikä ainoastaan poistokustannuksiksi, mikä on varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen [13] 172 artiklan a alakohdan 2 alakohdan d alakohdan mukainen yleissääntö muille kuin ulkoisille toimille.

43. Toinen syy, jonka vuoksi komissio oli eri mieltä oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksesta, oli se, että olettamusta, jonka mukaan myyntihinta vastasi tarkasti ajoneuvon jäännösarvoa sen myyntihetkellä ja että myyntitulojen ja ostokustannusten välinen erotus vastasi ajoneuvon kuoletusta sen osto- ja myyntipäivien välillä, ei ole perusteltu. Ajoneuvon kuoletus voitiin laskea vain tutkimalla kantelijan kirjanpito ja tietäen täysin ajoneuvon käytöstä hankkeen aikana.

44. Suhteellisuuden osalta komissio katsoi, ettei se voinut jättää huomiotta seuraavia asiakirja-aineistoon sisältyviä tosiseikkoja:

• sopimuksessa määrättiin kantelijan velvollisuudesta siirtää ajoneuvo kolmelle kumppaniyhdistykselle, ja siinä suljettiin pois kantelijan mahdollisuus myydä ajoneuvo;
• epävirallinen asiakirja, josta käy ilmi kumppaniyhdistysten suostumus myyntiin, allekirjoitettiin takautuvasti;
• kantelija ei ole missään vaiheessa esittänyt näyttöä siitä, että varat on siirretty kumppaniyhdistyksille.

45. Kaiken edellä esitetyn perusteella sovintoratkaisupyynnön hyväksyminen olisi vastoin moitteettoman varainhoidon periaatetta eli varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen [14] 87 artiklan 2 kohdan vastaista.

46. Komissio ilmoitti kuitenkin oikeusasiamiehelle myös, että se oli varainhoitoasetuksen [15] 73 artiklan 2 kohdan ja soveltamissääntöjen 87 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti päättänyt luopua 7 562,46 euron suuruisesta pakkoperinnästä. Vaikka poikkeuslupa pantiin täytäntöön vasta 29 päivänä lokakuuta 2009, päätös siitä tehtiin 21 päivänä maaliskuuta 2009 ja vahvistettiin 15 päivänä syyskuuta 2009. Komissio totesi, että jos velallinen ei suorita maksua veloitusilmoituksessa mainittuun määräaikaan mennessä eikä kuittausta tai vakuutta ole saatavilla, perintämääräyksen täytäntöönpanemiseksi on ryhdyttävä oikeustoimiin. Tätä varten on tehtävä sopimus ulkopuolisen asianajajan kanssa, joka aloittaa virallisen menettelyn toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Koska perintämääräyksen määrä oli tässä tapauksessa rajallinen ja ottaen huomioon asian käsittelystä tuomioistuinmenettelyssä väistämättä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja oikeudenkäyntikulut, komissio totesi, että varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 87 artiklan 1 kohdan a alakohdan edellytykset, jotka koskevat vahvistetun saamisen perinnästä luopumista, täyttyivät täysin. Komissio korosti, että päätös luopua perintämääräyksestä tehtiin yksinomaan kustannustehokkuuden vuoksi eikä siten soveltamissääntöjen 87 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyllä perusteella (perintämääräyksen haitallinen vaikutus suhteellisuusperiaatteeseen).

47. Kantelija ei esittänyt huomautuksia komission vastauksesta.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

48. Ensinnäkin oikeusasiamies panee tyytyväisenä merkille, että komissio päätti luopua 7 562,46 euron takaisinperinnästä ja että se on siten ratkaissut kiistansa kantelijan kanssa.

49. Oikeusasiamies toteaa myös, että komissio ei ollut samaa mieltä sovintoratkaisuehdotuksessa esitetystä kannasta, jonka mukaan olisi kohtuutonta periä takaisin ajoneuvon jaksotettuja kustannuksia vastaava määrä. Sen sijaan se luopui 7 562,46 euron suuruisesta summasta, koska se katsoi, että perintäkulut todennäköisesti ylittäisivät takaisin perittävän määrän. Vaikka komissio on ratkaissut käsiteltävänä olevan asian, oikeusasiamies katsoo, että tulevaisuudessa olisi hyödyllistä kommentoida komission väitteitä sovintoratkaisuehdotuksessa esitettyä kantaa vastaan.

50. Vastauksessaan oikeusasiamiehelle komissio selitti, että ajoneuvon jäännösarvoa on vaikea laskea sen myyntihetkellä. Oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että kuluksi kirjaamisen tarkan määrän laskeminen aiheuttaa tässä tapauksessa teknisiä vaikeuksia. Hän huomauttaa kuitenkin, ettei voida kiistää sitä, että kyseisenä ajanjaksona ajoneuvon kustannuksista on tehty joitakin poistoja (ei ole kiistetty sitä, että ajoneuvoa käytettiin ANIMA-hankkeessa vuosina 2003–2006). Vaikka ajoneuvon arvon tarkkaa kuoletusta voi olla vaikea arvioida jälkikäteen, hän epäilee, että olisi ainakin mahdollista tehdä varovainen arvio, joka perustuu kyseisen tyyppisen ja ikäisen ajoneuvon suurimpaan mahdolliseen jäännösarvoon [16]. Tältä osin hän korostaa myös, että komissio ei kyseenalaistanut kantelijan vilpitöntä mieltä, kun se ilmoitti komissiolle ajoneuvon myynnin yhteydessä saamastaan hinnasta.

51. Oikeusasiamies toivoo, että jos tulevaisuudessa olisi mahdollista laskea omaisuuserän jäännösarvo vastaavassa tapauksessa ja välttää näin käsiteltävässä asiassa ilmennyt tekninen ongelma, komissio osoittaisi joustavuutta ja järkevyyttä ottamalla huomioon omaisuuserän todellisen jaksotetun arvon tukikelpoisten kustannusten tasoa laskettaessa.

52. Komissio väitti myös, että kantelija ei ollut esittänyt mitään näyttöä siitä, että 9 207,88 euroa eli ajoneuvon myyntitulot olisi siirretty paikallisille kumppaneille. Kuten oikeusasiamies on jo todennut sovintoratkaisuehdotuksessaan, rahat, jotka kantelija siirsi paikallisille kumppaneille, eli ajoneuvon myyntitulot, ovat tukeen oikeuttamattomia kustannuksia (ks. edellä 33–35 kohta). Näin ollen vaikka kantelija olisi esittänyt todisteet siitä, että se siirsi rahat paikallisille kumppaneille, siirretty summa olisi edelleen tukeen oikeuttamaton kustannus, joka olisi maksettava kantelijan omista varoista. Oikeusasiamies ei näin ollen pidä komission huomautusta tältä osin merkityksellisenä sovintoratkaisua koskevan ehdotuksen kannalta.

53. Oikeusasiamies pitää edelleen suhteettomana sitä, että komissio päätti katsoa ajoneuvon kaikki kustannukset tukikelvottomiksi ottamatta huomioon sen osittaista kuoletusta. Hän huomauttaa jälleen, että hyvä hallinto ei edellytä ainoastaan sitä, että EU:n toimielimet noudattavat oikeudellisia velvoitteitaan, vaan myös sitä, että ne toimivat kohtuullisella ja oikeasuhteisella tavalla. Tässä yhteydessä on muistettava, että kantelija on pieni yhdistys, jonka resurssit ovat rajalliset. Lisäksi vaikka kantelija teki ilmeisen virheen myydessään kyseisen ajoneuvon saamatta ensin komission hyväksyntää, komissio on aina myöntänyt kantelijan toimineen vilpittömässä mielessä.

B. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan päätelmän:

Komissio on ratkaissut asian.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 19 päivänä heinäkuuta 2010.

---

[1] Tuolloin summa oli 16 125,17 euroa.

[2] Tuolloin summa oli 9 207,88 euroa.

[3] Takaisinperintämääräys nro 3230807456.

[4] Alkuperäinen ranskankielinen teksti kuuluu seuraavasti: ”Les équipements, véhicules et matériels financés par la contribution de la Communauté seront, au plus tard à la fin de la mise en oeuvre de l'Action, transférés aux partenaires locaux éventuels du Bénéficiaire ou aux bénéficiaires finaux de l'Action.”

[5] Direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa säädetään alkuperäisessä ranskankielisessä toisinnossa seuraavaa: ”La Communauté s'engage à financer un montant maximal de 520.448 euros, équivalant à 80 % du coût total éligible estimé mentionné au paragraphe 1 [650,560] euroa, le montant final étant fixé en conformité avec l'article 17 de l'annexe II.”

[6] Sopimukseen sovellettavien yleisten ehtojen 17 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Le Bénéficiaire accepte que la subvention ne puisse en aucun cas lui procurer un profit et qu'elle soit limitée au montant nécessaire pour équilibrer les recettes et les dépenses de l'Action.”

[7] Direktiivin 27 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: "Talousarviomäärärahat käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteen eli taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden mukaisesti."

[8] Ks. Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2008, s. 29, ja tässä yhteydessä yhdistetyt asiat T-219/02 ja T-337/02, Olga Lutz Herrera v. komissio, Kok. H. 2004, s. IA-319, II-1407, 101 kohta ja asia T-193/04 R, Hans-Martin Tillack v. komissio, Kok. H. 2006, s. II-03995, 128 kohta.

[9] Asia 11/70, Handelsgesellschaft mbH v. Einfuhr- und Vorratsstelle für Getreide und Futtermittel, Kok. 1970, s. 1125. Ks. myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artikla.

[10] Ks. esim. asia 15/83, Denkavit Nederland, Kok. 1984, s. 2171, 25 kohta; asia T-260/94, Air Inter v. komissio, Kok. 1997, s. II-997, 144 kohta; Asia T-216/96 Conserve Italia Soc. Coop. rl, v. komissio, Kok. 1999, s. II-3139, 101 kohta; Asia T-186/00 Conserve Italia Soc. Coop. rl v. komissio, Kok. 2003, s. II-719, 83 kohta; Asia T-306/00 Conserve Italia Soc. Coop. rl v. komissio, Kok. 2003, s. II-5705, 127 kohta. Ks. myös Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 6 artiklan 1 kohta.

[11] Oikeusasiamies toteaa tältä osin, että kantelija on esittänyt todisteet siitä, että ajoneuvo ostettiin vuonna 2003 hintaan 16 125,17 euroa ja myytiin vuonna 2006 hintaan 9 207,883 euroa.

[12] Ks. kuitenkin jäljempänä 48 kohta.

[13] Direktiivin 172 artiklan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Tukikelpoisia kustannuksia ovat avustuksen saajalle tosiasiallisesti aiheutuneet kustannukset, jotka täyttävät kaikki seuraavat perusteet:

a) ne ovat aiheutuneet toimen tai työohjelman keston aikana, lukuun ottamatta loppukertomuksiin ja tarkastuslausuntoihin liittyviä kustannuksia;

b) ne on ilmoitettu toimen tai työohjelman alustavassa kokonaistalousarviossa;

c) ne ovat tarpeen avustuksen kohteena olevan toimen tai työohjelman toteuttamiseksi;

d) ne ovat yksilöitävissä ja todennettavissa, ja ne on kirjattu avustuksen saajan kirjanpitoon ja määritetty avustuksen saajan sijoittautumismaassa sovellettavien kirjanpitosääntöjen ja avustuksen saajan tavanomaisten kustannuslaskentakäytäntöjen mukaisesti;

e) ne täyttävät sovellettavan vero- ja sosiaalilainsäädännön vaatimukset;

ne ovat kohtuullisia, perusteltuja ja moitteettoman varainhoidon vaatimusten mukaisia erityisesti taloudellisuuden ja tehokkuuden osalta.

2. Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi katsoa tukikelpoisiksi seuraavat kustannukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan ja perussäädöksen soveltamista:

... d) poistokustannukset, jos ne ovat tosiasiallisesti aiheutuneet tuensaajalle – –”

[14] Varainhoitoasetuksen soveltamissäännösten 87 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi luopua vahvistetun saamisen perimisestä kokonaan tai osittain ainoastaan seuraavissa tapauksissa:

a) jos takaisinperinnän ennakoitavissa olevat kustannukset ylittäisivät takaisin perittävän määrän eikä takaisinperinnästä luopuminen vahingoittaisi yhteisön imagoa;

b) saamista ei voida periä sen iän tai velallisen maksukyvyttömyyden vuoksi;

c) jos takaisinperintä ei ole suhteellisuusperiaatteen mukaista.

2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä toimii kussakin toimielimessä ennalta vahvistettujen menettelyjen mukaisesti ja soveltaa seuraavia pakollisia ja kaikissa olosuhteissa sovellettavia perusteita:

a) tosiseikat, kun otetaan huomioon saamisen vahvistamiseen johtaneen sääntöjenvastaisuuden vakavuus (petos, rikkomisen uusiminen, aikomus, huolellisuus, vilpitön mieli, ilmeinen virhe);

b) vaikutus, joka takaisinperinnästä luopumisella olisi yhteisöjen toimintaan ja niiden taloudellisiin etuihin (määrä, ennakkotapauksen syntymisen riski, lain auktoriteetin heikentyminen).

Tapauksen olosuhteista riippuen toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi joutua ottamaan huomioon myös seuraavat lisäperusteet:

a) mahdollinen kilpailun vääristyminen, joka aiheutuisi takaisinperinnästä luopumisesta;

b) taloudellinen ja sosiaalinen vahinko, joka aiheutuisi, jos velka perittäisiin kokonaisuudessaan."

[15] Perustamissopimuksen 73 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa: "Kun toimivaltainen valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä aikoo luopua vahvistetun saamisen perimisestä kokonaan tai osittain, hänen on varmistettava, että luopuminen on asianmukainen ja moitteettoman varainhoidon periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukainen soveltamissäännöissä vahvistettujen menettelyjen ja perusteiden mukaisesti. Luopumispäätös on perusteltava. Tulojen ja menojen hyväksyjä voi delegoida päätöksen ainoastaan soveltamissäännöissä vahvistetuin edellytyksin.

Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi lisäksi peruuttaa vahvistetun saamisen tai mukauttaa sitä soveltamissäännöissä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.”

[16] Oikeusasiamies toteaa, että mitä suurempi arvioitu jäännösarvo on, sitä alhaisemmat jaksotetut kustannukset ovat ja sitä alhaisemmat ajoneuvoon liittyvät tukikelpoiset kustannukset ovat.