Valituksen tausta

1. Kantelija on voittoa tavoittelematon yhdistys. Se allekirjoitti vuonna 2002 Euroopan komission kanssa avustussopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, toteuttaakseen hankkeen, jonka tarkoituksena on auttaa Algeriassa terroriväkivallan uhreiksi joutuneita naisia. ANIMA-hanke ("Aider les femmes algériennes victimes de violences terroristes") oli osa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista aloitetta. Sitä hallinnoi Euroopan komission Algerian-lähetystö, jäljempänä 'lähetystö'.

2. Vuonna 2007 lähetystö sai raportin, jonka mukaan kantelija ei ehkä ole noudattanut sopimuksen ehtoja. Edustusto kieltäytyi suorittamasta loppumaksua, koska kantelijan sille toimittamissa asiakirjoissa väitettiin olevan sääntöjenvastaisuuksia. Yhteenvetona voidaan todeta, että kantelija oli myynyt ennen sopimuksen päättymistä ajoneuvon, jonka komissio oli rahoittanut käytettäväksi hankkeessa. Näin ollen komissio vähensi tukikelpoisista kustannuksista ajoneuvon kokonaisostohinnan (16 125,17 euroa).

3. Tämän seurauksena lähetystö lähetti vuoden 2008 alussa kantelijalle perintämääräyksen, jossa se pyysi liikaa maksettujen määrien palauttamista.

4. Edustuston ja kantelijan välisen kirjeenvaihdon jälkeen edustusto vahvisti päätöksensä jatkaa takaisinperintää. Näin ollen kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

TARJOUKSEN MÄÄRÄ

5. Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen seuraavasta väitteestä ja väitteestä:

Kantelija väitti, että edustusto toimi epäoikeudenmukaisesti, kun se ei hyväksynyt ajoneuvon hankintaan liittyviä kustannuksia tukikelpoisiksi.

Kantelija väitti, että edustuston olisi luovuttava perintämääräyksestä nro 3230807456.

TARJOUS

6. Oikeusasiamies käynnisti 24. lokakuuta 2008 tutkimuksen ja lähetti kantelun komissiolle lausuntoa varten. Komissio toimitti 27. tammikuuta 2009 oikeusasiamiehelle lausuntonsa, joka toimitettiin kantelijalle tämän huomautuksia varten. Kantelijalta ei saatu huomautuksia. Oikeusasiamiehen yksiköt ottivat 26. elokuuta 2009 puhelimitse yhteyttä yhdistyksen johtajaan, joka vahvisti, että komissio oli vähentänyt ajoneuvon kokonaisostohinnan (16 125,17 euroa) tukikelpoisista kustannuksista.

7. Oikeusasiamies esitti 1. lokakuuta 2009 komissiolle sovintoratkaisuehdotuksen. Komissio lähetti vastauksensa oikeusasiamiehelle 8. lokakuuta ja 1. joulukuuta. Kantelijalle lähetettiin 27 päivänä lokakuuta 2009 ja 18 päivänä joulukuuta 2009 jäljennökset komission vastauksista ja kehotettiin sitä esittämään huomautuksia. Huomautuksia ei saatu.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Väitetty epäoikeudenmukainen kieltäytyminen pitämästä ajoneuvon ostamiseen liittyviä kustannuksia tukikelpoisena ja siihen liittyvänä vaatimuksena

Oikeusasiamiehelle esitetyt väitteet

8. Kantelija allekirjoitti 27. syyskuuta 2002 Euroopan komission kanssa avustussopimuksen nro IDDH/2001/050-524 ANIMA-nimisen hankkeen toteuttamiseksi. Sopimuksen alustavassa talousarviossa varattiin 18 294 euroa ajoneuvon hankintaan.

9. Kantelija osti vuonna 2003 ajoneuvon 1 355 000 DZD:n [1] (Algerian Dinar) hintaan ja rekisteröi sen puheenjohtajansa nimellä. Ajoneuvo annettiin tämän jälkeen kolmen kantelijan algerialaisen kumppanin käyttöön, jotka käyttivät sitä kuljettaakseen tutkijoita korkean riskin alueille ja antaakseen ANIMA-hankkeen välittömille edunsaajille mahdollisuuden osallistua erilaisiin toimiin, kuten seminaareihin ja koulutukseen.

10. Ajoneuvo myytiin 26 päivänä syyskuuta 2006 paikalliselle ajoneuvovuokraamolle 850 000 DZD:lla [2]. Kantelijan mukaan myynnistä saadut tulot jaettiin tasan ANIMA-hankkeen paikallisten algerialaisten edunsaajien kesken.

11. Kantelija lähetti 17. heinäkuuta 2007 edustustolle pyynnön sopimuksen mukaisesta loppumaksusta. Edustusto kieltäytyi 28.7.2007 suorittamasta loppumaksua, koska kantelijan sille toimittamissa asiakirjoissa väitettiin olevan sääntöjenvastaisuuksia. Se pyysi kantelijaa toimittamaan oikaistun version loppuraportista ja jäljennökset todisteista siitä, että yhteisön varoista maksetut laitteet todella siirrettiin kantelijan paikallisille algerialaisille kumppaneille tai ANIMA-hankkeen lopullisille edunsaajille sopimuksen liitteessä II olevan 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Edustusto sai 18. elokuuta 2007 korjatun version loppuraportista, mutta ei saanut todisteita siitä, että laitteet olisi siirretty kantelijan paikallisille algerialaisille kumppaneille tai ANIMA-hankkeen lopullisille edunsaajille.

12. Kantelija selitti edustustolle osoitetussa 13 päivänä syyskuuta 2007 päivätyssä kirjeessä, että se oli jakanut ajoneuvon myynnistä saadun summan kolmen algerialaisen kumppaninsa kesken ANIMA-hankkeessa. Tässä kirjeessä kantelija pyysi anteeksi sitä, ettei hän pyytänyt ennakkolupaa ajoneuvon myyntiin. Se korosti toimineensa vilpittömässä mielessä, noudattaneensa tasapuolisuuden periaatetta kumppaniyhdistysten kanssa ja toimineensa yksinomaan ANIMA-hankkeen edun mukaisesti.

13. Kantelija toimitti 19. syyskuuta 2007 lähetystölle yksityiskohtaisempia selvityksiä ajoneuvon myynnistä. Kantelijan ja edustuston välisessä kokouksessa 26. syyskuuta 2007 kantelija antoi edustustolle jäljennöksen kolmen kumppaniyhdistyksen 23. syyskuuta 2007 allekirjoittamasta sopimuksesta, jossa vahvistettiin ajoneuvon myynti ja tuoton tasapuolinen jakautuminen kumppaneiden kesken. Valtuuskunta ilmoitti kantelijalle, että ajoneuvon myyntiä ei ollut hyväksytty. Näin ollen ajoneuvon hankintakustannuksia ei pidettäisi tukikelpoisina kustannuksina.

14. Edustusto ilmoitti 22. lokakuuta 2007 kantelijalle vähentäneensä ajoneuvosta alun perin maksetun määrän eli 1 355 000 DZD tukikelpoisista kustannuksista, koska sen myynti tapahtui ilman ennakkolupaa.

15. Vuoden 2008 alussa lähetystö lähetti kantelijalle perintämääräyksen [3], jossa se pyysi 7 562,46 euron takaisinmaksua. Tämä summa vastasi kantelijalle maksettujen ennakkomaksujen (468 403 euroa) ja EU:n rahoituksen sallitun enimmäismäärän (460 840,54 euroa), joka vastaa 80:tä prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, välistä erotusta.

16. Kantelija väitti, että sopimus ei ollut riittävän selkeä, jotta ajoneuvon mahdollista myyntiä koskevia menettelyjä ei olisi tulkittu väärin. Koska ajoneuvo oli lähtökohtaisesti esine, jota ei voitu jakaa fyysisesti, se päätti myydä sen kolmannelle osapuolelle ja jakaa myyntituotot kolmen paikallisen kumppanin kesken. Kantelijan mukaan tätä ei nimenomaisesti kielletty sopimuksen liitteessä II olevan 7 artiklan 3 kohdassa.

17. Kantelija huomautti myös, että auton myynnistä saatujen tulojen ilmoittamisessa oli vaikeuksia, koska paikallisia kumppaneita ei tunnustettu oikeushenkilöiksi Algeriassa. Se väitti, että siirto paikallisille kumppaneille oli avoin, koska todisteet ajoneuvon hankinnasta ja myynnistä sekä paikallisten kumppaneiden kirjallinen sopimus sisältyivät kaikki hankkeen "Grand Livreen", jonka kantelijan kirjanpitäjä oli vahvistanut.

18. Lausunnossaan komissio totesi ensinnäkin, että se on EU:n varojen valvojana vastuussa sääntöjen ja menettelyjen soveltamisen varmistamisesta. Komissio korosti, että 26 päivänä syyskuuta 2007 pidetyssä kokouksessa ja kantelijalle osoitetuissa, 22 päivänä lokakuuta 2007, 10 päivänä joulukuuta 2007, 21 päivänä tammikuuta 2008 ja 15 päivänä kesäkuuta 2008 päivätyissä kirjeissä kantelijalle ilmoitettiin, että ajoneuvon hankintakustannukset (16 125,17 euroa) oli vähennetty tukikelpoisista kustannuksista sillä perusteella, että se myytiin ilman edustuston ennakkohyväksyntää.

19. Komissio korosti myös, että heinäkuun 2007 tilinpäätösraporteissa tai tilintarkastuskertomuksessa ei viitattu ajoneuvon myyntiin syyskuussa 2006. Kantelija mainitsi ajoneuvon myynnin ensimmäisen kerran vasta 13.9.2007 eli vuotta myöhemmin.

20. Komissio totesi, että kantelija myönsi useaan otteeseen, että päätös myydä ajoneuvo oli virheellinen eri syistä. Ajoneuvon käyttöön liittyvistä käytännön ongelmista huolimatta kantelija ei missään vaiheessa ottanut yhteyttä edustustoon ajoneuvon mahdollisesta myynnistä, josta olisi ollut hyötyä erilaisille paikallisille yhdistyksille ja kumppaneille.

21. Vasta 23. syyskuuta 2007 sen jälkeen, kun lähetystölle oli ilmoitettu ajoneuvon myynnistä, kantelija ja muut osallistujat allekirjoittivat takautuvasti epävirallisen sopimuksen päätöksestään myydä ajoneuvo. Kantelija ei myöskään toimittanut kuitteja, joista olisi käynyt ilmi kolmelle paikalliselle kumppanille myynnin jälkeen toimitetut määrät. Kantelija ei maininnut liiketoimeen liittyviä tuloja eikä kirjannut tällaisia tietoja komissiolle toimitettuun rahoituskertomukseen. Komissio huomautti, että mikään ei estänyt kantelijaa kirjaamasta käteisvaroja kirjanpitoonsa, vaikka sillä oli ollut vaikeuksia paikallisten kumppanien rekisteröimisessä oikeushenkilöiksi, kuten se mainitsi.

22. Komissio korosti, että se ei voi hyväksyä takautuvaa asiakirjaa tukikelpoisten kustannusten laskemiseksi. Näin ollen se ei voinut vastata myöntävästi kantelijan valitukseen.

23. Komissio katsoo toimittaneensa kantelijalle riittävät perustelut päätökselleen. Komissiota sitovien sääntöjen ja menettelyjen tiukka soveltaminen takaa moitteettoman varainhoidon. Komissio korosti, että tämä ei millään tavoin viitannut siihen, että kantelija ei olisi toiminut vilpittömässä mielessä.

24. Kantelijan väitteestä, jonka mukaan sopimus ei ollut riittävän selkeä, jotta ostetun ajoneuvon mahdollista myyntiä koskevia menettelyjä ei olisi tulkittu väärin, komissio huomautti, että kantelija myönsi 14 päivänä marraskuuta 2007 päivätyssä kirjeessä, että se oli tulkinnut sopimusta virheellisesti.

25. Komission mukaan sopimukseen sovellettavien yleisten ehtojen 7 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa: "Yhteisön rahoituksella rahoitetut laitteet, ajoneuvot ja materiaalit on viimeistään hankkeen päättyessä siirrettävä [kantelijan] paikallisille kumppaneille tai hankkeen lopullisille edunsaajille."[4]

26. Komissio katsoi, että mahdollisten tuensaajien määritelmä oli näin ollen riittävän selkeä ja sulki pois valituksen tekijän mahdollisuuden myydä ajoneuvo.

27. Komissio selitti myös, että vaikka kantelija olisi hypoteettisesti saanut ennakkoluvan ja auton kustannusten tukikelpoisuus olisi hyväksytty, komission olisi pitänyt ottaa huomioon paikallisten kumppaneiden saamat tulot. Tämä olisi ollut tarpeen hankkeen kokonaiskustannusten laskemiseksi ja yhteisön rahoitusosuuden vähentämiseksi vastaavasti. Muussa tapauksessa yhteisön rahoitus olisi ylittänyt erityisehtojen 3 artiklan 2 kohdan mukaiset tukikelpoisten kokonaiskustannusten kiinteät rajat [5]. Komission mukaan ilman tällaista korjauslaskelmaa kantelija olisi hyötynyt kaksinkertaisesta rahoituksesta. Tämä olisi komission mukaan ollut vastoin sopimukseen sovellettavien yleisten ehtojen [6] 17 artiklan 3 kohdassa vahvistettua voiton tuottamisen kieltävää periaatetta.

28. Komissio päätteli, että edellä mainitut olosuhteet huomioon ottaen ei ollut perusteita tutkia valituksen tekijän väitettä.

29. Kantelija ei esittänyt huomautuksia komission lausunnosta.

Oikeusasiamiehen alustava arvio, joka johtaa sovintoratkaisuehdotukseen

30. Oikeusasiamies yhtyi komission lausuntoon, jonka mukaan se on EU:n varojen valvojana vastuussa sääntöjen ja menettelyjen soveltamisen varmistamisesta. Tarkastellessaan yhteisön rahoituksen asianmukaista soveltamista komission on otettava huomioon paitsi kyseistä sopimusta koskevat erityissäännöt myös kaikki sitä sitovat säännöt tai periaatteet. Varainhoitoasetuksen 27 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan moitteettoman varainhoidon periaate talousarviomäärärahojen osalta [7].

31. Edellä esitetty moitteettoman varainhoidon periaate merkitsee sitä, että komissiolla oli valtuudet rahoittaa ainoastaan ANIMA-hankkeesta tosiasiallisesti aiheutuneita kustannuksia. Komissio ei voi korvata kantelijan paikallisille kumppaneille maksamia summia, elleivät ne vastaa hankkeen yhteydessä aiheutuneita todellisia kustannuksia.

32. Hankkeen päätyttyä kantelijalla oli sopimuksen mukaisesti oikeus siirtää komission rahoittamat laitteet, ajoneuvot ja materiaalit paikallisille kumppaneille. Tällainen varojen siirto ei kuitenkaan vastaa varojen siirtoa. Yhteenvetona oikeusasiamies ymmärsi, että kun komission rahoittamat laitteet, ajoneuvot ja materiaalit siirretään paikallisille kumppaneille hankkeen päättyessä, oletetaan, että kuoletusten seurauksena laitteiden, ajoneuvojen ja materiaalin jäännösarvo olisi nolla.

33. Kantelija myi ajoneuvon 9 207,88 eurolla hankkeen aikana. Näin ollen ajoneuvon jäännösarvo oli kyseisenä ajankohtana 9 207,88 euroa (olettaen, että myyntihinta vastasi tarkasti ajoneuvon jäännösarvoa kyseisenä ajankohtana). Kantelija siirsi tämän jälkeen 9 207,88 euroa paikallisille kumppaneille. Asiakirja-aineistossa ei ole viitteitä siitä, että tämä määrä vastaisi paikallisille kumppaneille mahdollisesti aiheutuneita erityisiä kustannuksia. Näin ollen kantelijalla ei ollut oikeutta sisällyttää 9 207,88 euron summaa tukikelpoisiin kustannuksiinsa.

34. Vaikka kantelija olisi pyytänyt komissiolta lupaa myydä ajoneuvo kyseisenä ajankohtana, tämä ei olisi välttämättä merkinnyt sitä, että komissio olisi voinut antaa luvan 9 207,88 euron siirtämiseen paikallisille kumppaneille.

35. Vaikka on varmaa, että komissio on oikeassa katsoessaan, että 9 207,88 euroa ei ollut tukikelpoisia kustannuksia, samaa päättelyä ei kuitenkaan voida soveltaa määrään, joka vastaa ajoneuvon kuoletusta sen ostopäivän vuonna 2003 ja sen myyntipäivän 26.9.2006 välisenä aikana. Auto ostettiin 16 125,17 eurolla ja myytiin 9 207,88 eurolla. Jos myyntihinta vastasi tarkasti ajoneuvon jäännösarvoa sen myyntihetkellä, ajoneuvon kuoletus sen ostopäivän ja myyntipäivän 26.9.2006 välisenä aikana oli 6 917,29 euroa. Oikeusasiamies huomauttaa, että on kiistatonta, että ajoneuvoa käytettiin ANIMA-hankkeessa tänä aikana. Hänen käsityksensä mukaan 6 917,29 euroa vastaa näin ollen ANIMA-hankkeelle kyseisenä ajanjaksona aiheutuneita kustannuksia.

36. Oikeusasiamies on johdonmukaisesti katsonut, että hallinnollinen epäkohta on laaja käsite ja että hyvä hallinto edellyttää oikeudellisten sääntöjen ja periaatteiden noudattamista. Hyvän hallinnon periaatteet menevät kuitenkin pidemmälle ja edellyttävät EU:n toimielimiltä ja elimiltä paitsi oikeudellisten velvoitteidensa noudattamista myös kohtuullista ja oikeasuhteista toimintaa. Oikeusasiamiehen havaitsemat hallinnolliset epäkohdat eivät näin ollen automaattisesti merkitse laitonta toimintaa, josta tuomioistuin voisi määrätä seuraamuksia [8].

37. Suhteellisuusperiaate on unionin oikeuden vakiintunut yleinen periaate [9]. Yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan suhteellisuusperiaate edellyttää, että yhteisön toimielimen säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, ja että silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden [10].

38. Sopimuksessa ei ilmeisesti kielletä komissiota hyväksymästä ajoneuvon kuoletuskustannuksia tukikelpoisiksi kustannuksiksi. Jos oletetaan, että ajoneuvon kuoletus on 6 917,29 euroa [11] ja että 80 prosenttia näistä tukikelpoisista kustannuksista korvataan sopimuksen yleisten periaatteiden mukaisesti, ajoneuvoon liittyvät korvattavat kustannukset ovat 5 533,83 euroa [12].

39. Tämän päättelyn perusteella oikeusasiamies katsoi, että kun komissio on vähentänyt tukikelpoisista kustannuksista ajoneuvon koko ostohinnan (16 125,17 euroa) ottamatta huomioon ajoneuvon kuoletusta, se on saattanut toimia suhteettomasti ja että tällainen toiminta olisi kohtuutonta. Näin ollen hän totesi alustavasti hallinnollisen epäkohdan.

40. Oikeusasiamies katsoi, että yleisenä periaatteena komissio voisi harkita ajoneuvon kuolettamisen (joka tapahtui aikana, jolloin sitä käytettiin hankkeessa, eli vuosina 2003–2006) hyväksymistä tukikelpoiseksi kustannukseksi. Hän katsoi kuitenkin, että vain komissio voisi tehdä tarkan laskelman, jossa otetaan huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, ja arvioida sen tarkkaa vaikutusta kantelijalta takaisin perittävään määrään.

41. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies totesi alustavasti, että komissio toimi suhteettomasti kieltäytyessään hyväksymästä ajoneuvon käyttöön liittyviä todellisia kustannuksia (vuosina 2003–2006) tukikelpoisiksi kustannuksiksi. Tämä merkitsisi epäoikeudenmukaisuutta ja siten mahdollista hallinnollista epäkohtaa. Näin ollen oikeusasiamies ehdotti Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti seuraavaa sovintoratkaisua:

"Oikeusasiamiehen havainnot huomioon ottaen komissio voisi harkita ajoneuvon kuoletuskustannusten hyväksymistä tukikelpoisiksi kustannuksiksi (jotka korvataan 80-prosenttisesti). Tässä yhteydessä sen olisi laskettava uudelleen, kuinka paljon rahaa kantelijalta on perittävä takaisin."

Oikeusasiamiehelle hänen sovintoratkaisuehdotuksensa jälkeen esitetyt perustelut

42. Komissio totesi vastauksessaan, että oikeusasiamies myönsi noudattaneensa oikeudellisia sääntöjä antaessaan veloitusilmoituksen, mutta oli eri mieltä oikeusasiamiehen ehdotuksesta seuraavista syistä. Ensinnäkään ei ole oletettu, että poistojen seurauksena komission rahoittamien laitteiden, ajoneuvojen ja materiaalien arvo olisi nolla, kun ne siirretään paikallisille kumppaneille hankkeen päättyessä. Näin ollen kun avustuksen saaja siirsi yhteisön varoilla ostettuja laitteita paikallisille kumppaneille tai lopullisille edunsaajille, sen olisi pitänyt noudattaa tiukasti sopimusvelvoitetta, joka koskee erityisesti ulkoista toimea, riippumatta laitteiden todellisesta jäännösarvosta. Juuri tämä erityissääntö antaa komissiolle mahdollisuuden perustella hankkeen toteuttamiseen tarvittavan omaisuuden kustannusten hyväksymistä kokonaisuudessaan tukikelpoisiksi kustannuksiksi eikä ainoastaan poistokustannuksiksi, mikä on varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen [13] 172 artiklan a kohdan 2 alakohdan d alakohdan mukainen yleissääntö muille kuin ulkoisille toimille.

43. Toinen syy, jonka vuoksi komissio oli eri mieltä oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksesta, oli se, että oletusta, jonka mukaan myyntihinta heijasti tarkasti ajoneuvon jäännösarvoa sen myyntihetkellä ja että myyntituottojen ja ostokustannusten välinen erotus vastasi ajoneuvon kuoletusta sen osto- ja myyntipäivien välillä, ei ollut perusteltu. Ajoneuvon kuoletus voitiin laskea vain tutkimalla kantelijan kirjanpito ja täysin tietoisena ajoneuvon käytöstä hankkeen aikana.

44. Oikeasuhteisuuden osalta komissio katsoi, ettei se voinut jättää huomiotta seuraavia asiakirja-aineistoon sisältyviä tosiseikkoja:

• Sopimuksessa määrättiin valituksen tekijän velvollisuudesta siirtää ajoneuvo kolmelle kumppanijärjestölle, ja siinä suljettiin pois valituksen tekijän mahdollisuus myydä ajoneuvo.
• epävirallinen asiakirja, josta käy ilmi kumppaniyhdistysten suostumus myyntiin, allekirjoitettiin jälkikäteen;
• kantelija ei ole missään vaiheessa esittänyt näyttöä siitä, että varat olisi siirretty kumppanijärjestöille.

45. Kaiken edellä esitetyn perusteella sovintoratkaisua koskevan pyynnön hyväksyminen olisi vastoin moitteettoman varainhoidon periaatetta eli vastoin varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 87 artiklan 2 kohtaa [14].

46. Komissio ilmoitti kuitenkin oikeusasiamiehelle myös, että se oli varainhoitoasetuksen 73 artiklan 2 kohdan [15] ja soveltamissääntöjen 87 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti päättänyt luopua 7 562,46 euron suuruisesta pakkoperinnästä. Vaikka poikkeuslupa pantiin täytäntöön vasta 29 päivänä lokakuuta 2009, päätös siitä tehtiin 21 päivänä maaliskuuta 2009 ja vahvistettiin 15 päivänä syyskuuta 2009. Komissio totesi, että jos velallinen ei suorita maksua veloitusilmoituksessa ilmoitettuun määräaikaan mennessä ja jos kuittausta tai vakuutta ei ole saatavilla, on ryhdyttävä oikeustoimiin perintämääräyksen täytäntöönpanemiseksi. Tätä varten on tehtävä sopimus ulkopuolisen asianajajan kanssa, joka käynnistää virallisen menettelyn toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Koska perintämääräyksen määrä on tässä tapauksessa vähäinen ja kun otetaan huomioon asian käsittelystä tuomioistuimessa väistämättä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja -kulut, komissio havaitsi, että varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 87 artiklan 1 kohdan a alakohdan edellytykset vahvistetun saamisen perinnästä luopumiselle täyttyivät täysimääräisesti. Komissio korosti, että päätös perintämääräyksestä luopumisesta tehtiin yksinomaan kustannustehokkuuden perusteella eikä soveltamissääntöjen 87 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla perusteella (perintämääräyksen haitallinen vaikutus suhteellisuusperiaatteeseen).

47. Kantelija ei esittänyt huomautuksia komission vastauksesta.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisua koskevan ehdotuksensa jälkeen

48. Ensinnäkin oikeusasiamies panee tyytyväisenä merkille, että komissio päätti luopua 7 562,46 euron takaisinperinnästä ja että se on siten ratkaissut kiistansa kantelijan kanssa.

49. Oikeusasiamies toteaa myös, että komissio ei ollut samaa mieltä sovintoratkaisuehdotuksessa esitetystä kannasta, jonka mukaan olisi kohtuutonta periä takaisin summa, joka vastaa ajoneuvon jaksotettuja kustannuksia. Se pikemminkin luopui 7 562,46 euron suuruisesta summasta, koska se katsoi, että perintäkulut todennäköisesti ylittäisivät takaisin perittävän määrän. Vaikka komissio on ratkaissut käsiteltävänä olevan asian, oikeusasiamies katsoo, että tulevaisuudessa olisi hyödyllistä kommentoida komission väitteitä sovintoratkaisuehdotuksessa esitettyä kantaa vastaan.

50. Vastauksessaan oikeusasiamiehelle komissio selitti, että ajoneuvon jäännösarvoa sen myyntihetkellä on vaikea laskea. Oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että poistojen tarkan määrän laskeminen aiheuttaa tässä tapauksessa teknisiä vaikeuksia. Hän huomauttaa kuitenkin, ettei voida kiistää sitä, että ajoneuvon kustannukset kuoletettiin kyseisenä ajanjaksona (ei ole kiistetty, että ajoneuvoa käytettiin ANIMA-hankkeessa vuosina 2003–2006). Vaikka ajoneuvon arvon tarkkaa poistoa voi olla vaikea arvioida jälkikäteen, hän epäilee, että olisi ainakin mahdollista tehdä konservatiivinen arvio, joka perustuu kyseisen tyyppisen ja ikäisen ajoneuvon korkeimpaan mahdolliseen jäännösarvoon [16]. Tältä osin hän korostaa myös, että komissio ei kyseenalaistanut kantelijan vilpitöntä mieltä, kun se ilmoitti komissiolle ajoneuvon myynnistä saamansa hinnan.

51. Oikeusasiamies toivoo, että jos vastaavanlaisessa tapauksessa olisi tulevaisuudessa mahdollista laskea omaisuuserän jäännösarvo, jolloin vältyttäisiin tässä tapauksessa ilmenneeltä tekniseltä ongelmalta, komissio osoittaisi joustavuutta ja järkevyyttä ottamalla huomioon omaisuuserän todellisen jaksotetun arvon laskiessaan tukikelpoisten kustannusten tasoa.

52. Komissio väitti myös, että kantelija ei ollut toimittanut mitään todisteita siitä, että 9 207,88 euroa oli siirretty paikallisille kumppaneille, eli ajoneuvon myynnistä saatua tuottoa. Kuten oikeusasiamies jo totesi sovintoratkaisua koskevassa ehdotuksessaan, rahat, jotka kantelija siirsi paikallisille kumppaneille, eli ajoneuvon myynnistä saadut tulot, eivät ole tukikelpoisia kustannuksia (ks. edellä 33–35 kohta). Näin ollen vaikka kantelija olisi esittänyt todisteet siitä, että se on siirtänyt rahat paikallisille kumppaneille, siirretty summa olisi edelleen tukikelvoton kustannus, joka olisi maksettava kantelijan omista varoista. Oikeusasiamies ei näin ollen pidä komission huomautusta tältä osin merkityksellisenä sovintoratkaisua koskevan ehdotuksen kannalta.

53. Oikeusasiamies pitää edelleen suhteettomana sitä, että komissio päätti katsoa ajoneuvon kaikki kustannukset tukikelvottomiksi ottamatta huomioon ajoneuvon osittaista kuoletusta. Hän huomauttaa jälleen, että hyvä hallinto edellyttää paitsi sitä, että EU:n toimielimet noudattavat oikeudellisia velvoitteitaan, myös sitä, että ne toimivat kohtuullisella ja oikeasuhteisella tavalla. Tässä yhteydessä on muistettava, että kantelija on pieni järjestö, jolla on rajalliset resurssit. Vaikka kantelija on selvästi tehnyt virheen myydessään kyseisen ajoneuvon ilman komission hyväksyntää, komissio on aina hyväksynyt sen, että kantelija toimi vilpittömässä mielessä.

B. Päätelmät

Kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn ja tekee seuraavan päätelmän:

Komissio on ratkaissut asian.

Kantelijalle ja komissiolle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 19 päivänä heinäkuuta 2010.

---

[1] Tuolloin yhteensä 16 125,17 euroa.

[2] Tuolloin yhteensä 9 207,88 euroa.

[3] Takaisinperintämääräys nro 3230807456.

[4] Alkuperäinen ranskankielinen teksti kuuluu seuraavasti: "Les équipements, véhicules et matériels financés par la contribution de la Communauté seront, au plus tard à la fin de la mise en oeuvre de l'Action, transférés aux partenaires locaux éventuels du Bénéficiaire ou aux bénéficiaires finaux de l'Action."

[5] Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan ranskankielisessä toisinnossa todetaan seuraavaa: "La Communauté s'engage à financer un montant maximal de 520.448 euros, équivalant à 80 % du coût total éligible estimé mentionné au paragraphe 1 [650.560 euroa], le montant final étant fixé en conformité avec l'article 17 de l'annexe II."

[6] Sopimukseen sovellettavien yleisten ehtojen 17 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Le Bénéficiaire accepte que la subvention ne puisse en aucun cas lui procurer un profit et qu'elle soit limitée au montant nécessaire pour équilibrer les recettes et les dépenses de l'Action.”

[7] Direktiivin 27 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: "Talousarviomäärärahat käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteen eli taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden mukaisesti."

[8] Ks. Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2008, s. 29, ja tässä yhteydessä yhdistetyt asiat T-219/02 ja T-337/02, Olga Lutz Herrera v. komissio, Kok. H. 2004, s. IA-319, II-1407, 101 kohta, ja asia T-193/04 R, Hans-Martin Tillack v. komissio, Kok. H. 2006, s. II-03995, 128 kohta.

[9] Asia 11/70, Handelsgesellschaft mbH v. Einfuhr- und Vorratsstelle für Getreide und Futtermittel, Kok. 1970, s. 1125. Ks. myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artikla.

[10] Ks. esim. asia 15/83, Denkavit Nederland, tuomio 12.7.1984 (Kok. 1984, s. 2171, 25 kohta); asia T-260/94, Air Inter v. komissio, Kok. 1997, s. II-997, 144 kohta; Asia T-216/96 Conserve Italia Soc. Coop. rl, v. komissio, Kok. 1999, s. II-3139, 101 kohta; Asia T-186/00 Conserve Italia Soc. Coop. rl, v. komissio, Kok. 2003, s. II-719, 83 kohta; Asia T-306/00 Conserve Italia Soc. Yhteisöjen tuomioistuin: asia Coop. rl v. komissio (Kok. 2003, s. II-5705, 127 kohta). Ks. myös Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 6 artiklan 1 kohta.

[11] Oikeusasiamies toteaa tältä osin, että kantelija on toimittanut todisteet siitä, että ajoneuvo ostettiin vuonna 2003 16 125,17 eurolla ja myytiin vuonna 2006 9 207,883 eurolla.

[12] Ks. kuitenkin jäljempänä 48 kohta.

[13] Direktiivin 172 artiklan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Tukikelpoisia kustannuksia ovat avustuksen saajalle tosiasiallisesti aiheutuneet kustannukset, jotka täyttävät kaikki seuraavat perusteet:

a) ne ovat aiheutuneet toimen tai työohjelman keston aikana, lukuun ottamatta loppukertomuksiin ja tarkastuslausuntoihin liittyviä kustannuksia;

b) ne on ilmoitettu toimen tai työohjelman alustavassa kokonaistalousarviossa;

c) ne ovat välttämättömiä avustuksen kohteena olevan toimen tai työohjelman toteuttamiseksi;

d) ne ovat yksilöitävissä ja todennettavissa, ja ne on kirjattu avustuksen saajan kirjanpitoon ja määritetty avustuksen saajan sijoittautumismaassa sovellettavien kirjanpitostandardien ja avustuksen saajan tavanomaisten kustannuslaskentakäytäntöjen mukaisesti;

e) ne täyttävät sovellettavan vero- ja sosiaalilainsäädännön vaatimukset;

f) ne ovat kohtuullisia, perusteltuja ja moitteettoman varainhoidon vaatimusten mukaisia erityisesti taloudellisuuden ja tehokkuuden osalta.

2. Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi katsoa tukikelpoisiksi seuraavat kustannukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan ja perussäädöksen soveltamista:

... d) poistokustannukset, jos ne ovat avustuksen saajalle tosiasiallisesti aiheutuneita kustannuksia...”

[14] Varainhoitoasetuksen soveltamissäännösten 87 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi luopua vahvistetun saamisen perimisestä kokonaan tai osittain ainoastaan seuraavissa tapauksissa:

a) kun takaisinperinnän ennakoidut kustannukset ylittäisivät takaisin perittävän määrän ja luopuminen ei vahingoittaisi yhteisön julkisuuskuvaa;

b) saamista ei voida periä sen iän tai velallisen maksukyvyttömyyden vuoksi;

c) takaisinperintä ei ole suhteellisuusperiaatteen mukaista.

2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä toimii kussakin toimielimessä vahvistettujen ennalta määrättyjen menettelyjen mukaisesti ja soveltaa seuraavia perusteita, jotka ovat pakollisia ja joita sovelletaan kaikissa olosuhteissa:

a) tosiseikat ottaen huomioon saamisen vahvistamiseen johtaneen sääntöjenvastaisuuden vakavuus (petos, rikkomisen uusiminen, tahallisuus, huolellisuus, vilpitön mieli, ilmeinen virhe);

b) takaisinperinnästä luopumisen vaikutus yhteisöjen toimintaan ja niiden taloudellisiin etuihin (kyseinen määrä, ennakkotapauksen syntymisen vaara, lain auktoriteetin heikentyminen).

Tapauksen olosuhteista riippuen toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi joutua ottamaan huomioon myös seuraavat lisäperusteet:

a) mahdollinen kilpailun vääristyminen, joka aiheutuisi takaisinperinnästä luopumisesta;

b) taloudellinen ja sosiaalinen vahinko, joka aiheutuisi, jos velka perittäisiin kokonaisuudessaan takaisin."

[15] Asetuksen 73 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa: "Jos toimivaltainen valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä aikoo luopua vahvistetun saamisen perinnästä kokonaan tai osittain, hänen on varmistettava, että luopuminen on asianmukainen ja moitteettoman varainhoidon periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukainen soveltamissäännöissä vahvistettujen menettelyjen ja perusteiden mukaisesti. Luopumispäätös on perusteltava. Tulojen ja menojen hyväksyjä voi delegoida päätöksen ainoastaan soveltamissäännöissä säädetyin edellytyksin.

Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi lisäksi peruuttaa vahvistetun saamisen tai mukauttaa sitä soveltamissäännöissä vahvistetuin edellytyksin.”

[16] Oikeusasiamies toteaa, että mitä suurempi arvioitu jäännösarvo on, sitä pienempi on jaksotettujen kustannusten taso ja sitä pienempi on ajoneuvoon liittyvien tukikelpoisten kustannusten taso.