Kantelija, joka on belgialainen voittoa tavoittelematon järjestö, osallistui EU:n rahoittamaan hankkeeseen, jonka tavoitteena oli puuttua ikääntyneiden ongelmiin tieto- ja viestintäteknisten ratkaisujen käytössä. Tilintarkastuksessa havaittiin, että kantelijan työajan kirjaamiseen käyttämä järjestelmä oli epäluotettava. Tämän seurauksena komissio pyrki perimään kantelijalta takaisin yli 85 000 euroa.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että tarkastajat olivat todenneet, että kantelijan kahteen erityiseen suoritteeseen tekemä työ oli oikeutettua, samoin kuin työaika. Hän katsoi näin ollen, että komissiolla ei ollut perusteita hylätä tähän työhön liittyviä henkilöstökustannuksia. Tämän vuoksi hän suositti komissiolle, että se vähentäisi takaisinperittävää määrää vastaavasti.

Komissio hyväksyi täysin oikeusasiamiehen suosituksen ja suostui vähentämään takaisinperittävää määrää lähes 37 000 eurolla. Tätä taustaa vasten oikeusasiamies päätti asian käsittelyn. Oikeusasiamies jatkaa kuitenkin erillistä tutkimusta, joka koskee varojen takaisinperintää suhteessa muihin suoritteisiin.

Asia koski Euroopan komission tekemää palvelusopimuksen irtisanomista. Kantelija väitti, että komissio ei ollut vastannut hänen kirjeisiinsä, että se oli irtisanonut palvelusopimuksen ilman hyvää syytä ja että sille lähetettyjen laskujen maksaminen oli ollut hidasta. Hän vaati myös korvausta viivästyneistä maksuista ja vahingonkorvauksista.

Oikeusasiamies tutki nämä väitteet. Ensimmäisen osalta se päätteli, että koska komissio lopulta vastasi kantelijan kirjeisiin, asia oli ratkaistu. Mitä tulee toiseen väitteeseen, joka koskee sopimuksen väitettyä irtisanomista ilman perusteltua syytä, oikeusasiamies päätteli, että komissio ei ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, koska sopimuksessa annettiin komissiolle oikeus irtisanoa sopimus milloin tahansa, ja että komissio oli joka tapauksessa esittänyt pätevän syyn irtisanomiseen. Kolmannen väitteen osalta oikeusasiamies totesi, että laskujen maksuviivästysten ongelmaan oli löydetty ratkaisu, koska komissio lopulta maksoi kantelijalle suoritetuista töistä maksettavat määrät ja suostui maksamaan viivästyskorkoa. Lopuksi oikeusasiamies totesi vahingonkorvausvaatimuksen osalta, ettei asiaa ollut tarpeen tutkia tarkemmin, koska komissio maksoi kantelijalle korvauksen aiheutuneesta vahingosta ja koska sopimuksessa ei määrätty minkään muuntyyppisen vahingon korvaamisesta.

Tapaus koski sitä, että komissio oli hylännyt tietyt kuudennen puiteohjelman avustussopimuksen yhteydessä alihankintana toteutettuihin toimiin liittyvät kustannukset ja ehdottanut niiden takaisinperintää. Oikeusasiamiehen tutkimuksen perusteella komissio päätti olla perimättä takaisin lähes 87 000 euron kuluja. Komissio selitti päättäneensä muuttaa alkuperäistä päätöstään sillä perusteella, että kantelija oli toiminut vilpittömässä mielessä ja komission itsensä antamien neuvojen mukaisesti.

Oikeusasiamies suhtautui myönteisesti tähän uuteen päätökseen, mutta piti kuitenkin valitettavana, että kantelijalla oli useiden vuosien ajan mahdollisuus saada takaisin huomattava määrä siihen liittyviä varoja.

Kantelija, joka on maassa Z sijaitseva tutkimuslaitos, osallistui EU:n rahoittamaan hankkeeseen seitsemännessä tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmassa.

Tarkastuksessa ilmeni hankkeeseen liittyviä sääntöjenvastaisuuksia, joiden vuoksi komissio vaati kantelijaa perimään takaisin yli 300 000 euroa, vaikka kantelija oli selventänyt ilmoittamiaan sääntöjenvastaisuuksia. Kantelija ei ollut tyytyväinen lopputulokseen ja teki kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja havaitsi, että osa tilintarkastajien havainnoista oli virheellisiä. Koska tärkein kysymys oli hankkeen tosiasiallisen alkamispäivän määrittäminen, oikeusasiamies ehdotti ratkaisuna, että komissio pyytäisi asiantuntijaa tarkistamaan tilintarkastajien tältä osin tekemän päätelmän tai määräisi ”teknisen tarkastuksen”, kuten avustussopimuksessa määrätään. Komissio hyväksyi ratkaisun edellyttäen, että molemmat osapuolet vastaavat yhdessä asiantuntijan palkkaamisesta aiheutuvista kustannuksista. Oikeusasiamies pyysi komissiota ja kantelijaa sopimaan keskenään nimitettävän asiantuntijan valinnasta ja päätti asian käsittelyn.

Suurin osa EU:n talousarviosta osoitetaan vuosittain rahastoihin ja ohjelmiin, joita Euroopan komissio hallinnoi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Oikeusasiamies käynnisti kesäkuussa 2015 oma-aloitteisen tutkimuksen komission maksujen oikea-aikaisuudesta keskittyen maksuihin yksityisille toimeksisaajille ja edunsaajille, jotka todennäköisesti kärsivät eniten maksuviivästyksistä. Tämä tutkimus oli jatkoa neljälle aiemmalle samaa aihetta koskeneelle tutkimukselle.

Oikeusasiamies pyysi tietoja niiden tapausten lukumäärästä ja prosenttiosuudesta, joissa maksuviivästyksiä ilmeni, ilmenneiden viivästysten laajuudesta, niihin liittyvistä määristä ja tapauksista, joissa viivästyskorkoa maksettiin. Oikeusasiamies teki myös tarkastuksen paikan päällä saadakseen paremman käsityksen siitä, miten maksuprosessi toimii käytännössä.

Oikeusasiamies toteaa, että maksuviivästysten kokonaismäärä on kasvanut vuodesta 2013 kahden keskeisen tekijän vuoksi. Ensinnäkin nykyisessä varainhoitoasetuksessa, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2013, asetettiin tiukemmat maksuajat. Toiseksi EU:n budjettivallan käyttäjä (eli parlamentti ja neuvosto) rajoitti vuonna 2014 ”maksumäärärahoja”, jotka on osoitettu toimielimille laskujen maksamiseen vuoden aikana.

Oikeusasiamies on tyytyväinen komission edistymiseen maksuviivästysten määrän ja arvon vähentämisessä vuonna 2015 sen jälkeen, kun ne olivat huipussaan vuonna 2014. Hän myöntää, että maksumäärärahojen puute oli poikkeuksellinen tekijä, johon komissio ei voinut vaikuttaa. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että maksuviivästysten keskiarvojen nousu vuodesta 2013 alkaen ei merkinnyt sitä, että komission tulos olisi heikentynyt absoluuttisesti mitattuna. Samalla oikeusasiamies korostaa, että komission on ponnisteltava huomattavasti noudattaakseen nykyisessä varainhoitoasetuksessa säädettyjä tiukempia lakisääteisiä määräaikoja.

Oikeusasiamiehen tarkastus osoitti, että komissio seuraa tiiviisti sen toimintaa tällä alalla ja on kehittänyt monia hyviä käytäntöjä. Oikeusasiamies on kuitenkin huolissaan siitä, että osa komission ilmoittamista viimeaikaisista toimenpiteistä otettiin esille jo vuonna 2010 sen jälkeen, kun oikeusasiamies oli käynnistänyt kuulemisen aiemman tutkimuksen yhteydessä.

Heinäkuussa 2014 komissio hylkäsi kantelijan hakemuksen työskennellä asiantuntijana Indonesiassa toteutettavassa hankkeessa, koska hän oli jo sitoutunut työskentelemään samaan aikaan Liberiassa toteutettavassa EU:n rahoittamassa hankkeessa. Kantelija haki uudelleen tukea, kun hanke Liberiassa viivästyi ebolakriisin vuoksi, ja huomautti, että hän oli itse asiassa valmis työskentelemään hankkeen parissa Indonesiassa.

Oikeusasiamies totesi, että komissiolla on oikeus pyytää asiantuntijoita työskentelemään yksinomaan hankkeiden parissa tiettyinä ajanjaksoina. Hän totesi, että kantelija oli ilmoittanut olevansa valmis työskentelemään yksinoikeudella kahdessa päällekkäisessä hankkeessa. Kantelija ei selittänyt tätä ristiriitaa tehdessään alkuperäisen hakemuksensa. Toimitettujen tietojen perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio oli oikeassa hylätessään kantelijan ensimmäisen hakemuksen. Toisen hakemuksen osalta kantelija itse asiassa totesi, että Liberiassa meneillään oleva ebolakriisi merkitsi sitä, että hän oli itse asiassa vapaa työskentelemään hankkeen parissa Indonesiassa. Tämän jälkeen komissio tarkasteli hänen tilannettaan uudelleen. Oikeusasiamies katsoi tehneensä oikeudenmukaisen ja kohtuullisen arvion päätellessään, että kantelija ei voinut taata hänen käytettävyyttään. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että komissio ei myöskään tehnyt virhettä hylätessään hänen toisen hakemuksensa, joka koski työskentelyä Indonesian hankkeen parissa. Se jättää kuitenkin kysymyksiä siitä, miten komissio käsittelee ebolaepidemian kaltaisiin kriiseihin joutuneiden asiantuntijoiden oikeuksia.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut. Hän ehdotti komissiolle, että jos hanke on keskeytettävä, sen olisi oltava valmis vapauttamaan kaikki asianomaiset asiantuntijat yksinoikeussitoumuksesta.

Tapaus koski ryhmänjohtajan irtisanomista EU:n rahoittamassa hankkeessa Keski-Amerikassa.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komissio oli toiminut kohtuullisesti salliessaan hankkeen edunsaajan irtisanoa ryhmänjohtajan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn.

Kantelijalla oli Euroopan komission kanssa avustussopimus Egyptissä toteutettavan hankkeen rahoittamiseksi. Kyseisen sopimuksen mukaan kantelijan oli asetettava EU:hun sijoittautuneen pankin tai rahoituslaitoksen antama vakuus hankkeen ennakkomaksujen turvaamiseksi komissiossa. Sopimuksen voimaantulon jälkeen kävi ilmi, että kantelija ei pystynyt antamaan vaadittua vakuutta. Tästä syystä komissio irtisanoi sopimuksen.

Oikeusasiamies totesi, että komissio oli noudattanut sopimusvelvoitettaan kuulla kantelijaa ennen sopimuksen irtisanomista. Kantelijan komissiolle taloudellisista valmiuksistaan toimittamien tietojen perusteella oikeusasiamies totesi myös, että komissio saattoi kohtuudella ymmärtää, että kantelija ei olisi voinut toteuttaa hanketta ilman ennakkorahoitusta ja että sen vuoksi lisäneuvottelut olivat tarpeettomia.

Oikeusasiamies totesi, että komissio oli toiminut lainmukaisesti ja kohtuullisesti irtisanoessaan kantelijan kanssa tehdyn sopimuksen. Oikeusasiamies ehdotti kuitenkin, että komissio harkitsisi, että tuleviin sopimuksiin sisällytettäisiin vakiosopimusehtoihin määräys, joka oikeuttaisi avustuksen saajan luopumaan komission ennakkomaksuista. Tämä poistaisi velvoitteen asettaa rahoitusvakuus, jos tuensaaja pystyy osoittamaan, että sillä on hankkeen toteuttamiseen tarvittavat varat. Oikeusasiamies pyysi komissiota myös varmistamaan, että irtisanomiskirjeessä ilmoitetaan aina kyseisen päätöksen täsmällinen oikeusperusta sekä mahdollisuudet hakea päätökseen muutosta.

Asia koski komission päätöstä olla hyväksymättä tiettyjä kustannuksia, jotka kumppani oli ilmoittanut EU:n rahoittamaan hankkeeseen. Komission päätös merkitsi sitä, että sen konsortiolle suorittamasta loppumaksusta vähennettiin summa, jonka kyseinen kumppani oli saanut ennakkomaksuna. Koordinaattori väitti, että komission velvollisuutena on periä takaisin kyseiselle kumppanille virheellisesti maksetut varat.

Oikeusasiamies totesi, että komissio oli käsitellyt asian oikein, koska se olisi voinut aloittaa perinnän vain, jos unionilla olisi ollut velkaa. Rahoituksen jakautuminen hankekumppaneiden kesken on luonteeltaan erilainen kysymys, johon komissiolla ei ole velvollisuutta puuttua. Oikeusasiamies ei näin ollen havainnut komissiossa hallinnollista epäkohtaa.

Tapaus koski komission päätöstä julistaa tietyt kumppanin EU:n rahoittamalle hankkeelle ilmoittamat kustannukset tukeen oikeuttamattomiksi. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komission perusteet olla hyväksymättä kyseisiä kustannuksia olivat kohtuulliset. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Kantelija on pk-yritys, joka osallistui tuensaajana komission hankkeeseen. Se maksaa henkilöstölleen osinkoa osinkoina. Kun komissio vuonna 2014 hylkäsi osan kantelijan henkilöstökustannuksista tukeen oikeuttamattomina, kantelija väitti, että komissio oli aiemmin hyväksynyt sen palkkausmallin ja että sen vuoksi sillä oli perusteltu luottamus siihen, että sen henkilöstökustannukset korvattaisiin vastaavasti. Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Tutkittuaan komission asiakirja-aineiston oikeusasiamies totesi, että komissio ei ollut nimenomaisesti hyväksynyt kantelijan palkkamallia ja että perustellun luottamuksen edellytykset eivät täyttyneet. Oikeusasiamies katsoi lisäksi, että komission kanta oli oikeudellisesti oikea ja avustussopimuksen mukainen. Oikeusasiamies totesi kuitenkin myös, että komissio olisi voinut olla huolellisempi, ja varoitti kantelijaa hankkeeseen liittyessään siitä, että sen korvausmalli ei olisi hyväksyttävä. Toisessa kantelijalle osoitetussa kirjeessä komissio pahoitteli sitä, miten tapahtumat olivat kehittyneet, mutta toivoi myös, että kantelija jatkaisi osallistumistaan hankkeeseen. Oikeusasiamies totesi, että komissiolla ei ollut hallinnollista epäkohtaa tämän tapauksen käsittelyssä, vaikka oli valitettavaa, että kantelija ymmärsi, että komissio hyväksyisi sen palkkausmallin.