Kantelun tausta

1. Kantelun teki kansalaisaloitteen Plattform gegen Großkraftwerk Klagenfurt-Ost tiedottaja, joka kampanjoi Klagenfurtiin perustettavaa uutta kaasuhöyryvoimalaa vastaan. Tämän uuden voimalaitoksen on tarkoitus korvata Klagenfurtin vanha voimalaitos (FHKW). Kantelu koskee sitä, miten Euroopan komissio on käsitellyt kantelua, jonka mukaan Itävallan viranomaiset ovat rikkoneet EU:n lainsäädäntöä FHKW:n osalta (kantelun viite SG/CDC/2007/A/5384).

2. Ebenthalin kunta teki kyseisen rikkomista koskevan kantelun komissiolle 3 päivänä heinäkuuta 2007. Kunta väitti, että Itävallan tasavalta rikkoi FHKW:n osalta EY:n perustamissopimuksen 10 artiklaa (josta on tullut Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohta), luettuna yhdessä neuvoston direktiivin 96/61/EY [1], jäljempänä 'IPPC-direktiivi', 3, 5, 8, 13 ja 15 artiklan kanssa. Kuntaa edusti aluksi asianajaja L., jonka tilalle tuli myöhemmin toinen asianajaja U.

3. IPPC-direktiivi velvoittaa jäsenvaltioiden teollisuuslaitosten toiminnanharjoittajat minimoimaan saastumisen. Asianomaisten toimijoiden on näin ollen hankittava lupa, jäljempänä 'IPPC-lupa', oman jäsenvaltionsa viranomaisilta. Ebenthalin kunta väitti rikkomista koskevassa kantelussaan, että FHKW:n toiminta ei ollut IPPC-direktiivin mukaista.

4. L. lähetti 7.8.2007 komissiolle kirjeen, jossa hän kehotti komissiota ryhtymään toimiin ennen seuraavaa lämmityskautta.

5. L. lähetti 23.6.2008 komissiolle uuden kirjeen, joka koski jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kantelua. Hän huomautti, että kansalliset hallinnolliset muutoksenhakukeinot oli käytetty loppuun, ja pyysi tietoja rikkomista koskevan kantelun tilanteesta.

6. Kantelija kääntyi 9. tammikuuta 2009 oikeusasiamiehen puoleen (kantelu 194/2009/VL). Hän huomautti, että komissiolle oli lähetetty useita kirjeitä, erityisesti lämmityskausien 2007 ja 2008 aikana, joissa komissiota kehotettiin toimimaan. Kantelija katsoi, että komission olisi pitänyt toimia nopeammin. Lisäksi hän esitti useita väitteitä, jotka koskivat jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kantelun asiasisältöä. Hän ei kuitenkaan esittänyt mitään näyttöä väitteensä tueksi. Oikeusasiamies ei näin ollen löytänyt riittäviä perusteita tutkinnalle ja päätti asian käsittelyn 16. helmikuuta 2009. Oikeusasiamies kuitenkin ilmoitti kantelijalle, että tämä voi uusia kantelunsa edellyttäen, että hän toimittaa riittävät todisteet ja asiaa koskevan kirjeenvaihdon komission kanssa.

7. Kantelija uusi aiemman kantelunsa 24 päivänä helmikuuta 2009 ja sisällytti siihen asiakirjatodisteita.

Tutkinnan kohde

8. Kantelija esitti Euroopan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa seuraavat väitteet:

1. Komissio ei käsitellyt rikkomista koskevaa kantelua SG/CDC/2007/A/5384 kohtuullisessa ajassa.
2. Komission olisi pitänyt ryhtyä oikeustoimiin Itävallan tasavaltaa vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kantelun SG/CDC/2007/A/5384 perusteella.

9. Kantelija väitti, että komission olisi käsiteltävä kantelu nopeammin.

10. Kantelijan toinen väite liittyi rikkomista koskevan kantelun asiasisältöön. Koska komission kanta FHKW:n voimalaitokseen ei kuitenkaan ollut selkeä tämän kantelun jättämisajankohtana, oikeusasiamies katsoi, ettei toisen väitteen sisällyttämiselle hänen tutkimukseensa ollut tuolloin riittäviä perusteita. Näin ollen aloitettiin tutkimus ainoastaan kantelijan ensimmäisestä väitteestä ja väitteestä.

KYSYMYS

11. Oikeusasiamies aloitti 27. huhtikuuta 2009 tutkimuksen ja pyysi komissiolta lausuntoa kantelusta.

12. U. ilmoitti 3. kesäkuuta 2009 päivätyllä kirjeellä oikeusasiamiehelle toimivansa kantelijan asianajajana.

13. Komissio antoi lausuntonsa 13. heinäkuuta 2009. Lausunto toimitettiin kantelijalle ja hänen asianajajalleen ja kehotettiin esittämään huomautuksia.

14. Koska oikeusasiamies ei ollut saanut huomautuksia, hänen yksikkönsä tiedustelivat 24. marraskuuta 2009 kantelijan asianajajalta, aikoiko tämä esittää huomautuksia. U. vahvisti, että näin oli, ja esitti 11 päivänä joulukuuta 2009 huomautuksia kantelijan puolesta.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

Alustavat huomautukset

15. Kantelijan ensimmäinen väite liittyy läheisesti hänen väitteeseensä. Niitä on näin ollen tarkasteltava yhdessä.

A. Väite, jonka mukaan rikkomuskantelua SG/CDC/2007/A/5384 ei ole käsitelty kohtuullisessa ajassa, ja siihen liittyvä väite

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

16. Kantelija väitti, että komissio ei käsitellyt kohtuullisessa ajassa Ebenthalin kunnan tekemää rikkomista koskevaa kantelua, ja väitti, että sen olisi käsiteltävä kantelu mahdollisimman nopeasti.

17. Lausunnossaan komissio totesi saaneensa Ebenthalin kunnalta kantelun vuonna 2007. Kantelua tukivat ja täydensivät myöhemmin ristiriitaiset asiantuntijalausunnot, joissa esitettiin väitteitä FHKW:n yhteensopivuudesta yhteisön oikeuden kanssa ja sitä vastaan.

18. Myöhemmästä kirjeenvaihdostaan Ebenthalin kunnan tai sen edustajien kanssa komissio esitti seuraavat selitykset.

19. Se selitti 25.10.2007 päivätyssä vastauksessaan, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamiselle Itävaltaa vastaan ei ollut riittäviä perusteita. PM _10:n, SO _2:n ja NO _x:n raja-arvoja, jotka vahvistettiin heinäkuussa 2006 julkaistussa suuria polttolaitoksia koskevassa asiakirjassa "Best Available Techniques Reference", jäljempänä 'BREF'[2], ei voitu tässä vaiheessa pitää oikeudellisesti sitovina.

20. Komissio vastasi 11 päivänä heinäkuuta 2008 L:n 23 päivänä kesäkuuta 2008 päivättyyn toiseen kirjeeseen. Tässä kirjeessä komissio totesi, että voidakseen arvioida asiaa tarkemmin sen olisi saatava lisäasiakirjoja, erityisesti aiemmassa kirjeenvaihdossa mainittuja asiantuntijalausuntoja ja asiaa käsitelleen Kärntenin riippumattoman hallinto-oikeuden lopullista päätöstä.

21. Toisessa kirjeessä, joka oli päivätty virheellisesti 23.6.2008 mutta jossa viitattiin komission 11.7.2008 päivättyyn kirjeeseen, L. ilmoitti komissiolle, että perustuslakituomioistuimelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle oli nostettu kanne, joka koski Kärntenin riippumattoman hallintotuomioistuimen päätöstä sekä Klagenfurtin kaupungin päätöstä FHKW:n luvan uusimisesta. L. ei kuitenkaan viitannut enempää komission 11.7.2008 päivätyssä kirjeessään esittämään lisäasiakirjoja koskevaan pyyntöön.

22. U ilmoitti 13.1.2009 komissiolle ottaneensa hoitaakseen Ebenthalin kunnan oikeudellisen edustajan. Hän lisäsi, että Kärntenin riippumattomalle hallinto-oikeudelle tehty uusi valitus oli johtanut päätökseen, jonka mukaan FHKW voisi jatkaa toimintaansa vuoteen 2015 saakka. Lisäksi hän ilmoitti komissiolle, että Itävallan perustuslakituomioistuimessa vireillä oleva asia on edelleen vireillä.

23. Komissio muistutti 30.1.2009 U:ta siitä, että se ei ollut vieläkään saanut pyytämiään asiakirjoja ja että se haluaisi saada johdonmukaisen kuvauksen kaikista siihen mennessä kansallisella tasolla toteutetuista oikeudellisista toimista ja niiden tuloksista, koska aiemmin saadut tiedot vaikuttivat epäjohdonmukaisilta ja epäjohdonmukaisilta. Lisäksi se esitti yksityiskohtaisen selvityksen siitä, miksi se katsoi saamiensa tietojen perusteella, ettei ollut perusteltua syytä olettaa, että IPPC-direktiiviä olisi rikottu.

24. U. toimitti 10.2. ja 17.2.2009 komissiolle kaksi asiantuntijalausuntoa, joita oli käytetty oikeudenkäynnissä Kärntenin riippumattomassa hallinto-oikeudessa. Hän selitti, että kyseisen tuomioistuimen tuomiot eivät olleet vielä saatavilla. Lisäksi hän vahvisti, että kanteet perustuslakituomioistuimessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa ovat edelleen vireillä.

25. Komissio selitti 27 päivänä maaliskuuta 2009 päivätyssä toisessa kirjeessään, että sen tällä välin saamat tiedot eivät oikeuttaneet muuttamaan sen 30 päivänä tammikuuta 2009 päivätyssä kirjeessä esitettyä kantaa.

26. Koska saadut tiedot olivat joko epäselviä tai puutteellisia, komissio kysyi U:lta 20 päivänä maaliskuuta 2009 päivätyllä sähköpostiviestillä, oliko nykyinen FHKW:n IPPC-lupa pätevä Itävallan lainsäädännön nojalla. Komissio totesi, että se ei ollut saanut vastausta tähän sähköpostiviestiin, kun se laati lausuntonsa tästä kantelusta. Se huomautti, että U. oli helmikuussa 2009 päivätyssä kirjeessään todennut, että "toistaiseksi on oletettava", että voimala toimi ilman voimassa olevaa lupaa. U:n Itävallan perustuslakituomioistuimelle 5.1.2009 esittämästä huomautuksesta ilmenee kuitenkin, ettei hän itse asiassa tiennyt, toimiko voimala ilman voimassa olevaa lupaa.

27. Komissio totesi, että sen olisi aloitettava jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely, jos FHKW ei toimisi voimassa olevan IPPC-luvan perusteella. Koska Ebenthalin kunta ei kuitenkaan ollut vastannut edellä esitettyyn kysymykseen, komissiolla ei ollut mitään syytä epäillä, että voimalaitoksen toiminta perustui voimassa olevaan lupaan.

28. Komissio katsoi, että se oli vastannut Ebenthalin kunnan tiedusteluihin asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti toimitettujen tietojen perusteella. Se totesi lisäksi toteuttaneensa kaikki tarvittavat toimenpiteet Ebenthalin kunnan asianajajien esittämän asiakirja-aineiston käsittelemiseksi ja lähetti oikea-aikaiset vastaukset heidän tiedusteluihinsa. Komissio korosti, että se oli myös selittänyt yksityiskohtaisesti, miksi toimitettujen tietojen perusteella ei ollut riittävästi seikkoja, joiden perusteella olisi voitu olettaa, että yhteisön oikeutta oli rikottu.

29. Huomautuksissaan kantelija ei kommentoinut komission lausunnon sisältöä. Sen sijaan hän toimitti tiettyjä tietoja FHKW:n luvasta ja pyysi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kantelun uudelleentarkastelua.

Oikeusasiamiehen arviointi

30. Oikeusasiamies toteaa aluksi, että kantelija ja komissio eivät ole toimittaneet hänelle jäljennöksiä kaikesta käsiteltävän asian kannalta merkityksellisestä kirjeenvaihdosta. Hän toteaa kuitenkin myös, että kantelija ei ole kiistänyt komission lausunnossaan esittämää yksityiskohtaista kuvausta kirjeenvaihdosta.

31. Oikeusasiamies katsoo hänelle toimitettujen todisteiden perusteella, että komissio on toiminut tässä asiassa aktiivisesti ja nopeasti. Komission väite, jonka mukaan se ei voinut ryhtyä lisätoimiin hankkimatta 30 päivänä tammikuuta 2009 pyytämiään tietoja, vaikuttaa kohtuulliselta. Kantelija ei ole väittänyt, että asiaankuuluvat tiedot olisi toimitettu komissiolle.

32. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio ei näytä viivyttäneen kohtuuttomasti asiaa koskevan rikkomusasian käsittelyä. Tutkittavaksi otettujen väitteiden ja väitteiden osalta ei näin ollen ole havaittu hallinnollista epäkohtaa.

33. Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija näyttää pyrkineen toimittamaan joitakin komission pyytämiä tietoja. Nämä tiedot olisi kuitenkin pitänyt toimittaa komissiolle, joka käsittelee asianomaista rikkomista koskevaa kantelua. Yksinkertaistaakseen asioita oikeusasiamies toimittaa komissiolle jäljennöksen kantelijan huomautuksista tämän päätöksen mukana.

C. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavat päätelmät:

Käsiteltävässä asiassa ei ole todettu hallinnollista epäkohtaa.

Kantelijalle ja Euroopan komissiolle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 5 päivänä heinäkuuta 2010.

[1] Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24.9.1996 annettu neuvoston direktiivi 96/61/EY (EYVL L 257, s. 26). Tämä direktiivi on sittemmin korvattu direktiivillä 2008/1/EY (EUVL 2008, L 24, s. 8).

[2] Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskeva vertailuasiakirja, EUVL 2006, C 253, s. 5.