Kantelun tausta

1. Tämä kantelu koskee ulkopuolisen asiantuntijan vetäytymistä Euroopan komission pyynnöstä Euroopan komission hankkeesta.

2. Kantelija on asekaupan valvonnan asiantuntija. Hän työskenteli yhdessä kahden muun asiantuntijan kanssa yhdessä komission hankkeista, jotka sijaitsivat useissa kehitysmaissa.

3. Euroopan oikeusasiamies toteaa, että komission EuropeAid-yhteistyötoimisto teki konsortion kanssa puitesopimuksen X 1. syyskuuta 2009. Komissio ja konsortio tekivät 8. maaliskuuta 2010 erityissopimuksen asiantuntijavierailusta kolmeen kehitysmaahan. Toimeksiannossa edellytettiin, että kolme asiantuntijaa tekee validointitutkimuksen näissä kolmessa maassa.  Tämän jälkeen kantelija teki asiantuntijasopimuksen jonkin yhteenliittymän kumppaniorganisaation kanssa. Ryhmän kaksi muuta asiantuntijaa (kantelijan työtoverit hankkeessa) tulivat jäsenvaltioiden kansallisilta viranomaisilta.

4. Ennen tarkastuskäyntiä asiantuntijaryhmä laati kyselylomakkeen, joka toimitetaan toimivaltaisille viranomaisille, ja lähetti sen komission hyväksyttäväksi. Brysselissä pidettiin 20. toukokuuta 2010 kolmen asiantuntijan ja EuropeAid-toimiston välinen tiedotuskokous, jonka aikana komissio hyväksyi kyselylomakkeen. Asiantuntijat laativat tiedotuskokouksen jälkeen alustavan raportin, jonka myös komissio hyväksyi.

5. Asiantuntijaryhmä osallistui 16.–19. kesäkuuta 2010 kehitysmaihin suuntautuneeseen valtuuskuntaan. Koska asiantuntijoiden työ (ilmavalvonta, asekauppa ja Interpolin menettelyt) on erityisen arkaluonteista, komissio päätti, että asiantuntijoiden mukana olisi komission edustaja. Nyt käsiteltävässä asiassa asiantuntijaryhmän mukana oli X komission EuropeAid-toimistosta. Kesäkuun 16 ja 18 päivän 2010 välisenä aikana järjestettiin useita kokouksia asianomaisen kehitysmaan eri viranomaisten sekä joidenkin muiden viranomaisten [1] kanssa. Kokouksissa oli läsnä myös asianomaisessa kehitysmaassa sijaitsevan EU:n edustuston virkamies.

6. Kantelijalla ja komissiolla on erilainen näkemys siitä, mitä tapahtui kehitysmaiden viranomaisten kanssa pidetyissä kokouksissa, erityisesti yhden erityisen elimen kanssa pidetyissä kokouksissa.

7. Komission mukaan kantelija poikkesi toistuvasti kyselylomakkeesta kokouksessa, esitti useita johtavia kysymyksiä, viittasi toimeksiantoon kuulumattomiin asioihin (kuten kysymyksiin mahdollisista yhteyksistä kehitysmaiden paikallisviranomaisten ja toiseen kehitysmaahan suuntautuvan asekaupan välillä) ja esitti henkilökohtaisia näkemyksiään Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta alueella.

8. Kantelijan mukaan X ei kuitenkaan pitänyt vastauksista ja tiedoista, jotka kehitysmaiden viranomaiset toimittivat kyselylomakkeeseen, koska nämä vastaukset ja tiedot olivat ristiriidassa kaikkien tehtävänmäärityksessä esitettyjen oletusten kanssa. Kantelijan mukaan kaikki virkamiehet totesivat seuraavaa: i) maahan saapuvien pienaseiden ja kevyiden aseiden pääasiallinen reitti oli meriteitse; ii) suurin osa pienaseista ja kevyistä aseista kuljetettiin sitten maan yli; ja iii) itse kehitysmaan hallitus osallistui pienaseiden ja kevyiden aseiden jakamiseen valtiollisille ja valtiosta riippumattomille toimijoille.

9. Kantelijan mukaan X. vastasi kantelijan viranomaisille esittämiin kysymyksiin. Komission mukaan tämä toimenpide oli tarpeen sen varmistamiseksi, että esitetyt kysymykset olivat tehtävänkuvauksen mukaisia. Komission mukaan kantelija kyseenalaisti avoimesti X:n puheenvuoron kokouksessa. Kokouksen jälkeen kantelijalla ja X:llä oli suullinen riita.

10. Komissio lähetti 29. kesäkuuta 2010 toimeksisaajalle kirjeen, jonka otsikkona oli "Asiantuntijan [kantelijan] korvaaminen". Tässä kirjeessä komissio totesi, että ”[kantelija] on useaan otteeseen [...] viranomaisten kanssa pidetyissä virallisissa kokouksissa poikennut merkittävästi toimeksiannosta. Sen lisäksi, että operaation tulokset vaarantuivat, aiheen arkaluonteisuuden vuoksi oli olemassa vaara, että laiton asekauppa vaarantaisi poliittiset suhteet [...] viranomaisiin. Tämän seurauksena on ilmennyt selvä ristiriita erillissopimuksen toimeksiannossa vahvistettujen velvoitteiden kanssa. Koska tämä huomautettiin [kantelijalle] virkamatkan aikana, [kantelija] omaksui uhkaavan asenteen X:ää kohtaan. Näin ollen [kantelijan] todettiin laiminlyöneen tehtävänsä pätevällä, ammattimaisella ja tehokkaalla tavalla, mitä pidetään puitesopimuksen yleisten ehtojen [– –], jäljempänä ’yleiset ehdot’, 8 artiklassa tarkoitettuna sopimusrikkomuksena. Ottaen huomioon yleisten ehtojen 17 artiklan hankintaviranomainen haluaa, että [kantelija] erotetaan ryhmästä välittömästi [2]. [Kantelijan] korvaamista ei katsota tässä vaiheessa tarpeelliseksi. Kahden jäljellä olevan asiantuntijan olisi pantava sopimus täytäntöön ... [Kantelijalle] maksetaan tähän mennessä suoritetuista palveluspäivistä ja niihin liittyvistä virkamatkakuluista edellyttäen, että hän toimittaa havainnoistaan erillisen raportin, jonka hankintaviranomainen hyväksyy.”

11. Kantelija teki 10. elokuuta 2010 oikeusasiamiehelle ensimmäisen kantelun (1764/2010/OV). Kantelu sisälsi liitteenä jäljennöksen komission 29. kesäkuuta 2010 päivättyyn kirjeeseen annetusta vastausluonnoksesta, joka toimeksisaajan ja kahden muun asiantuntijan oli allekirjoitettava.  Vastausluonnoksessa viitattiin X:n ja kantelijan väliseen " noloon välikohtaukseen"ja kuvailtiin, mitä oli tapahtunut tapaamisessa tietyn elimen kanssa.  Kuten vastausluonnoksesta käy ilmi, X oli yllättynyt asiantuntijoiden ja erityisesti kantelijan esittämistä kysymyksistä. Koska X piti näitä kysymyksiä merkityksettöminä, hän keskeytti kantelijan kokouksen aikana eikä antanut hänen jatkaa kysymysten käsittelyä. Tämä aiheutti jännittynyttä tilannetta ja epämukavuutta kokouksen aikana ja asiantuntijaryhmän välillä. Kokouksen jälkeen kantelija ja X. keskustelivat tapauksesta, joka kirjeluonnoksen mukaan"oli saattanut mennä jollain tavalla liian kovaa". Kirjeluonnoksessa todettiin, että oli suuri virhe syyttää kantelijaa antamatta hänelle mahdollisuutta vastata syytöksiin tai kysyä kahdelta muulta asiantuntijalta, mitä tapahtuman aikana tarkalleen tapahtui.

12. Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehen toimiston kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa ja oikeusasiamiehelle 9. syyskuuta 2010 lähetetyssä sähköpostiviestissä, että edellä mainittua vastausluonnosta ei ollut lähetetty komissiolle, koska toimeksisaaja ei halunnut allekirjoittaa sitä yhdessä. Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle 21. syyskuuta 2010, että hänen kanteluaan ei voida ottaa käsiteltäväksi, koska hän ei ollut ottanut etukäteen asianmukaisesti yhteyttä komissioon. Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle, että hän voisi uusia kantelunsa otettuaan ensin yhteyttä komissioon.

13. Kantelija valitti komissiolle 23 päivänä syyskuuta 2010 päivätyllä sähköpostiviestillä, jonka sisältö toistettiin 27 päivänä syyskuuta 2010 päivätyssä kirjeessä, 29 päivänä kesäkuuta 2010 päivätystä kirjeestä. Kantelija väitti, että komission kirje perustui yksinomaan X:n lausuntoihin ja että komissio ei pyytänyt kantelijan tai hänen kahden kollegansa näkemyksiä. Kantelija väitti sähköpostiviestissään ja kirjeessään komissiolle, että komission virkamiehet yrittivät puuttua riippumattomaan toteutettavuutta koskevaan ennakkoarviointitutkimukseen kahteen otteeseen:

Ensinnäkin silloin, kun komission virkamies vaaransi tutkimuksen riippumattomuuden ennen tarkastusmatkaa. Kantelija totesi väittäneensä alusta alkaen, että hanke oli virheellinen, ja huomautti, että kyseinen kehitysmaa oli mukana laittomassa asekaupassa naapurimaihin; että merisatamat olivat tärkeimmät aseväylät alueelle ja että ilmateitse ei salakuljetettu merkittäviä aseita. Tämän seurauksena hän totesi, että X osallistui virkamatkaan olemalla läsnä paikallisviranomaisten kanssa pidetyssä kokouksessa ja hoitamalla kokoukset itse. Kantelija totesi, että asiantuntijat olivat aina X:n seurassa, vaikka aluksi heille ilmoitettiin, että he voivat suorittaa haastattelunsa ilman komission edustajan läsnäoloa. Tämä esti tilanteen riippumattoman arvioinnin.

Toiseksi kantelija totesi, että X. arvosteli kehitysmaahan tehdyn tarkastuskäynnin aikana julkisesti kantelijaa siitä, että tämä ylitti tehtävänkuvauksen ja esitti epäolennaisia kysymyksiä. Kantelija väitti, että jos X halusi arvostella häntä, hänen olisi pitänyt tehdä se yksityisesti. Tehdessään tämän julkisesti X nolasi kantelijan ja heikensi hänen ja hänen kahden kollegansa sekä tutkimuksen uskottavuutta.

14. Komissiolle lähettämässään sähköpostiviestissä ja kirjeessä kantelija väitti myös, ettei hän ollut poikennut merkittävästi tehtävänmäärityksestä. Hän väitti seuraavaa: i) kaikki kysymykset on toimitettu komissiolle ennen lähtöä; ii) komissio ei esittänyt vastalauseita; iii) hän on noudattanut ennalta laadittua luetteloa; ja iv) X. ei arvostanut kantelijan esittämiin kysymyksiin annettuja vastauksia. Kantelija huomautti, että ilmateitse tapahtuvaa asekauppaa koskevien tosiseikkojen selvittämiseksi asiantuntijoiden oli myös selvitettävä, oliko asekauppaa muilla keinoin. Tämä selittää sen, miksi oli esitettävä monia kysymyksiä, joista osa ei ollut suoraan merkityksellisiä aiheen kannalta, mutta antoi lopulta selkeän kuvan asiasta.

15. Komissiolle lähettämässään sähköpostiviestissä ja kirjeessä kantelija kyseenalaisti myös X:n väitteen, jonka mukaan kantelija oli vaarantanut diplomaattisuhteet kehitysmaahan. Hän huomautti, että työskenneltyään YK:ssa konsulttina ja kansallisessa ulkoministeriössä hän oli vieraillut monissa maissa ja puhunut eri valtion virastojen kanssa ilman ongelmia aiemmin.

16. Kantelija vaati sähköpostiviestissään ja kirjeessään komissiolle lisäksi, että komission olisi

i) kumoamaan 29. kesäkuuta 2010 päivätyn kirjeen ja erityisesti sen sisältämät "valheet"; ja

ii) Maksetaan 14 000 euron suuruinen korvaus (vastaa konsulttipalkkiota, jonka hän menetti X:n toimien vuoksi).

17. Koska kantelija ei saanut komissiolta vastausta, hän toimitti kantelunsa oikeusasiamiehelle uudelleen 15. marraskuuta 2010. Kantelussaan kantelija toisti komissiolle 23 päivänä syyskuuta 2010 lähettämänsä sähköpostiviestin ja 27 päivänä syyskuuta 2010 lähettämänsä kirjeen.

Tutkimuksen kohde

18. Oikeusasiamies pyysi komissiota antamaan lausunnon seuraavista neljästä väitteestä ja kahdesta väitteestä.

Väitteet:

(1) Komissio ei kunnioittanut kantelijan puolustautumisoikeuksia, koska se perusti 29 päivänä kesäkuuta 2010 päivätyn kirjeensä yksinomaan X:n lausuntoihin antamatta kantelijalle tai kahdelle muulle asiantuntijalle mahdollisuutta ilmaista näkemyksiään.

(2) Komissio puuttui hankkeeseen epäasianmukaisesti: i) ennen valituksen tekijän lähtöä; ja ii) paikan päällä kehitysmaassa arvostelemalla häntä julkisesti;

(3) Komission (29. kesäkuuta 2010 päivätyssä kirjeessään) esittämä syytös, jonka mukaan kantelija poikkesi huomattavasti tehtävänmäärityksestä, on virheellinen, koska kaikki kantelijan paikallisviranomaisille esittämät kysymykset oli aiemmin hyväksytty.

(4) Komission syytös, jonka mukaan kantelijan toimet saattaisivat vaarantaa diplomaattisuhteet kehitysmaihin, on virheellinen.

Korvausvaatimukset:

Komission olisi

(1) kumoaa 29.6.2010 päivätyn kirjeen ja erityisesti siihen sisältyvät väitetysti virheelliset lausunnot ja

(2) Maksa 14 000 euron korvaus (vastaa menetettyä konsulttipalkkiota).

19. Mitä tulee edellä esitettyyn ensimmäiseen väitteeseen, oikeusasiamies kiinnitti komission huomion kriittiseen huomautukseen, jonka hän esitti 16. joulukuuta 2009 asiassa 2449/2007/VIK tekemässään päätöksessä, ja vastaukseen, jonka hän antoi komission vastaukseen tähän kriittiseen huomautukseen. Vastauksessaan oikeusasiamies kiinnitti komission huomion varainhoitoasetuksen uudelleentarkastelua koskevaan komission julkiseen kuulemiseen antamansa vastauksen 6 kohtaan (" Alihankkijoiden ja henkilöstön oikeudet").

Tiedustelu

20. Kantelu toimitettiin komissiolle lausuntoa varten. Komissio antoi lausuntonsa 21. maaliskuuta 2011. Lausunto toimitettiin tämän jälkeen kantelijalle, joka lähetti huomautuksensa 3. toukokuuta 2011. Oikeusasiamies esitti 18. marraskuuta 2011 komissiolle ehdotuksen sovintoratkaisuksi. Komissio lähetti vastauksensa 6. helmikuuta 2012. Se toimitettiin kantelijalle, joka lähetti huomautuksensa 14. helmikuuta 2012. Kantelija esitti myös lisähuomautuksia 10 päivänä huhtikuuta 2012 sen jälkeen, kun komissio oli ilmoittanut hänelle 2 päivänä huhtikuuta 2012 lopullisesta päätöksestään.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

A. Alustava huomautus

21. Lausunnossaan komissio huomautti, että hanke on osa vakautusvälineen vuotuista toimintasuunnitelmaa 2010, joka on erittäin arkaluonteinen, koska siinä käsitellään muun muassa terrorismia, järjestäytynyttä rikollisuutta, huumausaineita ja laitonta asekauppaa kolmansissa maissa. Hankkeen erittäin arkaluonteisen kansainvälisen luonteen vuoksi ja tietosuojasyistä komissio katsoi, että oikeusasiamiehelle osoitetun asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön tapauksessa ja asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [3] 4 artiklassa säädettyjen asiaankuuluvien poikkeusten perusteella sen lausuntoa ei voitu antaa. Oikeusasiamies on näin ollen päättänyt luokitella tämän kantelun luottamukselliseksi.

B. Väitetty puolustautumisoikeuksien loukkaaminen

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

22. Kantelija väitti, että komissio ei kunnioittanut hänen puolustautumisoikeuksiaan, koska se perusti 29 päivänä kesäkuuta 2010 päivätyn kirjeensä yksinomaan X:n lausuntoihin antamatta hänelle tai kahdelle muulle asiantuntijalle mahdollisuutta ilmaista näkemyksiään.

23. Komissio totesi lausunnossaan, että sillä ei ollut sopimussuhdetta kantelijan kanssa ja että sopimusosapuolet olivat Euroopan komissio ja konsortio. Komissiolla ei näin ollen ole sopimusvelvoitteita toimeksisaajiensa palveluksessa olevien asiantuntijoiden kanssa. Komissio totesi lisäksi, että se oli tietoinen oikeusasiamiehen päätöksestä asiassa 2449/2007/VIK. Oikeusasiamiehen kriittisen huomautuksen johdosta EuropeAid on muuttanut palvelusopimusten yleisten ehtojen asianomaista artiklaa tarkistettaessa marraskuussa 2010 EU:n ulkoisten toimien sopimusmenettelyjä koskevaa käytännön opasta. Palvelusopimusten yleisten ehtojen nykyisessä 17 artiklan 2 kohdassa määrätään nyt seuraavaa: ”Hankintaviranomainen voi kirjallisesta ja perustellusta pyynnöstä, jolle konsultti esittää omat ja henkilöstön jäsenen huomautukset, määrätä sijaisen, jos se katsoo, että henkilöstön jäsen on tehoton tai ei hoida sopimuksen mukaisia tehtäviään.” Komissio ilmoitti asiasta oikeusasiamiehelle kanteluun 53/2009/MF liittyvässä viimeisimmässä vastauksessaan.

24. Komissio korosti, että se on erittäin halukas suunnittelemaan ja valmistelemaan tarkastuskäyntejä etukäteen, eikä käsiteltävänä oleva asia ollut poikkeus. Erityistä huomiota kiinnitettiin siksi siihen, että paikallisviranomaisille esitettiin yhteisesti sovitut kysymykset. Viimeksi mainitut saivat myös kyselylomakkeen, jotta he voisivat valmistautua asiantuntijaryhmän tapaamiseen. Kantelija kuitenkin poikkesi merkittävästi sovituista kysymyksistä erityisesti tapaamisessa yhden erityisen elimen kanssa. Komissio huomautti, että tämä elin on ylikansallinen keskus, jonka kanssa EU:lla on pitkäaikainen yhteistyösuhde. Se lisäsi, että nämä seikat huomioon ottaen on erityisen tärkeää taata, ettei kansallisten vastapuolten kanssa synny väärinkäsityksiä ja ettei EU:n edustustojen ammatillista imagoa kyseenalaisteta. Kantelija jätti erityisesti huomiotta komission virkamiesten huomautukset ja suositukset, esitti virkamatkan ulkopuolelle jääviä kysymyksiä, kommentoi poliittisia kysymyksiä, jotka eivät kuuluneet sovittuun kyselylomakkeeseen, ja uhkasi elimen kanssa pidettyjen kokousten jälkeen X:ää pysäköintialueella ja varoitti häntä puuttumasta asiaan uudelleen. Kantelijan toiminta antoi näin ollen perusteet komission pyynnölle, joka koski hänen peruuttamistaan asiantuntijana. Ei myöskään olisi ollut perusteltua sallia valituksen tekijän jatkaa työskentelyä muissa asianomaisissa kehitysmaissa. Komissio huomautti, että X:n esimiehet komissiossa sekä useat sidosryhmät ovat tähän mennessä olleet täysin tyytyväisiä X:n työhön. Komissio huomautti myös, että X on työskennellyt komissiossa vuodesta 2001 ja että hän on avustanut ja johtanut monia asiantuntijaryhmiä monilla samankaltaisilla virkamatkoilla.

25. Komissio väitti ilmoittaneensa sopimuspuolelle pyynnöstään saada kantelija vetäytymään hankkeesta ja pyytäneensä siltä välitöntä vastausta. Kun komissio oli lähettänyt 29 päivänä kesäkuuta 2010 päivätyn kirjeensä, kaikki kantelijan esittämät pyynnöt olisi voitu osoittaa toimeksisaajalle. Toimeksisaaja ei kuitenkaan pyytänyt lisätietoja eikä esittänyt valitusta kolmen kuukauden kuluessa komission kirjeen lähettämisestä. Päinvastoin toimeksisaaja suostui 4.8.2010 päivätyllä sähköpostiviestillä suorittamaan toimeksiannon kahden jäljellä olevan asiantuntijan kanssa.

26. Komissio väitti lisäksi, että paikallisten viranomaisten kanssa pidetyissä kokouksissa kantelijalle oli ilmoitettu hänen tekemistään virheistä ja häntä oli pyydetty pidättäytymään niiden toistamisesta. Näin ollen komissio antoi virkamatkaan liittyneiden edustajiensa välityksellä kantelijalle suoran tilaisuuden paitsi tulla kuulluksi myös korjata virheensä. Vasta kantelijan vastahakoisuuden jälkeen komissio pyysi häntä peruuttamaan hakemuksensa.

27. Kantelija totesi, että komission lausunto, jonka mukaan hän oli uhannut X:ää ja varoittanut häntä olemaan puuttumatta asiaan uudelleen, oli "valhe" ja että hänen kollegansa, toisin sanoen kaksi muuta asiantuntijaa, voisivat vahvistaa tämän. Kantelija totesi menettäneensä kärsivällisyytensä kokouksessa, kun X. sen sijaan, että olisi käsitellyt asiaa yksityisesti, huomautti julkisesti virheistä, joihin kantelijan väitettiin syyllistyneen. Kantelija totesi, että näin ollen hän arvosteli tätä väliintuloa sekä kokouksen aikana että sen jälkeen. Kantelija totesi, että kokouksen jälkeen hän ilmoitti X:lle rakennuksen parkkipaikalla, että hänen käyttäytymisensä oli sopimatonta, ja pyysi saada tietää, mikä X:n ongelma hänellä oli. X vastasi ylimielisesti, ettei hän hyväksynyt kantelijan käyttäytymistä, ja poistui paikalta. Kantelija huomautti kuitenkin, ettei hän uhkaillut X:ää. Hän myös ihmetteli, mitä virheitä hän oli tehnyt.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

28. Oikeusasiamies korosti ensinnäkin, että komissiolla on periaatteessa laaja harkintavalta valitessaan asiantuntijoita, jotka se valitsee työskentelemään hankkeidensa parissa. Komissiolla on aina vapaus, myös vaikuttavuuden ja tehokkuuden vuoksi (esimerkiksi asiantuntijoiden ja komission välisen tehokkaan yhteistyön varmistamiseksi), päättää, että se tekee mieluummin yhteistyötä yhden asiantuntijan kanssa kuin toisen.

29. Euroopan unionin perusoikeuskirjan [4] 41 artiklassa vahvistettu oikeus hyvään hallintoon sisältää oikeuden tulla kuulluksi ennen kuin henkilöä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti, ja hallinnon velvollisuuden perustella päätöksensä. Oikeutta hyvään hallintoon kehitetään edelleen hyvän hallintotavan eurooppalaisessa säännöstössä [5]. 16 artiklassa (oikeus tulla kuulluksi ja antaa lausuntoja) todetaan, että tapauksissa, joissa on kyse yksilöiden oikeuksista tai eduista, toimielin varmistaa, että puolustautumisoikeuksia kunnioitetaan kaikissa päätöksentekomenettelyn vaiheissa ja että jokaisella yleisöön kuuluvalla on oikeus esittää kirjallisia huomautuksia ja tarvittaessa suullisia huomautuksia ennen päätöksen tekemistä tapauksissa, joissa on tehtävä hänen oikeuksiinsa tai etuihinsa vaikuttava päätös. Jos komissio siis päättää olla jatkamatta suhdettaan tiettyyn asiantuntijaan, sen olisi annettava kyseiselle asiantuntijalle tilaisuus esittää näkemyksensä ehdotetusta korvaamisesta ennen kuin se ottaa siitä lopullisen kannan. Tämä on erityisen tärkeää, jos asiantuntijan korvaamiseksi esitetty syy on asiantuntijan vakava virhe, kuten tässä tapauksessa, jossa kantelijaa syytettiin "uhkaavasta asenteesta"komission virkamiestä kohtaan.

30. Kantelija ei ollut suoraan komission palveluksessa, vaan sen konsortion jäsen, jonka kanssa komissiolla oli sopimus. Oikeusasiamies on johdonmukaisesti todennut, että alihankkijoille ja niiden henkilöstölle olisi tiedotettava ja niille olisi annettava mahdollisuus vastata, jos EU:n toimielin arvostelee niiden toimintaa [6]. Komissio on todennut lausunnossaan, että sen palveluhankintoja koskevien yleisten ehtojen 17 artiklan 2 kohdassa määrätään nyt, että ”hankintaviranomainen voi kirjallisesta ja perustellusta pyynnöstä, jolle konsultti esittää omat ja henkilöstön jäsenen huomautukset, määrätä sijaisen, jos se katsoo, että henkilöstön jäsen on tehoton tai ei hoida sopimuksen mukaisia tehtäviään”.

31. Käsiteltävänä olevan asian osalta vaikutti siltä, että kantelijalle ei annettu tilaisuutta tulla kuulluksi ennen kuin komissio päätti, että hänet olisi poistettava hankkeesta. Komissio pyysi 29. kesäkuuta 2010 päivätyssä kirjeessään sopimuspuolta poistamaan kantelijan välittömästi asiantuntijaryhmästä. Näin ollen oli selvää, että kantelijalle ei annettu lainkaan mahdollisuutta tulla kuulluksi ennen tämän päätöksen tekemistä ja täytäntöönpanoa. Lisäksi komissio lähetti kirjeensä vain kymmenen päivää sen jälkeen, kun tarkastusmatka kehitysmaahan oli päättynyt. Ei ollut mitään näyttöä siitä, että komissio olisi kyseisenä ajanjaksona ottanut yhteyttä sopimuspuoleen ja ilmoittanut aikomuksestaan pyytää kantelijaa peruuttamaan hakemuksensa välittömästi. Komission väite, jonka mukaan kantelijalle oli tiedotettu paikallisviranomaisten kanssa pidetyissä kokouksissa väitetyistä virheistä ja hänelle oli näin ollen annettu suora tilaisuus tulla kuulluksi, ei ollut merkityksellinen, koska komissio ei ollut tuolloin vielä ilmoittanut kantelijalle tai sopimuspuolelle, että se pyytäisi tämän peruuttamista. Tämän seurauksena kantelijalla ei koskaan ollut mahdollisuutta puolustautua pyytämäänsä peruuttamista vastaan.

32. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päätteli, että koska komissio ei antanut kantelijalle mahdollisuutta vastata sen 29. kesäkuuta 2010 päivätyssä kirjeessä esittämään kritiikkiin ja koska se pyysi toimeksisaajaa peruuttamaan kantelijan välittömästi, se ei kunnioittanut kantelijan puolustautumisoikeuksia eikä toiminut EU:n perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti. Oikeusasiamies katsoi, että komissio voisi edelleen korjata tämän puutteen peruuttamalla 29. kesäkuuta 2010 päivätyn kirjeensä ja varmistamalla, että kantelijalle annetaan mahdollisuus käyttää puolustautumisoikeuksiaan ennen korvaavan kirjeen lähettämistä. Tällaisessa korvaavassa kirjeessä ei pitäisi todeta, että kantelija on omaksunut uhkaavan asenteen X:ää kohtaan, ellei ole riittävästi osoitettu, että näin oli. Oikeusasiamies teki näin ollen seuraavan ehdotuksen sovintoratkaisuksi:

Ottaen huomioon oikeusasiamiehen havainnot komissio voisi a) harkita 29 päivänä kesäkuuta 2010 päivätyn kirjeensä peruuttamista ja b) jos se haluaa antaa korvaavan kirjeen, kunnioittaa kantelijan puolustautumisoikeuksia antamalla hänelle mahdollisuuden riitauttaa korvaavan kirjeen ehdotettu sisältö.

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

33. Komissio kiitti oikeusasiamiestä sovintoratkaisuehdotuksen tekemisestä ja totesi olevansa tyytyväinen sen hyväksymiseen. Komissio korosti, että oikeus tulla kuulluksi on osa oikeutta hyvään hallintoon, johon komissio on täysin sitoutunut. Se huomautti erityisesti, että se on oikeusasiamiehen ehdotuksen perusteella ottanut tämän oikeuden käyttöön pyytäessään toimeksisaajiensa palveluksessa työskentelevien asiantuntijoiden korvaamista. Käsiteltävän asian olosuhteet huomioon ottaen komissio vahvisti pyyntönsä kantelijan vetämisestä pois hankkeesta. Komissio suostui kuitenkin palauttamaan mieleen 29. kesäkuuta 2010 päivätyn kirjeensä sisällön ja muotoilemaan sen uudelleen oikeusasiamiehen ehdotuksen mukaisesti ja asian ratkaisemiseksi lopullisesti.

34. Komissio ilmoitti lähettäneensä toimeksisaajalle 21 päivänä joulukuuta 2011 korvaavan kirjeen, jossa se vahvisti toimeksisaajalle esittämänsä pyynnön 1) peruuttaa kantelijan osallistuminen hankkeeseen ja 2) maksaa kantelijalle tämän havaintoja sisältävän erillisen raportin saatuaan virkamatkaan liittyvät palveluspäivät ja kulut, ja 3) pyysi toimeksisaajaa esittämään omat ja kantelijan huomautukset edellä mainituista seikoista. Lopuksi komissio korosti jälleen kerran haluavansa lopettaa tämän kantelun käsittelyn sovinnollisesti.

35. Huomautuksissaan kantelija väitti, että korvaavassa kirjeessä komissio itsepintaisesti vääristeli edelleen tosiseikkoja, jotka koskivat hänen väitettyä poikkeamistaan kysymysluettelosta. Kantelija huomautti, että komissio ei voinut antaa ainoatakaan esimerkkiä, jossa hän olisi väitetysti poikennut kysymysluettelosta. Kantelija huomautti, että hän lähetti 4. tammikuuta 2012 vastauksensa sekä toimeksisaajalle että komissiolle.

36. Kantelija lähetti 10. huhtikuuta 2012 oikeusasiamiehelle jäljennöksen komission 2. huhtikuuta 2012 antamasta vastauksesta hänen 4. tammikuuta 2012 päivättyyn kirjeeseensä (ja toimeksisaajan 26. tammikuuta 2012 päivättyyn kirjeeseen) ja huomautti, ettei hän ollut samaa mieltä tästä vastauksesta. Vastauksessaan komissio vahvisti päätöksensä pyytää kantelijaa vetäytymään hankkeesta.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

37. Oikeusasiamies on tyytyväinen komission sitoumukseen kunnioittaa niiden asiantuntijoiden oikeutta tulla kuulluiksi, joiden korvaamista se pyytää. Oikeusasiamies panee tyytyväisenä merkille, että komissio on hyväksynyt hänen sovintoratkaisuehdotuksensa lähettämällä toimeksisaajalle korvaavan kirjeen ja erityisesti pyytämällä toimeksisaajaa ja kantelijaa esittämään huomautuksensa kyseisestä kirjeestä kunnioittaen näin kantelijan puolustautumisoikeuksia. Oikeusasiamies toteaa myös, että 21. joulukuuta 2011 päivätyssä korvaavassa kirjeessä ei enää todeta, että kantelija suhtautui X:ään uhkaavasti ja että tämä muutos oli hänen tätä koskevan ehdotuksensa mukainen. Tämän vuoksi oikeusasiamies toteaa käsiteltävänä olevan asian menettelyllisistä näkökohdista, että komissio on nyt kunnioittanut kantelijan puolustautumisoikeuksia ja siten pannut tyydyttävästi täytäntöön sovintoratkaisuehdotuksen. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että Euroopan komission ei voida enää katsoa syyllistyneen hallinnolliseen epäkohtaan. Asiakysymyksen ja erityisesti väitetyn kysymysluettelosta poikkeamisen osalta oikeusasiamies viittaa jäljempänä D jaksossa esittämiinsä toteamuksiin.

C. Komission väitetysti epäasianmukainen puuttuminen hankkeeseen

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

38. Kantelija väitti, että komissio puuttui hankkeeseen epäasianmukaisesti: i) ennen kuin hän lähtee kehitysmaahan; ja ii) paikan päällä kyseisessä maassa arvostelemalla häntä julkisesti.

39. Lausunnossaan komissio totesi, että se voi ajan salliessa päättää lähettää henkilöstöä operaatioiden mukana, erityisesti tapauksissa, joissa on kyse arkaluonteisista asioista, kuten laittomasta asekaupasta. Muut pääosastot vaativat, että EuropeAidin edustajat osallistuvat kyseiseen virkamatkaan. Tällainen käytäntö ei estä asiantuntijoita ilmaisemasta mielipiteitään itsenäisesti. Se merkitsee kuitenkin myös komission velvollisuutta puuttua asiaan tarvittaessa. Asiantuntijaryhmälle tiedotettiin tavanomaisen Brysselissä pidetyn alustavan tiedotustilaisuuden lisäksi myös kehitysmaissa. Tähän sisältyi neuvoja siitä, miten kokoukset ja keskustelut virkamatkan arkaluonteisuudesta olisi järjestettävä. Komissio korosti erityisesti, että on tärkeää noudattaa sovittujen kysymysten luetteloa. Komission osallistuminen kokouksiin oli tarkoitus rajoittaa tiukasti alustaviin huomautuksiin. Kantelijan käyttäytymisen vuoksi X:n oli kuitenkin puututtava asiaan. Komissio huomautti, että näin ei ollut käynyt kahden muun asiantuntijan kohdalla.

40. Komissio viittasi kantelijan väitteeseen, jonka mukaan komissio oli haastattelujen aikana puolueellinen tarkastuskäynnin odotettuihin tuloksiin nähden ja että sen osallistumisen tarkoituksena oli saada tarkastusmatka laatimaan myönteinen raportti hankkeen toteutuksesta. Komissio viittasi myös kantelijan lausuntoon, jonka mukaan hänen haluttomuutensa käyttää tätä työmenetelmää oli mahdollinen syy hänen poistamiseensa tarkastuskäynniltä. Vastoin näitä väitteitä komissio totesi, että se ei missään vaiheessa tarkastusmatkan valmistelujen eikä sen aikana antanut viitteitä siitä, että se olisi suosinut hankkeen toivottua tai ennalta määrättyä lopputulosta. Tätä tosiseikkaa tukivat seuraavat seikat: i) kahden jäljellä olevan asiantuntijan laatima loppuraportti, jossa korostettiin vaikeuksia ja rajoituksia, jotka vaikuttavat operaation kohteena olevien maiden sitoutumiseen yhteistyöhön; ja ii) se, että lopulta päätettiin olla jatkamatta hanketta vakautusvälineen 2010 puitteissa.

41. Huomautuksissaan kantelija väitti, että komissio voi hankintaviranomaisena tietenkin antaa neuvoja, mutta se ei voi yrittää ohjata tutkimusta tiettyyn suuntaan. Tällaisen väliintulon on perustuttava todennettavissa oleviin tosiseikkoihin eikä mielivaltaisuuteen ja henkilökohtaisiin mieltymyksiin.

Oikeusasiamiehen arviointi

42. Mitä tulee komission väitettyyn epäasianmukaiseen puuttumiseen ennen kantelijan lähtöä kehitysmaahan, oikeusasiamies toteaa, että komissiolla on aina oikeus päättää sekä hankkeidensa laajuudesta että hankkeidensa erityisistä näkökohdista. Vaikka kantelija on selvästi eri mieltä komission pyrkimyksistä rajoittaa hankkeen soveltamisala ilmateitse tapahtuvaan asekauppaan (hän katsoi, että hankkeen soveltamisalan olisi oltava laajempi), on selvää, että tällaiset komission toimet kuuluivat sen toimivaltaan.

43. Samoja periaatteita sovelletaan komission toimintaan operatiivisissa kokouksissa, kuten erityiselimen kanssa pidettävässä kokouksessa. Komission päätös siitä, miten sen hankkeet olisi järjestettävä ja kuinka paljon sen olisi osallistuttava hankkeisiinsa, kuuluu selvästi sen toimivaltaan. Komissio on todennut erityisesti paikallisviranomaisten kanssa pidetyistä kokouksista (myös erityiselimen kanssa pidetyistä kokouksista), että se voi päättää lähettää henkilöstöä operaatioiden mukana, erityisesti tapauksissa, joissa on kyse arkaluonteisista asioista, kuten laittomasta asekaupasta. Oikeusasiamiehen mielestä tämä kanta on kohtuullinen. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, että tässä asiassa ei ole hallinnollista epäkohtaa.

44. Väitteestä, jonka mukaan X. olisi puuttunut asiaan epäasianmukaisesti arvostelemalla julkisesti kantelijaa tietyn elimen kanssa pidetyssä kokouksessa, oikeusasiamies toteaa ensinnäkin, että komission virkamiehen kokouksessa ilmaisema näkemysero ei voi yksinään johtaa hallinnollisen epäkohdan toteamiseen. Tällaisessa tilanteessa hallinnollinen epäkohta voidaan todeta vain, jos kannanotot eivät ole olleet kohteliaita tai jos niillä on loukattu muita hyvän hallinnon periaatteita. Oikeusasiamies toteaa, että hän voisi arvioida, oliko X:n puuttuminen asiaan epäasianmukaista vain, jos hän olisi täysin tietoinen merkityksellisistä tosiseikoista eli siitä, mitä kyseisessä kokouksessa tarkalleen sanottiin ja miten se sanottiin. Oikeusasiamies toteaa, että koska kantelija väittää X:n antaneen kokouksessa epäasianmukaisia lausuntoja, kantelijan (joka oli kokouksessa) on periaatteessa esitettävä vakuuttavia todisteita väitteensä tueksi. Tällaisia todisteita voisivat olla esimerkiksi kyseisen kokouksen yksityiskohtainen pöytäkirja, jossa esitetään täsmällisesti, mitä sanottiin ja miten se sanottiin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kokouksesta ei ole saatavilla yksityiskohtaisia pöytäkirjoja tai muita merkityksellisiä todisteita, kuten tallenteita, jotka voisivat olla hyödyllisiä tältä osin. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että asian tätä näkökohtaa koskevat lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.

D. Väitti virheellisiä syytöksiä siitä, että kantelija poikkesi olennaisesti tehtävänmäärityksestä ja että hänen toimintansa uhkasi vaarantaa diplomaattisuhteet

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

45. Kantelija väitti, että komission 29 päivänä kesäkuuta 2010 päivätyssä kirjeessään esittämä syytös, jonka mukaan hän poikkesi huomattavasti toimeksiannosta, oli virheellinen, koska kaikki hänen paikallisviranomaisille esittämänsä kysymykset oli jo hyväksytty. Lisäksi hän väitti, että komission syytös, jonka mukaan hänen toimintansa saattaisi vaarantaa diplomaattiset suhteet kehitysmaihin, oli virheellinen.

46. Lausunnossaan komissio väitti, että toimeksianto ja tutkimus eivät koskeneet asekauppaa yleensä vaan erityisesti ilmateitse tapahtuvaa asekauppaa. Hyväksytyt kysymykset koskivat erityisesti sitä, olisiko lentoturvallisuudella merkitystä ilmateitse tapahtuvan laittoman asekaupan torjumisessa. Sovittu kysymysluettelo oli kohdennettu tähän hyvin erityiseen aiheeseen. X vastusti näin ollen kantelijan käyttäytymistä vain silloin, kun kantelija esitti kysymyksiä, jotka poikkesivat olennaisesti sovitusta kyselylomakkeesta ja aiheesta. Kysymykset ja tarkastusmatkan yleiset tavoitteet vahvistettiin ryhmän johtajan laatimassa alustavassa raportissa, joka jaettiin kaikille asiantuntijoille ja komissiolle. Alustavan raportin loppuosassa todettiin, että tehtävänmäärityksen sekä Euroopan komission edustajien Brysselissä 20. toukokuuta 2010 pidetyssä kokouksessa asettamien tavoitteiden ja painopisteiden mukaisesti hankkeessa olisi keskityttävä hankkeen toteutettavuuteen, tarkastuskäynnin kohteena olleiden maiden sitoutumiseen, vahvuuksiin ja heikkouksiin hankkeessa tarkastelluilla aloilla sekä muihin asiaankuuluviin aiheisiin. Komissio korosti, että X:n ei ollut tarpeen puuttua kahden muun asiantuntijan tilanteeseen, jotka kuuluivat edelleen tehtävänmäärityksen ja sovitun kyselylomakkeen soveltamisalaan.

47. Komissio huomautti, että sen toimeksisaajalle 29 päivänä kesäkuuta 2010 lähettämässä kirjeessä viitattiin "... vaaraan, että poliittiset suhteet [...] viranomaisiin vaarantuvat ". Komissio totesi, että tällaisen riskin arviointi kuuluu komission ja erityisesti asianomaisessa maassa sijaitsevan EU:n edustuston vastuulle. Kantelija ei maininnut, että ilman lupaa ja vastoin etukäteen tehtyä sopimusta siitä, keitä kuultavat sidosryhmät olisivat, hän järjesti tuttavansa kansalaisjärjestön kanssa kokouksen, jossa hänelle ilmoitettiin paikallishallinnon väitetyistä epäselvistä toimista, mukaan lukien "no-go-alueet"ja ihmisoikeusloukkaukset. Tällaiset epäviralliset tutkimukset ja kuulustelut eivät edistäneet merkittävästi toimeksiannon tavoitetta. Kaikkia näitä asenteita pidettiin epäasianmukaisina asiantuntijan ammatillisen käyttäytymisen kannalta tarkastuskäynnin yhteydessä.

48. Komissio väitti, että kuten sen 29 päivänä kesäkuuta 2010 päivätyssä kirjeessä todettiin, kantelijan toiminta oli ristiriidassa tehtävänmäärityksen kanssa ja rikkoi puitesopimuksen yleisten ehtojen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua sopimusta: ”Toimeksisaajan (mukaan lukien sen henkilöstö ja alihankkijat) on aina toimittava uskollisesti ja puolueettomasti sekä toimittava hankintaviranomaisen uskollisena neuvonantajana ammattinsa sääntöjen ja/tai käytännesääntöjen mukaisesti ja asianmukaista harkintaa noudattaen. Sen on erityisesti pidättäydyttävä julkistamasta hanketta tai palveluja koskevia lausuntoja ilman hankintaviranomaisen ennakkohyväksyntää ja osallistumasta toimintaan, joka on ristiriidassa sen hankintaviranomaiselle sopimuksen nojalla asettamien velvoitteiden kanssa.

49. Huomautuksissaan kantelija huomautti, että tehtävänmäärityksen mukaan asiantuntijoiden tehtävänä oli laatia tutkimus asekaupan torjuntaa koskevan hankkeen toteutettavuudesta ja toivottavuudesta ja erityisesti selvittää, oliko tällainen hanke toteutettavissa ja toivottava pitkällä aikavälillä ja olivatko paikalliset sidosryhmät halukkaita tukemaan sitä. Asiantuntijoiden oli näin ollen annettava tuomio/lausunto, jonka oli perustuttava mahdollisimman moniin matkan aikana kerättyihin merkityksellisiin tosiseikkoihin. Näin ollen oli tärkeää, että tietojen kerääminen tapahtuisi komissiosta riippumattomasti, ja tämän vuoksi asiantuntijoita palkattiin. Näin ollen on selvää, että ulkopuolisten asiantuntijoiden oli määritettävä i) mikä oli olennaista tutkimuksen lopettamiseksi; ii) miten tutkimus tehtiin; ja iii) keitä asianomaiset sidosryhmät olivat. Kantelija väitti, että toimeksiannossa käsiteltiin asiaa eli aseiden leviämistä sekä suppeassa merkityksessä (lentoteitse tapahtuva laiton aseliikenne) että laajassa merkityksessä (pienaseiden ja kevyiden aseiden laiton kauppa kyseisellä alueella). Lisäksi asiantuntijoiden oli arvioitava hankkeen toteutettavuutta tiettyjen objektiivisten tosiseikkojen perusteella, kuten paikallisten sidosryhmien ja viranomaisten tahto torjua aseiden leviämistä, alueen maiden tahto noudattaa YK:n asevientikieltoa ja kunnioittaa ihmisoikeuksia. Toimeksiannossa mainittiin myös tarve ottaa huomioon muita täydentäviä aloitteita, kuten X-hanke. Asiantuntijat totesivat Brysselissä 20. toukokuuta 2010 pidetyssä tiedotuskokouksessa, että tilannetta on näin ollen analysoitava laajemmasta näkökulmasta, jotta voidaan arvioida, onko komission aiheellista rahoittaa hanketta. Asiantuntijoiden oli näin ollen määritettävä, miten aseiden leviäminen tapahtui, ketkä olivat mukana, mitä (erä/määrä) kuljetettiin ja mitä aseille tapahtui sen jälkeen. Jos asiantuntijat vain selvittäisivät, onko kyse ilmateitse tapahtuvasta aseiden kaupasta, ja päättelisivät havaintojen perusteella, että vain osa aseista kuljetettiin ilmateitse, että rahoitus oli tarkoituksenmukaista, kun taas tosiseikoista ilmenee, että suurin osa aseista kuljetetaan meriteitse ja maitse, tällainen päätelmä olisi osoittanut asiantuntijoiden epäpätevyyden. Kantelija pohti, mitä hyötyä on hankkeen toteutettavuuden tarkistamisesta, jos asiantuntijat eivät pysty selvittämään, ovatko paikalliset sidosryhmät/viranomaiset ja/tai kansainväliset avunantajat itse syynä aseiden leviämiseen alueella ja kieltävätkö ne YK:n asevientikiellon. Valituksen tekijän mukaan kyselylomake laadittiin edellä esitettyä silmällä pitäen, ja komissio hyväksyi sen lopulta. Edellä mainittu otettiin huomioon myös asiantuntijoiden alustavassa raportissa. Kantelija päätteli, että komission väite, jonka mukaan hän ei pitänyt kiinni aiheesta (ilmateitse tapahtuva aseiden laiton kauppa) ja kyselylomakkeesta, ei ollut perusteltu. Komissio on itsekin kiistänyt väitteensä, jonka mukaan asia koski ainoastaan ilmateitse tapahtuvaa asekauppaa.

50. Itse kyselylomakkeen osalta valituksen tekijä huomautti, että komissio totesi lausunnossaan, että asiantuntijat olivat luoneet sen ja sopineet siitä ja että komissio oli hyväksynyt sen. Kantelija lisäsi vielä, että tarkastellessaan kysymyksiä huolellisesti kävi ilmi, että niiden aiheena ei ollut - kuten komissio väitti - aseiden kuljetus ilmateitse vaan aseiden leviäminen alueella. Valituksen tekijä korosti, että komissio ei antanut ainoatakaan esimerkkiä, joka osoittaisi, että valituksen tekijä oli poikennut kyselylomakkeesta tai aiheesta, vaan esitti vain epämääräisiä syytöksiä.

51. Kantelija viittasi myös alustavaan raporttiin, jonka asiantuntijat laativat ennen tarkastuskäyntiä ja jonka komissio hyväksyi (toimeksiannon s. 8). Alkuraportissa esitettiin yhteenveto siitä, miten asiantuntijat suorittaisivat tutkimuksen, mitä he tutkisivat ja kenen kanssa he puhuisivat. Koska komissio hyväksyi alustavan kertomuksen, se oli samaa mieltä siitä, mitä siinä mainittiin. Alkuraportissa todettiin, että asiantuntijoiden"odotettiin arvioivan ... alueen (kuljetusmuotojen) logistiikkaketju"[7]. Alkuraportissa mainittiin myös, kenen kanssa asiantuntijoiden, myös kansalaisyhteiskunnan edustajien, olisi puhuttava. Kantelija totesi, että hänen periaatteensa eivät ole myytävänä. Jos edellä mainittua työskentelytapaa ei olisi sovellettu, kantelija ei olisi hyväksynyt tehtävää.

52. Kantelija totesi olevansa hyvin turhautunut, kun X. huomautti jatkuvasti, että hän poikkesi kysymyksistä. Valituksen tekijä huomautti toistuvasti, että kysymykset tulivat suoraan kyselylomakkeesta. Valituksen tekijä ihmetteli, miksi komissio painotti niin paljon sitä, että hänen väitettiin poikenneen kyselylomakkeesta, vaikka tosiseikat osoittivat päinvastaista. Hän pohti, oliko hän vetäytynyt, koska hän teki työnsä liian hyvin tai henkilökohtaisten motiivien vuoksi.

53. Kantelija huomautti myös, että komissio oli hyvin tietoinen kantelijan suunnitelmasta tavata kansalaisyhteiskunnan edustajia ja erityisesti kyseistä kansalaisjärjestöä. Myös kaksi muuta asiantuntijaa osallistui tapaamiseen kansalaisjärjestön kanssa. Tämä oli myös tehtävänkuvauksen ja alustavan raportin mukaista.

54. Kantelija väitti myös, että yleisten ehtojen 8 artiklan 1 kohtaa, johon komissio vetosi perusteena hänen pyytämälleen peruuttamiselle (ks. edellä 48 kohta), ei voitu soveltaa tähän tilanteeseen.

55. Mitä tulee komission lausuntoon, jonka mukaan hän esitti useita johtavia kysymyksiä paikallisviranomaisten välisistä suhteista ja asekaupasta toiseen kehitysmaahan, kantelija väitti, että lausunto oli täydellinen keksintö ja että hän ei ollut tietoinen tällaisesta asekaupasta. Mitä tulee kantelijan väitettyihin henkilökohtaisiin kommentteihin Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta aluetta kohtaan, kantelija huomautti, että Brysselissä 20. toukokuuta 2010 pidetyssä tiedotuskokouksessa ja loppuraportissaan hän mainitsi, että Yhdysvallat toimittaa aseita alueelle.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

56. Oikeusasiamies totesi, että kantelijan väite komission virheellisistä syytöksistä koskee sitä, mitä hän ja X. sanoivat ja tekivät kyseisen elimen kanssa pidetyssä kokouksessa ja välittömästi sen jälkeen. Oikeusasiamies totesi, että osapuolet ovat eri mieltä toimeksiannon tarkasta soveltamisalasta ja siitä, ylittivätkö paikallisviranomaisten kantelijan esittämät kysymykset kyselylomakkeen soveltamisalan. Valituksen tekijän mukaan kaikki hänen esittämänsä kysymykset olivat peräisin kyselylomakkeesta, kun taas komission mukaan hän poikkesi huomattavasti kyselylomakkeesta. Kantelija kiisti myös väitteen, jonka mukaan hän suhtautui X:ään uhkaavasti.

57. Oikeusasiamies huomautti, että kantelija tai komissio ei ole toimittanut hänelle mitään yksityiskohtaista muistiota kokouksesta ja sen jälkeisistä tapahtumista, jotka voisivat tukea tiettyä versiota tosiseikoista. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että koska komissio väitti kantelijan poikenneen toimeksiannosta ja sovitusta kyselylomakkeesta ja koska hän suhtautui X:ään uhkaavasti, komission tehtävänä oli periaatteessa esittää vakuuttavia todisteita kantansa tueksi. Havainnollisia esimerkkejä tällaisista todisteista ovat kokouksen aikana laadittu yksityiskohtainen pöytäkirja, jossa esitetään täsmällisesti, mitä kokouksessa sanottiin, tai X:n EuropeAid-toimistolle ennen 29 päivää kesäkuuta 2010 lähettämä yksityiskohtainen muistio, jossa kuvataan kantelijan väitettyä käyttäytymistä kokouksen aikana ja sen jälkeen. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että komissio ei 29. kesäkuuta 2010 päivätyssä kirjeessään toimeksisaajalle eikä lausunnossaan oikeusasiamiehelle esittänyt mitään erityistä esimerkkiä kantelijan esittämästä erityisestä kysymyksestä, joka ylittäisi sovitun kyselylomakkeen tai tehtävänmäärityksen soveltamisalan.

58. Oikeusasiamies totesi aikovansa ehdottaa sovintoratkaisua kantelijan puolustautumisoikeuksien käyttämiseen. Oikeusasiamies katsoi asianmukaiseksi, että kysymystä riittävien todisteiden esittämisestä kantelijan käyttäytymisestä olisi käsiteltävä tutkittaessa kysymystä puolustautumisoikeuksien käyttämisestä. Näin ollen oikeusasiamies katsoi, että hänen ei ollut hyödyllistä suorittaa lisätutkimuksia käsiteltävänä olevasta väitteestä tuolloin.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

59. Oikeusasiamies totesi edellä 37 kohdassa, että komissio on nyt kunnioittanut kantelijan puolustautumisoikeuksia antamalla hänelle mahdollisuuden vastata kantelijan pyyntöön saada hänet vetäytymään hankkeesta. Mitä tulee komission päätökseen pyytää kantelijan peruuttamista, oikeusasiamies katsoo aiheelliseksi lainata komission 21. joulukuuta 2011 päivätyn korvaavan kirjeen asiaa koskevaa osaa:

”[Paikallisten] viranomaisten kanssa pidetyissä virallisissa kokouksissa [kantelija] esitti useita kertoja kysymyksiä, joita ei ollut otettu huomioon sovitussa kyselylomakkeessa. Periaatteessa niitä voitaisiin pitää kohtuullisina, mutta kyseisessä tutkimuksessa ne eivät olleet merkityksellisiä tehtävän tehtävänmäärityksessä määritellyn tarkoituksen saavuttamisen kannalta. Hankkeen arkaluonteisuuden vuoksi poikkeaminen sovitusta kyselylomakkeesta saattoi vaikuttaa komission ja [paikallisten] viranomaisten välisiin tuleviin suhteisiin. Yhdessä näistä kokouksista [X.] käytti puheenvuoron osoittaakseen, että osa asiantuntijan kysymyksistä oli aiheen - ilmateitse tapahtuvan laittoman asekaupan - ulkopuolella. Valitettavasti tämä johti myöhemmin tilanteeseen, joka saattoi jossain määrin ylittää tavanomaiset ammatilliset rajat. Tilanne ei ollut objektiivisesti tarkasteltuna sellainen, että [kantelija] olisi voinut antaa lisää tietojaan ja kokemustaan hankkeen toteuttamista varten ja suorittaa tehtävänsä tehokkaasti” (kursivointi tässä).

60. Oikeusasiamies toteaa, että verrattuna 29. kesäkuuta 2010 päivättyyn alkuperäiseen kirjeeseensä komission 21. joulukuuta 2011 päivätty korvaava kirje, joka lähetettiin oikeusasiamiehen sovintoratkaisua koskevan ehdotuksen jälkeen, on paljon monivivahteisempi.

61. Ensinnäkin kirjeessä ei enää väitetä, että kantelija olisi omaksunut "uhkaavan asenteen"X:ää kohtaan. Näin ollen oikeusasiamies ymmärtää, että komissio ei enää nojaudu tähän syyhyn pyytääkseen kantelijaa peruuttamaan hakemuksensa.

62. Kirjeessä todetaan, että "on valitettavaa, että ... on syntynyt tilanne, joka on jossain määrin saattanut ylittää tavanomaiset ammatilliset rajat ", ja se antaa myös taustan tälle tilanteelle. Kirjeessä ei nimenomaisesti osoiteta kantelijalle eikä X:lle enempää tai vähempää vastuuta siitä, että "tilanne on saattanut jossain määrin ylittää tavanomaiset ammatilliset rajat". Oikeusasiamies toteaa myös, että hänen kantelijalta saamansa kirjeenvaihto näyttäisi vahvistavan päätelmän, jonka mukaan tällainen "valitettava"tilanne todella vallitsi [8].

63. Komissio toteaa lisäksi, että tämä "tilanne" (toisin sanoen "tilanne, joka on jossain määrin saattanut ylittää tavanomaiset ammatilliset rajat") ei ollut "objektiivisesti katsoen suotuisa [kantelijalle], jotta hän olisi voinut antaa lisää tietojaan ja kokemustaan hankkeen toteuttamiseksi ja suorittaa tehtävänsä tehokkaasti". Oikeusasiamies katsoo tämän tarkoittavan sitä, että komissio katsoi, että kun otetaan huomioon kantelijan ja X:n välillä vallinnut "tilanne", kantelija ei voinut enää työskennellä X:n kanssa hankkeen parissa. Oikeusasiamies pitää kohtuullisena komission kantaa, jonka mukaan kantelija ei edellä mainitun valitettavan tilanteen vuoksi voinut enää työskennellä X:n kanssa hankkeen parissa. Tältä osin hän toteaa myös, että komissio ilmoitti 21 päivänä joulukuuta 2011 ja 2 päivänä huhtikuuta 2012 päivätyissä kirjeissään päättäneensä maksaa kantelijalle virkamatkaan liittyvistä päivistä ja kuluista.

64. Kun otetaan huomioon edellä mainittu vivahteikas kirje ja perustelut komission päätökselle lähettää korvaava kirje, oikeusasiamiehen ei enää tarvitse selvittää, poikkesiko kantelija tosiasiallisesti kyselylomakkeesta paikallisviranomaisten kanssa järjestetyssä riidanalaisessa kokouksessa. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että näiden väitteiden lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.

E. Vaatimus, jonka mukaan komission olisi peruutettava 29.6.2010 päivätty kirjeensä

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

65. Kantelija vaati, että komission olisi peruutettava 29 päivänä kesäkuuta 2010 päivätty kirje ja erityisesti siihen sisältyvät väitetyt totuudenvastaiset lausunnot.

66. Komissio totesi lausunnossaan, että sen kirjeen sisällön peruuttamiselle ei ollut perusteita, koska peruuttamispyynnön taustalla olevat tosiseikat ja syyt pysyivät muuttumattomina. Komissio huomautti, että sen kirje koski tätä erityistä tehtävää ja toimeksiantoa ja että toisin kuin kantelija väittää, mustalle listalle merkitsemistä, henkilömurhaa tai muuta vastaavaa ei tapahtunut.

67. Huomautuksissaan kantelija väitti toimittaneensa riittävästi todisteita osoittaakseen, että komissio valehteli, käytti vääriä perusteluja ja poisti asiat asiayhteydestään. Komissio on vahingoittanut kantelijan kunniaa ja mainetta. Kantelija väitti näin ollen, että hänen tärkein vaatimuksensa, 29 päivänä kesäkuuta 2010 päivätyn kirjeen sisällön peruuttaminen, oli edelleen voimassa.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

68. Oikeusasiamies totesi ensin, että kyseinen hanke ei ollut enää käynnissä, koska komissio päätti myöhemmin olla jatkamatta hanketta vakautusvälineen 2010 puitteissa. Näin ollen 29 päivänä kesäkuuta 2010 päivätyn kirjeen mahdollinen peruuttaminen ei voinut johtaa siihen, että kantelija olisi otettu uudelleen mukaan hankkeeseen. Lisäksi kantelija itse ilmoitti 27.9.2010 päivätyssä kirjeessään komissiolle, ettei hän välittänyt siitä, että hänen oli lähdettävä hankkeesta. Kantelija kuitenkin korosti pitävänsä mielessä kirjeessä olevat "valheet". Oikeusasiamies totesi näin ollen, että kantelijalla oli edelleen intressi saada 29. kesäkuuta 2010 päivätty kirje peruutetuksi, koska kirje sisälsi lisäksi vakavan syytöksen siitä, että kantelija omaksui "uhkaavan asenteen"komission virkamiestä kohtaan. Kantelija väitti, että kirje vaikutti edelleen hänen maineeseensa asiantuntijana.

69. Oikeusasiamies pani merkille edellä mainitut päätelmänsä, joiden mukaan komissio loukkasi kantelijan puolustautumisoikeuksia, kun se ei antanut hänelle mahdollisuutta vastata häntä vastaan esitettyihin väitteisiin, mukaan lukien väite, jonka mukaan hän omaksui uhkaavan asenteen X:ää kohtaan, ennen kuin se teki päätöksen pyytää hänen poistamistaan hankkeesta. Oikeusasiamies teki näin ollen komissiolle vastaavan sovintoratkaisua koskevan ehdotuksen, joka on esitetty edellä 32 kohdassa.

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut ja oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

70. Komission ja kantelijan perustelut sekä oikeusasiamiehen arvio on esitetty edellä 33-37 kohdassa. Oikeusasiamies tuli siihen tulokseen, että komissio on pannut täytäntöön hänen sovintoratkaisuehdotuksensa ja että kantelijan väitteeseen ei enää liity hallinnollista epäkohtaa.

F. Vahingonkorvausvaatimus

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

71. Kantelija vaati, että komission olisi maksettava hänelle 14 000 euron suuruinen korvaus, joka vastaa sitä osaa konsulttipalkkiosta, jonka hän menetti.

72. Komissio totesi lausunnossaan, että kantelijan vaatima määrä oli perusteeton. Komissio kehotti 29 päivänä kesäkuuta 2010 päivätyssä kirjeessään toimeksisaajaa maksamaan kantelijalle suoritetuista palveluspäivistä ja niihin liittyvistä virkamatkakuluista edellyttäen, että kantelijan havainnot sisältävä erillinen raportti toimitetaan ja että komissio hyväksyy sen. Komissio hyväksyi kantelijan toimittaman raportin, joten toimeksisaajalle maksettiin kantelijan tarjoamista asiantuntijapalveluista.

73. Huomautuksissaan kantelija väitti, että se, että toimeksisaaja ei reagoinut hänen korvaamiseensa, ei ollut peruste. Molemmat kantelijan kollegat olivat eri mieltä kantelijan sijaisesta. Kantelija piti voimassa korvausvaatimuksensa siitä määrästä, joka hänelle olisi pitänyt maksaa virkamatkan onnistuneen suorittamisen jälkeen.

Oikeusasiamiehen arviointi

74. Oikeusasiamies toteaa ensinnäkin, että kantelijan sopimuksessa todetaan, että hän saisi maksun "enintään 14 000 euroa", mikä vastaisi 500 euron päivämaksua työpäivää kohti, yhteensä enintään 28 työpäivää. Tämä merkitsee sitä, että kantelija saattoi saada hankkeesta enintään 14 000 euroa. Kaiken kaikkiaan kantelijalla ei ollut takeita siitä, että hän saisi 14 000 euroa, vaikka hän olisi pysynyt hankkeessa. jos hän olisi työskennellyt alle 28 päivää, hän olisi saanut alle 14 000 euroa.

75. Oikeusasiamies panee myös merkille, että komissio pyysi toimeksisaajaa varmistamaan, että kantelijalle maksettiin työstä, jonka hän oli jo tehnyt hankkeessa ennen vetäytymistään, sekä hänen kuluistaan.

76. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio ei syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan kieltäytyessään maksamasta kantelijalle 14 000 euroa.

G. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavat päätelmät:

Ensimmäisen väitteen sekä ensimmäisen ja toisen väitteen osalta on todettava, ettei Euroopan komissio ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Muita väitteitä koskevat lisäselvitykset eivät ole perusteltuja.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

 

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 24 päivänä tammikuuta 2013.

---

[1] Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO), Yhdistyneiden kansakuntien huumausaine- ja kriminaalipolitiikan toimisto (UNODC).

[2] Kursivointi tässä.

[3] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

[4] Saatavilla osoitteessa http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:C:2010:083:0389:0403:en:PDF

[5] Saatavilla osoitteessa www.ombudsman.europa.eu/resources/code.faces

[6] Ks. 6 kohta ("Alihankkijoiden ja henkilöstön oikeudet") oikeusasiamiehen vastauksesta varainhoitoasetuksen uudelleentarkastelua koskevaan komission julkiseen kuulemiseen. Lisäksi oikeusasiamies huomautti 11. elokuuta 2010 päivätyssä kirjeessään vastauksena komission jatkotoimiin asiassa 2449/2007/VIK esittämänsä kriittisen huomautuksen johdosta, että komission kuvaama järjestelmä, jossa toimeksisaaja kuulee asiantuntijaa, jonka sijaista pyydetään, ja välittää tämän huomautukset toimielimelle, voisi mahdollisesti taata riittävästi asiantuntijan oikeuden tulla kuulluksi edellyttäen, että tällainen menettely saatetaan päätökseen ennen kuin toimielin tekee päätöksen, jossa pyydetään asiantuntijan sijaistamista.

[7] Kantelijan lisähuomautus.

[8] Oikeusasiamies toteaa, että tapaus mainitaan luonnoksessa vastaukseksi komission 29. kesäkuuta 2010 päivättyyn kirjeeseen, jonka kantelija liitti kanteluunsa.