Kantelun tausta

1. Kantelija omistaa kaksi yritystä, joista toinen sijaitsee Portugalissa ja toinen Alankomaissa.

2. Kantelija toimitti 11 päivänä huhtikuuta 2011 sähköpostitse Euroopan komissiolle Portugalia vastaan kantelun, joka koski EU:n lainsäädännön rikkomista, jäljempänä ’ensimmäinen kantelu’. Kantelija väitti, että kieltäytyessään myöntämästä tukea aineettomaan omaisuuteen, jonka yksi yritys on hankkinut samalle omistajalle kuuluvalta toiselta yritykseltä, Portugali rikkoi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen [1] 12 artiklan 2 kohdan c alakohtaa eikä näin ollen noudattanut asianmukaisesti valtiontukea koskevaa EU:n lainsäädäntöä.

3. Komission kilpailun pääosasto vastasi ensimmäiseen kanteluun 4. toukokuuta 2011. Se selitti, ettei se pystynyt yksilöimään Portugalin viranomaisten myöntämiä sääntöjenvastaisia valtiontukia. Se lisäsi, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artiklan mukaan toimenpide on sääntöjenvastaista valtiontukea, jos se on jäsenvaltion myöntämää tai valtion varoista muodossa tai toisessa myönnettyä tukea, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kilpailun pääosaston näkemyksen mukaan kantelija ei esittänyt mitään väitettä valtiontuen sääntöjenvastaisesta myöntämisestä vaan viittasi pikemminkin siihen, että valtiontukea ei ole myönnetty. Edellä esitetyn perusteella kilpailun pääosasto ei aikonut jatkaa asian käsittelyä.

4. Kantelija teki 9. toukokuuta 2011 Euroopan komissiolle samasta asiasta uuden portugalinkielisen kantelun, jäljempänä ’toinen kantelu’.

5. Komission pääsihteeristö ilmoitti 12. toukokuuta 2011 vastaanottaneensa toisen kantelun.

6. Kantelija kiinnitti 27 päivänä heinäkuuta 2011 pääsihteerin huomion siihen, että hän ei ollut saanut mitään uutta tietoa toisesta kantelusta.

7. Pääsihteeristö vastasi 29. heinäkuuta 2011, että se oli rekisteröinyt toisen kantelun viitenumerolla Ares (2011 )516669 ja antanut sen kilpailun pääosaston käsiteltäväksi.

8. Kilpailun pääosasto kirjasi toisen kantelun 3. elokuuta 2011. Se pyysi kantelijalta anteeksi viivästystä ja haittaa, jotka, kuten se selitti, johtuivat "[sen] rekisterijärjestelmän ongelmasta, joka poisti [kantelijan] sähköpostin."

9. Tämän jälkeen kantelija pyysi kilpailun pääosastoa vahvistamaan, että se oli saanut kaikki toista kantelua koskevat merkitykselliset asiakirjat. Kilpailun pääosasto vahvisti saaneensa kaikki asiakirjat. Se vakuutti hänelle, että "se oli vain [IT] ongelma."

10. Kilpailun pääosasto vastasi toiseen kanteluun englanniksi 4.8.2011 eli seuraavana päivänä. Yhteenvetona voidaan todeta, että kilpailun pääosasto ei löytänyt toisesta kantelusta näyttöä siitä, että Portugali olisi rikkonut yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 12 artiklan 2 kohdan c alakohtaa. Näin ollen se ei aikonut jatkaa asian käsittelyä.

11. Kantelija vastasi samana päivänä ja ilmoitti olevansa eri mieltä kilpailun pääosaston kannasta. Hän väitti, että se, että Portugalin viranomaiset sovelsivat virheellisesti yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 12 artiklan 2 kohdan c alakohtaa, aiheutti vahinkoa hänen yritykselleen Portugalissa. Kantelijan mukaan Yhdistynyt kuningaskunta, jäljempänä 'Yhdistynyt kuningaskunta', soveltaa mainittua artiklaa eri tavalla. Tämän seurauksena ulkomaiset yritykset ovat edullisemmassa asemassa kuin Portugaliin sijoittautuneet yritykset. Kantelija pyysi kilpailun pääosastoa selventämään, mikä on yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 12 artiklan 2 kohdan c alakohdan oikea tulkinta.

12. Koska kanteluun ei vastattu 17. elokuuta 2011 eikä 18. ja 22. syyskuuta 2011, se kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

Tutkimuksen kohde

13. Kantelija väitti, että komissio ei käsitellyt hänen toista kanteluaan asianmukaisesti.

14. Kantelija väitti, että komission olisi

i) analysoitava ja tutkittava perusteellisesti toista kantelua, tiedotettava hänelle asian etenemisestä kaikissa vaiheissa ja julkistettava mahdolliset päätelmät, jotta voidaan taata EU:n lainsäädännön yhdenmukainen soveltaminen; ja

ii) tulkitsemaan oikein yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 12 artiklan 2 kohdan c alakohtaa, kun otetaan erityisesti huomioon kyseisen artiklan portugalinkielinen versio.

Tiedustelu

15. Oikeusasiamies toimitti kantelun 26. lokakuuta 2011 Euroopan komission puheenjohtajalle lausuntoa varten.

16. Oikeusasiamies sai 27. helmikuuta 2012 komission lausunnon englanniksi ja 12. maaliskuuta 2012 sen portugalinkielisen käännöksen, jonka hän välitti kantelijalle kehottaen tätä esittämään huomautuksia. Oikeusasiamies ei saanut huomautuksia komission lausunnosta lukuun ottamatta jäljennöstä kirjeestä, jonka kantelija oli lähettänyt suoraan kilpailun pääosastolle 1. tammikuuta 2012.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

A. Väite toisen kantelun puutteellisesta käsittelystä

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

17. Ensinnäkin kantelija väitti, että oli kohtuutonta uskoa, että kilpailun pääosasto oli kyennyt analysoimaan perusteellisesti ja vastaamaan asianmukaisesti toiseen kanteluun vain 24 tunnin kuluessa sen kirjaamisesta.

18. Komissio selitti lausunnossaan tältä osin, että kilpailun pääosasto pystyi vastaamaan nopeasti toiseen kanteluun, koska se oli jo tarkastellut merkityksellisiä kysymyksiä yksityiskohtaisesti ensimmäisen kantelun yhteydessä. Se, että nämä kaksi kantelua olivat hyvin samankaltaisia, johti siihen, että toinen kantelu poistettiin virheellisesti, koska kilpailun pääosasto katsoi, että se oli päällekkäinen ensimmäisen kantelun kanssa.

19. Lisäksi kilpailun pääosasto oli jo käsitellyt kantelijan kahdessa kantelussaan mainitsemia kysymyksiä toisessa menettelyssä, joka käynnistettiin vuonna 2009 ja jonka kilpailun pääosasto päätti 14. heinäkuuta 2011, jäljempänä ’vuoden 2009 menettely’. Tästä syystä kilpailun pääosasto pystyi vastaamaan nopeasti toiseen kanteluun.

20. Toiseksi kilpailun pääosasto ei kantelijan mukaan perustellut asianmukaisesti, miksi se katsoi, että kantelija ei ollut esittänyt mitään viitteitä siitä, että Portugalin viranomaiset olisivat rikkoneet yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 12 artiklan 2 kohdan c alakohtaa.

21. Komissio liitti lausuntoonsa kirjeen, jonka kilpailun pääosasto oli lähettänyt kantelijalle 15. joulukuuta 2011. Kyseisessä kirjeessä kilpailun pääosasto selitti näkemyksensä, jonka mukaan Portugalin viranomaiset sovelsivat yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 12 artiklan 2 kohdan c alakohtaa oikein. Yhteenvetona voidaan todeta, että kilpailun pääosaston mukaan tapauksissa, joissa aineetonta omaisuutta myyvät ja ostavat yritykset ovat saman henkilön määräysvallassa, kyseisen artiklan kolmatta osapuolta koskevan edellytyksen ei voida katsoa täyttyvän.

22. Komissio selitti lisäksi, että kilpailun pääosaston vuoden 2009 menettelyssä oli jo keskitytty Portugalin viranomaisten tulkintaan yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 12 artiklan 2 kohdan c alakohdasta. Kun kilpailun pääosasto päätti asian käsittelyn, se muistutti Portugalin viranomaisia siitä, että kahden etuyhteydessä olevan yrityksen välisissä liiketoimissa kolmatta osapuolta koskeva vaatimus ei täyty. Tämä on kilpailun pääosaston mielestä kyseisen artiklan oikea tulkinta, ja Portugalin viranomaisilla oli siten velvollisuus olla myöntämättä tukea kantelijan kantelussaan mainitsemien kaltaisissa tilanteissa.

23. Kantelija kiisti komission kannan 1. tammikuuta 2012 päivätyssä kirjeessään kilpailun pääosastolle. Valituksen tekijä myönsi, että hänellä oli täysi määräysvalta aineetonta omaisuutta myyvissä ja ostavissa yrityksissä, mutta korosti, että hän ei valvonut yritysten välisiä liiketoimia eikä vaikuttanut niihin. Markkinaolosuhteet sen tekivät. Lisäksi kyseisiin yhtiöihin sovellettiin täysin itsenäisiä verojärjestelmiä kyseisissä jäsenvaltioissa [2]. Lopuksi hän huomautti, että yleistä ryhmäpoikkeusasetusta laadittaessa yksi jäsenvaltio ja yksi lakiasiaintoimisto ilmaisivat epäilyksensä 12 artiklan 2 kohdan c alakohdan selkeydestä, jonka komissio jätti huomiotta.

24. Kolmanneksi kantelija väitti, että kilpailun pääosasto ei vastannut hänen toiseen kanteluunsa portugaliksi, mikä ei ollut pelkästään kantelun kieli vaan myös kantelun taustalla olevan yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 12 artiklan 2 kohdan c alakohdan version kieli. Se ei myöskään ottanut huomioon sitä, että Yhdistynyt kuningaskunta tulkitsi kyseistä artiklaa eri tavalla.

25. Lausunnossaan komissio viittasi kilpailun pääosaston 15. joulukuuta 2012 päivättyyn kirjeeseen, jossa tämä pyysi kantelijalta anteeksi tapahtuneita hallinnollisia virheitä. Lausunnossaan komissio myönsi lisäksi, ettei se ollut vastannut toiseen kanteluun portugaliksi, ja pahoitteli tätä seikkaa.

26. Komissio korosti kuitenkin myös, että kaikki kantelijan kilpailun pääosastolle lähettämät sähköpostiviestit sekä tietyt liitteet oli laadittu englanniksi. Tämä selitti, miksi kilpailun pääosasto määritteli toisen kantelun kanteluksi ja pyrki vastaamaan siihen nopeasti englanniksi.

27. Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 12 artiklan 2 kohdan c alakohdan portugalinkielisen toisinnon osalta komissio katsoi, että se poikkesi tuskin kyseisen artiklan englanninkielisestä toisinnosta [3]. Tältä osin komissio viittasi EU:n tuomioistuinten oikeuskäytäntöön, joka koskee eri kielillä laaditun lainsäädännön tulkintaa [4].

28. Lopuksi komissio ymmärsi kantelijan väitteet, joiden mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset tulkitsivat yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 12 artiklan 2 kohdan c alakohdan vaatimuksia eri tavalla siten, että kyseinen jäsenvaltio rikkoi EU:n lainsäädäntöä. Komissio katsoi, että sillä, sovelsivatko Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset unionin oikeutta oikein vai eivät, ei ollut merkitystä kilpailun pääosaston ensimmäisen ja toisen kantelun arvioinnin kannalta, joka koski kyseessä olevan Portugalin lainsäädännön yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa. Mahdolliset epäilyt valtiontukisääntöjen täytäntöönpanosta toisessa jäsenvaltiossa olisi pitänyt ilmaista ja tutkia kyseistä jäsenvaltiota vastaan aloitetussa erillisessä menettelyssä.

29. Kilpailun pääosastolle 1. tammikuuta 2012 lähettämässään kirjeessä kantelija korosti aikovansa väittää, että Yhdistynyt kuningaskunta (ja eräät muut jäsenvaltiot) todella sovelsi EU:n lainsäädäntöä oikein, kun taas Portugali ei. Hän toisti, että Portugaliin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneita yrityksiä kohdellaan eri tavalla.

30. Neljänneksi kantelija väitti, että kilpailun pääosasto ei vastannut hänen 4. elokuuta 2011 päivättyyn sähköpostiviestiinsä, joka koski toista kantelua.

31. Komissio myönsi kantelijalle osoittamassaan 15. joulukuuta 2012 päivätyssä kirjeessä ja oikeusasiamiehelle osoittamassaan lausunnossa, ettei se ollut vastannut kantelijan 4. elokuuta 2011 lähettämään sähköpostiviestiin. Se pyysi anteeksi tätä ”valvontaa”, joka sen mukaan johtui i) siitä, että kilpailun pääosaston virkamies, joka käsitteli toista kantelua, oli toistuvasti sairauslomalla; ja ii) kesätauko, mikä tarkoittaa, että käytettävissä oli vähemmän henkilöstön jäseniä ja resursseja oli priorisoitava, jotta kilpailun pääosasto voisi käsitellä tapauksia, joihin sovelletaan tiukkoja määräaikoja.

Oikeusasiamiehen arviointi

Kilpailun pääosaston nopea vastaus toiseen kanteluun (ensimmäinen väite)

32. Edellä 18 ja 19 kohdassa tiivistetysti esitetty komission selitys on kohtuullinen. Kantelija ei myöskään esittänyt tältä osin huomautuksia komission selityksen kumoamiseksi.

Kilpailun pääosaston perustelut sille, miksi se ei tutkinut toista kantelua (toinen väite)

33. Oikeusasiamies huomauttaa, että yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen tarkoituksena oli muun muassa vahvistaa selkeät edellytykset, joiden täyttyessä useita valtiontukitoimenpiteitä voitaisiin pitää valtiontukisääntöjen mukaisina ilman, että ennakkoilmoitusvaatimusta olisi tarpeen täyttää.

34. Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 12 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jotta aineetonta omaisuutta voidaan pitää tässä asetuksessa tarkoitettuna tukikelpoisena kustannuksena, sen on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset:

[...]

ne on ostettava kolmansilta osapuolilta markkinaehdoin ilman, että hankkija voi käyttää myyjässä [EY:n sulautuma-asetuksen] 3 artiklassa tarkoitettua määräysvaltaa”.

EY:n sulautuma-asetuksen [5] 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”2. Määräysvalta muodostuu oikeuksista, sopimuksista tai muista keinoista, jotka joko erikseen tai yhdessä ja ottaen huomioon asiaan liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa yrityksessä, erityisesti:

a) omistusoikeus tai oikeus käyttää yrityksen koko omaisuutta tai osaa siitä;

b) oikeudet tai sopimukset, jotka antavat ratkaisevan vaikutusvallan yrityksen toimielinten kokoonpanoon, äänestyksiin tai päätöksiin.

3. Määräysvallan hankkivat henkilöt tai yritykset, jotka

a) ovat kyseisten sopimusten mukaisten oikeuksien haltijoita tai oikeutettuja niihin; tai

b) - - valtuudet käyttää niistä johtuvia oikeuksia."

35. Oikeusasiamiehen käsityksen mukaan [6] aineettomat hyödykkeet katsotaan tukikelpoisiksi kustannuksiksi ainoastaan silloin, kun ne on ostettu kolmansilta osapuolilta.

36. Komissio katsoo, että termi "kolmas osapuoli" ei kata saman henkilön määräysvallassa olevien myyjä- ja ostajayritysten välisiä liiketoimia [7].

37. Koska, kuten kantelija itsekin myöntää, hänellä on määräysvalta sekä aineetonta omaisuutta myyvissä että ostavissa yrityksissä [8], komission kanta, jonka mukaan tässä tapauksessa kolmatta osapuolta koskeva edellytys ei kaiken kaikkiaan täyty, vaikuttaa johdonmukaiselta ja kohtuulliselta.

Kilpailun pääosaston toiseen kanteluun antaman vastauksen sanamuodosta ja väitteestä, jonka mukaan muut jäsenvaltiot eivät ole ottaneet huomioon kyseisen säännöksen tulkintaa (kolmas väite)

38. Oikeusasiamies toteaa, että komissio on myöntänyt tehneensä virheitä, koska se ei ole vastannut kantelijalle portugaliksi, ja pyytänyt anteeksi. Oikeusasiamies on varmasti tyytyväinen komission aloitteeseen.

39. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio tulkitsi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 12 artiklan 2 kohdan c alakohtaa portugaliksi sekä 15. joulukuuta 2012 päivätyssä kirjeessään että kantelua koskevassa lausunnossaan (tiivistelmä edellä 22 ja 36 kohdassa). Oikeusasiamies ei näe mitään syytä pitää komission tulkintaa vääränä verrattuna kantelijan tulkintaan, jonka mukaan "kolmannen osapuolen" vaatimus täyttyy kaiken kaikkiaan tapauksissa, joissa omistaja ei valvo aineettomien hyödykkeiden markkinoita tai hänen on noudatettava velvoitteita, jotka johtuvat siitä, että kyseisiin yrityksiin sovelletaan erilaisia verojärjestelmiä, vaikka hänellä on täysi määräysvalta sekä osto- että myyntiyrityksissä [9].

40. Lopuksi kantelijan väitteestä, jonka mukaan useat jäsenvaltiot tulkitsevat yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 12 artiklan 2 kohdan c alakohtaa eri tavalla kuin kilpailun pääosasto, oikeusasiamies katsoo, että komission vastaus tähän väitteeseen on oikea. Analysoimalla kyseessä olevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa aina, kun komissio käsittelee tiettyä jäsenvaltiota koskevaa oikeudenkäyntiä edeltävää jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä, voitaisiin tuskin noudattaa prosessiekonomian periaatetta. Lisäksi päätös muiden jäsenvaltioiden rikkomuksia koskevien menettelyjen yhdistämisestä vireillä oleviin oikeudenkäyntiä edeltäviin menettelyihin tai päätös tulkintanormeista tällaisissa menettelyissä (edellyttäen, että nämä normit ovat oikeuskäytännön mukaisia) kuuluu komission harkintavaltaan. Kantelija ei osoittanut, että rajoittaessaan analyysinsä Portugalin tilanteeseen komissio ei käyttänyt harkintavaltaansa asianmukaisesti.

Kantelijan 4 päivänä elokuuta 2011 lähettämään sähköpostiviestiin vastaamatta jättämisen osalta (neljäs väite)

41. Oikeusasiamies katsoo, että komissio on korjannut toimintansa pyytämällä anteeksi ja selittämällä, miksi se ei ole vastannut.

Oikeusasiamiehen kokonaisarvio kantelijan väitteestä

42. Kohdissa 32, 37, 39, 40 ja 41 esittämiensä havaintojen perusteella oikeusasiamies katsoo, ettei hallinnollista epäkohtaa ole ilmennyt.

B. Vaatimukset

43. Kantelija väitti, että komission olisi

i) analysoitava ja tutkittava perusteellisesti toista kantelua, tiedotettava hänelle asian etenemisestä kaikissa vaiheissa ja julkistettava mahdolliset päätelmät, jotta voidaan taata EU:n lainsäädännön yhdenmukainen soveltaminen; ja

ii) tulkitsemaan oikein yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 12 artiklan 2 kohdan c alakohtaa, kun otetaan erityisesti huomioon kyseisen artiklan portugalinkielinen versio.

44. Lausunnossaan komissio viittasi vuoden 2009 menettelyn päätelmiin ja esitti lisäselvityksiä päätökselleen olla tutkimatta toista kantelua.

Oikeusasiamiehen arviointi

45. Oikeusasiamiehen käytettävissä olevien todisteiden perusteella hän voi päätellä, että kilpailun pääosasto on tehnyt toisesta kantelusta riittävän järkevän päätöksen. Lisäksi komissio esitti 15 päivänä joulukuuta 2011 päivätyssä kirjeessään ja tähän päätökseen johtaneen tutkinnan aikana esittämässään lausunnossa riittävät, selkeät ja helposti ymmärrettävät selitykset päätökselleen olla tutkimatta kanteluja. Lopuksi se selvensi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 12 artiklan 2 kohdan c alakohdan tulkintaansa ottaen erityisesti huomioon kyseisen artiklan portugalinkielisen version.

46. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättelee, että komissio ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, minkä lisäksi se on täyttänyt kantelijan vaatimukset. Näin ollen hän päättää asian käsittelyn.

C. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan päätelmän:

Kantelussa ei ole havaittu hallinnollista epäkohtaa. Lisäksi komissio on hyväksynyt kantelijan väitteet.

Päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komission puheenjohtajalle.

 

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 14 päivänä tammikuuta 2013.

---

[1] Tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen (silloisten) 87 ja 88 artiklan mukaisesti 6.8.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 800/2008 (jäljempänä yleinen ryhmäpoikkeusasetus) (EUVL 2008, L 214, s. 3) 12 artiklan 2 kohdan c alakohdassa (jonka otsikko on "Investointitukeen sovellettavat erityisedellytykset") säädetään seuraavaa: ”Jotta aineetonta omaisuutta voidaan pitää tässä asetuksessa tarkoitettuna tukikelpoisena kustannuksena, sen on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset: ─ ─ ne on ostettava kolmansilta osapuolilta markkinaehdoin ilman, että ostaja voi käyttää [yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annetun] neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 [(EY:n sulautuma-asetus) (EUVL 2004, L 24, s. 1)] 3 artiklassa tarkoitettua määräysvaltaa myyjässä tai päinvastoin ─ ─”.

[2] Alkuperäisessä portugalinkielisessä versiossa: ”[e] u controlo plenamente a empresa vendedora e a empresa adquirente. Importa no entanto referir que nas transacções em causa bem em como praticamente todas as que as empresas realizam as mesmas não são alvo do meu controlo ou influência mas sim das condições do mercado, ou seja qualquer uma das minhas empresas (tal como é comum no mercado comercial) não vai comprar um bem ou serviço mais caro a uma empresa ou grupo quando pode encontrar o mesmo bem ou serviço a preços mais baratos noutra empresa - tal seria ilógico e não nos trataria quaisquer vantagens. Devo referir que fiscalmente somos até obrigados (procedimento que é monitorizado pelas autoridades fiscais - até de forma activa e perceptível no caso das autoridades Holandesas) a estabelecer preços de mercado para licenciamento de software entre ambas as empresas por forma a proteger os interesses fiscais de cada país..."

[3] Kyseisen artiklan asian kannalta merkityksellisessä portugalinkielisessä osassa säädetään seuraavaa: "tenha a possibilidade de exercer controlo" ja englanniksi: "on oltava sellaisessa asemassa, että se voi harjoittaa valvontaa".

[4] Yhdistetyt asiat T-349/06, T-371/06, T-14/07, T-15/07 ja T-332/07, Saksa v. komissio, Kok. 2008, s. II-2181, 67 kohta: ”Yhteisön lainsäädäntö on laadittu eri kielillä, ja kaikki eri kielitoisinnot ovat yhtä todistusvoimaisia; yhteisön oikeuden säännöksen tulkinta edellyttää eri kielitoisintojen vertailua – – Yhteisön asetusten yhdenmukaisen tulkinnan välttämättömyys edellyttää, että yhtä kieliversiota ei tarkastella erikseen vaan että sitä tulkitaan ja sovelletaan muilla virallisilla kielillä laadittujen versioiden valossa – –, vaikka tämä merkitsisi sitä, että riidanalaista säännöstä on tulkittava ja sovellettava tavalla, joka on ristiriidassa yhdessä tai useammassa kieliversiossa käytettyjen sanojen luonnollisen ja tavanomaisen merkityksen kanssa oikeusvarmuuden vaatimusten vastaisesti”.

[5] Mainittu edellä alaviitteessä 1.

[6] Oikeusasiamies korostaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on ainoa elin, jolla on toimivalta tulkita EU:n lainsäädäntöä sitovasti.

[7] Kilpailun pääosasto selitti kantelijalle 15. joulukuuta 2011 lähettämässään kirjeessä (portugaliksi), että ”[p] ode dificilmente argumentar-se, como se afigura ser a sua opinião, que uma interpretação razoável da expressão ” um terceiro” abranja o caso de um vendedor e um adquirente que são controlados pela mesma pessoa. Tal interpretação, se aceite, privaria quase totalmente de objecto o "requisito de um terceiro". Oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa komissio selitti lisäksi, että ”kilpailun pääosaston yksiköt ilmoittivat Portugalille 14 päivänä heinäkuuta 2011 lähettämässään kirjeessä Portugalin viranomaisille, että [kolmannen osapuolen] vaatimus ei täyty, jos liiketoimet toteutetaan kahden etuyhteydessä olevan yrityksen välillä”.

[8] Kantelijan omin sanoin: ”[e] u controlo plenamente a empresa vendedora e a empresa adquirente.”

[9] Oikeusasiamies toistaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on ainoa elin, jolla on toimivalta tulkita EU:n lainsäädäntöä sitovasti.