Kantelun tausta

1. Kantelija on Euroopan parlamentin saksalainen jäsen. Hänen 4.12.2008 tekemänsä kantelu koskee tiettyjä rajoituksia, jotka koskevat pääsyä Euroopan unionin neuvoston Justus Lipsius -rakennuksessa (jäljempänä neuvosto) Brysselissä järjestettäviin Eurooppa-neuvoston kokouksiin. Kantelijan mukaan useimmat Euroopan parlamentin jäsenet eivät pääse neuvoston rakennukseen Eurooppa-neuvoston kokoontuessa, koska vain Euroopan parlamentin puhemiehellä ja 21-henkisellä Euroopan parlamentin valtuuskunnalla on pääsy rakennukseen. Lisäksi parlamentin jäsenten valtuuskunta voi tulla rakennukseen vain, jos myös parlamentin puhemies on läsnä neuvoston tiloissa.

2. Kantelija otti asian esille neuvoston pääsihteerin kanssa 16. lokakuuta 2008 päivätyssä kirjeessä. Varapääsihteeri vastasi 27. lokakuuta 2008 ja viittasi lähinnä turvallisuuskysymyksiin, jotka edellyttävät, että pääsy neuvoston rakennukseen rajoitetaan enintään 22 henkilöön valtuuskuntaa kohden.

3. Kantelijan mielestä neuvoston vastaus on riittämätön ja epätyydyttävä. Hän teki 4.12.2008 kantelun oikeusasiamiehelle.

Tutkinnan kohde

4. Kantelussaan kantelija esitti seuraavan väitteen ja vaatimuksen.

Väite:

Neuvosto rajoittaa virheellisesti Euroopan parlamentin jäsenten pääsyä Justus Lipsius -rakennukseen neuvoston kokouksissa [1]. Väitteen tueksi kantelija väitti, että i) neuvosto ei perustellut riittävästi ja uskottavasti päätöstään rajoittaa pääsyä ja että ii) päätös oli suhteeton, iii) mielivaltainen, iv) läpinäkymätön ja v) syrjivä.

Väite:

Neuvoston istuntojen aikana Euroopan parlamentin jäsenillä olisi oltava pääsy Justus Lipsius -rakennukseen ja lehdistöalueelle.

5. Kantelijan väitteen viidennestä osasta (väitetty syrjintä) oikeusasiamies katsoi, että 27. lokakuuta 2008 päivätyn apulaispääsihteerin kirjeen mukaan kukin valtuuskunta saa yhtä monta kulkulupaa rakennukseen. Tämän vuoksi hän ilmoitti tämän tutkimuksen aloittamisesta 18. joulukuuta 2008 päivätyssä kirjeessään kantelijalle, että hänen kantelunsa tämän näkökohdan tutkimiseen ei ollut riittäviä perusteita (EY:n perustamissopimuksen 195 artikla; nyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artikla).

KYSYMYS

6. Kantelu toimitettiin neuvoston pääsihteerille lausuntoa varten. Neuvosto lähetti 22. tammikuuta 2009 lausuntonsa, joka toimitettiin kantelijalle ja johon sisältyi kehotus esittää huomautuksia. Kantelija esitti huomautuksensa 27 päivänä toukokuuta 2009. Oikeusasiamies pyysi 30. kesäkuuta 2009 neuvostoa toimittamaan lisätietoja, joita hän piti neuvoston lausunnon ja kantelijan huomautusten perusteella tarpeellisina tämän kantelun tutkimiseksi. Neuvosto lähetti vastauksensa 24. heinäkuuta 2009 ja pyysi kantelijaa esittämään huomautuksensa. Kantelija esitti huomautuksensa 8 päivänä lokakuuta 2009.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

Alustavat huomautukset

7. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija viittasi "Euroopan unionin neuvoston"kokouksiin pääsyä koskeviin rajoituksiin, kun taas hänen väitteensä ja väitteensä koskivat pääsyä neuvoston rakennukseen "EU:n huippukokouksissa". Neuvosto otti lausunnossaan kantaa pääsyrajoituksiin Eurooppa-neuvoston kokouksissa. Huomautuksissaan kantelija viittasi myös pääsyrajoituksiin Eurooppa-neuvoston kokouksissa. Oikeusasiamies toteaa näin ollen, että osapuolet näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että tämä tutkimus koskee neuvoston rakennukseen pääsyn rajoittamista Eurooppa-neuvoston kokouksissa.

8. Lausunnossaan neuvosto viittasi "hallinnollisen epäkohdan" määritelmään oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa 1997: ”Hallinnollisesta epäkohdasta on kyse silloin, kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan säännön tai periaatteen mukaisesti.” Neuvosto totesi, ettei ole olemassa yhteisön oikeussääntöä, jolla annettaisiin rajoittamaton oikeus päästä neuvoston tiloihin Eurooppa-neuvoston kokousten aikana, ja katsoi, että väite hallinnollisesta epäkohdasta oli täysin perusteeton. Neuvosto lisäsi, että toimielimen jäsenen tekemä valitus toimielinten välisiä suhteita koskevasta kysymyksestä on yleensä jätettävä tutkimatta sellaisenaan.

9. Kantelija kiisti huomautuksissaan neuvoston näkemyksen. Hän huomautti lähinnä, että "hallinnollisen epäkohdan" määritelmään sisältyy "hyvän hallinnon" vastaisten toimien laiminlyönti. Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät lainsäädännön noudattamista, ja ne velvoittavat EU:n toimielimet muun muassa toimimaan palveluhenkisesti ja varmistamaan, että kansalaisia kohdellaan kunnioittavasti ja että he voivat käyttää oikeuksiaan täysimääräisesti. Niissä edellytetään myös, että julkisten laitosten tekemät päätökset on perusteltava kaikilta osin ja niiden on oltava johdonmukaisia. Mitä tulee neuvoston näkemykseen, jonka mukaan hänen valituksensa olisi jätettävä tutkimatta sellaisenaan, kantelija huomautti, että neuvosto ei ollut ilmoittanut säännöstä, johon se perusti päätelmänsä. Kantelija huomautti myös, että neuvosto tulkitsi hänen kantelunsa virheellisesti toimielinten välisiä suhteita koskevaksi asiaksi. Itse asiassa se koski Euroopan parlamentin jäsenten ja siten yksityishenkilöiden pääsyä neuvoston rakennuksen lehdistöalueelle.

10. Oikeusasiamies ymmärtää, että neuvosto haluaa hallinnollisen epäkohdan käsitettä koskevan käsityksensä perusteella i) kiistää tämän kantelun tutkittavaksi ottamisen ja ii) osoittaa, että kantelu on joka tapauksessa perusteeton. Jotta oikeusasiamies voi käsitellä kantelun, hänen on ensin selvitettävä, voidaanko se ottaa käsiteltäväksi. Kun hän on todennut, että valitus voidaan ottaa tutkittavaksi, hän tutkii, onko se perusteltu vai ei.

11. Vaikuttaa siltä, että neuvosto on riitauttanut tämän väitteen tutkittavaksi ottamisen sillä perusteella, että i) sen rakennukseen pääsyä koskevaa merkityksellistä yhteisön sääntöä ei ole ja että ii) väite koskee toimielinten välisiä suhteita.

12. Ensimmäisen väitteen osalta oikeusasiamies muistuttaa, että EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa (josta on tullut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artikla) hänelle annetaan tehtäväksi tutkia unionin toimielinten, elinten ja laitosten toiminnassa ilmenneitä hallinnollisia epäkohtia. Vaikka unionin toimielimen toteuttama toimenpide ei riko mitään asiaankuuluvaa oikeusvaltioperiaatetta, se voi silti olla hallinnollinen epäkohta, jos se ei ole toimielintä sitovan periaatteen [2] mukainen. Tämä on seurausta oikeusasiamiehen hyväksymästä ja Euroopan parlamentin hyväksymästä "hallinnollisen epäkohdan" käsitteen määritelmästä. Tässä neuvoston lainaamassa määritelmässä säädetään, että sovellettava arviointiperuste kattaa paitsi säännöt myös toimielimiä sitovat periaatteet. Tästä seuraa, että vaikka neuvoston rakennukseen pääsyä koskevista rajoituksista ei ole olemassa erityistä yhteisön sääntöä, tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että tällaisten rajoitusten asettaminen voisi merkitä hallinnollista epäkohtaa.

13. Oikeusasiamies muistuttaa neuvoston toisesta väitteestä, että hänellä on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklan nojalla valtuudet ottaa vastaan kanteluja kaikilta unionin kansalaisilta ja siten myös Euroopan parlamentin jäseniltä. Hän katsoo lisäksi, että perustamissopimuksen perusteella ei voida katsoa, että toimielinten väliset suhteet sinänsä jäisivät väistämättä hänen suorittamansa valvonnan ulkopuolelle. On totta, että oikeusasiamiehen toimivaltuudet rajoittuvat hallinnollisten epäkohtien tutkimiseen ja että puhtaasti poliittiset kysymykset jäisivät näin ollen hänen valvonnan ulkopuolelle [3]. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että neuvosto ei ole väittänyt, että tutustumisoikeuden rajoittaminen olisi puhtaasti poliittinen kysymys. On hyödyllistä lisätä, että oikeusasiamiehen mielestä on joka tapauksessa kyseenalaista, onko yksittäisten parlamentin jäsenten pääsyä neuvoston rakennukseen pidettävä toimielinten välisenä kysymyksenä.

14. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies toteaa, että neuvosto ei ole todennut, että neuvoston rakennukseen pääsyn rajoittaminen Eurooppa-neuvoston kokouksissa ei kuulu hänen toimivaltaansa. Oikeusasiamies ei näin ollen ole samaa mieltä neuvoston kanssa siitä, että kantelu olisi jätettävä tutkimatta.

15. Kantelussaan kantelija väitti, että sen lisäksi, että parlamentin jäsenten pääsyä rakennukseen rajoitetaan, parlamentin valtuuskunnan jäsenet voivat tulla rakennukseen vain, jos myös parlamentin puhemies on läsnä neuvoston tiloissa. Oikeusasiamies toteaa, että tällaista ehtoa ei mainita 16. tammikuuta 2009 päivätyssä kirjeessä, joka koskee neuvoston varapääsihteerin parlamentin puhemiehelle osoittamaa asiakirjoihin tutustumista koskevaa kysymystä. Hän toteaa lisäksi, että kantelija ei viitannut enempää tähän väitettyyn edellytykseen huomautuksissaan, jotka hän esitti hänelle tutkimuksensa aikana, vaan rajoitti väitteensä valtuuskuntien kokoon liittyviin rajoituksiin. Lisäksi siltä osin kuin hän näkee hänelle toimitetuista asiakirjoista, neuvosto ei ilmeisesti aio asettaa tutustumisoikeutta koskevia rajoituksia, jotka menevät pidemmälle kuin neuvoston rakennukseen Eurooppa-neuvoston kokousten aikana päästettävien parlamentin jäsenten määrän rajoittaminen 22:een. Tämän vuoksi tässä päätöksessä käsitellään ainoastaan neuvoston rakennukseen päästettyjen Euroopan parlamentin jäsenten määrän rajoittamista. Jos kantelija haluaa ottaa esille muita pääsyrajoituksia, hän voi vapaasti tehdä uuden kantelun oikeusasiamiehelle.

16. Huomautuksissaan neuvoston vastauksesta oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön kantelija pyysi yksityiskohtaisia ja tarkkoja tietoja Eurooppa-neuvoston kokouksissa läsnä olevien akkreditoitujen toimittajien määrästä. Oikeusasiamies katsoo, että kantelijan pyytämät tiedot eivät ole tarpeen tämän kantelun käsittelemiseksi. Jos kantelija kuitenkin haluaa saada mainitut tiedot, hän voi harkita asiaa koskevan pyynnön esittämistä neuvostolle.

17. Koska kantelijan väitteet ja väitteet liittyvät läheisesti tosiseikkoihin, niitä on aiheellista tarkastella yhdessä.

A. Kantelijan väite ja vaatimus

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

18. Kantelijan mukaan neuvosto ei perustellut riittävästi ja uskottavasti päätöstään rajoittaa niiden Euroopan parlamentin jäsenten määrää, jotka saavat tulla sen rakennukseen Eurooppa-neuvoston kokousten aikana. Neuvosto kirjoitti 27. lokakuuta 2008 vastauksena kantelijan kirjeeseen, että sen päätös oli "sääntöjen mukainen". Se ei kuitenkaan täsmentänyt, mitä sääntöjä se tarkoitti ja miten tällaisia sääntöjä sovellettiin käsiteltävänä olevassa tilanteessa. Neuvoston päätöksen oikeasuhteisuuden osalta kantelija myönsi, että turvallisuuteen liittyvät huolenaiheet voivat olla oikeutettuja yleisen edun mukaisia huolenaiheita. Neuvosto ei kuitenkaan perustellut, miksi ja miten se päätyi jäsenten valtuuskunnan kokoa vastaavaan tarkkaan 22 henkilön määrään. Se ei myöskään selittänyt, erottiko se pääsyn koko rakennukseen ja pääsyn lehdistöalueelle. Mitä tulee neuvoston päätöksen väitettyyn mielivaltaisuuteen ja läpinäkymättömyyteen, kantelija katsoi, että neuvosto ei selittänyt, sovellettiinko samoja pääsyrajoituksia muihin valtuuskuntiin, esimerkiksi jäsenvaltioiden valtuuskuntiin.

19. Tätä taustaa vasten kantelija väitti, että neuvosto rajoittaa virheellisesti Euroopan parlamentin jäsenten pääsyä Justus Lipsius -rakennukseen Eurooppa-neuvoston kokouksissa.

20. Neuvosto viittasi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohtaan [4] ja totesi lausunnossaan, ettei ole olemassa yhteisön sääntöä, joka antaisi Euroopan parlamentin jäsenille oikeuden osallistua Eurooppa-neuvoston kokouksiin tai käyttää neuvoston tiloja tällaisten kokousten aikana. Lisäksi neuvosto viittasi lähinnä Euroopan parlamentin jäsenten läsnäoloa Justus Lipsius -rakennuksessa Eurooppa-neuvoston kokouksissa koskevaan kirjeeseensä, jonka se lähetti parlamentin puhemiehelle 16. tammikuuta 2009. Neuvosto liitti lausuntoonsa jäljennöksen tästä kirjeestä.

21. Tässä kirjeessä neuvosto totesi, että parlamentti saisi edelleen täsmälleen saman määrän kulkulupia neuvoston rakennukseen kuin muille valtuuskunnille, nimittäin 22 kulkulupaa. Neuvosto huomautti lisäksi, että Euroopan unionin laajentumisen jälkeen kaikki valtuuskunnat ovat tunnustaneet tarpeen vähentää Eurooppa-neuvoston kulkulupien määrää. Tämä johtui paitsi tarpeesta varmistaa kokousten sujuvuus myös turvallisuussyistä hätätilanteessa tai rakennuksen evakuoinnissa.

22. Mitä tulee Justus Lipsius -rakennuksen lehdistötiloihin pääsyyn Eurooppa-neuvoston toisena kokouspäivänä, neuvosto korosti, että kulkulupien määrää on rajoitettava samankaltaisista syistä. Samalla neuvosto ilmaisi ymmärtävänsä, että useat Euroopan parlamentin jäsenet halusivat päästä lehdistötiloihin Eurooppa-neuvoston toisena kokouspäivänä. Parlamentin jäsenten valtuuskunnan kulkuluvan haltijat voisivat näin ollen tulevaisuudessa käyttää lehdistötiloja Eurooppa-neuvoston kokousten toisena päivänä. Neuvosto lisäsi, että parlamenttia pyydetään ilmoittamaan tällaisten henkilöiden nimet ennen jokaista Eurooppa-neuvoston kokousta.

23. Kantelija väitti huomautuksissaan, että neuvoston päätös oli epätyydyttävä ja että sen perustelut olivat riittämättömät.

24. Kantelija väitti, että hänen valituksensa ei liittynyt Euroopan parlamentin jäsenten osallistumiseen Eurooppa-neuvoston kokouksiin vaan heidän rajoittamattomaan pääsyynsä neuvoston lehdistöalueelle. Neuvosto ei ollut perustellut yksityiskohtaisesti rajoituksiaan, jotka koskivat MEPS:n pääsyä neuvoston tiloihin, lehdistöalue mukaan luettuna. Hän piti neuvoston päätöstä täysin perusteettomana.

25. Mitä tulee neuvoston viittaukseen turvallisuutta koskeviin huolenaiheisiin, kantelija väitti, että neuvosto ei selittänyt näiden huolenaiheiden luonnetta eikä syitä, joiden vuoksi nämä huolenaiheet koskivat erityisesti parlamentin jäseniä. Neuvosto ei myöskään selittänyt, mitkä turvallisuusmenettelyt edellyttivät parlamentin jäsenten valtuuskunnan rajoittamista enintään 22 henkilöön. Valtuuskunnan koon rajoittaminen 22 jäseneen oli näin ollen kantelijan mielestä mielivaltaista. Lisäksi hän katsoi, että neuvosto ei ollut selventänyt, tekikö se turvallisuusasioissa eron neuvoston rakennukseen pääsyn ja lehdistöalueelle pääsyn välillä.

26. Lopuksi kantelija katsoi, että neuvoston päätökselle rajoittaa pääsyä lehdistöalueelle ei ollut päteviä ja uskottavia syitä. Näin ollen kantelija pysytti väitteensä.

27. Oikeusasiamies pyysi lisätietopyynnössään neuvostoa selittämään, miksi pääsy neuvoston lehdistöalueelle oli rajoitettava 22 henkilöön valtuuskuntaa kohti. Vastauksena neuvosto toisti pääsyä koskevien rajoitusten tarkoituksen. Se täsmensi, että turvallisuusperiaatteita sovelletaan myös neuvoston lehdistökeskukseen, ja selitti, että Eurooppa-neuvoston kokouksissa läsnä olevien tiedotusvälineiden edustajien määrä vaihteli yleensä 1 500 ja 2 000 henkilön välillä. Neuvosto totesi, että sen on varmistettava asianmukaiset työolot ja turvallinen ympäristö tiedotusvälineiden edustajille. Lisäksi se totesi, että Eurooppa-neuvoston kokouksissa pääsy oli tiukasti rajoitettu noin 600 edustajaan ja asianmukaisesti valtuutettuun toimittajaan. Akkreditoitujen henkilöiden määrän kasvu voisi haitata vakavasti evakuointimenettelyjä.

28. Huomautuksissaan kantelija hyväksyi neuvoston lähestymistavan taustalla olevan periaatteen, mutta totesi, että päätös lehdistöalueelle päästettävien edustajien määrästä voidaan tehdä vain tapauskohtaisesti. Hän kyseenalaisti, oliko todella niin, että jokaisessa kokouksessa lehdistötila oli täynnä kapasiteettia, koska vaikutti uskottavalta olettaa, että läsnä olevien valtuutettujen toimittajien määrä riippuisi käsiteltävien asioiden "houkuttelevuudesta".

29. Kantelija totesi, että Saksan pysyvän EU-edustuston arvioiden mukaan lehdistöalueella oli Eurooppa-neuvoston virallisissa kokouksissa noin 1 000 akkreditoitua toimittajaa. Hän lisäsi, että neuvoston lehdistöpalvelu oli poliittisen ryhmänsä lehdistöpalvelun kanssa käymässään puhelinkeskustelussa todennut, että vaikka epävirallisissa huippukokouksissa akkreditoitiin noin 700 toimittajaa, määrä nousi 800 toimittajaan ”muissa kokouksissa”. Saman lähteen mukaan Eurooppa-neuvoston virallisissa kokouksissa oli läsnä keskimäärin 1 000 akkreditoitua toimittajaa.

Oikeusasiamiehen arviointi

30. Kantelija väittää, että neuvosto rajoittaa virheellisesti Euroopan parlamentin jäsenten pääsyä neuvoston rakennukseen, myös lehdistöalueelle, Eurooppa-neuvoston kokousten aikana. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana kävi ilmi, että tämä kantelu koskee itse asiassa neuvoston rakennuksen lehdistötiloihin pääsyn rajoittamista. Oikeusasiamies käsittelee näin ollen tätä kysymystä yksin seuraavassa.

31. Ottaen huomioon kantelijan väitteensä tueksi esittämät perustelut oikeusasiamies katsoo, että ainoa edellytys sille, että sitä voidaan pitää perusteltuna, on se, että neuvosto ei ole esittänyt riittäviä ja kohtuullisia perusteita päätökselleen rajoittaa niiden Euroopan parlamentin jäsenten määrää, joille myönnetään pääsy rakennukseen Eurooppa-neuvoston kokouksissa. Tässä yhteydessä vaikuttaa hyödylliseltä huomauttaa, että Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 18 artiklan 1 kohdan mukaan ”toimielimen päätös, joka voi vaikuttaa haitallisesti yksityishenkilön oikeuksiin tai etuihin, on perusteltava ilmoittamalla selkeästi asiaan liittyvät tosiseikat ja päätöksen oikeusperusta”.

32. Väitteensä tueksi kantelija esitti lähinnä seuraavat väitteet.

i) Neuvosto totesi, että sen päätös oli "sääntöjen mukainen", mutta ei täsmentänyt, mitä sääntöjä se tarkoitti ja miten näitä sääntöjä sovellettiin käsiteltävänä olevassa tilanteessa.

ii) se ei selittänyt, miksi ja miten se päätyi jäsenten valtuuskunnan kokoa vastaavaan tarkkaan 22 henkilön määrään;

iii) se ei selittänyt, erottiko se pääsyn koko rakennukseen ja pääsyn lehdistöalueelle;

iv) se ei selittänyt, sovellettiinko samoja pääsyrajoituksia muihin valtuuskuntiin, esimerkiksi jäsenvaltioiden valtuuskuntiin; ja

v) sen päätös oli suhteeton, koska neuvosto ei päättänyt parlamentin jäsenten pääsyrajoituksista tapauskohtaisesti.

33. Oikeusasiamies katsoo, että tutkimuksensa aikana neuvosto käsitteli kantelijan i-iv kohdassa lueteltuja väitteitä. Se täsmensi, että kyseiset rajoitukset oli otettu käyttöön muun muassa turvallisuussyistä ja että hyväksyttyjen edustajien tarkka lukumäärä oli vahvistettu pääasiallisesti jäsenvaltioiden yhteisellä sopimuksella. Neuvosto selvensi lisäksi, että pääsyä koskevia rajoituksia sovellettiin sekä rakennukseen sellaisenaan että sen lehdistötiloihin. Se vahvisti myös, että samoja pääsyrajoituksia sovellettiin myös muihin valtuuskuntiin, joista kukin sai yhteensä 22 kulkulupaa. Oikeusasiamies ymmärtää, että lehdistötilojen käyttömahdollisuus Eurooppa-neuvoston toisena kokouspäivänä on kohteliaisuussyistä laajennettu koskemaan Euroopan parlamentin jäsenten valtuuskuntaa. Ottaen huomioon, että Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ei anneta Euroopan parlamentin jäsenille virallista roolia Eurooppa-neuvoston kokouksissa, oikeusasiamies katsoo, että kantelija ei osoittanut, että neuvosto olisi toiminut mielivaltaisesti myöntäessään parlamentin jäsenten valtuuskunnalle saman määrän kulkulupia kuin muille valtuuskunnille.

34. Suhteellisuuskysymyksen osalta oikeusasiamies toteaa, että kantelijan mielestä päätös lehdistöalueelle päästettävien edustajien määrästä olisi tehtävä tapauskohtaisesti. Tältä osin kantelija toimitti joitakin lukuja läsnäolomääristä. Hän totesi muun muassa, että neuvoston lehdistöpalvelulta saatujen tietojen mukaan epävirallisissa huippukokouksissa akkreditoitiin noin 700 toimittajaa ja että määrä kasvoi 800 toimittajaan ”muissa kokouksissa”. Oikeusasiamies pitää tärkeänä korostaa, että hänen käsityksensä mukaan tämän kantelun aihe liittyy Eurooppa-neuvoston kokouksiin pääsyn rajoittamiseen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan (nykyinen 14 artikla)[5] mukaisesti. Näin ollen ei ole lainkaan selvää, miten epävirallisissa huippukokouksissa ja muissa kokouksissa läsnä olevien valtuutettujen toimittajien määrää koskevilla luvuilla voisi olla välitöntä merkitystä tarkasteltaessa tässä tarkasteltavaa ongelmaa riippumatta siitä, millaiset nämä kokoukset tarkalleen ottaen ovat. Vaikka oletettaisiin, että Eurooppa-neuvoston kokouksissa läsnä olevien toimittajien määrä vaihtelee ja että näin ollen voisi olla tilanteita, joissa lehdistöalueelle voitaisiin päästä yli 22 Euroopan parlamentin jäsentä, oikeusasiamies katsoo, että jäljempänä 35 kohdassa esitetyistä syistä neuvoston päätöstä hyväksyä yleisesti sovellettavia rajoituksia valtuuskunnittain maahan päästettävien henkilöiden määrälle sen sijaan, että se päättäisi tapauskohtaisesti maahan päästettävien henkilöiden määrästä, ei voida pitää hallinnollisena epäkohtana. Tästä seuraa, että oikeusasiamiehen ei tarvitse käydä yksityiskohtaista keskustelua kantelijan ehdotuksesta, jonka mukaan neuvoston olisi tehtävä päätös tapauskohtaisesti.

35. Oikeusasiamies katsoo, että neuvostolla on tiettyä harkintavaltaa panna täytäntöön ne pääsyn rajoittamista koskevat toimenpiteet, joita se pitää turvallisuuden kannalta tehokkaimpina. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että ainoastaan ilmeiset arviointivirheet neuvoston toimenpidevalinnassa voivat johtaa hallinnollisen epäkohdan toteamiseen. Käsiteltävässä asiassa kantelija ei ole kyseenalaistanut sitä, että pääsyn rajoittaminen on lähtökohtaisesti tarpeen turvallisuuteen liittyvistä syistä. Oikeusasiamies katsoo, että kantelija ei ole osoittanut, että neuvosto olisi tehnyt ilmeisen virheen rajoittaessaan valtuuskuntien jäsenten määrän 22:een kunkin valtuuskunnan osalta. Oikeusasiamies toteaa, että kantelija vaati, että Euroopan parlamentin jäsenille olisi myönnettävä rajoittamaton pääsy. Ottaen huomioon, että tällä hetkellä Euroopan parlamentin jäseniä on yli 700 ja että neuvoston rakennuksella on rajalliset valmiudet sen suhteen, kuinka monta henkilöä se voi majoittaa Eurooppa-neuvoston kokouksiin, oikeusasiamies katsoo, että neuvoston kieltäytymistä noudattamasta kantelijan näkemyksiä tältä osin ei selvästikään voida arvostella.

36. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että kantelijan väite on perusteeton. Koska hänen väitettään ei voida hyväksyä, myöskään hänen vaatimustaan ei voida hyväksyä.

37. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1. joulukuuta 2009 Eurooppa-neuvostosta on tullut itsenäinen toimielin (ks. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklan 1 kohta). Näin ollen vaikuttaa loogiselta olettaa, että tulevaisuudessa Eurooppa-neuvoston tehtävänä on tehdä päätöksiä sen rakennukseen pääsyn rajoittamisesta joko yksin tai yhdessä neuvoston kanssa. Kantelija voisi näin ollen harkita kääntymistä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan puoleen, jos hän haluaa tämän käsittelevän hänen pyyntönsä.

B. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan päätelmän:

Hallinnollisia epäkohtia ei ole ilmennyt.

Kantelijalle ja neuvostolle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 12 päivänä maaliskuuta 2010.

---

[1] Ks. jäljempänä 7 kohta.

[2] Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus Euroopan parlamentille kantelua 2395/2003/GG koskevan suositusluonnoksen johdosta, kohta 1.2.

[3] Ks. Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus Euroopan parlamentille kantelua 2395/2003/GG koskevan suositusluonnoksen johdosta, kohta 1.3.

[4] Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa: "Eurooppa-neuvosto kokoaa yhteen jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehet ja komission puheenjohtajan. Heitä avustavat jäsenvaltioiden ulkoasiainministerit ja yksi komission jäsen. Eurooppa-neuvosto kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa neuvoston puheenjohtajana toimivan jäsenvaltion valtion- tai hallituksen päämiehen johdolla." Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohta on pääosin korvattu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 15 artiklalla (Lissabonin toisinto).

[5] Ks. edellä alaviite 4.