Kantelun tausta

1. Valituksen teki ammattiliiton puheenjohtaja parlamentin entisen sopimussuhteisen toimihenkilön, jäljempänä ’kantelija’, puolesta. Kantelija työskenteli parlamentissa avustavana toimihenkilönä ja sopimussuhteisena toimihenkilönä eli yhteensä kuusi vuotta.

2. EU:n toimielimillä on eläkejärjestelmä, joka rahoitetaan sen työntekijöiden kuukausittaisilla maksuilla. Jokainen, joka lopettaa työskentelyn Euroopan yhteisön toimielimissä, voi pyytää, että hänen jo hankkimansa eläkeoikeudet siirretään kansalliseen eläkejärjestelmään.

Tutkinnan kohde

3. Kantelija väitti, että komissio ei toiminut ajoissa varmistaakseen, että entiset sopimussuhteiset toimihenkilöt, kuten hän, voisivat siirtää yhteisön järjestelmässä hankkimansa eläkeoikeudet.

4. Kantelija väitti, että komission olisi varmistettava, että hän hyötyy eläkeoikeuksistaan.

KYSYMYS

5. Kantelija esitti 25. helmikuuta 2009 ja 16. maaliskuuta 2009 huolenaiheensa oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen 24. huhtikuuta 2009 ja toimitti kantelun komissiolle, joka lähetti sen jälkeen lausuntonsa oikeusasiamiehelle. Lausunto toimitettiin kantelijalle, joka esitti huomautuksensa 29. syyskuuta 2009.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Väite, jonka mukaan ei ole toteutettu ajoissa toimia sen varmistamiseksi, että entiset sopimussuhteiset toimihenkilöt voivat siirtää yhteisön järjestelmässä kertyneet eläkeoikeutensa, ja siihen liittyvä vaatimus

Alustava huomautus

6. Kantelu kohdistui komissioon ja parlamenttiin. Kantelija oli parlamentin palveluksessa. Koska Euroopan komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimisto (jäljempänä PMO) kuitenkin hallinnoi kaikkien unionin virkamiesten ja toimihenkilöiden eläkeoikeuksia kaikkien toimielinten puolesta ja koska se näin ollen käsitteli kantelijan asiaa, oikeusasiamies päätti aloittaa tutkimuksensa ainoastaan komissiota vastaan.

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

7. Kantelija esitti seuraavat väitteet:

• Eläkeoikeuksien siirtämistä parlamentin järjestelmästä kansalliseen järjestelmään koskevan kansallisen lainsäädännön mukaan hänen yhteisön eläkeoikeutensa olisi maksettava uuden työnantajan eläkelaitokselle. Koska hänellä saattaa olla vaikeuksia löytää työtä ikänsä vuoksi (hän totesi olevansa yli 60-vuotias), kansalliset säännöt eivät mahdollista siirtoa.
• Hän ei voi saada henkilöstösääntöjen 77 artiklassa säädettyä yhteisön eläkettä (eläke toimihenkilöille, jotka ovat täyttäneet vähintään 10 vuotta ja ovat yli 63-vuotiaita).
• Hänellä on oikeus erorahaan henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan mukaisesti. Avustuksen vakuutusmatemaattinen arvo olisi maksettava yksityiselle vakuutusyhtiölle tai eläkerahastolle. Kansaneläkekassa ei voi saada tätä avustusta (koska hän on työtön), eikä ollut mahdollista löytää yksityistä vakuutusyhtiötä, joka olisi halunnut hyväksyä tämän siirron yli 60-vuotiaalle.
• Hänellä ei ole oikeutta yhteisön työttömyysetuuteen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 96 artiklan nojalla.

Kantelija totesi, että häntä syrjittiin hänen ikänsä perusteella, koska hänen nuoremmat kollegansa eivät kärsisi tästä kansallisten ja eurooppalaisten sääntöjen välisestä porsaanreiästä. Hänen mukaansa komission olisi pitänyt ennakoida tämä tilanne ja säätää asianmukaisesti siirtymätoimenpiteistä. Vanhojen henkilöstösääntöjen mukaan eroraha voitiin maksaa sovellettavista kansallisista säännöksistä riippumatta.

8. Kantelija totesi, että parlamentti oli ilmoittanut hänelle, että hänen eläkeoikeutensa kuuluvat hänelle ja että jos niitä ei voida siirtää hänelle, olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä. Kantelija totesi, että parlamentti oli myöntänyt, että tämä tilanne saattaa merkitä ikään perustuvaa syrjintää, ja lisäsi, että asia saattaa koskea myös muita henkilöitä. Parlamentti täsmensi tämän jälkeen, että eläkeoikeuksia koskevia sääntöjä (henkilöstösääntöjen liite VIII) on tulkittava siten, että kantelija voi käyttää oikeuksiaan. Hän totesi, että parlamentti ilmoitti sitten antavansa asian hallintopäälliköiden kollegion käsiteltäväksi. Hallintojohtajien kollegio päätti 12. syyskuuta 2007 pyytää komissiota käynnistämään tarjouskilpailun asianmukaisen eläkerahaston valitsemiseksi. Se lisäsi, että PMO käsitteli asiaa.

9. Vuonna 2008 kantelijan sopimus päättyi ja hän lähti parlamentista. Tässä vaiheessa ongelmaan ei ollut löydetty ratkaisua.

10. Kantelija väitti kaiken kaikkiaan, että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta, joka johtui yhteisön ja kansallisten järjestelmien yhteensopimattomuudesta. Hän väitti myös, että vaikka kaksi vuotta oli kulunut siitä, kun hän otti ongelman esille, ratkaisua ei ollut löydetty. Hän katsoi, että komission olisi pitänyt ryhtyä toimiin ongelman ratkaisemiseksi vuodesta 2004 alkaen, jolloin henkilöstösääntöjä tarkistettiin. Kantelijan mukaan olisi toteutettava siirtymätoimenpide, jonka ansiosta asianomaiset henkilöt voivat hyötyä entisten henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan säännöksistä [1].

11. Komissio totesi lausunnossaan, että kantelija oli tässä erityisessä tilanteessa, koska hän ei voinut työsopimuksensa päättyessä pyytää henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 1 kohdan, jossa säädetään hänen eläkeoikeuksiensa siirtämisestä, soveltamista. Se lisäsi, että vuonna 2008 kantelija pystyi liittymään kansalliseen järjestelmään, koska hän oli työskennellyt väliaikaisena toimihenkilönä muutaman päivän ajan. Tämän jälkeen hänen eläkeoikeutensa siirrettiin kansalliseen eläkerahastoon. Ottaen huomioon hänen palvelusaikansa sopimussuhteisena toimihenkilönä komissio siirsi kantelijan pyynnöstä 26 157,14 euroa kansalliseen eläkerahastoon. Näin hänen erityinen ongelmansa saatiin ratkaistua.

12. Yleiseen ongelmaan viitaten komissio julkaisi 2 päivänä lokakuuta 2008 Euroopan unionin virallisessa lehdessä asiakirjan "Tärkeitä tietoja eläkesäästöpalveluja tarjoaville eläkeorganisaatioille". Näin tehdessään se pyysi asianomaisia eläkelaitoksia toimittamaan hakemuksensa, jotka koskivat niiden sisällyttämistä luetteloon, jossa entisille toimihenkilöille tarjottiin henkilöstösääntöjen asiaa koskevan säännöksen mukaisia eläkejärjestelmiä. Jotkin organisaatiot vastasivat tarjoamalla erilaisia sopimuksia erilaisten yksilöllisten eläkevaatimusten täyttämiseksi. Heti kun komissio on saanut riittävän suuren ja vaihtelevan määrän vastauksia, se aikoo antaa luettelon yhteisöjen nykyisten ja entisten henkilöstön jäsenten/edustajien käyttöön, jotta heidän olisi helpompi löytää organisaatio, joka hallinnoi heidän yhteisön toimielimissä työskentelynsä aikana hankkimiaan eläkeoikeuksia.

13. Komissio katsoi, että se oli toteuttanut tarvittavat toimet eläkeoikeuksien siirtämiseksi ja että nämä toimet ovat tuottaneet myönteisiä tuloksia kantelijalle ja muille entisille toimihenkilöille. Varmistaakseen henkilöstösääntöjen vaatimusten täyttymisen toimielin etsii edelleen keinoja toimittaa luettelo yksityisistä eläkelaitoksista niille henkilöstön jäsenille, joilla ei ole oikeutta vanhuuseläkkeeseen. Komissio jatkaa asian seuraamista löytääkseen tyydyttävän ratkaisun kaikille asianomaisille henkilöille.

14. Huomautuksissaan kantelija myönsi, että se, että hän oli työskennellyt "työvoimatoimistossa" muutaman päivän ajan, oli mahdollistanut ratkaisun löytämisen hänen ongelmaansa. Tämän ratkaisun ansiosta hän pystyi siirtämään parlamentissa hankkimansa eläkeoikeudet kansalliseen eläkejärjestelmään. Hän huomautti kuitenkin, että tämä ratkaisu on järjestely, joka kiertää EU:n ja kansalliset säännöt. Hän totesi, että ei ole hyväksyttävää, että entisen sopimussuhteisen toimihenkilön olisi etsittävä työtä muutaman päivän ajan voidakseen hyötyä kaikista yhteisön eläkeoikeuksistaan. Kun henkilöstösääntöjä tarkistettiin vuonna 2004, komission olisi pitänyt ottaa huomioon kaikki tarkistuksen seuraukset. Kantelija totesi, että sen jälkeen, kun henkilöstösääntöjä tarkistettiin vuonna 2004, komissio oli julkaissut ainoastaan tiedotteen eikä löytänyt sopivaa ratkaisua. Hän katsoi, että jos yksi henkilöstön entinen jäsen olisi kuollut näiden neljän vuoden aikana tai jos hän olisi jäänyt eläkkeelle, kyseinen henkilö tai hänen edunsaajansa olisivat menettäneet osan näistä eläkeoikeuksista. Lisäksi kantelijan kanssa samassa tilanteessa olevilla henkilöillä ei ole tietoa siitä, mihin heidän eläkeoikeutensa on talletettu. Kantelija ehdotti, että oikeusasiamiehen olisi pyydettävä komissiota toteuttamaan väliaikaisia toimenpiteitä kaikkien asianomaisten henkilöiden osalta.

Oikeusasiamiehen arviointi

15. Oikeusasiamies haluaa ensinnäkin selventää, että hänen ohjesääntönsä 2 artiklan 2 kohdan mukaan hänen toimeksiantonsa koskee hallinnollista epäkohtaa eikä yhteisön oikeuden ja erityisesti henkilöstösääntöjen säännösten ansioita.

16. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 109 artiklassa säädetään, että ”sopimussuhteisilla toimihenkilöillä on palvelussuhteensa päättyessä oikeus vanhuuseläkkeeseen, vakuutusmatemaattisen arvon siirtoon tai erorahaan henkilöstösääntöjen V osaston 3 luvun ja liitteen VIII mukaisesti”.

17. Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että kantelija on löytänyt ratkaisun erityiseen ongelmaansa. Työskenneltyään muutaman päivän hän pystyi itse asiassa liittymään kansalliseen eläkejärjestelmään. Näin ollen komissio saattoi siirtää hänen yhteisön eläkeoikeuksiensa vakuutusmatemaattisen arvon hänen työnantajansa kansalliseen eläkejärjestelmään. Oikeusasiamies päättelee, että kantelijan ongelma on ratkaistu eikä kantelun tätä näkökohtaa ole sen vuoksi syytä tutkia tarkemmin.

18. Kantelija tuo kuitenkin esiin myös yleisen ongelman, joka koskee oikeuksien siirtämistä kansallisille ja yksityisille eläkerahastoille. Oikeusasiamies ymmärtää, että EU:n toimielimet ottavat huomioon sellaisten entisten väliaikaisten toimihenkilöiden kohtaamat vaikeudet, jotka eivät voi liittyä uuden työnantajan eläkejärjestelmään tai jotka eivät löydä yksityistä eläkelaitosta. EU:n toimielimet ovat tässä yhteydessä päättäneet pyrkiä helpottamaan entisten henkilöstön jäsenten mahdollisuuksia löytää tällaisia organisaatioita laatimalla luettelon organisaatioista, jotka ovat halukkaita hallinnoimaan heidän eläkeoikeuksiaan. Komissio julkaisi 2 päivänä lokakuuta 2008 ilmoituksen [2], jossa se pyysi asiasta kiinnostuneita yksityisiä eläkerahastoja lähettämään hakemuksen. Komissio sai useita myönteisiä vastauksia.

19. Vaikka oikeusasiamies toteaa, että komissiolta kesti useita vuosia puuttua tähän ongelmaan, oikeusasiamies on erittäin tyytyväinen siihen, että komissio on nyt ryhtynyt asianmukaisiin toimiin edellä kuvatun systeemisen ongelman ratkaisemiseksi. Tässä yhteydessä hän toteaa, että komissio on julkaissut sisäisellä verkkosivustollaan luettelon organisaatioista, jotka ovat halukkaita hallinnoimaan asianomaisten henkilöiden eläkeoikeuksia.

20. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että kantelun tämän näkökohdan osalta ei tarvita lisätutkimuksia.

B. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan päätelmän:

Kantelua koskevat lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 21 päivänä joulukuuta 2009.

[1] Aiempien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 12 artiklassa säädetään seuraavaa: "Alle 60-vuotiaalla virkamiehellä, jonka palvelussuhde päättyy muutoin kuin kuoleman tai työkyvyttömyyden vuoksi ja jolla ei ole oikeutta vanhuuseläkkeeseen ja johon ei voida soveltaa 11 artiklan 1 kohdan säännöksiä, on palvelussuhteensa päättyessä oikeus saada:

a) summa, joka vastaa hänen yhteisöjen toimielinten väliaikaisen yhteisen eläkejärjestelmän mukaista tiliään henkilöstösääntöjen voimaantulopäivänä, korotettuna 3,5 prosentin vuotuisella korolla;

b) hänen peruspalkastaan eläkemaksuina vähennetty kokonaismäärä korotettuna 3,5 prosentin vuotuisella korolla;

c) eroraha, joka on suhteutettu hänen todelliseen palvelusaikaansa henkilöstösääntöjen voimaantulon jälkeen ja joka lasketaan puolentoista kuukauden perusteella kultakin palvelusvuodelta, jolta viimeinen peruspalkka on maksettu ennen vähennyksiä, edellyttäen, että häntä ei ole erotettu tehtävästään. Edellä 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa entisen palvelusajan katsotaan myös vastaavan niiden palvelusvuosien määrää, jotka virkamiehen toimielin on hyvittänyt hänelle näiden henkilöstösääntöjen tullessa voimaan 11 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;

d) yhteisöille 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti maksettu kokonaismäärä, jos tämä määrä vastaa henkilöstösääntöjen voimaantuloa edeltäviä ajanjaksoja, ja kolmasosa tästä määrästä henkilöstösääntöjen voimaantulon jälkeen alkavilta ajanjaksoilta korotettuna 3,5 prosentin vuotuisella korolla.”

[2] EUVL 2008, C 250, s. 7.