Kantelun tausta

1. Kolme luxemburgilaista yritystä (tässä tapauksessa kantelijat, joita kutsutaan yhdessä nimellä Transes) ja yksi irlantilainen yritys [1] halusivat toteuttaa kaksi suurta lomakylähanketta Portugalissa.

2. Kaikki asiasta vastaavat Portugalin viranomaiset hyväksyivät ensin Castelo de Viden hankkeen, johon irlantilainen yritys osallistui. Vuonna 1999 keskushallinto ja kunta kuitenkin peruuttivat hankkeen.

3. Kaikki asiasta vastaavat Portugalin suunnitteluviranomaiset hyväksyivät Sertãn kunnassa sijaitsevan Aldeia do Almegue -lomakylän hankkeen. Vuosina 1999-2003 keskushallinto kuitenkin kieltäytyi ratifioimasta hanketta varten laadittua kaupungistumissuunnitelmaa. Luxemburgilaiset yritykset osallistuivat tähän hankkeeseen.

4. Transesin mukaan kahden edellä mainitun hankkeen peruuttaminen johti yritysten poistamiseen Portugalin markkinoilta. Näin ollen Transes nosti syyskuun 2003 lopussa kanteen Portugalin hallitusta sekä Castelo de Viden ja Sertãn kuntia vastaan portugalilaisessa tuomioistuimessa (Coimbran hallintotuomioistuin). Transes vaati kanteessa rahallista korvausta näiden kahden hankkeen peruuttamisesta aiheutuneista vahingoista. Transesin mukaan oikeudenkäynti näyttää viivästyneen.

5. Transes esitti 1. syyskuuta 2004 Euroopan parlamentille vetoomuksen, jäljempänä ’vetoomus’, ja Euroopan komissiolle kantelun, jäljempänä ’rikkomista koskeva kantelu’, Portugalin laiminlyönnistä yhteisön oikeuden (lähinnä EY:n perustamissopimuksen 10, 12, 43 ja 56 artiklan) noudattamisessa. Komission virkamiehet tapasivat 29. lokakuuta 2004 Transesin edustajan tämän pyynnöstä selventääkseen rikkomuskantelun luonnetta. Transes lähetti 20 päivänä joulukuuta 2004 komissiolle lisäliitteen rikkomuskanteluun. Vetoomus ja rikkomusta koskeva kantelu olivat sisällöltään samanlaisia, niissä oli 45 sivua ja niihin oli liitetty kolme asiakirjamäärää. Ne viittasivat "käytäntöihin", joita Transes piti yhteisön oikeuden vastaisina.

6. Tällaisten "käytäntöjen" osalta Transes viittasi Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle yhteisön oikeuden rikkomista koskevista suhteista kantelijaan annetun komission tiedonannon (KOM/2002/0141 lopullinen), jäljempänä 'tiedonanto', liitteessä oleviin 1 ja 2 kohtaan. Näissä kohdissa todetaan seuraavaa:

""Valituksella" tarkoitetaan mitä tahansa komissiolle osoitettua kirjallista kannanottoa, jossa viitataan yhteisön oikeuden vastaisiin toimenpiteisiin tai käytäntöihin " ja että "Kuka tahansa voi tehdä komissiolle maksutta kantelun jäsenvaltiota vastaan mistä tahansa jäsenvaltion toimenpiteestä (laista, asetuksesta tai hallinnollisesta toimesta) tai käytännöstä, jonka se katsoo olevan ristiriidassa yhteisön oikeuden säännöksen tai periaatteen kanssa "(kursivointi tässä).

7. Euroopan parlamentti ilmoitti 29. syyskuuta 2004 vastaanottaneensa vetoomuksen ja ilmoitti, että se oli rekisteröity viitenumerolla 771/2001. Parlamentin vetoomusvaliokunta ilmoitti 13. huhtikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä Transesille, että vetoomus voidaan ottaa käsiteltäväksi ja että se on pyytänyt komissiota suorittamaan alustavan tutkinnan.

8. Komissio ilmoitti 23 päivänä joulukuuta 2004 päivätyllä kirjeellä Transesille, että sen rikkomusta koskeva kantelu oli kirjattu viitenumerolla 2004/5153, SG(2004) A/9738/3, ja antoi selvityksen tällaisten kantelujen käsittelymenettelystä. Transes toimitti komissiolle lisätietoja 16 ja 23 päivänä maaliskuuta ja 15 päivänä marraskuuta 2005.

9. Vetoomusvaliokunta ilmoitti 5. toukokuuta 2006 Transesille, että komissiolta saadun perustellun lausunnon perusteella se oli päättänyt saattaa vetoomuksen käsittelyn päätökseen ja lopettaa asian käsittelyn. Kirjeen liitteenä oli 3. helmikuuta 2006 päivätty ilmoitus jäsenille, jossa esitettiin yhteenveto vetoomuksesta ja komission kannasta. Jäsenille osoitetun tiedonannon mukaan ”komissio katsoo, että yhtiöiden – – toteuttamat toimet liittyvät olennaisesti perustamissopimuksen mukaiseen pääomanliikkeiden vapauteen, joka on yksi vetoomuksen esittäjän esittämistä perusteista. Komissio on sen vuoksi keskittynyt tähän vapauteen jäljempänä esittämässään analyysissä, mutta voidaan todeta, että vastaavaa päättelyä sovellettaisiin myös muihin vapauksiin." Lisäksi EY:n perustamissopimuksen 56 artiklassa kielletään kaikki pääomanliikkeiden rajoitukset, ja 58 artiklassa määrätään erityisistä poikkeuksista tähän vapauteen. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan vapauksien rajoittaminen voidaan perustella yleisen edun mukaisilla pakottavilla syillä, joihin kuuluu kaavoitus [2]. Portugalilla, kuten kaikilla muillakin jäsenvaltioilla, on kansallinen lainsäädäntö, joka koskee kaavoitusta. Vetoomus ei sisältänyt mitään väitettä siitä, että Portugalin kaavoituksen peruslait ja -asetukset olisivat rikkoneet EY:n perustamissopimuksen vaatimuksia. Näin ollen Portugalin tuomioistuimet olivat oikea foorumi käsitellä väitettyjä kansallisen lainsäädännön rikkomisia sekä Transesin ja asianomaisten kuntien välisten sopimusten väitettyjä rikkomisia.

10. Transes totesi 25 päivänä lokakuuta 2007 päivätyssä ja komission pääsihteeristölle osoitetussa kirjeessä, että se ei ollut saanut komissiolta tietoja rikkomuskantelun käsittelyn edistymisestä, minkä vuoksi se pyysi tällaisia tietoja. Transes liitti oheen huomautuksensa perustellusta lausunnosta, jonka komissio lähetti vetoomusvaliokunnalle 3.2.2006. Näissä huomautuksissa Transes viittasi lähinnä siihen, että rikkomista koskevassa kantelussa oli kyse yhteisön oikeuden vastaisista "käytännöistä", minkä vuoksi komission perustellulla lausunnolla ei ole merkitystä rikkomista koskevan kantelun ytimen kannalta. Tämän jälkeen Transes totesi, että asian rajoittaminen pääomien vapaaseen liikkuvuuteen (EY:n perustamissopimuksen 56 artikla) on paljon vähemmän merkityksellistä kuin mahdollinen kaventaminen sijoittautumisvapauteen (EY:n perustamissopimuksen 43 artikla). Tällaisessa vähennyksessä ei myöskään oteta huomioon Transesin todellista taloudellista toimintaa Portugalissa eli kansainvälisten matkailupalvelujen tarjoamista infrastruktuurin kautta, johon sisältyy myös kiinteistöosa. Perustellussa lausunnossa ei myöskään käsitellä väitettyjä sääntöjenvastaisuuksia Portugalin tuomioistuimissa EY:n perustamissopimuksen 10 ja 12 artiklasta johtuvien yleisten velvoitteiden yhteydessä.

11. Transes kiisti 12. marraskuuta 2007 päivätyllä vetoomusvaliokunnalle osoitetulla kirjeellä komission 3. helmikuuta 2006 antaman perustellun lausunnon ja pyysi vetoomusvaliokuntaa avaamaan vetoomuksen uudelleen. Kirjeen liitteenä oli 25 päivänä lokakuuta 2007 päivätty Transesin kirje komissiolle sekä Transesin huomautukset komission perustellusta lausunnosta.

12. Vetoomusvaliokunta ilmoitti 28. marraskuuta 2007 Transesille päättäneensä käsitellä vetoomuksen uudelleen. Sen vuoksi se toimitti komissiolle pyyntönsä liitteineen ja liitteenä olevan CD-levyn, joka sisälsi yleiskatsauksen "Court Case Portugal.PDF".

13. Komissio ei vastannut Transesin 25 päivänä lokakuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen. Transes lähetti 6 päivänä joulukuuta 2007 sähköpostiviestin ja 12 päivänä joulukuuta 2007 yksityiskohtaisen kirjeen kaikille komission jäsenille [3]. Viimeksi mainitussa kirjeenvaihdossa Transes i) valitti vetoomusvaliokunnalle komission 3. helmikuuta 2006 antamasta perustellusta lausunnosta; ii) valitti, että komissio ei toimittanut Transesille tietoja rikkomuskantelun käsittelyn edistymisestä eikä vastannut Transesin 25 päivänä lokakuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen; ja iii) ilmoitti julkaisseensa asian Internetissä [4].

14. Sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto (PO MARKT) vastasi Transesin 25 päivänä lokakuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen 6 päivänä joulukuuta 2007 päivätyllä kirjeellä, joka lähetettiin uudelleen faksilla 13 ja 17 päivänä joulukuuta 2007. MARKT-pääosasto selitti saattaneensa rikkomuskantelun tutkinnan päätökseen ja lähetti 24 päivänä tammikuuta 2006 Transesin edustajalle kirjeen, jäljempänä ’päättymistä edeltävä kirje’, jossa se ilmoitti tälle aikomuksestaan ehdottaa komissiolle asian käsittelyn lopettamista. Näin se antoi Transesille mahdollisuuden toimittaa kuukauden kuluessa uusia tietoja, jotka osoittivat rikkomisen tapahtuneen. Koska komissio ei saanut tällaisia tietoja, se päätti 4.4.2006 lopettaa asian käsittelyn. Päätöstä edeltävä kirje oli 6.12.2007 päivätyn kirjeen mukaan sen liitteenä.

15. Menettelyn päättämistä edeltävä kirje oli osoitettu ”M. [X]... reitille [Y]... Heinerschei Luxembourg". MARKT-pääosasto totesi siinä, että ”toimittamienne tietojen ja keräämiemme lisätietojen perusteella emme aio ehdottaa, että komissio aloittaisi rikkomusmenettelyn, koska Portugali ei ole noudattanut yhteisön lainsäädäntöä. ”Päättymistä edeltävän kirjeen mukaan päätös asian käsittelyn lopettamisesta perustui siihen, että huolimatta Transesin toimittamista kattavista tiedoista, jotka koskivat Portugalin kaupunkihankkeiden lupamenettelyjä ja -menetelmiä, ja Transesin Portugalissa kohtaamista vaikeuksista erilaisissa kaupunkihankkeissa komissiolla ei ollut toimivaltaa käsitellä asiaa, koska se toi esiin Portugalin viranomaisten Portugalin lainsäädännön virheelliseen soveltamiseen liittyviä ongelmia. Lisäksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa kantelussa väitettiin aineellisesta syrjinnästä Portugalin hallinnollisissa ja oikeudellisissa käytännöissä viittaamatta asiaa koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön, joka olisi voinut olla yhteisön oikeuden vastainen. Näin ollen ei voitu osoittaa, että Portugalin lainsäädäntö olisi rikkonut EY:n perustamissopimusta. Transesin väitetystä syrjinnästä on lisäksi todettava, ettei mikään komissiolle toimitetuista tiedoista antanut sille mahdollisuutta osoittaa tällaisen syrjinnän olemassaoloa. Komissio viittasi EY:n perustamissopimuksen 43 artiklaan ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön [5], jonka mukaan jäsenvaltioiden kansalaisia, jotka haluavat sijoittautua toiseen jäsenvaltioon, on kohdeltava samalla tavalla kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisia, vaikka toimipaikka olisikin vain toissijainen, ja kaikenlainen, myös rajoitettu, syrjintä on kielletty. Syrjintää olisi, jos Transesin kanssa samankaltaisissa tilanteissa olevia yrityksiä olisi kohdeltu eri tavalla. Se, että eräät portugalilaiset hankkeet oli hyväksytty samalla alueella, ei kuitenkaan voinut olla riittävä osoitus syrjinnästä, koska nämä hankkeet poikkesivat Transesin hankkeista. Tämän vuoksi komissio suositteli, että Transes jatkaisi asian käsittelyä kansallisissa tuomioistuimissa, jotka ovat ensisijaisesti vastuussa yhteisön oikeuden soveltamisesta.

16. Komissio esitti 6.12.2007 päivätyssä kirjeessään olennaisilta osin samat tiedot kuin 24.1.2006 päivätyssä menettelyn päättämistä edeltävässä kirjeessä. Se lisäsi, että Transesin 25.10.2007 päivätty kirje ei sisältänyt seikkoja, jotka olisivat voineet muuttaa parlamentin vetoomusvaliokunnalle 3.2.2006 annettuun komission perusteltuun lausuntoon sisältynyttä päätelmää, jonka mukaan Portugalin tuomioistuimet olivat oikea foorumi käsitellä väitettyjä kansallisen lainsäädännön rikkomisia. Se lisäsi, että jos Transes katsoo Portugalin loukanneen oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sillä on mahdollisuus nostaa kanne Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

17. Transes ilmoitti komissiolle 17 päivänä joulukuuta 2007 päivätyllä kirjeellä, että se oli saanut menettelyn päättämistä edeltävän kirjeen vasta kyseisenä päivänä eikä ollut koskaan aiemmin nähnyt sitä. . Transes totesi, että oli ymmärrettävää, että päättämistä edeltävä kirje ei ollut saapunut sille, koska se oli lähetetty epätäydelliseen osoitteeseen "M. [X]... reitti [Y]... Heinerschei Luxembourg". Oikean osoitteen olisi pitänyt olla "[X] Transes Holding SA ... reitti [Y]... Heinerscheid Luxembourg". Tämä on Transesin toimiston osoite eikä sen edustajan henkilökohtainen osoite. Transes lisäsi, että on hyvä ja yleinen käytäntö, että kun julkinen laitos lähettää ilmoituksen, jossa annetaan mahdollisuus riitauttaa päätös tietyssä määräajassa, se varmistaa, että vastaanottaja saa päätöksen ajoissa, yleensä käyttämällä kirjattua postia. Transes lupasi tutkia menettelyn päättämistä edeltävää kirjettä ja lähettää sitä koskevat huomautuksensa komissiolle.

18. MARKT-pääosasto vastasi 3 päivänä tammikuuta 2008 päivätyllä kirjeellä, joka lähetettiin myös faksilla 7 päivänä tammikuuta 2008, Transesin 6 päivänä joulukuuta 2007 päivättyyn sähköpostiviestiin, sen 12 päivänä joulukuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen ja 13 päivänä joulukuuta 2007 päivättyyn toiseen sähköpostiviestiin. Vastauksessa toistettiin periaatteessa joitakin komission aiempiin kirjeisiin sisältyneitä selityksiä.

19. Transes lähetti 8. tammikuuta 2008 kaikille komission jäsenille ja pääsihteeristölle yksityiskohtaisen" kilpailun" komission kahta perusteltua lausuntoa vastaan, jotka koskivat rikkomuskantelua, eli i) lausuntoa, joka sisältyi 24. tammikuuta 2006 päivättyyn menettelyn päättämistä edeltävään kirjeeseen Transesille; ja ii) lausunto, joka sisältyy komission 3. helmikuuta 2006 parlamentin vetoomusvaliokunnalle lähettämään kirjeeseen. Kilpailussa toistettiin komissiolle esitetty pyyntö aloittaa rikkomusmenettely Portugalia vastaan. Transes lähetti myös kopion "kilpailusta" vetoomusvaliokunnalle.

20. MARKT-pääosasto vahvisti 21. helmikuuta 2008 antamassaan vastauksessa, että Portugalin lainsäädännön ei voida osoittaa rikkoneen EY:n perustamissopimusta. Se totesi myös, että komissiolla ei ole yleisiä valtuuksia puuttua yksittäisiin tapauksiin, jotka koskevat oikeuksien loukkaamista yleisen oikeudenhoidon alalla, oikeusjärjestelmän tehottomuutta ja siihen liittyviä kysymyksiä, joilla ei ole mitään yhteyttä yhteisön oikeuteen. Väitettyjen yhteisön oikeuden vastaisten "käytäntöjen" osalta komissio viittasi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan "─ ─ jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen voidaan osoittaa ainoastaan riittävän dokumentoiduilla ja yksityiskohtaisilla todisteilla kansallisten viranomaisten ja/tai tuomioistuinten väitetystä käytännöstä, josta asianomainen jäsenvaltio on vastuussa. Tältä osin on lisättävä, että vaikka valtion kanne, joka muodostuu yhteisön oikeuden vaatimusten vastaisesta hallintokäytännöstä, voi merkitä EY 226 artiklassa tarkoitettua jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä, tämän hallintokäytännön on oltava tietyssä määrin vakiintunut ja yleinen ."[6] Lisäksi "komission on esitettävä yhteisöjen tuomioistuimelle seikat, jotka ovat tarpeen, jotta yhteisöjen tuomioistuin voi todeta, että velvoitetta ei ole noudatettu, eikä se voi nojautua mihinkään olettamaan [7]" (korostus komission). Kattavasta rikkomuskantelusta ja siihen liitetyistä asiakirjoista huolimatta ei ole näyttöä siitä, että Transesin hankkeet Portugalissa olisi peruutettu yritysten kansallisuuden vuoksi. Komissio toisti, että se, että eräät portugalilaiset hankkeet on hyväksytty samalla alalla, ei voi olla riittävä osoitus syrjinnästä, koska hankkeet poikkesivat Transesin hankkeista. Myös kaikkien lupa- tai epäämispäätösten laillisuus kuuluu Portugalin tuomioistuinten toimivaltaan.

21. Transes ilmoitti 27.2.2008 päivätyllä kirjeellä olevansa eri mieltä ja kyseenalaisti myös komission toteamuksen, jonka mukaan asialla ei ollut mitään yhteyttä yhteisön oikeuteen. Transes pyysi myös yksityiskohtaisia tietoja komission päättämistä edeltävässä kirjeessä [8] mainituista”kerätyistä tiedoista” sekä kaikista komission laatimista arviointikertomuksista, jotka koskivat rikkomuskantelua. Se viittasi oikeuskäytäntöön, johon komissio on vedonnut, ja totesi, että kun otetaan huomioon osoitettu epäyhdenvertainen kohtelu, kyseessä olevien menettelytapojen järjestelmällisyys pitkällä aikavälillä (1999–nykyisin) ja vähintään kahden eri hankkeen ja neljän eri yrityksen osallistuminen kahteen jäsenvaltioon, moititut menettelytavat olivat varmasti jossain määrin johdonmukaisia ja yleisiä.

22. Komissio vahvisti 14 päivänä maaliskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä, että asian käsittely päätettiin 4 päivänä huhtikuuta 2006 ja että Transesin viimeaikaisissa kirjeissä ei annettu tietoja, joiden perusteella se olisi voinut aloittaa rikkomusmenettelyn Portugalia vastaan. Komissio ei vastannut Transesin pyyntöihin, jotka koskivat kerättyjä tietoja ja arviointikertomuksia.

23. Sen vuoksi Transes toisti 19 päivänä maaliskuuta 2008 edellä mainittuja tietoja ja asiakirjoja koskevat pyyntönsä.

24. Komissio totesi 25 päivänä huhtikuuta 2008 päivätyssä vastauksessaan, että sen päätös asian käsittelyn lopettamisesta perustui Transesin toimittamiin tietoihin, joiden perusteella suoritimme myös lisätutkimuksia Internetissä. Selvyyden vuoksi todettakoon, että komission yksiköt tekivät arvionsa kantelun ja muiden toimittamienne asiakirjojen perusteella. Muita asiaan liittyviä komission tai kolmansien osapuolten asiakirjoja ei ollut." Komissio liitti mukaan myös jäljennöksen tätä asiaa koskevasta virallisesta rikkomuslomakkeestaan. Lomakkeen kohdassa ”ANALYSE JURIDIQUE” todetaan seuraavaa:

"...il ressort que les problèmes rencontrés par le plaignant résultent d'une violation de la législation portugaise par les autorités portugaises, sans que la législation portugaise en elle-même n'apparaisse comme étant en violation des articles 43 et 49 CE. ”Par ailleurs, le plaignant n'a pas fourni d'éléments permettant de démontrer l'existence d'un traitement discriminatoire à son encontre.”

25. Komissio toimitti 5. toukokuuta 2008 vetoomusvaliokunnalle toisen perustellun lausuntonsa vetoomuksesta sen jälkeen, kun vetoomusvaliokunta oli 28. marraskuuta 2007 päättänyt ottaa vetoomuksen uudelleen käsiteltäväksi [9]. Tässä perustellussa lausunnossa komissio perusteli jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kantelun luokittelua EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan perusteella ja päätyi samoihin päätelmiin kuin vetoomusvaliokunnalle 3 päivänä helmikuuta 2006 antamassaan ensimmäisessä perustellussa lausunnossa [10].

26. Transes totesi komission jäsenten kollegiolle pääsihteeristön välityksellä osoittamassa 7 päivänä toukokuuta 2008 päivätyssä kirjeessä, että komission toimittama yhden sivun pituinen rikkomuslomake sisälsi ainoastaan yhden lauseen kuvauksen rikkomuskantelusta, yhden lauseen oikeudellisen analyysin ja yhden lauseen päätelmän. Transes lisäsi, että edellä mainitun komission 25. huhtikuuta 2008 antaman vastauksen perusteella se voi vain päätellä, että komissio ei ole koskaan tehnyt asianmukaista oikeudellista arviointia rikkomuskantelusta, koska oikeudellista arviointikertomusta ei ole olemassa. Transes totesi, että päätös asian käsittelyn lopettamisesta oli poliittinen.

Kehitys oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun jälkeen

27. Komissio vastasi Transesin 7 päivänä toukokuuta 2008 päivättyyn kirjeeseen 20 päivänä kesäkuuta 2008 [11]. Se selitti, että virallisen rikkomuslomakkeen tarkoituksena ei ollut analysoida yksityiskohtaisesti rikkomuskantelun kohdetta vaan esittää oikeusperusta sen johdosta ehdotetulle toimelle. Selittääkseen päätöstään tarkemmin komissio viittasi 24 päivänä tammikuuta 2006 päivättyihin kirjeisiinsä (eli menettelyn päättämistä edeltävään kirjeeseen), 6 päivänä joulukuuta 2007, 3 päivänä tammikuuta 2008, 21 päivänä helmikuuta 2008, 14 päivänä maaliskuuta 2008 ja 25 päivänä huhtikuuta 2008 päivättyihin kirjeisiinsä.

28. Transes viittasi huomautuksissaan 8. lokakuuta 2008 päivättyyn kirjeeseensä, jossa se ilmoitti komissiolle, että vetoomusvaliokunta oli päättänyt jatkaa vetoomuksen käsittelyä, ja pyysi komissiota tutkimaan vetoomuksen ja rikkomuskantelun uudelleen ja keräämään tietoja Portugalin viranomaisilta. Transes viittasi myös komission vastaukseen edellä mainittuun 10 päivänä helmikuuta 2009 päivättyyn kirjeeseen, jossa komissio ilmoitti Transesille ryhtyvänsä keräämään tietoja ja todisteita Portugalin viranomaisilta.

29. Transes viittasi myös komission puheenjohtajalle lähettämäänsä 3 päivänä marraskuuta 2008 päivättyyn kirjeeseen, jossa se esitti yhteenvedon a) rikkomista koskevaan kanteluun johtaneista tosiseikoista ja b) Transesin väitteistä, jotka koskivat sitä, miten komissio oli käsitellyt rikkomista koskevaa kantelua, ja pyysi Transesia puuttumaan asiaan [12].

Tutkinnan kohde

30. Transes toimitti kantelunsa oikeusasiamiehelle 13.6.2008.

31. Oikeusasiamies aloitti 3. syyskuuta 2008 tutkimuksen kantelijan seuraavista väitteistä:

(1) Yrityksille 24. tammikuuta 2006 ja Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnalle 3. helmikuuta 2006 annetuissa komission lausunnoissa viitataan EY:n perustamissopimuksen 43 ja 56 artiklaan, vaikka ne liittyvät samaan rikkomista koskevaan kanteluun.

(2) Komissio ei noudattanut asianmukaista huolellisuutta lähettäessään 24.1.2006 päivätyn kirjeensä kantajalle eikä myöskään varmistanut asian käsittelyn lopettamisesta 4.4.2006 tekemänsä päätöksen asianmukaista toimittamista.

(3) Komissio ei vastannut hänen 12.12.2007 ja 7.5.2008 päivättyihin kirjeisiinsä.

32. Oikeusasiamies päätti EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan [13] perusteella, että hänellä ei ollut riittäviä perusteita tutkia seuraavaa väitettä ja siihen liittyvää vaatimusta [14]:

Komissio rikkoi Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle antamaansa tiedonantoa, joka koski suhteita kantelijaan yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa, ja jätti katsomatta, että kantelijan kantelussa oli kyse yhteisön oikeuden vastaisista "käytännöistä".

Komission olisi varmistettava, että yritysten yhteisön lainsäädännön mukaisia oikeuksia kunnioitetaan.

33. Oikeusasiamiehelle osoitettu kantelu sisälsi myös tiivistelmän kilpailusta, jonka Transes osoitti komissiolle 8. tammikuuta 2008 ja joka koski sen kahta perusteltua lausuntoa rikkomuskantelusta: Päätöstä edeltävään 24. tammikuuta 2006 päivättyyn kirjeeseen sisältyvä kirje Transesille ja vetoomusvaliokunnalle 3. helmikuuta 2006 osoitettu kirje. Tiivistelmässä Transes totesi muun muassa, että kilpailu osoitti syrjiviä käytäntöjä kolmessa eri alatapauksessa [15], joissa rikkomuskantelun "tarkastajat" eivät edes maininneet viimeistä alatapausta -Fundo de Turismon PITER-ohjelmaa [16]. Vastaavasti Transes totesi komission tässä tutkimuksessa antamasta lausunnosta esittämissään huomautuksissa, että rikkomista koskevaan kanteluun sisältyi neljä erillistä alatapausta: asia Almegue, asia Castelo de Vide, asia Fundo de Turismo ja asia Portugalin tuomioistuimet. Komission lausunnossa käsiteltiin kuitenkin ainoastaan Almegue- ja Castelo de Vide -tapauksia. Transes toisti, että Fundo de Turismo -tapaus koski Euroopan yhteisön rahoittamaa Portugalin taloudellista kannustinohjelmaa (PITER), josta on saatavilla tietoja komissiolta. Portugalissa on vuoden 2001 jälkeen käyty neljä oikeudenkäyntiä. Mikään näistä ei varmistanut oikeusvarmuutta, asianmukaista oikeudellista menettelyä tai suojattuja Transesin oikeuksia. Tuomioistuimet ja erityisesti Coimbran hallintotuomioistuin viivyttivät menettelyä järjestelmällisesti.

34. Oikeusasiamies toteaa, että 21. helmikuuta 2008 päivätyssä vastauksessaan kilpailuun komissio käsitteli itse asiassa Fundo de Turismo -tapausta. Komissio täsmensi, että sen kyseiseen kirjeeseen sisältyneet perustelut koskivat myös Castelo de Vide -hankkeen hylkäämistä PITER-ohjelman osalta. Lisäksi komissio totesi jo 3. helmikuuta 2006 parlamentin vetoomusvaliokunnalle antamassaan perustellussa lausunnossa seuraavaa: ”Asiaan liittyvä kysymys siitä, että hankkeelle ei ole myönnetty erityistä matkailutukea – –, on jälleen tosiseikkoja koskeva väite, jonka vain portugalilaiset tuomioistuimet voivat tutkia.” Komissio käsitteli myös Transesin huolia portugalilaisista tuomioistuimista 6 päivänä joulukuuta 2007, 3 päivänä tammikuuta 2008 ja 21 päivänä helmikuuta 2008 päivätyissä kirjeissään. Lopuksi oikeusasiamies toteaa jälleen, että vetoomusvaliokunta on jatkanut vetoomuksen tutkimista. Lisäksi vaikuttaa siltä, että komissio on jatkanut rikkomuskantelun tutkimista ja pyytänyt Portugalin viranomaisia toimittamaan lisänäyttöä ja -tietoja 9 päivänä maaliskuuta 2009 [17]. Näin ollen oikeusasiamies rajoittaa tämän päätöksen koskemaan vain kysymyksiä, jotka kuuluvat tämän tutkimuksen alaan, eli jäljempänä A-C kohdassa käsiteltyjä kysymyksiä.

35. Transes selvensi huomautuksissaan tiettyjä seikkoja ja teki korjauksia joihinkin komission lausumiin. Esimerkiksi vetoomuksen ja rikkomuskantelun allekirjoittaja ei ollut Transesin asianajaja vaan sen entinen pääjohtaja, joka toimi Transesin edustajana ja koordinaattorina. Transes toimitti rikkomuskantelun komissiolle myös luonnollisen henkilön välityksellä eikä postitse. Komissio ei myöskään koskaan lähettänyt vastaanottotodistusta Transesin kirjeistä, fakseista, sähköposteista ja raporteista, kuten Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 14 artiklassa edellytetään. Transes katsoi, että useimmissa komission vastauksissa ei käsitelty sen esille ottamia kysymyksiä ja että komission lausuntoon sisältyvä tiedonantoa koskeva yleiskatsaus oli puutteellinen ja epätarkka. Tämä johtui erityisesti siitä, että Transesin komissiolle 8 päivänä lokakuuta 2008 ja 3 päivänä marraskuuta 2008 lähettämiä tärkeitä kirjeitä ei ollut mainittu. Transes viittasi lopuksi kilpailusääntöjen rikkomista koskevaan lomakkeeseen, jonka komissio oli liittänyt 25.4.2008 päivättyyn kirjeeseensä. Kirjeen mukaan lomake oli liitetty komission jäsenten kollegion 4.4.2006 tekemään päätökseen asian käsittelyn lopettamisesta. Transes esitti seuraavat kysymykset: i) Miksi lomakkeessa mainittiin sarakkeessa "Origine plainte (2 dern.):" kaksi kirjainta vuodelta 2008; ja ii) 13 päivänä lokakuuta 2005 tehty päätös SG(2005)13/10/2005, joka mainitaan sarakkeessa "Historique des decisions (6 dernièresin päätöstä):" ja jota ei koskaan annettu tiedoksi Transesille.

36. Näiden eri huomautusten osalta oikeusasiamies korostaa, että tämä tutkimus koskee ainoastaan jäljempänä A–C kohdassa käsiteltyjä kolmea väitettä, jotta hän ei viivyttäisi päätöstään tästä kantelusta. Jos Transes haluaa valittaa lisäkysymyksistä, se voi vapaasti tehdä uuden kantelun oikeusasiamiehelle. Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön [18] 2 artiklan 4 kohdan mukaan ennen tällaista uutta kantelua komission olisi kuitenkin otettava käyttöön asianmukaiset hallinnolliset menettelyt.

KYSYMYS

37. Komissio antoi 18 päivänä joulukuuta 2008 lausuntonsa ranskan kielellä. Se toimitti 21.1.2009 englanninkielisen käännöksen. Transes toimitti huomautuksensa 17.3.2009.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Komission 24 päivänä tammikuuta 2006 ja 3 päivänä helmikuuta 2006 antamien lausuntojen väitetyt eriävät perustelut

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

38. Transes väitti, että komission perustelluissa lausunnoissa, jotka sisältyivät 24. tammikuuta 2006 päivättyyn menettelyn päättämistä edeltävään kirjeeseen Transesille ja 3. helmikuuta 2006 päivättyyn kirjeeseen vetoomusvaliokunnalle, viitataan EY:n perustamissopimuksen 43 ja 56 artiklaan, vaikka ne liittyivät samaan rikkomista koskevaan kanteluun.

39. Komissio myönsi tätä tutkimusta koskevassa lausunnossaan, että Transes saattoi olla yllättynyt saadessaan siltä kaksi perusteltua lausuntoa, joilla oli erilaiset oikeusperustat. Komissio kuitenkin hylkäsi sen, että sen kanta olisi ollut epäjohdonmukainen. Se korosti, että vaikka näillä kahdella lausunnolla on eri oikeusperustat, ne ovat "toisiaan täydentäviä" ja niissä esitetään sama kanta ja johtopäätös, jotka ovat seuraavat:

1. Transes ei ole osoittanut, että Portugalin lainsäädäntö olisi rikkonut yhteisön oikeutta.
2. Transes ei ole esittänyt mitään näyttöä syrjivistä käytännöistä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan komissio voi katsoa, että jäsenvaltion kanne, joka muodostuu yhteisön oikeuden vaatimusten vastaisesta hallintokäytännöstä, merkitsee EY:n perustamissopimuksen 226 artiklassa tarkoitettua jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä ainoastaan, jos kyseinen hallintokäytäntö on jossain määrin vakiintunut ja yleinen [19]. Transesin toimittamien tietojen perusteella komissio ei pystynyt osoittamaan Portugalin viranomaisten noudattaneen johdonmukaista tai yleistä syrjivää käytäntöä. ja
3. Transesin kuvailemat teot kuuluvat Portugalin tuomioistuinten toimivaltaan, ja ne voivat yksin arvioida, onko Portugalin lainsäädäntöä rikottu (kuten rakennusluvan perusteeton peruuttaminen). Komission tehtävänä ei ollut pyytää Portugalin viranomaisia ilmaisemaan kantaansa paikallisen riita-asian käsittelyyn.

40. Komissio selitti lisäksi käyttäneensä kahta eri oikeusperustaa, koska se halusi antaa Transesille tyhjentävän vastauksen, joka kattoi kaikki rikkomuskantelussa ja vetoomuksessa mainitut oikeusperustat. Tältä osin komissio huomautti, että rikkomista koskeva kantelu perustui pääasiassa EY:n perustamissopimuksen 43 artiklaan (Transesin toimittamien asiakirjojen ja Transesin edustajan kanssa 29 päivänä lokakuuta 2004 pidetyssä kokouksessa käytyjen keskustelujen perusteella). Toisaalta vetoomuksessa mainittiin useita oikeusperustoja, nimittäin EY:n perustamissopimuksen 10, 12, 43, 56, 81, 82 ja 87 artikla. Näin ollen komissio keskittyi rikkomuskantelua käsitellessään EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan (sijoittautumisvapaus) mahdollisiin rikkomisiin. Vastauksessaan vetoomusvaliokunnalle se keskittyi EY:n perustamissopimuksen 56 artiklaan (pääomien vapaa liikkuvuus) ja totesi, että samanlaisia väitteitä sovellettiin myös muihin vapauksiin [20]. Näin ollen tämä koski 43 artiklaa koskevia väitteitä, jotka on esitetty yksityiskohtaisesti menettelyn päättämistä edeltävässä komission kirjeessä. Sen vuoksi komissio vastasi Transesille niiden oikeusperustojen mukaisesti, jotka Transes toimitti kirjeissään ja komission kanssa käymissään keskusteluissa.

41. Komissio totesi lisäksi, että Transes lähetti 12. marraskuuta 2007 vetoomusvaliokunnalle pyynnön vetoomuksen uudelleenaloittamisesta ja että vetoomukseen oli liitetty Transesin huomautukset komission 3. helmikuuta 2006 antamasta perustellusta lausunnosta vetoomusvaliokunnalle. Näissä huomautuksissa Transes ilmaisi olevansa eri mieltä siitä, että asian soveltamisala olisi rajattu koskemaan pääomien vapaata liikkuvuutta (EY:n perustamissopimuksen 56 artikla), mikä on sen mielestä paljon vähemmän merkityksellistä kuin mahdollinen sijoittautumisvapauden kaventaminen (EY:n perustamissopimuksen 43 artikla). Sen vuoksi komissio toimitti 5. toukokuuta 2008 vetoomusvaliokunnalle toisen lausuntonsa, jossa se selitti syyt rikkomuskantelun käsittelyn lopettamiseen EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan perusteella. Nämä perustelut olivat samat kuin ne, jotka esitettiin jo 3.2.2006 päivätyssä komission perustellussa lausunnossa, jossa todettiin seuraavaa: i) Portugalin lainsäädäntö ei ole yhteisön oikeuden vastainen; ii) syrjiviä käytäntöjä ei ole näytetty toteen; ja iii) riita-asia kuului portugalilaisten tuomioistuinten toimivaltaan.

42. Transes hylkäsi huomautuksissaan komission toteamukset, joiden mukaan sen lausunnot olivat toisiaan täydentäviä, ja esitti saman kannan ja päätelmän. Transes korosti lähinnä, että komission oikeusasiamiehelle antama lausunto sisälsi lisäperusteluja, joita ei mainittu vuoden 2006 kahdessa perustellussa lausunnossa, eli 2 kohdassa olevan viittauksen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan hallintokäytäntö merkitsee jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä vain, jos kyseinen käytäntö on tietyssä määrin johdonmukainen ja yleinen. Lisäksi komissio rajoittaa virheellisesti kantelun tekemisen syitä lisäämällä sanan "hallinnollinen", kun taas oman tiedonantonsa mukaan kuka tahansa voi tehdä kantelun mistä tahansa jäsenvaltion toimenpiteestä (laista, asetuksesta tai hallinnollisesta toimesta) tai käytännöstä. Transesin mukaan "täydentävä" merkitsisi sitä, että kumpikin lausunto on välttämättä ja/tai määritelmällisesti epätäydellinen; Vain yhdessä ne ovat täydellisiä. Nämä kaksi eri lausuntoa, jotka perustuvat kahteen eri oikeudelliseen perusteeseen, eivät kuitenkaan ole toisiaan täydentäviä vaan erilaisia ja riippumattomia. Ne eivät ole toisiaan täydentäviä, koska i) ne käsittelevät täsmälleen samaa tapausta ja samoja tosiseikkoja; ii) EY:n perustamissopimuksen artiklat, joihin siinä viitataan, eivät myöskään ole toisiaan täydentäviä, vaan niillä on oma erityinen oikeudellinen merkityksensä, ja niihin voidaan vedota erikseen; iii) ne sisältävät saman suosituksen asian käsittelyn lopettamisesta; ja iv) vetoomukset ja rikkomista koskevat valitukset ovat kaksi erillistä oikeudellista menettelyä, jotka eivät ole toisiaan täydentäviä. Lisäksi nämä kaksi eri lausuntoa merkitsevät sitä, että Euroopan parlamentille ja komission jäsenten kollegiolle ei annettu täydellistä tietoa ennen kuin ne tekivät päätöksensä.

43. Transes hylkäsi myös lausuman, jonka mukaan komissio keskittyi Transesin kirjeissään ja komission kanssa käymissään keskusteluissa esittämiin oikeusperustoihin. Transesin mukaan vetoomus ja rikkomusta koskeva kantelu olivat tosiseikkojen ja oikeusperustojen osalta identtisiä. Lisäksi komission kanssa 29 päivänä lokakuuta 2004 pidetyssä kokouksessa käytiin vain yksi keskustelu. Kyseisessä kokouksessa komission virkamiehet pyysivät lisäystä, jossa korostetaan Portugalin valtion toimia ", koska sekoittuminen paikallisviranomaisten toimiin oli monimutkaista ". Sen vuoksi 6 päivänä joulukuuta 2004 tehdyssä lisäyksessä Transes totesi selvästi (yhteenvedon sivulla 4): ”Tällä lisäyksellä ei myöskään korvata mitään siitä, mitä [rikkomuskantelussa] on todettu – – Siinä ainoastaan selvennetään ja korostetaan EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan merkittävää rikkomista ..."Näin ollen on selvää, että vetoomuksen ja rikkomuskantelun oikeusperustat ovat samat eikä niitä ole koskaan muutettu.

44. Transes hylkäsi myös asiasisällöltään virheellisenä komission lausuman, jonka mukaan se halusi antaa Transesille tyhjentävän vastauksen, joka kattoi kaikki rikkomuskantelussa ja vetoomuksessa mainitut oikeusperustat. Transesin mukaan komissio käsitteli Euroopan parlamentille antamassaan perustellussa lausunnossa nimenomaisesti ainoastaan EY:n perustamissopimuksen 12, 81, 82 ja 87 artiklaa. Perustellussa lausunnossa esitettyä komission toteamusta, jonka mukaan " vastaavaa päättelyä sovellettaisiin muihin vapauksiin", ei voida ottaa vakavasti eikä varsinkaan EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan osalta, joka yhdessä EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan kanssa on asianmukainen oikeusperusta.

45. Komission vetoomusvaliokunnalle 5. toukokuuta 2008 antamasta toisesta perustellusta lausunnosta Transes totesi, ettei se tuntenut kyseistä asiakirjaa. Tämä seikka ei kuitenkaan muuttanut kantaansa. Asiakirja ei myöskään vakuuttanut Euroopan parlamenttia, koska se päätti 6. lokakuuta 2008 pitää vetoomuksen avoimena ja pyysi siksi uudelleen komissiota ryhtymään toimiin.

Oikeusasiamiehen arviointi

46. Oikeusasiamies viittaa aluksi Transesin väitteeseen, joka on esitetty tiivistetysti edellä 43 kohdassa ja jonka mukaan rikkomista koskeva kantelu ja vetoomus olivat tosiseikkojen ja oikeusperustojen osalta samat eikä niitä muutettu 6 päivänä joulukuuta 2004 päivätyn rikkomista koskevan kantelun lisäyksellä. Näin ollen oikeusasiamies ei yhdy edellä 40 kohdassa tiivistetysti esitettyyn komission väitteeseen, jonka mukaan Transes olisi vaikuttanut komission eri oikeusperustojen valintaan kahdessa perustellussa lausunnossa korostamalla eri oikeusperustoja rikkomuskantelussa ja vetoomuksessa. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komissio teki oman valintansa eri oikeusperustojen käytöstä. Hän tarkastelee komission valintaa hyvän hallinnon vaatimusten valossa jäljempänä.

47. Komissio käsitteli 24 päivänä tammikuuta 2006 päivätyssä menettelyn päättämistä edeltävässä kirjeessään väitettyä syrjintää sijoittautumisvapauden kannalta. Se viittasi EY:n perustamissopimuksen 43 artiklaan ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan jäsenvaltioiden kansalaisia, jotka haluavat sijoittautua toiseen jäsenvaltioon, on kohdeltava samalla tavalla kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisia, vaikka toimipaikka olisikin vain toissijainen. Sen sijaan vetoomusvaliokunnalle 3. helmikuuta 2006 antamansa perustellun lausunnon, josta komissio toimitti jäljennöksen, mukaan "komissio katsoo, että mainittujen yritysten toiminta liittyy olennaisesti perustamissopimuksen mukaiseen pääomanliikkeiden vapauteen, joka on yksi vetoomuksen esittäjän esittämistä perusteista. Sen vuoksi komissio on jäljempänä esitetyssä analyysissään keskittynyt tähän vapauteen, mutta voidaan todeta, että vastaavaa päättelyä sovellettaisiin myös muihin vapauksiin"(kursivointi tässä). Oikeusasiamies katsoo, että olisi ollut hyödyllistä, että komissio olisi nimenomaisesti maininnut EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan, johon se perusti perustelunsa menettelyn päättämistä edeltävässä kirjeessä, myös tässä vetoomusvaliokunnalle osoitetussa perustellussa lausunnossa.

48. Oikeusasiamies panee tässä yhteydessä merkille komission tätä tutkimusta koskevassa lausunnossaan esittämät lausumat, joiden mukaan nämä kaksi perusteltua lausuntoa täydentävät toisiaan. Hänen mukaansa komissio olisi voinut tehdä tämän aikomuksen selväksi paljon aikaisemmin, nimittäin kahdessa perustellussa lausunnossa. Niiden päivämäärät - 24. tammikuuta ja 3. helmikuuta 2006 - osoittavat, että ne laadittiin lähes samaan aikaan ja että komissio olisi voinut tehdä tämän selväksi jo tässä vaiheessa.

49. Tältä osin Euroopan komission henkilöstön hyvää hallintotapaa suhteissa yleisöön koskevien sääntöjen, jäljempänä ’komission käytännesäännöt’, 3 kohdan mukaisesti ”komission päätöksessä olisi esitettävä selkeästi sen perustelut ja se olisi annettava tiedoksi asianomaisille henkilöille ja osapuolille. Pääsääntöisesti päätökset olisi perusteltava kaikilta osin."[21] Lisäksi komission käytännesääntöjen 1 kohdassa säädetään, että "komission on oltava hallinnollisissa menettelyissään johdonmukainen ..."[22] Euroopan hyvän hallintotavan säännöstö [23] sisältää vastaavia säännöksiä 18 ja 10 artiklassa.

50. Tarkemmin sanottuna komission käytännesääntöjen 3 kohta edellyttää täydellistä perustelua. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komissio olisi voinut mainita kummassakin perustellussa lausunnossa sekä EY:n perustamissopimuksen 43 että 56 artiklan, jos se olisi katsonut, että molempia artikloja voitiin soveltaa rikkomuskanteluun ja vetoomukseen. Se päätti kuitenkin käsitellä EY:n perustamissopimuksen 43 artiklaa menettelyn päättämistä edeltävässä kirjeessä ja EY:n perustamissopimuksen 56 artiklaa vetoomusvaliokunnalle osoitetussa perustellussa lausunnossa.

51. Tällaisessa tapauksessa komissio olisi voinut ottaa huomioon sitoumuksensa, joka sisältyy myös komission käytännesääntöjen 3 kohtaan, ilmoittaa asiasta asianomaisille henkilöille ja osapuolille - tässä tapauksessa Transesille ja vetoomusvaliokunnalle - ja antaa niille mahdollisimman täydelliset tiedot. Näin ollen komissio olisi voinut menettelyn päättämistä edeltävässä kirjeessä viitata vetoomusvaliokunnalle osoitetussa perustellussa lausunnossa esitettyihin perusteluihin ja päinvastoin. Komissio olisi myös voinut liittää kuhunkin asiakirjaan jäljennöksen muusta vastaavasta asiakirjasta. Kanteluasiakirjoihin sisältyvistä tiedoista ja asiakirjoista käy kuitenkin ilmi, että Transesille ilmoitettiin 3. helmikuuta 2006 annetusta perustellusta lausunnosta vasta vetoomusvaliokunnan 5. toukokuuta 2006 päivätyllä kirjeellä. Näyttää myös siltä, että vetoomusvaliokunnalle ilmoitettiin vasta 24. tammikuuta 2006 päivätystä menettelyn päättämistä edeltävästä kirjeestä 8. tammikuuta 2008 päivätyllä kirjeellä, jolla Transes lähetti sille jäljennöksen kahta perusteltua lausuntoa koskevasta kilpailustaan.

52. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että komissio on tämän tutkimuksen aikana antanut asianmukaisia selvennyksiä näistä kahdesta perustellusta lausunnosta. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, että kantelun tätä näkökohtaa koskevat lisätutkimukset eivät ole perusteltuja. Hän esittää tästä kuitenkin jäljempänä lisähuomautuksen.

53. Oikeusasiamies panee merkille Transesin huomautuksen, jonka mukaan komission lausunto tästä kantelusta sisältää lisäperustelun, jota ei mainittu vuoden 2006 kahdessa perustellussa lausunnossa. Kyse on viittauksesta oikeuskäytäntöön, jonka mukaan hallintokäytäntö merkitsee jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä vain, jos kyseinen käytäntö on tietyssä määrin vakiintunut ja yleinen. Tältä osin oikeusasiamies toteaa jälleen, että komissio viittasi ensin edellä mainittuun oikeuskäytäntöön Transesille 21. helmikuuta 2008 lähettämässään kirjeessä. Oikeusasiamies viittaa kuitenkin 3.9.2008, 17.11.2008 ja 19.2.2009 päivättyihin kirjeisiinsä, joissa hän ilmoitti Transesille, että kun otetaan huomioon komission 21.2.2008 päivättyyn kirjeeseen sisältyvät selitykset ja viittaukset, hän ei löytänyt riittäviä perusteita tutkia väitettyä laiminlyöntiä katsoa rikkomista koskevan kantelun koskevan yhteisön oikeuden vastaisia "käytäntöjä".

54. Lopuksi oikeusasiamies ei yhdy Transesin huomautukseen, jonka mukaan komissio on käsillä olevaa kantelua koskevassa lausunnossaan virheellisesti rajannut rikkomista koskevan kantelun tekemisen syyt "hallinnollisiin" käytäntöihin. Oikeusasiamies toteaa, että komissio mainitsee hallinnolliset käytännöt viitaten asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön, joka todellakin koskee "hallinnollisia" käytäntöjä.

55. Oikeusasiamies ei myöskään yhdy Transesin huomautukseen, jonka mukaan komissio käsitteli Euroopan parlamentille 3. helmikuuta 2006 antamassaan perustellussa lausunnossa nimenomaisesti ainoastaan EY:n perustamissopimuksen 12, 81, 82 ja 87 artiklaa. Hän huomauttaa tältä osin, että tämän perustellun lausunnon ensimmäisellä sivulla komissio toteaa "katsovansa, että mainittujen yhtiöiden toteuttamat toimet liittyvät olennaisesti perustamissopimuksen mukaiseen pääomanliikkeiden vapauteen - -. EY:n perustamissopimuksen 56 artiklassa kielletään kaikki pääomanliikkeiden rajoitukset."

B. Väite huolellisuuden laiminlyönnistä 24.1. ja 4.4.2006 päivättyjen kirjeiden lähettämisessä

Menettelyn päättämistä edeltävä 24 päivänä tammikuuta 2006 päivätty kirje

56. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa Transes väitti, että komissio ei noudattanut asianmukaista huolellisuutta lähettäessään 24. tammikuuta 2006 päivätyn menettelyn päättämistä edeltävän kirjeen. Transes väitti, että se sai kyseisen kirjeen vasta 17.12.2007 aamulla faksitse eikä ollut koskaan nähnyt sitä ennen kyseistä päivämäärää. Kirje lähetettiin ensin epätäydelliseen osoitteeseen: ”M. [X]... reitti [Y]... Heinerschei Luxembourg" oikean osoitteen sijaan "[X] Transes Holding SA ... reitti [Y]... Heinerscheid Luxembourg". Tämä selitti, miksi Transes ei saanut kirjettä ajoissa vaan vasta, kun komissio lähetti sen uudelleen joulukuussa 2007. Lisäksi on hyvä ja yleinen käytäntö, että kun julkinen laitos lähettää ilmoituksen, jossa annetaan mahdollisuus riitauttaa päätös tietyssä määräajassa, se varmistaa, että vastaanottaja saa päätöksen ajoissa, yleensä kirjattua postia käyttäen. Transes toisti huomautuksissaan, että komissio lähetti sulkemista edeltävän kirjeen suoraan sen edustajalle toimipaikkaan, jossa edustaja ei asu tai jossa postipalvelut tuntevat hänet, eikä sisällyttänyt osoitekenttään yrityksen nimeä. Näin oli siitä huolimatta, että Transesin 15 päivänä marraskuuta 2005 komissiolle lähettämässä kirjeessä "ilmoitettiin kaikki kyseisen yrityksen viestintäkoordinaatit ..." Transes ihmetteli, miksei komissio lähettänyt tätä tärkeää kirjettä myös faksilla tai sähköpostitse. Transes jopa epäili, ettei komissio ollut koskaan lähettänyt kirjettä, koska komissio ei väittänyt, että kirje olisi palautettu sille postitse. Jos se olisi palautettu, komissio ei olisi lähettänyt sitä uudelleen esimerkiksi faksilla tai sähköpostitse.

57. Komissio ilmoitti lausunnossaan lähettäneensä menettelyn päättämistä edeltävän kirjeen Transesin rikkomuskantelussa ilmoittamaan osoitteeseen (... reitti Y, ...). Heinerscheid, Luxemburg). Komission mukaan Transes käytti tätä osoitetta kirjeenvaihdossaan 29 päivänä tammikuuta 2008 päivättyyn kirjeeseensä saakka, jolla se ilmoitti komissiolle uuden postiosoitteen (...). Kun komissio kuitenkin vastaanotti Transesin 25 päivänä lokakuuta 2007 päivätyn kirjeen, jossa pyydettiin tietoja rikkomista koskevan kantelun tuloksesta, se ilmoitti Transesille asianmukaisesti asian käsittelyn lopettamisesta 6 päivänä joulukuuta 2007 päivätyllä kirjeellä, johon oli liitetty jäljennös 24 päivänä tammikuuta 2006 päivätystä menettelyn lopettamista edeltävästä kirjeestä. Kirje, joka oli päivätty 6.12.2007, palautettiin postissa virheellisen osoitteen vuoksi. Näin ollen komissio lähetti 13.12. ja 17.12.2007 faksilla jäljennöksen tästä kirjeestä ja liitti jälkimmäiseen faksiviestiin jäljennöksen menettelyn päättämistä edeltävästä kirjeestä.

Huhtikuun 4 päivänä 2006 tehdyn päätöksen osalta

58. Transes väitti myös, että komissio ei ollut varmistanut asian käsittelyn lopettamisesta 4.4.2006 tekemänsä päätöksen asianmukaista täytäntöönpanoa.

59. Komissio toisti tältä osin, että Transes ei vastannut 24 päivänä tammikuuta 2006 päivättyyn menettelyn päättämistä edeltävään kirjeeseensä siinä asetetussa neljän viikon määräajassa. Komissio viittasi menettelykäsikirjaansa (SEC(2005)254/5), jäljempänä 'käsikirja', jonka mukaan jos kantelija ei vastaa tai jos hänen kommenttinsa eivät johda siihen, että yksikkö harkitsee kantaansa uudelleen, tehdään ehdotus rikkomusmenettelyn lopettamisesta. Kantelijalle ilmoitetaan tarvittaessa komission päätöksestä. Komissio ei kuullut Transesia 24 päivänä tammikuuta 2006 päivätyssä menettelyn päättämistä edeltävässä kirjeessä asetetussa neljän viikon määräajassa, ja Transes lähetti sille kirjeen vasta 25 päivänä lokakuuta 2007. Näin ollen se oletti, että Transes oli luopunut rikkomuskantelusta. Koska uusia tietoja ei ollut saatavilla, komissio ei pitänyt asianmukaisena lähettää komission jäsenten kollegion päätöstä asian käsittelyn lopettamisesta Transesille, koska se oli jo selittänyt päätöksensä käsittelyn lopettamisesta menettelyn lopettamista edeltävässä kirjeessään.

60. Transes huomautti, että komission olisi pitänyt ilmoittaa sille komission jäsenten kollegion 4. huhtikuuta 2006 tekemästä päätöksestä lopettaa asian käsittely ja että komission perustelut, joiden mukaan näin ei tehdä, ovat virheellisiä ja vastoin tiedonantoa. Tiedonannon liitteessä olevassa 10 kohdassa todetaan, että jos kantelija ei vastaa kirjeeseen, jossa hänelle ilmoitetaan kantelun käsittelyn lopettamista koskevasta ehdotuksesta, komission yksikkö tekee ehdotuksen asian käsittelyn lopettamisesta. Tällöin kantelijalle ilmoitetaan komission päätöksestä. Lisäksi tiedonannon liitteessä olevassa 9 kohdassa todetaan, että kun komission virkamiehet tekevät komission jäsenten kollegiolle ehdotuksen asian käsittelyn lopettamisesta, komissio päättää asiasta harkintansa mukaan. Tämä on toinen syy siihen, miksi kantelijalle on ilmoitettava komission lopullisesta päätöksestä. Kun komissio päätti olla lähettämättä 4 päivänä huhtikuuta 2006 tehtyä päätöstä Transesille, se ei tiennyt, että Transes lähettäisi kirjeen vasta 25 päivänä lokakuuta 2007. Transes teki niin paljon työtä rikkomuskantelun toimittamiseksi ja jopa lähetti komissiolle 15 päivänä marraskuuta 2005 täydentävän kertomuksen, että komissio ei voinut kohtuudella olettaa, että Transes ei kommentoisi puolitoista kuukautta myöhemmin lähetettyä menettelyn päättämistä edeltävää kirjettä tai luopuisi rikkomuskantelusta.

61. Lopuksi Transes katsoi huomautuksissaan myös, että komission päätös asian käsittelyn lopettamisesta ei ollut oikeudellisesti pätevä, koska Transesilla ei ollut mahdollisuutta riitauttaa menettelyn lopettamista edeltävää kirjettä.

Oikeusasiamiehen arviointi

Menettelyn päättämistä edeltävä 24 päivänä tammikuuta 2006 päivätty kirje

62. Oikeusasiamies toteaa, että rikkomuskantelun 1 kohdassa mainitaan kantelijoiden eli neljän Transes-yhtiön nimet. Kohdassa 2 on otsikko "2. MILLOIN TARKASTETTAVA, VASTAAN:", ja sisältää seuraavat tiedot:

”[X]

... Reitti [Y]

... Heinerscheid

Luxemburg”

63. Tämän kantelun asiakirja-aineistossa olevista tiedoista ja asiakirjoista ilmenee, että komissio lähetti menettelyn päättämistä edeltävän kirjeen edellä mainittuun, rikkomuskantelussa ilmoitettuun osoitteeseen. Pieni kirjoitusvirhe kylän nimessä ("Heinerschei" eikä "Heinerscheid") ei oikeusasiamiehen mielestä voinut aiheuttaa kirjeen toimittamatta jättämistä.

64. Oikeusasiamies pitää kohtuullisena Transesin hypoteesia, jonka mukaan kirjettä ei todennäköisesti toimitettu, koska osoitteen (joka on Transes-yritysten toimipaikan osoite eikä niiden edustajan yksityinen osoite) olisi pitänyt sisältää yrityksen nimi. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että Transesin vastuulla oli täyttää asianmukaisesti rikkomuskantelun 2 kohta sisällyttämällä siihen yrityksen nimi, jos se piti sitä tärkeänä. Komission ei voida katsoa olevan vastuussa Transesin laiminlyönnistä.

65. Transes viittasi huomautuksissaan 15.11.2005 päivättyyn kirjeeseensä kirjeenä, joka sisälsi yhden kantelun tehneen Transes-yhtiön kaikki viestintäkoordinaatit. Oikeusasiamies toteaa, että tämä kirje on kirjoitettu Transes International SA:n kirjepaperille. Siinä on kuitenkin Transesin edustajan allekirjoitus edellä mainitussa osoitteessa mainitsematta yrityksen nimeä. Näin ollen oikeusasiamies päättelee, että kuten rikkomuskantelussa, tässä kirjeessä ei myöskään ilmoitettu komissiolle riittävällä tavalla, että osoitekenttään olisi lisättävä yrityksen nimi.

66. Lopuksi oikeusasiamies toteaa, että Transesin 25. lokakuuta ja 17. joulukuuta 2007 esittämien pyyntöjen johdosta komissio lähetti sille kopion menettelyn päättämistä edeltävästä kirjeestä faksilla 17. joulukuuta 2007.

67. Edellä mainituista syistä oikeusasiamies ei havaitse hallinnollista epäkohtaa komission väitetyn huolellisuuden puutteen osalta lähettäessään 24. tammikuuta 2006 päivätyn menettelyn päättämistä edeltävän kirjeen Transesille. Oikeusasiamiehellä ei myöskään ole mitään syytä epäillä, ettei komissio olisi lähettänyt tätä kirjettä, kuten Transes on huomautuksissaan esittänyt.

68. Oikeusasiamies on Transesin kanssa samaa mieltä siitä, että menettelyn päättämistä edeltävän kirjeen toimittamatta jättäminen olisi voitu välttää, jos komissio olisi lähettänyt sen kirjattuna kirjeenä tai myös faksilla tai sähköpostitse. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin myös, että komissio ei tiedonannossaan sitoutunut käyttämään kirjattua postia tai lähettämään jäljennöksiä kirjeenvaihdosta sähköisesti. Näin ollen oikeusasiamies esittää tältä osin vain lisähuomautuksen jäljempänä.

Huhtikuun 4 päivänä 2006 tehdyn päätöksen osalta

69. Komissio perusteli päätöstään olla ilmoittamatta Transesille komission jäsenten 4. huhtikuuta 2006 tekemästä päätöksestä lopettaa asian käsittely seuraavasti: i) sillä ei ollut Transesin vastausta 24 päivänä tammikuuta 2006 päivättyyn menettelyn päättämistä edeltävään kirjeeseen eikä muita uusia tietoja; ja ii) tietyt käsikirjan määräykset. Näiden säännösten mukaan asian käsittelyn lopettamista ehdotetaan, jos kantelija ei vastaa tai jos hänen kommenttinsa eivät johda siihen, että yksikkö harkitsee kantaansa uudelleen. Kantelijalle ilmoitetaan tarvittaessa komission päätöksestä.

70. Oikeusasiamies muistuttaa aluksi, että hallinnolliset toimenpiteet, joita komissio sitoutui soveltamaan suhteissaan kantelijoihin rikkomusmenettelyjen yhteydessä, esitetään Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun tiedonannon liitteessä. Sisäinen käsikirja, johon komissio viittaa lausunnossaan, ei voi korvata edellä mainittuja komission sitoumuksia [24].

71. Tiedonannon liitteessä olevan 10 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa alakohdassa todetaan seuraavaa:

”–– jos komission yksikkö aikoo ehdottaa, ettei kantelun johdosta ryhdytä jatkotoimiin, se ilmoittaa asiasta kantelijalle etukäteen kirjeellä, jossa esitetään syyt, joiden vuoksi se ehdottaa asian käsittelyn lopettamista, ja kehottaa kantelijaa esittämään mahdolliset huomautuksensa – –

Jos kantelija ei vastaa tai jos kantelijaan ei voida ottaa yhteyttä syistä, joista hän on vastuussa, tehdään ehdotus asian käsittelyn lopettamisesta. Siinä tapauksessa kantelijalle ilmoitetaan komission päätöksestä." (korostus lisätty)

Näin ollen on selvää, että komission olisi pitänyt ilmoittaa Transesille komission jäsenten kollegion 4.4.2006 tekemästä päätöksestä lopettaa asian käsittely.

72. Lisäksi tiedonannon liitteessä olevan 9 kohdan kolmen ensimmäisen kohdan mukaan

"Komission virkamiehet voivat kantelun tutkittuaan pyytää komission jäsenten kollegiota joko antamaan virallisen ilmoituksen menettelyn aloittamisesta kyseistä jäsenvaltiota vastaan tai päättämään asian käsittelyn lopullisesti.

Komissio päättää asiasta harkintansa mukaan. Tämä harkintavalta kattaa rikkomusmenettelyn aloittamisen tai päättämisen toivottavuuden lisäksi myös valituksen valinnan.

Kantelijoille ilmoitetaan kirjallisesti päätöksestä, jonka komissio on tehnyt heidän kantelunsa yhteydessä, ja mahdollisista myöhemmistä asiaa koskevista komission päätöksistä."(alleviivaus lisätty)

Tämän määräyksen mukaan komission jäsenten kollegiolla on harkintavalta päättää, päättääkö se asian käsittelyn lopettamisesta vai ei, vaikka komission virkamiehet ehdottaisivat asian käsittelyn lopettamista. Oikeusasiamies pitää näin ollen kohtuullisena Transesin huomautusta, jonka mukaan myös edellä mainitun harkintavallan perusteella komission olisi pitänyt ilmoittaa Transesille, että komission jäsenten kollegio päätti 4. huhtikuuta 2006 lopettaa asian käsittelyn.

73. Edellä esitetystä seuraa, että se, ettei komissio tuolloin ilmoittanut Transesille komission jäsenten kollegion 4 päivänä huhtikuuta 2006 tekemästä päätöksestä, on hallinnollinen epäkohta.

74. Transesin 25 päivänä lokakuuta 2007 esittämän pyynnön johdosta komissio lähetti Transesille 6 päivänä joulukuuta 2007 päivätyn kirjeensä ja lähetti sille faksin 13 päivänä joulukuuta 2007. Tässä kirjeessä komissio ilmoitti Transesille sekä 24 päivänä tammikuuta 2006 päivätystä menettelyn päättämistä edeltävästä kirjeestään että 4 päivänä huhtikuuta 2006 tehdystä päätöksestä lopettaa asian käsittely. Näin ollen oikeusasiamies ei pidä edellä mainittua hallinnollista epäkohtaa koskevaa sovintoratkaisua tai suositusluonnosta perusteltuna. Näin ollen hän esittää kriittisen huomautuksen jäljempänä.

75. Oikeusasiamies ymmärtää komission näkemyksen perusteella, että käsikirja sisältää määräyksiä, jotka eivät välttämättä ole komission tiedonannon liitteessä olevien 9 ja 10 artiklan nojalla antamien sitoumusten mukaisia. Tarkemmin sanottuna vaikuttaa siltä, että käsikirjan mukaan jos kantelija ei vastaa menettelyn päättämistä edeltävään kirjeeseen, hänelle ilmoitetaan komission päätöksestä lopettaa rikkomusmenettely ainoastaan "mikä on tässä tapauksessa asianmukaista". Tämän vuoksi oikeusasiamies esittää asiasta lisähuomautuksen.

76. Lopuksi oikeusasiamies ei yhdy Transesin huomautukseen, jonka mukaan komission 4. huhtikuuta 2006 tekemä päätös asian käsittelyn lopettamisesta ei olisi oikeudellisesti pätevä, koska Transesilla ei ollut mahdollisuutta riitauttaa menettelyn lopettamista edeltävää kirjettä. Oikeusasiamies palauttaa tältä osin mieleen edellä 62–68 kohdassa esittämänsä havainnot syistä, joiden vuoksi Transes ei saanut menettelyn päättämistä edeltävää kirjettä eikä voinut reagoida siihen.

C. Väite, jonka mukaan 12.12.2007 ja 7.5.2008 päivättyihin kirjeisiin ei ole vastattu

77. Transes väitti, että komissio ei vastannut sen 12.12.2007 ja 7.5.2008 päivättyihin kirjeisiin.

78. Lausunnossaan komissio vaati, että se vastaa edellä mainittuihin kirjeisiin, ja lisäsi, että se on lähettänyt vastaukset Transesin antamiin osoitteisiin. Komission 3 päivänä tammikuuta 2008 päivätty kirje oli yhteinen vastaus, joka lähetettiin vastauksena Transesin 6 päivänä joulukuuta 2007 lähettämään sähköpostiviestiin, Transesin 12 päivänä joulukuuta 2007 lähettämään kirjeeseen ja toiseen 13 päivänä joulukuuta 2007 lähettämään sähköpostiviestiin. Sen lisäksi, että komissio lähetti 3.1.2008 päivätyn vastauksen tavanomaisena kirjeenä, se lähetti sen myös faksilla 7.1.2008. normaalina postilähetyksenä lähetetty kirje palautettiin perille toimittamattomana. Komissio vastasi Transesin 7.5.2008 päivättyyn kirjeeseen 20.6.2008 päivätyllä kirjeellä, joka lähetettiin myös faksilla 23.6.2008.

79. Transes huomautti huomautuksissaan lähinnä, että se lähetti 12 päivänä joulukuuta 2007 päivätyn kirjeen kaikille komission jäsenille henkilökohtaisesti, faksilla tai sähköpostitse, ja katsoi, että "näihin kirjeisiin ei ole vastattu eikä niitä ole kirjattu." Komission 3 päivänä tammikuuta 2008 antama vastaus oli osoitettu henkilökohtaisesti Transesin edustajalle X:lle, joka tavallisesti allekirjoitti rikkomuskantelua koskevat kirjeet mutta joka ei allekirjoittanut 12 päivänä joulukuuta 2007 päivättyä kirjettä (tämän kirjeen allekirjoitti Transes Holding SA:n johtaja). Transes totesi komission vastauksesta sen 7. toukokuuta 2008 päivättyyn kirjeeseen, että se sai vastauksen vasta 23. kesäkuuta 2008 eli sen jälkeen, kun se oli tehnyt kantelun oikeusasiamiehelle.

Oikeusasiamiehen arviointi

Joulukuun 12 päivänä 2007 päivätyn kirjeen osalta

80. Kanteluasiakirjoista ilmenee, että komissio vastasi Transesin 12.12.2007 päivättyyn kirjeeseen 3.1.2008 päivätyllä kirjeellä. Kuten komissio totesi lausunnossaan, kyseessä oli yhteinen vastaus, joka lähetettiin vastauksena Transesin 6 päivänä joulukuuta 2007 lähettämään sähköpostiviestiin, Transesin 12 päivänä joulukuuta 2007 lähettämään kirjeeseen ja toiseen 13 päivänä joulukuuta 2007 lähettämään sähköpostiviestiin.

81. Oikeusasiamies panee merkille Transesin tämän kantelun sivulla 4 esittämän lausuman, jonka mukaan komissio vastasi 3. tammikuuta 2008 päivätyllä kirjeellä, joka lähetettiin myös faksilla 7. tammikuuta 2008, sen 6. joulukuuta 2007 lähettämään sähköpostiviestiin "mutta komissio ei vastannut 12. joulukuuta 2007 lähetettyyn yksityiskohtaiseen kirjeeseen". Oikeusasiamies panee myös merkille Transesin huomautuksen, jonka mukaan se lähetti 12. joulukuuta 2007 päivätyn kirjeensä henkilökohtaisesti kaikille komission jäsenille, mutta "näihin kirjeisiin ei ole vastattu eikä niitä ole kirjattu."

82. Tältä osin komissio totesi 3.1.2008 antamansa vastauksen ensimmäisessä kohdassa seuraavaa:

"Kiitos Euroopan komission puheenjohtajalle Barrosolle ja hänen kollegoilleen Wallströmille, Piebalgsille, McCreevylle, Frattinille, Ferrero-Waldnerille, Verheugenille, Barrotille, Figelille, Potocnikille, Kovacsille, Orbanille, Michelille, Kyprianoulle, Rehnille, Mandelsonille, Kallasille, Dimasille, Spidlalle, Grybauskaitelle, Huebnerille, Fischer Boelille, Kunevalle ja Kroesille osoittamastanne, 12. joulukuuta 2007 päivätystä kirjeestä, joka oli osoitettu komission puheenjohtajalle Barrosolle, Wallströmille, Piebalgsille, McCreevylle, Frattinille, Ferrero-Waldnerille, sekä 13. joulukuuta 2007 sisämarkkinoiden pääosaston pääjohtajalle ... lähettämästänne sähköpostiviestistä, jossa viittasitte numerolla 2004/5153 kirjattuun kanteluunne."(kursivointi tässä)

83. Näin ollen on ilmeistä, että edellä mainittu komission 3. tammikuuta 2008 antama vastaus annettiin sekä vastauksena Transesin 6. joulukuuta 2007 päivättyyn sähköpostiviestiin että Transesin 12. joulukuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen. Koska sähköpostiviesti ja kirje olivat sisällöltään samanlaisia ja ne lähetettiin lyhyessä ajassa, oikeusasiamies pitää kohtuullisena komission lähestymistapaa vastata niihin yhdessä. Vastaavasti oikeusasiamies pitää kohtuullisena, että komissio on lähettänyt tämän yhteisen vastauksen vastauksen 12. joulukuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen, jonka Transes lähetti yksittäisille komission jäsenille, sen sijaan, että yksittäiset komission jäsenet olisivat lähettäneet erilliset vastaukset.

84. Komissio totesi 3 päivänä tammikuuta 2008 päivätyssä vastauksessaan, että Transesin 12 päivänä joulukuuta 2007 päivätty kirje lähetettiin vain joillekin komission jäsenille. Transes sen sijaan ilmoitti lähettäneensä kirjeen kaikille komission jäsenille. Transes ei esittänyt näyttöä siitä, että se olisi itse asiassa lähettänyt 12.12.2007 päivätyn kirjeen kaikille komission jäsenille, vaan liitti siihen kopion komission jäsen Verheugenille osoitetusta kirjeestä sekä faksin toimittamista koskevan kertomuksen. Komission 3. tammikuuta 2008 antamassa vastauksessa ei mainita komission jäsentä Verheugenia 12. joulukuuta 2007 päivätyn kirjeen vastaanottajien joukossa. Koska komissio kuitenkin lähetti sisällöllisen vastauksen, joka näyttää olevan sen vastaus edellä mainittuun komission jäsenille lähetettyyn Transesin kirjeeseen, oikeusasiamies ei katso asianmukaiseksi jatkaa asian käsittelyä.

85. Lopuksi oikeusasiamies panee merkille Transesin huomautuksen, jonka mukaan komission 3. tammikuuta 2008 antama vastaus lähetettiin henkilökohtaisesti Transesin edustajalle X:lle, joka ei allekirjoittanut Transesin 12. joulukuuta 2007 päivättyä kirjettä (tämän kirjeen allekirjoitti Transes Holding SA:n johtaja). Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että komission oli kohtuullista osoittaa X:lle 3.1.2008 päivätty yhteinen vastauksensa, koska Transes Holding SA:n johtajan allekirjoittamana 12.12.2007 päivätyssä kirjeessä X mainitaan yhteyshenkilönä.

86. Edellä esitetyistä syistä oikeusasiamies katsoo, että lisätutkimukset 12.12.2007 päivättyyn kirjeeseen vastaamatta jättämisen osalta eivät ole perusteltuja.

Toukokuun 7 päivänä 2008 päivätty kirje

87. Oikeusasiamies toteaa, että Transes ei ollut saanut vastausta komission 7. toukokuuta 2008 päivättyyn kirjeeseen siihen päivään mennessä, jona se teki kantelun oikeusasiamiehelle (13. kesäkuuta 2008). Komissio kuitenkin vastasi mainittuun kirjeeseen 20.6.2008 ja lähetti 23.6.2008 myös faksilla jäljennöksen vastauksestaan. Komissio liitti lausuntoonsa jäljennöksen vastauksesta.

88. Oikeusasiamies ei näin ollen havaitse hallinnollista epäkohtaa, joka koskisi väitettyä 7.5.2008 päivättyyn kirjeeseen vastaamatta jättämistä.

D. Päätelmät

Oikeusasiamies esittää kantelua koskevien tutkimustensa perusteella seuraavan kriittisen huomautuksen:

Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle yhteisön oikeuden rikkomisesta johtuvista suhteista kantelijaan annetun tiedonannon (KOM/2002/0141 lopullinen), jäljempänä 'tiedonanto', liitteessä olevissa 9 ja 10 kohdassa komissio sitoutui ilmoittamaan kantelijoille lopullisista päätöksistään, joilla rikkomusmenettelyt on saatettu päätökseen.

Edellä mainittujen sitoumusten vastaisesti komissio ei kuitenkaan ilmoittanut Transesille tuolloin 4 päivänä huhtikuuta 2006 tekemästään päätöksestä lopettaa asian käsittely. Kyseessä oli hallinnollinen epäkohta.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

Lisähuomautuksia

(1) Oikeusasiamies kannustaa komissiota käsittelemään rikkomuskanteluja ja vastaamaan niihin liittyviin Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan pyyntöihin ja käsittelemään kaikissa perustelluissa lausunnoissaan kaikkia asiaankuuluvina pitämiään oikeusperustoja. Jos komissio haluaa keskittyä kantelijalle ja vetoomusvaliokunnalle antamissaan perustelluissa lausunnoissa eri oikeusperustoihin, se voisi tehdä tämän selväksi kussakin lausunnossa ja varmistaa, että kantelijalle/vetoomuksen esittäjälle ja vetoomusvaliokunnalle ilmoitetaan asiasta.

(2) Kun komissio ilmoittaa kantelijoille aikomuksestaan lopettaa rikkomista koskevien kantelujen käsittely ja pyytää niitä esittämään huomautuksensa, se voisi harkita asiaa koskevien kirjeiden lähettämistä kirjattuna kirjeenä niiden asianmukaisen toimittamisen varmistamiseksi. Vaihtoehtoisesti komissio voisi harkita asiaa koskevien kirjeiden jäljennösten lähettämistä myös sähköpostitse tai faksilla.

(3) Komissio voisi harkita menettelykäsikirjansa (SEC(2005)254/5) muuttamista sen varmistamiseksi, että sen säännökset ovat täysin komission sitoumusten mukaisia, jotta kantelijalle voidaan ilmoittaa lopullisesta päätöksestä lopettaa rikkomusmenettely tiedonannon liitteessä olevan 9 ja 10 artiklan mukaisesti.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 10 päivänä syyskuuta 2009.

---

[1] Vetoomuksesta käy ilmi, että nämä neljä yritystä jättivät hakemuksen Euroopan parlamentille ja kantelusta Euroopan komissiolle, että myös irlantilainen yritys kuului Transes-konserniin. Oikeusasiamies ymmärtää, että irlantilaista yritystä ei ole enää olemassa. Oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun mukaan irlantilainen yritys "ei selvinnyt Portugalin toimista". Näin ollen termillä "Transes" tarkoitetaan irlantilaista yhtiötä vain silloin, kun se on tarkoituksenmukaista.

[2] Asiat C-302/97, Konle, Kok. 1999, s. I-3099, 40 kohta; asia C-300/01, Salzmann, Kok. 2003, s. I-4899, 44 kohta; Yhdistetyt asiat C-515/99, C-519/99–C-524/99 ja C-526/99–C-540/99, Reisch ym., Kok. 2002, s. I-2157, 34 kohta.

[3] Transes toimitti jäljennöksen tästä komission jäsenelle Verheugenille osoitetusta kirjeestä.

[4] http://www.portugal-outside-the-european-community-law.eu

[5] Asia C-270/83, komissio v. Ranska, Kok. 1986, s. 273, 21 kohta.

[6] Asia C-287/03, komissio v. Belgia, Kok. 2005, s. I-3761, 28–29 kohta.

[7] Asia C-194/01, komissio v. Itävalta, Kok. 2004, s. I-4579, 34 kohta.

[8] Ks. edellä 15 kohdassa esitetty lainaus.

[9] Ks. edellä 12 kohta.

[10] Oikeusasiamiehen tutkimusta koskevassa lausunnossaan komissio viittasi myös kolmanteen perusteltuun lausuntoonsa, jonka se lähetti vetoomusvaliokunnalle 26. syyskuuta 2008 sen jälkeen, kun Transes oli lähettänyt vetoomusvaliokunnalle 6. toukokuuta 2008 samanlaisen kirjeen kuin se lähetti 7. toukokuuta 2008 komission jäsenten kollegiolle. Tässä kolmannessa perustellussa lausunnossa komissio periaatteessa vahvisti kahdessa aiemmassa perustellussa lausunnossaan esittämänsä kannan.

[11] Komissio liitti vastauksesta jäljennöksen oikeusasiamiehen tutkimusta koskevaan lausuntoonsa.

[12] Koska komissio ei vastannut tähän kirjeeseen, oikeusasiamiehelle tehtiin erillinen kantelu, joka kirjattiin viitteellä 816/2009/BU. Oikeusasiamiehen puheenvuoron jälkeen komissio lähetti vastauksen Transesille 29. toukokuuta 2009. Vastauksessaan komissio viittasi edellä 28 kohdassa mainittuun aiempaan 10.2.2009 päivättyyn kirjeeseensä. Komissio toisti lähettäneensä 9.3.2009 Portugalin viranomaisilta lisätodisteiden ja -tietojen keräämistä koskevan kirjeen, johon Portugalin viranomaiset eivät vastanneet asetetussa määräajassa 8.5.2009. Sen vuoksi komissio muistutti niitä niiden velvollisuudesta lähettää vastaus. Tämän jälkeen se lisäsi, että jos se ei saisi vastausta seuraavina päivinä, se aloittaisi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn Portugalia vastaan korostaakseen sille EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan nojalla kuuluvia velvoitteita. Komissio lupasi tiedottaa Transesille tulevasta kehityksestä.

[13] "Oikeusasiamies suorittaa tehtäviensä mukaisesti tutkimuksia, jotka hän katsoo perustelluiksi - -".

[14] Oikeusasiamies selitti 3 päivänä syyskuuta 2008 päivätyssä kirjeessään, jossa Transesille ilmoitettiin tutkimuksen aloittamisesta, että hänen edellä mainittu päätöksensä perustuu siihen, että komissio käsitteli Transesille 21 päivänä helmikuuta 2008 lähettämässään kirjeessä asianmukaisesti väitettyjä yhteisön oikeuden vastaisia "käytäntöjä". Se viittasi asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön ja selitti, että Transesin toimittamat todisteet eivät olleet riittäviä, jotta komissio olisi voinut aloittaa syrjiviä hallintokäytäntöjä koskevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn. Transesin 10. syyskuuta, 8. lokakuuta ja 18. joulukuuta 2008 lähettämien uusien kirjeiden jälkeen oikeusasiamies vahvisti 17. marraskuuta 2008 ja 19. helmikuuta 2009 päivätyillä kirjeillä tämän tutkimuksen laajuuden.

[15] Oikeusasiamies toteaa, että nämä tiedot ovat jossain määrin ristiriidassa i) Transesin 27 päivänä helmikuuta 2008 päivätyssä kirjeessään komissiolle antaman lausunnon kanssa, jonka mukaan rikkomista koskeva kantelu koskee"kahta pääasiaa ...; tämä lukuun ottamatta PITER-ohjelmaa koskevaa alatapausta; ja ii) Transesin huomautuksissaan esittämä toteamus, jonka mukaan rikkomuskantelussa on neljä erillistä alatapausta.

[16] Oikeusasiamies toteaa, että rikkomuskantelun 10 kohdan ja 53 kohdan mukaan "PITER" tarkoittaa "Projecto Integrado Turistico Estruturante de Base Regional". "Kilpailun sivulla 23 todetaan, että"asia koskee Castelo de Vide -hankkeen virheellistä hylkäämistä Fundo de Turismon (IFT) EY:n rahoittaman PITER-ohjelman osalta vuosina 1999/2000 - -".

[17] Kuten Transesille osoitetussa 10 päivänä helmikuuta 2009 päivätyssä komission kirjeessä todetaan.

[18] "Kantelua edeltää asianmukainen hallinnollinen menettely asianomaisissa toimielimissä ja elimissä."

[19] Asia C-287/03, komissio v. Belgia, Kok. 2005, s. I-3761, 28-29 kohta.

[20] Ks. edellä 9 kohdassa esitetty lainaus.

[21] EYVL 2000, L 267, s. 64. Ks. toinen ja kolmas kohta otsikon "Päätösten perusteluvelvollisuus"alla.

[22] Ks. viimeinen kappale otsikon "Johdonmukaisuus"alla.

[23] Nämä eurooppalaiset käytännesäännöt ovat saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa

http://www.ombudsman.europa.eu/resources/code.faces

[24] Oikeusasiamiehen tietojen mukaan käsikirjaa ei ole julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä eikä se ole saatavilla Internetissä. Oikeusasiamies löysi viittauksen käsikirjaan ainoastaan komission pääsihteeristön vuoden 2005 toimintakertomuksesta, joka on saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/atwork/synthesis/aar/aar2005/doc/sg_aar.pdf. Vuosittaisen toimintakertomuksen sivulla 10 todetaan, että "Rikkomusmenettelyjen hallinnointia koskeva käsikirja SEC(2005)254/4 hyväksyttiin maaliskuussa 2005. Se päivittää joitakin sääntöjä ja tarjoaa yksiköille hyödyllisen konsolidoidun viitevälineen. Käsikirjaa muutettiin edelleen - SEC(2005) 254/5 tiettyjen kohtien osalta EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan soveltamista koskevan uuden tiedonannon hyväksymisen jälkeen" (korostus lisätty).