Kantelun tausta

1. Kantelija työskenteli Euroopan parlamentissa ylimääräisenä toimihenkilönä, väliaikaisena toimihenkilönä ja virkamiehenä. Tämän jälkeen hänet siirrettiin Euroopan komissioon. Hän on työskennellyt yli vuoden ajan alueiden komiteassa.

2. Useat EU:n toimielimet myöntävät henkilöstölle ansiopisteitä. Myönnetty määrä perustuu tuloksellisuuden, kyvykkyyden ja käyttäytymisen vuosittaisen arvioinnin tuloksiin. Ansiopisteitä käytetään sen määrittämiseksi, keitä henkilöstön jäseniä on tarkoitus ylentää. Myös EU:n eri toimielimissä käytetyt ansiopistejärjestelmät ovat rakenteeltaan erilaisia. Komissiolla on käytössään järjestelmä, jossa myönnetään 1–20 ansiopistettä vuodessa, kun taas parlamentti käyttää järjestelmää, jossa myönnetään 0–3 ansiopistettä vuodessa.

3. Kun kantelija siirrettiin komissiolle, hänen parlamentin virkamiehenä saamansa ansiopisteet muutettiin komission järjestelmän mukaisiksi ansiopisteiksi. Näin ollen kun komissio harkitsi ylennyksiä, kantelijalle myönnettiin yhteensä X ansiopistettä niiltä kolmelta vuodelta, joina hän työskenteli parlamentin virkamiehenä. Hän sai myös neljä lisäpistettä, mikä vastaa kolmea kuukautta, jotka hän työskenteli komission virkamiehenä kolmantena vuonna.

4. Kantelija oli eri mieltä siitä, kuinka monta pistettä komissio myönsi hänelle hänen työskennellessään parlamentissa. Ansiopisteiden määrä oli erityisen tärkeä kantelijalle, kun otetaan huomioon ylennykseen vaadittavien pisteiden vähimmäismäärä.

5. Kun kaikki komission sisäiset oikeussuojakeinot oli käytetty, erään ammattijärjestön varapuheenjohtaja teki oikeusasiamiehelle kantelun kantelijan puolesta.

Tutkinnan kohde

6. Kantelija väitti, että komissio myönsi kiinteän määrän ansiopisteitä virkamiehille, jotka oli siirretty komissioon muista toimielimistä (riippumatta siitä, miten he ovat suoriutuneet toimielimissä, joista he ovat peräisin), mikä rikkoi henkilöstösääntöjen 45 artiklaa ja rajoitti toimielinten välistä liikkuvuutta. Kantelija väitti, että määrittäessään hänelle vuodeksi N myöntämiensä ansiopisteiden määrää komission olisi otettava huomioon parlamentin hänelle vuodeksi N myöntämä toinen ansiopiste.

7. Oikeusasiamies kysyi tämän väitteen yhteydessä, voisiko komissio ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuinten asiaa koskevan oikeuskäytännön, erityisesti asian T-167/97, Skrikas v. parlamentti [1] ja asian F-57/06, Hinderyckx v. neuvosto [2].

8. Kantelija esitti huomautuksissaan uuden väitteen, jonka mukaan alueiden komitean säännöt arviointikertomusten muuntamisesta olivat epäasianmukaiset. Oikeusasiamies huomauttaa, että tämä tutkimus koskee komissiota. Joka tapauksessa tämän uuden väitteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät täyty, koska kantelija ei ollut käyttänyt kaikkia alueiden komiteassa käytettävissään olleita sisäisiä oikeussuojakeinoja. Tältä osin oikeusasiamies kehottaa kantelijaa käyttämään kaikkia alueiden komiteassa hänelle tarjolla olevia sisäisiä oikeussuojakeinoja ennen kuin hän harkitsee erillisen kantelun tekemistä kantelijasta.

KYSYMYS

9. Kantelija esitti 11. heinäkuuta 2008 huolenaiheensa oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamies aloitti 5. elokuuta 2008 tutkimuksen ja toimitti kantelun komissiolle, joka lähetti lausuntonsa oikeusasiamiehelle. Lausunto toimitettiin kantelijalle, joka esitti huomautuksensa.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Väite, jonka mukaan muista toimielimistä siirrettyjen virkamiesten suoritusta ja siihen liittyvää saatavaa ei ole otettu huomioon

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

10. Kantelija katsoi, että toisin kuin muut toimielimet, komissio ei todellisuudessa arvioinut siirrettyjen virkamiesten ansioita vaan pikemminkin myönsi heille kiinteän määrän ansiopisteitä. Väitteen tueksi hän väitti, että tämä käytäntö ei ollut henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukainen ja että se oli toimielinten välisen liikkuvuuden periaatteen vastainen. Hänen mukaansa virkamiehen uran pitäisi jatkua riippumatta siitä, siirretäänkö virkamies muihin toimielimiin vai ei.

11. Kantelija selitti, että hän oli tehnyt 90 artiklan 2 kohdan mukaisen kantelun parlamentin päätöksestä myöntää hänelle vain yksi piste vuodelle N. Sen jälkeen kun hänet oli siirretty komissiolle, parlamentti suostui myöntämään hänelle lisäpisteen vuodelle N. Tämän jälkeen komissio kieltäytyi ottamasta huomioon tätä ylimääräistä ansiopistettä, jonka hän oli saanut tänä vuonna.

12. Lausunnossaan komissio totesi ensin, että se sovelsi kantelijan tilanteeseen sovellettavia sääntöjä. Oikeusperusta ansiopisteiden myöntämiselle toisesta toimielimestä komissiolle siirretyille virkamiehille oli henkilöstösääntöjen 45 artiklan soveltamista koskevista yleisistä säännöksistä tehdyn komission päätöksen [3], jäljempänä 'päätös', 3 artiklan 6 kohta. Tässä artiklassa säädetään, että komissiolle siirretyille virkamiehille myönnetään automaattisesti 14 ansiopistettä. Tämä säännös on henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukainen, jossa säädetään, että kukin toimielin voi perustaa oman arviointi- ja ylennysjärjestelmänsä. Näin ollen näiden järjestelmien välillä voi olla eroja. Yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä on myös vahvistettu, että nimittävällä viranomaisella on henkilöstösääntöjen nojalla toimivalta toteuttaa ylennysmenettely asianmukaisiksi katsomiensa menettelyjen ja menetelmien mukaisesti [4].

13. Tämän jälkeen komissio totesi, että parlamentin järjestelmä perustui yhteensä kolmeen ansiopisteeseen, kun taas komission järjestelmä perustui yhteensä 20 ansiopisteeseen. Päätöksen 3 artiklan 6 kohdassa vahvistetaan sääntö, jonka mukaan virkamiehen suoritusta koskeva toisen toimielimen arviointi voidaan ottaa huomioon, kun virkamies siirretään komissioon. Näin ollen se mahdollisti eri järjestelmien välisen vertailun.

14. Mitä tulee oikeusasiamiehen pyyntöön ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuinten asiaa koskeva oikeuskäytäntö, erityisesti asia T-167/97, Skrikas v. parlamentti, ja asia F-57/06, Hinderyckx v. neuvosto, komissio totesi ensin, että kantaja asiassa T-167/97, Skrikas v. parlamentti [5], oli täysin eri tilanteessa kuin kantelija. Kyseisessä asiassa kantaja sai 66,5 pistettä, ja hänen nimensä merkittiin ylennettävien virkamiesten luetteloon. Ylennyskomitea ei kuitenkaan sisällyttänyt hänen nimeään ehdotettujen virkamiesten luetteloon, kun taas se sisällytti niiden virkamiesten nimet, joilla oli vähintään 66,25 pistettä. Nyt käsiteltävässä asiassa virkamiehellä oli yhteensä pisteitä, mikä oli vähemmän kuin ylennykseen vaadittu vähimmäispistemäärä. Asiassa F-57/06, Hinderyckx vastaan neuvosto [6], komissio totesi, että neuvosto ei ollut antanut erityisiä sääntöjä menettelystä ja menetelmistä, joita käytetään sen virkamiesten ja siirrettyjen virkamiesten vertailussa.

15. Komissio totesi lopuksi, että koska kantelija oli siirretty alueiden komitealle, komissio ei voinut enää ylentää häntä.

16. Kantelija totesi huomautuksissaan, että hänen kantelunsa tarkoituksena oli tuoda esiin pikemminkin sääntöjen epäjohdonmukaisuus kuin hänen oma erityistilanteensa. Hän toisti, että kiinteän pistemäärän myöntäminen merkitsi sitä, että komissio ei arvioinut siirrettyjen virkamiesten suoriutumista. Hän totesi, että oikeusasiamiehen olisi näin ollen tutkittava toimielinten välillä siirrettyjen virkamiesten pisteiden muuntamisjärjestelmiä. Tämä auttaisi lisäämään johdonmukaisuutta tässä suhteessa, kun otetaan huomioon, että henkilöstösääntöjä sovelletaan yhtäläisesti kaikkiin toimielimiin ja että niillä pyritään edistämään liikkuvuutta.

Oikeusasiamiehen arviointi

17. Henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädetään seuraavaa:

” ─ ─virantoimituksessa virkamies nimitetään sen tehtäväryhmän seuraavaan ylempään palkkaluokkaan, johon hän kuuluu. Ylennys tehdään yksinomaan niiden virkamiesten joukosta, jotka ovat olleet palkkaluokassaan vähintään kaksi vuotta, sen jälkeen kun ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailu on suoritettu. Ansioita vertaillessaan nimittävä viranomainen ottaa erityisesti huomioon virkamiehiä koskevat kertomukset, kielten käytön heidän hoitaessaan tehtäviään – – ja tarvittaessa heidän hoitamiensa velvollisuuksien tason.”(kursivointi tässä)

18. Yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan henkilöstösääntöjen 45 artiklassa velvoitetaan yhden toimielimen nimittävä viranomainen vertailemaan kaikkien ylennettävien virkamiesten ansioita. Nimittävä viranomainen ei myöskään saisi erottaa muista toimielimistä siirrettyjä virkamiehiä toimielimensä virkamiehistä [7].

19. Oikeusasiamies toteaa, että arviointiin sovelletaan henkilöstösääntöjen 43 artiklaa, jossa säädetään seuraavaa: ”Henkilöstön pätevyydestä, tehokkuudesta ja käytöksestä kunkin virkamiehen palveluksessa laaditaan vähintään kahden vuoden välein kertomus, josta kukin toimielin päättää 110 artiklan mukaisesti.”

20. Kun kantelija siirrettiin parlamentilta komissiolle, komissio myönsi hänelle kiinteän määrän ansiopisteitä eli 14 pistettä kultakin täydeltä palvelusvuodelta ja osan tästä määrästä kultakin palveluskaudelta, joka oli alle vuoden pituinen. Se ei ottanut huomioon erityisiä arviointikertomuksia, jotka hän oli saanut työskennellessään parlamentissa.

21. Komissio pyrkii perustelemaan kantansa viittaamalla päätöksen 3 artiklan 6 kohtaan, jossa todetaan seuraavaa:

"Toisesta yhteisön toimielimestä tai virastosta komissioon siirretyille virkamiehille myönnetään ilman eri toimenpiteitä 14 ansiopistettä kultakin 1 päivän heinäkuuta 2001 jälkeen laskevalta henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 1 artiklassa tarkoitetulta arviointijaksolta, joka vastaa heidän virkaikäänsä palkkaluokassa. Ensimmäisen virkkeen mukaisesti annetut ansiopisteet eivät saa ylittää 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua ylennyskynnystä, sellaisena kuin se on todettu edellisellä ylennyskierroksella, eivätkä yhteensä 70:tä pistettä.”

Komissio väittää, että tämä säännös on henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukainen, jossa säädetään seuraavaa:

"Kukin toimielin antaa näiden henkilöstösääntöjen soveltamista koskevat yleiset säännökset henkilöstökomiteaansa ja henkilöstösääntökomiteaa kuultuaan."

Henkilöstösääntöjen 110 artiklassa säädetään, että kukin toimielin voi perustaa oman arviointi- ja ylennysjärjestelmän virkamiehiään varten. Käytännössä toimielimillä, kuten komissiolla ja parlamentilla, on erilaiset arviointi- ja edistämisjärjestelmät, mikä vaikeuttaa näiden järjestelmien vertailua.

22. Oikeusasiamies toteaa, että nimittävällä viranomaisella on valtuudet suorittaa arviointikertomusten ja ansioiden vertailu sopivimmaksi katsomallaan tavalla [8]. Antamalla kantelijalle pisteitä hänen työstään parlamentissa komissio aikoi verrata kantelijaa sen omiin virkamiehiin. Kantelijalle myönnettyjen pisteiden määrä ei kuitenkaan perustunut hänen ansioihinsa vaan hänen raporttiensa automaattiseen muuntamiseen. Sen vuoksi komissio ei verrannut kantelijan ansioita muiden virkamiesten ansioihin.

23. Oikeusasiamies katsoo, että komissio on virheellisesti antanut parlamentista siirretylle kantelijalle kiinteän määrän pisteitä sen sijaan, että se olisi antanut hänelle useita pisteitä, jotka vastaavat hänen arviointikertomuksiinsa sisältyvää hänen ansioidensa arviointia. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

24. Yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan toimielinten välisellä liikkuvuudella ei saisi olla kielteisiä vaikutuksia virkamiehen urakehitykseen [9]. Komission käytäntö saattaa estää virkamiehiä, joilla on erinomaiset arviointikertomukset, hakemasta virkaa komissiossa. Tällainen mahdollisuus rajoittaisi näin ollen toimielinten välistä liikkuvuutta.

25. Kantelija ei enää työskentele komissiossa. Hän työskentelee nyt alueiden komiteassa. Komissio teki 18 päivänä kesäkuuta 2008 uuden päätöksen henkilöstösääntöjen 45 artiklan yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä [10], jossa ei mainita muista toimielimistä siirretyille virkamiehille myönnettävien pisteiden kiinteää määrää [11]. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies ei katso mahdolliseksi löytää sovintoratkaisua kanteluun. Siksi hän esittää kriittisen huomautuksen jäljempänä.

26. Koska kantelija työskentelee nyt alueiden komiteassa, oikeusasiamies toteaa, että kun alueiden komitea tarkastelee hänen ansioitaan hänen ylentämisekseen, se voisi ottaa huomioon hänen aiemmat kokemuksensa, erityisesti parlamentin arvioimat hänen ansionsa. Yhteenvetona voidaan todeta, että alueiden komitealla on toimivalta poistaa komission tekemästä hallinnollisesta epäkohdasta johtuvat kielteiset vaikutukset ottamalla huomioon kantelijan todelliset ansiot.

27. Oikeusasiamiehen tässä asiassa saaman kokemuksen perusteella hän päättelee myös, että toimielinten olisi ylennysjärjestelmiä suunnitellessaan otettava huomioon niiden velvollisuus varmistaa toimielinten välinen liikkuvuus. Oikeusasiamies esittää seuraavan lisähuomautuksen.

28. Lopuksi oikeusasiamies panee merkille kantelijan ehdotuksen, jonka mukaan hänen olisi käynnistettävä tutkimus yhteisön toimielinten ja elinten välillä siirrettyjen virkamiesten pisteiden muuntamisjärjestelmistä. Oikeusasiamies tutkii saamiensa kantelujen perusteella mahdollisuutta käynnistää asiaa koskeva oma-aloitteinen tutkimus.

B. Päätelmät

Kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies päättää sen esittämällä seuraavan kriittisen huomautuksen:

Oikeusasiamies katsoo, että komissio toimi virheellisesti myöntäessään tietyn määrän ylennyspisteitä kantelijalle, joka oli siirretty parlamentista, niiden palvelusaikojen osalta, jotka hän oli työskennellyt parlamentissa. Sen olisi pitänyt myöntää hänelle useita hänen ansioitaan vastaavia pisteitä ottaen asianmukaisesti huomioon hänen arviointikertomuksensa ja parlamentin kantelijalle myöntämät ylennyspisteet. Koska komissio ei tehnyt näin, se syyllistyi hallinnolliseen epäkohtaan.

Oikeusasiamies esittää myös seuraavan lisähuomautuksen:

Kun toimielimet suunnittelevat ylennysjärjestelmäänsä, niiden olisi otettava huomioon velvoitteensa varmistaa toimielinten välinen liikkuvuus.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 25 päivänä elokuuta 2009.

---

[1] Asia T-167/97, Skrikas v. parlamentti, Kok. H. 1998, s. I-A-287 ja II-857, 38 ja 42–45 kohta, joista (saatavilla vain ranskaksi) kuuluu seuraavasti:

”L'article 45, paragraphe 1, du statut ne distingue pas la situation des fonctionnaires ayant fait l'objet d'un transfert interinstitutionnel de celle des autres fonctionnaires. En effet, il ne formule aucune condition supplémentaire à celle du minimum d'ancienneté dans le grade pour que les fonctionnaires ayant fait l'objet d'un transfert interinstitutionnel puissent être considérés comme ayant vocation à la promotion [...] contrairement à l'obligation que lui impose l'article 45, paragraphe 1, du statut, l'AIPN a refusé de procéder à l'examen comparatif des mérites du requérant ainsi que des rapports dont il avait fait l'objet, alors même que ce dernier avait vocation à une promotion [...] En réalité, son refus de procé à untententententententententen tenten comparat aurat nefiit luit êt êit de laquii base de laquii de l'ité de article de laquii. S'il est certes indéniable que la comparaison des mérites et des rapports d'un fonctionnaire venant de faire l'objet d'un transfert interinstitutionnel est moins aisée qu'une comparaison opérée entre les seuls fonctionnaires de l'institution de destination, elle n'est, en tant que telle, ni impossible ni discriminatoire. Elle demande en effet un effort supplémentaire pour rendre comparables des appréciations qui, à l'origine, ne l'étaient pas nécessairement, une telle démarche ne pouvant être assimilée à une violation du principe d'égalité de traitement." (kursivointi tässä)

[2] Asia F-57/06, Hinderyckx v. neuvosto, tuomio 7.11.2007 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), jonka 60 kohta (saatavilla vain ranskaksi) kuuluu seuraavasti:

”En effet, selon une jurisprudence constante, l'AIPN dispose du pouvoir statutaire de procéder aux promotions selon la procédure et les méthodes qu'elle juge appropriées. Par conséquent, et au vu de la base juridique que fournit l'article 45 du statut et de l'obligation en résultant pour les institutions, à savoir procéder dans tous les cas à un examen comparatif des mérites à la lumière, en particulier, des rapports de notations [...]" (kursivointi tässä).

[3] Komission päätös, tehty 23 päivänä joulukuuta 2004, henkilöstösääntöjen 45 artiklan yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä.

[4] Asia F-57/06, Jacques Hinderyckx v. Euroopan unionin neuvosto, mainittu edellä, 60 kohta.

[5] Edellä mainittu asia T-167/97, Skrikas v. parlamentti.

[6] Asia F-57/06, Hinderyckx v. neuvosto, mainittu edellä.

[7] Ks. edellä mainittu asia T-167/97, Skrikas v. parlamentti. Ks. myös edellä mainittu asia F-57/06, Hinderyckx v. neuvosto.

[8] Asia T-216/03, Tenreiro v. komissio, Kok. H. 2004, s. I-A-245, II-1087, 68 kohta.

[9] Edellä mainitussa asiassa F-57/06 annetun tuomion 55 kohdassa todetaan ranskan kielellä seuraavaa: "Il ainsi été jugé que les institutions communautaires doivent, d'une part, s'assurer que la mobilité ne contrevient pas au déroulement de la carrière des fonctionnaires qui en font l'objet et, d'autre part, procéder à un examen de la situation du fonctionnaire ayant fait l'objet d'une mobilité, afin de vérifier que les fonctionnaires mutés n'ont pas été pénalisés dans le cadre d'un exercice de promotion."

[10] K(2008) 3028.

[11] Liitteessä 1 olevassa 1 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Henkilöstöstä ja hallinnosta vastaava pääjohtaja myöntää virkamiehille ylimääräisiä ylennyspisteitä, jotta voidaan ottaa huomioon heidän palkkaluokkaansa kertyneet ansionsa heidän työskennellessään toimielimessä tai virastossa [virkamiehet], ottaen huomioon heidän ansionsa, jotka on osoitettu toisen toimielimen tai viraston henkilöstösääntöjen 43 artiklan mukaisesti laatimissa kertomuksissa.”