Kantelun tausta

1. Kantelija on yritystoiminnan pääosastoa, jäljempänä 'yritys', edustava asianajaja.

2. Yritys allekirjoitti 11.12.1998 parlamentin kanssa sopimuksen Brysselissä sijaitsevassa parlamentin rakennuksessa toteutettavista rakennustöistä (jäljempänä sopimus). Sopimuksen mukaan yrityksen oli rakennettava eri kohteista koostuva alue, jota kutsutaan"infokeskukseksi". Sopimusta täydennettiin neljällä liitteellä, muun muassa liitteellä II " Cahier des clauses et conditions particulières".

3. Työn valmistuttua yritys toimitti 13.12.2000 parlamentille yksityiskohtaisen selvityksen suoritetuista töistä, joiden arvo oli yhteensä 78 960,76 euroa. Kyseisellä tilillä kuvattiin jokainen suoritettu tehtävä ja ilmoitettiin yrityksen hinta kustakin erästä. Erästä nro 50168 liittyi palojärjestelmän asentamiseen [1], ja sen arvo oli 3 122,76 euroa.

4. Yritys toimitti 16.1.2001 parlamentille 78 960,76 euron suuruisen laskun nro 2001.005 (jäljempänä alkuperäinen lasku), joka oli päivätty samana päivänä.

5. Parlamentti kieltäytyi maksamasta korvausta sillä perusteella, että osa tehdystä työstä oli laadultaan heikkoa. Se huomautti myös, että eräät muut alkuperäiseen laskuun sisältyneet erät eivät sisältyneet sopimukseen. Parlamentti ei hyväksynyt yrityksen syitä tällaisiin esineisiin liittyvien töiden suorittamiseen yhtä lukuun ottamatta, nimittäin palojärjestelmää.

6. Yritys vaati 23 päivänä huhtikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä maksua ja viivästyskorkoa [2].

7. Parlamentti kieltäytyi edelleen maksamasta, lukuun ottamatta palojärjestelmää. Tältä osin se pyysi kantelijaa toimittamaan laskun, jossa viitattiin ainoastaan tähän erään.

8. Yritys vastasi, että "[parlamentti] pyysi laskua summasta, joka oli jo ollut laskun kohteena. Näin ollen tällaisen laskun laatiminen ei ollut [ ] kyseenalainen."[3]

9. Koska osapuolet eivät päässeet yksimielisyyteen, riita siirrettiin sovittelulautakuntaan, joka koostui kahdesta osapuolten valitsemasta asiantuntijasta.

10. Sovittelumenettelyn aikana parlamentti toisti useaan otteeseen olevansa valmis maksamaan paloteknisestä järjestelmästä 3 122,76 euroa [4], mutta se ei voinut tehdä sitä alkuperäisen laskun perusteella, koska se koski kaikkia suoritettuja töitä. Tämän vuoksi osittainen maksaminen oli parlamentin sisäisten sääntöjen mukaan mahdotonta. Tämän vuoksi parlamentti pyysi yritystä joko i) laatimaan hyvityslaskun muista alkuperäiseen laskuun sisältyvistä eristä ja siten peruuttamaan ne ja jättämään vain palolaitoksen tai ii) laatimaan erillisen laskun, jonka määrä oli vain 3 122,76 euroa. Yritys ei kuitenkaan laatinut asiasta hyvityslaskua eikä laskua.

11. Sovittelulautakunnan asiantuntijat antoivat päätelmänsä 12. huhtikuuta 2004. Ne suosittelivat yhtäältä, että palojärjestelmää lukuun ottamatta yritys luopuisi korvausvaatimuksistaan, jotka koskivat suoritettuja lisäeriä, joihin alkuperäisessä laskussa viitattiin. Toisaalta he suosittelivat, että parlamentti maksaisi vielä maksamatta olevan 3 122,76 euron summan palojärjestelmän osalta. Paneeli suositteli myös, että parlamentti maksaisi viivästyskorkoa, jonka vuotuinen korkokanta olisi 7 prosenttia, 23.4.2001 alkaen eli tämän maksun suorittamispäivästä, joka ilmoitettiin parlamentille tosiasialliseen maksupäivään asti.

12. Syyskuussa 2006 kantelija soitti asiasta vastaaville parlamentin yksiköille. Hän ilmoitti, että yritys oli päättänyt luopua vaatimuksistaan, jotka koskivat suoritettujen lisätöiden korvaamista, mutta vaati silti 3 122,76 euron suuruisen riidattoman summan maksamista paloteknisestä järjestelmästä.

13. Yritys vaati 7 päivänä syyskuuta 2006 päivätyssä kirjeessään viivästyskorkojen maksamista 23 päivästä huhtikuuta 2001 alkaen.

14. Parlamentti piti kiinni kannastaan: vaikka se ei kiistänyt olevansa velkaa kyseisen summan, se väitti, että koska hyvityslaskua tai laskua, jossa viitattaisiin yksinomaan tähän summaan, ei ollut, se ei voinut suorittaa maksua. Se kieltäytyi myös maksamasta korkoa yritykselle sillä perusteella, että sen yksiköt " pyysivät laskua viimeksi 17 päivänä joulukuuta 2001 ja olivat odottaneet sitä siitä lähtien. Ottaen huomioon tiukat tilivelvollisuussäännöt, joita niiden oli noudatettava, ne katsoivat, että jos maksua ei olisi suoritettu kyseisinä ajankohtina, tätä ei voitaisi lukea parlamentin syyksi."[5]

15. Parlamentti sai 5.12.2006 yritykseltä hyvityslaskun, jossa riidanalaiset erät oli poistettu 78 960,76 euron kokonaismäärästä, ja 3 122,76 euron suuruinen riitauttamaton määrä ilmoitettiin erikseen maksettavana erotuksena.

16. Parlamentti maksoi 26. tammikuuta 2007 yritykselle 3 122,76 euroa. Se ei maksanut viivästyskorkoa.

17. Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen 29. huhtikuuta 2008.

Tutkinnan kohde

18. Kantelija väitti kantelussaan, että parlamentti oli epäoikeudenmukaisesti kieltäytynyt maksamasta yritykselle PO ENTREPRISE 1 235,50 euron viivästyskorkoa.

19. Kantelija vaati, että parlamentin olisi maksettava yritykselle viivästyskorkoa.

KYSYMYS

20. Oikeusasiamies aloitti 23. toukokuuta 2008 tutkimuksen kantelijan edellä mainitusta väitteestä ja vaatimuksesta.

21. Parlamentti antoi lausuntonsa 18. heinäkuuta 2008. Oikeusasiamies välitti sen kantelijalle 30. syyskuuta 2008 lähettämällään kehotuksella esittää huomautuksia.

22. Tutkittuaan huolellisesti parlamentin lausunnon ja kantelijan huomautukset oikeusasiamies totesi 25. helmikuuta 2009 alustavasti hallinnollisen epäkohdan ja ehdotti ohjesääntönsä 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti parlamentille sovintoratkaisua.

23. Parlamentti hyväksyi 6. huhtikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä ehdotuksen sovintoratkaisuksi. Oikeusasiamiehen yksiköt ottivat kantelijaan yhteyttä puhelimitse 17. huhtikuuta 2009.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Väitetty kieltäytyminen maksamasta viivästyskorkoa ja siihen liittyvä vaatimus

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

24. Kantelija väitti, että parlamentti kieltäytyi perusteettomasti maksamasta yritykselle PO ENTREPRISE 1 235,50 euron viivästyskorkoa. Hän vaati, että parlamentin olisi maksettava yritykselle tällaista korkoa.

25. Väitteensä ja vaatimuksensa tueksi kantelija viittasi sovittelulautakunnan suositukseen, jonka mukaan parlamentin olisi maksettava yritykselle 3 122,76 euroa korkoineen 23. huhtikuuta 2001 alkaen.

26. Väite perustui seuraaviin seikkoihin:

27. Yritys lähetti asiasta ensimmäisen laskun 16 päivänä tammikuuta 2001. Se ilmoitti 23.4.2001 parlamentille 3 122,76 euron suuruisesta paloteknistä järjestelmää koskevasta maksupyynnöstään. Sopimuksen määräysten mukaisesti parlamentilla oli 60 päivää aikaa maksaa yritykselle [6]. Muussa tapauksessa yritykselle oli maksettava viivästyskorkoa maksettavista määristä. Parlamentti maksoi vasta 26. tammikuuta 2007. Korkojen laskemisessa huomioon otettavaa ajanjaksoa pidennettiin siten 23.4.2001 ja 26.1.2007 väliseltä ajalta. Kantelijalle maksettava viivästyskorko oli näin ollen 1 235,50 euroa, ja se perustui 7 prosentin vuotuiseen korkoon, joka laskettiin 23 päivästä huhtikuuta 2001 alkaen.

28. Parlamentti totesi, että sen alkuperäisen laskun maksamista koskeva vastalause perustui vilpittömään mieleen ja oli perusteltu ", koska osapuolten nimeämät asiantuntijat katsoivat, että kaikki yrityksen esittämät vaatimukset, lukuun ottamatta 3 122,76 euron suuruisen summan maksamista koskevaa pyyntöä, jota parlamentti ei ole kiistänyt, olisi hylättävä ".

29. Lisäksi parlamentti selitti kantelijalle useaan otteeseen [7], että sen kirjanpitosääntöjen mukaan se ei voi maksaa vain osaa laskusta, jos siihen viittaavaa ja osittaisen maksun oikeuttavaa kirjanpitoasiakirjaa, kuten hyvityslaskua tai laskua, ei ole.

30. Parlamentti esitti yritykselle useita pyyntöjä tällaisen hyvityslaskun tai laskun laatimiseksi, mutta yritys tai kantelija eivät vastanneet ennen syyskuuta 2006, jolloin kantelija otti yhteyttä parlamentin yksiköihin. Vain kuukautta myöhemmin yritys antoi hyvityslaskun, kuten parlamentti vaati. Parlamentti ei ymmärtänyt, miksi tätä hyvityslaskua ei olisi voitu antaa aiemmin, esimerkiksi tammikuussa 2001.

31. Koska parlamentin ei näin ollen voitu katsoa olevan vastuussa tästä aiheutuneesta viivästyksestä, yrityksen esittämä viivästyskorkoa koskeva pyyntö voitiin ainoastaan hylätä.

32. Huomautuksissaan kantelija totesi, että parlamentin sisäisiä sääntöjä, joiden mukaan osittaista maksua ei voitu suorittaa kokonaislaskun perusteella, ei voitu soveltaa yritykseen, koska niitä ei mainittu sopimuksessa. Parlamentin olisi pitänyt pyytää sopimuksen muuttamista, jotta se voisi pyytää osittaista laskua. Yrityksen tehtävänä ei ollut varmistaa, että parlamentin sisäiset säännöt otetaan huomioon sopimuksessa.

33. Sovittelulautakunta ei myöskään katsonut, että riidattoman summan maksaminen viivästyskorkoineen edellyttäisi erillistä hyvityslaskua tai uutta, alkuperäisestä laskusta poikkeavaa laskua.

34. Lisäksi sopimukseen sovellettavassa Belgian oikeuden säännöksessä (Cahier general des Charges de l'Etat annexé à l'Arrêté Royal, 26.9.1996, 15 §) säädetään, että toimeksisaajan (yrityksen) on esitettävä allekirjoitettu lasku ja liitettävä siihen yksityiskohtainen selvitys töistä, joista se on vaatinut maksua. Yritys noudatti näitä vaatimuksia.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

35. Oikeusasiamiehen käsityksen mukaan toimielin voi sopimusehtojen mukaisesti suorittaa maksuja toimeksisaajilleen niiden toimittamien laskujen perusteella, jotka koskevat toimitettuja ja hyväksyttyjä tavaroita ja palveluja.

36. Kantelija vaati parlamenttia maksamaan 3 122,76 euroa 16 päivänä tammikuuta 2001 päivätyn laskun perusteella 78 960,76 euron suuruisen summan "urakoista ja lisätöistä 13 päivänä joulukuuta 2000 päivätyn yksityiskohtaisen selvityksen mukaisesti."[8] Parlamentti ei kuitenkaan hyväksynyt näitä urakoita ja lisätöitä, koska yhtä urakkaa lukuun ottamatta palojärjestelmä, jonka määrä oli 3 122,76 euroa, ei täyttänyt kantelijan sopimusvelvoitteita.

37. Näin ollen oli kohtuullista katsoa, että alkuperäisen laskun perusteella parlamentti ei voinut suorittaa mitään maksua.  Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että koska tältä osin ei ole olemassa täsmällisiä sopimusmääräyksiä, sopimukseen sovelletaan Belgian oikeuden säännöksiä, jotka voivat johtaa toisenlaiseen tulkintaan.  Sopimuksen mukaan ainoastaan toimivaltainen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi valituksen tekijä ja parlamentti voivat saattaa sopimuksesta johtuvat erimielisyydet, voi tehdä asiassa virallisen päätöksen [9].

38. Riippumatta siitä, oliko 3 122,76 euron määrä maksettava kyseisen laskun perusteella Belgian lainsäädännön nojalla, on todettava, että vuonna 2001, heti kun yritys esitti kyseisen laskun, parlamentti ilmoitti olevansa valmis maksamaan 3 122,76 euron määrän ja pyysi yritystä toimittamaan laskun tai hyvityslaskun, jossa viitataan tähän määrään. Parlamentti selitti myös, että sen sisäisten kirjanpitosääntöjen mukaan maksun suorittaminen edellyttää laskua tai hyvityslaskua.

39. Vaikka kantelija oli oikeassa todetessaan, että sopimuksessa ei viitattu parlamentin sisäisiin sääntöihin, sopimukseen ei sisältynyt määräyksiä, jotka olisivat estäneet parlamenttia pyytämästä yritystä toimittamaan hyvityslaskun tai laskun kyseisten sääntöjen mukaisesti. Yrityksen voidaan kohtuudella odottaa tekevän niin oikeudenmukaisen sopimussuhteen hengessä tai ainakin selittävän syyt, joiden vuoksi se ei voinut tehdä niin.

40. Oikeusasiamies totesi tältä osin, että yritys ilmoitti parlamentille 14 päivänä joulukuuta 2001 lähettämässään kirjeessä, ettei se voinut laatia laskua työstä, josta oli jo laadittu lasku [10].

41. Vaikka väite, jonka mukaan "uuden" laskun laatiminen oli mahdotonta, olisi pätevä, on kuitenkin huomattava, että jo vuonna 2001 parlamentti ehdotti, että kantelija voisi antaa hyvityslaskun vaihtoehtoisena ratkaisuna uuden laskun laatimiselle, minkä yritys lopulta teki.

42. Kantelija toimitti tällaisen hyvityslaskun vasta marraskuussa 2006 viitaten jäljellä olevaan 3 122,76 euron summaan ja pyysi samalla, että tälle summalle laskettavat korot laskettaisiin vuodesta 2001 [11] siihen hetkeen, jolloin parlamentti suoritti maksun vuonna 2007. Korko oli 1 235,50 euroa, joka laskettiin 7 prosentin vuotuisen koron perusteella 23 päivästä huhtikuuta 2001 alkaen.

43. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että se, että 3122,76 euron summa maksettiin kantelijalle vasta vuonna 2007 sen jälkeen, kun tämä oli toimittanut parlamentin kirjanpitosääntöjen mukaisen hyvityslaskun, johtui parlamentin vilpillisestä mielestä.

44. Toisaalta oikeusasiamies huomautti, että analysoituaan kantelijan ja parlamentin välistä kiistaa (mukaan lukien tämän oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun aihe) sovittelulautakunta suositteli 12. maaliskuuta 2004, että parlamentti maksaisi viipymättä 3 122,76 euroa korkoineen 7 prosentin vuotuisen korkokannan mukaisesti 23. huhtikuuta 2001 alkaen.

45. Tässä yhteydessä oikeusasiamies viittasi Euroopan komissiota koskevaan oma-aloitteiseen tutkimukseensa OI/1/2006/TN, jonka hän käynnisti edistääkseen vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien käyttöä komission rahoittamissa sopimuksissa. Oikeusasiamies katsoi jatkuvasti, että vaihtoehtoinen riidanratkaisu voi olla hyödyllinen keino yrittää ratkaista riita ennen asian saattamista tuomioistuimen tai tarvittaessa oikeusasiamiehen käsiteltäväksi.

46. Lisäksi oikeusasiamies huomautti, että parlamentin ja yrityksen välisessä sopimuksessa määrättiin nimenomaisesti vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta kaikissa sen täytäntöönpanoa koskevissa riidoissa [12].

47. Oikeusasiamies pohti näin ollen, miksi parlamentti ei noudattanut paneelin suositusta, jos käsiteltävänä oleva riita-asia toimitettiin sovittelulautakunnalle, jonka parlamentti ja kantelija olivat kutsuneet koolle sopimuksen mukaisesti.

48. Lisäksi tätä kantelua koskevassa lausunnossaan parlamentti ei ainoastaan selittänyt, miksi se ei noudattanut tätä suositusta, vaan myös jätti käsittelemättä kantelijan väitteensä tueksi esittämän pääasiallisen väitteen. Tältä osin parlamentti viittasi paneelin suositusta lainatessaan ainoastaan sen ensimmäiseen osaan, joka oli osoitettu yritykselle. Parlamentti ei maininnut lainkaan saman suosituksen muita osia, jotka oli osoitettu nimenomaan sille ja joissa viitattiin viivästyksestä maksettaviin korkoihin [13].

49. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies totesi alustavasti, että parlamentti syyllistyi hallinnolliseen epäkohtaan, koska se ei noudattanut sovittelulautakunnan suositusta tai vaihtoehtoisesti ei selittänyt, miksi se ei voinut tehdä niin.

50. Oikeusasiamies teki näin ollen seuraavan ehdotuksen sovintoratkaisuksi:

"Ottaen huomioon oikeusasiamiehen edellä mainitut havainnot parlamentti voisi sovittelulautakunnan suosituksen mukaisesti maksaa kiinteää viivästyskorkoa 1 235,50 euroa laskettuna 23. huhtikuuta 2001 alkaen."

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

51. Parlamentti totesi vastauksessaan päättäneensä sovittelun hengessä noudattaa oikeusasiamiehen ehdotusta ja maksaa kantelijalle korkoa 1235,50 euroa.

52. Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehen yksiköille puhelimitse olevansa tyytyväinen tapauksen lopputulokseen ja kiitti oikeusasiamiestä onnistuneesta väliintulosta.

Päätelmät

Oikeusasiamies toteaa, että sovintoratkaisuun on päästy ja että parlamentti on näin ollen ratkaissut kantelijan väitteen ja vaatimuksen.

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn.

Valituksen tekijälle ja parlamentille ilmoitetaan tästä päätöksestä.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 23 päivänä huhtikuuta 2009.

---

[1] Palojärjestelmä liittyi muun muassa rakennuksen sähköön ja palomiesten lähettämiseen tulipalon sattuessa.

[2] Oikeusasiamies toteaa, että tätä kirjettä ei ole liitetty kanteluun.

[3] Katso ranskankielinen alkuperäiskappale

”En effet, vous demandez de refacturer une somme qui a déjà été facturée. Il ne peut donc en être question.”

[4] Parlamentti totesi 29. huhtikuuta 2001 päivätyssä kirjeessään seuraavaa:

"Loppupäätelmänä toteamme, että yritystoiminnan pääosaston esittämät perustelut eivät oikeuta mihinkään maksuun palojärjestelmää lukuun ottamatta."Käännös ranskankielisestä alkuperäiskappaleesta.

[5] Käännös ranskankielisestä alkuperäisestä.

[6] Ks. sopimuksen 3 artiklan 1 kohta: ”Euroopan parlamentti varaa 60 päivän maksuajan.”

[7] Parlamentti viittasi esimerkiksi kantelijalle 10. heinäkuuta 2003 lähettämäänsä kirjeeseen:

"Euroopan parlamentin on itse asiassa noudatettava tiukkoja tilivelvollisuussääntöjä, eikä se voi missään tapauksessa maksaa summaa saamatta etukäteen vastaavaa laskua." Käännös ranskankielisestä alkuperäiskappaleesta.

[8] Käännös alkuperäisestä ranskankielisestä versiosta: ” Facturation contre travaux et suppléments suivant décompte du 13 décembre 2000”.

[9] Sopimuksen liitteessä II olevassa 1 artiklassa ("Cahier des clauses et conditions particulières") määrätään seuraavaa:

"Euroopan parlamentin ja toimeksisaajan väliset sopimussuhteet kuuluvat Belgian lainsäädännön soveltamisalaan, johon osapuolet viittaavat kysymyksissä, jotka eivät kuulu näiden säännösten soveltamisalaan (...)

3. Jos näiden kahden asiantuntijan välillä on erimielisyyttä, riita saatetaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi Luxemburgissa EY:n perustamissopimuksen 181 artiklan mukaisesti (...)”

[10] Ks. edellä alaviite 4.

[11] Yrityksen parlamentille lähettämä maksukehotus on päivätty 23 päivänä huhtikuuta 2001.

[12] Sopimuksen liitteessä II olevassa 1 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Tämän sopimuksen täytäntöönpanoa koskevat osapuolten väliset erimielisyydet ratkaistaan seuraavasti:

1. Haastava osapuoli toimittaa ensin toiselle osapuolelle kirjatulla kirjeellä riita-asian, johon sillä on 15 päivää aikaa vastata, ellei tämän määräajan pidentämisestä ole yhteisesti sovittu.

2. Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen ennen tämän määräajan päättymistä, riita annetaan kahden asiantuntijan ratkaistavaksi, ja kumpikin osapuoli valitsee oman asiantuntijansa." (kursivointi tässä)

[13] Lausunnossaan parlamentti totesi seuraavaa:

”On osoitettu, että parlamentin vastalause yritystoiminnan pääosaston laatiman laskun maksamisesta esitettiin vilpittömässä mielessä ja että se oli lisäksi perusteltu, koska osapuolten nimeämät asiantuntijat totesivat, että kaikki yrityksen esittämät vaatimukset, lukuun ottamatta 3 122,76 euron suuruisen summan maksamista koskevaa pyyntöä, jota parlamentti ei ole kiistänyt, olisi hylättävä.”