Kantelun tausta

1. Kantelija on italialainen asianajaja, joka toimii useiden rakennustuotteita tuottavien italialaisten yritysten puolesta. Yritettäessä myydä tuotteitaan Saksassa yrityksillä oli huomattavia vaikeuksia, jotka johtuivat 20 päivänä kesäkuuta 1980 annetussa Saksan asetuksessa (1), jäljempänä 'asetus', säädetyistä oikeudellisista vaatimuksista. Asetuksella valtuutettiin yksityinen sertifiointielin, Deutsche Vereinigung des Gas- und Wasserfaches e.V. (DVGW), antamaan tietyille rakennustuotteille sekä määräyksiä että tarkastusmerkkejä.

2. Kantelija katsoi, että asetuksella rajoitettiin perusteettomasti tavaroiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Tämän vuoksi hän teki huhtikuussa 2006 SOLVIT-verkostolle kantelun (2), jossa todettiin, että kantelussa ei ollut kyse yksittäisestä ongelmasta vaan pikemminkin yhteisön lainsäädännön virheellisestä täytäntöönpanosta jäsenvaltiossa. Näin ollen se päätti olla suorittamatta tutkintaa.

3. Kantelija otti 15 päivänä toukokuuta 2006 yhteyttä komissioon ja pyysi sitä ryhtymään asianmukaisiin toimiin Saksaa vastaan.

4. Komissio aloitti epävirallisen tiedonkeruututkimuksen kantelijan esille ottamasta asiasta. Tässä yhteydessä sen yksiköt kävivät kantelijan kanssa useita kirjallisia keskusteluja ja tapasivat hänet 11.7.2006 selventääkseen ongelman luonnetta ja siihen liittyvää tosiasiallista tilannetta. Kerättyjen tietojen perusteella komission pääsihteeristö kirjasi 14. heinäkuuta 2006 kantelijan kirjeenvaihdon kanteluksi numerolla 2006/4610.

5. Syyskuussa 2006 kantelija tapasi yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston (PO ENTR) komission yksiköt, jotka olivat vastuussa hänen tapauksestaan. Kokouksen jälkeen hän totesi, että komissiolla oli kaikki tarvittavat tiedot ja että se oli valmis aloittamaan rikkomusmenettelyn Saksaa vastaan pian sen jälkeen. Maaliskuussa 2007 komissio ei kuitenkaan ollut vielä tehnyt niin.

6. Komissio vastasi 2.7.2007 Euroopan parlamentin jäsenen Locatellin 23.5.2007 esittämään kirjalliseen kysymykseen (viite: P 2862/07), joka koskee Saksan viranomaisten vesi- ja viemärisovelluksissa käytettäviin tuotteisiin soveltamia standardeja (ns. W534). Kysymyksessään Euroopan parlamentin jäsen Locatelli väitti, että DVGW:llä oli "monopoli"kaasun- ja vedenjakelulaitoksissa käytettäviksi tarkoitettujen varusteiden sertifioinnissa. Hän totesi lisäksi, että tämä "epätyypillinen" ja "määräävä asema" oli ristiriidassa "yhteisön sääntelypolitiikan periaatteiden" kanssa.

7. Komissio totesi vastauksessaan, että tältä osin oli annettu yhdenmukaistamista koskevaa yhteisön lainsäädäntöä. Se selitti kuitenkin, että tässä lainsäädännössä määritellään vähimmäislaatuvaatimukset. Jäsenvaltio voi vapaasti asettaa laatutason korkeammalle tasolle, jos ihmisten terveyden suojelu sen alueella tai sen osassa sitä edellyttää. Näin ollen ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa käytettäviä tuotteita koskevat kansalliset standardit voivat ylittää yhteisön lainsäädännössä vahvistetut standardit. Direktiivillä 89/106/ETY vahvistettuja yhdenmukaistettuja tuotestandardeja ei vielä ole ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa käytettäville rakennustuotteille. Myöskään CE-merkintä ei ollut vielä mahdollinen tällaisissa tuotteissa. Yhdenmukaistetussa tuotestandardissa hEN681-1, sellaisena kuin se on nykyisessä muodossaan, nimenomaisesti suljettiin pois näiden tuotteiden käyttö ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa.

8. Komissio totesi, että DVGW:n tällaisille tuotteille suorittamat vaatimustenmukaisuuden arvioinnit voivat perustua saksalaisiin standardeihin. Niissä voidaan myös ottaa huomioon kansalliset vaatimukset, jotka menevät yhteisön lainsäädännössä säädettyjä vaatimuksia pidemmälle. Saksan viranomaisten on kuitenkin sallittava sovellettavien Saksan säännösten tai standardien mukaisten tuotteiden saattaminen Saksan markkinoille, jos ne täyttävät muiden jäsenvaltioiden kansalliset säännökset ja standardit. Tältä osin komissio totesi, että tätä nimenomaista käyttötarkoitusta koskevien Saksan standardien "voidaan katsoa olevan sellaisia, että ne eivät vääristä kilpailua yhteismarkkinoilla, kunhan päinvastaisesta ei ole näyttöä".

9. DVGW:n väitetyn "määräävän markkina-aseman"osalta komissio totesi, että yhteisön lainsäädännössä ei kielletä "määräävän markkina-aseman"olemassaoloa. Siinä pikemminkin kielletään väärinkäyttö, joka vääristää tuntuvasti kilpailua tai hyödyntää kuluttajia markkinoilla.

10. Kantelija katsoi, että komission Euroopan parlamentin jäsenelle Locatellille antamassa vastauksessa mainitut kysymykset liittyivät läheisesti hänen kantelunsa kohteeseen. Näin ollen hän katsoi, että komission vastaus Euroopan parlamentin jäsenelle Locatellille oli jo "ennakoinut" sen tutkimuksen suuntaa, jota se suoritti hänen kantelunsa johdosta.

Tutkinnan kohde

11. Kantelija väitti, että komissio ei käsitellyt hänen kanteluaan asianmukaisesti, ja väitti, että komission olisi selitettävä toimet, jotka se toteutti kantelun tutkimiseksi, ja otettava siihen kantaa.

KYSYMYS

12. Kantelu lähetettiin oikeusasiamiehelle 10. heinäkuuta 2007. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen 30. heinäkuuta 2007 ja lähetti kantelun komissiolle. Komissio lähetti 4. joulukuuta 2007 oikeusasiamiehelle kantelua koskevan lausuntonsa, joka toimitettiin kantelijalle 18. joulukuuta 2007, ja pyysi tätä esittämään huomautuksensa 31. tammikuuta 2008 mennessä.

13. Kantelija pyysi 24. tammikuuta 2008 vastauksen antamiselle asetetun määräajan pidentämistä, minkä oikeusasiamies myönsi. Kantelija toimitti huomautuksensa komission lausunnosta 28. helmikuuta 2008. Hän lähetti oikeusasiamiehelle lisätietoja 19. maaliskuuta 2008.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Komission väitetty kantelun 2006/4610 epäasianmukainen käsittely Oikeusasiamiehelle esitetyt

perustelut

14. Väitteensä tueksi kantelija totesi, että

1. Saksan asetuksella rikottiin EY 28 artiklaa (3) sekä rakennusalan tuotteita koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/106/ETY (4).
2. DVGW:llä oli määräävä asema tällaisten tuotteiden sertifioinnissa Saksassa. Tältä osin hän väitti, että asetuksessa tunnustettiin ainoastaan sekä DVGW:n antamat määräykset että tarkastusmerkit.

Kantelija totesi, että väitetysti samankaltaisessa tilanteessa, joka koski kaasu- ja vesilaitoksiin tarkoitettuja tuotteita, komissio oli suostunut aloittamaan rikkomusmenettelyn Italiaa vastaan EY:n perustamissopimuksen 28 artiklan väitetystä rikkomisesta saksalaisten yritysten tekemien kantelujen perusteella.

15. Kantelija väitti, että komission olisi pitänyt selittää kantelun 2006/4610 tutkimiseksi toteuttamansa toimet ja ottaa kantaa kyseiseen kanteluun. Hän väitti seuraavaa:

1. komission kirjeenvaihto hänen kanssaan oli epäjohdonmukaista;
2. komissio ei ole toimittanut hänelle tietoja; ja
3. komissio suhtautui välinpitämättömästi EY:n lainsäädännön vastaiseen tilanteeseen.

16. Komissio käsitteli lausunnossaan kutakin kantelijan väitettä peräkkäin. Selkeyden vuoksi oikeusasiamies arvioi kutakin perustelua vuorollaan.

Kantelijaa koskevan komission kannan johdonmukaisuus

17. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija viittasi lukuisiin kirjeenvaihtoihin komission kanssa. Hänen mukaansa tämä kirjeenvaihto osoitti, että komission tutkimus ei ollut suuntaa antava. Kantelija huomautti, että ajan mittaan komissio oli antanut hänelle erilaisia vastauksia hänen tiedusteluunsa. Sen vastaukset eivät näin ollen olleet johdonmukaisia.

18. Komissio väitti, että sen kirjeenvaihto oli itse asiassa johdonmukaista. Se totesi, että kantelija oli lukuisissa kirjeissään tuonut esiin erilaisia kysymyksiä. Niihin oli puututtava erikseen. Ensimmäisessä kirjeessään kantelija viittasi asetukseen mainitsematta mitään erityistapausta, joka olisi voinut aiheuttaa esteitä sisämarkkinoille. Kirjeessään hän väitti mitään konkreettista näyttöä esittämättä, että direktiiviä 89/106/ETY oli rikottu. Yleisesti ottaen hän väitti, että DVGW:llä oli "monopoliasema". Kantelija ei kuitenkaan ilmoittanut haluavansa tehdä virallisen kantelun.

19. Komission yksiköt tapasivat kantelijan ensimmäisen kerran heinäkuussa 2006 ja antoivat tälle tietoja rikkomista koskevan tutkinnan luonteesta ja siihen liittyvästä menettelystä. Näihin tietoihin sisältyi erityisesti se, että tällaiset tutkimukset vievät huomattavan paljon aikaa. Kantelijalle ilmoitettiin 6 päivänä syyskuuta 2006 päivätyllä sähköpostiviestillä myös, että komission yksiköt käsittelivät hänen asiaansa virallisen ilmoituksen laatimiseksi. He eivät antaneet hänelle mitään erityisiä vakuutuksia siitä, milloin tämä tapahtuisi.

20. Kun komissio oli tarkastellut kaikkea saatavilla olevaa aineistoa, se havaitsi, että kantelijan toimittamat tiedot eivät olleet johdonmukaisia. Hänen mainitsemansa standardit eivät kattaneet kyseisiä tuotteita, ja esitetyt todisteet (jotka koskivat vaatimustenmukaisuustodistusta, CE-merkintää ja Saksan viranomaisten kirjeitä) olivat epäselviä.

21. Näin ollen syyskuun 2006 ja maaliskuun 2007 välisenä aikana komissio ilmoitti kantelijalle toistuvasti tämän toimittamien tietojen epäselvyydestä ja epäjohdonmukaisuudesta. Tämän ajanjakson loppupuolella kantelija lisäsi väitteitä, jotka ylittivät direktiivin 89/106/ETY soveltamisalan. Hän viittasi akkreditointiongelmiin ja markkinoiden vääristymiseen energia- ja vesialalla. Hän pyysi komissiolta lisätoimia ja välitti huolenaiheensa myös muille viranomaisille. Tämän vuoksi komission yksiköiden asian käsittely kesti kauemmin.

22. Komissio korosti, että sen vastaus parlamentin jäsenen Locatellin esittämään kirjalliseen kysymykseen P-2862/07 ja sen kirjeenvaihto asiassa 2006/4610 olivat johdonmukaisia. Sen vastaus parlamentin kysymykseen koski tiettyä näkökohtaa, nimittäin ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksiin joutuvia liittimiä ja tiivisteitä . Kantelijan tutkimuksen laajuus oli kuitenkin laajempi.

23. Vastauksessaan komission lausuntoon kantelija korosti, että komissiolta saadut tiedot, erityisesti 31 päivän elokuuta 2007 ja 16 päivän lokakuuta 2007 välisenä aikana saadut tiedot, olivat puutteellisia ja epätarkkoja. Hän liitti huomautuksiinsa kirjeenvaihdon, jossa hän ilmoitti komissiolle Euroopan standardointikomitean (CEN) työstä, joka koskee EN 1251-7 -tuotestandardia, sekä komission yksiköiden kanssa 16. lokakuuta 2007 pidettävän kokouksen esityslistan.

24. Hän viittasi myös erilaiseen tapaan, jolla komissio oli käsitellyt samanlaista tilannetta Italiaa vastaan samalla markkinasektorilla. Hän katsoi, että tällainen erilainen kohtelu oli syrjintää.

Oikeusasiamiehen arvio komission kirjeenvaihdon johdonmukaisuudesta

25. EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan mukaisena "perustamissopimuksen valvojana" komission on varmistettava, että yhteisön oikeutta sovelletaan. Tehtäviään hoitaessaan komissio tutkii yhteisön oikeuden mahdollisia rikkomisia, jotka tulevat sen tietoon suurelta osin kansalaisten valitusten seurauksena. Jos komissio tutkimuksensa perusteella katsoo, että jäsenvaltio ei ole noudattanut perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, se voi EY 226 artiklan nojalla aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn vastuussa olevaa jäsenvaltiota vastaan ja saattaa asian lopulta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

26. Menettelyt, joita komission on noudatettava kanteluja käsitellessään, sekä tiedot, jotka sen on annettava kantelijoille, esitetään komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomistapauksissa (5), jäljempänä 'tiedonanto'.

27. Tiedonannon liitteessä esitetään tärkeimmät velvoitteet, joita komission olisi muodolliselta ja menettelylliseltä kannalta noudatettava kantelua käsitellessään, erityisesti kantelun kirjaamisen (3 kohta)(6), vastaanottoilmoituksen (4 kohta)(7), kantelijan kanssa käydyn yhteydenpidon (7 kohta)(8), tutkinnan määräajan (8 kohta)(9) ja asian käsittelyn päättämisen (10 kohta)(10) osalta.

28. Tiedonannossa ei kuitenkaan viitata nimenomaisesti virkamiesten toiminnan johdonmukaisuuteen 226 artiklan mukaisissa menettelyissä. Tämän velvoitteen soveltamisalasta säädetään yleisesti Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 10 artiklan 1 kohdassa, jossa todetaan seuraavaa:

"Virkamiehen on oltava johdonmukainen sekä omassa hallinnollisessa toiminnassaan että toimielimen hallinnollisissa toimissa. Virkamiehen on noudatettava toimielimen tavanomaisia hallintokäytäntöjä, jollei yksittäistapauksessa ole perusteltua syytä poiketa näistä käytännöistä. nämä perusteet on kirjattava kirjallisesti.”

29. Oikeusasiamies on tarkastellut huolellisesti tutkimuksensa aikana saamiaan tietoja, jotka koskevat komission lukuisia vastauksia kantelijalle (11). Arvioidessaan tilannetta oikeusasiamies ei voinut ottaa huomioon kahden 11. heinäkuuta 2006 ja 16. lokakuuta 2007 pidetyn kokouksen aikana mahdollisesti tehtyjä sitoumuksia, koska näistä kokouksista ei saatu pöytäkirjoja.

30. Komissio kirjasi kantelijan kirjeenvaihdon kanteluksi 14 päivänä heinäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä ja selitti kantelijalle kantelun luonteen ja menettelyn, jota kantelijan yksiköiden on noudatettava asian käsittelemiseksi, sekä keskimääräisen ajan, joka kantelijalta kuluu tutkimuksen loppuun saattamiseen. Komission myöhemmällä kirjeenvaihdolla on ilmeisesti pyritty selventämään tutkimuksen laajuutta ja erityisesti ongelman luonnetta ja siihen liittyviä tuotteita.

31. Tutkimuksensa yhteydessä komissio käsitteli kantelijan esittämiä peräkkäisiä tietopyyntöjä, joista vaikutti tulevan yhä yksityiskohtaisempia ja monimutkaisempia. Tässä yhteydessä kantelija toimitti lisätietoja, jotka muuttivat hänen väitteidensä laajuutta, erityisesti niiden tuotetyyppien osalta, joihin asetus vaikuttaa, ongelmasta vastuussa olevien viranomaisten ja niiden komission yksiköiden osalta, joiden olisi osallistuttava tutkimukseen.

32. Oikeusasiamies toteaa, että kantelija viittasi SOLVIT-verkostolle osoittamassaan alkuperäisessä kantelussa, joka lähetettiin myöhemmin komissiolle, hyvin yleisesti ongelmiin, joita useat italialaiset rakennustuotteita tuottavat yritykset kohtasivat myydessään tuotteitaan Saksassa (12). Myöhemmissä viesteissä hän kuitenkin määritteli ongelman soveltamisalan siten, että se kattaa vain tietyt tuoteluokat eli kaikki veden kanssa kosketuksiin joutuneet rakennustuotteet (13). Tämän jälkeen hän esitti yksityiskohtaisen luettelon 14 tuotteeseen sovellettavista eurooppalaisista standardeista, joihin asetuksen (14) säännökset vaikuttaisivat. Kantelija kiinnitti 5 päivänä syyskuuta 2006 komission huomion tietyn italialaisen yrityksen, FRA.BO:n, vaikeuksiin tietyn tuotteen osalta (standardi W 534). Hän teki tätä tuotetta koskevan valituksen Euroopan akkreditointielinten yhteistyöjärjestölle (EA)(15). Koska kantelija oli tyytymätön tapaan, jolla EA oli käsitellyt hänen kantelunsa, hän pyysi komission yksiköitä puuttumaan asiaan EA:n kanssa (16). Hän pyysi myös kilpailuasioista vastaavia komission yksiköitä osallistumaan tähän tutkimukseen (17). Kantelija ilmoitti komissiolle 6 päivänä syyskuuta 2007, että hän halusi komission yksiköiden laajentavan tutkimusta CEN:n (18) suorittamasta työstä, joka koski tuotetta EN 1251-7 koskevaa standardia, joka hänen mielestään liittyi suoraan valituksessa tarkoitettuun tuotteeseen. Lopuksi kantelija selitti 18 päivänä joulukuuta 2007 päivätyllä kirjeellä, että valituksen kohteena oleva tuote oli itse asiassa kuparinen puristussovite.

33. Komission 2. heinäkuuta 2007 päivättyyn kirjalliseen kysymykseen P 2862/07 antamasta vastauksesta ja sen merkityksestä kantelun 2006/4610 käsittelyn kannalta oikeusasiamies toteaa ensinnäkin, että komissiolla on velvollisuus vastata kaikkiin parlamentin jäsenen sille esittämiin suullisiin ja/tai kirjallisiin kysymyksiin (19). Näitä kysymyksiä koskevassa säännössä ei myöskään säädetä, että pelkästään kantelua koskevan tutkimuksen olemassaolo, johon liittyy kysymyksiä, jotka on myös tuotu esiin parlamentin kirjallisessa kysymyksessä, voisi vapauttaa komission velvollisuudesta vastata parlamentin jäsenen sille esittämään kysymykseen (20).

34. Komission vastaus parlamentille koski ainoastaan ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa käytettäviä vesi- ja viemärituotteita (21). Kantelijan kantelun tutkinnassa sen sijaan näytti olevan kyse paljon suuremmasta tuotevalikoimasta, johon asetuksen säännökset vaikuttavat (22).

35. Vaikka parlamentin kysymykseen annetun vastauksen sisältö olisi jossain määrin merkityksellinen kantelua koskevan komission tutkimuksen päättämisen kannalta, toimielin toimisi oikeudellisen toimivaltansa rajoissa edellyttäen, että se antaa kantelijalle perustellun selityksen kantansa tueksi.

36. Komissio ei näytä toimittaneen kantelijalle epärealistisia odotuksia tai ristiriitaisia syitä tutkimuksen aikana. Kun otetaan huomioon käytettävissä olevat tiedot ja oikeusasiamiehen tutkimuksen erittäin monimutkainen luonne, oikeusasiamies ei katso, että komissio olisi poikennut tavanomaisista hallinnollisista käytännöistä yhteydenpidossaan kantelijaan. Näin ollen se ei ole laiminlyönyt velvollisuuttaan toimia johdonmukaisesti.

37. Oikeusasiamies toteaa näin ollen, ettei asiassa ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

Kantelijalle toimitetut tiedot

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

38. Kantelija katsoi, että komissio oli antanut hänelle hyvin vähän tietoja kantelun tekemisen jälkeen.

39. Lausunnossaan komissio luetteli kaikki kantelijan sille 15 päivän toukokuuta 2006 ja 13 päivän kesäkuuta 2007 välisenä aikana lähettämät sähköpostiviestit ja kirjeet (16 yhteensä) sekä komission yksiköiden näihin kirjeisiin antamat vastaukset. Komissio huomautti myös, että sen yksiköt olivat keskustelleet kantelijan kanssa useita kertoja puhelimitse. Komissio katsoo, että luettelo on selkeä osoitus komission yksiköiden rakentavasta asenteesta kantelijaa kohtaan.

40. Huomautuksissaan kantelija totesi, että kaikista tapaukseen liittyvistä näkökohdista oli keskusteltu hänen ja komission yksiköiden välisissä kokouksissa. Hän huomautti, että vaikka hän oli toimittanut kaikki pyydetyt tiedot, komissio ei koskaan selventänyt perustelujaan sille, miksi se ei lähettänyt virallista ilmoitusta Saksan viranomaisille. Lisäksi, kuten komission lausuntoon liitetyistä asiakirjoista käy ilmi, komission yksiköt eivät koskaan tehneet hänelle selväksi, olivatko jotkin hänen väitteistään perusteettomia tai oliko joitakin asiaan liittyviä seikkoja vielä selvennettävä.

Oikeusasiamiehen arvio siitä, onko komissio jättänyt toimittamatta kantelijalle tietoja

41. Komissio oli usein yhteydessä kantelijaan puhelimitse, sähköpostitse ja kirjeitse. Lisäksi se piti hänen kanssaan kaksi kokousta 11.7.2006 ja 16.10.2007. Vaikuttaa siltä, että sen yksiköt vastasivat hänen kirjeenvaihtoonsa oikea-aikaisesti.

42. Lisäksi näyttää siltä, että kantelijalle on ilmoitettu kirjallisesti toimista, joita komission asiasta vastaavat yksiköt ovat toteuttaneet hänen kantelunsa johdosta.

43. Oikeusasiamies toteaa, että hän ei ole saanut tietoja, jotka osoittaisivat, että komission kannalla ja sen peräkkäisillä pyynnöillä ei todella pyritty saamaan tietoja, joita se tarvitsi tutkimuksen jatkamiseksi. Tämän arvioinnin perusteella, sellaisena kuin se on esitetty edellä 29–32 kohdassa, oikeusasiamies katsoo, että komissio on toiminut tiedonannon liitteessä olevassa 7 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti (23). Näin ollen hän päättelee, ettei asiassa ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa tältä osin.

Yhteisön oikeuden vastaiseksi väitetyn tilanteen käsittelemättä jättäminen Oikeusasiamiehelle esitetyt

perustelut

44. Koska kantelun tekemisen jälkeen ei ole tapahtunut edistystä, kantelija katsoi, että komissio ei näytä olevan sitoutunut löytämään ratkaisua ongelmaan, joka hänen mielestään on selvästi unionin oikeuden vastainen.

45. Komissio korosti, että sen yksiköt olivat tutkineet perusteellisesti kaikki kantelijan toimittamat tiedot. Tästä syystä se ei ollut vielä tehnyt lopullista päätelmää asiakirja-aineistosta. Komission mielestä tämä osoittaa, ettei se ole suhtautunut välinpitämättömästi väitettyyn rikkomiseen vaan että sen yksiköt ovat käsitelleet ongelmaa vakavasti. Se huomautti lisäksi, että sen tutkintaa ei ollut saatettu päätökseen, koska kantelija muutti asian kohdetta lukuisissa pyynnöissä eikä toimittanut kaikkia pyydettyjä tarpeellisia tietoja.

46. Komissio totesi lopuksi, että sen tutkimukseen liittyi monimutkaisia teknisiä kysymyksiä sekä vaikeita oikeudellisia kysymyksiä, jotka edellyttivät perusteellista analyysia. Lisäksi kantelussa esitetyt tiedot olivat epäselviä ja epäselviä kyseisten kysymysten osalta. Tämä selittää komission mukaan pitkällisen tutkimuksen. Komissio totesi lisäksi, että kantelijan kanssa pidettiin 16 päivänä lokakuuta 2007 kokous, jonka tarkoituksena oli käsitellä ja selventää jäljellä olevia avoimia kysymyksiä. Se väitti, että sen yksiköt noudattivat aina kaikkia oikeudenmukaisen ja asianmukaisen hallinnon periaatteita.

47. Kantelija totesi huomautuksissaan, että komissio lähetti hänelle 20. joulukuuta 2007 kirjeen, jossa se ilmoitti aikomuksestaan lopettaa asian käsittely ja kehotti häntä esittämään huomautuksensa komission kannasta kuukauden kuluessa. Kantelijan mukaan komission kirje sisälsi epäselviä tietoja, jotka eivät koskeneet nimenomaisesti alun perin esitettyä kantelua. Hän katsoi, että komission perustelut eivät olleet perusteltuja eivätkä johdonmukaisia. Lisäksi hän katsoi, että komissio ei ollut arvioinut toimitettuja todisteita asianmukaisesti, ja huomautti, ettei se ollut selittänyt, miksi sen asiaa koskeva tutkimus kesti yli vuoden.

Oikeusasiamiehen arvio siitä, oliko komissio välinpitämätön EY:n lainsäädännön vastaiseen tilanteeseen nähden

48. Kun virkamiehet ovat tekemisissä yleisön kanssa, heidän on toimittava huolellisesti. Kansalaisten kantelujen käsittelyn osalta tiedonannossa todetaan, että komission olisi pääsääntöisesti suoritettava tutkinta, jotta se voi antaa virallisen ilmoituksen tai lopettaa asian käsittelyn vuoden kuluessa kantelun kirjaamisesta (24).

49. Kantelija toimitti kantelunsa komissiolle 15. toukokuuta 2006. Komission tutkimuksen aikana sen yksiköt kävivät kantelijan kanssa perusteellista kirjeenvaihtoa, jonka tarkoituksena oli selventää asian kohdetta. Tarkasteltuaan tätä kirjeenvaihtoa edellä kohdissa 29-32 , oikeusasiamies toteaa, että komission pyrkimyksillä todella pyrittiin saamaan tutkimuksen jatkamiseksi tarvittavat tiedot. Näin ollen komissio näytti olevan sitoutunut jatkamaan kantelun tutkintaa ja pyrkivän siten puuttumaan yhteisön oikeuden vastaiseksi väitettyyn tilanteeseen.

50. Komission yksiköt ilmoittivat kantelijalle 20. joulukuuta 2007 eli noin seitsemän kuukautta kantelun tekemisen jälkeen aikomuksestaan ehdottaa asian käsittelyn lopettamista ja kehottivat kantelijaa esittämään huomautuksensa. Tarkasteltuaan huomautuksiinsa liitettyä kantelijan kirjettä komissio pani merkille, että kantelijan käsittelemät erityistuotteet olivat "kuparipuristimet". Tämän jälkeen se totesi, että näitä tuotteita ei ollut yhdenmukaistettu yhteisön tasolla. Komissio totesi, että ainoa sovellettava standardi oli kupariputkijärjestelmiä koskeva standardi (EN 1057:2006), joka oli tullut voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2007 eli sen päivän jälkeen, jona kantelija oli tehnyt valituksensa.

51. Oikeusasiamies toteaa, että komissio oli alun perin valmis saattamaan tutkimuksensa päätökseen hyvissä ajoin tiedonannon liitteessä olevassa 8 kohdassa asetetussa yhden vuoden määräajassa.

52. Tästä huolimatta kantelijan toimittamista asiakirjoista käy ilmi, että komissio ei päättänyt asian käsittelyä saatuaan kantelijan huomautukset. Sen sijaan se jatkoi tutkimuksiaan. Oikeusasiamiehen mielestä tämä asenne osoittaa, että komissio näyttää suhtautuneen myönteisesti kantelijan väitteisiin ja puuttui näin ollen tilanteeseen, jonka väitettiin olevan yhteisön oikeuden vastainen.

53. Komission uudelleentarkastelun tuloksena sen tutkimus on nyt kestänyt yli vuoden. Oikeusasiamies katsoo, että selittäessään, että sen tutkimukseen liittyi monimutkaisia teknisiä kysymyksiä ja vaikeita oikeudellisia kysymyksiä, komissio on esittänyt kohtuulliset perustelut sille, miksi tiedonannon liitteessä olevassa 8 kohdassa vahvistettua yhden vuoden määräaikaa ei ole noudatettu tässä tapauksessa.

54. Edellä esitettyjen havaintojen perusteella oikeusasiamies katsoo, että perustelut, jotka komissio on esittänyt kantansa tueksi, ovat kohtuulliset. Hän katsoo näin ollen, että komissio on toiminut oikeudellisen toimivaltansa puitteissa suorittaessaan kantelun tutkintaa, ja päättelee, ettei asiassa ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa tältä osin.

B. Vaatimus, jonka mukaan komission olisi selitettävä kantelun tutkimiseksi toteuttamansa toimet ja otettava siihen kantaa Oikeusasiamiehelle

esitetyt perustelut

55. Kantelija väitti, että komission olisi selitettävä toimet, jotka se toteutti tutkiakseen kantelun ja ottaakseen siihen kantaa.

56. Komissio ei ole edellä 45 ja 46 kohdassa esitetyistä syistä samaa mieltä siitä, että väite olisi perusteltu.

Oikeusasiamiehen arviointi

57. Ottaen huomioon edellä esitetyt havainnot ja erityisesti edellä 36, 37, 43 ja 54 kohdassa esitetyt päätelmät oikeusasiamies katsoo, ettei kantelijan väitettä voida hyväksyä.

C. Päätelmät

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 3 päivänä joulukuuta 2008.

---

(1) saksaksi "Verordnung über Allgemeine Bedingungen für die Versorgung mit Wasser".

(2) SOLVIT on heinäkuussa 2002 perustettu verkkopohjainen ongelmanratkaisuverkosto, jonka tarkoituksena on auttaa EU:n jäsenvaltioita ratkaisemaan ilman oikeudellisia menettelyjä ongelmia, jotka johtuvat siitä, että viranomaiset soveltavat sisämarkkinalainsäädäntöä väärin yksittäistapauksissa. Jokaisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa on SOLVIT-keskus, joka auttaa sekä kansalaisten että yritysten valitusten käsittelyssä. Euroopan komissio koordinoi jäsenvaltioiden ylläpitämää verkostoa. Ks. http://ec.europa.eu/solvit/site/index_en.htm.

(3) EY 28 artiklassa kielletään jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset tai vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet. Siinä todetaan, että "jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä ".

(4) EYVL 1989, L 40, s. 12.

(5) EYVL 2002, C 244, s. 5.

(6) "Kaikki kirjeenvaihto, jota todennäköisesti tutkitaan valituksena, on kirjattava komission pääsihteeristön ylläpitämään valitusten keskusrekisteriin."

(7) "Pääsihteeristö vahvistaa valituksena kirjatun kirjeenvaihdon uudelleen kuukauden kuluessa alkuperäisen vahvistuksen lähettämispäivästä."

(8) "Komission yksiköt ottavat kantelijoihin kirjallisesti yhteyttä kunkin komission päätöksen (virallinen ilmoitus, perusteltu lausunto, asian saattaminen tuomioistuimen käsiteltäväksi tai asian käsittelyn lopettaminen) jälkeen kantelun johdosta toteutetuista toimista."

(9) "Komission yksiköt tutkivat kantelut pääsääntöisesti tehdäkseen päätöksen virallisen ilmoituksen antamisesta tai asian käsittelyn lopettamisesta viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun pääsihteeristö on kirjannut kantelun."

(10) "Jos komission yksikkö aikoo ehdottaa, että kantelun johdosta ei toteuteta jatkotoimia, se ilmoittaa asiasta kantelijalle etukäteen kirjeellä, jossa esitetään syyt, joiden vuoksi se ehdottaa asian käsittelyn lopettamista, ja kehottaa kantelijaa esittämään mahdolliset huomautuksensa neljän viikon kuluessa, paitsi jos on kyse kiireellisiä toimenpiteitä edellyttävistä poikkeuksellisista olosuhteista."

(11) Oikeusasiamiehen tarkastelema kirjeenvaihto kattaa yhteydenpidon, jonka sekä kantelija että komissio antoivat oikeusasiamiehen käyttöön hänen tutkimuksensa aikana. Siihen sisältyvät seuraavat: komission 15 päivänä kesäkuuta 2006 päivätty sähköpostiviesti vastauksena kantelijan 15 päivänä toukokuuta 2006 päivättyyn kirjeeseen; komission 19 päivänä kesäkuuta 2006 päivätty sähköpostiviesti vastauksena kantelijan 16 päivänä kesäkuuta 2006 päivättyyn sähköpostiviestiin; komission 6 päivänä syyskuuta 2006 päivätty sähköpostiviesti vastauksena kantelijan 5 päivänä syyskuuta 2006 päivättyyn kirjeeseen ja 6 päivänä syyskuuta 2006 päivätty sähköpostiviesti; komission 22 päivänä marraskuuta 2006 päivätty sähköpostiviesti; komission 20 päivänä joulukuuta 2006 lähettämä sähköpostiviesti , vastauksena kantelijan 15 päivänä joulukuuta 2006 lähettämään sähköpostiviestiin; komission 21 päivänä helmikuuta 2007 päivätty kirje vastauksena kantelijan 5 päivänä helmikuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen; Komission 15 ja 28 päivänä maaliskuuta 2007 päivätyt kirjeet vastauksena kantelijan 6 ja 9 päivänä helmikuuta 2007 päivättyihin kirjeisiin, kantelijan 23 ja 28 päivänä helmikuuta 2007 päivättyihin sähköpostiviesteihin, komission 5 päivänä heinäkuuta 2007 päivätty kirje vastauksena kantelijan 13 päivänä kesäkuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen; kaksi komission kirjettä, jotka Klein ja Ayral allekirjoittivat 30 päivänä heinäkuuta 2007 vastauksena kantelijan 27 päivänä huhtikuuta 2007, 13 päivänä heinäkuuta 2007, 17 päivänä heinäkuuta 2007 ja 20 päivänä heinäkuuta 2007 päivättyihin kirjeisiin; komission 10 päivänä elokuuta 2007 päivätty kirje vastauksena kantelijan 6 päivänä elokuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen; komission 31 päivänä elokuuta 2007 päivätty kirje vastauksena kantelijan 24 päivänä elokuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen; komission 20 päivänä syyskuuta 2007 päivätty kirje vastauksena kantelijan 6 päivänä syyskuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen; komission 28 päivänä syyskuuta 2007 päivätty kirje vastauksena kantelijan 25 päivänä syyskuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen; komission 22 päivänä lokakuuta 2007 päivätty kirje; komission 21 päivänä marraskuuta 2007 päivätty kirje vastauksena kantelijan 13 päivänä marraskuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen; komission 20 päivänä joulukuuta 2007 päivätty kirje vastauksena kantelijan 13 päivänä marraskuuta ja 18 päivänä joulukuuta 2007 päivättyihin kirjeisiin; Komission 18 päivänä tammikuuta 2008 päivätty sähköpostiviesti.

(12) Komissiolle 15 päivänä toukokuuta 2006 tehty kantelu.

(13) Kantelijan 16 päivänä kesäkuuta 2006 päivätty sähköpostiviesti komissiolle.

(14) Kantelijan 5 päivänä heinäkuuta 2006 päivätty sähköpostiviesti komissiolle.

(15) Kantelijan 5 päivänä syyskuuta 2006 päivätty kirje komissiolle. Oikeusasiamies toteaa, että eurooppalainen akkreditointiyhteistyö on voittoa tavoittelematon yksityinen yhdistys, joka perustettiin Alankomaissa marraskuussa 1997. Se hallinnoi kansallisesti tunnustettujen akkreditointielinten eurooppalaista verkostoa.

(16) Kantelijan 9 päivänä maaliskuuta 2007 päivätty kirje komissiolle.

(17) Kantelijan 9. elokuuta 2007 päivätty kirje komission kilpailun pääosastolle.

(18) Oikeusasiamies toteaa, että CEN on Belgiaan sijoittautunut voittoa tavoittelematon yksityinen tekninen organisaatio. Sen ovat perustaneet kansalliset standardointielimet. CENin päätehtävänä on vapaaehtoisten teknisten standardien laatiminen.

(19) Euroopan parlamentin työjärjestys, 16. painos, 10/08; IV osaston 3 luvun 108–111 sääntö: http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+RULES-EP+20081010+TOC+DOC+XML+V0//EN&language=EN.

(20) Ks. edellä alaviite 21, sääntö 100 ja liite II.

(21) "Komissio toteaa, että DVGW-standardia W534 sovelletaan ihmisten käyttöön tarkoitetun veden jakelujärjestelmissä käytettäviin putkien liitos- ja muihin osiin. Tällaisiin tuotteisiin sovelletaan ihmisten käyttöön tarkoitettuun veteen ja rakennustuotteisiin sovellettavaa kansallista ja yhteisön lainsäädäntöä. Näillä aloilla on annettu yhdenmukaistamista koskevia yhteisön säädöksiä.

[...]

Toistaiseksi neuvoston direktiivillä 89/106/ETY vahvistettuja yhdenmukaistettuja tuotestandardeja ei ole vielä olemassa ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksiin joutuville rakennustuotteille, eikä näille tuotteille ole vielä mahdollista tehdä CE-merkintää.”

(22) Komission 1 päivänä elokuuta 2007 päivätty kirje kantelijalle; ks. alaviite 11.

(23) Ks. alaviite 7.

(24) Tiedonannon liitteessä oleva 8 kohta.