Kantelun tausta

1. Kantelija, suomalainen yritys, osallistui Kulttuuri 2000 -puiteohjelmaan toimimalla Suomen hankekoordinaattorina tietyssä hankkeessa. Pääsopimuksen (avustussopimuksen) tekivät Euroopan komissio ja norjalainen yliopisto, joka on rahoituksen saaja ja hankkeen johtaja. Edunsaaja teki yhteistyösopimuksen hankkeeseen osallistuvien maiden organisaatioiden, myös kantelijan, kanssa.

2. Komissiolle 14 päivänä kesäkuuta 2006 lähettämässään faksissa kantelija ilmoitti, että sillä oli riita tuensaajan kanssa, koska tuensaaja halusi ratkaista tietyt sisäiset kysymykset, jotka kantelijan mukaan kuuluivat sen omaan vastuualueeseen. Tämän kiistan seurauksena edunsaaja kieltäytyi maksamasta kantelijan palkkoja, vaikka kantelija jatkoi hanketta koskevaa työtään. Kantelija huomautti lisäksi, että koska kantelijan organisaatioon yhteydessä olevan henkilön allekirjoitus oli väärennetty, yhteistyösopimus oli pätemätön. Se viittasi myös siihen, että asianomaisella henkilöllä ei ollut riittäviä edustusvaltuuksia. Näin ollen se katsoi, että tuensaaja oli laiminlyönyt velvollisuutensa, toiminut moraalittomasti ja tehnyt yksipuolisesti tärkeitä hankkeisiin liittyviä päätöksiä.

3. Kantelija teki 13. syyskuuta 2006 kantelun Euroopan petostentorjuntavirastolle, jäljempänä 'OLAF', joka aloitti tutkimuksen väitetystä allekirjoitusten väärentämisestä.

4. Kantelija lähetti 10 päivänä lokakuuta 2006 komissiolle sähköpostiviestin, jossa se toi jälleen esiin hankkeeseen liittyviä sääntöjenvastaisuuksia ja pyysi komissiota ryhtymään toimiin niiden osalta. Komissio vastasi 11 päivänä lokakuuta 2006 ja totesi, että tukisopimuksen sääntöjen mukaan komission oli käsiteltävä kantelijan esiin tuomat kysymykset koordinoidusti tuensaajan kanssa. Kantelijan kanssa käydyn kirjeenvaihdon jälkeen komissio ilmoitti kantelijalle 26 päivänä tammikuuta 2007, ettei sillä ollut oikeutta puuttua kantelijan ja tuensaajan väliseen suhteeseen. Komissio kiinnitti lisäksi huomiota siihen, että avustussopimuksen mukaan tuensaaja oli komission ainoa yhteistyökumppani hankkeen osalta.

Tutkinnan kohde

5. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija katsoi lähinnä, että komissio ei ollut puuttunut sen ja tuensaajan väliseen riitaan ja että sen olisi pitänyt reagoida tuensaajan väärinkäytökseen, joka oli tietyiltä osin rikollinen ja vilpillinen. Kantelija kiinnitti huomiota myös muihin väitettyihin sääntöjenvastaisuuksiin hankkeessa, erityisesti loppuraportin osalta. Kantelijan mukaan tuensaaja oli toiminut oman etunsa mukaisesti ja väärinkäyttänyt asemaansa. Alkuperäinen yhteistyösopimus, joka kantelijan mukaan tehtiin väärennetyllä allekirjoituksella, tuli esiin vasta OLAFin tutkimuksen aikana. Kantelija väitti myös, että yhteistyösopimus oli laadittu huonosti ja siinä jätettiin pois monia näkökohtia, kuten yksityiskohtaiset tiedot asiaankuuluvasta toimivallasta ja sopimuspuolten täsmällisistä velvoitteista. Tukisopimus oli sitä vastoin selvä ja sisälsi komissiolle velvollisuuden puuttua asiaan. Kantelija katsoi myös, että maksuista ja niiden täytäntöönpanosta olisi oltava selkeät säännöt, jos tuensaaja kieltäytyy suorittamasta maksua.

6. Kantelijan esittämien tosiseikkojen perusteella vaikutti siltä, että kantelu koski kahta pääasiallista kysymystä: i) tapaa, jolla komissio reagoi kantelijan sille lähettämään faksiin ja kantelijan 10 päivänä lokakuuta 2006 lähettämään sähköpostiviestiin, ja ii) väitettyjä loppuraporttiin liittyviä sääntöjenvastaisuuksia ja seurauksia, jotka komission olisi pitänyt niistä tehdä. Ensimmäisestä pääkysymyksestä oikeusasiamies esitti yhteenvedon kantelijan seuraavan väitteen osalta esittämistä epäkohdista:

Komissio ei ole ryhtynyt asianmukaisiin toimiin kantelijan faksin (kantelun liite 1) ja kantelijan 10 päivänä lokakuuta 2006 lähettämän sähköpostiviestin johdosta, jossa kantelija huomautti tuensaajan (Norjan yliopiston) hankkeeseen liittyvistä sääntöjenvastaisuuksista ja pyysi komissiota puuttumaan asiaan varmistaakseen, että tuensaajan kantelijalle maksamat palkat maksetaan.

7. Toisen pääkysymyksen osalta oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle, ettei hänellä ollut oikeutta käsitellä sitä, koska kantelija ei näyttänyt ottaneen etukäteen yhteyttä komissioon Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa edellytetyllä tavalla. Oikeusasiamies ei näin ollen käsittele tässä päätöksessä kantelijan kantelussa esiin tuotua toista pääasiallista kysymystä.

8. Oikeusasiamies huomauttaa lisäksi, että kantelija viittasi kantelussaan tiettyihin OLAFin tutkimuksen näkökohtiin, jotka liittyvät väitettyyn yhteistyösopimukseen vaikuttavan allekirjoituksen väärentämiseen. Koska kantelija ei ilmeisesti tarkoittanut, että tätä näkökohtaa pidettäisiin väitteenä, oikeusasiamies ei ymmärtänyt, että kantelu kohdistuisi myös OLAFiin.

KYSYMYS

9. Kantelu toimitettiin komission puheenjohtajalle lausuntoa varten väitteestä, josta oikeusasiamies esitti yhteenvedon kantelijan esittämien tosiseikkojen perusteella. Komissio antoi lausuntonsa 12. helmikuuta 2008. Lausunto toimitettiin kantelijalle 18 päivänä helmikuuta 2008 ja sitä kehotettiin esittämään huomautuksia. Koska komissio totesi lausunnossaan, että tietyt sen mukana toimitetut liitteet oli tarkoitettu ainoastaan kantelijalle ja oikeusasiamiehelle, oikeusasiamies päätti käsitellä kantelun luottamuksellisesti ja ilmoitti asiasta kantelijalle. Kantelija lähetti huomautuksensa 31 päivänä maaliskuuta 2008 päivätyllä sähköpostiviestillä.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

Alustavat huomautukset

10. Kantelija viittasi kantelussaan tiettyihin näkökohtiin OLAFin tutkimuksessa, joka koski yhteistyösopimukseen liittyvän allekirjoituksen väärentämistä. Kantelija täsmensi huomautuksissaan, että sen mukaan OLAFin tutkimus oli riittämätön, ja päätyi virheellisiin päätelmiin.

11. OLAFin loppukertomuksen otteista, jotka komissio on liittänyt lausuntoonsa, ilmenee, että tuensaaja sai neljä faksia, yhden kultakin hankkeen yhteistyökumppanilta. Jokainen faksi sisälsi jäljennöksen alustavasta sopimuksesta, jonka oli allekirjoittanut kyseisen kumppanin edustaja. Allekirjoittajien joukossa oli kantelijaan etuyhteydessä oleva henkilö. Edunsaaja leikkasi neljän faksatun sopimuksen allekirjoitukset ja yhdisti ne yhdeksi sopimukseksi, joka liitettiin komission avustushakemukseen. OLAFin loppukertomuksen mukaan väitettä allekirjoituksen väärentämisestä ei voitu perustella. Huomautuksissaan kantelija näytti pitävän kiinni siitä, että allekirjoitus oli väärennetty. Se väitti, että OLAFin tutkimukset olivat olleet riittämättömiä. Kun kuitenkin otetaan huomioon OLAFin loppukertomuksessaan antamat selitykset, allekirjoitusten väitettyä väärentämistä koskevat tosiseikat vaikuttavat selkeiltä, eikä kantelija ole kiistänyt niitä. Näin ollen vaikuttaa vaikealta nähdä, mitä muuta OLAF olisi voinut tehdä asian tutkimiseksi. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, että kantelijan OLAFia vastaan esittämän väitteen käsittelemiseen ei ole riittäviä perusteita (EY:n perustamissopimuksen 195 artikla). Tämä koskee myös kantelijan pyyntöä, jonka mukaan OLAFin olisi pidättäydyttävä harhaanjohtavista lausunnoista, kuten "ei ole todisteita ... allekirjoitusten väärentämisestä ". Vaikka oikeusasiamies ymmärtää, että kantelija ei näytä olevan tyytyväinen OLAFin tutkimuksen tuloksiin, hän toteaa myös, että EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan mukaan hän suorittaa tutkimuksia, joihin hänellä on riittävät perusteet. OLAFin havaintojen perusteella vaikuttaa kuitenkin selvältä, että kantelijaan etuyhteydessä oleva henkilö todella allekirjoitti sopimuksen ja että joku muu ei näin ollen ollut väärentänyt hänen allekirjoitustaan. Oikeusasiamiehen mukaan edunsaajan suorittama allekirjoitusten leikkaaminen ja liittäminen ei näin ollen olisi voinut juurikaan vaikuttaa kantelijan asemaan sopimuksen suhteen. Kun otetaan huomioon nämä seikat, OLAFin päätelmä, jonka mukaan allekirjoituksia ei ole väärennetty, vaikuttaa kohtuulliselta. Oikeusasiamies ei näin ollen löydä riittäviä perusteita aloittaa tutkimusta OLAFia vastaan.

12. Kantelija korosti huomautuksissaan myös sitä, että komissio ei väitetysti ilmoittanut sille OLAFin tutkimuksen tuloksista eikä hankkeen tarkastuksesta. Tämän seikan osalta oikeusasiamies toteaa, että koska komissiolla oli sopimussuhde ainoastaan edunsaajan kanssa (1), komissiolla ei ollut velvollisuutta ilmoittaa kaikille hankekumppaneille OLAFin tutkimuksen ja hankkeen tarkastuksen tuloksista. Saatuaan komissiolta asiaa koskevia tietoja edunsaaja ilmoitti 19 päivänä maaliskuuta 2007 hankekumppaneille, myös kantelijalle, OLAFin tutkimuksen tuloksista. Näin ollen oikeusasiamies ei löydä riittäviä perusteita ottaa tätä näkökohtaa huomioon tässä tutkimuksessaan.

13. Huomautuksissaan kantelija totesi lisäksi, että komission lausuntoon liitetty tarkastuskertomus oli puutteellinen ja että se oli vain asiakirjaluonnos. Se selitti haluavansa tutustua hankkeen loppu- ja väliraportteihin, tarkastuskertomuksen lopulliseen versioon ja hanketta hallinnoivan hallintoneuvoston kokoukseen liittyviin asiakirjoihin.

14. Oikeusasiamies haluaa huomauttaa, että Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että ennen oikeusasiamiehelle tehtävää kantelua asianomaiseen toimielimeen on sovellettava asianmukaisia hallinnollisia menettelyjä. Koska kantelija ei ilmeisesti ole vielä pyytänyt kyseisiä asiakirjoja komissiolta, oikeusasiamiehellä ei ole oikeutta käsitellä tätä näkökohtaa. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että kantelija voisi harkita kääntymistä koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) (2) puoleen ja pyytää saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin.

15. Kantelija esitti kantelussaan ja huomautuksissaan yksityiskohtaisen selvityksen omasta ja tuensaajan välisestä suhteesta. Se toivoi voivansa vakuuttaa oikeusasiamiehen ja EACEA:n siitä, ettei se ollut väärässä kieltäytyessään toimittamasta tiettyjä asiakirjoja edunsaajalle, ja totesi, että näin toimiessaan se nojautui "toimitus maksua vastaan" -periaatteeseen.

16. Tässä yhteydessä oikeusasiamies katsoo tarpeelliseksi muistuttaa, että hänen toimeksiantonsa rajoittuu tutkimaan mahdollisia hallinnollisia epäkohtia yhteisön toimielinten ja elinten toiminnassa (EY:n perustamissopimuksen 195 artikla). Oikeusasiamiehellä on näin ollen ainoastaan toimivalta arvioida komission toimintaa käsiteltävässä asiassa. Oikeusasiamies ei sitä vastoin voi ottaa kantaa tuensaajan toimintaan. Tästä syystä kantelijan ja tuensaajan välistä suhdetta käsitellään tässä päätöksessä vain siinä määrin kuin se on tarpeen komission toiminnan arvioimiseksi.

17. Kantelussaan ja erityisesti huomautuksissaan kantelija viittasi tuensaajan eturistiriitaan, jonka seurauksena tuensaajan omat edut olivat paremmassa asemassa kuin hankkeeseen liittyvät edut.

18. Siltä osin kuin tämä näkökohta liittyy kantelijan ja edunsaajan väliseen suhteeseen, oikeusasiamies haluaa viitata hänen edellä 16 kohdassa esittämiinsä huomautuksiin. Siltä osin kuin tämän näkökohdan oli tarkoitus kohdistua komissioon, oikeusasiamies muistuttaa, että tämän tutkimuksen kohteena on ainoastaan komission reaktio tuensaajan hankkeen väitettyihin sääntöjenvastaisuuksiin, jotka kantelija oli tuonut esiin 14 päivänä kesäkuuta 2006 päivätyssä faksissaan ja 10 päivänä lokakuuta 2006 komissiolle lähettämässään sähköpostiviestissä. Koska kantelija ei näytä ottaneen esille eturistiriitaa komission kanssa käymässään kirjeenvaihdossa, tämä tutkimus ei koske tätä näkökohtaa.

19. Kantelija viittasi kantelussaan myös tiettyihin havaittuihin yhteistyösopimuksen puutteisiin. Lausunnossaan komissio totesi, että mainittu sopimus on pakollinen asiakirja, joka kaikkien hankkeen järjestävien kumppanien on allekirjoitettava. Vaikka komission oli varmistettava, että kaikki osajärjestäjät allekirjoittivat asiakirjan, sillä ei ollut mitään roolia asiakirjan laatimisessa. Allekirjoittamalla yhteistyösopimuksen kantelija oli hyväksynyt sen sisällön. Kantelija ei kuitenkaan ollut osoittanut osuuttaan hankkeessa. Huomautuksissaan kantelija täsmensi, mitä se piti yhteistyösopimuksia hyödyntävien EU:n rahoittamien hankkeiden nykyisen täytäntöönpanorakenteen puutteina. Näin ollen se katsoi, että nykyinen järjestely antoi tuensaajalle liikaa valtaa. Se huomautti myös, että palkkojen maksamista koskevassa riita-asiassa ainoa mahdollinen toimintatapa oli hakea muutosta vieraan valtion tuomioistuimelta, mitä se ei pitänyt tyydyttävänä. Samassa yhteydessä se selitti, että yhteistyösopimuksesta oli epäselvää, mikä tuomioistuin oli toimivaltainen käsittelemään siviilioikeudellisen vaatimuksen. Tätä taustaa vasten kantelija katsoi, että olisi asianmukaista, että komissio vaatisi ainakin tietyn tuomioistuimen sisällyttämistä yhteistyösopimukseen.

20. Oikeusasiamies haluaa muistuttaa, että tämä tutkimus koskee komission toiminnan asianmukaisuutta kantelijalta saamansa kirjeenvaihdon jälkeen. Näin ollen tämä tutkimus ei ulotu avustussopimusten rakenteen mahdolliseen tulevaan uudistamiseen tai yleisemmin EU:n rahoittamien hankkeiden täytäntöönpanoon. Oikeusasiamies toteaa myös, että avustussopimuksen allekirjoitti kantelija, joka näin tehdessään hyväksyi sen ehdot. Näin ollen näyttää siltä, ettei oikeusasiamiehen ole tarpeen ryhtyä lisätoimiin tässä tutkimuksessa käsiteltävän kantelun tämän näkökohdan osalta.

A. Komission toiminnan asianmukaisuus Oikeusasiamiehelle esitetyt
perustelut

21. Kantelussaan kantelija väitti, että komissio ei ryhtynyt asianmukaisiin toimiin saatuaan kantelijan 10 päivänä lokakuuta 2006 lähettämän faksin ja sähköpostin. Näissä kahdessa kirjeenvaihdossa tuotiin esiin tuensaajan hankkeeseen liittyviä sääntöjenvastaisuuksia ja pyydettiin komissiota puuttumaan asiaan sen varmistamiseksi, että tuensaajan kantelijalle maksamat palkat maksetaan.

22. Lausunnossaan komissio hahmotteli tapahtumien aikajärjestyksen. Niitä käsitellään yksityiskohtaisesti seuraavissa kohdissa:

23. Kantelijan 14 päivänä kesäkuuta 2006 komissiolle tekemä kantelu siirrettiin EACEA:lle. Siinä kantelija syytti edunsaajaa huonosta hallinnosta ja sääntöjenvastaisuuksista hankkeen koordinoinnissa, kuten työohjelmaa koskevasta yksipuolisesta päätöksenteosta ja järjestelmällisestä kuulematta jättämisestä. Ennen kaikkea kantelija syytti edunsaajaa siitä, että tämä oli anastanut kantelijasta vastuussa olevan henkilön nimen ja allekirjoittanut sen tilalle tärkeitä asiakirjoja. Tuensaaja kiinnitti 24. elokuuta 2006 EACEA:n huomion konfliktiin ja eräisiin esiin tulleisiin ongelmiin. Näitä olivat muun muassa se, että kantelija ei ollut osallistunut hankkeeseen ja että edunsaaja oli sen vuoksi lakannut rahoittamasta ensin mainitulle aiheutuneita kustannuksia.

24. Kantelija otti 13. syyskuuta 2006 yhteyttä OLAFiin ja soitti samanaikaisesti EACEA:lle toistaakseen kantelunsa. EACEA huomautti tuensaajalle 14 päivänä syyskuuta 2006 lähettämässään sähköpostiviestissä, jonka jäljennös lähetettiin kantelijalle, että tuensaajaa vastaan ei toteutettaisi mitään toimia, ellei EACEA tutkisi tilannetta perusteellisesti. EACEA ei myöskään suunnittele kahdenvälistä järjestelyä valituksen tekijän kanssa. Samassa sähköpostiviestissä EACEA totesi myös, että hankkeelle tehdään ulkoinen tarkastus tuensaajan tiloissa. EACEA ilmoitti 27 päivänä syyskuuta 2006 tuensaajalle, että ulkoisen tarkastuksen suorittaa Moore Stephens LLP -yhtiö. EACEA ilmoitti 2 päivänä lokakuuta 2006 päivätyllä sähköpostiviestillä tuensaajalle, että tämä oli ainoa yksikkö, joka oli vastuussa komissiolle ja EACEA:lle hankkeesta. OLAF ja EACEA pitivät 5.10.2006 kokouksen, jonka tarkoituksena oli antaa OLAFille mahdollisuus kerätä tietoja hankepäälliköltä.

25. Kantelija toisti valituksensa 10 päivänä lokakuuta 2006, minkä jälkeen EACEA vahvisti 11 päivänä lokakuuta 2006, että kantelijan pyyntö ja valitus oli vastaanotettu ja että niitä tutkittiin huolellisesti. Lisäksi se selitti, että avustussopimuksen sääntöjen mukaan komission yksiköiden oli käsiteltävä kantelijan esiin tuomat kysymykset koordinoidusti edunsaajan kanssa. EACEA ilmoitti kantelijalle myös tulevasta tapaamisesta sen ja edunsaajan välillä. EACEA lähetti 13. lokakuuta 2006 tuensaajalle yhteenvedon kantelijan kanteluista. Kantelija soitti EACEA:lle useita kertoja lokakuussa 2006.

26. OLAF päätti 14. marraskuuta 2006 aloittaa tutkimuksen kantelijan väitteestä, joka koski allekirjoituksen väärentämistä, ja järjesti tarkastuskäynnin Suomeen ja Norjaan. EACEA tapasi 29. marraskuuta 2006 kaksi tuensaajan edustajaa.

27. Tuensaaja lähetti kantelijalle 14 päivänä joulukuuta 2006 sähköpostiviestin, jossa se pyysi kantelijaa lähettämään hanketta koskevat asiakirjat. EACEA lähetti 26 päivänä tammikuuta 2007 kantelijalle sähköpostiviestin, jossa se ilmoitti tälle jälleen kerran, että tuensaaja oli komission/EACEAn ainoa keskustelukumppani ja että tuensaajan ja kumppanin väliset mahdolliset erot eivät kuuluneet EACEAn toimivaltaan. Kantelijaa muistutettiin myös sen velvollisuudesta toimittaa tuensaajalle maksun suorittamiseen tarvittavat kirjanpitoasiakirjat.

28. OLAF antoi 5.2.2007 tutkimuksensa päätelmät, joiden johdosta asian käsittely päätettiin. EACEA ilmoitti 12.3.2007 edunsaajalle OLAFin tutkimuksen tuloksista. Tuensaaja ilmoitti 19. maaliskuuta 2007 hankekumppaneilleen, myös kantelijalle, OLAFin tutkimuksen tuloksista.

29. EACEA sai hanketta koskevan loppukertomuksen 12. huhtikuuta 2007. Raportin analysoi projektipäällikkö. Maksun suorittaminen keskeytettiin sillä edellytyksellä, että tarkastuskertomus hyväksytään. EACEA sai 29 päivänä elokuuta 2007 ulkopuoliselta tarkastajalta tarkastuskertomuksen luonnoksen, joka koski tarkastajien kesäkuussa 2007 paikalla pitämää tarkastuskokousta. Tarkastajat eivät ilmoittaneet hanketilien hallinnoinnissa ilmenneistä sääntöjenvastaisuuksista. Todentamisen jälkeen EACEA hyväksyi tarkastuskertomuksen marraskuussa 2007.

30. Tätä tapahtumien aikajärjestystä vasten komissio totesi, että EACEA vastasi säännöllisesti ja järjestelmällisesti kantelijan eri pyyntöihin. Samoin kantelijalle selitettiin, että koska komissiolla ja sittemmin EACEA:lla oli sopimussuhde yksinomaan tuensaajaan, jonka kanssa se oli allekirjoittanut tukisopimuksen, tämä oli komission ainoa keskustelukumppani. Komissio katsoo, että kantelijalle on aina tiedotettu asian etenemisestä.

31. OLAFin tutkimuksen osalta komissio huomautti, että OLAFin päätelmät olivat selkeitä, erityisesti että ei ollut näyttöä allekirjoitusten väärentämisestä tai anastamisesta. Näin ollen OLAF oli päättänyt asian käsittelyn. Komissio totesi myös, että OLAFin loppukertomuksen mukaan edunsaaja oli toisin kuin kantelija esittänyt todisteet moitteettomasta kirjanpidosta ja tiukasta sitoutumisesta hankkeen toteuttamiseen. Tämän kertomuksen mukaan kantelija väitti, että yhteistyösopimus ei ollut voimassa neljän vuoden kuluttua tosiseikoista ja vasta sen jälkeen, kun tuensaaja oli päättänyt olla suorittamatta pyydettyä maksua, koska aiheutuneista menoista ei ollut olemassa kirjanpitoasiakirjoja. Komission mukaan kantelija ei pystynyt esittämään kirjanpitoasiakirjoja hankkeesta aiheutuneiden kustannusten tueksi eikä muita avustussopimuksessa vaadittuja tositteita.

32. Komissio totesi lopuksi, että EACEA oli noudattanut moitteettoman hallinnon periaatteita, koska se ei ollut ylläpitänyt kahdenvälisiä suhteita kantelijaan, johon sillä ei ollut oikeudellisia siteitä. Samaan aikaan komissio muistutti kantelijaa useaan otteeseen tämän asenteen syistä ja tiedotti sille säännöllisesti tilanteesta. EACEA oli lisäksi tehnyt yhteistyötä OLAFin kanssa, tilannut ulkoisen tarkastuksen ja kutsunut koolle avustuksen saajan sekä ottanut huomioon OLAFin tutkimuksen ja tarkastuskertomuksen päätelmät. Lisäksi se oli pidättäytynyt tekemästä aloitteita, jotka eivät kuulu avustussopimuksen soveltamisalaan.

33. Huomautuksissaan kantelija totesi, ettei se saanut säännöllisiä ja järjestelmällisiä vastauksia EACEA:lta, joka ei ensin vastannut lainkaan eikä myöhemmin vastannut asianmukaisesti. Kantelijan mukaan EACEA:n oli vastattava faksiinsa 14 päivän kuluessa, koska se oli pyytänyt komissiota vastaamaan 14 päivän kuluessa. Kantelija pyysi 10 päivänä lokakuuta 2006 lähettämässään sähköpostiviestissä vastausta seitsemän päivän kuluessa. Asian kiireellisyydestä huolimatta ensimmäinen komissiolta saatu vastaus oli kuitenkin 14 päivänä syyskuuta 2006 päivätty sähköpostiviesti, joka oli osoitettu tuensaajalle ja joka oli vain jäljennetty kantelijalle.

34. Kantelijan mukaan EACEAn sähköpostiviesti oli lisäksi puutteellinen. Ainoastaan EACEA:n lähettämä toinen sähköpostiviesti (päivätty 26. tammikuuta 2007) sisälsi epäsuoran vastauksen kantelijan faksissa esiin tuotuihin kysymyksiin eli siihen, että EACEA:lla ei ollut toimivaltaa puuttua hankkeeseen. Ilmeisesti viitaten vaatimukseensa "toimitus maksua vastaan" kantelija väitti, että EACEA oli hyväksynyt tämän toimintatavan, koska se ei ollut vastannut kantelijan 10. lokakuuta 2006 lähettämään sähköpostiviestiin. Lisäksi EACEA oli menettänyt oikeutensa vaatia kantelijaa osallistumaan hankkeeseen 10 päivänä lokakuuta 2006 lähettämänsä sähköpostiviestin, jonka otsikko oli "Ylivoimaista estettä koskeva ilmoitus", perusteella, niin kauan kuin tuensaaja ei ollut maksanut palkkoja. Kantelija päätteli, että EACEAn lausunto tuensaajan toiminnan laillisuudesta oli pätemätön eikä sitä voitu hyväksyä.

35. Kantelija huomautti myös, että EACEA ei ollut yrittänyt toimia välittäjänä riita-asiassa vaan ainoastaan määrännyt tarkastuksen. Kantelijan mielestä tällainen toiminta oli riittämätöntä. Se totesi, että EACEAn reaktio oli riittämätön ja liian hidas.

36. Kantelija totesi lisäksi, että toisin kuin komissio oli todennut, EACEA:n toiminta olisi ollut mahdollista ja jopa tarpeen avustussopimuksen ja erityisesti sen II.11 artiklan 2 kohdan b, e ja g alakohdan, II.12 artiklan ja I.9.4 kohdan perusteella. Komissiolla oli lisäksi huolellisuusvelvollisuus hankkeiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Kantelijan mukaan EACEA:n olisi pitänyt myöntää, että tuensaajan laiton toiminta uhkasi hankkeen elinkelpoisuutta, mikä kävi ilmi muun muassa allekirjoitusten väärentämisestä ja siitä, että tuensaaja ei noudattanut sitoumuksiaan. EACEA:n oli näin ollen pantava täytäntöön edunsaajan kantelijalle maksamat palkat.

37. Väitetystä allekirjoitusten väärentämisestä kantelija totesi odottavansa, että komissio ja EACEA ottavat etäisyyttä harhaanjohtaviin lausuntoihin, kuten "ei ole todisteita allekirjoitusten väärentämisestä ", koska ne olivat virheellisiä. Kantelija ilmaisi myös epäilyksensä siitä, että komissio ja EACEA ovat saattaneet peittää väärennöksen. Kantelijan mukaan vaikutti oudolta, että EACEA ei näyttänyt olevan kiinnostunut siitä, että allekirjoitus oli väärennetty. Kantelija huomautti myös, että henkilöllä, jonka allekirjoitus liittyi yhteistyösopimukseen, ei ollut toimivaltaa edustaa sitä.

Oikeusasiamiehen arviointi

38. Oikeusasiamies haluaa aluksi korostaa, että kantelijan väliintulopyyntöihin perustuvan komission toiminnan arvioinnin osalta pääasiallinen viitekehys on tuensaajan ja komission välinen avustussopimus. Ennen kuin oikeusasiamies käsittelee avustussopimuksen mukaisten komission valtuuksien ja velvollisuuksien laajuutta, hän pitää aiheellisena luetella toimet, jotka komissio on toteuttanut kantelijan väliintulopyyntöjen johdosta. Tämän jälkeen oikeusasiamies analysoi komission toteuttamien toimien asianmukaisuutta ottaen huomioon komission toimivaltuudet ja velvollisuudet.

39. Komission kantelijan 10 päivänä lokakuuta 2006 lähettämän faksin ja sähköpostin jälkeen toteuttamien toimien osalta vaikuttaa hyödylliseltä palauttaa mieliin tiettyjä EACEA:n hankkeeseen liittyvän kirjeenvaihdon osia. EACEA selitti 14 päivänä syyskuuta 2006 päivätyssä sähköpostiviestissään, jonka jäljennös toimitettiin kantelijalle, että tuensaajaa vastaan ei toteutettaisi toimia, ellei EACEA tutkisi tilannetta perusteellisesti. Se ei suunnittelisi kahdenvälistä järjestelyä kantelijan kanssa, ja hankkeelle tehtäisiin ulkoinen tarkastus. Kantelijan 10 päivänä lokakuuta 2006 lähettämän sähköpostiviestin jälkeen EACEA vahvisti 11 päivänä lokakuuta 2006 lähettämässään sähköpostiviestissä kantelijalle, että sen valitus oli vastaanotettu ja että sitä tutkittiin huolellisesti. Lisäksi se selitti, että avustussopimuksen sääntöjen mukaan komission yksiköiden oli käsiteltävä kantelijan esiin tuomat kysymykset koordinoidusti edunsaajan kanssa. EACEA ilmoitti kantelijalle myös tulevasta tapaamisesta sen ja edunsaajan välillä. EACEA ilmoitti kantelijalle 26 päivänä tammikuuta 2007 lähettämässään sähköpostiviestissä, että tuensaaja oli sen ainoa keskustelukumppani ja että mahdolliset erot tuensaajan ja kantelijan välillä eivät kuuluneet EACEAn toimivaltaan. Se myös muistutti kantelijaa sen velvollisuudesta toimittaa tuensaajalle maksun suorittamiseen tarvittavat kirjanpitoasiakirjat.

40. Oikeusasiamies toteaa, että komission avustussopimuksen mukaisten valtuuksien ja velvollisuuksien laajuus näyttää olevan kiistanalainen kantelijan ja komission välillä. Kantelijan mukaan tukisopimuksen II.11 artiklan 2 kohdan b, e ja g alakohdan, II.12 artiklan ja I.9 artiklan 4 kohdan nojalla komission olisi ollut mahdollista ja pakollista puuttua kantelijan ja tuensaajan väliseen riitaan. Kantelija viittasi lisäksi I.4 artiklaan mahdollisena perustana komission väliintulolle. Koska I.4 artikla koskee tuensaajan ja komission välisiä maksujärjestelyjä, kuten ennakkomaksua ja komission suorittamaa loppumaksun suorittamista, oikeusasiamies ei näe, että tämä määräys antaisi komissiolle valtuudet puuttua tuensaajan ja kantelijan väliseen riitaan.

41. Sopimuksen I.9 artiklan 4 kohdan osalta siinä nimetään kaksi henkilöä, joilla on valtuudet valvoa avustussopimuksen täytäntöönpanoa, eli komission edustaja ja avustuksen saajan edustaja. Oikeusasiamies ei kuitenkaan näe, miten tämä säännös antaisi komissiolle valvontavallan, joka ulottuisi kantelijan ja edunsaajan välisten riitojen ratkaisemiseen. Oikeusasiamies katsoo sen sijaan, että avustussopimuksen I.9 artiklan 4 kohta ilmentää sitä, että edunsaaja toimii avustussopimuksen puitteissa komission ainoana keskustelukumppanina.

42. Oikeusasiamies toteaa, että avustussopimuksen II.11 artiklan 2 kohdassa annetaan komissiolle oikeus irtisanoa avustussopimus tietyissä olosuhteissa. Kantelijan mainitsemissa tapauksissa näin on, jos a) avustuksen saaja ei täytä sille sopimuksen mukaan kuuluvaa olennaista velvoitetta (b alakohta), b) sen todetaan syyllistyneen lainvoimaisella tuomiolla rikokseen, c) se on syyllistynyt ammatin harjoittamiseen liittyvään vakavaan virheeseen, joka on näytetty toteen millä tahansa perustellulla keinolla (e alakohta), d) se on tahallisesti tai tuottamuksellisesti syyllistynyt sääntöjenvastaisuuteen sopimuksen täyttämisessä ja e alakohta on yleisemmin syyllistynyt petokseen, lahjontaan tai muuhun laittomaan toimintaan, joka vahingoittaa yhteisöjen taloudellisia etuja (g alakohta). Sopimuksen II.12 artiklassa komissio valtuutetaan määräämään taloudellisia seuraamuksia, jos avustuksen saajan todetaan rikkoneen vakavasti sopimusvelvoitteitaan.

43. Näiden määräysten perusteella vaikuttaa todellakin siltä, että komissio voisi puuttua asiaan irtisanomalla tukisopimuksen tai määräämällä taloudellisia seuraamuksia. Kantelija näyttää olettavan, että tuensaajan väitetty laiton ja petoksen kaltainen toiminta täyttää II.11 artiklan 2 ja 12 kohdassa asetetut kynnysarvot, mutta komissio katsoo, ettei tuensaajan osalta ole havaittu sääntöjenvastaisuuksia. Oikeusasiamiehen on näin ollen tarkistettava, olisiko komissio voinut vedota tai olisiko sillä ollut velvollisuus vedota avustussopimuksen II.11.2 ja II.12 artiklaan, joissa edellytetään, että avustuksen saaja on rikkonut sopimusta tai tehnyt riittävän pätevän virheen.

44. Oikeusasiamies toteaa, että komission pyynnöstä tarkastusyritys Moore Stephens LLP suoritti hankkeen riippumattoman tarkastuksen. Tarkastusyritys totesi päätelmässään, että tuensaajan ilmoittamat menot vastasivat asianmukaisesti hankkeen tukikelpoisia menoja, jotka olivat aiheutuneet sille sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Hankkeen hallinnoinnin osalta edunsaajan käyttöön ottamilla menettelyillä ja sisäisillä tarkastuksilla, lukuun ottamatta yhtä ”hallinnoinnin tarkastushavaintoa”, huolehdittiin hankkeen asianmukaisesta varainhoidosta, ne toimivat tyydyttävästi ja olivat yhdenmukaisia hankkeen oikeusperustan kanssa. Niissä säädettiin myös virheiden, sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ehkäisemisestä ja havaitsemisesta. Mainittu "Management Audit Finding" viittasi riitoihin suomalaisen kumppanin kanssa projektin aikana. Tarkastusyritys totesi, että tuensaaja oli pitänyt komission täysin ajan tasalla tästä asiasta. Se totesi myös, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin ja OLAF olivat tutkineet asiaa mutta eivät ilmoittaneet sääntöjenvastaisuuksista.

45. Tätä taustaa vasten oikeusasiamies toteaa, että koska ei ole viitteitä siitä, että tuensaaja olisi syyllistynyt väärinkäytöksiin, tarkastuskertomus ei muodosta perustetta kantelijan näkemykselle, jonka mukaan komissio olisi voinut ja sen olisi pitänyt vedota avustussopimuksen II.11 artiklan 2 ja 12 kohtaan.

46. Oikeusasiamies katsoo lisäksi, että kantelija on toistuvasti viitannut siihen, että edunsaaja on väitetysti väärentänyt yhteistyösopimusta koskevan allekirjoituksen. Kuten edellä 11 kohdassa on jo selitetty, näistä OLAFin loppukertomuksen otteista, jotka komissio on liittänyt lausuntoonsa, ilmenee, että tuensaaja sai neljä faksia, yhden kultakin hankkeen osakkaalta. Jokainen faksi sisälsi jäljennöksen alustavasta sopimuksesta, jonka oli allekirjoittanut kyseisen kumppanin edustaja. Allekirjoittajien joukossa oli kantelijaan etuyhteydessä oleva henkilö. Edunsaaja leikkasi neljän faksatun sopimuksen allekirjoitukset ja yhdisti ne yhdeksi sopimukseksi, joka liitettiin komission avustushakemukseen. OLAFin lopullisen tapauskertomuksen mukaan väitettä kantelijaan liittyvän henkilön allekirjoituksen väärentämisestä ei voitu perustella.

47. Oikeusasiamies katsoo, että komissiolla on oikeus tukeutua OLAFin, jonka kanssa se teki yhteistyötä, havaintoihin asian tutkimiseksi. OLAFin tutkimuksen tulosten valossa oikeusasiamies ei sitä vastoin ymmärrä, miten komissio olisi voinut peittää kantelijan väittämän väärennöksen, kuten kantelija oli väittänyt. Tässä yhteydessä oikeusasiamies pitää hyödyllisenä lisätä, että kantelija ei ole kiistänyt alustavassa sopimuksessa olevan siihen liittyvän henkilön allekirjoituksen aitoutta. Vaikka oikeusasiamies panee merkille, että kantelija esitti huomautuksissaan myös, että henkilöllä, jonka allekirjoitus oli yhteistyösopimuksessa, ei ollut valtuuksia edustaa kantelijaa, oikeusasiamies katsoo, että vaikka näin olisikin, tämä ei olisi voinut johtaa II.11 artiklan 2 kohdan eikä II.12 artiklan soveltamiseen.

48. Kun otetaan huomioon tukisopimus ja erityisesti sen määräykset, joihin kantelija on vedonnut, komission kanta, jonka mukaan se ei puutu riita-asiaan vaan pikemminkin teettää hankkeesta ulkoinen tarkastus, vaikuttaa kohtuulliselta. Tämä johtuu siitä, että mikään näistä säännöksistä, joissa rajataan tapaukset, joissa komissiolla on toimivalta puuttua asiaan, ei vaikuta soveltuvan kantelijan ja tuensaajan väliseen riitaan.

49. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio on tukisopimuksessa sille annetun tehtävän rajoissa ilmeisesti ottanut esille kantelijan ja tuensaajan väliset kiistakysymykset tuensaajaan nähden, koska EACEA lähetti 13. lokakuuta 2006 tuensaajalle yhteenvedon kantelijan kantelusta. Kantelijalle ilmoitettiin tästä toimintatavasta EACEA:n 11. lokakuuta 2006 lähettämässä sähköpostiviestissä. Yhteydenpidossaan kantelijaan komissio huomautti, että sen ainoa keskustelukumppani oli edunsaaja, jonka kanssa se oli yksin solminut sopimussuhteet, kun taas EACEA ilmoitti kantelijalle riita-asiassa toteutetuista toimista.

50. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komission toiminta on asianmukaista. Vaikuttaa hyödylliseltä lisätä, että vaikka avustussopimuksessa asetetaan komissiolle tiettyjä velvoitteita, oikeusasiamies ei voi päätellä, että näiden velvoitteiden lisäksi komissiolla on huolellisuusvelvollisuus, joka voisi johtaa yleiseen valtaan puuttua kantelijan ja edunsaajan väliseen riitaan tai toimia sovittelijana siinä (3).

51. Kantelija otti kantelussaan esiin myös kysymyksen komission vastausten oikea-aikaisuudesta. Se täsmensi huomautuksissaan tätä kysymystä siten, että sen mukaan EACEA:n oli vastattava faksiinsa 14 päivän kuluessa, koska se oli pyytänyt vastausta 14 päivän kuluessa. Kantelija pyysi 10 päivänä lokakuuta 2006 lähettämässään sähköpostiviestissä vastausta seitsemän päivän kuluessa. Vastaukset saatiin kuitenkin vasta 14 päivänä syyskuuta 2006 ja 26 päivänä tammikuuta 2007. Koska kantelija näytti korostaneen kantelussaan ja huomautuksissaan, että komissio ei ollut toteuttanut asianmukaisia toimia kantelijan ja komission välisen kirjeenvaihdon jälkeen, oikeusasiamies ei ymmärrä, että väitetysti viivästyneet vastaukset muodostavat erillisen väitteen.

52. Oikeusasiamies pitää kuitenkin aiheellisena huomauttaa, että komissiolla ei ole velvollisuutta vastata vastaanottamaansa kirjeenvaihtoon lähettäjänsä asettamassa määräajassa. Oikeusasiamies ei etenkään näe mitään perustetta kantelijan väitteelle, jonka mukaan jättäessään vastaamatta asettamassaan määräajassa komissio hyväksyi kantelijan toimintatavan, mikä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että kantelija toimittaisi kirjanpitoasiakirjat vasta sen jälkeen, kun edunsaaja oli maksanut palkat ("toimitus maksua vastaan"). Samanaikaisesti komission hyvän hallintotavan säännöstön mukaisesti "[] vastaus komissiolle osoitettuun kirjeeseen on lähetettävä viidentoista työpäivän kuluessa siitä, kun asiasta vastaava komission yksikkö on vastaanottanut kirjeen". Vaikka oikeusasiamies huomauttaa, että kantelija ei näytä saaneen vastausta 14 päivänä kesäkuuta 2006 päivättyyn faksiinsa 15 työpäivän kuluessa, hän ei näe perusteita lisätutkimuksille tältä osin, koska vastaukset lähetettiin kantelijalle 14 päivänä syyskuuta 2006 ja 26 päivänä tammikuuta 2007 ja komission kanta asiaan vaikuttaa kohtuulliselta.

53. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies toteaa, että komissiolla ei näytä olleen hallinnollista epäkohtaa kantelijan väitteen osalta.

B. Päätelmät

Kantelua koskevien oikeusasiamiehen tutkimusten perusteella kantelijan väitteessä ei näytä olevan hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komission puheenjohtajalle.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 15 päivänä lokakuuta 2008.

---

(1) Tätä näkökohtaa käsitellään tarkemmin tämän päätöksen 31 ja 39 kohdassa.

(2) Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA) on virasto, joka toimii komission valvonnassa. Kuten komission lausunnossa todetaan, sen jälkeen kun komissio oli päättänyt delegoida Kulttuuri 2000 -ohjelman eri osa-alueiden hallinnoinnin EACEA:lle, kyseisen hankkeen hallinnointi siirrettiin EACEA:lle 1 päivänä tammikuuta 2006 ja edunsaajalle ilmoitettiin asiasta. Tässä päätöksessä olevat viittaukset komissioon on näin ollen ymmärrettävä siten, että ne kattavat myös EACEA:n.

(3) Samalla on huomattava, että oikeusasiamies kannusti oma-aloitteisessa tutkimuksessaan OI/1/2006/TN komissiota suosittelemaan toimeksisaajilleen sovittelun ja vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien käyttöä niiden suhteissa alihankkijoihin. Ks. http://www.ombudsman.europa.eu/decision/en/06oi1.htm.