Strasbourg, 4. helmikuuta 2008

Hyvä jäsen Z.

Teitte 29. syyskuuta 2006 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan komissiota vastaan, koska komissio ei väitetysti käsitellyt asianmukaisesti 3. maaliskuuta 2006 päivättyä tietopyyntöänne.

Toimitin kantelun 28.11.2006 komission puheenjohtajalle ja pyysin tätä toimittamaan lausuntonsa 28.2.2007 mennessä.

Komissio pyysi 5 päivänä maaliskuuta 2007 lausunnon antamiselle asetetun määräajan pidentämistä 31 päivään maaliskuuta 2007.

Ilmoitin komissiolle 12.3.2007 päivätyllä kirjeellä, että olin päättänyt hyväksyä sen pyynnön.

Teille ilmoitettiin asiasta samana päivänä päivätyllä kirjeellä.

Komissio antoi lausuntonsa 24. huhtikuuta 2007. Samana päivänä toimitin sen Teille yhdessä 9. toukokuuta 2007 lähettämänne huomautusten esittämistä koskevan pyynnön kanssa.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelijan mukaan merkitykselliset tosiseikat olivat tiivistetysti seuraavat:

Alkuperäinen kantelu 1588/2006/MF

Kantelija teki 29. toukokuuta 2006 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun (viite 1588/2006/MF) Euroopan komissiota ja Ranskan viranomaista "CNIL" (1) vastaan.

Kantelija ilmoitti, että hän oli 3. maaliskuuta 2006 lähettänyt komissiolle kirjeen, jossa hän pyysi saada tietää, minä päivänä Ranska oli ilmoittanut komissiolle haluavansa poiketa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (2) (jäljempänä 'direktiivi 95/46') 8 artiklan 1 kohdasta. Kantelija viittasi tietopyyntönsä tueksi direktiivin 95/46 8 artiklan 6 kohtaan, jonka mukaan komissiolle on ilmoitettava 4 ja 5 kohdassa säädetyistä poikkeuksista 1 kohtaan.

Komissio vastasi kantelijalle 12. huhtikuuta 2006, että hänen kysymyksensä "ei koske yhteisön oikeutta vaan Ranskan oikeusviranomaisten toimivaltaa". Komissio kehotti kantelijaa kääntymään CNIL:n puoleen. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että komission neuvo viitata CNIL:ään ei ollut järkevä. Kantelija ei kuitenkaan maininnut mitään väitettyä hallinnollista epäkohtaa komissiossa. Kantelija lähetti 7. kesäkuuta 2006 oikeusasiamiehelle kanteluunsa liittyvän uuden kirjeen. Tässä kirjeessä kantelija teki selväksi, että hän halusi myös valittaa CNIL:stä. Hän väitti, että hän oli jo kirjoittanut CNIL:lle 11.4.2005 ja että hän ei ollut saanut vastausta.

Koska kantelija väitti ainoastaan, että komission vastauksessa ei ollut järkeä, täsmentämättä väitettyä hallinnollista epäkohtaa, oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle 22. kesäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, että hän piti kantelun kohdetta epäselvänä, ja päätti sen ohjesääntönsä 2 artiklan 3 kohdan perusteella. Oikeusasiamies ilmoitti lisäksi kantelijalle, että hän voisi harkita kantelunsa uusimista ja täsmentää kantelunsa kohteen sekä väitetyn hallinnollisen epäkohdan.

CNIL:ää vastaan esitetyn väitteen osalta oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle, että koska asian tämä näkökohta ei koskenut Euroopan unionin toimielintä tai elintä, hän oli päättänyt lopettaa asian käsittelyn ohjesääntönsä 2 artiklan 1 kohdan perusteella. Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle myös, että hän voi suostumuksellaan siirtää kantelunsa Ranskan oikeusasiamiehelle.

Tämä kantelu 3450/2006/MF

Kantelija lähetti 29. syyskuuta 2006 oikeusasiamiehelle uuden kirjeen, joka kirjattiin uudeksi kanteluksi viitteellä 3450/2006/MF.

Kantelija hylkäsi kirjeessään oikeusasiamiehen ehdotuksen kantelun siirtämisestä Ranskan oikeusasiamiehelle.

Kantelija väitti lisäksi, että komissio ei ollut käsitellyt asianmukaisesti hänen tietopyyntöään, joka koski päivämäärää, jona Ranska ilmoitti komissiolle haluavansa poiketa direktiivin 95/46 8 artiklan 1 kohdasta.

KYSYMYS

Komission lausunto

Komission kanta kanteluun oli tiivistetysti seuraava:

Tosiseikkoihin liittyvät seikat

Kantelija kirjoitti komissiolle 5 päivänä helmikuuta 2006 ja 3 päivänä maaliskuuta 2006 Ranskan 2 päivänä helmikuuta 1990 antamasta asetuksesta nro 90-115, jäljempänä '2 päivänä helmikuuta 1990 annettu asetus'. Kyseisessä asetuksessa säädettiin, että lainkäyttö- ja hallintoelimet voivat tehtäviään hoitaessaan ottaa käyttöön järjestelmiä, joihin sisältyy muun muassa etnistä alkuperää, poliittisia, filosofisia tai uskonnollisia mielipiteitä sekä ammattiliittoon kuulumista koskevien henkilötietojen automaattinen säilyttäminen.

Koska kanteessa oli kyse direktiivin 95/46 8 artiklan 1 kohdassa kielletystä henkilötietojen käsittelystä, kantelija kysyi komissiolta täsmällisesti, milloin Ranska oli ilmoittanut sille aikomuksestaan poiketa edellä mainitusta säännöksestä.

Komissio vastasi kantelijalle 12 päivänä huhtikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, että hänen kysymyksensä liittyi kansalliseen lainsäädäntöön eikä siten kuulunut yhteisön oikeuden soveltamisalaan. Kantelijaa kehotettiin ottamaan yhteyttä CNIL:ään, joka oli Ranskan kansallinen viranomainen, jolla oli toimivalta käsitellä hänen pyyntönsä.

Komissio totesi, että tällainen neuvonta perustui direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohtaan, jossa säädetään, että oikeusalan tai poliisiyhteistyön alan toimintaan liittyvien henkilötietojen käsittely ei kuulu direktiivin 95/46 soveltamisalaan.

Komissio myönsi 12.4.2006 päivätyssä vastauksessaan, ettei se ollut ottanut huomioon sitä, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osasto rajoittuu ainoastaan oikeudelliseen yhteistyöhön rikosasioissa. Näin ollen osa kantelun kohteesta kuului VI osaston soveltamisalaan ja jäi siten direktiivin 95/46 soveltamisalan ulkopuolelle, ja osa kantelun kohteesta kuului itse asiassa direktiivin soveltamisalaan.

Kantelija teki komission vastauksen perusteella oikeusasiamiehelle kantelun, jonka mukaan komissio ei ollut käsitellyt hänen tietopyyntöään asianmukaisesti. Kantelija väitti, että 2.2.1990 annettu asetus oli Ranskan myöntämä poikkeus direktiivin 95/46 8 artiklan 1 kohdasta, ja pyysi tästä syystä komissiota ilmoittamaan hänelle, oliko Ranska noudattanut velvoitteitaan.

Kantelijan väitteen perusteltavuus

Komissio muistutti ensinnäkin kantelun taustalla olleesta oikeudellisesta kehyksestä eli direktiivin 95/46 8 artiklan 1 kohdasta, jossa säädetään seuraavaa:

"(...) Jäsenvaltioiden on kiellettävä sellaisten henkilötietojen käsittely, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus, ammattiliiton jäsenyys sekä terveyttä tai seksuaalista käyttäytymistä koskevien tietojen käsittely."

Komissio viittasi direktiivin 8 artiklan 2 kohtaan, jossa luetellaan olosuhteet, joissa tätä kieltoa ei sovelleta. Direktiivin 8 artiklan 2 kohdan e alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että erityisten tietoryhmien käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen oikeusvaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi.

Komissio viittasi lisäksi direktiivin 95/46 8 artiklan 4 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat säätää lisäpoikkeuksista tärkeää yleistä etua koskevista syistä, ja 8 artiklan 5 kohtaan, jonka mukaan rikoksiin, rikostuomioihin tai turvatoimenpiteisiin liittyvien tietojen käsittely voidaan suorittaa ainoastaan viranomaisen valvonnassa tai, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään asianmukaisista erityisistä suojatoimista, jollei jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla myöntämistä poikkeuksista muuta johdu. Komissio viittasi lopuksi direktiivin 8 artiklan 6 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 8 artiklan 4 ja 5 kohdan nojalla myönnetyistä poikkeuksista.

Toiseksi komissio täsmensi, että sen 3 artiklan 2 kohdan mukaan direktiiviä 95/46 ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn sellaisen toiminnan yhteydessä, joka ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V ja VI osastossa määrätyt toimet, eikä missään tapauksessa käsittelytoimiin, jotka koskevat yleistä turvallisuutta, puolustusta, valtion turvallisuutta ja valtion toimintaa rikosoikeuden alalla. Näin ollen olisi erotettava toisistaan yhtäältä rikosoikeuden alat, jotka eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan, ja toisaalta oikeudelliset ja hallinnolliset instituutiot, joihin direktiiviä sovelletaan. Näin ollen henkilötietojen käsittelyä rikosoikeuden alalla ei säännellä direktiivillä, vaan se koskee kaikkea muuta oikeus- ja hallintoelinten suorittamaa henkilötietojen käsittelyä.

Komissio huomautti lisäksi, että kantelijan esille ottamassa asiassa Ranskan 2.2.1990 antama asetus antaa oikeus- ja hallintoelimille mahdollisuuden säilyttää automaattisesti henkilötietoja, jotka koskevat muun muassa etnistä alkuperää, poliittisia, filosofisia tai uskonnollisia mielipiteitä tai ammattiliittoon kuulumista. Tämä kuuluu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, ja siihen sovelletaan näin ollen direktiiviä. Direktiivin 95/46 8 artiklan 2 kohdan e alakohdassa sallitaan kuitenkin arkaluonteisten tietojen käsittely, jos se on tarpeen oikeusvaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi, mihin kuuluu se, että lainkäyttö- ja hallintoelimet suorittavat tehtävänsä. Koska velvollisuus ilmoittaa komissiolle perustuu ainoastaan 8 artiklan 4 ja 5 kohtaan, komissio totesi, että tästä seuraa, että tässä tapauksessa Ranskalla ei ollut velvollisuutta ilmoittaa sille toteuttamistaan toimenpiteistä.

Komissio täsmensi lisäksi, että 2.2.1990 annettu asetus oli annettu Ranskan aiemman tietosuojalain (nro 78-17, 6.1.1978) täytäntöönpanemiseksi. Ranska otti vuonna 2004 käyttöön uuden lain, joka on luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä 6 päivänä elokuuta 2004 annettu laki nro 2004-801. Uudella lailla muutettiin aiempaa tietosuojalakia ja saatettiin direktiivi 95/46 osaksi Ranskan lainsäädäntöä. Ranska oli ilmoittanut komissiolle antaneensa tämän lain. Ranskan nykyisen lainsäädännön mukaan sellaisten arkaluonteisten tietojen käsittely, jotka ovat tarpeen oikeusvaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi, ei ole kiellettyä, jos se on käsittelyn tarkoituksen mukaista.

Päätelmänä voidaan todeta, että komissio pyysi kantelijalta anteeksi sitä, ettei tämä täyttänyt alkuperäisessä kirjeessään odotuksiaan täydellisestä ja kattavasta vastauksesta kantelijan pyyntöön.

Kantelijan huomautukset

Kantelija totesi vastauksessaan, että Ranska oli antanut 2.2.1990 asetuksen direktiivin 95/46 8 artiklan 4 kohdan täytäntöönpanemiseksi. Hänen mukaansa sillä, että komissio viittaa lausunnossaan direktiivin 8 artiklan 5 kohtaan, ei ole merkitystä.

Kantelija totesi lisäksi, että Ranskan viranomaiset olivat rikkoneet direktiiviä 95/46. Kantelija pyysi oikeusasiamiestä lähettämään parlamentille kertomuksen, jossa suositellaan rikkomusmenettelyn aloittamista Ranskan viranomaisia vastaan EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisesti. Lisäksi hän pyysi oikeusasiamiestä"poistamaan kaikki tilapäisesti siirretyt ranskalaiset virkamiehet "(3) tämän menettelyn käsittelystä sen varmistamiseksi, että menettely toteutetaan asianmukaisesti. Hän perusteli väitettään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiolla (asia CEDH 71665/01), joka koskee oikeutta saada asia puolueettoman tuomioistuimen ratkaistavaksi.

PÄÄTÖS

1 Väite, jonka mukaan komissio ei ole käsitellyt asianmukaisesti kantelijan 3.3.2006 esittämää tietopyyntöä

1.1 Kantelija kirjoitti 3. maaliskuuta 2006 Euroopan komissiolle ja pyysi saada tietää, minä päivänä Ranska oli ilmoittanut komissiolle haluavansa poiketa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (4) (jäljempänä "direktiivi 95/46") 8 artiklan 1 kohdasta. Kantelija viittasi tietopyyntönsä tueksi direktiivin 95/46 8 artiklan 6 kohtaan, jonka mukaan komissiolle on ilmoitettava 4 ja 5 kohdassa säädetyistä poikkeuksista 1 kohtaan. Komissio vastasi kantelijalle 12.4.2006, että hänen kysymyksensä ei koskenut yhteisön oikeutta vaan Ranskan oikeusviranomaisten toimivaltaa. Kantelija väitti kantelussaan, että komissio ei ollut käsitellyt asianmukaisesti hänen tietopyyntöään, joka koski päivämäärää, jona Ranska ilmoitti komissiolle haluavansa poiketa direktiivin 8 artiklan 1 kohdasta.

1.2 Komissio totesi lausunnossaan, että se oli kantelijan tietopyyntöön 12. huhtikuuta 2006 antamassaan vastauksessa ilmoittanut kantelijalle, että hänen kysymyksensä liittyi kansalliseen lainsäädäntöön eikä siten kuulunut yhteisön oikeuden soveltamisalaan. Kantelijaa oli kehotettu ottamaan yhteyttä Ranskan kansalliseen viranomaiseen (CNIL), joka oli toimivaltainen käsittelemään hänen pyyntönsä. Neuvonta perustui direktiivin 3 artiklan 2 kohtaan, jossa säädetään, että oikeusalan tai poliisiyhteistyön toimintaan liittyvien henkilötietojen käsittely ei kuulu direktiivin soveltamisalaan. Komissio totesi, ettei se ollut vastauskirjelmässään kuitenkaan ottanut huomioon sitä, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osasto rajoittui ainoastaan oikeudelliseen yhteistyöhön rikosasioissa. Näin ollen osa kantelun kohteesta kuului VI osaston soveltamisalaan ja jäi siten direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, ja osasta säädettiin itse asiassa direktiivillä. Lausunnossaan komissio pyysi kantelijalta anteeksi sitä, ettei tämä antanut alkuperäisessä kirjeessään täydellistä ja kattavaa vastausta hänen pyyntöönsä.

1.3 Kantelija totesi huomautuksissaan, että Ranskan viranomaiset olivat rikkoneet direktiiviä 95/46. Kantelija pyysi oikeusasiamiestä lähettämään parlamentille kertomuksen, jossa suositellaan rikkomusmenettelyn aloittamista Ranskan viranomaisia vastaan EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisesti.

1.4 Oikeusasiamies huomauttaa aluksi, että hänen tehtävänään on tutkia kanteluja, jotka koskevat väitettyjä hallinnollisia epäkohtia Euroopan unionin toimielinten ja elinten toiminnassa. Euroopan oikeusasiamiehen toimeksianto ei anna hänelle mahdollisuutta tutkia minkään kansallisen toimielimen tai elimen toimintaa. Käsiteltävänä olevassa asiassa oikeusasiamies tutkii näin ollen ainoastaan, onko komissio syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan käsitellessään kantelijan 3. maaliskuuta 2006 esittämää tietopyyntöä.

1.5 Oikeusasiamies toteaa tässä yhteydessä, että kantelija otti 3.3.2006 päivätyssä kirjeessään esille kysymyksen siitä, minä päivänä Ranska oli ilmoittanut komissiolle haluavansa poiketa 24.10.1995 annetun direktiivin 95/46 8 artiklan 1 kohdasta. Oikeusasiamies toteaa, että komissio ilmoitti kantelijalle 12. huhtikuuta 2006 antamassaan vastauksessa lyhyesti, että hänen kysymyksensä "ei koskenut yhteisön oikeutta vaan Ranskan oikeusviranomaisten toimivaltaa".

1.6 Oikeusasiamies muistuttaa, että direktiivin 95/46 8 artiklan 6 kohdan mukaan ”poikkeuksista direktiivin 8 artiklan 4 ja 5 kohtaan olisi ilmoitettava komissiolle”. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komission 12.4.2006 antama alkuperäinen vastaus, jonka mukaan kantelijan esille ottama kysymys ei koskenut yhteisön oikeutta, oli epätäsmällinen.

1.7 Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että oikeusasiamiehen tutkimuksen yhteydessä esittämässään lausunnossa komissio antoi kantelijalle hyvin yksityiskohtaisen vastauksen hänen tietopyyntöönsä ja tiedotti hänelle asiaa koskevasta oikeudellisesta kehyksestä ja sen oikeudellisesta asemasta. Komissio vastasi, että direktiivin 95/46 8 artiklan 2 kohdan e alakohdassa sallitaan arkaluonteisten tietojen käsittely, jos se on tarpeen oikeusvaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi, mihin kuuluu se, että lainkäyttö- ja hallintoelimet suorittavat tehtävänsä. Koska velvollisuus ilmoittaa komissiolle perustuu ainoastaan 8 artiklan 4 ja 5 kohtaan, komissio totesi, että tästä seuraa, että tässä tapauksessa Ranskalla ei ollut velvollisuutta ilmoittaa komissiolle mistään poikkeuksesta. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio pyysi kantelijalta anteeksi sitä, ettei tämä ollut 12. huhtikuuta 2006 päivätyssä kirjeessään antanut kantelijalle täydellistä ja kattavaa vastausta tämän pyyntöön.

1.8 Kun otetaan huomioon edellä esitetty eli komission hyvin yksityiskohtainen vastaus kantelijan tietopyyntöön ja oikeusasiamiehen lausunnossa esitetyt anteeksipyynnöt, oikeusasiamies päättelee, että kantelijan väitteen lisätutkimuksille ei näytä olevan perusteita.

1.9 Mitä tulee kantelijan huomautuksissaan esittämään pyyntöön, jonka mukaan oikeusasiamiehen olisi lähetettävä parlamentille kertomus, jossa suositellaan rikkomusmenettelyn aloittamista Ranskan viranomaisia vastaan, oikeusasiamies haluaa korostaa, että tämä väite esitettiin ensimmäistä kertaa kantelijan huomautuksissa. Kantelijan vaatimuksen kohde ei myöskään kuulu oikeusasiamiehen toimivaltaan. Oikeusasiamies ei voi antaa parlamentille kertomuksia, joissa pyydetään jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamista jäsenvaltiota vastaan EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla. Tällaisen rikkomusmenettelyn voi aloittaa vain komissio, ja kantelijan olisi sen vuoksi toimitettava asia suoraan tälle toimielimelle.

2 Päätelmät

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella lisätutkimuksille ei näytä olevan perusteita. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) "CNIL" tarkoittaa "Commission nationale de I'lnformatique et des Libertés".

(2) EYVL 1995, L 281, s. 31.

(3) Oikeusasiamiehen yksiköiden käännös ranskan kielestä.

(4) Ks. alaviite 2 edellä.