Strasbourg, 2. huhtikuuta 2008

Hyvä jäsen S.

Teitte 15. tammikuuta 2006 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan komissiota vastaan EU:n Phare-ohjelman tarjouskilpailusääntöjen väitetystä rikkomisesta Unkarissa.

Toimitin kantelun 14.3.2006 komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 9. elokuuta 2006. Toimitin sen Teille 7. lokakuuta 2006 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Tein 6. syyskuuta 2007 ehdotuksen sovintoratkaisuksi. Komissio vastasi 8 päivänä marraskuuta 2007. Lähetin Teille vastauksen ja kehotuksen esittää huomautuksia, jotka lähetitte 18. joulukuuta 2007.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Tanskalaisen konsultin tammikuussa 2006 tekemä kantelu koski Euroopan komission väitettyä laiminlyöntiä käsitellä asianmukaisesti kantelua, joka koski tarjouskilpailusääntöjen väitettyä rikkomista Unkarissa vuonna 2002 toteutetun EU:n rahoittaman hankkeen yhteydessä.

Taustaa

Kantelu koski tarjouskilpailua EuropeAid/114220/D/S/HU "Biomassalämpölaitokset Szombathelyssa ja Körmendissä" (jäljempänä 'tarjouskilpailu') Unkarissa.

Tarjouskilpailu toteutettiin hajautetusti, ja siihen osallistui hankintaviranomaisena toimiva kansallinen julkinen elin, tässä tapauksessa EU:n tukea saavan maan kansallinen maaseudun kehittämisvirasto eli Unkari.

Kantelija oli toiminut konsulttina tarjoajalle, joka oli jättänyt hylätyn tarjousehdotuksen. Hän katsoi, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta oli loukattu tarjouspyyntömenettelyn useissa vaiheissa, jopa eturistiriidan osalta, ja teki valituksen. Hänen valituksensa tehtiin Tanskan kilpailuviranomaiselle, joka jatkoi asian tutkimista. Tanskan kilpailuviranomainen otti yhteyttä Unkarin viranomaisiin lokakuussa 2002. Se ilmoitti ensin Unkarin viranomaisille EU:n rajat ylittävästä hankintakysymyksiä käsittelevästä ongelmanratkaisuverkostosta. Tuolloin verkostoon kuuluivat silloiset 15 EU:n jäsenvaltiota. Se kuvaili verkkoa seuraavasti:

”Jos yhdenvertaisen kohtelun periaatetta rikotaan, [] tarjouksen tehnyt yritys voi ennen sopimuksen tekemistä ottaa yhteyttä rajatylittävän ongelmanratkaisuverkoston yhteyspisteeseen, joka tekee yhteistyötä laittoman toiminnan korjaamiseksi. [] lyhyessä ajassa [] hakijamaiden/uusien jäsenvaltioiden julkisten hankintojen viranomaisille - ja siten myös Unkarin julkisten hankintojen viranomaiselle - lähetetään kutsu osallistua tähän yhteistyöverkostoon.”

Vaikuttaa siltä, että Tanskan kilpailuviranomainen katsoi tämän perusteella tarpeelliseksi ottaa yhteyttä Unkarin viranomaisiin.

Tanskan kilpailuviranomainen esitti Unkarin viranomaisille osoittamassaan kirjeessä yksityiskohtaisen tutkintansa asiasta ja näkemyksensä, jonka mukaan tarjouskilpailusääntöjä oli tosiasiallisesti rikottu. Marraskuussa 2002 antamassaan vastauksessa Unkarin viranomaiset kiittivät Tanskan kilpailuviranomaista siitä, että se oli kiinnittänyt niiden huomion edellä mainittuun rajat ylittävään verkkoon. Unkarin viranomaiset ilmoittivat Tanskan kilpailuviranomaiselle myös, että tarjous kuului EU:n Phare-ohjelman ja siten komission hyväksymien PRAG-sääntöjen piiriin. Ne vakuuttivat Tanskan kilpailuviranomaiselle, että näitä sääntöjä oli noudatettu. Tanskan kilpailuviranomainen vastasi joulukuussa 2002 päivätyllä kirjeellä Unkarin viranomaisille ja ilmoitti näille pitävänsä kiinni näkemyksestään, jonka mukaan rikkomisia oli tapahtunut:

”–– pidämme kiinni siitä, että tarjouskilpailumenettely on pantu täytäntöön virheellisesti, ja vaadimme, että menettelyä olisi mukautettava, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen kilpailu, avoimuus ja puolueettomuus sekä parhaan vastineen saaminen rahalle, kuten PRAG-oppaan 2.3.4 kohdassa todetaan.”

Tanskan kilpailuviranomainen esitti yksityiskohtaisen kantansa kirjeessään ja lähetti jäljennöksen kyseisestä kirjeestä komission Unkarin-edustustolle ja komission laajentumisasioiden pääosastolle Brysselissä.

Laajentumisasioiden pääosasto ilmoitti 8. joulukuuta 2002 Tanskan kilpailuviranomaiselle, että se oli "ottanut vastaan tanskalaisen yrityksen puolesta tehdyn kantelun, joka koski edellä mainittua tarjousta", ja totesi, että Unkarin viranomaiset olivat jo lähettäneet vastauksen. Laajentumisasioiden pääosasto totesi myös, että ”se tiedottaa kuitenkin tapauksesta Unkarissa sijaitsevan edustustonsa kautta, joka on vastuussa Euroopan komission suorittamasta tarjouskilpailua koskevasta ennakkovalvonnasta”.

Tanskan kilpailuviranomainen lähetti 25 päivänä helmikuuta 2003 laajentumisasioiden pääosastolle uuden kirjeen, jossa se esitti yhteenvedon asiaan liittyvistä perusasioista ja päätelmistä ja ”[– –] toimitti sen [laajentumisasioiden pääosaston] yksikölle D4, jotta havaittu ongelma voitaisiin ratkaista parhaalla mahdollisella tavalla julkisia hankintoja koskevan vapaan ja oikeudenmukaisen kilpailun sekä julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden varmistamiseksi”.

Tanskan kilpailuviranomainen ilmoitti kantelijalle 28 päivänä toukokuuta 2003, että se ei valitettavasti voinut jatkaa asian käsittelyä. Se täsmensi, että julkisia hankintoja varten perustettu rajat ylittävä verkosto koski ainoastaan jäsenvaltioita eikä komissiota sinänsä. Tanskan kilpailuviranomainen ilmoitti kantelijalle myös, että se oli keskustellut asiasta komission kanssa ja että komissio "suhtautuu erittäin vakavasti omiin hankintasääntöjen rikkomisiinsa". Lisäksi se ilmoitti kantelijalle, että kantelut komission tarjouksista olisi osoitettava Euroopan oikeusasiamiehelle, johon häntä neuvottiin ottamaan yhteyttä.

Tämän Tanskan kilpailuviranomaisen antaman neuvon jälkeen kantelija alkoi olla suoraan yhteydessä komissioon ja lähetti kesäkuussa 2003 sähköpostiviestin virkamiehelle, jolle Tanskan kilpailuviranomainen oli lähettänyt viimeisen kirjeenvaihtonsa.

Komission virkamies E. ilmoitti kantelijalle 25 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä sähköpostiviestillä yksityiskohtaisesti siitä, miten komissio on käsitellyt tällaisia kanteluja. E. selitti kantelijalle, että komissio seuraa hajautettujen ohjelmien täytäntöönpanoa edunsaajamaassa sijaitsevan edustustonsa kautta ja että sen valvonta on ennakkovalvontaa. Hän totesi seuraavaa:

"on itsestään selvää, että komissio suhtautuu kaikkiin valituksiin erittäin vakavasti, mutta on ymmärrettävä, että toisin kuin jäsenvaltioiden viranomaisten hankintamenettelyissä ja ulkoisissa ohjelmissa tekemät valitukset, komissio osallistuu valvontaan jo ennen päätösten tekemistä []. Jos komissio ei hyväksy hankintaviranomaisen ehdotusta sopimuksen tekemisestä, EY:n rahoitusta ei myönnetä.

Jos yritys katsoo edelleen, että menettelyä ei ole noudatettu, valitukset on osoitettava hankintaviranomaiselle, jonka olet tehnyt. Komissio antaa tarvittaessa lausuntonsa hankintaviranomaiselle. Tapauksessa, jossa komission olisi kantelijan esittämien perustelujen tai uusien tosiseikkojen perusteella harkittava uudelleen hankintaviranomaisen tekemää ratkaisupäätöstä, komissio pyrkisi helpottamaan osapuolten välistä sovintoratkaisua. Muussa tapauksessa valituksen tehnyt tarjoaja voisi kääntyä kansallisten tuomioistuinten puoleen.

Euroopan komission tehtävänä ei ole puuttua kolmansien maiden hajautettuihin tarjouskilpailumenettelyihin, lukuun ottamatta ennakkovalvontaa, eikä komissio ole muutoksenhakutuomioistuin tällaisissa menettelyissä.

(...)

Joka tapauksessa, koska väitteenne eturistiriidasta on hyvin vakava, olen tänään ollut jälleen yhteydessä Unkarin edustustoomme, ja tutkimme tapauksen lopullisesti tältä osin. Pidän teidät ajan tasalla tämän tutkimuksen tuloksista.

Jos sinulla on kysyttävää, voit ottaa minuun yhteyttä puhelimitse (...)."

Kantelija sai 14. elokuuta 2003 komissiolta toisen sähköpostiviestin, jossa edellä mainittu virkamies E. ilmoitti kantelijalle seuraavaa:

"Hyvä (...)

Jos haluatte keskustella mahdollisista toimista tapauksenne tukemiseksi, voisitteko soittaa minulle toimistoon ensi viikolla (...)

Olen yhteydessä edustustoomme, joka on yhteyspisteemme hankintaviranomaiseen ja komission vastaavaan yksikköön, joka vastaa Unkarin viranomaisten tekemien tarjousten seurannasta ja valvonnasta. Mutta kuten mainitsitte, loma-aika asettaa joitain rajoituksia [] mahdollisuuksillemme toteuttaa tällä hetkellä konkreettisia toimia.

Pystymme kuitenkin suunnittelemaan oikeat toimet, ja riippuen siitä, mitä edustusto saattaa itse saada selville, voisimme harkita ulkoisen tarkastuksen käynnistämistä tapauksen tutkimiseksi. Voisi olla myös syytä kiinnittää huomiota petostentorjuntavirastoomme OLAFiin.

Minun on samalla toistettava, että komissio ei toimi muutoksenhakutuomioistuimena edunsaajavaltion käynnistämissä tarjouksissa. Muutoksenhaku on osoitettava hankintaviranomaiselle, ja jos tyydyttävään ratkaisuun ei päästä, kansallisille tuomioistuimille. (...)".

Kantelija tapasi 18. syyskuuta 2003 komission virkamiehen E:n ja toisen komission virkamiehen A:n. Kantelijan mukaan tämä kokous antoi hänelle vaikutelman, että hänen kanteluaan käsiteltiin ja että komission sisäiset menettelyt edellyttivät ulkopuolisen yrityksen suorittamaa tutkimusta. Kantelija pyysi 9. maaliskuuta 2004 toiselta komission virkamieheltä (jonka kanssa hän oli ollut puhelimitse yhteydessä) tietoja kanteluun liittyvien komission toimien tilanteesta. Kyseinen virkamies ilmoitti kantelijalle, että tarkastus aloitetaan 23 päivänä maaliskuuta 2004 "komission ja tilintarkastajien tapaamisella ".

Vaikuttaa siltä, että kantelijalla oli sen jälkeen vaikeuksia saada tietoa siitä, miten asiaa käsiteltiin, erityisesti siitä, milloin komissio tekisi päätelmän hänen kantelustaan. Uusien puhelujen ja muiden sähköpostiviestien jälkeen kantelija sai asiasta vastaavalta yksikönpäälliköltä B:ltä sähköpostiviestin, joka lähetettiin 1. kesäkuuta 2005. B. ilmoitti sähköpostitse kantelijalle seuraavaa:

"En ole henkilökohtaisesti seurannut kaikkia näiden keskustelujen taustoja. Ottaen kuitenkin huomioon sen, mitä olen nyt ymmärtänyt, haluan tehdä yhden asian selväksi. Ymmärtääkseni teillä on mahdollinen valitus Unkarin kansallisten viranomaisten järjestämästä tarjouksesta ja sopimuksesta (...). Oletan, että teille on selvää, että tässä tapauksessa kaikki oikeussuojakeinot, joita haluatte, on tehtävä Unkarin kansallisen lainsäädännön mukaisella kantelulla kansallista viranomaista vastaan - ei kantelulla tai keskustelulla komission kanssa. Oletan myös, että on selvää, että kaikki tällaisia sopimuksia koskevat komission tarkastukset tehdään omia sisäisiä tarkoituksiamme varten sen selvittämiseksi, voidaanko komissio korvata unkarilaisten sopimustensa perusteella esittämiä maksupyyntöjä - niitä ei ole suunniteltu teidän eduksenne."

Kantelija otti tämän jälkeen yhteyttä toiseen komission virkamieheen, S:ään, jonka hän katsoi olevan oikea henkilö ottamaan yhteyttä. S. ilmoitti kantelijalle 21 päivänä lokakuuta 2005 sähköpostitse seuraavaa:

"Keskustelin tapauksestanne [komission virkamiehen] kanssa ja sen jälkeen ulkoisista tarkastuksista vastaavan yksikkömme kanssa. Unkarissa on ilmeisesti tehty useita komission määräämiä tarkastuksia, mutta kaikissa tapauksissa ei ole vielä saatu tuloksia [sic]. Kuten asiasta vastaava yksikönpäällikkö [B.] jo ilmoitti teille (ks. 1.6.2005 päivätty sähköpostiviesti), tällaisten tarkastusten tuloksia ei voida julkistaa sellaisinaan. Suosittelen, että otatte yhteyttä Unkarin kansallisiin viranomaisiin ja yritätte selventää asiaa siellä.

Kantelija toimitti tämän kantelun oikeusasiamiehelle tammikuussa 2006. Hän väitti lähinnä, että komissio ei ollut käsitellyt asianmukaisesti hänen kanteluaan sääntöjenvastaisuuksista PHARE-ohjelman mukaisessa tarjouskilpailussa Unkarissa. Tältä osin kantelija viittasi edellä mainittuun kirjeenvaihtoonsa komission kanssa. Vaikka hän ei kiistänyt niiden komission viittausten oikeellisuutta, jotka koskivat tarjoajan oikeutta hakea sovintoratkaisua tai viedä asia tuomioistuimeen, hän arvosteli komission eri virkamiehiltä saamiaan erilaisia viestejä, jotka koskivat hänen komissiolle tekemäänsä kantelua. Hän katsoi, että nämä eri viestit vaikuttivat ristiriitaisilta ja/tai harhaanjohtavilta.

Kun otetaan huomioon kantelijan edellä mainitun kirjeenvaihdon sisältö komission kanssa, ei ollut selvää, minkä menettelykehyksen tai menettelytapojen mukaisesti komissio käsitteli kantelua. Oikeusasiamies käynnisti näin ollen tutkimuksen edellä mainitusta väitteestä ja pyysi komissiota myös selittämään, miten se tutkii kantelijan esittämän kantelun kaltaisia kanteluja, ja selventämään valtuuksiaan tämänkaltaisissa tarjouskilpailumenettelyissä. Komissiota pyydettiin sisällyttämään viittauksia asiaa koskeviin oikeussääntöihin.

Lisäksi oikeusasiamies sisällytti tutkimukseensa asiaan liittyvän väitteen. Kantelija vaati, että hänelle olisi myönnettävä 29 500 DKR:n suuruinen korvaus, ja totesi, että tämä määrä perustui 50 konsultin työtuntia koskevaan laskelmaan, joka käytettiin hänen kantelussaan mainitun asian hoitamiseen 600 DKR:n tuntitaksalla.

KYSYMYS

Komission lausunto

Komissio esitti tiivistetysti seuraavat huomautukset:

(1) Tarjouksen hajautettu luonne

Tarjoukset, mukaan lukien tässä kantelussa kyseessä oleva tarjous, toteutetaan hajautetusti eli toteuttamistehtävät siirretään edunsaajana olevalle kolmannelle maalle Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (1) (varainhoitoasetus) toisen osan IV osaston (Ulkoiset toimet) säännösten mukaisesti.

Nämä täytäntöönpanotehtävät koskevat muun muassa tarjouspyyntöasiakirjojen valmistelua, toimeksiantoa, teknisiä eritelmiä, tarjouskilpailuilmoituksia, arvioinnin tuloksia ja myöntämisehdotuksia.

Näitä täytäntöönpanotehtäviä koskevat päätökset tekee näin ollen hankintaviranomainen eli edunsaajamaan julkinen yksikkö, joka on oikeushenkilö ja jonka kanssa komissio on tehnyt rahoitussopimuksen. Lisäksi nämä täytäntöönpanotehtävät annetaan komission hyväksyttäviksi.

Komission rooli hajautetuissa sopimuksissa, kuten nyt käsillä olevassa sopimuksessa, koostuu pääasiassa siitä, että se myöntää valtuutuksen sopimusten rahoittamiseen. Jos hankintaviranomainen ei noudata asiaankuuluvia hankintamenettelyjä, komissio voi keskeyttää hankkeen rahoituksen (2).

Komission rooli tarjoajan käytettävissä olevissa muutoksenhakumenettelyissä hajautetun hallinnoinnin piiriin kuuluvissa hankintamenettelyissä on myös määritelty selkeästi tarjouspyyntöasiakirjoissa. Euroopan yhteisön rahoittamia tavarahankintoja koskevien yleisten ehtojen 40 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Sopimuspuolet pyrkivät kaikin tavoin ratkaisemaan keskenään mahdollisesti syntyvät riidat sovinnollisesti.” 40 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa: "Jos sovittelumenettely epäonnistuu, osapuolet voivat hajautetuissa sopimuksissa sopia sovittelusta Euroopan komission kanssa." 41 artiklassa määrätään, että "jos sovitteluun ei päästä 120 päivän kuluessa sovittelumenettelyn aloittamisesta, kumpi tahansa osapuoli voi pyytää (...) ratkaisua kansalliselta tuomioistuimelta".

Hankintamenettelyyn liittyvät virheet tai sääntöjenvastaisuudet on näin ollen saatettava hankintaviranomaisen käsiteltäviksi, ja jos riita-asiaan ei päästä sovintoratkaisuun, tarjoaja voi nostaa kanteen kansallisissa tuomioistuimissa. Komissiolla on ainoastaan sovittelutehtävä riitojenratkaisumenettelyssä, joka päättyy, kun asia on saatettu kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi.

(2) Komission toiminta kantelijaa
kohtaan a) Komissio tiedotti kantelijalle asianmukaisesti muutoksenhakuoikeuksista

Komission virkamies E. ilmoitti kantelijalle 25 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä sähköpostiviestillä, että

"(...) valitukset on osoitettava hankintaviranomaiselle (...). Komissio antaa tarvittaessa lausuntonsa hankintaviranomaiselle [EY:n ulkoisen avun sopimusmenettelyjä koskevan käytännön oppaan 2.4.12 kohdan mukaisesti]. Tapauksessa, jossa komission olisi kantelijan esittämien perustelujen tai uusien tosiseikkojen perusteella harkittava uudelleen hankintaviranomaisen tekemää ratkaisupäätöstä, komissio pyrkisi helpottamaan osapuolten välistä sovintoratkaisua. Muussa tapauksessa valituksen tehneen tarjoajan olisi nostettava kanne kansallisissa tuomioistuimissa.

E. (sähköpostiviesti 14.8.2003) ja B. (sähköpostiviesti 1.6.2005) toimittivat samat tiedot uudelleen kantelijalle.

Näin ollen komissio on kauttaaltaan tiedottanut kantelijalle asianmukaisella tavalla tämän käytettävissä olevista muutoksenhakumekanismeista ja oikeussuojakeinoista.

b) Komissio on käsitellyt asianmukaisesti kantelijan väitteet, jotka koskevat eturistiriitaa.

Huolimatta kansallisen lainsäädännön mukaisista muutoksenhakuoikeuksista, jotka kantelijalla on hankintaviranomaista vastaan tekemässään tarjouksessa, komissio ilmoitti kantelijalle, että "koska väitteenne eturistiriidasta on erittäin vakava, (...) tutkimme tapauksen lopullisesti tältä osin"(E:n sähköpostiviesti, 25. kesäkuuta 2003).

Tältä osin komissio ilmoitti kantelijalle, että 23 päivänä maaliskuuta 2004 aloitettaisiin tarkastustutkimus sen määrittämiseksi, oliko tarjous toteutettu oikeudenmukaisella ja avoimella tavalla (A:n 9 päivänä maaliskuuta 2004 lähettämä sähköpostiviesti).

Ulkoinen tilintarkastusyritys suorittaa edelleen tätä tarkastustutkimusta. Komissio voi määrittää, onko väitetty eturistiriita perusteltu vasta sen jälkeen, kun tarkastustutkimus on päättynyt ja sen tulokset ovat saatavilla. Kun nämä tulokset ovat saatavilla, komissio päättää, mihin toimiin sen olisi ryhdyttävä. Vaikka komissio myöntää, että meneillään olevan tarkastustutkimuksen toteuttamisessa on ilmennyt viivästyksiä, on huomattava, että tällaiset viivästykset johtuvat syistä, joihin se ei voi vaikuttaa. Tällaiset syyt liittyvät yhtäältä siihen, että tilintarkastusyhteisö ei ole noudattanut tilintarkastuksen tekemiselle sovittuja määräaikoja, ja toisaalta siihen, että tilintarkastusyhtiön alun perin keskeisten tilintarkastustoimien suorittamista varten nimeämä tekninen asiantuntija ei ole ennakoimattomasti käytettävissä.

Mitä tulee edellä mainittuun ensimmäiseen syyhyn, komissio teki maaliskuussa 2004 kyseisen tilintarkastusyhtiön kanssa neljän kuukauden sopimuksen, jonka tarkoituksena oli suorittaa tarjouskilpailuun liittyvä tilintarkastustutkimus. Yritys pyysi 9 päivänä kesäkuuta 2004 komissiota laajentamaan sopimuksen mukaisia keskeisiä tarkastustoimia suorittavan teknisen asiantuntijan toimintaa ja lisäämään määrärahoja näiden lisätoimien kattamiseksi.

Koska tilintarkastusyritys antoi komissiolle lyhyen ilmoituksen sopimuksen muuttamista koskevan pyynnön käsittelemisestä, edellä mainittuja muutoksia ei voitu tehdä ennen sopimuksen voimassaolon päättymistä. Moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti komissio ei voi lykätä sopimuksia tai tehdä niitä taannehtivasti. Komissio ei voi myöskään tehdä sopimusmuutoksia taannehtivasti tai takautuvasti. Näin ollen komission oli tehtävä yrityksen kanssa uusi sopimus tarkastustutkimuksen loppuunsaattamisesta.

Toisen syyn osalta tilintarkastusyritys esitti 4 päivänä helmikuuta 2005 komissiolle uuden tarjouksen, jonka tarkoituksena oli suorittaa jäljellä olevat tarkastustutkimukseen liittyvät toimet. Komissio hyväksyi tämän uuden tarjouksen ja lähetti 16 päivänä maaliskuuta 2005 yritykselle uuden sopimuksen allekirjoituksestaan.

Tilintarkastusyhtiö ilmoitti kuitenkin komissiolle, että sen tarjouksessa ehdotettu tekninen asiantuntija ei ollut enää käytettävissä ja että se neuvotteli hänen osallistumisesta tutkimukseen. Tammikuussa 2006 yritys ilmoitti komissiolle, että neuvottelut olivat osoittautuneet tuloksettomiksi. Tästä huolimatta yritys tarjosi komissiolle mahdollisuutta saattaa tarkastustutkimus päätökseen osana toista toimeksiantoa, joka sen oli suoritettava Unkarissa. Komissio hyväksyi tämän ehdotuksen 26 päivänä helmikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä ja korosti, että yrityksen olisi annettava etusija tarkastustutkimuksen loppuun saattamiselle.

Komissio tekee parhaillaan kaikkensa varmistaakseen, että tämä tarkastustutkimus saadaan päätökseen mahdollisimman pian, jotta se voi todeta, onko tarjouskilpailumenettelyssä sääntöjenvastaisuuksia.

On kuitenkin todettava, että tämä komission suorittama tarkastustutkimus ei estä kantelijaa käyttämästä tarjouskilpailusääntöjen mukaisia oikeussuojakeinojaan.

Näin ollen komissio on yhtäältä ottanut asianmukaisesti huomioon kantelijan tarjouksen yhteydessä esiin tuoman väitetyn eturistiriidan ja toisaalta toteuttanut asianmukaiset toimenpiteet sen täsmällisyyden määrittämiseksi. Komissio päättää tarkastustutkimuksen tulosten perusteella, mitä lisätoimia voidaan tarvita.

(3) Kantelijan vaatima korvaus

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että kantelijan pyyntö on perusteeton. Näin ollen komissio hylkää vahingonkorvausvaatimuksen.

Kantelijan huomautukset

Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija esitti tiivistetysti seuraavat huomautukset.

Kantelija korosti, ettei hän toiminut (kuten komissio ilmeisesti oletti) minkään tarjouskilpailuun osallistuneen yrityksen puolesta. Hän toimi ainoastaan omaan lukuunsa konsulttina, joka oli osallistunut menettelyyn.

Kantelija totesi, että hänen valituksensa koski sitä, miten komissio on käsitellyt tarjousta kokonaisuudessaan.

Mitä tulee komission mainitsemaan tarkastustutkimukseen liittyvien tietojen ilmoittamatta jättämiseen, kantelija totesi seuraavaa:

"[c]valituksiin liittyvä luottamuksellisuus ja tutkintaan liittyvä luottamuksellisuus ovat sisäisiä asioita, mutta jos ja kun (...) jokin viittaa [sääntöjenvastaisuuteen], niihin sisältyvien tietojen on hyödytettävä kantelijaa, muuten niillä kaikilla on puhtaasti akateeminen tarkoitus".

Mitä tulee komission viittaukseen "sovintoratkaisuihin", joihin yleisissä ehdoissa viitataan Euroopan yhteisön rahoittamien toimitussopimusten yhteydessä, kantelija totesi, että hän oli yrittänyt saada aikaan tällaisen ratkaisun "puhelimitse ja Brysselissä pidetyssä kokouksessa, mutta tuloksetta ". Hän ei kuitenkaan esittänyt tästä enempää tietoja, kuten sitä, olivatko hänen henkilökohtaiset kontaktinsa komissioon, joihin hänen kantelussaan ja komission lausunnossa jo viitattiin, hänen mielestään tällaisia yrityksiä löytää sovintoratkaisu.

Meneillään olevan tarkastustutkimuksen osalta kantelija vaikutti katsovan, että sen loppuun saattaminen viivästyi kohtuuttomasti. Hän ei näyttänyt kiistävän viivästyksen syitä, joihin komissio viittasi lausunnossaan, mutta totesi, että "tämä näyttää hitaudelta - pitkittyminen ".

Kantelija pysytti rahallista korvausta koskevan vaatimuksensa.

OMBUDSMANin ystävällinen ratkaisuehdotus

Oikeusasiamies totesi, että komission ja kantelijan tässä asiassa käymän vuoropuhelun yhteydessä hyvän hallinnon periaatteet edellyttivät, että komissio antaa kantelijalle johdonmukaisia, riittävän selkeitä ja täsmällisiä tietoja. Hän myönsi, että kantelijan kanssa kommunikoineet komission virkamiehet näyttivät pyrkivän toimittamaan kantelijalle tietoja, joita he pitivät olennaisina, mutta alustavan arvioinnin perusteella kaikki komission ja kantelijan välisen viestinnän näkökohdat eivät täyttäneet edellä mainittua vaatimusta. Oikeusasiamies teki näin ollen ehdotuksen sovintoratkaisuksi ja ehdotti, että se toteuttaisi tarvittavat korjaavat toimet.

Vastauksessaan komissio kiitti oikeusasiamiestä tämän ehdotuksesta ja totesi hyväksyvänsä ehdotetun sovintoratkaisun. Se liitti mukaan jäljennökset kirjeestä ja tietyistä liitteistä, jotka se oli lähettänyt kantelijalle vastauksena oikeusasiamiehen ehdotukseen. Vastauksensa perusteella komissio "kunnioittavasti pyysi Euroopan oikeusasiamiestä lopettamaan asian käsittelyn."

Komission vastaus toimitettiin kantelijalle, joka ei kuitenkaan pitänyt komission vastausta tyydyttävänä.

PÄÄTÖS

1 Väite, jonka mukaan tarjouspyyntömenettelyä koskevaa valitusta ei ole käsitelty asianmukaisesti

1.1 Kuten edellä todettiin, kantelija väitti, että Euroopan komissio ei käsitellyt asianmukaisesti Tanskan kilpailuviranomaisen kantelua, joka koski sääntöjenvastaisuuksia Unkarissa Phare-ohjelman puitteissa toteutetussa tarjouskilpailumenettelyssä. Hän arvosteli komission eri virkamiehiltä saamiaan viestejä komissiolle tekemästään kantelusta, jota hän piti ristiriitaisena tai harhaanjohtavana.

1.2 Lausunnossaan komissio hylkäsi olennaisilta osin kantelijan kritiikin, jonka mukaan sen viestintä kantelijan kanssa oli ristiriitaista tai harhaanjohtavaa. Tältä osin komissio selitti todenneensa toistuvasti, että yksilöllistä hyvitystä hakevan tarjoajan on otettava yhteyttä kansallisiin viranomaisiin ja/tai kansallisiin tuomioistuimiin ja että komissio ei ole asianmukainen elin.

1.3 Euroopan oikeusasiamies totesi sovintoratkaisuehdotuksessaan, että komissio on todellakin toistuvasti ilmoittanut kantelijalle, että se ei voi toimia tuomioistuimen kaltaisessa roolissa asioissa, jotka hän oli saattanut sen tietoon. Kantelija ei kiistänyt tätä näkökohtaa, eikä ollut mitään viitteitä siitä, että kantelija olisi pyytänyt komissiota hoitamaan tällaista tehtävää.

1.4 Sen sijaan kantelija otti yhteyttä komissioon saadakseen tietää, mitä hän piti vakavana rikkomuksena kyseisessä tarjouskilpailumenettelyssä. Komissio puolestaan kävi pitkään aktiivisesti vuoropuhelua kantelijan kanssa siitä, mitä se kutsui kantelijan "tapaukseksi" tai "kanteluksi", joka oli pohjimmiltaan Tanskan kilpailuviranomaisen esille ottamien asioiden käsittely.

1.5 Oikeusasiamies katsoi, että hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että komissio antaa tässä vuoropuhelussa kantelijalle johdonmukaisia, riittävän selkeitä ja täsmällisiä tietoja.

1.6 Oikeusasiamies totesi, että komission virkamiehet, jotka olivat yhteydessä kantelijaan, näyttivät pyrkivän antamaan kantelijalle tietoja, joita he pitivät olennaisina. Jäljempänä esitetyistä syistä oikeusasiamies ei kuitenkaan katsonut, että kaikki komission ja kantelijan välisen viestinnän näkökohdat täyttivät edellä mainitun vaatimuksen.

1.7 Yhteenvetona voidaan todeta, että komission kantelijalle toimittamat tiedot voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin:

i) tiedot komission roolista ja toimivallasta kantelijan esille ottamien kysymysten osalta ja niiden toimenpiteiden mahdollisista tuloksista, joita voitaisiin toteuttaa näiden kysymysten osalta, ja ii) tiedot siitä, miten komissio on käsitellyt tai aikoo käsitellä sitä, mitä se alun perin kutsui kantelijan "tapaukseksi" tai "kanteluksi".

1.8 Ensimmäiseen ryhmään kuuluvien tietojen osalta oikeusasiamies totesi, että komissio ilmoitti kantelijalle seuraavaa:

1. komissiolla on valvontatehtävä ainoastaan myöntämispäätöstä edeltävässä vaiheessa, ja komission kielteisen päätöksen seurauksena olisi yleensä rahoituksen epääminen;
2. hankintapäätöksen jälkeen kansalliselle hankintaviranomaiselle tehdyn valituksen osalta komissio antaa tarvittaessa lausuntonsa;
3. jos komission olisi harkittava myöntämispäätöstä uudelleen, se pyrkisi helpottamaan osapuolten välistä sovintoratkaisua;
4. komissio voisi harkita ulkoisen tarkastuksen käynnistämistä;
5. komissio voisi harkita asian siirtämistä OLAFin, sen petostentorjuntaviraston, käsiteltäväksi.

1.9 Komissio näyttää näin ollen esittäneen useita vaihtoehtoja, joilla se voi puuttua (laajasti ymmärrettyihin) virheellisyysepäilyihin tämäntyyppisissä tarjouskilpailumenettelyissä. Komission kantelijalle toimittamista tiedoista ei kuitenkaan käynyt riittävän selvästi ilmi näiden vaihtoehtojen luonne eikä niiden välinen suhde. Esimerkiksi edellä a alakohdassa ehdotettiin, että komissio ei voisi harjoittaa minkäänlaista valvontaa sen jälkeen, kun kansallinen hankintaviranomainen on tehnyt hankintapäätöksen. Jos näin kuitenkin olisi, c, d ja e alakohdan luonne ei olisi helposti ymmärrettävissä. Lisäksi b ja c alakohdan toimien välinen suhde oli epäselvä, ja niiden todellinen toiminta ja mahdolliset vaikutukset (yksittäin tai yhdessä) eivät myöskään olleet selkeitä.

1.10 Oikeusasiamies totesi, että komissio selitti kantelijalle myös sen tosiasiallista tai aiottua käsittelyä, jota se alun perin kutsui kantelijan "tapaukseksi" tai "kanteluksi", mukaan lukien tiedot konkreettisesta toimenpiteestä, jonka komissio lopulta toteutti tutkiakseen kantelijan sen tietoon saattamia kysymyksiä. Tältä osin oikeusasiamies totesi, että kuten edellä todettiin, komissio oli toistuvasti ilmoittanut kantelijalle, että se ei voinut toimia tuomioistuimen kaltaisessa tehtävässä.

Samalla komissio kuitenkin ilmoitti kantelijalle, että se "suhtautuu [kaikkiin] kanteluihin erittäin vakavasti". että se "toteuttaisi tapauksen lopullisen tutkinnan"; ja että se "pitäisi [hänen] ajan tasalla tämän tutkimuksen tuloksista". Tämän jälkeen komissio kutsui kantelijan Brysselissä pidettyyn kokoukseen ja ilmoitti hänelle etukäteen mahdollisista toimintavaihtoehdoista, kuten ulkoisesta tarkastuksesta tai asian saattamisesta OLAFin käsiteltäväksi.

Myöhemmin kantelijalle kuitenkin ilmoitettiin, että komission tällaisissa tapauksissa suorittamat tarkastukset ovat komission sisäisiä tarkoituksia varten eikä niitä ole suunniteltu hänen edukseen. ja että tällaisten tarkastusten tuloksia ei voida julkistaa. Häntä kehotettiin kääntymään Unkarin viranomaisten puoleen asian selvittämiseksi.

Oikeusasiamies päätteli tästä kirjeenvaihdosta, että kantelijalle ei itse asiassa annettu johdonmukaisia ja selkeitä tietoja erityisesti siitä, miten komissio oli käsitellyt hänen tapaustaan.

1.11 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies teki seuraavan asiaa koskevan ehdotuksen sovintoratkaisuksi:

Komissio voisi harkita antavansa kantelijalle i) selkeät ja täsmälliset tiedot sen roolista ja valtuuksista sen esille ottamien kysymysten osalta ja tällaisia kysymyksiä koskevien käytettävissä olevien toimien mahdollisista tuloksista, mukaan lukien viittaukset asiaa koskeviin oikeussääntöihin, ja ii) tiedot siitä, ilmoitetaanko asiaa koskevien komission tutkimusten tuloksista kantelijalle ja miten ne toimitetaan hänelle.

1.12 Vastauksessaan komissio kiitti oikeusasiamiestä hänen ehdotuksistaan ja totesi hyväksyvänsä ehdotetun sovintoratkaisun.

1.13 Oikeusasiamiehen ehdotuksen i kohdan osalta komissio liitti mukaan jäljennökset kirjeestä, jonka se oli lähettänyt kantelijalle vastauksena oikeusasiamiehen ehdotukseen. Kirjeen nelisivuinen liite sisälsi, kuten komissio sen kuvaili, a) asianmukaisen oikeusperustan tukemat tiedot komission laajentumisasioiden pääosaston asemasta ja toimivallasta niiden valitusten yhteydessä, jotka oli tehty EU:n ehdokasmaille ja mahdollisille ehdokasmaille EU:hun liittymistä varten myöntämän EU:n rahoitustuen hajautetun hallinnoinnin puitteissa käynnistetyissä tarjouskilpailumenettelyissä; ja b) asianmukaisen oikeusperustan tukemat tiedot toimista, joita laajentumisasioiden pääosasto voi toteuttaa tällaisten valtuuksien käytön seurauksena, sekä toimista, joihin kantelijalla voi olla oikeus.

1.14 Kantelija ei huomautuksissaan erityisesti kommentoinut edellä mainitun liitteen sisältöä.

1.15 Kun otetaan huomioon edellä mainitun nelisivuisen liitteen sisältö, oikeusasiamies katsoo, että tämä asiakirja sisältää selkeitä, riittävän yksityiskohtaisia ja täsmällisiä tietoja, joita tukevat lukuisat viittaukset asiaa koskeviin oikeudellisiin teksteihin, komission roolista ja toimivallasta kantelijan esille ottamissa kysymyksissä sekä näitä kysymyksiä koskevien käytettävissä olevien toimien mahdollisista tuloksista. Liite sisältää näin ollen tietoja, jotka näyttävät merkitsevän sovintoratkaisua koskevan oikeusasiamiehen ehdotuksen i osan hyväksymistä ja tyydyttävää täytäntöönpanoa. Ottaen huomioon myös sen, että kantelija ei ole esittänyt asiasta erityisiä huomautuksia, oikeusasiamies päättelee, että komissio on tämän tutkimuksen aikana toteuttanut asianmukaisia korjaavia toimia oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksen i osassa käsitellyn tapauksen osalta.

1.16 Vastauksena oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksen ii kohtaan komissio toimitti kantelijalle kaksi asiakirjaa, jotka komission kuvauksen mukaan sisältävät "ei-luottamuksellisen version pyydetyn tarkastuksen tuloksista ". Ensimmäinen asiakirja on nimeltään "Report on Hungary Biomass Tendering Procedures - Stage One Review". Toinen asiakirja, joka sisältää toisen vaiheen tarkastelun tulokset, on nimeltään "Unkarin biomassaa koskevia tarjouskilpailumenettelyjä koskevan kertomuksen päivitys (toimeksiantokoodi HU.5.48), jäljempänä 'toinen kertomus'. Molemmissa mietinnöissä on jätetty pois osia tekstistä, eli ne on pidetty luottamuksellisina.

1.17 Edellä esitetyn osalta kantelija on esittänyt huomautuksissaan tiivistetysti seuraavat huomautukset.

Ensinnäkään komissio ei ole vieläkään ilmoittanut kantajalle tämän komissiolle tekemän kantelun kohteena olevaa eturistiriitaa koskevien lopullisten tutkimustensa tuloksista. Kantelija muistutti, että hänelle ilmoitettiin 25 päivänä kesäkuuta 2003, että

"Koska eturistiriitaa koskeva väitteenne on hyvin vakava, olen tänään ollut jälleen yhteydessä Unkarin edustustoomme, ja tutkimme tapauksen lopullisesti tältä osin. Pidän teidät ajan tasalla tämän tutkimuksen tuloksista.

Toiseksi komission toimittamaa kertomusta on vaikea ymmärtää, koska merkittävä osa siitä on jätetty pois.

Kolmanneksi ei ole selvää, kuka mietinnön on laatinut, mutta sen laatimiseen on mennyt kauan.

1.18 Oikeusasiamies muistuttaa, että hänen sovintoratkaisuehdotuksensa ii osa oli, että komissio "voisi harkita tietojen antamista kantelijalle (...) (ii) siitä, ilmoitetaanko hänelle komission asiaa koskevan tutkimuksen tuloksista ja miten ne ilmoitetaan hänelle" (kursivointi tässä). Kuten edellä todettiin, komissio on vastannut tähän ehdotukseen lähettämällä kantelijalle kaksi asiakirjaa, jotka sisältävät komission ilmoituksen mukaisesti ei-luottamuksellisen version pyydetyn tarkastustutkimuksen tuloksista. Tutkittuaan näiden asiakirjojen (joista osa on poistettu luottamuksellisina) sisällön oikeusasiamies toteaa, että ne sisältävät todellakin tietoja komissiolle ilmeisesti suoritetun tarkastuksen tuloksista, jotka koskivat erityisesti Tanskan kilpailuviranomaisen vuonna 2002 tekemää kantelua ja siten myös kantelijan tapausta (3). Tämän tarkastustutkimuksen johtopäätös osoittaa, että Tanskan kilpailuviranomaisen kantelussa mainitut seikat eivät rasittaneet kyseistä tarjouskilpailumenettelyä. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että komissio on tämän tutkimuksen aikana toteuttanut asianmukaisia korjaavia toimia sovintoratkaisuehdotuksensa ii kohdassa käsitellyn asian osalta.

1.19 Kantelijan huomautuksissaan esittämien seikkojen osalta (ks. edellä 1.17 kohta) ja ottaen huomioon kantelijan huomautukset ja tausta-asiakirjat, jotka on otettu huomioon tämän tutkimuksen aloittamisessa, sekä sovintoratkaisuehdotuksessaan yksilöidyt asiaankuuluvat todennäköiset hallinnolliset epäkohdat oikeusasiamies haluaa todeta seuraavaa: Tarkasteltavana olevan tapauksen laajuus ei koskenut kysymystä komission hallussa olevien edellä mainittujen tarkastuskertomusten täydestä saatavuudesta eikä komission suorittaman tutkimuksen oikea-aikaisuudesta tai riittävyydestä. Nämä kysymykset ovat uusia, ja kantelija otti ne esille komission hänelle lähettämien tietojen perusteella, kuten oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksessa ehdotettiin. Kun otetaan huomioon myös oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdan määräys (4), oikeusasiamies ei pidä aiheellisena laajentaa tätä asiaa koskevan tutkimuksensa soveltamisalaa. Kantelija voi kuitenkin vapaasti tehdä asiaa koskevan uuden kantelun ilmoitettuaan asiasta komissiolle asianmukaisin hallinnollisin menettelyin.

2 Vahingonkorvausvaatimus

2.1 Kantelijan korvausvaatimuksen osalta (konsulttityötunnit, jotka hän käytti kantelussaan mainitun asian hoitamiseen) oikeusasiamies palauttaa mieleen sovintoratkaisua koskevan ehdotuksensa 2.11 kohdan, jossa hän totesi seuraavaa:

"Kantelijan väitteen osalta oikeusasiamies huomauttaa, että ei ole olemassa yleistä sääntöä, joka velvoittaisi komission maksamaan kantelijan vaatiman taloudellisen korvauksen. Oikeusasiamiehen tiedossa ei myöskään ole käsiteltävässä asiassa sellaisia erityisiä olosuhteita, joiden perusteella voitaisiin ajatella, että asia olisi toisin. Oikeusasiamiehen ehdotus sovintoratkaisuksi (...) ei näin ollen sisällä kantelijan vaatimusta."

Edellä esitetyn perusteella kantelijan väite ei ole perusteltu.

3 Päätelmä

Oikeusasiamies toteaa kantelua koskevien tutkimustensa perusteella, että komissio on tämän tutkimuksen aikana ja sovintoratkaisua koskevan ehdotuksensa mukaisesti ryhtynyt asianmukaisiin korjaaviin toimiin sovintoratkaisua koskevassa ehdotuksessa havaittujen puutteidensa korjaamiseksi. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, ettei komissiolla ole enää tältä osin hallinnollista epäkohtaa, ja lopettaa asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) EYVL L 248, s. 1.

(2) Varainhoitoasetuksen 101 artiklan ja sen soveltamissääntöjen (EYVL 2002, L 357, s. 1) 153 artiklan mukaisesti.

(3) Ensimmäisessä kertomuksessa, joka sisälsi ensimmäisen vaiheen tarkastelun, tehtiin täysin selväksi, että tarkastelu perustui Tanskan kilpailuviranomaisen vuonna 2002 toimittamaan kanteluun, ja siinä esitettiin kyseisen viranomaisen ilmaisemat erityiset huolenaiheet (kertomuksen 2 kohta ”Kantelun luonne”, s. 8). Mietinnössä mainitut huolenaiheet liittyivät eri kysymyksiin, jotka koskivat yhdenvertaista kohtelua sekä vapaan ja oikeudenmukaisen kilpailun periaatetta. Ne olivat lähinnä huolia, joita kantelija myöhemmin esitti erikseen komissiolle koko tämän tutkimuksen kohteena olleen tiedonannon ajan.

Ensimmäisessä kertomuksessa ”Päätelmät” (s. 6) todettiin, että ”työpöydän tarkastelun luonteen vuoksi [kaksi riviä on poistettu] ei ole vielä mahdollista päätellä, suosivatko tarjouspyyntöasiakirjoihin sisältyvät hyvin yksityiskohtaiset eritelmät tosiasiallisesti yhtäkään tarjouksentekijää, joka on olennaisilta osin Tanskan kilpailuviranomaisen kantelun ytimessä. Tästä voidaan tehdä johtopäätöksiä vasta [] sen jälkeen, kun on tarkasteltu tarjousten arviointia ja yksityiskohtaisia tarjouksia, jotka toteutetaan osana vaihetta 2, kuten edellä todettiin.”

Seuraavaan toisen vaiheen tarkastelua koskevaan kertomukseen sisältyy useita kohtia kantelijalle toimitetussa versiossa, jossa käsitellään nimenomaisesti edellä mainittuja huolenaiheita. Tarjouskilpailun uudelleentarkastelua koskevassa osassa todetaan seuraavaa:

”todettiin, että tarjouskilpailuasiakirjat oli laatinut avustuksen saajan nimittämä ja maksama asiantuntija mutta että sekä VATI että EU:n edustusto eivät olleet soveltaneet niihin tavanomaista uudelleentarkastelumenettelyä. (...) Tilintarkastustuomioistuin pani merkille, että yhdeksän tarjousta oli saatu (kahdeksan erää 2 varten) ja että kaksi näistä tarjouksista oli suljettu pois tarjouksen hallinnollisten vaatimusten noudattamatta jättämisen vuoksi. Lisäksi viisi niistä epäonnistui teknisessä vaatimustenmukaisuudessa useista eri syistä, eikä yksikään niistä liittynyt tanskalaisen tarjoajan moittimiin asioihin.”

Lisäksi kertomuksen päätelmissä todetaan kokonaisuudessaan seuraavaa:

”Vaikka vastaukset tarjouskilpailun uudelleentarkastelussa havaittuihin ongelmiin eivät olleet täysin tyydyttäviä, mikään havaituista ongelmista ei liittynyt tehtyyn valitukseen. Erityisesti on huomattava, että yhdeksän tarjoajaa tuli eri maista, viisi Unkarista, yksi Saksasta, kaksi Itävallasta ja yksi Tanskasta. Esiin nousseet kysymykset [lyhyt teksti poistettu] eivät näytä aiheuttaneen erityisiä vaikeuksia näille tarjoajille.”

(4) Säännöksen mukaan ennen oikeusasiamiehelle tehtävää kantelua asianomaiseen toimielimeen on sovellettava asianmukaisia hallinnollisia menettelyjä, jotka liittyvät kanteluun sisältyviin väitteisiin. Tämän vaatimuksen tarkoituksena on antaa asianomaiselle toimielimelle tai elimelle mahdollisuus korjata käyttäytymistään tai ainakin selittää itseään ennen kantelun tekemistä oikeusasiamiehelle ja sen jälkeen, jos kantelu tehdään oikeusasiamiehelle, jotta oikeusasiamies voi ottaa huomioon toimielimen vastauksen tehdessään päätöksen siitä, onko tutkimuksen aloittamiselle riittävät perusteet. Oikeusasiamies huomauttaa erityisesti asiakirjojen (kokonaan tai osittain) saamisesta tutustuttavaksi, että nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa on kyse Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 45, s. 43) mukaisen hakemuksen tekemisestä.