Strasbourg, 23. toukokuuta 2008

Hyvä X

Kantelitte 24. elokuuta 2005 Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan komission tarjouksesta muuttaa sopimussuhteinen asemanne paikallisesta toimihenkilöstä sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi.

Toimitin kantelun 25.10.2005 komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 10. maaliskuuta 2006. Toimitin sen Teille 29. maaliskuuta 2006 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Tein 6. joulukuuta 2006 komissiolle ehdotuksia sovintoratkaisun löytämiseksi teidän tapauksessanne. Komissio antoi lausuntonsa 27. helmikuuta 2007. Toimitin sen Teille yhdessä 16. maaliskuuta 2007 lähettämänne huomautusten esittämistä koskevan pyynnön kanssa.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

Pyydän anteeksi aikaa, joka kuluu lopullisen arvioinnin tekemiseen asiassanne.

KILPAILUKYKY

Kantelu koski Euroopan komission [ammattiryhmä A:lle] paikallisina toimihenkilöinä tekemiä tarjouksia muuttaa sopimussuhteinen asemansa paikallisista toimihenkilöistä sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi.

Kantelija, joka on paikallinen toimihenkilö, joka työskentelee [ammattiryhmässä A] komission Münchenin-edustustossa, sai 8. huhtikuuta 2005 tarjouksen sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi tulemisesta. Tarjouksesta kävi selvästi ilmi, että kantelija sijoitettaisiin tehtäväryhmän I palkkaluokan 1 palkkatasolle 1 eli sopimussuhteisten toimihenkilöiden alimmalle palkkatasolle. Tarjouksessa todettiin, että jos kantelija hyväksyy sen, hänet nimitetään kaudeksi, joka alkaa 1 päivänä toukokuuta 2005.

Työskenneltyään komissiossa yli kymmenen vuotta kantelija katsoi, että tarjoukseen sisältynyt luokitus ei ollut oikeudenmukainen. Hän ilmaisi tyytymättömyytensä komission hallinnon pääosastolle (ADMIN) 11. huhtikuuta 2005 lähettämässään sähköpostiviestissä, jonka jälkeen hän sai lisätietoja hänelle tarjotusta uudesta sopimuksesta. Henkilöstön ja hallinnon pääosastolle 14. huhtikuuta 2005 lähettämässään sähköpostiviestissä kantelija ilmaisi uudelleen valituksensa ja korosti tällä kertaa, että hänelle tarjottu sopimus merkitsisi sitä, että hänen olisi maksettava sosiaalivakuutus, kuten hänen eläkemaksunsa. Hän totesi, että hänen nykyisen elintasonsa säilyttämiseksi hänen palkkaluokkansa sopimussuhteisena toimihenkilönä olisi oltava tehtäväryhmän I palkkaluokan 3 palkkataso 5.

Henkilöstön ja hallinnon pääosaston virkamies vastasi kantelijan 14 päivänä huhtikuuta 2005 lähettämään sähköpostiviestiin 15 päivänä huhtikuuta 2005. Hän ilmoitti kantelijalle, että koska hän itse oli saksalainen, hän arvosti täysin kantelijan näkemystä sosiaaliturvamaksuista. Hän totesi myös, että koska komissio saattoi tarjota hänelle sopimusta ainoastaan palkkaluokan 1 palkkatasolla 1, hän ymmärsi täysin kantelijan päätöksen olla hyväksymättä tarjousta tulla sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi.

Euroopan oikeusasiamies aloitti 25. lokakuuta 2005 tutkimuksen seuraavista väitteistä ja väitteistä:

1. Oli kohtuutonta tehdä kantelijalle työtarjous sopimussuhteisena toimihenkilönä, vaikka tämä tarjous merkitsisi tosiasiassa sitä, että kantelija sijoitettaisiin nykyistä palkkaluokkaa alempaan palkkaluokkaan. Hän väitti, että hänen työkokemuksensa pituus ja sen luonne olisi pitänyt ottaa huomioon, jotta hänet olisi voitu sijoittaa nykyiseen palkkaryhmäänsä verrattavissa olevaan palkkaryhmään.
2. Oli kohtuutonta tehdä (kantelijalle itselleen ja muille [hänen ammattiryhmäänsä kuuluville henkilöille] komission lähetystöissä) työtarjouksia, joissa ei määrättäisi voimassa olevien sopimusten perusteella saaduista korvauksista.

Kantelija väitti, että uusien sopimussuhteisten toimihenkilöiden työtarjousten olisi annettava hänelle ja hänen kanssaan samankaltaisissa tehtävissä toimiville kollegoille mahdollisuus säilyttää elintaso, joka heillä oli tarjouksen tekohetkellä.

KYSYMYS

Komission lausunto

Kantelusta antamassaan lausunnossa komissio esitti seuraavat huomautukset:

Taustaa

Kantelija oli paikallinen toimihenkilö, joka työskenteli toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella komission Münchenin-edustustossa. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 2 artiklan mukaisesti komission oli tehtävä sopimussuhteisen toimihenkilön työtarjous ennen 1. toukokuuta 2005.

Paikalliset toimihenkilöt ovat komission palveluksessa olevia yksityisoikeudellisia toimihenkilöitä, joihin sovelletaan kansallista työlainsäädäntöä (tässä tapauksessa Saksan lainsäädäntöä), kun taas sopimussuhteiset toimihenkilöt ovat muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluvaa henkilöstösääntöjen alaista henkilöstöä. Nämä kaksi järjestelmää ovat erillisiä, ja niissä on erilaisia säännöksiä oikeuksien ja velvollisuuksien järjestelmistä, korvauksista, luokitusehdoista, sairausvakuutuksesta jne., jotka eivät ole suoraan vertailukelpoisia.

Komissio luokitteli kantelijan suorittamat tehtävät tehtäväryhmän I tehtäviksi. Kantelijalle ilmoitettiin, että hänelle tarjottaisiin sopimusta sopimussuhteisten toimihenkilöiden järjestelmän palkkaluokan 1 tasolla 1.

Maaliskuussa 2005 järjestettiin tiedotustilaisuuksia kaikille edustustoissa työskenteleville paikallisille toimihenkilöille. Näissä tiedotustilaisuuksissa komission edustajat kertoivat siirtymisestä kyseiseen henkilöstöön.

Komissio toimitti kantelijalle 14 päivänä huhtikuuta 2005 yksityiskohtaisia tietoja sopimussuhteisten toimihenkilöiden järjestelmän mukaisista palkkatasoista ja muista etuuksista, kuten eläkejärjestelmästä. Kantelija puolestaan ilmoitti komissiolle, ettei hän halunnut saada virallista sopimustarjousta sopimussuhteisena toimihenkilönä.

Komission huomautukset kantelijan väitteistä
Alustava huomautus

Aluksi on huomattava, että kantelijalla oli mahdollisuus tehdä valitus henkilöstösääntöjen 90 artiklan säännösten nojalla, joita sovellettiin vastaavasti paikalliseen henkilöstöön (hallinnollinen huomautus nro 110-2004/10.09.2004, alaviite 2 (1)). Kantelija ei kuitenkaan käyttänyt tätä mahdollisuutta, vaan kanteli oikeusasiamiehelle.

Ensimmäinen väite

Komissio sovelsi samoja perusteita kaikkiin edustustoissa työskenteleviin paikallisiin toimihenkilöihin, jotka kuuluivat muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 2 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Paikalliset toimihenkilöt luokiteltiin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 86 artiklan 1 kohdan iv alakohdassa vahvistettujen palkkaluokkien määrittämistä koskevien sääntöjen ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista ja käyttöä koskevien komission yleisten täytäntöönpanosäännösten mukaisesti. Näissä säännöissä todettiin nimenomaisesti, että tehtäväryhmään I palkatut sopimussuhteiset toimihenkilöt voidaan sijoittaa ainoastaan palkkaluokan 1 ensimmäiselle palkkatasolle, mikä tarkoittaa, että aiempien työsopimustyyppien perusteella hankittua työkokemusta ei voida ottaa huomioon.

Toinen väite

Korvausten osalta komissio korosti, että nämä kaksi järjestelmää (paikallisten toimihenkilöiden ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden järjestelmät) eivät olleet suoraan vertailukelpoisia. Komissio ei voinut myöntää henkilöstölle muita lisäkorvauksia kuin ne, joista säädetään palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 2 artiklan 2 kohdassa liitteessä olevan 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa soveltamissäännöissä.

Päätelmä

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että kantelijan väitteet ja väite olivat perusteettomia.

Kantelijan huomautukset

Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija pysytti kantelunsa ja esitti useita lisähuomautuksia:

1. Saksan työlainsäädännössä kiellettiin sellaisten uusien työsopimusten tarjoaminen, jotka johtaisivat epäedullisempiin sosiaalietuuksiin esimerkiksi vakuutusten ja lomien osalta. Komissio ei ole noudattanut tätä periaatetta nyt käsiteltävässä asiassa.
2. Vaikka olisikin oikein todeta, että tehtäväryhmään I palkatut sopimussuhteiset toimihenkilöt voidaan ottaa palvelukseen ainoastaan palkkaluokan 1 ensimmäiselle palkkatasolle (ja että näin ollen aiempien työsopimustyyppien perusteella hankittua työkokemusta ei voida ottaa huomioon), kantelijan tehtävien tarkastelu osoittaa selvästi, että hän ei kuulunut tehtäväryhmään I vaan tehtäväryhmään II. Komission tiedotustilaisuuksissaan toimittamien tietojen mukaan tehtäväryhmän II henkilöstön kokemus otettaisiin huomioon heidän luokittelussaan uudessa järjestelmässä.
3. Vaikka kyseessä olisi ollut henkilöstön "uusi" työsuhde (vaikka henkilöstö oli jo työskennellyt muuntyyppisissä sopimuksissa), kantelija olisi pitänyt sijoittaa tehtäväryhmään II tai III, koska hänellä oli korkeakoulututkinto (muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen IV osaston 3 luvun 2 b artikla).

Oikeusasiamiehen pyrkimys sovintoratkaisuun (2)

Oikeusasiamies totesi, että komissio katsoi, että i) se ei voinut myöntää sopimussuhteisille toimihenkilöille muita korvauksia kuin niitä, joista säädetään asiaa koskevissa täytäntöönpanosäännöissä, ja ii) se oli oman harkintansa mukaan vahvistanut nämä säännöt ja että se oli päättänyt olla tekemättä niin. Oikeusasiamies totesi alustavasti, että tätä komission kantaa voidaan pitää hallinnollisena epäkohtana. Tämän vuoksi hän teki seuraavat ehdotukset sovintoratkaisun löytämiseksi:

Oikeusasiamies kehottaa komissiota harkitsemaan

i) antaa [palvelussuhteen ehtojen] liitteessä olevan 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti yleiset säännökset, joilla pannaan täytäntöön saman liitteen 2 artiklan 2 kohta;

ii) tarjoaa kantelijalle toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta sopimussuhteisena toimihenkilönä;

iii) samalla ilmoittaen hänelle edellä mainitun liitteen 2 artiklan 2 kohdan soveltamista koskevista yleisistä säännöksistään.(3)

Komissio hylkäsi nämä ehdotukset.

Oikeusasiamiehen ja komission tekemiin havaintoihin ja huomautuksiin viitataan jäljempänä päätöksen osassa.

PÄÄTÖS

1 Alustavat huomautukset

1.1 Euroopan komissio katsoi lausunnossaan, että kantelijalla oli ollut mahdollisuus hakea muutosta paikalliseen henkilöstöön analogisesti sovellettavan henkilöstösääntöjen 90 artiklan mukaisesti (hallinnollinen ilmoitus nro 110-2004/10.09.2004, alaviite 2). Kantelija ei kuitenkaan ollut käyttänyt tätä tilaisuutta hyväkseen vaan oli sen sijaan tehnyt kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle. Komissio vastasi kuitenkin kahteen oikeusasiamiehen tutkittavana olleeseen syytökseen.

1.2 Edellä mainitun komission väitteen osalta oikeusasiamies pani merkille komission kannan ja siinä mainitun viittauksen. Komission mainitsema alaviite sisältyi edellä mainitun hallinnollisen ilmoituksen varsinaisen tekstin seuraavaan osaan:

”2.1. Kuka voi esittää pyynnön?

Henkilö, johon sovelletaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä, sekä soveltuvin osin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluvat väliaikaiset toimihenkilöt, ylimääräiset toimihenkilöt, sopimussuhteiset toimihenkilöt ja erityisneuvonantajat voivat esittää henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukaisen pyynnön nimittävälle viranomaiselle tai viranomaiselle, jolla on toimivalta tehdä työsopimuksia.

Henkilöstösäännöissä tarkoitettuja henkilöitä eivät ole ainoastaan edellä luetellut palveluksessa olevat toimihenkilöt vaan myös muut ura-alueet, kuten vakinaistamista odottavat koeajalla olevat, entiset toimihenkilöt, heidän oikeudenomistajansa kuolemantapauksessa ja kilpailun hakijat [alaviite 2 (4)]”.

Hallinnollisen ilmoituksen edellä mainitun osan sisältö, alaviite 2 mukaan luettuna, toistetaan olennaisilta osin tiedonannon osassa "Kuka voi tehdä valituksen?" (osa 5, kursivointi tässä). Molemmissa alaviitteissä viitataan ainoastaan paikallisten toimihenkilöiden mahdollisuuteen esittää pyyntöjä. Hallinnollinen tiedonanto ei näin ollen ole nimenomainen peruste sille, että paikallisilla toimihenkilöillä olisi henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti oikeus tehdä valituksia.

Oikeusasiamies huomautti myös, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen V osasto, joka on paikallista henkilöstöä koskevat säännöt sisältävä peruslainsäädäntö, sekä paikallista henkilöstöä koskevat komission täytäntöönpanosäännökset (5) eivät näytä muodostavan nimenomaista oikeusperustaa komission edellä mainitulle kannalle. Sitä vastoin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 luvun 46 artiklassa ja 10 luvun 117 artiklassa säädetään nimenomaisesti, että "henkilöstösääntöjen VII osastoa, joka koskee muutoksenhakua, sovelletaan vastaavasti" väliaikaisiin toimihenkilöihin ja sopimussuhteisiin toimihenkilöihin.

Lisäksi oikeusasiamies totesi, että tässä tapauksessa kantelija oli esittänyt valituksensa komission hallinnon pääosastolle kahdessa sähköpostiviestissä (päivätty 11. huhtikuuta ja 14. huhtikuuta 2005). Lisäksi komissio oli päättänyt vastata täysimääräisesti oikeusasiamiehen tutkittaviksi ottamiin väitteisiin ja vaatimuksiin. Näissä olosuhteissa ja edellä mainitut seikat huomioon ottaen oikeusasiamies katsoi aiheelliseksi ja ohjesääntönsä 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti (6) arvioida kantelijan väitteiden ja käsiteltävänä olevassa asiassa tutkittaviksi otettujen vaatimusten perusteltavuutta.

1.3 Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija pitäytyi kantelussaan ja esitti useita lisähuomautuksia: i) Saksan työlainsäädännössä kiellettiin sellaisten uusien työsopimusten tarjoaminen, jotka johtaisivat epäedullisempiin sosiaalietuuksiin esimerkiksi vakuutusten ja lomien osalta. Komissio ei ole noudattanut tätä periaatetta nyt käsiteltävässä asiassa. ii) Vaikka olisikin oikein todeta, että tehtäväryhmään I palkatut sopimussuhteiset toimihenkilöt voidaan ottaa palvelukseen ainoastaan palkkaluokan 1 ensimmäiselle palkkatasolle (ja että näin ollen aiempien työsopimustyyppien perusteella hankittua työkokemusta ei voida ottaa huomioon), kantelijan tehtävien tutkiminen osoittaisi selvästi, että hän ei kuulunut tehtäväryhmään I vaan tehtäväryhmään II. Komission tiedotustilaisuuksissaan toimittamien tietojen mukaan tehtäväryhmän II henkilöstön kokemus otettaisiin huomioon heidän luokittelussaan uudessa järjestelmässä. iii) Vaikka kyseessä oleva tilanne olisi koskenut henkilöstön "uutta" palvelukseenottoa (vaikka kyseinen henkilöstö oli jo työskennellyt muuntyyppisillä sopimuksilla), kantelija olisi pitänyt sijoittaa tehtäväryhmään II tai III, koska hänellä oli korkeakoulututkinto (muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot, IV osaston 3 luku, 82 artiklan 2 kohdan b alakohta).

1.4 Oikeusasiamies katsoi, että nämä seikat olivat pohjimmiltaan uusia väitteitä, joita ei ilmeisesti ollut toimitettu komissiolle. Tältä osin kantelija ei näyttänyt käyttäneen kaikkia sisäisiä muutoksenhakukeinoja, kuten edellä mainitussa oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 8 kohdassa edellytetään. Oikeusasiamies ei näin ollen voinut käsitellä näiden väitteiden perusteltavuutta.

2 Pääasialliset riidanalaiset kysymykset

2.1 Kantelija väitti, että oli kohtuutonta, että komissio teki hänelle työtarjouksen sopimussuhteisena toimihenkilönä, mikä i) merkitsisi käytännössä sitä, että hänet sijoitettaisiin alempaan palkkaryhmään kuin se, jota hän oli käyttänyt paikallisena toimihenkilönä tarjouksen tekohetkellä, ja ii) ei sisältänyt korvauksia, joita hän sai voimassa olevan sopimuksensa perusteella. Hän väitti, että uusien sopimussuhteisen toimihenkilön työtarjousten olisi annettava hänelle ja hänen kanssaan samanlaisissa tehtävissä toimiville kollegoille mahdollisuus säilyttää elintaso, joka hänellä oli tarjouksen tekohetkellä.

2.2 Lausunnossaan komissio totesi soveltavansa samoja perusteita kaikkiin edustustoissa työskenteleviin paikallisiin toimihenkilöihin, jotka kuuluvat muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 2 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Paikalliset toimihenkilöt luokiteltiin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 86 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen palkkaluokkien määrittämistä koskevien sääntöjen ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden palkkaamista ja käyttöä koskevien komission yleisten täytäntöönpanosäännösten mukaisesti. Säännöissä todetaan nimenomaisesti, että tehtäväryhmään I kuuluvat sopimussuhteiset toimihenkilöt voidaan ottaa palvelukseen ainoastaan palkkaluokan 1 ensimmäiseltä palkkatasolta. Komissio toimitti kantelijalle 14 päivänä huhtikuuta 2005 yksityiskohtaisia tietoja sopimussuhteisten toimihenkilöiden järjestelmän mukaisista palkkatasoista ja muista etuuksista, kuten eläkejärjestelmästä.

Korvausten osalta komissio korosti, että nämä kaksi järjestelmää (paikallisten toimihenkilöiden ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden järjestelmät) eivät olleet suoraan vertailukelpoisia, koska oikeuksien ja velvollisuuksien, korvausten, sairausvakuutuksen jne. järjestelmät olivat erilaisia. Vastaavasti komissio ei voinut myöntää lisäkorvauksia muille sopimussuhteisille toimihenkilöille kuin niille, joista oli muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 2 artiklan 2 kohdan nojalla säädetty saman liitteen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa soveltamissäännöissä.

2.3 Huomautuksissaan kantelija pysytti väitteensä ja vaatimuksensa.

2.4 Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevassa 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 6 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun viranomaisen on [ muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen] mukaisesti tarjottava toistaiseksi voimassa olevaa sopimussuhteisen toimihenkilön työsuhdetta jokaiselle yhteisöjen palveluksessa 1.5.2004 olevalle henkilölle, jolla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus paikallisena toimihenkilönä Euroopan unionissa tai kansallisen lainsäädännön nojalla jossakin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuista virastoista ja yhteisöistä. Palvelustarjouksen on perustuttava toimihenkilön sopimussuhteisena toimihenkilönä suorittamien tehtävien arviointiin. Kyseinen sopimus tulee voimaan viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2005. Tällaiseen sopimukseen ei sovelleta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 84 artiklaa.

2. Jos sopimustarjouksen hyväksyvän toimihenkilön luokittelu johtaa palkan alenemiseen, toimielin voi maksaa lisäsumman ottaen huomioon työskentelyjäsenvaltion vero-, sosiaaliturva- ja eläkelainsäädännön ja sopimussuhteiseen toimihenkilöön sovellettavien asiaa koskevien säännösten välisen erotuksen.

3. Kukin toimielin antaa tarvittaessa 1 ja 2 kohdan täytäntöönpanoa koskevat yleiset säännökset henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti.

4. Toimihenkilö, joka ei hyväksy 1 kohdassa tarkoitettua tarjousta, voi säilyttää sopimussuhteensa toimielimeen.”

Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 86 artiklan 1 kohdassa säädetään kokonaisuudessaan seuraavaa:

”1. Edellä 3 a artiklassa tarkoitettuja sopimussuhteisia toimihenkilöitä otetaan palvelukseen ainoastaan

i) palkkaluokkiin 13, 14 tai 16 tehtäväryhmän IV osalta,
ii) palkkaluokkiin 8, 9 tai 10 tehtäväryhmän III osalta,
iii) palkkaluokkiin 4 tai 5 tehtäväryhmän II osalta ja
iv) palkkaluokkaan 1 tehtäväryhmän I osalta.”

Komissio hyväksyi GPI-indikaattorit 7 päivänä huhtikuuta 2004 (7). Nämä yleiset tulosindikaattorit eivät kuitenkaan sisällä yleisiä säännöksiä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 2 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta.

2.5 Oikeusasiamies totesi sovintoratkaisua koskevassa ehdotuksessaan, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, että sopimustarjouksen hyväksyvän toimihenkilön luokittelu voi johtaa palkkojen alenemiseen, minkä vuoksi toimielin voi maksaa lisäsumman, kun otetaan huomioon (paikallisen henkilöstön) asemajäsenvaltion vero-, sosiaaliturva- ja eläkelainsäädännön ja sopimussuhteiseen toimihenkilöön sovellettavien asiaa koskevien säännösten väliset erot. Tältä osin komissio oli huomauttanut, että paikalliset toimihenkilöt ovat komission palveluksessa yksityisoikeudellisessa yhteydenpidossa työskentelevää henkilöstöä, johon sovelletaan kansallista työlainsäädäntöä (tässä tapauksessa Saksan lainsäädäntöä). Komissio selitti myös, että sopimussuhteiset toimihenkilöt olivat muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluvaa henkilöstösääntöjen alaista henkilöstöä. Lisäksi se korosti, että nämä kaksi järjestelmää olivat erillisiä ja että niissä oli erilaisia säännöksiä, jotka koskivat oikeuksia ja velvollisuuksia, korvauksia, luokitusehtoja, sairausvakuutusta jne. koskevia järjestelmiä, jotka eivät olleet suoraan vertailukelpoisia. Lisäksi kantelija oli ilmoittanut, että hänen nykyisen elintasonsa säilyttämiseksi hänen palkkaluokkansa sopimussuhteisena toimihenkilönä olisi oltava tehtäväryhmän I palkkaluokan 3 palkkataso 5. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 86 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehtäväryhmän I sopimussuhteiset toimihenkilöt otettiin kuitenkin palvelukseen ainoastaan palkkaluokkaan 1 (8). Yleisemmällä tasolla muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa ei asetettu toimielimille kantelijan ehdottamia velvoitteita. Edellä esitetyn perusteella kantelijan väitteet ja asiaa koskeva vaatimus, siltä osin kuin niillä pyrittiin velvoittamaan komissio tarjoamaan hänelle sopimusta, jossa hänet sijoitettiin hänen nykyistä palkkataulukkoaan vastaavaan palkkataulukkoon ja jossa määrättiin nykyisen (paikallista henkilöstöä koskevan) sopimuksen perusteella saaduista korvauksista, eivät vaikuttaneet perustelluilta.

2.6 Oikeusasiamies kuitenkin ymmärsi, että tutkinnan kohteena olevat väitteet ja vaatimukset koskivat (ei ainoastaan edellä käsiteltyä velvoitetta, vaan myös komission mahdollisuutta myöntää sopimussuhteisille toimihenkilöille korvauksia, joiden avulla he voisivat säilyttää palkkatasonsa, jotka ovat verrattavissa tai lähellä niitä, joihin heillä oli oikeus paikallisena henkilöstönä.

Komissio, joka näytti myös ymmärtäneen kantelijan väitteet ja väitteen edellä esitetyssä merkityksessä, oli todennut, että se ei voinut myöntää sopimussuhteisille toimihenkilöille muita korvauksia kuin ne, joista säädetään asiaa koskevissa soveltamissäännöissä, jotka se oli antanut muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tämä toteamus, luettuna yhdessä tällaisten täytäntöönpanosääntöjen puuttumisen kanssa, näytti viittaavan siihen, että komissio katsoi, että sillä oli harkintavaltaa tällaisten sääntöjen vahvistamisessa.

2.7 Oikeusasiamies päätteli alustavasti, että edellä mainittu kanta ei vaikuttanut olevan sopusoinnussa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 2 artiklan 2 ja 3 kohdan kanssa ja että näin ollen kantelijalle tehty sopimustarjous oli tehty olosuhteissa, joiden voitiin katsoa merkitsevän komission hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies teki näin ollen edellä mainitut sovintoratkaisua koskevat ehdotukset. Oikeusasiamiehen havainnot olivat seuraavat:

Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa ei todeta, että toimielimillä olisi komission mainitsema harkintavalta (9). Päinvastoin 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, että "kunkin toimielimen on annettava yleiset säännökset … 2 kohdan soveltamisesta" (kursivointi tässä). Näin ollen yleisten säännösten antamisesta liitteen 2 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanemiseksi säädettiin pakottavalla säännöksellä", joka tavallisesti luo velvoitteen, joka on vailla hallinnollista harkintavaltaa. Lisäksi kukin toimielin täyttää tämän velvoitteen" tarvittaessa" ("s'il y a lieu", ranskankielisen toisinnon mukaan; "erforderlichenfalls" saksankielisen version mukaan). Tämä ilmaus ei kumonnut pakollista ilmausta ", vaan siinä ainoastaan viitattiin 2 artiklan 2 kohdassa mainittuun mahdollisuuteen ja asetettiin siten edellytys edellä mainitun velvoitteen luomiselle. Näin ollen toimielimen ei tarvitsisi antaa tällaisia täytäntöönpanosäännöksiä, jos se ei ottaisi palvelukseensa paikallisia toimihenkilöitä tai jos sopimustarjouksen hyväksyvien toimihenkilöiden luokittelu ei johtaisi heidän palkkansa alenemiseen. Toimielimen olisi kuitenkin annettava yleiset säännökset 2 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta, jos sen suorittama toimihenkilöiden luokittelu sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi johtaisi heidän palkkansa alenemiseen. Näin ei tapahtunut tässä tapauksessa, vaikka vaikutti siltä, että komissio olisi voinut kohtuudella ennakoida (ja joka tapauksessa saada varoituksen siitä), että kantelijan (ja muiden vastaavassa tilanteessa olevien, kuten kantelija väittää ja joita komissio ei ole kiistänyt) luokittelu sopimussuhteiseksi henkilöstöksi johtaisi palkan alenemiseen. Tältä osin on viitattava 2 artiklan 2 kohdassa yksilöityyn tapaukseen eli tapaukseen, jossa sopimustarjouksen hyväksyvän toimihenkilön luokittelu johtaisi palkan alenemiseen. Tällaisessa tapauksessa toimihenkilö ei selvästikään voisi tehdä tietoon perustuvaa päätöstä siitä, hyväksyykö hän sopimustarjouksen, ilman yleisiä säännöksiä, joilla pannaan täytäntöön 2 artiklan 2 kohta ja joissa viitataan erityisesti siihen, miten toimielin käyttäisi harkintavaltaansa maksaa lisäsumma ja mikä tämä summa voisi olla.

2.8 Vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen komissio esitti seuraavat tiedot ja huomautukset:

Komissio katsoi, että oikeusasiamiehen ehdotukset sovintoratkaisuksi eivät perustuneet kyseistä tilannetta koskeviin täydellisiin tietoihin.

Komissio oli eri mieltä oikeusasiamiehen tulkinnasta, jonka mukaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 2 artiklan 3 kohdan mukaan komission on hyväksyttävä yleiset tuotantopanokset liitteessä olevan 2 artiklan 1 ja 2 kohdan osalta.

Liitteen 2 artiklan 3 kohtaan sisältyi englanninkielinen ilmaisu "as necessary" ("s'il y a lieu" ranskaksi tai "erforderlichenfalls" saksaksi):

”3. Kukin toimielin antaa tarvittaessa 1 ja 2 kohdan täytäntöönpanoa koskevat yleiset säännökset henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti."

Komissio katsoi, että 2 artiklan 3 kohtaa olisi luettava yhdessä 2 artiklan 2 kohdan kanssa, jossa todetaan seuraavaa:

”2. Jos sopimustarjouksen hyväksyvän toimihenkilön luokittelu johtaa palkan alenemiseen, toimielin voi maksaa lisäsumman ottaen huomioon työskentelyjäsenvaltion vero-, sosiaaliturva- ja eläkelainsäädännön ja sopimussuhteiseen toimihenkilöön sovellettavien asiaa koskevien säännösten välisen erotuksen" (kursivointi tässä).

Sanan "voi" (tai "la faculté" ranskaksi tai "kann" saksaksi) käyttö osoittaa selvästi lainsäätäjän aikomuksen tehdä tällaisista toimenpiteistä vapaaehtoisia ja asianomaisen toimielimen harkinnan mukaan. Komissio otti asianmukaisesti huomioon tällaisten täytäntöönpanosäännösten tarpeen ja totesi, että tämä toimenpide ei ollut tarpeen edustustoissa työskentelevien paikallisten toimihenkilöiden erityistapauksessa, kuten jäljempänä selitetään.

Komissio totesi, että se oli itse asiassa antanut täytäntöönpanosäännöksiä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Näissä täytäntöönpanosäännöksissä (K(2005)1287) vahvistetaan komission tämän liitteen 2 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi toteuttamien toimenpiteiden rajat ja soveltamisala. Nämä GPI-indikaattorit eivät kuitenkaan kattaneet edustustoissa työskentelevien paikallisten toimihenkilöiden luokkaa. Komissio ja sen henkilöstön edustajat järjestivät kuulemiskokouksia siitä, olisiko edustustoissa työskentelevien paikallisten toimihenkilöiden osalta toteutettava vastaavia toimenpiteitä. Tämän varapuheenjohtaja Kallasin kanssa käydyn poliittisen kuulemisen tuloksena komissio päätti, ettei edustustoissa työskenteleville paikallisille toimihenkilöille ole tarpeen hyväksyä yleisiä tulosindikaattoreita. Komissio liitti tämän poliittisen kuulemisen pöytäkirjan sovintoratkaisuehdotusta koskevaan vastaukseensa.

Oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksen ii ja iii kohdan osalta komission lähestymistapaa näihin kysymyksiin (riippumatta siitä, olisiko komission hyväksyttävä GPI-indikaattorit koko muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 2 artiklan soveltamisalaan kuuluvalle henkilöstölle) tarkasteltiin näin ollen erittäin huolellisesti. Tästä huolellisesta harkinnasta saatiin näyttöä henkilöstön edustajien laajoissa kuulemisissa. Komission näkemys, jonka mukaan se sovelsi tasapainoista lähestymistapaa, sai vahvistuksen siitä, että siitä oli mahdollista päästä yhteisymmärrykseen henkilöstöliittojen kanssa. Näin ollen komissio katsoi, että nyt olisi epäasianmukaista muuttaa kantaa ja ottaa käyttöön GPI:t.

Lisäksi kaikki liitteessä olevassa 2 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet oli toteutettava ennen 1 päivää toukokuuta 2005. Voitaisiin myös pohtia oikeusperustaa komission päätökselle soveltaa näitä sääntöjä taannehtivasti lähes kaksi vuotta myöhemmin.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut lisäseikat, komissio ei katsonut voivansa noudattaa oikeusasiamiehen ehdotusta sovintoratkaisusta.

2.9 Edellä mainitun sovintoratkaisua koskevan ehdotuksen ja komission siihen antaman vastauksen osalta oikeusasiamies esittää seuraavat huomiot.

2.10 Komissio on tulkinnut liitteessä olevan 2 artiklan 2 ja 3 kohtaa siten, ettei se ole rikkonut 2 artiklan 3 kohtaa, koska sillä ei ollut velvollisuutta antaa yleisiä säännöksiä 2 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanemiseksi. Oikeusasiamies omaksui sovintoratkaisuehdotuksessaan erilaisen lähestymistavan, jota komissio ei hyväksynyt.

2.11 Asetuksen 2 artiklan 3 kohdan muotoilu aiheuttaa huomattavaa oikeudellista epävarmuutta sen täsmällisestä merkityksestä eli siitä, olisiko toimielimen annettava 2 artiklan 2 kohdan yleiset täytäntöönpanosäännökset nyt käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa. Otettuaan huomioon komission oikeudelliset perustelut, jotka se esitti vastauksessaan sovintoratkaisuehdotukseen, ja sen, että yhteisöjen tuomioistuimet eivät näytä erityisesti käsitelleen edellä mainittua kysymystä, oikeusasiamies katsoo, että komission lähestymistapa edellä mainittuun oikeudelliseen ongelmaan on kohtuullinen. Näin on, vaikka se ei välttämättä vastaa ainoaa järkevää tulkintaa 2 artiklan 3 kohdasta, kuten oikeusasiamiehen analyysi sovintoratkaisuehdotuksessaan tässä tapauksessa osoittaa. Näissä olosuhteissa ja edellä 2.5 kohdassa esittämiensä huomautusten perusteella oikeusasiamies päättelee, ettei komissio ole syyllistynyt käsiteltävässä asiassa hallinnolliseen epäkohtaan.

3 Päätelmä

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

1. Jos palvelussuhteen ehtoja koskevissa säännöissä niin määrätään, paikallinen henkilöstö voi esittää pyynnön toimivaltaiselle viranomaiselle samalla tavoin kuin virkamiehet. Paikallisen henkilöstön ja toimielimen välisiä riita-asioita ei kuitenkaan voida saattaa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tai Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi: heidät on ensin saatettava toimivaltaisen tuomioistuimen ratkaistavaksi sen paikkakunnan lainsäädännön mukaisesti, jossa toimihenkilöt hoitavat tehtäviään. (palvelussuhteen ehtojen 122 artikla)".

(2) Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdassa määrätään, että oikeusasiamies pyrkii mahdollisuuksien mukaan löytämään asianomaisen toimielimen kanssa ratkaisun hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi ja kantelijan tyydyttämiseksi.

(3) Oikeusasiamies toteaa, että i) kuten kantelija on väittänyt ja mitä komissio ei ole kiistänyt, on myös muita henkilöstön jäseniä, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin kantelija; ja ii) säännökset, joilla pannaan täytäntöön liitteessä olevan 2 artiklan 2 kohta, ovat joka tapauksessa tarpeen sen varmistamiseksi, että siinä säädettyä toimivaltaa käytetään tavalla, joka ei ole mielivaltainen (ks. asia T-156/95, Brigaldi ym. v. komissio, tuomio 17.7.1997, Kok. H. 1997, s. I-A-171 ja II-509, 53 kohta). Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies ei katso asianmukaiseksi pyytää sovintoratkaisuehdotuksen yhteydessä toimielintä vain harkitsemaan uuden sopimustarjouksen tekemistä kanteluun ja antamaan hänelle tietoa siitä, minkä lisäsumman (jos sellainen olisi) se olisi valmis maksamaan, jos tarjous hyväksyttäisiin.

(4) Mainitun asiakirjan alaviitteessä 2 todetaan seuraavaa: "Paikalliset toimihenkilöt voivat esittää pyyntöjä toimivaltaiselle viranomaiselle samalla tavoin kuin virkamiehet, jos heidän palvelussuhteensa ehtoja koskevissa säännöissä niin määrätään. Paikallisen henkilöstön ja toimielimen välisiä riita-asioita ei kuitenkaan voida saattaa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tai Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi: ne on saatettava toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi sen paikkakunnan lainsäädännön mukaisesti, jossa toimihenkilö hoitaa tehtäviään. (palvelussuhteen ehtojen 122 artikla)."

(5) Komission A-Z-indeksin 7.4 - 7.4.1 kohta sen intranet-sivustolla olevista täytäntöönpanosäännöksistä, "intracomm".

(6) "Oikeusasiamiehelle ei saa tehdä kantelua, joka koskee yhteisön toimielinten ja elinten sekä niiden virkamiesten ja muun henkilöstön välisiä työsuhteita, ellei asianomainen henkilö ole käyttänyt kaikkia mahdollisuuksia sisäisten hallinnollisten pyyntöjen ja kantelujen esittämiseen, erityisesti henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä, ja ellei viranomaisen, jolle pyyntö on esitetty, vastausten määräaika ole päättynyt."

(7) "Yleiset täytäntöönpanosäännökset menettelyistä, joita sovelletaan sopimussuhteisten toimihenkilöiden palkkaamiseen ja käyttöön komissiossa", Bryssel 7.4.2004, C(2004) 1313 (voimaantulo 1.5.2004, muutettu 27.7.2004, C(2004) 2862).

(8) Oikeusasiamies muistuttaa, että kysymys siitä, olisiko kantelija pitänyt luokitella toiseen tehtäväryhmään, jonka kantelija otti esiin ensimmäistä kertaa huomautuksissaan, ei kuulu tämän tutkimuksen piiriin eikä sitä tarkastella tässä päätöksessä (ks. edellä 1.3 ja 1.4 kohta).

(9) Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan tarkoituksena on antaa asianomaiselle toimielimelle toimivalta päättää tapauskohtaisesti, ottaen huomioon samassa kohdassa mainitut seikat ja soveltaen asiaa koskevia täytäntöönpanosäännöksiä, maksaako se ylimääräisen rahasumman tietyn toimihenkilön uudesta sopimustilanteesta aiheutuvien taloudellisten rasitteiden ja tappioiden korvaamiseksi (ks. asia C-70/91 P, neuvosto v. Brems, tuomio 16.7.1992, Kok. 1992, s. I-2973, 16–17 kohta). Jos toimielin ei käytä harkintavaltaansa, kyseessä on hallinnollinen epäkohta.