Strasbourg, 4. joulukuuta 2006

Hyvä herra M.

Teitte 12. kesäkuuta 2005 kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle neuvoston vastauksesta neuvostolle 11. tammikuuta 2005 lähettämäänne kirjeeseen.

Toimitin kantelun 26.7.2005 neuvoston pääsihteerille.

Neuvosto ilmoitti minulle 26. lokakuuta 2005, että se tarvitsee enemmän aikaa lausuntonsa valmisteluun, ja 22. marraskuuta 2005 se lähetti lausuntonsa englanniksi.

Neuvosto lähetti 25. marraskuuta 2005 minulle puolankielisen käännöksen lausunnostaan. Toimitin Teille lausunnon sekä 30. tammikuuta 2006 lähettämänne kehotuksen esittää huomautuksia.

Yksikköni soitti teille 22. maaliskuuta 2006 keskustellakseen mahdollisuudesta löytää sovintoratkaisu kanteluunne.

Lähetin 12. huhtikuuta 2006 neuvostolle ehdotukseni sovintoratkaisuksi kanteluunne. Toimitin teille samana päivänä jäljennöksen ehdotuksesta sekä puolankielisen käännöksen.

Neuvosto vastasi 24. toukokuuta 2006 ehdotukseeni englanniksi. Se lähetti myös kyseisestä vastauksesta puolankielisen käännöksen, jonka lähetin Teille kehotuksella huomautusten esittämiseen.

Lähetitte minulle 27. kesäkuuta 2006 huomautuksenne neuvoston vastauksesta ehdotukseeni sovinnollisesta ratkaisusta kanteluunne.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

 

KILPAILUKYKY

Kantelija lähetti 11. tammikuuta 2005 neuvostolle kirjeen, jossa hän ilmaisi huolensa siitä, että neuvoston puheenjohtajavaltio Irlantia (tammikuusta kesäkuuhun 2004) olivat tukeneet yksityiset yritykset (kuten puheenjohtajavaltion verkkosivustolla ilmoitettiin: http://www.eu2004.ie/sitetools/sponsorship.asp). Kirjeessään kantelija katsoi, että se, että yksityiset yritykset tukivat Irlannin puheenjohtajakautta, oli vastoin demokratian sääntöjä, olisi voinut johtaa Irlannin riippumattomuuden menettämiseen ja olisi voinut aiheuttaa eturistiriitoja. Hän katsoi, että yksityisten yritysten ei pitäisi sallia sponsoroida EU:n johtajuutta; yksityisten yritysten puheenjohtajuuskauden sponsorointi olisi lopetettava; ja että olisi tutkittava, onko tällaisella puheenjohtajavaltio Irlannin tuella ollut mitään vaikutusta EU:n lainsäädäntöprosessiin.

Neuvoston pääsihteeristö ilmoitti kantelijalle 27. tammikuuta 2005, että hänen kirjeensä oli toimitettu puheenjohtajavaltio Irlannille ja puheenjohtajavaltio Luxemburgille (tammikuusta kesäkuuhun 2005), jotta nämä voisivat ottaa asiaan kantaa. Kantelija ei kuitenkaan ollut saanut vastausta 20. huhtikuuta 2005 mennessä. Tuolloin hän teki oikeusasiamiehelle kantelun (1618/2005/MHZ), joka koski neuvoston vastaamatta jättämistä. Oikeusasiamiehen puheenvuoron jälkeen puheenjohtajavaltio Luxemburg lähetti kantelijalle vastauksen 30. toukokuuta 2005 ja jäljennöksen oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle 31. toukokuuta 2005 päätöksestään lopettaa asian käsittely toimielimen päätöksen mukaisesti, mutta huomautti, että tämä päätös ei edellyttänyt puheenjohtajavaltio Luxemburgin hänelle lähettämän vastauksen sisällön arviointia.

Puheenjohtajavaltio Luxemburgin kantelijalle lähettämä vastaus sisälsi yhteenvedon kantelijan kyselyistä ja tietoja puheenjohtajavaltio Luxemburgin verkkosivustosta, mukaan lukien se, että puheenjohtajavaltio Luxemburgilla ei ollut verkkosivuston sponsoreita.

Kantelija teki 12. kesäkuuta 2005 oikeusasiamiehelle tämän kantelun, joka kirjattiin numerolla 2172/2005/MHZ.

Kantelija väitti, että neuvosto ei ollut vastannut hänen tiedusteluunsa, joka koski yksityisten yritysten harjoittamaa puheenjohtajavaltion sponsorointia.

Hän vaati saada vastauksen kyselyynsä.

Väitteensä tueksi kantelija väitti, että neuvosto ei ollut noudattanut Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa.

KYSYMYS

Neuvoston lausunto

Neuvosto esitti tiivistetysti seuraavat seikat.

Kantelija väitti 11. tammikuuta 2006 päivätyssä kirjeessään neuvoston pääsihteeristölle, että Irlannin puheenjohtajakauden osia tukivat yksityiset yritykset, ja ilmaisi pelkonsa siitä, että tämä seikka voisi vaikuttaa EU:n lainsäädäntöprosessiin ja siten häiritä sitä.

Koska asia ei koskenut neuvoston verkkosivustoa, pääsihteeristö ilmoitti kantelijalle 27. tammikuuta 2005, että se toimittaa hänen kirjeensä entiselle puheenjohtajavaltiolle Irlannille ja tuolloin puheenjohtajavaltiona toimineelle Luxemburgille. Puheenjohtajavaltio Luxemburg vastasi kantelijalle 30. toukokuuta 2005, ja pääsihteeristö ryhtyi kääntämään vastausta puolaksi.

Puheenjohtajavaltion organisointi, mukaan lukien päätös hakea tukea puheenjohtajavaltion osille, on periaatteessa jäsenvaltioiden viranomaisten asia. Asia ei kuulu neuvoston päätösvaltaan. Kyseinen sponsorointi oli Irlannin hallituksen asia. Vastineeksi puheenjohtajavaltio Irlannin sponsorointiosuuksista sponsorit saivat esittää puheenjohtajavaltion logon mainoksissaan ja tuotteissaan ja saada yrityslogonsa sijoitetuksi puheenjohtajavaltio Irlannin verkkosivustolle. ”Irlannin viranomaiset ovat huomauttaneet, että Irlannin sponsorointimallin perustana olleissa periaatteissa ja prosesseissa tehtiin mahdollisille sponsoreille selväksi, että tavaroiden ja palvelujen tarjoaminen puheenjohtajavaltiolle ei vaikuttaisi hallituksen tekemiin poliittisiin kysymyksiin tai päätöksiin. Näin ollen neuvosto ei ymmärrä, miten kyseinen sponsorointi olisi voinut vaikuttaa lainsäädäntöprosessiin (johon myös muut toimielimet ovat osallistuneet)."

Saatuaan kantelijan 11. tammikuuta 2005 päivätyn kirjeen neuvosto teki kaikkensa antaakseen kantelijalle vastauksen kohtuullisessa ajassa ja hyvän hallintotavan säännöstönsä mukaisesti. Pääsihteeristön tiedotusosasto ilmoitti kantelijalle 27. tammikuuta 2005, että se oli toimittanut jäljennöksen hänen pyynnöstään puheenjohtajavaltioille Irlannille ja Luxemburgille ”vahvistettavaksi”. Puheenjohtajavaltio Luxemburgin vastauksen osalta neuvosto katsoi, että sen 30. toukokuuta 2005 antama vastaus ei olisi voinut olla tyhjentävämpi, koska Luxemburgin viranomaiset tai neuvosto EU:n toimielimenä eivät olleet vastuussa Irlannin puheenjohtajakauden järjestämisestä. Irlannin viranomaiset kirjoittivat kantelijalle 3 päivänä marraskuuta 2005.

Neuvosto totesi, ettei se voinut syyllistyä hallinnolliseen epäkohtaan, koska se ei ollut vastuussa kantelijan väitteessä esiin tuodusta asiasta. Neuvosto totesi myös, että se ei ole toimielimenä koskaan saanut tukea yksityisiltä yrityksiltä.

Kantelijan perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomista koskevan väitteen osalta neuvosto huomautti, että Luxemburgin viranomaisten vastaus ei ollut päätös vaan pikemminkin näiden viranomaisten kirje, jossa käsiteltiin kantelijan huolenaiheita. Luxemburgin viranomaiset eivät voineet tehdä muuta kuin viitata omaan verkkosivustoonsa. Sen vuoksi ne ilmoittivat kirjeessään kantelijalle, että puheenjohtajavaltio Luxemburgin verkkosivusto oli perustettu asianomaisten Luxemburgin viranomaisten vastuulla eikä siihen sisältynyt ulkopuolisten toimeksiantajien tukea.

Neuvosto liitti lausuntoonsa myös jäljennöksen kirjeestä, jonka Irlannin viranomaiset lähettivät kantelijalle 3. marraskuuta 2005. Neuvoston mukaan tämä kirje oli vastaus kantelijan 11.1.2005 päivättyyn kirjeeseen, jonka pääsihteeristö toimitti Irlannin viranomaisille. Tämä kirje, joka alkaa siitä, että kantelijalle esitetään kirjallisesti anteeksipyyntö viivästymisestä, jatkuu seuraavasti:

"Viime puheenjohtajakausina toteutettujen sponsorointijärjestelyjen onnistuminen kannusti Irlantia katsomaan, että vuoden 2004 puheenjohtajakausi tarjosi irlantilaisille yrityksille arvokkaan ja tärkeän tilaisuuden edistää sitä, mikä Irlannissa on parasta, erityisesti talouden, kaupan ja matkailun aloilla. Irlannin viranomaiset mallinsivat lähestymistapaansa muiden puheenjohtajavaltioiden lähestymistapaan pyytämällä yrityksiltä sponsorointitarjouksia. Kaikki sponsorointi oli tavaroiden tai palvelujen muodossa, eikä käteissponsorointia tarjottu tai harkittu. Päätös sponsoroinnin pyytämisestä kuului Irlannin viranomaisille, eikä siihen osallistunut EU:n neuvosto tai sen pääsihteeristö.

Ottaen huomioon, että tietyt liiketoimintaluokat soveltuvat erityisesti sponsorointisopimukseen, ulkoasiainministeriö otti yhteyttä Irlannin eri yritysryhmittymiin sponsorointimahdollisuuksien hahmottelemiseksi. Ennen näiden sponsorointisopimusten tekemistä kaikki sponsorointitarjoukset käsiteltiin ministeriöiden välisessä puheenjohtajavaltion suunnitteluryhmässä, jonka puheenjohtajana toimi ulkoasiainministeriö.

Irlannin hallitusta rohkaisi niiden yritysten määrä, jotka pyrkivät tekemään sponsorointijärjestelyjä joko koko puheenjohtajakauden ajan tai tiettyjä tapahtumia varten. Sponsorointi auttoi kehittämään laajempaa sitoutumista ja osallistumista puheenjohtajavaltioon.

Vaikka julkiset ja paikalliset viranomaiset osallistuivat useimpiin tapahtumiin, tämä liittyi hallituksen sitoumukseen antaa puheenjohtajavaltiolle täysi tuki, ja tältä osin valtion elimiä ei pidetty tukijoina. Valtaosa Irlannin puheenjohtajakaudella aiheutuneista huomattavista rahoituskustannuksista oli valtion viranomaisten vastuulla.

Irlannin hallitus on korostanut useaan otteeseen, että lukuun ottamatta sitä, että sponsoreille annettiin lupa käyttää puheenjohtajavaltion logoa tai että yritysten logot asetettiin puheenjohtajavaltion verkkosivustolle, yksikään sponsoreista ei hakenut mitään palveluksia tai tuottoa sponsoroinnilleen. Sponsoreille tehtiin myös selväksi, että tällainen sponsorointi ei vaikuta Irlannin hallituksen kantaan missään asiassa tai ehdotuksessa eikä vaaranna sitä.”

Kantelijan huomautukset

Kantelijan huomautukset ovat tiivistetysti seuraavat.

Kantelu koski yleistä kysymystä siitä, että neuvoston puheenjohtajuutta olivat tukeneet yksityiset yritykset. Kantelijan 11 päivänä tammikuuta 2005 päivätyssä kirjeessä viitattiin puheenjohtajavaltio Irlannin verkkosivustoon, jolla sponsoroinnista ilmoitettiin, ainoastaan sen osoittamiseksi, että yksityiset yritykset olivat tosiasiallisesti sponsoroineet puheenjohtajavaltiota.

Neuvosto ei ollut ottanut kantaa yksityisten yritysten harjoittamaan puheenjohtajavaltion sponsorointiin ennen puheenjohtajavaltioiden Irlannin ja Luxemburgin kantelijalle lähettämiä vastauksia tai niiden jälkeen.

Puheenjohtajavaltio Luxemburgin hänelle lähettämä kirje ei ollut vastaus hänen kyselyynsä, koska siinä keskityttiin vain sen omaan verkkosivustoon.

Kantelija totesi, että puheenjohtajavaltio Irlanti oli ilmoittanut saaneensa tukea irlantilaisilta yrityksiltä. Kantelija katsoi, että kansallisia etuja ei pitäisi edistää käyttämällä EU:n toimielimiä. Hän huomautti myös, että Irlannin verkkosivuston mukaan puheenjohtajakautta sponsoroivat myös johtavat kansainväliset yritykset, kuten Microsoft ja Dell.

Irlannin puheenjohtajakaudella kantelija oli erityisen kiinnostunut tiettyä direktiiviä koskevasta lainsäädäntöprosessista. Hän totesi, että puheenjohtajavaltio Irlanti oli ponnistellut intensiivisesti edistääkseen tämän direktiivin hyväksymistä, mikä vaikutti olevan erittäin hyödyllistä Microsoftille. Kantelija huomautti kuitenkin, että Euroopan parlamentti oli hylännyt kyseisen luonnoksen. Kantelija kyseenalaisti näin ollen neuvoston lausuntoon sisältyvän lausunnon, jonka mukaan sponsorointi ei olisi voinut vaikuttaa lainsäädäntöprosessiin. Kantelija pyysi neuvostoa tarkistamaan, oliko yksityisten yritysten tuella Irlannin puheenjohtajakaudella ollut vaikutusta sen päätöksentekoprosessiin.

Lopuksi kantelija katsoi, että unionin demokraattisen toiminnan varmistamiseksi neuvoston olisi otettava vastuu puheenjohtajavaltion neuvoston nimissä toteuttamista toimista. Muussa tapauksessa ja ottaen huomioon, että yhden jäsenvaltion kansallisilla viranomaisilla ei ole velvollisuutta tilittää toiminnastaan toisen jäsenvaltion kansalaisille, puheenjohtajavaltio, joka vaikuttaa kaikkia Euroopan kansalaisia koskevaan päätöksentekoprosessiin, ei olisi vastuuvelvollinen. Näistä syistä kantelija piti valitettavana, että neuvosto ei nähnyt mitään väärää puheenjohtajakautensa tukemisessa. Kantelija katsoi näin ollen, että neuvoston tai sen puheenjohtajavaltion sponsorointia ei pitäisi koskaan tapahtua ja että neuvoston olisi muutettava omaa työjärjestystään siten, että kaikki puheenjohtajavaltion sponsorointi kielletään.

Huomautuksissaan kantelija ei ainoastaan vastannut neuvoston lausuntoon alkuperäisestä väitteestään vaan näytti myös tuovan esiin useita uusia kysymyksiä. Oikeusasiamies ei ymmärtänyt kantelijan haluavan esittää näitä uusia kysymyksiä lisäväitteinä ja -vaatimuksina, joista neuvostoa olisi pyydettävä antamaan lausunto.

Jäljempänä kuvattu oikeusasiamiehen ehdotus sovintoratkaisuksi perustui näin ollen ainoastaan kantelijan alkuperäistä väitettä ja vaatimusta koskeviin tutkimuksiin.

OMBUDSMANin pyrkimykset saavuttaa ystävällinen ratkaisu

Tutkittuaan huolellisesti lausunnon ja kantelijan huomautukset oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että neuvosto olisi vastannut asianmukaisesti kantelijan väitteeseen ja vaatimukseen.

Ehdotus sovintoratkaisuksi

Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdassa määrätään, että oikeusasiamiehen on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan löytämään asianomaisen toimielimen kanssa ratkaisu hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi ja kantelijan tyydyttämiseksi.

Oikeusasiamies esitti neuvostolle seuraavan ehdotuksen sovintoratkaisuksi:

Neuvosto voisi harkita kantelijalle antamansa vastauksen tarkistamista ja täydentämistä i) hyväksymällä, että kysymys sen puheenjohtajavaltion kaupallisesta sponsoroinnista kuuluu neuvoston toimivaltaan yhteisön toimielimenä, ja ii) ilmoittamalla halukkuudestaan toteuttaa kohtuullisessa ajassa toimenpiteitä tällaisen sponsoroinnin estämiseksi tai säännellä sitä tavalla, jolla varmistetaan yksityisten etujen ja julkisten tehtävien välisten mahdollisten ristiriitojen asianmukainen hallinta.

Oikeusasiamiehen ehdotus sovintoratkaisuksi perustui seuraaviin näkökohtiin:

1 Kantelija lähetti neuvostolle kirjeen, jossa hän ilmaisi huolensa siitä, että Irlannin puheenjohtajakautta (tammikuusta kesäkuuhun 2004) tukivat yksityiset yritykset. Kantelija katsoi, että yksityisten yritysten tuki Irlannin puheenjohtajakaudella oli vastoin demokratian sääntöjä ja olisi voinut johtaa puheenjohtajavaltion riippumattomuuden menettämiseen ja aiheuttaa eturistiriitoja. Hän katsoi, että yksityisten yritysten ei pitäisi sallia sponsoroida EU:n johtajuutta. Kantelija väitti, että yksityisten yritysten puheenjohtajakauden sponsorointi olisi lopetettava ja että olisi käynnistettävä tutkimus siitä, oliko tällaisella puheenjohtajavaltio Irlannin sponsoroinnilla mitään vaikutusta EU:n lainsäädäntöprosessiin.

Neuvoston pääsihteeristö ilmoitti kantelijalle, että hänen kirjeensä oli toimitettu entiselle puheenjohtajavaltiolle Irlannille ja tuolloin puheenjohtajavaltiona toimineelle Luxemburgille, jotta nämä voisivat esittää näkemyksensä asiasta .. Puheenjohtajavaltio Luxemburgin kantelijalle lähettämä vastaus sisälsi lyhyen yhteenvedon kantelijan kyselyistä ja tietoja puheenjohtajavaltio Luxemburgin verkkosivustosta. Se totesi myös, että puheenjohtajavaltio Luxemburgilla ei ole verkkosivustojen sponsoreita.

Kantelija väitti, että neuvosto ei ollut vastannut hänen tiedusteluunsa, joka koski yksityisten yritysten harjoittamaa puheenjohtajavaltion sponsorointia.

Hän vaati saada vastauksen kyselyynsä.

2 Neuvosto väitti lausunnossaan tiivistetysti, ettei se ollut vastuussa kantelijan väitteessä esiin tuodusta asiasta. Puheenjohtajan organisointi, mukaan lukien sponsoroinnin hakeminen puheenjohtajakauden tiettyjen näkökohtien osalta, on asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisten asia, eikä se kuulu neuvoston päätösvaltaan. Kyseinen sponsorointi oli Irlannin hallituksen asia. Saatuaan kantelijan kirjeen neuvosto pyrki kaikin tavoin antamaan hänelle vastauksen kohtuullisessa ajassa ja toimitti jäljennöksen hänen pyynnöstään puheenjohtajavaltioille Irlannille ja Luxemburgille.

Neuvosto totesi myös tiivistetysti, että yksityiset yritykset eivät ole koskaan sponsoroineet sitä toimielimenä, eikä se näe, miten puheenjohtajavaltio Irlannin sponsorointi olisi voinut vaikuttaa EU:n lainsäädäntöprosessiin, kun otetaan huomioon, että i) lainsäädäntöprosessiin osallistuu myös muita toimielimiä, ja ii) Irlannin viranomaiset tekivät mahdollisille rahoittajille selväksi, että tavaroiden ja palvelujen tarjoaminen puheenjohtajavaltiolle ei vaikuttaisi Irlannin hallituksen poliittisiin kysymyksiin tai päätöksiin.

3 Kantelija korosti huomautuksissaan, että hänen kantelunsa koski yleistä kysymystä siitä, että yksityiset yhtiöt sponsoroivat neuvoston puheenjohtajuutta.

4 Oikeusasiamies toteaa, että kantelijan vastauksena neuvostolle lähettämäänsä kirjeeseen saamiin vastauksiin sisältyy kaksi pääosaa: eli i) väite, jonka mukaan neuvosto ei sinänsä ole vastuussa puheenjohtajakaudestaan sponsorointiasioissa, ja ii) väite, jonka mukaan puheenjohtajavaltio Irlannin sponsorointi ei vaikuttanut lainsäädäntöprosessiin. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että hänen olisi tutkittava kantelijalle lähetettyjen vastausten riittävyyttä näiden kahden seikan osalta.

Puheenjohtajavaltion vastuu kaupallisesta sponsoroinnista

5 Puheenjohtajavaltion kaupallisen sponsoroinnin osalta oikeusasiamies toteaa, että EY:n perustamissopimuksen 203 artiklassa määrätään, että kukin jäsenvaltio toimii vuorollaan puheenjohtajana neuvostossa kuuden kuukauden ajan . Oikeusasiamies toteaa myös, että asiakirjoihin tutustumista koskevan yhteisön lainsäädännön yhteydessä neuvosto on aiemmassa lausunnossaan tehnyt selväksi, ettei se pidä puheenjohtajavaltiota erillisenä toimielimenä (1). Samassa aiemmassa lausunnossa neuvosto erotti toisistaan neuvoston puheenjohtajana toimivan jäsenvaltion laatimat asiakirjat ja kyseisen jäsenvaltion laatimat asiakirjat, jotka eivät liity sen tehtävään neuvoston puheenjohtajana. Se lisäsi, että ainoastaan ensiksi mainittuihin sovelletaan oikeutta tutustua neuvoston asiakirjoihin koskevaa yhteisön oikeutta.

6 Oikeusasiamies yhtyy neuvoston näkemykseen, jonka mukaan puheenjohtajavaltio ei ole neuvostosta erillinen toimielin. Oikeusasiamies katsoo lisäksi, että neuvoston tekemä ero jäsenvaltion neuvoston puheenjohtajana laatimien asiakirjojen ja sellaisten tämän jäsenvaltion laatimien asiakirjojen välillä, jotka eivät liity sen tehtävään neuvoston puheenjohtajana, on järkevä ja tarjoaa hyödyllisen analogian käsiteltävässä asiassa, joka koskee vastausta kansalaisten huoliin puheenjohtajavaltion sponsoroinnista.

7 Oikeusasiamies ei kuitenkaan ymmärrä, millä perusteella neuvosto voisi mahdollisesti katsoa, että neuvoston puheenjohtajuuden tukeminen (toisin kuin sellaisen jäsenvaltion tukeminen, joka sattuu toimimaan puheenjohtajana) ei kuulu neuvoston toimivaltaan yhteisön toimielimenä. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että tämä näkökohta neuvoston kantelijalle antamassa vastauksessa oli riittämätön.

Mahdollisuus kaupalliseen sponsorointiin, joka vaikuttaa lainsäädäntöprosessiin

8 Mitä tulee neuvoston puheenjohtajavaltion mahdolliseen kaupalliseen sponsorointiin, joka vaikuttaa lainsäädäntöprosessiin, oikeusasiamies toteaa, että neuvosto totesi lausunnossaan, ettei se näe, miten puheenjohtajavaltio Irlannin sponsorointi olisi voinut vaikuttaa EU:n lainsäädäntöprosessiin, kun otetaan huomioon, että i) lainsäädäntöprosessiin osallistuu myös muita toimielimiä; ja ii) Irlannin viranomaiset tekivät mahdollisille rahoittajille selväksi, että tavaroiden ja palvelujen tarjoaminen puheenjohtajavaltiolle ei vaikuttaisi Irlannin hallituksen poliittisiin kysymyksiin tai päätöksiin.

9 Mitä tulee i alakohtaan, oikeusasiamies ei näe mitään syytä kiistää neuvoston ilmeistä näkemystä, jonka mukaan muiden yhteisön toimielinten rooli edistää lainsäädäntömenettelyn eheyttä. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin myös, että vaikka neuvosto ei ole vain yksi toimija lainsäädäntöprosessissa, se mahdollisuus, että kaupallinen sponsorointi vaikuttaa neuvoston puheenjohtajavaltioon, heikentäisi yleensä kansalaisten luottamusta kyseiseen prosessiin ja heikentäisi siten sen legitimiteettiä. Oikeusasiamies huomauttaa tässä yhteydessä, että OECD on todennut, että luottamuksen rakentaminen julkisiin instituutioihin on hyvän hallintotavan kulmakivi (2).

10 Oikeusasiamies pitää ii alakohdan osalta merkityksellisenä ja hyödyllisenä, että neuvosto on selventänyt kantelijalle ehdot, joilla puheenjohtajavaltio Irlanti kutsui ja hyväksyi sponsoroinnin. Oikeusasiamies huomauttaa kuitenkin, että yleensä pelkkää väitettä, jonka mukaan eturistiriita ei vaikuta politiikkaan tai päätöksiin, pidetään riittämättömänä vastauksena, jos tällainen eturistiriita on olemassa. Tältä osin oikeusasiamies kiinnittää neuvoston huomion periaatteisiin, jotka OECD hyväksyi kesäkuussa 2003 neuvoston suosituksessa OECD:n toimintaohjeista eturistiriitojen hallitsemiseksi julkishallinnossa. Oikeusasiamies panee erityisesti merkille seuraavan lausuman: "Vaikka eturistiriita ei ole ipso facto korruptiota, yhä useammin tunnustetaan, että virkamiesten yksityisten etujen ja julkisten tehtävien väliset ristiriidat voivat johtaa korruptioon, jos niitä ei hallita asianmukaisesti"(3).

Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että myös tämä näkökohta neuvoston kantelijalle antamassa vastauksessa oli riittämätön.

Neuvoston vastaus sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseen

Neuvosto lähetti tiiviin vastauksen. Se täsmensi, että syistä, jotka se oli jo esittänyt yksityiskohtaisesti kantelua koskevassa lausunnossaan, se ei voi hyväksyä sitä, että kysymys sen puheenjohtajavaltion kaupallisesta sponsoroinnista kuuluu yhteisön toimielimenä neuvoston toimivaltaan. Koska neuvosto ei ole vastuussa puheenjohtajavaltiona toimivan hallituksen päätöksestä käyttää hyväksi sponsoroinnin tarjoamia mahdollisuuksia, neuvosto ei voi noudattaa oikeusasiamiehen pyyntöä harkita sovintoratkaisua asiaan.

Kantelijoiden huomautukset

Kantelija pahoitteli sitä, että neuvosto ei ollut ymmärtänyt sovintoratkaisuehdotusta paremmin. Hän pyysi oikeusasiamiestä käyttämään kaikkia mahdollisia oikeudellisia keinoja vakuuttaakseen neuvoston omaksumaan sovittelevamman asenteen.

PÄÄTÖS

1 Neuvoston vastaus kansalaisten huoliin neuvoston puheenjohtajavaltion kaupallisesta sponsoroinnista

1.1 Kantelija väitti, että neuvosto ei ollut vastannut hänen tiedusteluunsa, joka koski yksityisten yritysten harjoittamaa puheenjohtajavaltion sponsorointia. Hän vaati saada vastauksen kyselyynsä.

1.2 Tutkittuaan huolellisesti lausunnon ja kantelijan huomautukset oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että neuvosto olisi vastannut asianmukaisesti kantelijan väitteeseen ja vaatimukseen. Oikeusasiamiehen näkemyksen syyt on selitetty edellä (1–10 kohta).

1.3 Oikeusasiamies ehdotti näin ollen sovintoratkaisua, jossa hän kehotti neuvostoa tarkistamaan ja täydentämään kantelijalle antamaansa vastausta i) hyväksymällä, että kysymys sen puheenjohtajavaltion kaupallisesta sponsoroinnista kuuluu neuvoston toimivaltaan yhteisön toimielimenä, ja ii) ilmaisemalla halukkuutensa toteuttaa kohtuullisessa ajassa toimenpiteitä tällaisen sponsoroinnin estämiseksi tai säännellä sitä tavalla, jolla varmistetaan yksityisten etujen ja julkisten tehtävien välisten mahdollisten ristiriitojen asianmukainen hallinta.

1.4 Neuvoston vastauksessa todettiin, että syistä, jotka se oli jo esittänyt yksityiskohtaisesti kantelua koskevassa lausunnossaan, se ei voi hyväksyä sitä, että kysymys sen puheenjohtajavaltion kaupallisesta sponsoroinnista kuuluu neuvoston toimivaltaan yhteisön toimielimenä. Koska neuvosto ei ole vastuussa puheenjohtajavaltiona toimivan hallituksen päätöksestä käyttää hyväksi sponsoroinnin tarjoamia mahdollisuuksia, se ei voi noudattaa oikeusasiamiehen pyyntöä harkita sovintoratkaisua asiaan.

1.5 Kantelija pyysi oikeusasiamiestä käyttämään kaikkia mahdollisia oikeudellisia keinoja vakuuttaakseen neuvoston omaksumaan sovittelevamman asenteen.

1.6 Oikeusasiamies on tarkastellut huolellisesti, mitkä lisätoimet ovat mahdollisia ja asianmukaisia, kun otetaan huomioon, että neuvosto hylkäsi sovintoratkaisua koskevan ehdotuksen. Näin tehdessään oikeusasiamies on ottanut huomioon, että kantelu koskee yleistä etua koskevia asioita ja että kantelijan henkilökohtaiset edut eivät ole kyseessä.

1.7 Oikeusasiamies toteaa, että kysymys neuvoston vastuusta puheenjohtajavaltionsa verkkosivuston osalta tulee esiin toisessa tapauksessa (1487/2005/GG), josta oikeusasiamies on esittänyt erityiskertomuksen Euroopan parlamentille. Oikeusasiamies katsoo, että olisi hyödyllistä ja asianmukaista kiinnittää parlamentin huomio siihen, että käsiteltävässä asiassa tulee esiin sama kysymys. Oikeusasiamies kirjoittaa asiasta Euroopan parlamentin puhemiehelle. Oikeusasiamies katsoo, että tämän tutkimuksen yhteydessä ei tarvita lisätoimia asian tämän näkökohdan osalta.

1.8 Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että kantelusta 22. marraskuuta 2005 annetussa neuvoston lausunnossa kiinnitettiin vakavaa huomiota kantelijan esiin tuomiin merkittäviin huolenaiheisiin neuvoston puheenjohtajavaltion kaupallisen sponsoroinnin mahdollisista vaikutuksista yleisesti. Sopivaa ratkaisua koskevassa ehdotuksessa selitetyistä periaatteellisista syistä oikeusasiamies pyysi kuitenkin neuvostoa harkitsemaan halukkuutensa ilmaisemista kohtuullisessa ajassa, jotta se voisi toteuttaa toimenpiteitä puheenjohtajakautensa kaupallisen sponsoroinnin estämiseksi tai säännellä sitä tavalla, jolla varmistetaan yksityisten etujen ja julkisten tehtävien välisten mahdollisten ristiriitojen asianmukainen hallinta.

1.9 Ottaen huomioon neuvoston kannan, jonka mukaan se ei ole vastuussa puheenjohtajavaltion verkkosivustoista, se ei vastannut sovintoratkaisuehdotuksen tähän näkökohtaan. Neuvoston kanta huomioon ottaen oikeusasiamies katsoo, että tässä tutkimuksessa ei voida edistyä tässä asiassa.

1.10 Oikeusasiamies on kuitenkin edelleen huolissaan siitä, että kansalaisten luottamus unioniin ja sen toimintaan voi heikentyä, jos neuvosto ei vastaa kehotukseen harkita, onko se halukas toteuttamaan kohtuullisessa ajassa toimenpiteitä puheenjohtajakautensa kaupallisen sponsoroinnin estämiseksi tai sääntelemään sitä tavalla, jolla varmistetaan yksityisten etujen ja julkisten tehtävien välisten mahdollisten ristiriitojen asianmukainen hallinta.

1.11 Ottaen huomioon neuvoston kannan, jonka mukaan puheenjohtajuuden organisointi, mukaan lukien päätös hakea tukea puheenjohtajuuden osille, kuuluu periaatteessa jäsenvaltioiden viranomaisille eikä kuulu neuvoston toimivaltaan yhteisön toimielimenä, oikeusasiamies katsoo, että hyödyllisin toimenpide, jonka hän voi tältä osin toteuttaa, on saattaa asia yksittäisten jäsenvaltioiden tietoon. Oikeusasiamies lähettää sen vuoksi kirjeen kaikkien jäsenvaltioiden pysyville edustajille Euroopan yhteisöissä.

2 Päätelmät

Edellä 1.7 ja 1.9 kohdassa esitetyistä syistä oikeusasiamies katsoo, että tämän kantelun osalta ei ole perusteltua tehdä lisätutkimuksia.

Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Neuvoston pääsihteerille ilmoitetaan tästä päätöksestä.

Edellä 1.7 kohdassa mainitusta syystä oikeusasiamies lähettää myös jäljennöksen päätöksestä Euroopan parlamentin puhemiehelle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Ks. oikeusasiamiehen 30. kesäkuuta 1998 tekemä päätös kantelusta 1056/96.

(2) Ministeritason neuvoston vuoden 2000 kokouksen julkilausuma.

(3) Liitteen johdanto-osan 4 kohta. Ks. http://www.oecd.org/dataoecd/13/22/2957360.pdf