Strasbourg, 19. joulukuuta 2005

Hyvä herra X.

Teitte 31. tammikuuta 2005 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan komissiota vastaan sen 19. tammikuuta 2005 tekemästä päätöksestä hylätä heinäkuussa 2004 tekemänne sisäinen kantelu. Toimistoni pyysi 9. helmikuuta 2005 päivätyllä sähköpostiviestillä Teitä toimittamaan jäljennökset asiakirjoista, joihin viittasitte kantelussanne. Soititte 10. helmikuuta 2005 toimistooni tästä pyynnöstä. Tässä yhteydessä selvensitte, että kantelunne ei koskenut 19. tammikuuta 2005 tehtyä päätöstä vaan sitä, että komissio kieltäytyi antamasta Teille oikeutta tutustua komission oikeudellisen yksikön esittämiin huomautuksiin sisäisestä kantelustanne. Sain 21. helmikuuta 2005 pyytämäni jäljennökset.

Ilmoitin Teille 28. helmikuuta 2005, että katson, että väitteenne ja pääväitteenne tutkimiseen ei ole riittäviä perusteita, mutta että olin toimittanut kantelun Euroopan komission puheenjohtajalle lausuntoa varten (toimitettava 31. toukokuuta 2005 mennessä) toissijaisesta väitteestänne.

Pyysitte 7. maaliskuuta 2005 minua harkitsemaan komissiolle lausuntoa varten annetun määräajan lyhentämistä, koska mahdollinen valitus komission 19. tammikuuta 2005 tekemästä päätöksestä oli jätettävä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen kolmen kuukauden kuluessa. Pyysitte minua myös harkitsemaan uudelleen kantaani väitteeseenne ja pääväitteeseenne.

Vastauksessani 16. maaliskuuta 2005 ilmoitin, että kirjeenne sisällön vuoksi olin pyytänyt komissiota antamaan lausuntonsa mahdollisimman pian ja mieluiten ennen 15. huhtikuuta 2005. Selitin myös, että olen edelleen sitä mieltä, ettei ole perusteltua tutkia väitettänne ja pääväitettänne.

Komissiolle ilmoitettiin asiasta samana päivänä.

Lähetitte minulle 23. maaliskuuta 2005 asiaanne koskevia lisähuomautuksia. Tämä sähköposti ei saapunut toimistooni. Kun huomasitte tämän, lähetitte minulle tämän sähköpostiviestin uudelleen 4. toukokuuta 2005.

Tässä sähköpostiviestissä toistitte pyyntönne, että harkitsisin uudelleen pääväitettänne ja vaatimustanne.

Tutkittuani tämän pyynnön perusteellisesti tulin siihen tulokseen, että olisi asianmukaista laajentaa tutkimukseni soveltamisalaa niin, että se kattaisi väitteenne ja pääasiallisen vaatimuksenne. Tämän vuoksi kirjoitin 10.5.2005 komissiolle ja kehotin sitä käsittelemään tätä väitettä lausunnossaan tai (jos komission lausunto oli jo lähetetty) täydentävässä lausunnossa. Teille ilmoitettiin asiasta samana päivänä.

Komissio lähetti 3 päivänä toukokuuta 2005 päivätyn lausuntonsa 10 päivänä toukokuuta 2005. Toimitin Teille jäljennöksen tästä lausunnosta 18. toukokuuta 2005 ja ilmoitin Teille, että teitä pyydetään esittämään huomautuksia saatuani komission täydentävän lausunnon.

Esititte 7. kesäkuuta 2005 huomautuksensa komission lausunnosta.

Komissio lähetti minulle 5.7.2005 täydentävän lausuntonsa. Toimitin Teille jäljennöksen lausunnosta 6. heinäkuuta 2005 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksia komission täydentävästä lausunnosta ja lisähuomautuksia sen lausunnosta.

Lähetitte minulle 9. elokuuta 2005 huomautuksia komission lausunnoista.

Pyysin 29. elokuuta 2005 komissiolta oikeutta tutustua sen asiakirja-aineistoon ja saada lisätietoja kantelustanne. Teille ilmoitettiin asiasta samana päivänä.

Yksikköni tutustuivat 22. syyskuuta 2005 komission asiakirja-aineistoon ja erityisesti niihin kahteen vastaukseen, jotka komission oikeudellinen yksikkö antoi kuulemispyyntöihin 22. joulukuuta 2004 ja 10. tammikuuta 2005.

Komissio vastasi 21 päivänä lokakuuta 2005 lisätietopyyntööni.

Jäljennökset asiakirja-aineiston tarkastuskertomuksesta ja komission vastauksesta lisätietopyyntööni toimitettiin Teille 24. lokakuuta 2005 ja 10. marraskuuta 2005 lähettämänne kehotus huomautusten esittämiseen.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelija, joka on Euroopan komission virkamies, teki 12. heinäkuuta 2004 Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, 90 artiklan 2 kohdan nojalla sisäisen valituksen urakehitystä koskevasta kertomuksestaan, jäljempänä ’CDR-kertomus’, ajanjaksolta 1. tammikuuta – 30. marraskuuta 2003. Kantelija toimitti 6 päivänä tammikuuta 2005 komissiolle kanteluaan koskevia lisähuomautuksia.

Kantelijan mukaan Euroopan komission henkilöstön ja hallinnon pääosasto, jäljempänä ’henkilöstön ja hallinnon pääosasto’, ilmoitti hänelle, että komission oikeudellista yksikköä oli kuultu hänen kantelustaan ja hänen 6. tammikuuta 2005 esittämistään lisähuomautuksista.

Henkilöstöasioiden pääosasto hylkäsi tämän valituksen 19.1.2005.

Kantelija lähetti 24. tammikuuta 2005 henkilöstöhallinnon ja henkilöstöhallinnon pääosaston asiasta vastaavalle virkamiehelle sähköpostiviestin, jossa hän totesi, että 19. tammikuuta 2005 tehdystä päätöksestä ei käynyt ilmi, että oikeudellista yksikköä olisi kuultu. Kantelija kysyi, oliko hänen 6. tammikuuta 2005 päivätty muistionsa toimitettu oikeudelliselle yksikölle. Hän huomautti myös odottavansa saavansa jäljennöksen oikeudellisen yksikön kirjallisesta lausunnosta.

Henkilöstön ja hallinnon pääosaston vastuuvirkamies vahvisti 24. tammikuuta 2005 päivätyssä vastauksessaan, että oikeudellista yksikköä oli kuultu. Hän lisäsi, että oikeudellisen yksikön lausuntoon ei voida tutustua. Sama virkamies vastasi 25. tammikuuta 2005 kantelijan lisäkyselyyn toteamalla, että oikeutta tutustua oikeudellisen yksikön huomautuksiin ei voitu antaa, koska Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1), jäljempänä 'asetus 1049/2001', 4 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta ja 4 artiklan 3 kohta estivät komissiota tekemästä niin.

Kantelija tiedusteli 25.1.2005 päivätyssä vastauksessaan, miten asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohtaa voitaisiin soveltaa käsiteltävässä asiassa. Hän lisäsi, että jos komissio edelleen katsoo, että sitä on estetty myöntämästä oikeutta tutustua oikeudellisen yksikön lausuntoon, sen olisi ainakin osoitettava hänelle, että oikeudellista yksikköä on kuultu.

Kantelija kiisti 26. tammikuuta 2005 lähettämässään sähköpostiviestissä näkemyksen, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohtaa olisi sovellettava, ja viittasi oikeusasiamiehen päätökseen asiassa 1874/2003/GG. Hän lisäsi, että oikeusasiamiehen päätöksestä seuraa, että tällaisten asiakirjojen olisi oltava ainakin oikeusasiamiehen saatavilla ja että on hyvän hallintotavan mukaista pitää luetteloa näistä asiakirjoista. Tämän vuoksi kantelija pyysi komissiota tarkastelemaan uudelleen päätöstään olla antamatta hänelle oikeutta tutustua kyseiseen asiakirjaan.

Asiasta vastaava komission virkamies totesi samana päivänä lähettämässään sähköpostissa antamassaan vastauksessa, että hänen kieltäytymisensä ei ollut perustunut pelkästään asetuksen 1049/2001 4 artiklan 3 kohtaan. Hän totesi myös, että vaikka oikeudellista yksikköä ei olisi kuultu, tämä ei vaikuttaisi päätöksen pätevyyteen.

Kantelija katsoi 26. tammikuuta 2005 päivätyssä vastauksessaan, että kyseinen asiakirja voitaisiin näyttää ainakin jollekin muulle (kuten oikeusasiamiehelle) tai että asiakirja-aineistoon sisältyviä asiakirjoja ja kuulemisia koskeva luettelo tai päiväkirja voitaisiin näyttää hänelle itselleen.

Kantelija oli ilmoittanut oikeusasiamiehelle tammikuun 2005 lopussa jättämässään kantelussa haluavansa valittaa päätöksestä, joka oli annettu hänelle tiedoksi 19. tammikuuta 2005. Oikeusasiamiehen toimiston kanssa 10. helmikuuta 2005 käydyssä puhelinkeskustelussa kantelija kuitenkin selvensi, että hänen väitteensä oli, että komissio oli virheellisesti kieltäytynyt antamasta hänelle oikeutta tutustua oikeudellisen yksikön esittämiin huomautuksiin ja että hän vaati, että hänelle olisi annettava oikeus tutustua näihin huomautuksiin. Jos häntä olisi oikeudellisesti estettävä saamasta näitä huomautuksia, hän väitti, että hänelle olisi annettava mahdollisuus tutustua todisteisiin, kuten varmennettuun luetteloon, jotka osoittavat, että oikeudellista yksikköä on kuultu.

KYSYMYS

Oikeusasiamiehen lähestymistapa

Kantelija väitti kantelussaan, että komissio oli tehnyt virheen kieltäytyessään antamasta hänelle oikeutta tutustua oikeudellisen yksikön esittämiin huomautuksiin, ja vaati, että hänelle olisi annettava oikeus tutustua näihin huomautuksiin. Jos häntä olisi oikeudellisesti estettävä saamasta näitä huomautuksia, hän väitti, että hänelle olisi annettava mahdollisuus tutustua todisteisiin, jotka osoittavat, että oikeudellista yksikköä on kuultu.

Ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-84/03, Turco vastaan neuvosto, antaman tuomion (2) oikeusasiamies katsoi, että kantelun ja kantelijan esittämän pääasiallisen väitteen tutkimiselle ei ollut riittäviä perusteita. Toissijaisen väitteen osalta, jonka mukaan kantelijalle olisi annettava mahdollisuus tutustua todisteisiin, jotka osoittavat oikeudellisen yksikön kuulemisen tapahtuneen, oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että se oli tutkittava.

Tämän vuoksi oikeusasiamies pyysi 28. helmikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä komissiota antamaan lausunnon tästä toissijaisesta vaatimuksesta 31. toukokuuta 2005 mennessä. Kantelijalle ilmoitettiin asiasta.

Muu kirjeenvaihto 7 päivänä maaliskuuta 2005
päivätty kirje

Toisessa kirjeessä, joka lähetettiin 7 päivänä maaliskuuta 2005, kantelija selitti, että kolmen kuukauden määräaika kanteen nostamiselle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa päätöksestä, jolla hänen sisäinen valituksensa hylättiin, oli alkanut kulua 19 päivänä tammikuuta 2005. Tämän vuoksi hän pyysi oikeusasiamiestä lyhentämään komissiolle lausunnon antamiselle annettua määräaikaa mieluiten 15. huhtikuuta 2005 asti.

Kantelija ehdotti myös, että oikeusasiamiehen olisi tarkasteltava uudelleen kantaansa hänen väitteeseensä ja pääasialliseen väitteeseensä. Hän esitti (1), että yhteisöjen tuomioistuin oli todennut oikeusasiamiehen tarkoittamassa tuomiossa eli asiassa T-84/03, Turco vastaan neuvosto, että vaikka toimielin voi evätä oikeuden tutustua oikeudellisen yksikkönsä lausuntoon, "se voi tehdä sen vasta analysoituaan kutakin oikeudellista lausuntoa erikseen ja todettuaan ne konkreettiset syyt, joiden vuoksi oikeus tutustua lausuntoon on evätty" (tuomion 37 kohta); 2) Ruotsi oli väittänyt, että toimielimen on arvioitava tietojen ilmaisemisen mahdollisuutta asiakirjojen sisältämien tietojen perusteella ja määritettävä, vahingoittaisiko tietojen ilmaiseminen oikeudellisen neuvonannon suojaa (43 kohta); 3) neuvosto oli julkaissut Turcoa koskevan lausunnon ensimmäisen kohdan; ja 4) että kyseinen tuomio koski tiedonsaantipyyntöä, joka oli tehty "yleisen edun nimissä", kun taas hän oli eri asemassa, koska hän oli komission virkamies.

Oikeusasiamiehen vastaus

Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle 16. maaliskuuta 2005 päivätyssä vastauksessaan kirjoittaneensa komissiolle pyytääkseen sitä antamaan lausuntonsa mahdollisimman nopeasti ja mieluiten 15. huhtikuuta 2005 mennessä.

Kantelijan esittämistä neljästä asiasisältöä koskevasta seikasta kahden ensimmäisen osalta oikeusasiamies totesi, että asiassa T-84/03, Turco vastaan neuvosto, annetun tuomion 37 ja 43 kohdassa esitettiin asianosaisten eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen näkemykset. Oikeusasiamies korosti, että tilintarkastustuomioistuimen kannalta ratkaisevia olivat tuomion 77–80 kohdassa esitetyt näkökohdat, joista kantelija ei ollut esittänyt huomautuksia. Kantelijan esittämän kolmannen seikan osalta oikeusasiamies selitti, että oikeudellisen yksikön lausunnon kohdassa, jonka neuvosto oli tuossa asiassa antanut, ainoastaan kuvailtiin lausunnon kohdetta (ks. tuomion 75 kohta). Lopuksi oikeusasiamies huomautti, että se, että kantelija oli virkamies, ei vaikuttanut merkitykselliseltä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla esitetyn tutustumispyynnön käsittelyn kannalta.

Oikeusasiamies totesi, että näissä olosuhteissa hän katsoi edelleen, että mikään tutkimus ei ollut perusteltu kantelijan pääasiallisen väitteen ja vaatimuksen osalta.

Kantelijan lisäsähköposti

Kantelija esitti lisähuomautuksia 23 päivänä maaliskuuta 2005 päivätyssä sähköpostiviestissä. Tämä sähköpostiviesti ei saapunut oikeusasiamiehen toimistoon. Saatuaan tiedon asiasta kantelija lähetti tämän sähköpostiviestin uudelleen 4 päivänä toukokuuta 2005.

Kantelija toisti sähköpostiviestissään pyyntönsä, jonka mukaan oikeusasiamiehen olisi tarkasteltava päätöstään uudelleen. Kantelija viittasi Turco-tuomion kahteen kohtaan: Ensinnäkin tilintarkastustuomioistuin katsoi 69 kohdassa, että toimielin oli "velvollinen arvioimaan kussakin yksittäistapauksessa", sovellettiinko jotakin asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetyistä poikkeuksista. Toiseksi yhteisöjen tuomioistuin korosti 71 kohdassa, että "se, että kyseessä oleva asiakirja on oikeudellinen lausunto, ei sellaisenaan voi oikeuttaa sen poikkeuksen soveltamista, johon on vedottu". Kantelija väitti, että tuomioistuimen myöhemmät perustelut, joissa hyväksyttiin kyseisen poikkeuksen (asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta) soveltaminen, perustuivat siihen, että asianomainen oikeudellinen lausunto koski lainsäädännön alaa. Hän pohti myös, miksi sillä, että hän oli komission virkamies, ei pitäisi olla merkitystä hänen hakemuksensa kannalta.

Oikeusasiamiehen vastaus

Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle 10. toukokuuta 2005 lähettämässään vastauksessa, että tämän sähköpostiviestin perusteellisen tarkastelun jälkeen hän oli tullut siihen tulokseen, että hänen tutkimuksensa soveltamisalaa olisi aiheellista laajentaa siten, että se kattaisi kantelijan pääasiallisen väitteen ja vaatimuksen. Samana päivänä oikeusasiamies kirjoitti komissiolle ja pyysi sitä käsittelemään tämän väitteen lausunnossaan tai (jos komission lausunto oli jo lähetetty) täydentävässä lausunnossa.

Komission lausunnot

Komissio antoi lausuntonsa 10. toukokuuta 2005 ja täydentävän lausuntonsa 5. heinäkuuta 2005.

Näissä lausunnoissa komissio esitti seuraavat huomautukset.

toukokuuta 2005 annettu lausunto

Kantelija oli tehnyt henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen urakehityskertomuksestaan 1. tammikuuta ja 30. marraskuuta 2003 väliseltä ajalta 12. heinäkuuta 2004 päivätyllä muistiolla, jonka henkilöstön ja hallinnon pääosaston yksikkö B.2 (muutoksenhakuyksikkö) kirjasi saapuneeksi 14. heinäkuuta 2004 numerolla R/568/04.

Yksikön B.2 päällikkö R. oli 14.12.2004 pyytänyt kantelijalta anteeksi kanteluun vastaamiselle asetetun neljän kuukauden määräajan noudattamatta jättämistä ja ilmoittanut ottaneensa asian käsiteltäväkseen. Useissa myöhemmissä keskusteluissa R. oli selittänyt kantelijalle, mitkä urakehitystä koskevan kertomuksen näkökohdat olivat nimittävän viranomaisen tarkasteltavina ja mitkä eivät.

Tämän seurauksena kantelija oli toimittanut 6 päivänä tammikuuta 2005 muistion, jossa lueteltiin väitetyt tosiseikkoja koskevat epätarkkuudet riidanalaisessa urakehitystä koskevassa kertomuksessa sekä todisteet, jotka hän oli valmis toimittamaan. R. vastasi 10.1.2005 päivätyllä sähköpostiviestillä, ettei yksikään näistä väitteistä oikeuta riidanalaisen urakehitystä koskevan kertomuksen kumoamista. Useissa sähköpostiviesteissä, jotka alkoivat 24. tammikuuta 2005, jolloin kantelija oli vastaanottanut valituksen hylkäämistä koskevan päätöksen, kantelija oli pyytänyt R:ltä jäljennöstä lausunnosta, jonka oikeudellinen yksikkö oli antanut vastauksena yksikkö B.2:n kuulemiseen. R. oli kieltäytynyt myöntämästä oikeutta tutustua asiakirjoihin asetuksen 1049/2001 perusteella.

Kantelusta nro R/568/04 ei ollut olemassa "varmennettua luetteloa". Komissio kuitenkin vahvisti, että yksikkö B.2 oli kuullut oikeudellista yksikköä päätösluonnoksesta vastauksena kanteluun. Kuuleminen toteutettiin sähköpostitse, joka lähetettiin 14 päivänä joulukuuta 2004 asiointipostilaatikkoon ”Consult Interservice SJ”. Oikeudellinen yksikkö vastasi 22. joulukuuta 2004 päivätyllä muistiolla.

Kantelijan 6. tammikuuta 2005 päivätystä muistiosta R. oli kuullut oikeudellista yksikköä sekä muistiosta että sen lukemisesta 10. tammikuuta 2005 päivätyllä sähköpostiviestillä. Oikeudellinen yksikkö oli vastannut sähköpostitse samana päivänä.

Heinäkuun 5 päivänä 2005 annettu täydentävä lausunto

Kantelijan pääasiallisen väitteen ja vaatimuksen osalta on ensinnäkin huomattava, että kantelija ei ollut koskaan jättänyt uudistettua hakemusta asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla.

Toiseksi oikeudellisen yksikön lausuntoon tutustumista koskevan oikeuden epääminen oli perusteltua asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan nojalla, koska tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi oikeudellisen neuvonannon suojaa. Oikeudellisen yksikön lausunto urakehitystä koskevasta kertomuksesta tehdyn valituksen yhteydessä oli tärkeä väline, jonka avulla nimittävä viranomainen pystyi varmistamaan, että sen toimet olivat yhteisön oikeuden mukaisia. Tämän lausunnon julkistaminen voisi aiheuttaa epävarmuutta arvioijien ja validoijien roolista urakehitystä koskevan kertomuksen yhteydessä ja niiden arvioinnin arvioinnista tällaisen lausunnon perusteella tehtävien tulevien urakehitystä koskevien kertomusten yhteydessä. Ainoastaan selkeällä, riippumattomalla ja objektiivisella oikeudellisella neuvonnalla voisi olla tehokas rooli sisäiseen päätöksentekoprosessiin vaikuttamisessa. Tämän mukaisesti oli olennaisen tärkeää säilyttää lausuntojen luottamuksellisuus, jotta voidaan taata, että lausunnot annetaan täysin riippumattomasti ja objektiivisesti. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa T-84/03, Turco vastaan neuvosto, antamassaan tuomiossa todennut, viittaamalla erityisesti oikeudellisten lausuntojen sisältöön, johon kantelija on nyt pyytänyt saada tutustua, poistettaisiin poikkeuksen, johon on vedottu, vaikutus (3).

Kolmanneksi ei ole viitteitä siitä, että ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi ilmaisemista. Näin ollen ja kun otetaan huomioon asiakirjan sisältö ja rakenne, ei ollut mahdollista myöntää oikeutta tutustua kyseiseen asiakirjaan kokonaisuudessaan tai osittain.

Lisäksi sillä, että kantelija kuului komission henkilöstöön, ei ollut merkitystä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisen tutustumisoikeuden kannalta. Asiakirjan luovuttaminen tämän asetuksen nojalla julkistaa sen. Asetuksessa ei säädetty erityisestä oikeudesta tutustua tiettyihin hakijaryhmiin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vahvistanut tämän tulkinnan yhdistetyissä asioissa T-110/03, T-150/03 ja T-405/03, Sison vastaan neuvosto (4).

Kantelijan huomautukset

Kantelija esitti 7 päivänä kesäkuuta 2005 ja 9 päivänä elokuuta 2005 päivätyissä huomautuksissaan seuraavat huomautukset.

Hän odottaa ja pyytää jäljennöksiä komission kuulemisesta oikeudellisen yksikön kanssa. Joka tapauksessa koko kuuleminen olisi annettava oikeusasiamiehen käyttöön. Mitä tulee sähköpostiviestien vaihtoon komission ja oikeudellisen yksikön välillä 10. tammikuuta 2005, hän haluaisi tietää oikeudellisen yksikön vastauksen sisällön.

Kantelu koski ensisijaisesti, mutta ei ainoastaan, oikeutta tutustua oikeudellisen yksikön 10. tammikuuta 2005 tekemään toiseen kuulemiseen, joka koski hänen 6. tammikuuta 2005 päivättyä muistiotaan. Kuulemisen on täytynyt tapahtua hyvin lyhyen ajan kuluessa ja itse asiassa 10. tammikuuta 2005 iltapäivällä, koska yksikkö B.2 oli ilmoittanut hänelle vasta 10. tammikuuta 2005 lähettämässään sähköpostiviestissä (lähetetty klo 12.49), että hänen muistionsa välitettäisiin oikeudelliselle yksikölle. Tammikuun 6.1.2005 päivätty muistio sisälsi kahdeksan esimerkkiä ilmeisistä tosiseikkoihin liittyvistä virheistä kyseisessä urakehitystä koskevassa kertomuksessa käytettävissä olevien todisteiden perusteella. Se, että oikeudellinen yksikkö oli vastannut niin kiireesti sähköpostitse, antoi vaikutelman, että se ei ollut ottanut hänen muistionsa sisältöä vakavasti. Oikeudellisen yksikön vastauksen riippumattomuus ja objektiivisuus voitaisiin näin ollen kyseenalaistaa, ellei siihen anneta tutustumisoikeutta.

Komissio ei ollut toimittanut näyttöä kuulemisesta. Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 11 artiklan mukaan kunkin toimielimen oli annettava oikeus tutustua asiakirjarekisteriin.

Komissio ei ollut koskaan ilmoittanut hänelle mahdollisuudesta tehdä uudistettu hakemus, kuten asetuksen (EY) N:o 1049/2001 7 artiklan 1 kohdassa edellytetään. Hän oli itse asiassa pyytänyt komissiota tarkistamaan tutustumisoikeuden epäämistä koskevaa päätöstään sähköpostitse, jonka hän oli lähettänyt komissiolle 26. tammikuuta 2005.

Komission perustelut sille, että se kieltäytyi edelleen luovuttamasta asianomaista asiakirjaa, eivät olleet vakuuttavia. Jos oikeudellisen yksikön lausunnossa ilmaistaan näkemyksiä arvioijien ja validoijien roolista, sen julkistaminen auttaisi selkeyttämään näiden henkilöiden rooleja. Mitään selitystä ei ollut annettu sille, miksi komission mahdollisuus pyytää riippumatonta ja puolueetonta neuvontaa oikeudelliselta yksiköltään vaarantuisi, jos sille annettaisiin oikeus tutustua kyseiseen lausuntoon. Asiassa Sison annettu tuomio, johon komissio viittaa, koski nyt käsiteltävästä tilanteesta poikkeavaa tilannetta.

Näiden seikkojen perusteella hän toivoi saavansa tutustua oikeudellisen yksikön 10. tammikuuta 2005 antamaan lausuntoon 6. tammikuuta 2005 päivätystä muistiostaan. Vaihtoehtoisesti ja kuten valituksessa pyydettiin, hän odotti saavansa tutustua asiakirjoihin, jotka osoittivat, että asianmukaista kuulemista oli käyty. Jälkimmäisessä tapauksessa lausunto olisi annettava oikeusasiamiehen tiedoksi.

Lisätiedustelut

Tarkasteltuaan huolellisesti komission lausuntoja ja kantelijan huomautuksia kävi ilmi, että lisätutkimukset olivat tarpeen.

Pyyntö saada lisätietoja ja tutustua komission asiakirja-aineistoon

Oikeusasiamies pyysi näin ollen 29.8.2005 komissiota 1) täsmentämään kantelijan huomautukset huomioon ottaen yksityiskohtaisemmin ne syyt, joiden perusteella se katsoi, että asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa voitiin soveltaa käsiteltävässä asiassa, ja 2) antamaan yksiköilleen mahdollisuuden tutustua sen asiakirja-aineistoon.

Komission asiakirja-aineiston tarkastelu

Oikeusasiamiehen yksiköt tarkastivat 22. syyskuuta 2005 komission asiakirja-aineiston ja erityisesti komission oikeudellisen yksikön 22. joulukuuta 2004 ja 10. tammikuuta 2005 antamat vastaukset kuulemispyyntöihin.

Komission vastaus lisätietopyyntöön

Vastauksessaan oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön komissio esitti seuraavat huomautukset.

Oikeudellisen yksikön kuulemista henkilöstöasioissa ei vaadittu menettelyllisesti. Kantelijan ensisijainen tavoite eli sen selvittäminen, oliko komissio ylipäätään kuullut oikeudellista yksikköä, ei näin ollen ollut merkityksellinen nimittävän viranomaisen lopullisen päätöksen laillisuuden arvioinnin tai hallinnollisen epäkohdan paljastamisen kannalta.

Myöskään komission asianmukaisesti perusteltu tulkinta asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisesta luetelmakohdasta, jota yhteisöjen tuomioistuimet valvovat, ei voi olla hallinnollinen epäkohta. Kantelija ei myöskään ollut jättänyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdan mukaista uudistettua pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin. Näin ollen hänen väitettään ei voitu ottaa tutkittavaksi.

Kunnioittavasti väitettiin, että kantelijan tarkoituksena oli esittää erittäin vakavia väitteitä, joiden mukaan hänen esimiehensä olivat vääristelleet tosiseikkoja urakehitystä koskevassa kertomuksessaan sen sijaan, että hän olisi riitauttanut nimittävän viranomaisen 19 päivänä tammikuuta 2005 tekemän päätöksen, jolla tämä urakehitystä koskeva kertomus hyväksyttiin.

Kantelijan huomautus oikeudellisen yksikön vastauksen ajoituksesta ei vaikuttanut liittyvän komission tulkintaan asetuksesta (EY) N:o 1049/2001, vaan se koski oikeudellisen yksikön kuulemisen sisältöä.

Oikeudellisen yksikön 10. tammikuuta 2005 järjestämän toisen kuulemisen kohteena oli osittain kantelijan 6. tammikuuta 2005 laatima muistio, jossa lueteltiin väitettyjä esimerkkejä "arviointikertomukseen sisältyvistä ilmeisistä tosiseikkoja koskevista virheistä". Henkilöstön ja hallinnon pääosaston vastuuvirkamies oli arvioinut tämän muistion eikä ollut havainnut, että yksikään väitteistä soveltuisi ilmeisen tosiseikkoja koskevan virheen toteamiseen. Hän oli lähettänyt kantelijalle yksityiskohtaisen arvion tästä muistiosta ja kuullut oikeudellista yksikköä kantelijan muistiosta, sen arvioinnista ja siitä, olisiko lopulliseen päätökseen sisällytettävä yksityiskohtaisia tietoja molemmista.

On muistettava, että 10. tammikuuta 2005 oikeudellisen yksikön ei tarvinnut arvioida monimutkaista kysymystä vaan ainoastaan määrittää, oliko henkilöstöhallinnon ja henkilöstöhallinnon pääosaston vastuuvirkamies perustellusti päätellyt, että kantelijan väitteet eivät kestäisi oikeudessa.

Mitä tulee kantelijan viittaukseen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 11 artiklaan, asiakirja-aineistoon R/568/04 sisältyvistä seikoista ei ollut vielä olemassa "varmennettua luetteloa". Komission työjärjestyksen muuttamisesta 5 päivänä joulukuuta 2001 tehdyn komission päätöksen 2001/937/EY, EHTY, Euratom (5) 8 artiklan mukaan "asetuksen (EY) N:o 1049/2001 11 artiklassa säädetyn rekisterin kattavuutta laajennetaan asteittain". Kantelija vaikutti joka tapauksessa ymmärtävän väärin tällaisen inventaarion tarkoituksen. Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 11 artiklan 1 kohdassa säädettiin, että tällainen rekisteri on perustettava, jotta "tämän asetuksen mukaiset kansalaisten oikeudet olisivat tehokkaita". Sen tarkoituksena ei siis ollut, että komissio osoittaisi asiakirjan olemassaolon, vaan se, että kansalaiset kohdentaisivat paremmin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaiset tutustumispyyntönsä. Käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ollut epäilystä siitä, mihin asiakirjoihin kantelija halusi tutustua. Näin ollen asetuksen 1049/2001 11 artiklan nykyisellä soveltamisalalla ei ollut merkitystä kantelun kannalta.

Asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan tulkinnan osalta viitattiin komission täydentävässä lausunnossaan esittämiin yksityiskohtaisiin huomautuksiin. Riippumaton oikeudellinen neuvonta oli lisäksi välttämätön osa toimielimen sisäistä päätöksentekoprosessia, vaikka sitä ei vaadittu menettelysäännöissä, kuten nyt käsiteltävässä asiassa.

Henkilöstöasioissa oikeudellisen yksikön jäseniä pyydettiin arvioimaan henkilöstön jäsenten esittämien ja heitä vastaan esitettyjen usein tunnepitoisten ja arkaluonteisten väitteiden kilpailevia ansioita (jotka asianomaiset asianajajat saattavat hyvinkin tuntea) ja heidän institutionaalista hierarkiaansa. Oikeudellisen yksikön tehtävänä oli neuvoa komissiota, ei kantelijaa, ja hoitaa tämä tehtävä asianmukaisesti. On erittäin tärkeää, että se voi antaa neuvoja avoimesti ilman riskiä siitä, että oikeudellisen yksikön yksittäiset jäsenet joutuvat suoraan ja mahdollisesti henkilökohtaiseen ristiriitaan kantelijan kanssa.

Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa sovellettiin oikeudellisen yksikön tässä asiassa antamaan lausuntoon kokonaisuudessaan. Ylivoimaisen yleisen edun puuttuessa oikeutta tutustua asiakirjoihin ei myönnettäisi kokonaan eikä osittain.

Kantelijan huomautukset

Kantelijalle toimitettiin jäljennökset asiakirja-aineiston tarkastuskertomuksesta ja komission vastauksesta lisätietopyyntöön.

Kantelija totesi huomautuksissaan, että se, että oikeusasiamies oli suostunut tutkimaan kantelua, osoitti, että se voitiin ottaa tutkittavaksi. Kantelija lisäsi, että asiaa koskeviin asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön tarkoituksena oli arvioida mahdollisuuksia hakea muutosta 19.1.2005 tehtyyn päätökseen.

Kantelija totesi, että oikeusasiamiehen kertomus asiakirja-aineiston tarkastuksesta ei tuonut mitään selvyyttä asiaan liittyvien asiakirjojen sisältöön. Näin ollen hän kysyi, oliko oikeudellinen yksikkö juuri ilmoittanut 10. tammikuuta 2005 päivätyssä sähköpostiviestissään, ettei sillä ollut huomautuksia hänen 6. tammikuuta 2005 päivättyyn muistioonsa; oliko se hyväksynyt henkilöstöhallinnon ja henkilöstöhallinnon pääosaston kannan; oliko se kommentoinut jotakin tässä muistiossa mainituista kahdeksasta esimerkistä; tai oliko se pyytänyt jäljennöksiä tässä muistiossa mainituista todisteista.

Kantelija väitti, että asiaa koskevien asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi johtaa arviointikertomuksen olennaisten virheiden korjaamiseen itse, jos osoittautuisi, että asianmukaista kuulemista ei ollut järjestetty. Hän korosti myös, että komission väite, jonka mukaan hän aikoi esittää erittäin vakavia väitteitä, oli täysin perusteeton eikä sillä ollut merkitystä käsiteltävänä olevan asian kannalta.

PÄÄTÖS

1 Alkuhuomautukset

1.1 Kantelija, joka on Euroopan komission virkamies, teki 12. heinäkuuta 2004 Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, jäljempänä 'henkilöstösäännöt', 90 artiklan 2 kohdan nojalla sisäisen valituksen urakehityskertomuksestaan, joka koski ajanjaksoa 1. tammikuuta - 30. marraskuuta 2003. Kantelija toimitti 6 päivänä tammikuuta 2005 komissiolle kanteluaan koskevia lisähuomautuksia. Euroopan komission henkilöstön ja hallinnon pääosasto ilmoitti kantelijalle, että komission oikeudellista yksikköä oli kuultu hänen kantelustaan, mukaan lukien hänen 6. tammikuuta 2005 päivätyt täydentävät huomautuksensa. Henkilöstöasioiden pääosasto hylkäsi tämän valituksen 19.1.2005.

Kantelija lähetti 24. tammikuuta 2005 henkilöstöhallinnon ja henkilöstöhallinnon pääosaston asiasta vastaavalle virkamiehelle sähköpostiviestin, jossa hän huomautti odottavansa saavansa jäljennöksen oikeudellisen yksikön kirjallisesta lausunnosta.

Henkilöstön ja hallinnon pääosaston vastuuvirkamies selitti 24. tammikuuta 2005 päivätyssä vastauksessaan, että oikeudellisen yksikön lausuntoon ei voitu tutustua. Sama virkamies selitti 25. tammikuuta 2005 vastauksena kantelijan esittämään lisäkysymykseen, että oikeutta tutustua oikeudellisen yksikön huomautuksiin ei voitu antaa, koska Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (6), jäljempänä 'asetus 1049/2001', 4 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta ja 4 artiklan 3 kohta estivät komissiota tekemästä niin.

Kantelija tiedusteli 25.1.2005 päivätyssä vastauksessaan, miten asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohtaa voitaisiin soveltaa käsiteltävässä asiassa. Hän lisäsi, että jos komissio edelleen katsoo, että sitä on estetty myöntämästä oikeutta tutustua oikeudellisen yksikön lausuntoon, sen olisi ainakin osoitettava hänelle, että oikeudellista yksikköä on kuultu. Kantelija lisäsi 26. tammikuuta 2005 lähettämässään sähköpostiviestissä, että tällaisten asiakirjojen olisi oltava ainakin oikeusasiamiehen saatavilla ja että oli hyvän hallintotavan mukaista pitää luetteloa asiakirjoista. Tämän vuoksi kantelija pyysi komissiota tarkastelemaan uudelleen päätöstään olla antamatta hänelle oikeutta tutustua kyseiseen asiakirjaan.

Asiasta vastaava komission virkamies totesi samana päivänä sähköpostitse lähettämässään vastauksessa, että hänen kieltäytymisensä ei ollut perustunut pelkästään asetuksen 1049/2001 4 artiklan 3 kohtaan.

Kantelija oli ilmoittanut oikeusasiamiehelle tammikuun 2005 lopussa jättämässään kantelussa haluavansa valittaa päätöksestä, joka oli annettu hänelle tiedoksi 19. tammikuuta 2005. Kantelija kuitenkin selvensi oikeusasiamiehen toimiston kanssa 10. helmikuuta 2005 käydyssä puhelinkeskustelussa, että hänen väitteensä oli, että komissio oli virheellisesti kieltäytynyt antamasta hänelle oikeutta tutustua oikeudellisen yksikön esittämiin huomautuksiin, ja että hän vaati, että hänelle olisi annettava oikeus tutustua näihin huomautuksiin. Jos häntä olisi oikeudellisesti estettävä saamasta näitä huomautuksia, hän väitti, että hänelle olisi annettava mahdollisuus tutustua todisteisiin, kuten varmennettuun luetteloon, jotka osoittavat, että oikeudellista yksikköä on kuultu.

1.2 Lausunnossaan kantelijan väitteestä ja pääasiallisesta väitteestä komissio huomautti, että kantelija ei ollut koskaan jättänyt uudistettua hakemusta asetuksen 1049/2001 nojalla. Vastauksessaan oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön komissio toisti tämän lausuman ja totesi, että kantelua ei näin ollen voida ottaa tutkittavaksi, koska kantelija ei ollut aiemmin noudattanut Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa edellytettyjä asianmukaisia lähestymistapoja (7).

1.3 Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos kyseiseen asetukseen perustuva tietopyyntö hylätään kokonaan tai osittain, hakija voi 15 työpäivän kuluessa esittää uudistetun pyynnön ja pyytää toimielintä harkitsemaan kantaansa uudelleen. Oikeusasiamies on johdonmukaisesti katsonut, että Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa asetettu vaatimus, jonka mukaan kantelijan on otettava "asianmukainen" ennakkolähestymistapa ennen kuin hän voi tehdä kantelun oikeusasiamiehelle, tarkoittaa, että kantelijan on täytynyt tehdä sekä alkuperäinen että uudistettu hakemus asetuksen 1049/2001 mukaisesti.

1.4 Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että sen jälkeen kun henkilöstöhallinnon ja henkilöstöhallinnon pääosasto kieltäytyi 24. tammikuuta 2005 antamasta oikeutta tutustua kyseisiin asiakirjoihin, kantelija pyysi 26. tammikuuta 2005 lähettämässään sähköpostiviestissä komissiota "tarkistamaan päätöstään". On myös otettava huomioon, että kantelija ei viitannut asetukseen (EY) N:o 1049/2001 24. tammikuuta 2005 päivätyssä sähköpostiviestissään, jossa hän ilmoitti odottavansa saavansa jäljennöksen oikeudellisen yksikön kirjallisesta lausunnosta. Komissio itse viittasi samana päivänä lähettämässään vastauksessa asetukseen (EY) N:o 1049/2001 ja osoitti siten, että se tulkitsi kantelijan pyynnön asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaiseksi asiakirjoihin tutustumista koskevaksi pyynnöksi. Oikeusasiamies katsoo, että näissä olosuhteissa vaikuttaa loogiselta olettaa, että komissio oli velvollinen noudattamaan asetuksen säännöksiä, joihin se itse oli vedonnut. Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 7 artiklan 1 kohdassa säädetään kuitenkin, että jos toimielin kieltäytyy hyväksymästä asetuksen mukaista asiakirjoihin tutustumista koskevaa pyyntöä, sen on ”ilmoitettava hakijalle tämän oikeudesta tehdä uudistettu hakemus tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti”. Oikeusasiamiehelle toimitetuista asiakirjoista ilmenee, että tällaisia tietoja ei toimitettu kantelijalle.

1.5 Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että komission näkemys, jonka mukaan kantelua ei voida ottaa tutkittavaksi, on virheellinen (1), koska kantelija pyysi komissiota tarkastelemaan uudelleen alkuperäistä tutustumisoikeuden epäämistään, ja (2) koska komissio ei voi missään tapauksessa moittia kantelijaa siitä, että tämä ei ole tehnyt asetuksen 1049/2001 mukaista uudistettua hakemusta tapauksessa, jossa se on itse laiminlyönyt kyseisen asetuksen mukaisen velvollisuutensa ilmoittaa kantelijalle tämän oikeudesta tehdä tällainen hakemus.

1.6 Komissio on esittänyt useita väitteitä, jotka vaikuttavat koskevan asiakysymystä, jonka yhteydessä asianomaiset asiakirjat laadittiin. Koska tämä väite koskee sitä, että komissio on kieltäytynyt antamasta tutustuttavaksi näitä asiakirjoja, eikä sen perustana olevan menettelyn asiasisältöä, näillä väitteillä ei ole merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta. Tämä päätelmä pätee erityisesti komission väitteeseen, jonka mukaan oikeudellisen yksikön kuulemista henkilöstöasioissa ei vaadittu menettelyllisesti. On todettava, että asetuksessa 1049/2001 ei anneta hallinnolle oikeutta evätä oikeutta tutustua asiakirjaan sillä perusteella, että tällaisen asiakirjan laatimiseen ei ollut oikeudellista velvoitetta. Edellä esitetty päätelmä pätee myös komission väitteeseen, jonka mukaan kantelija pyrki esittämään erittäin vakavia väitteitä, joiden mukaan hänen esimiehensä vääristelivät tosiseikkoja urakehitystä koskevassa kertomuksessaan sen sijaan, että he olisivat riitauttaneet nimittävän viranomaisen 19 päivänä tammikuuta 2005 tekemän päätöksen, jolla kyseinen urakehitystä koskeva kertomus hyväksyttiin. Oikeusasiamies toteaa, että kantelija on joka tapauksessa kiistänyt tämän näkemyksen.

1.7 Vastauksessaan oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön komissio totesi, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan asianmukaisesti perusteltu tulkinta, joka kuuluu yhteisöjen tuomioistuinten valvontaan, ei voi olla hallinnollinen epäkohta. Oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että hallinnollista epäkohtaa ei ole, jos yhteisön toimielin on soveltanut asetusta (EY) N:o 1049/2001 asianmukaisesti. Sitä, onko näin tapahtunut nyt käsiteltävässä asiassa, käsitellään jäljempänä (ks. kohta 2). Komission väite voitaisiin kuitenkin ymmärtää myös siten, että komissio katsoo, että oikeusasiamies ei voi tutkia, onko se soveltanut asetusta 1049/2001 oikein. On selvää, että tällainen ehdotus olisi sekä väärä että mahdoton hyväksyä. Oikeusasiamies pitää hyödyllisenä muistuttaa, että EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan mukaan hänen tehtävänään on tutkia yhteisön toimielinten ja laitosten toiminnassa ilmenneitä hallinnollisia epäkohtia, lukuun ottamatta yhteisöjen tuomioistuinten toimintaa lainkäyttöeliminä. Asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittely ei siten ylitä oikeusasiamiehen toimivaltaa, mikä vahvistetaan nimenomaisesti asetuksen 1049/2001 8 artiklan 1 kohdassa.

1.8 Huomattava osa asianosaisten tässä asiassa esittämistä väitteistä koski sitä, että oikeudellisen yksikön vastaus toiseen kuulemispyyntöön, joka esitettiin 10.1.2005, lähetettiin pian tutustumispyynnön esittämisen jälkeen. On huomattava, että nämä väitteet koskevat oikeudellisen yksikön kuulemisen ja vastauksen sisältöä. Oikeusasiamiehen mukaan näillä väitteillä ei näin ollen ole merkitystä käsiteltävänä olevassa asiassa, joka koskee sitä, oliko komissiolla oikeus evätä oikeus tutustua oikeudellisen yksikön lausuntoihin.

2 Asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön väitetty virheellinen käsittely

2.1 Kantelija väitti, että komissio oli virheellisesti kieltäytynyt antamasta hänelle oikeutta tutustua oikeudellisen yksikön esittämiin huomautuksiin ja että hänelle olisi pitänyt antaa oikeus tutustua näihin huomautuksiin. Jos häntä olisi oikeudellisesti estettävä saamasta näitä huomautuksia, hän väitti, että hänelle olisi annettava mahdollisuus tutustua todisteisiin, kuten oikeaksi todistettuun luetteloon, joka osoittaa, että oikeudellinen yksikkö oli tosiasiallisesti kuullut hänen urakehitystä koskevaa kertomustaan koskevaa sisäistä valitustaan.

2.2 Komissio huomautti lausunnossaan, että henkilöstöhallinnon ja henkilöstöhallinnon pääosasto oli kuullut oikeudellista yksikköä kaksi kertaa tässä asiassa. Ensimmäinen kuuleminen toteutettiin sähköpostitse 14. joulukuuta 2004. Oikeudellinen yksikkö vastasi 22. joulukuuta 2004 päivätyllä muistiolla. Toinen kuuleminen toteutettiin sähköpostitse 10. tammikuuta 2005. Oikeudellinen yksikkö oli vastannut sähköpostitse samana päivänä. Komissio lisäsi, että näistä asiakirjoista ei ollut olemassa varmennettua luetteloa.

Asiakysymyksen osalta komissio katsoi, että oikeudellisen yksikön lausuntoon tutustumista koskevan oikeuden epääminen oli perusteltua asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan nojalla, koska tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi oikeudellisen neuvonannon suojaa. Komissio totesi, että oikeudellisen yksikön lausunto urakehitystä koskevasta kertomuksesta tehdyn valituksen yhteydessä on tärkeä väline, jonka avulla nimittävä viranomainen voi varmistaa, että sen toimet ovat yhteisön oikeuden mukaisia. Komission mukaan tämän lausunnon julkistaminen voisi aiheuttaa epävarmuutta arvioijien ja validoijien roolista urakehitystä koskevan kertomuksen yhteydessä ja itse asiassa heidän arviointinsa arvioinnista tällaisen lausunnon perusteella tehtävien tulevien urakehitystä koskevien kertomusten yhteydessä. Komissio korosti, että ainoastaan selkeällä, riippumattomalla ja objektiivisella oikeudellisella neuvonnalla voi olla tehokas vaikutus sisäiseen päätöksentekoprosessiin. Tämän mukaisesti oli olennaisen tärkeää säilyttää lausuntojen luottamuksellisuus, jotta voidaan taata, että lausunnot annetaan täysin riippumattomasti ja objektiivisesti. Komissio katsoi, että viittaamalla erityisesti niiden oikeudellisten lausuntojen sisältöön, joihin kantelija nyt pyysi saada tutustua, - kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli todennut asiassa T-84/03, Turco vastaan neuvosto (8) - poistettaisiin mainitulta poikkeukselta sen vaikutus.

Komissio totesi lisäksi, että ei ollut viitteitä siitä, että ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi tietojen ilmaisemista, ja että sillä, että kantelija oli komission henkilöstön jäsen, ei ollut merkitystä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisen tutustumisoikeuden kannalta. Se päätteli tästä, että oikeutta tutustua merkityksellisiin asiakirjoihin ei näin ollen ollut mahdollista antaa kokonaan tai osittain.

2.3 Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija katsoi, että koko kuuleminen olisi joka tapauksessa annettava oikeusasiamiehen käyttöön. Kantelijan mukaan oikeudellisen yksikön 10. tammikuuta 2005 antaman vastauksen riippumattomuus ja objektiivisuus voitiin kyseenalaistaa, koska vastaus oli lähetetty nopeasti, ellei siihen annettu tutustumisoikeutta. Kantelija korosti, että komissio ei ollut esittänyt mitään näyttöä siitä, että oikeudellista yksikköä olisi tosiasiallisesti kuultu. Hän totesi, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 11 artiklan mukaan kunkin toimielimen on annettava oikeus tutustua asiakirjarekisteriin.

Kantelija huomautti, että syyt, joiden vuoksi komissio kieltäytyi edelleen luovuttamasta asiaankuuluvia asiakirjoja, eivät olleet hänen mielestään vakuuttavia. Jos oikeudellisen yksikön lausunnossa ilmaistaan näkemyksiä arvioijien ja validoijien roolista, sen julkistaminen auttaisi selkeyttämään näiden henkilöiden rooleja. Kantelija lisäsi, että mitään selitystä ei ollut annettu sille, miksi komission mahdollisuus pyytää riippumatonta ja puolueetonta neuvontaa oikeudelliselta yksiköltään vaarantuisi, jos hänelle annettaisiin oikeus tutustua kyseiseen lausuntoon.

2.4 Oikeusasiamies katsoi näiden huomautusten perusteella, että lisätutkimukset olivat tarpeen.

2.5 Oikeusasiamies pyysi näin ollen 29. elokuuta 2005 komissiota (1) täsmentämään kantelijan huomautukset huomioon ottaen syyt, joiden perusteella se katsoi, että asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa voitiin soveltaa käsiteltävässä asiassa, ja (2) antamaan yksiköilleen mahdollisuuden tutustua sen asiakirja-aineistoon.

2.6 Oikeusasiamiehen yksiköt tarkastivat 22. syyskuuta 2005 komission asiakirja-aineiston ja erityisesti komission oikeudellisen yksikön 22. joulukuuta 2004 ja 10. tammikuuta 2005 antamat kaksi vastausta oikeudellisen yksikön lausuntopyyntöihin.

2.7 Vastauksessaan oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön komissio totesi, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luettelon tarkoituksena on "tehdä tämän asetuksen mukaisista kansalaisten oikeuksista tehokkaita". Käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ollut epäilystä siitä, mihin asiakirjoihin kantelija halusi tutustua. Komission mukaan asetuksen 1049/2001 11 artiklalla ei näin ollen ollut merkitystä kantelun kannalta.

Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan tulkinnan osalta komissio viittasi lausunnossaan esittämiinsä huomautuksiin. Komissio lisäsi, että riippumaton oikeudellinen neuvonta on välttämätön osa toimielimen sisäistä päätöksentekoprosessia. Lisäksi se huomautti, että henkilöstöasioissa oikeudellisen yksikön jäseniä pyydettiin arvioimaan henkilöstön jäsenten (jotka asianomaiset asianajajat saattavat hyvinkin tuntea) esittämien ja heitä vastaan esitettyjen usein tunnepitoisten ja arkaluonteisten väitteiden kilpailevia ansioita ja heidän institutionaalista hierarkiaansa. Oikeudellisen yksikön tehtävänä oli neuvoa komissiota eikä kantelijaa, ja tämän tehtävän asianmukaisen hoitamisen kannalta oli olennaisen tärkeää, että se voisi antaa neuvoja avoimesti ilman riskiä siitä, että oikeudellisen yksikön yksittäiset jäsenet joutuisivat suoraan ja mahdollisesti henkilökohtaiseen ristiriitaan kantelijan kanssa.

2.8 Kantelijalle toimitettiin jäljennökset asiakirja-aineiston tarkastuskertomuksesta ja komission vastauksesta lisätietopyyntöön. Kantelija totesi huomautuksissaan, että oikeusasiamiehen kertomus asiakirja-aineiston tarkastuksesta ei tuonut mitään selvyyttä asiaan liittyvien asiakirjojen sisältöön. Näin ollen hän kysyi, oliko oikeudellinen yksikkö juuri ilmoittanut 10. tammikuuta 2005 päivätyssä sähköpostiviestissään, ettei sillä ollut huomautuksia hänen 6. tammikuuta 2005 päivättyyn muistioonsa; oliko se hyväksynyt henkilöstöhallinnon ja henkilöstöhallinnon pääosaston kannan; oliko se kommentoinut jotakin tässä muistiossa mainituista kahdeksasta esimerkistä; tai oliko se pyytänyt jäljennöksiä tässä muistiossa mainituista todisteista.

2.9 Oikeusasiamies toteaa ensinnäkin, että hänen yksikköjensä suorittama komission asiakirja-aineiston tarkastus on vahvistanut, että komissio on todellakin kuullut oikeudellista yksikköä kahdesti ja että oikeudellinen yksikkö vastasi näihin kuulemisiin 22. joulukuuta 2004 ja 10. tammikuuta 2005. Vastausten lähettäminen kirjattiin myös oikeusasiamiehen kertomukseen komission asiakirja-aineiston tarkastuksesta. Koska kantelijan toissijaisella vaatimuksella, joka koski todisteita, jotka osoittivat, että oikeudellista yksikköä oli kuultu, oli ilmeisesti tarkoitus varmistaa, että näitä kuulemisia oli todella käyty, oikeusasiamies katsoo, että tämän toissijaisen vaatimuksen osalta ei näin ollen tarvita lisätutkimuksia.

2.10 Kantelijan pääväitteen ja -väitteen osalta oikeusasiamies toteaa, että komission asiakirja-aineiston tarkastelu on vahvistanut, että asianomaiset asiakirjat - henkilöstön ja hallinnon pääosaston kuulemisiin annetut oikeudellisen yksikön lausunnot - ovat asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettuja "oikeudellisia neuvoja".

2.11 Perustellakseen kieltäytymistään antamasta näitä asiakirjoja tutustuttavaksi komission oli näin ollen osoitettava, että niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi oikeudellisen neuvonannon suojaa.

2.12 Asiaankuuluvien asiakirjojen tarkastuksen tulosten perusteella oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että oikeudellisen yksikön asiaan liittyvien lausuntojen paljastaminen voisi aiheuttaa epävarmuutta arvioijien ja validoijien roolista urakehitystä koskevan kertomuksen yhteydessä ja itse asiassa niiden arvioinnista tulevien urakehitystä koskevan kertomuksen yhteydessä tällaisten lausuntojen jälkeen, kuten komissio totesi lausunnossaan.

2.13 On kuitenkin otettava huomioon, että asiassa T-84/03, Turco vastaan neuvosto, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin myönsi, että oikeudellisen yksikön lausuntojen riippumattomuus voi muodostaa suojeltavan edun (9). Vastauksessaan oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön komissio on esittänyt tältä osin erityisiä ja yksityiskohtaisia huomautuksia, jotka koskevat erityisesti riippumattoman oikeudellisen neuvonnan tarvetta henkilöstöasioissa (ks. edellä 2.7 kohta). Oikeusasiamies pitää näitä väitteitä vakuuttavina. Oikeudellisen yksikön jäsenten näkemysten ilmaiseminen henkilöstöasioissa voisi todellakin ottaa nämä virkamiehet mukaan keskusteluihin tai kiistoihin niiden muiden virkamiesten kanssa, joiden tapauksista heitä pyydettiin antamaan oikeudellinen lausunto. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että komission näkemys, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyä poikkeusta voitaisiin soveltaa tässä tapauksessa, vaikuttaa kohtuulliselta.

2.14 Oikeusasiamies toteaa, että kantelija ei ole vedonnut mihinkään ylivoimaiseen yleiseen etuun, joka edellyttäisi asiaankuuluvien asiakirjojen luovuttamista. Kuten komissio on perustellusti huomauttanut, tässä yhteydessä ei voida ottaa huomioon kantelijan erityistä intressiä tietojen ilmaisemiseen (johtuen siitä, että hän oli komission virkamies ja että merkitykselliset asiakirjat koskivat hänen tekemäänsä sisäistä kantelua). Asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 ei vaadita hakijaa perustelemaan pyyntöään saada tutustua asiakirjoihin. Käänteisesti tällaisia mahdollisia syitä ei kuitenkaan voida ottaa huomioon päätettäessä siitä, onko oikeus tutustua asiakirjoihin myönnettävä, elleivät ne ole ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää ilmaisemista. On otettava huomioon, että asiakirja, joka on luovutettu yhdelle hakijalle asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla, on myöhemmin luovutettava myös kaikille muille hakijoille. Saattaa kuitenkin olla hyödyllistä lisätä, että nämä näkökohdat pätevät vain asetuksen 1049/2001 perusteella tehtyihin asiakirjoihin tutustumista koskeviin pyyntöihin. Niitä ei siis välttämättä voida siirtää muihin säännöksiin (esimerkiksi henkilöstösääntöihin) perustuvien tutustumispyyntöjen käsittelyyn.

2.15 Jos asiakirjaan kokonaisuudessaan ei voida antaa oikeutta tutustua asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla, asianomaisen toimielimen on tutkittava mahdollisuutta antaa osittainen oikeus tutustua asiakirjaan. Asiaankuuluvien asiakirjojen tarkastuksen tulosten perusteella oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että komission kieltäytyminen antamasta osittaista tutustumisoikeutta esillä olevassa asiassa vaikuttaa perustellulta.

2.16 Huomautuksissaan komission vastauksesta lisätietopyyntöön kantelija esitti useita kysymyksiä oikeudellisen yksikön 10. tammikuuta 2005 antaman lausunnon sisällöstä. Tässä yhteydessä on korostettava, että oikeusasiamiehen tehtävänä on tutkia mahdollisia hallinnollisia epäkohtia eikä vastata kantelijan esittämiin kysymyksiin. Tapauksessa, jossa asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen on tutkittava ja jossa oikeusasiamies katsoo, että epääminen on perusteltua, oikeusasiamies ei missään tapauksessa voisi vastata tällaisiin kysymyksiin, jos se edellyttäisi näiden asiakirjojen sisällön paljastamista. Koska kantelijan kysymykset velvoittaisivat oikeusasiamiehen tekemään juuri näin, oikeusasiamies ei voi vastata kantelijan kysymyksiin.

2.17 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, ettei Euroopan komissio ole käsiteltävässä asiassa syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

3 Päätelmä

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että Euroopan komissio ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) EYVL L 145, s. 43.

(2) Asia T-84/03, Turco v. neuvosto, tuomio 23.11.2004.

(3) Asia T-84/03, Turco v. neuvosto, mainittu edellä, 74 kohta.

(4) Yhdistetyt asiat T-110/03, T-150/03 ja T-405/03, Sison v. neuvosto, tuomio 26.4.2005.

(5) EYVL L 345, s. 94.

(6) EYVL L 145, s. 43.

(7) Oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9.3.1994 tehty Euroopan parlamentin päätös 94/262/EY (EYVL 1994, L 113, s. 15).

(8) Asia T-84/03, Turco v. neuvosto, tuomio 23.11.2004.

(9) Ks. edellä mainittu asia, 79 kohta.