Strasbourg, 25. heinäkuuta 2007

Hyvä jäsen N.

Teitte 5. tammikuuta 2005 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Isprassa sijaitsevan Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen henkilöstöpolitiikasta.

Toimitin kantelun 3.3.2005 komission puheenjohtajalle. Komissio lähetti lausuntonsa italiankielisen käännöksen 16. kesäkuuta 2005, ja toimitin sen Teille yhdessä 3. elokuuta 2005 toimittamanne huomautusten esittämistä koskevan pyynnön kanssa.

Ilmoitan Teille 10. heinäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, että asianne käsittely on käynnissä ja että ilmoitan Teille kantelunne käsittelyn etenemisestä mahdollisimman pian. Huomautin, että pyrimme kaikin tavoin toimittamaan nämä tiedot syyskuun 2006 loppuun mennessä. Lähetin Teille 29. syyskuuta 2006 kirjeen, jossa selitin, että tarvitsen lisäaikaa toimittaakseni Teille asiaankuuluvat tiedot.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista. Pahoittelen tämän tutkimuksen loppuun saattamiseen kuluvaa aikaa.

KILPAILUKYKY

Taustaa(1)

Kantelija, italialainen asianajaja, joka teki kantelun viiden asiakkaan puolesta, teki 22. joulukuuta 2000 kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle. Kantelut (jotka on kirjattu viitteellä 95/2001/IP, 138/2001/IP, 139/2001/IP, 140/2001/IP, 141/2001/IP) koskivat Isprassa sijaitsevan komission yhteisen tutkimuskeskuksen, jäljempänä ’JRC’, henkilöstöpolitiikkaa.

Kantelija väitti kanteluissaan, että Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen(2), jäljempänä 'palvelussuhteen ehdot', 3 artiklassa säädettyjä edellytyksiä ei ollut noudatettu hänen asiakkaidensa osalta.

Kantelijan asiakkaat oli palkattu YTK:n ylimääräisiksi toimihenkilöiksi vuosina 1995-1996. Heidän ensimmäiset sopimuksensa uusittiin yhdeksi vuodeksi. Tämän jälkeen heille kaikille tarjottiin väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta. Alkuperäisen kahden vuoden keston jälkeen väliaikaisten toimihenkilöiden sopimukset uusittiin yhdeksi vuodeksi.

Kantelijan mukaan ylimääräisten toimihenkilöiden alkuperäiset sopimukset olisi pitänyt katsoa väliaikaisten toimihenkilöiden sopimuksiksi. Näin ollen väliaikaisten toimihenkilöiden työsopimukset uusittiin todellisuudessa kahdesti (eikä vain kerran, kuten komissio piti voimassa).

Palvelussuhteenehtojen 8 artiklan viimeisen kohdan mukaan ”2 artiklan a tai d alakohdassa tarkoitettujen väliaikaisten toimihenkilöiden, jotka on otettu palvelukseen määräajaksi, työsopimukset voidaan uusia enintään kerran määräajaksi. Kantelijakatsoi näin ollen, että hänen asiakkaidensa sopimukset olisi pitänyt muuttaa toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi.

Hän katsoi lisäksi, että komissio oli toiminut lainvastaisesti tehdessään asiakkaidensa kanssa kolmivuotisen väliaikaisen toimihenkilön sopimuksen, koska hänen mukaansa tällainen sopimus olisi pitänyt tehdä ainoastaan sellaisten henkilöiden kanssa, jotka hoitivat teknisiä tai tieteellisiä tehtäviä. Sen sijaan hänen asiakkaansa hoitivat hallinnollisia tehtäviä. Kantelija väitti lisäksi, että rajoittamalla asiakkaidensa sopimusten keston kolmeen vuoteen komissio oli tosiasiallisesti estänyt heitä saamasta toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta.

Kantelija katsoi myös, että Nouvelle Politique du Personnel Recherchen, jäljempänä ’NPPR’, hanke olisi henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti pitänyt toimittaa henkilöstösääntökomitealle, koska siinä säädettiin henkilöstösääntöjen täytäntöönpanosäännöksistä. Koska NPPR:llä muutettiin henkilöstösääntöjä, neuvoston olisi lisäksi pitänyt hyväksyä se asetuksena. Kantelija katsoi myös, ettei ollut mitään syytä ottaa palvelukseen kahta väliaikaisten toimihenkilöiden ryhmää, joista ensimmäinen koski enintään kolmen vuoden sopimuksia, joita ei voida uusia (kantelijan asiakkaat olivat kuuluneet tähän ryhmään), ja toinen viisivuotisia sopimuksia, jotka voidaan uusia.

Oikeusasiamies aloitti 28. maaliskuuta 2001 yhteisen tutkimuksen ja pyysi komissiota antamaan lausunnon kantelijan kanteluista. Komission oikeusasiamiehelle 23. toukokuuta 2001 toimittamasta lausunnosta kävi ilmi, että kantelija oli aloittanut samaa asiaa koskevan oikeudenkäynnin komissiota vastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn 7. kesäkuuta 2001 EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan perusteella, jonka mukaan "Euroopanoikeusasiamies ei voi suorittaa tutkimuksia, jos väitetyt tosiseikat ovat tai ovat olleet oikeudenkäynnin kohteena",ja oikeusasiamiehen ohjesäännön(3) 2 artiklan 7 kohdan perusteella, jonka mukaan "kunoikeusasiamiehen on käsiteltävänä olevien tai päätökseen saatettujen, esitettyjä tosiseikkoja koskevien oikeudenkäyntien vuoksi jätettävä kantelu tutkimatta tai lopetettava sen käsittely, hänen siihen mennessä suorittamiensa tutkimusten tulokset jätetään lopullisesti."

Kantelija toimitti 29. heinäkuuta 2003 huomautuksensa komission lausunnosta, joka koski kuudetta kantelua (617/2003/IP), jonka hän oli tällä välin toimittanut oikeusasiamiehelle. Hän lähetti samana päivänä myös erillisen kirjeen, jossa hän mainitsi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli 1.4.2003 jättänyt tutkimatta viisi ensimmäistä väitettä, koska ne oli esitetty määräajan jälkeen. Tämän perusteella kantelija kysyi oikeusasiamieheltä, voisiko oikeusasiamies, koska tuomioistuin ei ollut koskaan käsitellyt sille tehtyjen kantelujen asiasisältöä, harkita uudelleen hänelle joulukuussa 2000 tehtyjä kanteluja, jos hänen asiakkaansa haluaisivat esittää ne uudelleen. Kantelija kiinnitti oikeusasiamiehen huomion myös siihen, että alkuperäiset kantelut oli tehty kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona niiden perustana olevat tosiseikat tulivat hänen asiakkaidensa tietoon(4).

Oikeusasiamies katsoi, että koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ollut koskaan käsitellyt kantelijoiden kantelujen aineellisia näkökohtia, ei periaatteessa ollut mitään syytä olla tutkimatta niitä uudelleen. Kantelijalle ilmoitettiin asiasta 8 päivänä joulukuuta 2004 päivätyllä kirjeellä. Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehelle 5. tammikuuta 2005, että hän halusi asiakkaidensa puolesta, että hänen kantelunsa 95/2001/IP, 138/2001/IP, 139/2001/IP, 140/2001/IP, 141/2001/IP käsiteltäisiin uudelleen. Kantelijan 5 päivänä tammikuuta 2005 päivätty kirje kirjattiin näin ollen uudeksi kanteluksi viitenumerolla 429/2005/IP.

Käsiteltävänä oleva väite

Koska kantelija teki uudelleen täsmälleen samat kantelut kuin joulukuussa 2000 (eli asiat 95/2001/IP, 138/2001/IP, 139/2001/IP, 140/2001/IP, 141/2001/IP), oikeusasiamies aloitti uuden tutkimuksen, jossa säilytettiin komissiolle näissä asioissa lähetetyn menettelyn aloittamista koskevan kirjeen sanamuoto. Komissiota pyydettiin antamaan lausunto kantelijan väitteestä, jonka mukaan palvelussuhteen ehtojen 3 artiklassa säädettyjä edellytyksiä ei ollut noudatettu, kun toimielin otti kantelijan asiakkaita palvelukseensa.

KYSYMYS

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio esitti seuraavat seikat:

Komissio kiisti ensinnäkin oikeusasiamiehen toimivallan käsitellä asiaa hänen ohjesääntönsä 1 artiklan 3 kohdan perusteella, jonka mukaan "oikeusasiamiesei voi puuttua tuomioistuimissa käsiteltäviin asioihin eikä kyseenalaistaa tuomioistuimen päätöksen perusteltavuutta".

Komissio huomautti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi 1.4.2003 määräyksen, joka koski Mascettin(5) (jäljempänä kantaja), joka on yksi kantelijan asiakkaista, esittämää kumoamisvaatimusta. Kantaja, joka on komission entinen väliaikainen toimihenkilö, vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan 28.9.2000 tehdyn päätöksen, jolla nimittävä viranomainen hylkäsi kantajan 27.3.2000 tekemän 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Tässä 90 artiklan 2 kohdan mukaisessa kantelussa kantaja vaati toteamaan, että hänen työsuhteensa komissioon perustui toistaiseksi voimassa olevaan työsopimukseen ja että häntä pidettiin väliaikaisena toimihenkilönä palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan d alakohdan mukaisesti. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan kantajalle vastainen toimi oli kantajan ja komission välillä allekirjoitetun työsopimuksen(6) "lisälauseke", jolla komissio pidensi hänen työsopimuksensa alkuperäistä (kahden vuoden) kestoa yhdellä vuodella. Koska kantaja katsoi, että hänen sopimuksensa olisi pitänyt muuttaa toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi, hänen olisi pitänyt tehdä 90 artiklan 2 kohdan mukainen valitus kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hän hyväksyi tämän "lisälausekkeen" eli 13.7.1999. Perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan mukainen kantelu tehtiin kuitenkin vasta 28.3.2000. Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi määräyksessään, että kantajan kanne oli jätettävä tutkimatta.

Kantelijan neljästä muusta asiakkaasta (Ascatigno, Benini, Riva ja Rizzello) komissio totesi, että sen tietojen mukaan ne eivät olleet koskaan valittaneet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.

Komissio kiisti myös oikeusasiamiehen toimivallan käsitellä tätä asiaa oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdan perusteella, jonka mukaan "kanteluon tehtävä kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona sen perusteena olevat tosiseikat tulivat kantelun tekijän tietoon." Kantelija teki kantelut 95/2001/IP, 138/2001/IP, 139/2001/IP, 140/2001/IP ja 141/2001/IP 22. joulukuuta 2000. Koska nämä väitteet liittyivät läheisesti kantelijoiden ja komission välillä vuosina 1995 ja 1996 tehtyjen ylimääräisten toimihenkilöiden sopimusten luonteeseen, tämä väite olisi pitänyt hylätä sillä perusteella, että asian kannalta merkitykselliset tosiseikat, joihin se perustui, tulivat niiden henkilöiden tietoon, joiden puolesta valitus tehtiin yli kaksi vuotta ennen valituksen tekemistä.

Tästä huolimatta ja kyseenalaistamatta edellä esitettyä komissio totesi, että hyvän hallinnon hengessä se oli päättänyt antaa aineellisen vastauksen kantelijan väitteisiin hallinnollisesta epäkohdasta, ja esitti seuraavat seikat.

Mitä tulee kantelijan väitteeseen, jonka mukaan hänen asiakkaidensa allekirjoittamat ylimääräisten toimihenkilöiden sopimukset olisi pitänyt katsoa väliaikaisten toimihenkilöiden sopimuksiksi, komissio vahvisti jo 28 päivänä syyskuuta 2000 päivätyssä vastauksessaan kantelijan asiakkaiden tekemiin 90 artiklan 2 kohdan mukaisiin kanteluihin esittämän näkemyksen. Se huomautti, että kaikki kantelijan asiakkaat oli otettu palvelukseen virkamiehen tai väliaikaisen toimihenkilön tilalle ajaksi, jonka aikana komissio oli saattamassa päätökseen asiaankuuluvaa palvelukseenottomenettelyä avointen virkojen täyttämiseksi. Heille oli siis myönnetty ylimääräisten toimihenkilöiden työsopimukset palvelussuhteen ehtojen 52 artiklan a alakohdan mukaisesti.

Kantelijan väitteestä, jonka mukaan hänen asiakkaidensa allekirjoittaman väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen uusimisen olisi pitänyt olla toistaiseksi voimassa oleva palvelussuhteen ehtojen(7) 8 artiklan viimeisen kohdan mukaisesti, komissio katsoi, että tämä väite ei ollut perusteltu, koska se oli virheellinen. Ensimmäinen sopimus, jonka kantelijan asiakkaat allekirjoittivat, oli ylimääräisten toimihenkilöiden sopimus eikä väliaikaisten toimihenkilöiden sopimus. Jos asianomaiset kuitenkin katsoivat, että heidän ylimääräisten toimihenkilöiden työsopimuksensa olisi pitänyt luokitella uudelleen väliaikaisten toimihenkilöiden sopimuksiksi, heidän olisi pitänyt tehdä valitus henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Näytti siltä, että kukaan heistä ei tehnyt niin.

Kantelija katsoi, että NPPR oli laiton, koska koska sillä muutettiin henkilöstösääntöjä ja koska siinä säädettiin myös henkilöstösääntöjen täytäntöönpanosäännöksistä, neuvoston olisi pitänyt hyväksyä se. Lisäksi komission olisi sitäkin suuremmalla syyllä pitänyt kuulla henkilöstösääntökomiteaa. Komissio väitti, että kantelijan väite perustui virheelliseen oletukseen, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tai henkilöstösääntökomitea eivät olleet todenneet, että NPPR oli hyväksytty sääntöjenvastaisesti.

Kantelija katsoi lopuksi, että NPPR ei noudattanut syrjimättömyyden periaatetta, kun otetaan huomioon, että se oli luonut kaksi väliaikaisten toimihenkilöiden ryhmää: ne, joilla on enintään kolmen vuoden sopimus, jota ei voida uusia, ja ne, joilla on viiden vuoden sopimus, joka voidaan uusia. Tältä osin on todettava, että kyseessä on syrjintä, kun kahta samanlaista tilannetta kohdellaan eri tavalla tai kun kahta erilaista tilannetta kohdellaan samalla tavalla. Komissio katsoi, että kyseisten kahden määräaikaisten työsopimusten ryhmän kestojen välinen ero oli perusteltu objektiivisista syistä. Ne toimihenkilöt, joiden työsopimus oli uusittavissa viideksi vuodeksi, olivat osallistuneet vaikeampaan valintamenettelyyn kuin ne, joiden työsopimus oli uusittavissa kolmeksi vuodeksi. Komissio totesi lopuksi, että kantelijan asiakkaat olivat tietoisia sopimustensa ehdoista ja että he olivat hyväksyneet ne. Lisäksi nämä ehdot olivat oikeudellisia ja vastasivat yksikön etua.

Kantelijan huomautukset

Kantelija oli huomautuksissaan eri mieltä komission näkemyksestä, joka koski oikeusasiamiehen valtuuksia käsitellä hänen tapaustaan. Kantelija vetosi kantansa tueksi oikeusasiamiehen ohjesäännön 1 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan "oikeusasiamiesei voi puuttua tuomioistuimissa käsiteltäviin asioihin eikä kyseenalaistaa tuomioistuimen päätöksen perusteltavuutta"(kantelijan lisäämä painotus). Kantelijan mukaan tämän säännöksen tarkoituksena oli estää oikeusasiamiestä käsittelemästä kantelua, jonka asiasisältö oli tuomioistuimessa tai josta oli annettu tuomioistuimen päätös. Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole käsiteltävässä asiassa koskaan käsitellyt pääasiaa, ei ole olemassa vaaraa oikeusasiamiehen ohjesäännön 1 artiklan 3 kohdassa vahvistetun periaatteen loukkaamisesta.

Kantelija ilmaisi lisäksi hämmästyksensä komission lausunnosta, jonka mukaan sen tietojen mukaan vain yksi hänen asiakkaistaan (jonka puolesta hän teki kantelun oikeusasiamiehelle) oli tehnyt kantelun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle. Kantelija ei voinut ymmärtää, miten komissio oli tehnyt tämän päätelmän, koska kaikki ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräykset, jotka koskivat hänen asiakkaidensa esittämiä hakemuksia, oli julkaistu virallisessa lehdessä.

Komission väitteestä, jonka mukaan oikeusasiamies ei ollut toimivaltainen käsittelemään asiaansa hänen ohjesääntönsä 2 artiklan 4 kohdan nojalla, jonka mukaan "kanteluon tehtävä kahden vuoden kuluessa siitä, kun kantelun perusteena olevat tosiseikat ovat tulleet kantelun tekijän tietoon", kantelija totesi, että kun kantelut 95/2001/IP, 138/2001/IP, 139/2001/IP, 140/2001/IP ja 141/2001/IP oli toimitettu oikeusasiamiehelle 22. joulukuuta 2000, kahden vuoden määräaikaa oli noudatettu.

Valituksen sisällön osalta kantelija periaatteessa pysytti alkuperäisen valituksensa.

PÄÄTÖS

1 Alustavat huomautukset

1.1 Euroopan oikeusasiamies toteaa, että sen mielestä Euroopan komissio kiisti hänen valtuutuksensa käsitellä tätä asiaa oikeusasiamiehen ohjesäännön 1 artiklan 3 kohdan ja 2 artiklan 4 kohdan nojalla.

1.2 Oikeusasiamiehen ohjesäännön 1 artiklan 3 kohdan mukaan "oikeusasiamiesei voi puuttua tuomioistuimissa käsiteltäviin asioihin eikä kyseenalaistaa tuomioistuimen päätöksen perusteltavuutta". Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti 1.4.2003 Mascettin(8) (yksi kantelijan asiakkaista) nostaman kumoamiskanteen tutkimatta, komissio katsoi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli käsitellyt asian ja että oikeusasiamies ei näin ollen ollut toimivaltainen käsittelemään sitä.

Oikeusasiamies pysyy tältä osin kantelijalle 8. joulukuuta 2004 ja komission puheenjohtajalle 3. maaliskuuta 2005 päivätyissä kirjeissään esittämässään kannassa, jonka mukaan koska tuomioistuin ei koskaan käsitellyt kantelijan asiakkaiden tekemien kantelujen asiasisältöä, oikeusasiamiehen ohjesäännössä vahvistettujen sääntöjen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti ei ollut mitään syytä, miksi oikeusasiamies olisi jättänyt kantelut käsittelemättä.

Komission lausunnosta, jonka mukaan sen tietojen mukaan vain yksi viidestä kantelijan asiakkaasta, joiden puolesta hän teki kantelun oikeusasiamiehelle, oli tehnyt kantelun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, oikeusasiamies haluaa korostaa, että kuten kantelija perustellusti huomautti huomautuksissaan, vaikuttaa siltä, että tällainen lausunto oli virheellinen. Oikeusasiamies toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen viisi määräystä(9) julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL C 135, 7.6.2003).

1.3 Oikeusasiamies toteaa, että komissio on myös kiistänyt hänen valtuutuksensa käsitellä tätä asiaa oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdan perusteella, jonka mukaan "kanteluon tehtävä kahden vuoden kuluessa siitä, kun kantelun perusteena olevat tosiseikat ovat tulleet kantelun tekijän tietoon."

Tältä osin oikeusasiamies haluaa huomauttaa, että kuten hän jo totesi tämän tutkimuksen aloittamista koskevassa kirjeessään komission puheenjohtajalle, oikeusasiamies on tietoinen siitä, että kantelun taustalla olevat tosiseikat ovat tapahtuneet yli kaksi vuotta ennen tämän kantelun tekemistä. Koska oikeusasiamies kuitenkin katsoi, että kantelut 95/2001/IP, 138/2001/IP, 139/2001/IP, 140/2001/IP ja 141/2001/IP oli jätetty kahden vuoden määräajassa, mikä osoitti, että oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa säädetyllä preklusiivisella määräajalla pyritään varmistamaan tarvittava huolellisuus ja että asiaa koskeva tutkimus päätettiin vasta, kun asiat saatettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi, oikeusasiamies katsoi, ettei olisi ollut perusteltua tai asianmukaista olla aloittamatta tätä tutkimusta. Oikeusasiamies pysyy kannassaan.

Oikeusasiamies haluaa lisätä, että oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 1 kohdan mukaan "oikeusasiamiessuorittaa omasta aloitteestaan (...) kaikki tutkimukset, joita hän pitää perusteltuina yhteisön toimielinten ja laitosten toiminnassa mahdollisesti ilmenevien hallinnollisten epäkohtien selvittämiseksi." Tässä tapauksessa oikeusasiamiehellä olisi näin ollen voinut olla mahdollisuus päättää kantelun käsittely 2 artiklan 4 kohdan perusteella ja aloittaa oma-aloitteinen tutkimus, jos hän olisi niin halunnut. Hän katsoi kuitenkin myös, ettei olisi ollut asianmukaista aloittaa oma-aloitteista tutkintaa, koska hän katsoo, että hänen päätöksensä jatkaa nyt käsiteltävän kantelun tutkintaa on hänen toimeksiantonsa mukainen.

1.4 Oikeusasiamies haluaisi joka tapauksessa myöntää ja pitää myönteisenä sitä, että komissio oli asiaa koskevasta omasta lausunnostaan huolimatta antanut hänelle lausunnon niiden väitteiden sisällöstä, jotka kantelija oli esittänyt oikeusasiamiehelle vuonna 2001 jättämissään alkuperäisissä kanteluissa ja jotka oli tämän jälkeen toistettu 5. tammikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, joka oli kirjattu uudeksi kanteluksi viitenumerolla 429/2005/IP.

1.5 Mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi oikeusasiamies haluaa korostaa, että kirjeessään komissiolle tutkimuksen aloittamisesta oikeusasiamies nimenomaisesti pyysi komissiota antamaan lausunnon Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen, jäljempänä 'palvelussuhteen ehdot', 3 artiklassa säädettyjen edellytysten väitetystä noudattamatta jättämisestä. Vaikuttaa siltä, että kantelija ei vastustanut tätä valituksensa tulkintaa.

1.6 Näin ollen tämä päätös rajoittuu väitteeseen, jonka hän esitti komissiolle lähettämässään avauskirjeessä.

2 Väite, jonka mukaan komissio ei ole noudattanut palvelussuhteen ehtojen 3 artiklassa säädettyjä edellytyksiä

2.1 Kantelija teki kantelun niiden asiakkaidensa puolesta, jotka oli palkattu Isprassa sijaitsevan komission yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) ylimääräisiksi toimihenkilöiksi vuosina 1995-1996. He kaikki olivat hyötyneet palvelussuhteen ehdoissa tämäntyyppisille sopimuksille säädetystä enimmäisajasta (eli yhdestä vuodesta). Tämän yhden vuoden ajanjakson jälkeen kaikki kantelijan asiakkaat olivat hyötyneet määräaikaisista sopimuksista. Alkuperäisen kahden vuoden keston jälkeen kyseiset sopimukset oli palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan mukaisesti uusittu yhdeksi vuodeksi.

Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että palvelussuhteen ehtojen 3 artiklassa säädettyjä edellytyksiä ei ollut noudatettu, kun toimielin otti kantelijat palvelukseensa.

Väitteensä tueksi kantelija väitti, että palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan d alakohdan mukaisesti hänen asiakkailleen tarjottujen ylimääräisten toimihenkilöiden alkuperäinen sopimus olisi pitänyt katsoa väliaikaisen toimihenkilön sopimukseksi. Kantelijan mukaan vaikka hänen asiakkaansa oli palkattu ylimääräisiksi toimihenkilöiksi, he olivat tosiasiallisesti olleet väliaikaisia toimihenkilöitä sopimustensa alusta lähtien. Kun heidän työsopimuksensa muutettiin ylimääräisistä toimihenkilöistä väliaikaisiksi toimihenkilöiksi, mikään ei muuttunut reaalisesti. Kantelijan asiakkaat jatkoivat samojen tehtävien hoitamista samoissa toimistoissa ja samojen esimiesten alaisuudessa.

Näin ollen hänen asiakkaidensa väliaikaisia toimihenkilöitä koskevia sopimuksia ei todellisuudessa uusittu kertaakaan vaan kahdesti. Palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan viimeisen kohdan mukaan ”2 artiklan a tai d alakohdassa tarkoitettujen määräaikaisten väliaikaisten toimihenkilöiden,jotka on otettu palvelukseen määräajaksi, sopimuksia ei voida uusia useammin kuin kerran määräajaksi. Kantelijakatsoi, että hänen asiakkaidensa sopimus olisi pitänyt muuttaa toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi. Hän katsoi lisäksi, että komissio oli toiminut lainvastaisesti tehdessään asiakkaidensa kanssa kolmivuotisen väliaikaisia toimihenkilöitä koskevan sopimuksen, koska hänen mukaansa tällainen sopimus olisi pitänyt tehdä ainoastaan sellaisten henkilöiden kanssa, jotka hoitavat teknisiä tai tieteellisiä tehtäviä. Sen sijaan hänen asiakkaansa hoitivat hallinnollisia tehtäviä. Kantelija väitti lisäksi, että rajoittamalla asiakkaidensa sopimusten keston kolmeen vuoteen heitä oli tosiasiallisesti estetty saamasta toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia.

2.2 Lausunnossaan komissio korosti, että kaikki kantelijan asiakkaat oli palkattu virkamiehen tai väliaikaisen toimihenkilön tilalle ajaksi, jonka aikana komissio oli saattamassa päätökseen asiaankuuluvaa palvelukseenottomenettelyä avointen virkojen täyttämiseksi. He olivat siis saaneet ylimääräisten toimihenkilöiden työsopimuksia palvelussuhteen ehtojen 52 artiklan a alakohdan mukaisesti.

Kantelijan väitteestä, jonka mukaan hänen asiakkaidensa olisi pitänyt jatkaa väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta toistaiseksi palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan viimeisen kohdan(10) mukaisesti, komissio katsoi, että väite oli virheellinen. Ensimmäinen sopimus, jonka kantelijan asiakkaat allekirjoittivat, oli ylimääräisten toimihenkilöiden sopimus eikä väliaikaisten toimihenkilöiden sopimus. Jos asianomaiset kuitenkin katsoivat, että heidän ylimääräisten toimihenkilöiden työsopimuksensa olisi pitänyt luokitella uudelleen väliaikaisiksi sopimuksiksi, heidän olisi pitänyt tehdä valitus henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Näytti siltä, että kukaan heistä ei tehnyt niin.

2.3 Kantelija pysytti huomautuksissaan periaatteessa kantelussaan esittämänsä kannan.

2.4 Oikeusasiamies toteaa, että palvelussuhteen ehtojen 3 artiklan mukaan "ylimääräisten toimihenkilöiden" työsopimusta voidaan tarjota "koko- tai osa-aikaisten tehtävien hoitamiseksi toimielimessä, mutta sitä ei voida osoittaa toimeen, joka sisältyy kyseistä toimielintä koskevan talousarvion pääluokan liitteenä olevaan henkilöstötaulukkoon". Vaihtoehtoisesti se voidaan tarjota "korvaamaan tietyt henkilöt, jotka eivät toistaiseksi pysty hoitamaan tehtäviään [...]."

Palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan mukaan "väliaikaisella henkilöstöllä" tarkoitetaan

"a)henkilöstö, joka on palkattu täyttämään tointa, joka sisältyy kutakin toimielintä koskevan talousarvion pääluokan liitteenä olevaan henkilöstötaulukkoon ja jonka budjettivallan käyttäjät ovat luokitelleet väliaikaiseksi;

b) henkilöstö, joka on otettu tilapäisesti hoitamaan vakinaista tointa, joka sisältyy kutakin toimielintä koskevan talousarvion pääluokan liitteenä olevaan henkilöstötaulukkoon;

c) toimihenkilöt, jotka eivät ole yhteisöjen virkamiehiä ja jotka on palkattu avustamaan joko yhteisöjen perustamissopimuksissa tai Euroopan yhteisöjen yhteisen neuvoston ja yhteisen komission perustamisesta tehdyssä sopimuksessa määrättyä tehtävää hoitavaa henkilöä tai yhteisöjen jonkin toimielimen tai elimen puheenjohtajaksi valittua henkilöä tai Euroopan parlamentin jonkin poliittisen ryhmän puheenjohtajaksi valittua henkilöä;

d) henkilöstö, joka on otettu tilapäisesti hoitamaan tutkimus- ja investointimäärärahoista maksettavaa vakinaista tointa ja joka sisältyy asianomaisen toimielimen talousarvion liitteenä olevaan henkilöstötaulukkoon."

Lausunnossaan komissio totesi, että kaikki kantelijan asiakkaat oli palkattu "virkamiehen tai väliaikaisen toimihenkilön tilalle". Jos näin todella oli, kantelijan asiakkaiden sopimukset luokiteltiin kyseisenä ajankohtana asianmukaisesti "ylimääräisenhenkilöstön" sopimuksiksi palvelussuhteen ehtojen 3 artiklan määritelmän mukaisesti. Kantelija ei ole kiistänyt tätä seikkaa. Näin ollen oikeusasiamiehellä ei ole mitään syytä päätellä, että komission lausunto ei olisi tältä osin oikea.

Oikeusasiamies panee myös merkille, että kantelijan mukaan kantelijan asiakkaat suorittivat väliaikaisia toimihenkilöitä koskevien sopimustensa aikana samoja tehtäviä kuin ylimääräisiä toimihenkilöitä koskevien sopimustensa aikana samoissa toimistoissa ja samojen esimiesten alaisuudessa. Oikeusasiamies toteaa, että henkilöstön luokitteleminen joko "ylimääräiseksi henkilöstöksi" tai "väliaikaiseksi henkilöstöksi" ei välttämättä tarkoita, että tällainen henkilöstö hoitaisi eri tehtäviä. Ylimääräisillä sopimuksilla työskentelevät toimihenkilöt voivat tosin hoitaa samoja tehtäviä kuin väliaikaiset toimihenkilöt. Ylimääräisten toimihenkilöiden sopimusten ja väliaikaisten toimihenkilöiden sopimusten erottaminen toisistaan ei perustu ensisijaisesti henkilöstön tehtäviin vaan siihen, että ylimääräisten toimihenkilöiden sopimuksia käytetään sellaisten toimihenkilöiden osalta, joita ei osoiteta asianomaisen toimielimen henkilöstötaulukossa tarkoitettuihin erityisiin virkoihin ja jotka maksetaan tätä varten talousarvioon otetuista määrärahoista, kun taas väliaikaisten toimihenkilöiden sopimuksia käytetään sellaisten toimihenkilöiden osalta, jotka hoitavat jo perustettuja virkoja ja jotka sisältyvät asianomaisen toimielimen henkilöstötaulukkoon. Vaikka kantelijan esittämät väitteet, jotka koskevat hänen asiakkaidensa vastaavia tehtäviä, olisivatkin oikeita, tämä ei välttämättä merkitse sitä, että komissio olisi soveltanut virheellisesti palvelussuhteen ehtojen 3 artiklaa ottaessaan kantelijan asiakkaat palvelukseensa ”ylimääräisinä toimihenkilöinä”.

Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa asian tämän näkökohdan osalta.

3 Päätelmä

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Kaikki tässä päätöksessä tehdyt viittaukset Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettaviin henkilöstösääntöihin ja muuhun henkilöstöön sovellettaviin palvelussuhteen ehtoihin on ymmärrettävä viittauksiksi ennen 1 päivää toukokuuta 2004 voimassa olleeseen lainsäädäntöön.

(2) Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 artiklan mukaanylimääräisillä toimihenkilöillätarkoitetaan:

"a)henkilöstö, joka on otettu 52 artiklassa vahvistetuissa rajoissa palvelukseen hoitamaan koko- tai osa-aikaisia tehtäviä toimielimessä mutta jota ei ole osoitettu toimeen, joka sisältyy kyseistä toimielintä koskevan talousarvion pääluokan liitteenä olevaan henkilöstötaulukkoon;

henkilöstö, joka on otettu palvelukseen sen jälkeen, kun mahdollisuudet virkamiesten tilapäiseen lähettämiseen toimielimeen on tutkittu, korvaamaan tiettyjä henkilöitä, jotka eivät toistaiseksi pysty hoitamaan tehtäviään [...], ja jolle maksetaan kyseistä toimielintä koskevan talousarvion pääluokan tähän tarkoitukseen varatuista kokonaismäärärahoista.”

(3) EYVL 2002, L 92, s. 13.

(4) Kun hän kuitenkin kirjoitti kirjeen heinäkuussa 2003, hän kysyi oikeusasiamieheltä, voisiko hän tarkastella uudelleen viittä kantelua, joiden käsittely päättyi 7. kesäkuuta 2001, tämä määräaika oli jo päättynyt.

(5) Asia T-11/01, Mascetti v. komissio. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2003, C 135, s. 28).

(6) Tuli voimaan 1 päivänä marraskuuta 1997.

Väliaikaisten toimihenkilöiden, joihin sovelletaan 2 artiklan a tai d alakohtaa ja jotka on otettu palvelukseen määräajaksi, työsopimukset voidaan uusia enintään kerran määräajaksi. Uusiminen on mahdollista määräämättömäksi ajaksi."

(8) Asia T-11/01, Mascetti v. komissio. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2003, C 135, s. 28).

(9) määräys asiassa T-11/01, Mascetti v. komissio; asiassa T-12/01, Ascatigno Battistella vastaan komissio, annettu määräys asiassa T-13/01, Riva v. komissio, annettu määräys asiassa T-13/01, Rizzello vastaan komissio, annettu määräys ja määräys asiassa T-15/01, Benini v. komissio.

10) "Edellä 2 artiklan a tai d alakohdassa tarkoitettujen määräaikaisten väliaikaisten toimihenkilöiden työsopimukset voidaan uusia enintään kerran määräajaksi. Uusiminen on mahdollista määräämättömäksi ajaksi."