Strasbourg, 26. lokakuuta 2006

Hyvä L.

Kantelitte 10.8.2004 Euroopan oikeusasiamiehelle HSG Technischer Service GmbH -nimisen yrityksen puolesta Euroopan komissiota vastaan. Kantelunne koskee sitä, miten Euroopan komissio ja erityisesti sen Tansanian-edustusto ovat kohdelleet yritystänne hankkeen 7 loppuun saattamisen osalta. ACP.RPR.028 (tarjous nro 4319 - Rautateiden rakenneuudistusohjelma).

Toimitin kantelun 28. syyskuuta 2004 Euroopan komission puheenjohtajalle. Komissio lähetti 16. joulukuuta 2004 lausuntonsa, jonka toimitin Teille kehotuksena esittää huomautuksia. Lähetitte huomautuksenne minulle 25. helmikuuta 2005.

Kirjoititte minulle 3.5.2005 ja pyysitte tietoja asian käsittelystä. Vastasin kyselyynne 30. toukokuuta 2005. Lähetitte minulle lisätietoja 14. lokakuuta 2005.

Kirjoitin 21. maaliskuuta 2006 Euroopan komission puheenjohtajalle löytääkseni sovintoratkaisun kanteluunne. Komissio pyysi pidennystä vastauksen antamiselle asetettuun määräaikaan, jonka oikeusasiamies myönsi 3. toukokuuta ja 16. kesäkuuta 2006. Komissio lähetti 23. kesäkuuta 2006 vastauksensa oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen. Lähetitte 20. heinäkuuta 2006 huomautuksenne komission vastauksesta sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseeni.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Valitus tehtiin yrityksen HSG Technischer Service GmbH (HSG) puolesta. Kantelijan mukaan asian tosiseikat ovat tiivistetysti seuraavat:

Kantelu 2004/2004/PB

Kantelija teki 24. kesäkuuta 2004 oikeusasiamiehelle aiemman kantelun, joka kirjattiin asianumerolla 2004/2004/PB. Kantelija selitti, että HSG toteutti vuosina 1996 ja 2000 EU:n rahoittaman hankkeen Tansaniassa Tansanian rautatieyhtiölle (TRC) tarkoitetun louhoksen varustamiseksi ja käyttämiseksi. Kantelijan mukaan hanke saatiin onnistuneesti päätökseen toukokuussa 2000, mutta EU:n edustusto luovutti Tansanian valtiovarainministeriölle vuoden 2003 lopussa joitakin rahoitusnäkökohtia, jotka jäivät ratkaisematta osittain EU:n Dar-es-Salaamin-edustustossa Tansaniassa tapahtuneiden henkilöstömuutosten vuoksi. Koska valtiovarainministeriön henkilöstö ei näyttänyt olevan tietoinen sopimustilanteesta eikä aiemmasta kirjeenvaihdosta, ongelmat jäivät ratkaisematta.

Tutkittuaan kantelun huolellisesti oikeusasiamies päätteli, että sen kohdetta ei voitu yksilöidä, koska ei ollut mahdollista määrittää kantelun kohteena olevia toimielimiä tai elimiä eikä täsmällisiä väitteitä ja vaatimuksia. Oikeusasiamies jätti näin ollen 30. heinäkuuta 2004 asian tutkimatta ohjesääntönsä 2 artiklan 3 kohdan nojalla ja kehotti kantelijaa uusimaan kantelun ja yksilöimään kyseisen yhteisön toimielimen tai elimen sekä täsmälliset väitteet ja vaatimukset.

Kantelu 2677/2004/JMA

Kantelija toimitti 10. elokuuta 2004 asianmukaisesti täytetyn kantelulomakkeen, jossa hän valitti komission ja erityisesti sen Tansanian-edustuston epäammattimaisesta toiminnasta yritystään kohtaan hankkeen 7.ACP.RPR.028 (tarjous nro 4319 – Raideliikenteen rakenneuudistusohjelma) täytäntöönpanon osalta. Kantelija väitti, että useat hankkeen eri näkökohtia koskevat väitteet olivat edelleen ratkaisematta, muun muassa seuraavat: i) 48 479,79 euron suuruinen todistus 33 ja lisäksi 59 551,12 euron suuruinen korko; ii) vaatimus nro 1, joka koskee 336 769:ää euroa; ja iii) saatava nro 3, jonka määrä on 1 195 000 euroa.

Ottaen huomioon uudet tiedot oikeusasiamies päätti rekisteröidä kantelijan uudella viitenumerolla (2677/2004/JMA) ja aloittaa tutkimuksen. Väite ja vaatimus, joista oikeusasiamies pyysi komissiota antamaan lausunnon, olivat seuraavat:

Kantelija väittää tiivistetysti, että komissio ei toiminut asianmukaisesti käsitellessään HSG Technischer Service GmbH:ta. Kantelija väittää, että vaikka kyseessä on EU:n rahoittama hanke Tansaniassa (viite: 7.ACP.RPR.028; tarjouskilpailu nro 4319 (rautateiden rakenneuudistusohjelma) saatiin onnistuneesti päätökseen toukokuussa 2000, jäljellä on vielä useita laskuja, jotka olisi pitänyt maksaa.

KYSYMYS

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio selitti, että HSG Technischer Service GmbH (HSG) allekirjoitti toukokuussa 1997 hankintaviranomaisena toimineen Tansanian rautatieyhtiön (TRC) kanssa toimitussopimuksen. Sopimus koski rautateiden painolastin tuotantoa ja louhoksen parannustöitä Turan louhoksella Tansaniassa. Hanke oli osa Tansanian rautateiden rakenneuudistusohjelmaa, joka on Euroopan kehitysrahastosta (EKR) rahoitettu EU:n aloite (hanke 7 ACP RPR 027).

Sopimus alkoi 26.7.1997, jolloin HSG:n oli otettava haltuunsa TRC:n käyttämät louhoksen omaisuuserät ja hoidettava, valvottava ja ylläpidettävä louhoksen kaikkia toimintoja 39 kuukauden ajan. Sopimuksen teknisten eritelmien mukaan omaisuuserien kuntoa ja arvostusta sopimuksen alkaessa ja päättyessä koskevan selvityksen oli määrä olla perustana mahdollisille rahoitusoikaisuille sopimuksen päättyessä, kun omaisuuserät oli määrä palauttaa TRC:lle.

HSG esitti sopimuksen aikana useita vaatimuksia, jotka TRC yritti selvittää sopimuksen päättyessä. Syyskuussa 2003 Tansanian valtiovarainministeriö, joka toimi sopimuksen kansallisena tulojen ja menojen hyväksyjänä, kieltäytyi kuitenkin suorittamasta kyseisiä maksuja.

Komissio viittasi yksityiskohtaisesti kuhunkin kantelijan esittämään yksittäiseen väitteeseen:

1. Lopullista maksua koskeva todistus nro 33 (48 479,79 euroa) sekä lasku 12201 0/2003 viivästyskorosta (59 551,12 euroa):

Komissio totesi, että kuten sopimuksen erityisehtojen 29 artiklassa todetaan, HSG:n oli otettava haltuunsa kaikki vara- ja kulutustarvikevarastot, jotka olivat louhoksella sopimuksen allekirjoituspäivänä. Alku- ja loppuvarastot olisi lisäksi pitänyt määrittää toimittajan ja hankintaviranomaisen edustajan suorittaman varastontarkastuksen ja tarkastuksen perusteella. Sovitut alku- ja loppuvarastot oli arvostettava käypiin hintoihin, ja erotus olisi pitänyt maksaa joko toimittajalle tai toimittajan toimesta riippuen siitä, kumpi arvo oli suurempi.

Carl Bro International -yritys teki riippumattoman alkuvaraston arvostuksen sopimuksen alussa, mutta HSG ei hyväksynyt sitä ja väitti, että osa laitteista oli korjauskelvottomia ja hyödyttömiä. Lähetystö sai vasta maaliskuussa 1998 tietää, että HSG ei ollut ottanut haltuunsa louhosomaisuutta. Elokuussa 1998 HSG ja TRC sopivat avausosakkeesta, joka poikkesi huomattavasti Carl Bron tekemästä arvostuksesta. Valtuuskunta pyysi selvennystä, mutta mitään selitystä ei annettu. Toukokuussa 2001 komissio päätteli, että EKR:n rahoitusta voitiin myöntää vain, jos omaisuus oli arvioitu asianmukaisesti. Elokuussa 2001 HSG:lle ilmoitettiin, että PriceWaterHouseCooper (PWC) suorittaa riippumattoman tarkastuksen tätä tarkoitusta varten. Riippumaton päätösvaraston arvostus saatiin päätökseen toukokuussa 2002, ja se poikkeaa aiemmin allekirjoitetusta päätösvarastosta. Eron ilmoitettiin johtuvan pelkästään virheestä. Havaintojen perusteella kansallinen tulojen ja menojen hyväksyjä käsitteli maksumääräyksen, joka koski allekirjoitetun avausvaraston ja PWC:n loppuvarastosta tekemän arvostuksen (236 504,59 euroa) välistä saldoa ja joka hyväksyttiin ja maksettiin kantelijalle 13 päivänä helmikuuta 2003.

Syyskuussa 2003 sopimuspuolet maksoivat HSG:n korkosaatavaa koskevan todistuksen nro 33 jäljellä olevan määrän (48 479,71 euroa ja 59 551,12 euroa). Kansallinen tulojen ja menojen hyväksyjä kuitenkin kieltäytyi maksusta sillä perusteella, että ainoa hyväksyttävä loppuvaraston arvo oli PWC:n raportissa vahvistettu arvo. Komissio selitti, ettei se löytänyt syytä vastustaa NAO:n kantaa, koska molemmat osapuolet eivät olleet noudattaneet sopimuslausekkeita. Näin ollen komissio totesi, että TRC ei luovuttanut omaisuuseriä HSG:lle eikä perustellut eroja riippumattomien osakkeiden arvostusten ja TRC:n ja HSG:n allekirjoittamien arvostusten välillä. HSG:n osalta komissio korosti, että yritys ei ottanut haltuunsa kaikkia louhoksen omaisuuseriä sopimuksessa edellytetyllä tavalla.

2. Vaatimus nro 1 (336 769,00 euroa):

Komissio selitti, että väite 1 liittyi TRC-laitoksen ja -laitteiden kunnon heikkenemiseen tarjouskilpailun kohteena olleen laitoskäynnin ja sopimuksen alkamisen välisenä aikana. HSG vaati korvausta lisäkorjauksista. Tarjouskilpailun kohteena ollut tarkastuskäynti tehtiin heinäkuussa 1996. Toukokuussa 1997, kun sopimus oli allekirjoitettu, mutta ennen Carl Bron riippumatonta omaisuuden arviointia, HSG sai hankintaviranomaiselta luvan tehdä joitakin korjauksia ja muutoksia. Kustannusvaikutuksista ei ilmoitettu TRC:lle, eikä tuolloin tehty sopimusta tai sopimusmuutosta, jolla korvattaisiin HSG:lle laitteiden lisäkorjaukset.

Komissio totesi, että sopimuksen teknisten eritelmien perusteella työt olisi pitänyt sisällyttää tavarantoimittajien työohjelmaan. HSG esitti korvausvaatimuksensa vasta 3.3.1998, jolloin sitä ei enää voitu tarkistaa. Komission lähetystö ilmoitti hankintaviranomaiselle 3 päivänä heinäkuuta 2001 päivätyllä kirjeellä, että sopimuksessa ei ennakoitu tällaista tilannetta. Komissio katsoi, että tarjous- tai sopimusasiakirjassa ei ollut mitään, joka olisi antanut takeet laitteiden kunnosta tai että niiden olisi oltava sopimuksen alkaessa samassa kunnossa kuin laitosvierailun aikana. Näin ollen komissio väitti, että tarjousten olisi pitänyt olettaa, että laitteita käytetään edelleen ja että niiden kunto heikkenee väistämättä ennen sopimuksen alkamista.

3. Vaatimus nro 3 (1 195 000,00 euroa):

Komissio selitti, että HSG oli hakenut korvausta louhintalaitteiden nopeammasta kulumisesta odotettua vaikeamman mineralogian vuoksi. Se totesi, että sopimuksen mukaan HSG:n olisi pitänyt hankkia graniittikiven murskaamiseen soveltuva esimurskain. Kuten HSG:n geologian asiantuntija (G.E.O.S. Freiberg) huomautti vuonna 1999, nämä yksittäiset tiedot eivät osoittaneet, mitä kalliokovuutta louhoksella voitaisiin odottaa. Lukuun ottamatta useita teknisiä eritelmiä tarjousasiakirjoissa ei viitattu louhoksessa oletettavasti esiintyvään kivilajiin.

Komissio katsoi, että koska HSG ei ollut tarjouksessaan esittänyt huomautuksia kallion ominaisuuksista, tämä oli yksi niistä riskeistä, jotka yrityksen olisi pitänyt ottaa huomioon hinnoissaan.

Komissio katsoi näin ollen toimineensa sitä sitovien sääntöjen mukaisesti, vaikka se myönsikin ja pahoitteli sitä, että sen yksiköt eivät joissakin tapauksissa olleet vastanneet nopeasti HSG:n tiedusteluihin. Komissio oli samaa mieltä siitä, että HSG:llä saattoi olla joitakin sopimusvaikeuksia, joista sen yksiköiden ei voitu katsoa olevan vastuussa. Komissio korosti, että sillä oli tilanteessa vain rahoittavan elimen rooli ja että sillä ei näin ollen ollut sopimussuhdetta kantelijan kanssa. Se selitti, että sen tehtävänä tällaisessa tilanteessa on varmistaa, että EKR:n rahoitukseen sovellettavia oikeudellisia ehtoja noudatetaan, ja että sen vastuulla on ainoastaan hyväksyä kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän myöntämät maksuluvat. Näiden tehtävien mukaan komissio väitti, että kansallinen tulojen ja menojen hyväksyjä oli hylännyt kantelijalle väitetysti kuuluvat maksut asianmukaisen oikeusperustan nojalla. Näin ollen komissio katsoi, että sen yksiköt olivat toimineet asianmukaisesti, noudattaneet sitä sitovia sääntöjä ja periaatteita ja että hallinnollisia epäkohtia ei ollut ilmennyt.

Komissio liitti lausuntoonsa suuren joukon liitteitä, jotka sisälsivät muun muassa sopimuksen erityiset ja tekniset ehdot, G.E.O.S Freibergin geologisen raportin ja lukuisia kirjallisia keskusteluja kantelijan kanssa.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija vastasi komission väitteisiin kunkin väitteen osalta. Hänen huomautuksensa olivat tiivistetysti seuraavat:

1. Lopullista maksua koskeva todistus nro 33 (48 479,79 euroa) sekä lasku 12201 0/2003 viivästyskorosta (59 551,12 euroa):

Kantelija selitti, että TRC suostui 11 päivänä marraskuuta 2003 pidetyssä kokouksessa suorittamaan HSG:lle 48 479,79 euron lisämaksun korkoineen. Kokouksen aikana TRC ilmoitti HSG:lle, ettei unioni vastustanut tällaista maksua. Sopimuksen perusteella HSG esitti kesäkuussa 2000 laskun nro 33. Huolimatta siitä, että TRC ja kansallinen tulojen ja menojen hyväksyjä hyväksyivät laskun heinäkuussa 2000 TRC:n ja komission kanssa käytyjen pitkien keskustelujen jälkeen, sitä ei ole vielä maksettu.

Kantelija korosti, että PWC:n raportti sisälsi useita epätarkkuuksia, kuten suuria aritmeettisia virheitä ja vakuutus-, rahti-, raivaus- ja käsittelykustannusten huomiotta jättämistä.

2. Vaatimus nro 1 (336 769,00 euroa):

Kantelija totesi, että tästä väitteestä oli keskusteltu perusteellisesti TRC:n kanssa huhtikuusta 1998 lähtien. Näiden keskustelujen aikana HSG osoitti, että väitetyt materiaalit ja varaosat oli asianmukaisesti ostettu, kuljetettu ja tuotu Tansaniaan käytettäväksi olemassa olevien laitteiden korjaamiseen. HSG oli tuolloin esittänyt väitteensä muodollisesti uudelleen.

TRC:n puheenjohtaja ja sihteeri pääsivät 30.6.2000 lopulliseen sopimukseen tästä väitteestä vasta sen jälkeen, kun HSG oli hyväksynyt useita vähennyksiä. Sovittu lopullinen summa oli Tshs. 272 432 317. Näin ollen kantelija korosti, että TRC:n kanssa oli tehty sopimus, jonka perusteella sopimusta voitiin muuttaa, jotta HSG:lle voitiin korvata louhoksen laitteiden korjauskustannukset.

Valituksen tekijä totesi myös, että HSG oli ilmoittanut tilanteesta TRC:lle. Tämä kävi selvästi ilmi HSG:n Euroopan komissiolle osoittamasta 21.1.2003 päivätystä kirjeestä, jossa todettiin, että HSG oli ilmoittanut TRC:lle 3.6.1997 laitoksen ja laitteiden merkittävästä heikkenemisestä ja lisäkustannuksista sekä aikomuksestaan esittää asiaa koskeva vaatimus. Kantelijan mukaan sopimuksessa määrättiin, että HSG:n oli vahvistettava hinta heinäkuussa 1996 voimassa olleiden ehtojen perusteella. Tästä perusteesta poikkeaminen oli kantelijan mukaan peruste lisäkustannuksia koskevalle vaatimukselle.

3. Vaatimus nro 3 (1 195 000,00 euroa):

Valituksen tekijä väitti, että HSG pyysi tarjouskilpailuvaiheessa nimenomaisesti tietoja käytettävissä olevan kallioperän luonteesta ja laadusta. Vastauksena sille ilmoitettiin, että kivilaji oli graniittia. Tarjouspyyntöasiakirjat toimitettiin EU:n edustustolle 1. elokuuta 2003. Louhokselta löytyneen kiven luonteen vuoksi HSG pyysi kansainvälistä asiantuntijaa G.E.O.S. Freibergiä toimittamaan raportin, jossa todettiin, että Turan rautatielouhos koostui erityyppisestä ja -tyyppisestä kivestä ja että kovan kiven esiintymiä ei voitu kuvata graniitiksi. Koska HSG:n oli törmättävä kovaan kiveen, joka ei ollut graniittia, valituksen tekijä katsoi, että lisäkorvausta olisi maksettava.

TRC ja HSG sopivat, että louhoksessa esiintyvän kivilajin arviointi annetaan neutraalin geologian asiantuntijan tehtäväksi. TRC pyysi EU:n edustustolta apua 20. maaliskuuta 2002. Komissio hyväksyi 16. joulukuuta 2002 ehdotuksen teknisen asiantuntijan palkkaamisesta. Edustustonsa henkilöstön vaihtumisen jälkeen toimielin oli kuitenkin eri mieltä asiasta. TRC ja HSG vahvistivat 11 päivänä marraskuuta 2003 aiemman suostumuksensa asiantuntijan kuulemiseen. TRC esitti 20 päivänä tammikuuta 2003 komissiolle uuden pyynnön kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän välityksellä. Vastausta ei saatu. Kantelija väitti, että komission olisi pitäydyttävä aiemmassa sopimuksessaan ja annettava tämän väitteen arviointi riippumattoman asiantuntijan tehtäväksi.

Kantelija liitti huomautuksiinsa useita liitteitä, muun muassa jäljennöksen sopimuksesta, sekä useita kirjallisia keskusteluja TRC:n ja komission yksiköiden kanssa.

Lisätietoja

Kantelija lähetti oikeusasiamiehelle lisätietoja 14. lokakuuta 2005. Kirjeessään kantelija selitti, että Tansanian korkeimman oikeuden kaupallinen osasto oli äskettäin antanut päätöksen vaatimuksesta nro 1. Tuomiossaan unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi vaatimuksen ja velvoitti TRC:n maksamaan 336 379,00 euroa korkoineen. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että TRC ei ollut noudattanut sopimusta, koska se oli käyttänyt laitteita ja koneita tavalla, joka edellytti lisäkorjauksia.

OMBUDSMANin pyrkimykset saavuttaa ystävällinen ratkaisu

Oikeusasiamiehen ehdotus

Arvioituaan huolellisesti lausuntoa ja huomautuksia oikeusasiamies katsoi, että komissio ei ollut esittänyt johdonmukaista ja kohtuullista selvitystä kanteensa oikeusperustasta, joka liittyi kantelussa nro 3 esitettyyn kolmanteen väitteeseen, joka koski 1 195 000,00 euron suuruista summaa, joka vastasi odotettua kovemman mineralogian aiheuttamaa louhintalaitteiston nopeampaa kulumista. Tämä näkemys perustui seuraaviin näkökohtiin:

Tutkimuksensa aikana toimittamiensa tietojen perusteella oikeusasiamies totesi, että vaikka komissio katsoi, että sopimuksessa ei mainita mitään tästä seikasta ja että tämä oli näin ollen yksi niistä riskeistä, joiden osalta HSG:n olisi pitänyt ottaa huomioon hintansa, kantelija väitti, että hankintaviranomainen oli virallisesti ilmoittanut HSG:lle, että toimitukseen sisältyi graniittikivityyppiä, mutta louhoksessa tosiasiallisesti löydetty kivi oli kiinteämpää, mistä vaadittiin korvausta.

Tutkittuaan huolellisesti HSG:n ja TRC:n välisen sopimuksen oikeusasiamies totesi, että sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan kantelijan oli ”toteutettavakaikki louhostoimet painolastin tuottamiseksi teknisten eritelmien 6.12 kohdan mukaisesti”. Tässä teknisessä lausekkeessa ei mainittu nimeltä louhoksessa olevaa kiveä, vaan kuvattiin sen ominaisuuksia viittaamalla tekniseen kriteeriin eli niin sanottuun Los Angeles -standardiin perustuvaan kiven hankaustasoon (-20 %)(1).

Oikeusasiamies totesi, että vastauksena kantelijan väitteeseen, jonka mukaan Turan louhoksessa oleva mineraloginen rakenne poikkesi sopimuksessa määrätystä rakenteesta(2), komissio vaati, että tällaista väitettä ei voida ottaa huomioon niin kauan kuin kantelija ei osoittanut sopimuksen rikkomista osoittamalla, että käytetyn kiven Los Angelesin kulumistesti alitti sopimusstandardin(3). Vaikutti kuitenkin siltä, että kantelija tosiasiallisesti toimitti todisteita Los Angelesin testin perusteella, mutta TRC katsoi, että näytteiden valinta oli riittämätöntä(4), minkä vuoksi nämä testit eivät edustaneet Turan louhoksen kalliorakennetta(5).

Oikeusasiamies totesi, että vaikka osapuolet eivät näyttäneet olevan yksimielisiä siitä, oliko sopimuksessa asetettuja mineralogisia normeja rikottu vai ei, hankintaviranomainen saattoi luoda kantelijalle perusteltuja odotuksia saamalla hänet uskomaan, että louhoksen erityinen kivilaji oli graniittia. Käytettävissä olevat tiedot osoittivat, että TRC ilmoitti kantelijalle 9.-15. heinäkuuta 1996, juuri ennen sopimuksen allekirjoittamista, tehdyn työmaakäynnin aikana virallisesti, että löydetty kivityyppi oli graniitti(6).

Lisäksi oikeusasiamies huomautti, että yhdessä kantelijan palkkaaman geologian asiantuntijan (G.E.O.S. Freiberg) laatiman raportin johtopäätöksistä todettiin, että "Turan kallioesiintymiä ei voida yleisesti kuvata graniitiksi"(7). Oikeusasiamies totesi, että komissio ei ollut kiistänyt kertomuksen sisältöä, johon se jopa viittasi lausunnossaan.

Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että kantelija oli esittänyt merkittävää näyttöä väitteensä tueksi. Lisäksi oikeusasiamies totesi, että kantelijan huomautusten mukana toimitetut asiakirjatodisteet osoittivat, että asiaa oli itse asiassa tarkasteltu useaan otteeseen sovintoratkaisuun pääsemiseksi(8). Asiakirjatodisteista kävi ilmi, että osapuolten välisen epävarmuuden ja erimielisyyksien vuoksi sovittiin, että olisi palkattava riippumaton geologi suorittamaan tarvittavat testit ja arvioimaan kantelijan väitteet. Asianosaisten välisessä kokouksessa 13.4.2000 tämä ongelma otettiin esille, ja TRC ilmoitti HSG:n edustajille pyytäneensä EU:lta teknistä apua, jotta asiantuntija voisi tehdä tutkimuksen mineralogian muuttumisesta ja esittää päätelmänsä. Kuten kyseisen kokouksen pöytäkirjasta käy ilmi, todettiin, että "Euroopan unioni on suostunut palkkaamaan geologin arvioimaan mineralogian väitettyjä muutoksia"(9). Komission yksiköiden kirjeenvaihto näytti tukevan tätä näkemystä(10).

Oikeusasiamies piti valitettavana, että komissio ei ollut lausunnossaan viitannut siihen, että ongelman riippumatonta arviointia oli suunniteltu, eikä syihin, joiden vuoksi tällaista ratkaisua ei ollut pantu täytäntöön.

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoi, että komissio ei ollut esittänyt johdonmukaista ja kohtuullista selvitystä oikeusperustasta, jonka nojalla se olisi toiminut tässä asiassa, ja että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta.

Oikeusasiamies ehdotti näin ollen 21 päivänä maaliskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, että komissio harkitsisi riippumattoman asiantuntijan nimittämistä tutkimaan Turan louhoksessa esiintyvän mineralogian tyyppiä sen arvioimiseksi, olisiko kantelijalla oikeus vaatia korvausta louhoslaitteiden nopeammasta kulumisesta odotettua vaikeamman mineralogian vuoksi, ja siten riidan ratkaisemiseksi.

Komission vastaus sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseen

Vastauksessaan komissio pahoitteli, ettei se voinut hyväksyä oikeusasiamiehen ehdotusta, koska Tansanian valtiovarainministeriö oli jo kansallisena tulojen ja menojen hyväksyjänä suhtautunut kielteisesti riippumattoman asiantuntijan nimittämiseen.

Komissio selitti, että TRC osoitti 20 päivänä marraskuuta 2003 kansalliselle tulojen ja menojen hyväksyjälle kirjeen, jossa se esitti mahdollisuuden nimittää riippumaton asiantuntija. Tansanian valtiovarainministeriö totesi 17 päivänä helmikuuta 2004 päivätyssä vastauksessaan, että se ei kannattanut tätä toimintatapaa, minkä vuoksi se ei ollut halukas hyväksymään tai suosittelemaan tämän saatavan maksamista EKR:n varoista. NAO katsoi, että kallion kovuus oli yksi HSG:n riskeistä, joiden osalta yhtiötä oli ohjeistettu ottamaan huomioon sen hinnat tarjoajille annettujen ohjeiden 2.14 kohdan mukaisesti. NAO:n kanta julkistettiin 20 päivänä toukokuuta 2004 pidetyssä NAO:n, TRC:n ja HSG:n edustajien kokouksessa.

Ottaen huomioon kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän kannan komissio väitti, että koska se ei ole sopimuksen osapuoli, se ei voi hyväksyä riippumattoman asiantuntijan nimittämistä ilman Tansanian valtiovarainministeriön ennakkopyyntöä ja hyväksyntää. Komissio korosti, että se ei voi kumota kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän lausuntoa ja että näin ollen sen toimivaltaan ei kuulu hyväksyä oikeusasiamiehen ehdotusta sovintoratkaisusta.

Komissio väitti myös, ettei se ollut tehnyt mitään sitoumuksia kantelijaa kohtaan. Vaikka sen yksiköt olivat osallistuneet useisiin TRC:n ja HSG:n välisiin kokouksiin, ne eivät olleet koskaan tehneet virallisia sitoumuksia HSG:n saatavan rahoittamiseksi. Komissio ilmoitti, ettei se ollut suostunut antamaan asiaa teknisen asiantuntijan tehtäväksi 16.12.2002 pidetyssä kokouksessa, vaan komission edustaja tyytyi antamaan lausuntonsa hankkeen riippumattoman arvioinnin soveltuvuudesta EKR:n rahoitukseen. Hän vain täsmensi, että komission päätoimipaikan olisi otettava kantaa asiaan heti, kun AKT-maan toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet pyynnön. Valtuuskunta kysyi 17 päivänä tammikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä kansalliselta tulojen ja menojen hyväksyjältä, aikooko se edelleen pyytää asiantuntijan apua kallion kovuuden arvioimiseksi. Tätä seikkaa kehitettiin edelleen komission HSG:lle 4 päivänä elokuuta 2003 lähettämässä kirjeessä.

Lausunnossaan komissio viittasi myös Tansanian korkeimman oikeuden tuomioon, josta kantelija oli ilmoittanut oikeusasiamiehelle 14. lokakuuta 2005.

Kantelijan huomautukset

Komission vastauksesta esittämissään huomautuksissa kantelija toisti kantelussaan esitetyt väitteet ja korosti, että sopimusosapuolet olivat HSG ja Tansanian rautatieyhtiö, joka määritellään 2 artiklan 2 kohdassa "työnantajaksi". Näin ollen Tansanian valtiovarainministeriön lausunnolla ei pitäisi olla merkitystä tässä yhteydessä.

Kantelija oli eri mieltä niiden lausuntojen sisällöstä, jotka komissio antoi 16 päivänä joulukuuta 2002 pidetyssä NAO:n, TRC:n ja HSG:n edustajien kokouksessa. Hänen mukaansa komission yksiköt olivat itse asiassa suostuneet turvautumaan riippumattomaan asiantuntijaan, jonka olisi arvioitava Turan louhoksen kalliotilannetta. Kantelija korosti, että kyseisessä kokouksessa komission edustaja oli TRC:n kanssa samaa mieltä siitä, että on tarpeen nimittää riippumaton tekninen asiantuntija.

Kantelija väitti, että toisen sopimuspuolen eli TRC:n olisi pitänyt päättää hänen yrityksensä pyynnöstä. TRC oli itse asiassa jo ilmoittanut komissiolle hyväksyvänsä aloitteen. Kantelijan mielestä Tansanian valtiovarainministeriön lausunto ei ollut merkityksellinen.

PÄÄTÖS

1 Väite, jonka mukaan komissio ei ole toiminut asianmukaisesti EU:n rahoittaman hankkeen toimeksisaajaa kohtaan

1.1 Kantelija väittää, että komissio ei toiminut asianmukaisesti toimiessaan HSG Technischer Service GmbH:n (HSG) kanssa. Kantelija väittää, että vaikka kyseessä on EU:n rahoittama hanke Tansaniassa (viite: 7.ACP.RPR.028; tarjous nro 4319 (rautateiden rakenneuudistusohjelma) saatiin onnistuneesti päätökseen toukokuussa 2000, jäljellä on vielä useita laskuja, jotka olisi pitänyt maksaa, mukaan lukien seuraavat: i) todistus nro 33 (48 479,79 euroa) ja lisäksi 59 551,12 euron korko, joka vastaa alku- ja loppuvarastojen välistä arvoneroa; ii) c laiminlyönti nro 1 (336 769,00 euroa) liittyi laitoksen ja laitteiden kunnon heikkenemiseen sen ajankohdan, jona kantelija vieraili kohteessa ja jätti tarjouksensa, ja sopimuksen alkamisen välillä; iii) c laiminlyönti nro 3 (1 195 000,00 euroa), joka vastaa odotettua nopeampaa louhoslaitteiden kulumista odotettua kovemman mineralogian vuoksi.

1.2 Komissio väittää, että mikään käytettävissä olevista todisteista ei osoita, että sen yksiköt olisivat käsitelleet kantelijan väitteitä epäammattimaisesti. Komissio korostaa, että sillä oli tässä tilanteessa vain rahoittavan elimen rooli ja että ainoa sopimussuhde oli kantelijan ja Tansanian rautatieyhtiön (TRC) välillä. Komission tehtävänä tällaisessa tilanteessa on varmistaa, että EKR:n rahoitukseen sovellettavia oikeudellisia ehtoja noudatetaan, ja sen vastuulla on ainoastaan hyväksyä kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän myöntämät maksuluvat. Komissio katsoo, että sen yksiköt toimivat Euroopan kehitysrahastoon (EKR) sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

Kantelijan vaatimien määrien osalta komissio toteaa seuraavaa:

i) Todistuksen nro 33 (48 479,79 euroa) ja viivästyskoron (59 551,12 euroa) osalta komissio toteaa, että kantelijan oli otettava haltuunsa kaikki vara- ja kulutustarvikevarastot, joita louhoksella oli sopimuksen allekirjoituspäivänä. Maaliskuussa 1998 komissio sai kuitenkin tietää, että HSG ei ollut ottanut haltuunsa louhosomaisuutta sillä perusteella, että yritys oli eri mieltä varastojen alustavasta arvioinnista. Näin ollen komissio pyysi toukokuussa 2001 omaisuuserien asianmukaista arvostusta, jonka riippumaton kirjanpitoyritys PWC sai valmiiksi toukokuussa 2002. PWC:n havaintojen perusteella kansallinen tulojen ja menojen hyväksyjä korvasi kantelijalle 13 päivänä helmikuuta 2003 sopimuksen allekirjoittamisen ja päättymisen yhteydessä tehdyn varastojen arvonmäärityksen välisen tasapainon.

Syyskuussa 2003 sopimuspuolet maksoivat HSG:n korkosaatavia koskevan jäljellä olevan määrän. Kansallinen tulojen ja menojen hyväksyjä kuitenkin kieltäytyi maksusta sillä perusteella, että ainoa hyväksyttävä loppuvaraston arvo oli PWC:n raportissa vahvistettu arvo. Komissio ei löytänyt syytä vastustaa NAO:n kantaa, koska molemmat osapuolet eivät olleet noudattaneet sopimuslausekkeita. TRC ei etenkään ollut luovuttanut omaisuuseriä HSG:lle eikä perustellut eroja riippumattomien ja TRC:n ja HSG:n allekirjoittamien arvostusten välillä, kun taas HSG ei ollut ottanut haltuunsa kaikkia louhoksen omaisuuseriä sopimuksessa edellytetyllä tavalla.

ii) Vaatimuksen nro 1 (336 769,00 euroa) osalta komissio toteaa, että kantelija pyysi korvausta laitoksen ja laitteiden kunnon heikkenemisestä kantelijan työmaavierailun ja korvaussopimuksen alkamisen välisenä aikana vasta 3 päivänä maaliskuuta 1998, jolloin väitettä ei enää voitu todentaa fyysisesti. Komissio katsoo, että tarjous- tai sopimusasiakirjassa ei ollut mitään, joka olisi antanut takeet laitteiston kunnosta, tai että laitteiston olisi oltava sopimuksen alkaessa samassa kunnossa kuin laitosvierailun aikana. Näin ollen kantelijan olisi pitänyt olettaa, että tällä välin laitteita käytettäisiin edelleen ja että niiden kunto väistämättä heikkenisi ennen sopimuksen alkamista.

iii) Vaatimus nro 3 (1 195 000,00 euroa): Mitä tulee vaadittuun korvaukseen louhintalaitteiston nopeammasta kulumisesta odotettua vaikeamman mineralogian vuoksi, komissio väittää, että tarjouskilpailuasiakirjoissa ei viitattu louhinnassa oletettavasti esiintyvän kiven tyyppiin ja ominaisuuksiin. Koska kantelija ei esittänyt tarjouspyynnössä huomautuksia kiviaineksen ominaisuuksista, komissio katsoo, että tämä oli yksi niistä riskeistä, jotka yrityksen olisi pitänyt ottaa huomioon hinnoissaan.

1.3 Kantelija kiistää huomautuksissaan komission esittämät väitteet:

i) Todistuksen nro 33 (48 479,79 euroa) ja viivästyskoron (59 551,12 euroa) osalta kantelija väittää, että hänen yrityksensä ja TRC sopivat 11 päivänä marraskuuta 2003 pidetyssä kokouksessa sovintoratkaisusta, jota ei ole vielä noudatettu. Kantelija viittaa myös useisiin epätarkkuuksiin raportissa, jonka riippumaton tilitoimisto toimitti varastojen sulkemisen yhteydessä ja jota komissio ei ottanut täysimääräisesti huomioon.

ii) Vaatimuksen nro 1 (336 769,00 euroa) osalta kantelija toteaa, että TRC:n kanssa oli 30 päivänä kesäkuuta 2000 tehty sopimus määrästä, joka HSG:n olisi saatava laitteiden lisäkorjauksista, mutta NAO ei ole vielä maksanut tätä määrää.

Kantelija toteaa myös, että kuten HSG:n komissiolle osoittamasta 21 päivänä tammikuuta 2003 päivätystä kirjeestä käy ilmi, hän oli itse asiassa ilmoittanut TRC:lle tehtaan ja laitteiden kunnon heikkenemisestä kantelijan työmaavierailun ja sopimuksen alkamisen välisenä aikana. Kyseisessä kirjeessä HSG ilmoitti komissiolle, että se oli 3.6.1997 ilmoittanut TRC:lle laitteiston huonontumisesta ja lisäkustannuksista ja ilmoittanut aikomuksestaan esittää asiaa koskeva vaatimus.

Kantelija selittää vaatimustensa tueksi, että Tansanian korkeimman oikeuden kaupallinen osasto on äskettäin antanut päätöksen, jossa se hyväksyi kantelijan vaatimuksen ja tuomitsi TRC:n maksamaan hänelle 336 379,00 euroa korkoineen. Kantelija toteaa, että tuomioistuin totesi tuomiossaan, että TRC ei ollut noudattanut sopimusta, koska se oli käyttänyt laitteita ja koneita tavalla, joka edellytti lisäkorjausta.

iii) Vaatimus nro 3 (1 195 000,00 euroa): Kantelija selittää, että tarjouskilpailuvaiheessa hänen yrityksensä pyysi nimenomaisesti tietoja saatavilla olevan kiven luonteesta ja laadusta ja että sille ilmoitettiin, että kivilaji oli graniittia. Pyydettyään ulkopuolista lausuntoa riippumaton asiantuntija totesi, että Turan louhoksessa oli erityyppistä ja -tyyppistä kalliota ja että kallioesiintymiä ei voitu kuvata graniitiksi. Valituksen tekijä väittää, että HSG:n oli murskattava kova kivi, joka ei ollut graniittia ja josta sillä olisi oltava oikeus korvaukseen.

Sekä TRC että HSG sopivat kuitenkin asian ratkaisemisesta viittaamalla lopullisessa päätöksessä puolueettomaan geologiseen asiantuntemukseen. Kantelija toteaa, että komissio hyväksyi ehdotuksen alun perin, vaikka se muutti myöhemmin kantaansa. Sen vuoksi kantelija väitti, että komission olisi pitäydyttävä aiemmassa sopimuksessaan ja annettava tämän väitteen arviointi riippumattoman asiantuntijan tehtäväksi.

Koska komission olisi rahoittavana elimenä pitänyt toimittaa pyydetyt varat sen jälkeen, kun sopimuspuolet olivat päässeet sopimukseen maksamattomista saatavista, kantelija toisti väitteensä, jonka mukaan komissio ei toiminut asianmukaisesti asioidessaan hänen yrityksensä kanssa.

1.4 Oikeusasiamies toteaa, että kantelu koskee teknisen avun hanketta, jota komissio rahoittaa seitsemännen Euroopan kehitysrahaston (EKR) varoista ja siten 15. joulukuuta 1989 tehdyn neljännen AKT-EY-yleissopimuksen(11)mukaisesti niin kutsutun neljännen Lomén yleissopimuksen (jäljempänä 'yleissopimus')(12) mukaisesti.

Näin ollen oikeusasiamies pitää asianmukaisena, että ennen kantelijan esittämien väitteiden ja väitteiden arviointia selvitetään komission vastuun laajuus EKR:n rahoittamissa hankkeissa.

1.5 Oikeusasiamies toteaa, että yleissopimuksen 222 artiklassa vahvistetaan yleiset perusteet vastuunjaolle AKT-maiden ja EU:n yhteistyöprosessiin osallistuvien eri toimijoiden välillä. Se korostaa kuitenkin ylimitoitettua periaatetta, jonka mukaan AKT-valtiot ja yhteisö toteuttavat EKR:n kautta rahoitetut toimet tiiviissä yhteistyössä. Tämä yhteistyövelvoite antaa AKT-valtioille muun muassa vastuun hankkeita ja ohjelmia koskevien asiakirjojen laatimisesta ja esittämisestä, ii) yhteisölle vastuu hankkeiden ja ohjelmien rahoituspäätösten tekemisestä; ja iii) AKT-valtioille ja yhteisölle yhteinen vastuu varmistaa, että tällaiset hankkeet ja ohjelmat toteutetaan asianmukaisesti, nopeasti ja tehokkaasti.

1.6 Tietyn hankkeen toteuttamisen osalta yhteisöjen tuomioistuimet ovat selvästi todenneet, että EKR:sta rahoitetut julkiset hankinnat ovat kansallisia sopimuksia, joiden valmisteluun, neuvottelemiseen ja tekemiseen ovat toimivaltaisia ainoastaan AKT-valtioiden edustajat, ja komission edustajien osallistuminen rajoittuu sen selvittämiseen, täyttyvätkö yhteisön rahoituksen edellytykset(13). Näiden velvollisuuksien täyttämiseksi komission on noudatettava hyvän hallinnon vaatimuksia(14).

1.7 EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan mukaan Euroopan oikeusasiamiehellä on valtuudet ottaa vastaan kanteluja "yhteisön toimielinten tai laitosten toiminnassa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista". Oikeusasiamies katsoo, että hallinnollisesta epäkohdasta on kyse silloin, kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan säännön tai periaatteen mukaisesti(15). Hallinnollista epäkohtaa voidaan näin ollen havaita myös silloin, kun on kyse yhteisöjen toimielinten tai elinten tekemistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden täyttämisestä.

1.8 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että valvonta, jonka hän voi suorittaa tällaisissa tapauksissa, on väistämättä rajallista. Oikeusasiamies katsoo, että hänen ei pitäisi pyrkiä selvittämään, onko jompikumpi osapuoli rikkonut sopimusta, jos asia on kiistanalainen. Tämä kysymys voitaisiin käsitellä tehokkaasti vain toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jolla olisi mahdollisuus kuulla asianosaisten väitteitä asiaa koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä ja arvioida ristiriitaisia todisteita kaikista kiistanalaisista tosiseikoista.

1.9 Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että sopimusriitoja koskevissa tapauksissa on perusteltua rajoittaa hänen tutkimuksensa sen tutkimiseen, onko yhteisön toimielin tai laitos antanut hänelle johdonmukaisen ja kohtuullisen selvityksen toimiensa oikeudellisesta perustasta ja miksi se katsoo, että sen näkemys sopimustilanteesta on perusteltu. Jos näin on, oikeusasiamies toteaa, että hänen tutkimuksessaan ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Tämä päätelmä ei vaikuta osapuolten oikeuteen saattaa sopimusriitansa toimivaltaisen tuomioistuimen tutkittavaksi ja ratkaistavaksi.

1.10 Käsiteltävässä asiassa ei ole kyse komission ja kantelijan välisestä sopimuksesta. Kantelijan väite komission hallinnollisesta epäkohdasta perustuu kuitenkin ainakin osittain väitteisiin, jotka koskevat kantelijan sopimusperusteisia oikeuksia ja velvoitteita suhteessa kolmanteen osapuoleen eli kansalliseen tulojen ja menojen hyväksyjään, jonka sopimuksen mukaiset maksuluvat komission on hyväksyttävä EKR:n rahoitukseen sovellettavien oikeudellisten ehtojen mukaisesti. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että tässä tapauksessa on myös asianmukaista tutkia kantelijan sopimusperusteisten väitteiden osalta, onko komissio esittänyt johdonmukaisen ja kohtuullisen selvityksen toimiensa oikeusperustasta ja miksi se katsoo, että sen näkemys sopimusperusteisesta asemasta on perusteltu.

Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon komission vastuun laajuuden EKR:n rahoittamissa hankkeissa oikeusasiamies tarkastelee kaikkia kantelijan väitteitä.

Todistus nro 33 (48 479,79 euroa) ja viivästyskorko (59 551,12 euroa), joka vastaa alku- ja loppuvarastojen välistä arvoneroa

1.11 Oikeusasiamies toteaa, että saatava perustuu Tansanian valtiovarainministeriön kansallisena tulojen ja menojen hyväksyjänä tekemään päätökseen evätä maksu. Komissio ei vastustanut kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän kantaa sillä perusteella, että molemmat sopimuspuolet eivät olleet noudattaneet tiettyjä sopimuksen määräyksiä.

1.12 Oikeusasiamies on tutkinut huolellisesti komission toiminnan oikeusperustan tässä asiassa, nimittäin 30. huhtikuuta 1997 allekirjoitetun painolastin tuotantoa ja käyttöä koskevan sopimuksen, joka allekirjoitettiin työnantajana toimivan Tansanian Railways Corporationin (TRC) ja toimeksisaajana toimivan M/S HSG Technischer Service GmbH:n (HSG) välillä, sekä sen liitteet, joihin sisältyy erityisehtoja ja teknisiä eritelmiä.

Oikeusasiamies toteaa, että sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan HSG:n oli hankittava kulutushyödykkeet ja varaosat TRC:ltä sopimussuhteen alkaessa erityisehtojen(16)29 artiklassa määrätyin ehdoin. Tavarantoimittajan ja hankintaviranomaisen asianmukaisesti nimetyn edustajan (17) olisi tällöin pitänyt tarkastaa kyseiset varastot. Sopimuksessa määrättiin myös vastaavasta menettelystä loppuvarastojen osalta(18). Näiden tarkastusten tulosten perusteella hankintaviranomaisen olisi pitänyt määrittää, oliko tavarantoimittajalla oikeus lisäkorvaukseen(19).

1.13 Oikeusasiamies on tietoinen siitä, että kantelija ei ole esittänyt mitään perusteluja kiistääkseen komission kannan, jonka mukaan kantelija ei ollut noudattanut sopimusta, koska se ei ollut ottanut vastaan kulutustarvikkeita ja varaosia TRC:ltä sopimuksen alkaessa, kuten sopimuksen 1.1 artiklassa ja sen erityisehtojen 29 artiklassa edellytetään. Kantelija ei ole myöskään esittänyt mitään perustelua sen osoittamiseksi, että komissiolla ei ollut oikeutta vedota sopimusrikkomukseen perusteena olla kiistämättä kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän kieltäytymistä hyväksymästä maksua. Käytettävissä olevan näytön perusteella oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komission kanta vaikuttaa kohtuulliselta.

1.14 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio on esittänyt johdonmukaisen ja järkevän selvityksen oikeusperustasta, jonka nojalla se toimii tässä asiassa, ja siitä, miksi se katsoo, että sen näkemys sopimustilanteesta on perusteltu.

Näissä olosuhteissa oikeusasiamies on tullut siihen tulokseen, että tutkimuksessa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa asian tämän näkökohdan osalta.

Vaatimus nro 1 (336 769,00 euroa), joka koski laitoksen ja laitteiden kunnon heikkenemistä sen ajankohdan, jona kantelija vieraili kohteessa ja jätti tarjouksensa, ja sopimuksen alkamisen välisenä aikana

1.15 Kantelijan toimittamien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että asiasta nostettiin kanne Tansanian korkeimman oikeuden kauppaoikeudellisessa osastossa, joka tarkasteltuaan sopimuksen asiaa koskevia lausekkeita hyväksyi kantelijan vaatimuksen ja tunnusti hänen oikeutensa saada korvausta.

1.16 EY 195 artiklassa määrätään seuraavaa:

"Euroopan oikeusasiamies suorittaa tehtäviensä mukaisesti tutkimuksia, jotka hän katsoo perustelluiksi [...]."

Ottaen huomioon, että kansallinen tuomioistuin on hyväksynyt kantelijan vaatimuksen ja näin ollen tunnustanut hänen oikeutensa saada korvausta, oikeusasiamies ei pidä perusteltuna jatkaa asian tätä näkökohtaa koskevia lisätutkimuksia.

Vaatimus nro 3 (1 195 000,00 euroa), joka vastaa odotettua kovemmasta mineralogiasta johtuvaa louhintalaitteiston nopeampaa kulumista

1.17 Valituksen tekijä väitti, että hankintaviranomainen oli ilmoittanut HSG:lle virallisesti, että hankinta koski graniittikivityyppiä, mutta louhoksessa tosiasiallisesti löydetty kivi oli kovempaa, mistä vaadittiin korvausta.

1.18 Edellä esitetyistä syistä oikeusasiamies teki sovintoratkaisuehdotuksen arvioituaan huolellisesti kantelua koskevan komission lausunnon ja kantelijan huomautukset.

1.19 Vastauksena ehdotukseen komissio toteaa, ettei se voi hyväksyä riippumattoman asiantuntijan nimittämistä ilman Tansanian valtiovarainministeriön ennakkopyyntöä ja hyväksyntää. Koska kyseinen elin kansallisena tulojen ja menojen hyväksyjänä oli jo suhtautunut asiaan kielteisesti, komissio korostaa, ettei se voi kumota kyseistä päätöstä. Komissio toteaa, että NAO kieltäytyi 17 päivänä helmikuuta 2004 päivätyssä vastauksessaan TRC:n 20 päivänä marraskuuta 2003 päivättyyn kirjeeseen nimittämästä riippumatonta asiantuntijaa sillä perusteella, että kallion kovuus oli yksi HSG:n riskeistä, joiden osalta tavarantoimittajaa kehotettiin ottamaan huomioon hintansa tarjouskilpailuohjeiden 2.14 artiklan mukaisesti.

Komissio huomauttaa myös, että se ei ollut antanut kantelijalle takeita asiantuntijan nimittämisestä, ja selittää, että sen yksiköt olivat vain ilmaisseet mielipiteensä tämän vaihtoehdon tukikelpoisuudesta EKR:n rahoitukseen. Komission mukaan sen edustaja täsmensi, että tarvitaan komission ennakkolupa, joka voidaan myöntää vasta, kun hankintaviranomainen on hyväksynyt aloitteen.

Komission vastauksesta esittämissään huomautuksissa kantelija väittää, että Tansanian valtiovarainministeriön lausunto oli irr elevant sopimuskiistan ratkaisemiseksi ja että komission yksiköt olivat itse asiassa sopineet riippumattoman asiantuntijan palkkaamisesta tarkastamaan Turan louhoksen kallioperän laadun.

1.20 Oikeusasiamies katsoo, että komission vastaus sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseen sisältää merkityksellistä uutta tietoa siitä, miten sopimuspuolet ovat käsitelleet vaateen ja miten sekä komissio että asiasta vastaavat kansalliset viranomaiset ovat sen jälkeen tarkastelleet sitä.

1.21 Komission toimittaman uuden näytön perusteella oikeusasiamies pitää hyödyllisenä palauttaa mieliin yleissopimuksen asiaa koskevat määräykset, jotka koskevat komission ja AKT-valtioiden viranomaisten välistä vastuunjakoa EKR:n rahoittaman teknisen avun hankkeen täytäntöönpanossa.

Tämän prosessin yhteistyöluonnetta kuvastaa se, että yleissopimuksella luodaan läheiset suhteet yhteisön edustajan, jota kutsutaan valtuutetuksi edustajaksi, ja AKT-maan edustajan, niin kutsutun kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän, välille yksittäisten hankkeiden valintaa ja kehittämistä varten. Yleissopimuksen 312 ja 316 artiklan mukaan kunkin AKT-valtion hallituksen on nimettävä kansallinen tulojen ja menojen hyväksyjä, jonka tehtävänä on edustaa sen hallitusta kaikissa EKR:n varoilla rahoitetuissa toimissa, kun taas komissiota edustaa kussakin AKT-valtiossa valtuutettu, jonka tehtävänä on helpottaa ja nopeuttaa hankkeiden valmistelua, arviointia ja toteuttamista.

Kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän erityisasema määritellään yleissopimuksen 313 artiklassa, jonka mukaan hän vastaa hankkeiden ja ohjelmien valmistelusta, esittämisestä ja arvioinnista tiiviissä yhteistyössä valtuutetun kanssa. Tässä ominaisuudessa kansallisella tulojen ja menojen hyväksyjällä on toimivalta päättää hankkeiden teknisistä mukautuksista ja muutoksista, jollei valtuutetulle henkilölle ilmoittamista koskevasta vaatimuksesta muuta johdu.

Edustajan tehtävistä määrätään yleissopimuksen 317 artiklassa, jossa hänelle annetaan vastuu varmistaa, että EKR:n varoilla rahoitetut hankkeet ja ohjelmat toteutetaan asianmukaisesti, ja ylläpitää tiiviitä ja jatkuvia yhteyksiä kansalliseen tulojen ja menojen hyväksyjään kehitysrahoitusyhteistyön täytäntöönpanossa kohdattujen erityisten ongelmien analysoimiseksi ja korjaamiseksi.

1.22 Oikeusasiamies toteaa uusien todisteiden osoittavan, että riippumattoman asiantuntijan nimittäminen arvioimaan louhoksessa olevan kallion kovuutta oli asia, jonka TRC otti virallisesti esille Tansanian valtiovarainministeriössä kansallisena tulojen ja menojen hyväksyjänä 20. marraskuuta 2003 päivätyssä kirjeessä. Oikeusasiamies toteaa myös, että 17. helmikuuta 2004 päivätyssä vastauksessaan kansallinen tulojen ja menojen hyväksyjä vastusti TRC:n pyyntöä sillä perusteella, että kallion kovuus oli yksi riskeistä, jotka HSG:n olisi pitänyt ennakoida. Vaikuttaa myös kiistattomalta, että kantelijalle ilmoitettiin NAO:n kannasta NAO:n, TRC:n ja HSG:n välisessä kokouksessa 20 päivänä toukokuuta 2004.

Ottaen huomioon kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän kannan oikeusasiamies on tutkinut huolellisesti komission kannan oikeusperustan. Oikeusasiamies toteaa, että kantelijan pyytämästä riippumattoman asiantuntijan nimittämisestä olisi aiheutunut yhteisön varoilla maksettavia lisämenoja. Näin ollen vaikuttaa kohtuulliselta, että tätä asiaa koskevan päätöksen olisi koskettava paitsi sopimuspuolia (HSG ja TRC) myös EKR:n varojen maksamisesta vastuussa olevia osapuolia eli kansallista tulojen ja menojen hyväksyjää ja valtuutettua henkilöä.

Oikeusasiamies muistuttaa, että kuten yleissopimuksessa määrätään ja yhteisöjen tuomioistuimet tunnustavat, vastuussa olevalla AKT-valtiolla ja komissiolla, jotka toimivat kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän ja valtuutetun edustajan välityksellä, on yhteinen vastuu yksittäisten hankkeiden asianmukaisesta täytäntöönpanosta. Tässä tarkoituksessa yleissopimuksen 313 artiklassa annetaan kansalliselle tulojen ja menojen hyväksyjälle toimivalta päättää hankkeiden teknisistä muutoksista sillä edellytyksellä, että tästä ilmoitetaan valtuutetulle. Tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että kantelijan pyyntö riippumattoman asiantuntijan nimittämisestä johti hankkeen tekniseen mukauttamiseen, minkä vuoksi kansallisella tulojen ja menojen hyväksyjällä oli oikeus tarkastella asiaa arvioidakseen, voidaanko se hyväksyä sopimusehtojen mukaisesti, ja ilmoittaa tämän jälkeen komissiolle kantansa.

Oikeusasiamies on tietoinen siitä, että komissio on perustellut kantansa kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän, joka oli hylännyt pyynnön, kannan perusteella. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio on esittänyt johdonmukaisen ja kohtuullisen selvityksen oikeusperustasta, jonka nojalla se on ryhtynyt toimiin asian tämän näkökohdan osalta, ja siitä, miksi se katsoo, että sen näkemys sopimustilanteesta on perusteltu.

1.23 Oikeusasiamies toteaa myös, että kantelijalle ilmoitettiin asianmukaisesti syyt, joiden vuoksi kansallinen tulojen ja menojen hyväksyjä ja komissio eivät hyväksyneet hänen ehdotustaan. Vaikuttaa kiistattomalta, että geologisen asiantuntijan nimittämisestä keskusteltiin HSG:n, NAO:n, TRC:n ja komission välillä useaan otteeseen(20) ja että komissio todellakin kävi asiasta kirjeenvaihtoa NAO:n kanssa(21).

Tarkasteltuaan näitä tietoja huolellisesti oikeusasiamies toteaa, että vaikka komissio otti kantelijan pyynnön vastaan, se ei hyväksynyt sitä virallisesti eikä sitoutunut toteuttamaan sitä. Oikeusasiamies on näin ollen tullut siihen tulokseen, ettei ole näyttöä siitä, että komissio olisi saattanut johtaa kantelijaa harhaan riippumattoman asiantuntijan nimittämisen yhteydessä.

1.24 Näissä olosuhteissa oikeusasiamies on tullut siihen tulokseen, että alustavaa toteamusta hallinnollisesta epäkohdasta, johon hänen sovintoratkaisuehdotuksensa perustui, ei voida hyväksyä ja että tutkimuksessa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa asian tämän näkökohdan osalta.

1.25 Oikeusasiamies haluaa kiinnittää kantelijan huomion siihen, että yleissopimuksen 307 artiklassa määrätään, että AKT-valtion viranomaisten ja sopimuspuolen väliset riidat EKR:n rahoittaman sopimuksen täytäntöönpanon aikana ratkaistaan kyseisen AKT-valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Näin ollen oikeusasiamies toteaa, että jos kantelija katsoo, että hänen sopimukseen perustuvia oikeuksiaan ei ole kunnioitettu kansallisen tulojen ja menojen hyväksyjän aseman vuoksi, hänellä on oikeus nostaa kanne vastuussa olevaa osapuolta vastaan asianomaisen AKT-valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2 Päätelmät

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että komissio ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) sopimuksen teknisten eritelmien 6.12 kohta ("Paallast-eritelmä"); Kohta 6.12.2: ”Materiaalin kulumisarvon Los Angelesissa olisi oltava enintään 25 prosenttia, ja toimittajan olisi pyrittävä siihen, että kulumisarvo Los Angelesissa on alle 20 prosenttia.”

(2) Ks. HSG:n 10.6.1999 päivätty kirje TRC:lle.

(3) Ks. Alfred Lamersin (Tansanian EU-edustusto) HSG:lle lähettämä faksi, päivätty 13.12.2000.

(4) Ks. HSG:n 15.1.2001 päivätty kirje EU:n Tansanian-edustuston päällikölle.

(5) Ks. TRC:n 5.6.2000 päivätty kirje EU:n edustuston päällikölle; TRC:n HSG:lle lähettämä 21.8.2000 päivätty kirje; TRC:n HSG:lle lähettämä 3.10.2000 päivätty kirje.

(6) TRC:n HSG:lle lähettämä 19.7.1996 päivätty kirje ja sen liitteenä oleva liite.

(7) Asiantuntemus termin "Granite" arvioinnista avolouhoksen kiville Tura, Tansania, ja kommentit kallion kovuudesta; Freiberg, 1999-09-10, sivu 5.

(8) Pöytäkirja 19. lokakuuta 2000 pidetystä kokouksesta CCE:n toimistossa, kohta 4.6; HSG:n 30 päivänä heinäkuuta 2001 päivätty kirje TRC:lle; TRC:n 20. maaliskuuta 2002 päivätty kirje komission lähetystön päällikölle; TRC:n päätoimipaikassa 11 päivänä marraskuuta 2003 pidetyn kokouksen pöytäkirja; 4 kohta.

(9) Pöytäkirja 13. huhtikuuta 2000 päätoimipaikan kokoussalissa klo 10.00 pidetystä kokouksesta; Kohta 3.7.

(10) Komission lähetystön päällikön Hannan 17. tammikuuta 2003 päivätty kirje kansalliselle tulojen ja menojen hyväksyjälle.

(11) Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot (AKT).

(12) Neuvosto ja komissio hyväksyivät yleissopimuksen 17.8.1991 tehdyllä päätöksellä 91/400/EHTY, ETY (EYVL L 229, s. 1).

(13) Asia C-257/90, Italsolar SpA v. komissio, Kok. 1993, s. I-0009, 22 kohta.

(14) Asia T-7/96, Francesco Perillo v. komissio, Kok. 1997, s. II-1061, 38 kohta;. Yleissopimuksen 36, 142 ja 144 artikla.

(15) Ks. Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 1997, s. 22.

(16) Sopimuksen erityisehtojen 29.1.1 kohta: "Toimittaja ottaa haltuunsa kaikki vara- ja kulutustarvikevarastot, jotka ovat louhoksella sopimuksen allekirjoituspäivänä."

(17) Sopimuksen erityisehtojen 29.1.2 kohta: ”Näiden varaosien ja tarvikkeiden laajuus on määritettävä toimittajan ja hankintaviranomaisen asianmukaisesti nimitetyn edustajan suorittamalla varaston tarkastuksella ja tarkastuksella.”

(18) Sopimuksen erityisehtojen 29.1.4 kohta: ”Sopimuksen päättyessä toimittaja ja hankintaviranomaisen asianmukaisesti nimetty edustaja suorittavat yhteisen varastontarkastuksen ja tarkastuksen.”

(19) Sopimuksen erityisehtojen kohdat 29.1.6 & 29.1.7.

(20) Ks. edellä alaviitteessä 8 mainitut ainekset.

(21) Ks. edellä alaviitteessä 10 mainitut materiaalit.