Strasbourg, 20. syyskuuta 2005

Hyvä herra B

Kantelitte 9. elokuuta 2004 Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan komissiota vastaan siitä, että komissio on kieltäytynyt pitämästä tytärtänne huollettavana lapsena siitä lähtien, kun hän ilmoittautui yhteisön Nuoriso-toimintaohjelman mukaiseen koulutukseen.

Toimitin kantelun 30. syyskuuta 2004 Euroopan komission puheenjohtajalle. Hyväksyin 2. maaliskuuta 2005 komission pyynnön pidentää lausunnon antamiselle asetettua määräaikaa ja ilmoitin asiasta Teille samana päivänä. Komissio antoi lausuntonsa 29. maaliskuuta 2005. Toimitin sen teille 31. toukokuuta 2005 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Yksikköni ottivat 27. ja 29. kesäkuuta 2005 puhelimitse yhteyttä komissioon saadakseen lisätietoja.

Yksikköni otti teihin yhteyttä puhelimitse 6. heinäkuuta 2005.

Otitte yhteyttä yksikkööni puhelimitse ja pyysitte tietoja kantelunne tilasta seuraavina päivinä: marraskuuta 2004, 26. tammikuuta 2005, 26. ja 31. toukokuuta 2005 sekä 8. heinäkuuta 2005.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelijan mukaan tosiseikat voidaan tiivistää seuraavasti:

Kantelija on yhteisön virkamies, joka työskenteli aiemmin Euroopan komissiossa ja työskentelee nyt Euroopan parlamentissa Luxemburgissa. Kantelu koskee sitä, että komissio on kieltäytynyt tunnustamasta hänen tytärtään huollettavana olevaksi lapseksi.

Hänen vuonna 1979 syntynyt tyttärensä päätti osallistua Euroopan yhteisön Nuoriso-ohjelmaan (European Voluntary Service) peruskoulun opettajankoulutuksensa päättämiseksi. Vuoden 2004 alussa kantelija ilmoitti komissiolle, että hänen tyttärensä oli mukana ohjelmassa. Hänelle ilmoitettiin 3.2.2004, että hän ei enää 1.1.2004 alkaen saisi huollettavana olevasta lapsesta maksettavaa lisää eikä koulutuslisää tyttärestään, koska tämä oli keskeyttänyt opintonsa 31.12.2003 ja ilmoittautunut vapaaehtoistyöohjelmaan. Hänelle ilmoitettiin myös, että hänen tyttärensä ei lähtökohtaisesti enää kuuluisi yhteisön sairausvakuutusjärjestelmän piiriin, mutta häntä kehotettiin ottamaan yhteyttä toimivaltaiseen yksikköön, koska tietyin edellytyksin tämä voisi edelleen olla mahdollista.

Kantelija pyysi 10 päivänä helmikuuta 2004 asiakirja-aineistonsa uudelleentarkastelua. Hän selitti, että vaikka hänen tyttärensä saa 150 euroa kuukaudessa eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun puitteissa, tämä määrä ei riitä kattamaan hänen tarpeitaan ja hän on hänestä riippuvainen henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan mukaisesti. Komissio vahvisti päätöksensä 20 päivänä helmikuuta 2004.

Kantelija teki 2. maaliskuuta 2004 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen 3. helmikuuta 2004 tehdystä päätöksestä. Hän väitti, että hänen tyttärensä oli edelleen riippuvainen hänestä, kuten Luxemburgin kansallisen nuorisopalvelun (Service National Jeunesse) lausunto osoittaa. Hän katsoi, että hänen tyttärensä avustusten säilyttämistä koskeva pyyntönsä oli perusteltu, kun otetaan huomioon yhteisön Nuoriso-toimintaohjelmasta tehty päätös N:o 1031/2000/EY, Nuoriso-ohjelman selite ja 1. tammikuuta 2004 päivätty käyttöopas.

Hänelle ilmoitettiin 27.7.2004 hänen valituksensa hylkäämisestä. Nimittävä viranomainen katsoi päätöksessään, että ei ollut mahdollista velvoittaa komissiota myöntämään huollettavana olevasta lapsesta maksettavaa lisää, koska asianomainen jäsenvaltio myönsi kantelijalle lisän tämän tyttärestä. Kantelijan tyttären koulutusta ei myöskään voida pitää yleissivistävänä tai ammatillisena koulutuksena.

Kantelussaan kantelija väitti, ettei hänellä ollut aikomusta vaatia kahden huollettavana olevasta lapsesta maksettavan lisän maksamista, vaan hän toivoi, että hänen tyttärensä katsottaisiin huollettavana olevaksi lapseksi, jotta hän voisi saada verovähennyksen ja sairausvakuutuksen. Luxemburgin lainsäädännön mukaan huollettavana olevasta lapsesta maksettava avustus pysyy voimassa vapaaehtoistyön ajan. Kantelija katsoi, että samaa säännöstä olisi sovellettava yhteisön lainsäädännön nojalla. Lisäksi hän oli eri mieltä komission ammatillisesta koulutuksesta esittämästä tulkinnasta. Hän katsoi, että ohjelmaan osallistumiseen liittyi sitoumus, joka voitiin ymmärtää sopimukseksi. Lisäksi ohjelma koostui teoreettisista kursseista ja käytännön koulutuksesta. Komission tulkinta sovellettavista säännöistä ei ollut nuoriso-ohjelman perustamisesta tehdyn päätöksen 1031/2000/EY mukainen.

Kantelija pyysi oikeusasiamiehen lausuntoa.

Kantelija väitti, että komission olisi pidettävä hänen tytärtään huollettavana olevana lapsena ja että sen olisi noudatettava yhteisön Nuoriso-toimintaohjelmasta tehdyn päätöksen N:o 1031/2000/EY säännöksiä.

KYSYMYS

Euroopan komission lausunto

Lausunnossaan komissio esitti tiivistetysti seuraavat seikat:

Kantelija teki 2.3.2004 henkilöstösääntöjen 90 artiklan mukaisen valituksen komission 3.2.2004 tekemästä päätöksestä evätä häneltä lapsilisä ja tyttärensä koulutuslisä.

Opintojensa päätteeksi kantelijan tytär ilmoittautui vapaaehtoistyöhön nuoriso-ohjelman puitteissa Espanjassa. Hän sai 150 euron kuukausikorvauksen.

Nimittävä viranomainen hylkäsi kantelijan valituksen 90 artiklan nojalla. Voidakseen saada huollettavana olevasta lapsesta maksettavan lisän, kun lapsi on 18–26-vuotias, virkamiehen on osoitettava, että lapsi on koulussa tai ammatillisessa koulutuksessa (henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 3 kohta). Ammatillinen koulutus määritellään käytännön koulutukseksi, kuten oppisopimuskoulutukseksi, mukaan lukien teoreettiset luokat. Komissio katsoi, että vapaaehtoistyötä ei voida pitää ammatillisena koulutuksena.

Komission mukaan kantelija väitti, että Luxemburgin lainsäädännössä säädetään lapsilisästä vapaaehtoistyön yhteydessä ja että näin ollen hänen olisi saatava tällaista avustusta myös yhteisön järjestelmästä. Nimittävä viranomainen hylkäsi tämän väitteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön vuoksi, jossa tulkitaan suppeasti yhteisön oikeuden säännöksiä, joilla luodaan taloudellisia oikeuksia (ks. asia T-4/89, Schwedler v. parlamentti, Kok. 1990, s. II-79 (1)). Lisäksi henkilöstösääntöjä olisi tulkittava niiden oman taustan ja tavoitteiden perusteella (ks. asia T-43/89, Gill v. komissio, Kok. 1990, s. II-173).

Komissio huomautti, ettei se koskaan syyttänyt kantelijaa korvauksen hakemisesta kahteen kertaan. Kantelija oli tulkinnut nimittävän viranomaisen vastausta väärin.

Kantelija ei myöskään osoittanut, että hänen tyttärensä vapaaehtoistyö koostui teoreettisista kursseista ja koulutuksesta.

Komissio katsoi, että se teki oikean päätöksen niiden tietojen perusteella, jotka sillä oli vastatessaan kantelijan 90 artiklan nojalla tekemään valitukseen. Jotta nuorten vapaaehtoistyössä tapahtunut kehitys voitaisiin ottaa paremmin huomioon, komissio sitoutui kuitenkin toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, jotta Nuoriso-ohjelmaa pidettäisiin tulevaisuudessa henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ammatillisena koulutuksena. Tätä ammatillisen koulutuksen käsitteen uutta tulkintaa ei sovelleta takautuvasti.

Kantelijan osalta komissio päätti myöntää hänelle ilmaiseksi (poikkeuksellisesti ja ilman ennakkotapausta) taloudellisen korvauksen, joka lasketaan ottaen huomioon määrä, jonka hän olisi saanut, jos ohjelma olisi ollut tukikelpoinen, sen jälkeen kun siitä on vähennetty muilta elimiltä saatu määrä.

Kantelijan huomautukset

Kantelija totesi huomautuksissaan, että komissio ei ollut tähän mennessä myöntänyt hänelle taloudellista korvausta.

Hänen mukaansa jos komissio katsoo, että yhteisön Nuoriso-ohjelma on henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ammatillinen koulutus, ja jos komissio päättää myöntää hänelle rahallisen korvauksen, hänellä olisi oltava oikeus palkkaan, jonka hän olisi saanut ennen kuin komissio teki päätöksen korvausten peruuttamisesta.

Hän totesi, että korvausten, joiden määrä tammi- ja helmikuussa 2004 oli 514,98 euroa, peruuttaminen vaikutti myös määrään, jonka hän siirtää kuukausittain ulkomaiselle pankkitilille. Hän arvioi tappioksi 26,60 euroa. Lisäksi toukokuussa 2004, jolloin siirtoihin sovellettiin uusia kertoimia, hän menetti 17,37 euroa kuukaudessa eli 138,96 euroa joulukuuhun 2004 asti. Tammikuussa 2005 kertoimia alennettiin uudelleen, mikä vastasi 15,22 euron kuukausittaista tappiota. Hän ilmoitti, että kun hän oli ilmoittanut komissiolle tilanteestaan, hän oli pyytänyt, että hänen palkkansa säilytettäisiin poikkeuksellisesti, ja sitoutui palauttamaan sen komissiolle.

Kantelija kiitti oikeusasiamiestä hänen väliintulostaan.

Oikeusasiamiehen yksiköt ottivat 27. ja 29. kesäkuuta 2005 yhteyttä komissioon saadakseen tietoja korvauksen määrästä ja maksupäivästä. Heille ilmoitettiin, että korvaus oli noin 460 euroa ja että se olisi maksettava elokuun lopussa.

Oikeusasiamiehen yksiköt ilmoittivat asiasta kantelijalle 6. heinäkuuta 2005. Hän ilmaisi tyytymättömyytensä korvauksen määrään ja selitti, että korvauksen olisi oltava koulutuslisä, huollettavana olevasta lapsesta maksettava lisä, vastaava verovähennys, vastaava ulkomaankorvaus ja korjauskertoimet. Kantelija selitti, että hänen tapauksensa oli ensimmäinen, jota komissio käsitteli.

Kantelija ilmoitti 8. heinäkuuta 2005 oikeusasiamiehen yksiköille saaneensa hallinnon pääosastolta muistion, jossa hänelle ilmoitettiin, että hän saa 433,90 euroa, joka maksetaan hänen palkkansa kanssa heinäkuussa. Hän toisti, ettei hän ollut tyytyväinen korvauksen määrään, ja lisäsi, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon myös hänen tyttärensä vuosittainen matka.

PÄÄTÖS

1 Väite, jonka mukaan valituksen tekijän tytärtä olisi pidettävä huollettavana olevana lapsena

1.1 Kantelija on yhteisön virkamies. Kantelu koskee sitä, että komissio on kieltäytynyt tunnustamasta kantelijan tytärtä huollettavana olevaksi lapseksi sen jälkeen, kun hän on liittynyt Euroopan yhteisön Nuoriso-ohjelmaan (toimi ”Eurooppalainen vapaaehtoistyö”). Vuoden 2004 alussa kantelija ilmoitti komissiolle, että hänen tyttärensä oli kirjoilla EY:n Nuoriso-ohjelmassa (eurooppalainen vapaaehtoispalvelu). Komissio ilmoitti hänelle 3.2.2004, että hän ei enää saa huollettavana olevasta lapsesta maksettavaa lisää eikä tyttärestään maksettavaa koulutuslisää. Kantelija toivoi, että hänen tyttärensä katsottaisiin huollettavana olevaksi lapseksi, jotta hän voisi saada verovähennyksen ja sairausvakuutuksen. Lisäksi hän katsoi, että ohjelmaan osallistumiseen liittyi sitoumus, joka voitiin ymmärtää sopimukseksi. Ohjelma koostui teoreettisista kursseista ja käytännön harjoittelusta.

Kantelija teki henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen, jäljempänä ’90 artiklan mukainen valitus’, ja väitti, että hänen tyttärensä oli edelleen hänen huollettavanaan. Nimittävä viranomainen hylkäsi hänen 90 artiklan mukaisen valituksensa. Tämän jälkeen hän valitti oikeusasiamiehelle.

Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että komission olisi pidettävä hänen tytärtään huollettavana olevana lapsena ja että sen olisi noudatettava yhteisön Nuoriso-toimintaohjelmasta tehdyn päätöksen N:o 1031/2000/EY säännöksiä.

1.2 Vastauksena kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan nojalla tekemään valitukseen komissio selitti, että saadakseen huollettavana olevasta lapsesta maksettavan lisän, kun lapsi on 18-26-vuotias, virkamiehen on osoitettava, että lapsi on koulussa tai ammatillisessa koulutuksessa (henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 3 kohta). Komissio katsoi, että vapaaehtoistyötä ei voida pitää ammatillisena koulutuksena.

Oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa komissio lisäsi, että kantelija ei osoittanut, että hänen tyttärensä vapaaehtoistyö koostui teoreettisista kursseista ja koulutuksesta. Komissio katsoi, että se oli tehnyt oikean päätöksen niiden tietojen perusteella, jotka sillä oli käytettävissään vastatessaan kantelijan 90 artiklan nojalla tekemään valitukseen. Jotta nuorten vapaaehtoistyössä tapahtunut kehitys voitaisiin ottaa paremmin huomioon, komissio sitoutui kuitenkin toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, jotta Nuoriso-ohjelmaa pidettäisiin tulevaisuudessa henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ammatillisena koulutuksena. Tätä ammatillisen koulutuksen käsitteen uutta tulkintaa ei sovelleta takautuvasti.

Kantelijan osalta komissio päätti myöntää hänelle ilmaiseksi (poikkeuksellisesti ja ilman ennakkotapausta) taloudellisen korvauksen, joka lasketaan ottaen huomioon määrä, jonka hän olisi saanut, jos ohjelma olisi ollut tukikelpoinen, sen jälkeen kun siitä on vähennetty muilta elimiltä saatu määrä.

Komissiolta ja kantelijalta saatujen lisätietojen perusteella oikeusasiamies katsoo, että korvaus on 433,90 euroa.

1.3 Oikeusasiamies muistuttaa, että henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan mukaisesti (2):

”1. Virkamiehelle, jolla on yksi tai useampi huollettavana oleva lapsi, (...) maksetaan 237,38 euron kuukausittainen lisä jokaista huollettavana olevaa lasta kohden.
2. Huollettavana olevalla lapsella tarkoitetaan virkamiehen tai hänen puolisonsa laillista, luonnollista tai adoptoitua lasta, jota virkamies tosiasiallisesti ylläpitää. (...)
3. Virkamies myöntää lisän (...) b) hakemuksesta ja siihen liittyvine todisteineen 18–26-vuotiaista lapsista, jotka saavat yleissivistävää tai ammatillista koulutusta."

Saman liitteen 3 artiklassa todetaan lisäksi seuraavaa: "Virkamies saa tosiasiallisia koulutuskustannuksia vastaavan koulutuslisän, joka on enintään 212,14 euroa kuukaudessa kustakin huollettavana olevasta lapsesta (...), joka käy säännöllisesti ja täysipäiväisesti oppilaitoksessa." Koulutuslisän myöntämisen yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä tehdyn komission päätöksen K(2004)1313 mukaisesti "oikeus koulutuslisään (...) lakkaa sen kuukauden lopussa, jona tällaisen oikeuden edellytykset eivät enää täyty (...)".

Oikeusasiamies toteaa, että kantelijan tytär syntyi vuonna 1979 ja oli siten 25-vuotias, kun hän ilmoittautui eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun.

1.4 Oikeusasiamies muistuttaa lisäksi, että yhteisön Nuoriso-toimintaohjelman perustamisesta 13 päivänä huhtikuuta 2000 tehdyssä päätöksessä N:o 1031/2000/EY (3) todetaan seuraavaa: "Tämä ohjelma myötävaikuttaa tietämyksen Euroopan edistämiseen kehittämällä epäviralliseen koulutukseen perustuvan eurooppalaisen yhteistyöalueen nuorisopolitiikan alalla. Ohjelmalla edistetään elinikäistä oppimista sekä sellaisten tietojen, taitojen ja osaamisen kehittämistä, jotka voivat edistää aktiivista kansalaisuutta ja työllistettävyyttä."Ohjelman tavoitteet ovat seuraavat: "edistää nuorten aktiivista osallistumista Euroopan rakentamiseen (...); vahvistaa solidaarisuuden tunnettaan (...); kannustaa nuoria aloitteellisuuteen, yrittäjyyteen ja luovuuteen, jotta he voivat osallistua aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan, ja samalla edistää Euroopassa hankitun epävirallisen koulutuksen arvon tunnustamista; vahvistaa nuorisoalan yhteistyötä edistämällä hyvien käytäntöjen vaihtoa, nuorisotyöntekijöiden/-johtajien koulutusta ja innovatiivisten toimien kehittämistä yhteisön tasolla.

Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu on yksi Nuoriso-ohjelman toimista, ja se määritellään seuraavasti: "Nuoret vapaaehtoiset sitoutuvat aktiivisina kansalaisina toteuttamaan toimintaa, joka antaa konkreettisen muodon solidaarisuudelle, jotta he voivat hankkia sosiaalisia ja henkilökohtaisia kykyjä ja taitoja ja luoda siten perustan tulevalle kehitykselleen ja samalla edistää yhteiskuntaa. Tätä varten nuoret vapaaehtoiset osallistuvat muussa jäsenvaltiossa kuin asuinjäsenvaltiossaan tai kolmannessa maassa yhteisön kannalta merkittävään voittoa tavoittelemattomaan ja palkattomaan toimintaan, jonka kesto on rajallinen (enintään 12 kuukautta) ja joka liittyy jäsenvaltion ja yhteisön tunnustamaan hankkeeseen, tämän ohjelman 2 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti. Erityisesti se ei saisi johtaa työpaikkojen korvaamiseen".

1.5 Oikeusasiamies toteaa, että päätöksessä 1031/2000/EY kuvataan ohjelmaa "epäviralliseksi koulutukseksi" ja että nuoret vapaaehtoiset osallistuvat voittoa tavoittelemattomaan ja palkattomaan toimintaan. Lisäksi hän toteaa, että 1. tammikuuta 2004 päivätyn nuoriso-ohjelman käyttäjän oppaan mukaan koulutustilaisuudet (lähtöä edeltävä koulutus, saapumiskoulutus ja välikoulutus) sekä kielikoulutus ovat osa eurooppalaista vapaaehtoispalvelua. Ottaen huomioon siihen sisältyvän koulutuksen, oikeusasiamies katsoo, että Nuoriso-ohjelmaa voidaan kohtuudella pitää henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ammatillisena koulutuksena.

1.6 Oikeusasiamies on näin ollen tyytyväinen siihen, että komissio päätti myöntää kantelijalle taloudellisen korvauksen, joka vastaa määrää, jonka hän olisi saanut, jos ohjelma olisi katsottu tukikelpoiseksi, kun siitä on vähennetty muilta elimiltä saatu määrä. Oikeusasiamies katsoo, että komission omaksuma lähestymistapa vaikuttaa periaatteessa kohtuulliselta.

1.7 Oikeusasiamies ymmärtää kantelijan huomautusten perusteella, että hän ei ole tyytyväinen komission hänelle myöntämän korvauksen määrään. Oikeusasiamies toteaa, että nämä huomautukset sisältävät täsmällisiä väitteitä taloudellisista seurauksista, joita aiheutuu siitä, että komissio tunnustaa hänen tyttärensä riippuvaiseksi hänestä.

1.8 Oikeusasiamies muistuttaa tässä yhteydessä, että Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2.8 artiklan mukaan ”oikeusasiamiehelle ei saa tehdä kantelua, joka koskee yhteisön toimielinten ja elinten sekä niiden virkamiesten ja muun henkilöstön välisiä työsuhteita, ellei asianomainen henkilö ole käyttänyt kaikkia mahdollisuuksia esittää sisäisiä hallinnollisia pyyntöjä ja valituksia, erityisesti henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä (...)”.

1.9 Tutkittuaan huolellisesti kantelijan huomautuksissa esitetyt täsmälliset väitteet oikeusasiamies toteaa, että niitä ei ilmeisesti ole sisällytetty kantelijan 90 artiklan mukaiseen kanteluun. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että edellä mainitun ohjesäännön 2.8 artiklan mukaisesti hänen ei pitäisi käsitellä uusia vaatimuksia tämän tutkimuksen yhteydessä.

1.10 Koska komission lähestymistapa korvauksiin vaikuttaa periaatteessa kohtuulliselta ja koska kantelijan huomautuksissa esitettyjä täsmällisiä väitteitä ei pitäisi käsitellä tämän tutkimuksen yhteydessä, oikeusasiamies katsoo, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.

1.11 Oikeusasiamies huomauttaa, että kantelija voisi pyytää suoraan komissiolta selvitystä taloudellisen korvauksen laskentaperusteista. Jos kantelija ei ole tyytyväinen komission vastaukseen ja jos hän katsoo, että kyseessä on hallinnollinen epäkohta, hänellä on mahdollisuus tehdä uusi kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle.

2 Päätelmät

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella oikeusasiamies katsoo, että kantelua koskevan tutkimuksen jatkamiselle ei ole perusteita. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Oikeusasiamies ymmärtää, että komissio viittaa asiaan T-41/89 eikä asiaan T-4/89.

(2) Käsiteltävässä asiassa viitataan 30.4.2004 asti voimassa olleisiin henkilöstösääntöihin.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1031/2000/EY, tehty 13 päivänä huhtikuuta 2000, yhteisön Nuoriso-toimintaohjelmasta, EYVL L 117, 18.5.2000.