Hyvä D.

Teitte 3. toukokuuta 2001 Belgian oikeusasiamiehelle "Imprimerie Les Éditions européennes S.A:n" puolesta kantelun, joka koski sitä, että komissio ei ollut maksanut kolmea laskua (98/274, 98/521 ja 98/575), joiden määrä oli € 48 869,85. Belgian oikeusasiamies toimitti kantelunne 14. toukokuuta 2001 toimistolleni, koska se ei kuulunut hänen toimivaltaansa.

Toimitin kantelun 31.5.2001 komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 5. lokakuuta 2001. Toimitin sen Teille yhdessä huomautusten esittämistä koskevan pyynnön kanssa, jonka lähetitte 27. marraskuuta 2001.

Kirjoitin 13. helmikuuta 2002 komission puheenjohtajalle ja ehdotin sovintoratkaisua kanteluunne. Teille toimitettiin kopio tästä kirjeestä. Komissio hylkäsi sovintoratkaisuehdotuksen 14. toukokuuta 2002. Toimitin Teille komission kirjeen sekä 19. heinäkuuta 2002 lähettämänne kehotuksen esittää huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelijan mukaan merkitykselliset tosiseikat olivat seuraavat:

Leonardo da Vinci -ohjelman puitteissa kantelija "Imprimerie Les Éditions européennes S.A." toteutti setelipainoja komission (PO XXII) puolesta. Tämä tapahtui vuonna 1998 Agenorin kautta. Agenor on yritys, joka toimi komission teknisen avun toimistona. Kantelija kirjoitti kaksi teossarjaa englanniksi, ranskaksi ja saksaksi ja lähetti laskut (98/274, 98/521 ja 98/575) komission teknisen avun toimistolle 25. toukokuuta, 30. marraskuuta ja 31. joulukuuta 1998.

Komissio kuitenkin irtisanoi yksipuolisesti 11.2.1999 Agenorin kanssa tehdyn sopimuksen 31.1.1999 alkaen. Tämä johti teknisen avun toimiston konkurssiin, minkä vuoksi se ei voinut enää maksaa laskuja. Viimeksi mainitulla oli näin ollen velkaa kantelijalle yhteensä 1 971 405 Belgian frangia eli € 48 869, 85.

Kantelija lähetti 28 päivänä huhtikuuta 1999 komissiolle kirjatun kirjeen, jossa se pyysi komissiota jatkamaan laskujen maksamista. Kantelija totesi, että PO XXII hyväksyi kantelijan tarjouksen, vaikka se oli ollut useiden kuukausien ajan tietoinen siitä, että sen teknisen avun toimistossa oli vakavia sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia.

Tässä yhteydessä kantelija viittasi vuonna 1999 perustetun riippumattomien asiantuntijoiden komitean (Committee of Wise Men) raportin 5.3.1, 5.3.3 ja 5.8.5 kohtaan tutkiakseen erilaisia sääntöjenvastaisuuksia. Kantelija liitti osan tästä kertomuksesta kanteluunsa. Tämän kertomuksen mukaan komissio tiesi vuodesta 1997 alkaen Agenorin sisäisistä petoksista ja sääntöjenvastaisuuksista, mutta se ei toteuttanut mitään toimenpiteitä.

Komissio päätti lopulta sopimuksen, joka johti teknisen avun toimiston konkurssiin ja siten maksamattomien laskujen maksamatta jättämiseen. Komissio ei vastannut kantelijan 28 päivänä huhtikuuta 1999 päivättyyn kirjeeseen. Komissio vastasi puhelimitse, että kantelijan oli ensin odotettava konkurssimenettelyn päättämistä. Selvittäjä kuitenkin ilmoitti kantelijalle, että konkurssimenettely ei ollut valmis päätettäväksi.

Kantelija kirjoitti oikeusasiamiehelle 3. toukokuuta 2001 ja väitti, että komissio on vastuussa siitä, että sen teknisen avun toimisto "Agenor" ei maksanut kolmea laskua, joiden kokonaismäärä oli € 48 869,85, koska 1) kyseiset julkaisut laadittiin komission puolesta, 2) komissio hyväksyi tarjoukset ennen kuin kantelija suoritti työt ja 3) komissio ei toteuttanut mitään toimenpiteitä, kun se tiesi vuodesta 1997 alkaen Agenorin sääntöjenvastaisuuksista ja petoksista.

KYSYMYS

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio totesi, että Agenor-yhtiö tilasi kantelijalta setelipainoja osana komissiolle Leonardo da Vinci -ohjelman hallinnointiin antamaansa tukea. Agenorin konkurssin jälkeen kantelija täytti takaisinperintäilmoituksen. Selvittäjän toimittamien tietojen mukaan konkurssia ei kuitenkaan päätettäisi lyhyessä määräajassa, minkä vuoksi kolme kantelijan laskua jäi maksamatta.

Komissiolla ei ole minkäänlaista sopimussuhdetta kantelijaan, joten sen ei voida katsoa olevan vastuussa tilanteesta, jossa kantelija on konkurssiin asetetun yrityksen kanssa solmimiensa kaupallisten suhteiden vuoksi.

Kantelija esittää kolme perustetta, joiden perusteella komissio olisi vastuussa näiden kolmen laskun maksamatta jättämisestä. Komissio esitti tältä osin seuraavat huomautukset:

Agenor antoi komissiolle teknistä apua Leonardo da Vinci -ohjelman puitteissa. Agenor teki komission kanssa tekemäänsä sopimukseen erottamattomasti kuuluvan työohjelman toteuttamiseksi sopimuksia (myös työsopimuksia). Osa urakoista, jotka Agenor siirsi kantelijalle, sisällytettiin tähän työohjelmaan yhdessä kaikkien muiden tehtävien kanssa, joista Agenor oli vastuussa komission kanssa tekemänsä sopimuksen puitteissa. Tiettyjen tehtävien siirtäminen toteutettiin Agenorin ja sen palveluntarjoajien välisillä sopimuksilla.

Sitä, että ainoastaan Agenor ja kantelija olivat sopimuspuolia, ei aseta kyseenalaiseksi se, että komissio olisi hyväksynyt ne urakkaeritelmät, jotka Agenor oli delegoinut. Tätä hyväksyntää on tarkasteltava komission ja Agenorin välisen suhteen tiukoissa puitteissa. Komissio on ottanut käyttöön Agenorin kustannusten ennakkovalvontajärjestelmän. Tämä selittää sen, miksi joukko eritelmiä toimitettiin aiemmin komission hyväksyttäväksi yksinomaan Leonardo da Vinci -ohjelman toteuttamiseen liittyvän varainhoidon valvonnan vuoksi.

Eri tarkastuskertomusten analyysi komission yksiköissä ei saanut niitä harkitsemaan sopimussuhteen päättämistä Agenorin kanssa. Petostoimia koskevan viittauksen osalta on todettava, että vasta helmikuussa 1999 todettiin, että tiettyjä sääntöjenvastaisuuksia voitiin lopulta pitää rikosoikeudellisina. Ohjelman ja sen edunsaajien edun vuoksi komissio katsoi, että oli parempi säilyttää sopimussuhteet Agenorin kanssa, mutta asettaa kuitenkin lisäehtoja sääntöjenvastaisuuksien toistumisen välttämiseksi. Sopimuksen uusiminen 1.2.1999 alkaen edellytti vakuuttavaa teknisen avun toimiston rakenneuudistusta, jonka ehdoista oli ilmoitettu Agenorille. Koska tarvittavia muutoksia ei ollut toteutettu, komissio totesi helmikuussa 1999, ettei se voinut jatkaa sopimussuhdettaan Agenorin kanssa, ja ilmoitti, ettei se jatka 31 päivänä tammikuuta päättynyttä sopimusta.

Kantelijan huomautukset

Kantelija väitti, että komissio on suoraan vastuussa laskujen maksamatta jättämisestä. Hän viittasi jälleen viisaiden komitean (riippumattomien asiantuntijoiden komitea) raporttiin, jonka hän oli maininnut alkuperäisessä kantelussaan.

Mitä tulee komission väitteeseen, jonka mukaan kantelijan kanssa ei ollut sopimussuhdetta ja että se ei näin ollen ollut vastuussa laskujen maksamisesta, kantelija totesi, että asiantuntijakomitea huomautti kertomuksessaan, että periaatteessa komission ei pitäisi delegoida yleishyödyllisten yhteisön ohjelmien hallinnointia yksityisille yrityksille. Komission itsensä, ei Agenorin, olisi näin ollen pitänyt solmia sopimussuhde kantelijan kanssa.

Kantelija hylkäsi komission väitteen, jonka mukaan julkaisuja ei olisi tehty komission vaan Agenorin puolesta: komissio on hyväksynyt maksamattomien laskujen kohteena olevat julkaisut, ne on laadittu komission puolesta ja ne on toimitettu suoraan PO XXII:lle ja EY:n virallisten julkaisujen toimistolle. Lisäksi kantelijalle osoitetut tilaukset tehtiin otsikoidulla paperilla, jossa mainittiin Leonardo da Vinci -ohjelma, ja lähettäjä oli nimetty Leonardo da Vinci -ohjelmaa varten perustetuksi komission teknisen avun toimistoksi. Näin ollen vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä, että komissio ei olisi ollut vastuussa Leonardo da Vinci -ohjelman yhteydessä valmistetuista setelipainoista tai että se ei olisi ainakaan merkittävässä määrin koskenut niitä.

Kantelija totesi myös, että se, että Agenorin oli järjestelmällisesti hankittava komission yksiköiden ennakkohyväksyntä ennen tietyn määrän ylittävien kustannusten käyttöönottoa, ja se, että komissiolla ja tilintarkastustuomioistuimella oli oikeus tutustua kaikkiin Agenorin haltuunsa ottamiin asiakirjoihin, vain vahvistivat vaikutelmaa, että komissio ei pelkästään valvonut teknisen avun toimistonsa toimintaa.

Kantelija viittasi luottamuksensuojan periaatteeseen: säilyttämällä suhteensa Agenoriin komissio loi perustellun luottamuksen siihen, että Agenorilla oli tarvittava organisaatio ja kurinalaisuus täyttääkseen velvoitteensa kolmansia osapuolia kohtaan. Kun otetaan huomioon komission saamat tiedot, komission ei olisi pitänyt luoda tätä odotusta.

Kantelija totesi komission väitteestä, jonka mukaan se oli toteuttanut riittävät toimenpiteet lopettaakseen sopimussuhteensa Agenorin kanssa, kun otetaan huomioon lukuisat sääntöjenvastaisuudet, että Agenorin kanssa tehty sopimus olisi voitu irtisanoa jo paljon ennen helmikuuta 1999. PO XXII:n 1. kesäkuuta 1996 ja 31. toukokuuta 1997 välisenä aikana laatimassa ensimmäisessä tarkastuskertomuksessa todettiin jo useita poikkeavuuksia Leonardo da Vinci -ohjelman hallinnoinnissa. Tämä vahvistettiin toisessa tarkastelussa heinäkuussa 1997. Myös PO XX:n ja UCLAFin yhdessä helmikuussa 1998 tekemä virallinen tarkastus teknisen avun toimiston huonosta hallinnosta vahvisti jälleen kerran aiemmin paljastuneet petos- ja korruptioväitteet. Eri tarkastuskertomuksissa esitetyistä huomautuksista huolimatta komission yksiköt eivät kuitenkaan toteuttaneet toimenpiteitä ongelmien ratkaisemiseksi. Jos komissio olisi tehnyt niin vuonna 1997, jolloin se oli tarpeen, teknisen avun toimisto ei olisi voinut tehdä kantelijan kanssa sopimusta, joka johti maksamattomiin laskuihin. Kantelijan laskujen maksamatta jättämisen ja sen välillä, että komissio reagoi myöhässä Agenorin hallinnointiin liittyviin petoksiin ja sääntöjenvastaisuuksiin, on näin ollen välitön syy-yhteys.

Lisätietoja valituksen tekijältä

Oikeusasiamiehen toimisto otti 21. tammikuuta 2002 yhteyttä kantelijaan tiedustellakseen Agenorin selvitystilamenettelyn tilanteesta. Kantelija totesi, että asia oli edelleen selvittäjän käsissä ja että koko menettelyn päätökseen saattaminen veisi todennäköisesti useita vuosia. Kantelija vahvisti antaneensa selvittäjälle perintäilmoituksen.

OMBUDSMANin pyrkimykset saavuttaa ystävällinen ratkaisu

Tarkasteltuaan huolellisesti lausuntoa ja huomautuksia oikeusasiamies katsoi, että komissiossa saattaa ilmetä hallinnollinen epäkohta. Perussäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti (1) hän kirjoitti 13.2.2002 komission puheenjohtajalle ehdottaakseen sovintoratkaisua kantelijan ja komission välisen riidan seuraavan analyysin perusteella:

1.1 Kantelija väittää, että komissio on vastuussa siitä, että sen teknisen avun toimisto "Agenor" ei maksanut kolmea laskua, joiden kokonaismäärä oli € 48 869,85, koska 1) kyseiset julkaisut laadittiin komission puolesta, 2) komissio hyväksyi tarjoukset ennen kuin kantelija suoritti työt ja 3) komissio ei toteuttanut mitään toimenpiteitä, vaikka se tiesi vuodesta 1997 alkaen Agenorin sääntöjenvastaisuuksista ja petoksista. Komissio sitä vastoin totesi, ettei sillä ollut minkäänlaista sopimussuhdetta kantelijaan ja ettei sen näin ollen voida katsoa olevan vastuussa tilanteesta, jossa kantelija on konkurssiin asetetun yhtiön kanssa solmimiensa kaupallisten suhteiden vuoksi.

1.2 Oikeusasiamies toteaa, että riippumattomien asiantuntijoiden komitea (2), jäljempänä 'viisaiden komitea', analysoi ensimmäisessä kertomuksessaan petoksia, huonoa hallintoa ja nepotismia koskevista väitteistä Euroopan komissiossa tarkasti komission vastuuta Agenorin suhteen Leonardo da Vinci -ohjelman puitteissa.

1.3 Tapauksen aikajärjestyksen osalta komitean kertomuksessa todetaan seuraavaa: "Ohjelmasta vastaava pääosasto XXII oli havainnut sääntöjenvastaisuuksia jo vuonna 1994, jolloin se suoritti Agenorin toteuttamaa edeltävän ohjelman täytäntöönpanoa koskevan sisäisen tarkastuksen ( ). Sen olisi pitänyt toimia sen mukaisesti, ellei se olisi valinnut Agenoria Leonardon teknisen avun toimistoksi, ainakin sen toimien valvonnassa, kun se oli valittu. Kuten PO XXII:n omista tarkastuskertomuksista käy ilmi, vuonna 1997 havaittiin monia sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia ( ). Pääosasto XX:n 20. heinäkuuta 1998 päivätyssä sisäisen tarkastuskertomuksen luonnoksessa vahvistettiin väitteet lukuisista petoksista ja sääntöjenvastaisuuksista. Se paljasti merkittäviä puutteita PO XXII:n suorittamassa Leonardo/Agenor TAO:n valvonnassa ja tuli siihen tulokseen, että aina ei ollut selvää, kuka valvoi ketä, PO XXII:tä vai TAO:ta. Lopullinen tarkastuskertomus toimitettiin virallisesti PO XXII:lle ja sen jälkeen muille komission jäsenille vasta marraskuun 1998 alussa" (kohdat 5.8.4-5.8.6).

1.4 Riippumattoman asiantuntijakomitean on arvioitava kantelijan väitettä raportin yhteydessä. Kun Agenor valitsi kantelijan jatkamaan julkaisemista, eli 20. toukokuuta 1998, komissio oli jo pitkään ollut tietoinen petoksista ja sääntöjenvastaisuuksista Agenorin teknisen avun toimistossa, mutta se ei ollut toteuttanut mitään toimenpiteitä.

1.5 Käsiteltävänä olevassa asiassa, joka koskee julkaisujen tilaamista kantelijalta ja niiden myöhempää toimittamista, oikeusasiamies toteaa, että komission teknisen avun toimisto toimi täysin komission puolesta, joka oli julkaisujen tilaaja ja tosiasiallinen vastaanottaja. Tämä ilmenee seuraavista tekijöistä:

1.6 Julkaisut tilattiin PO XXII:n puolesta. Komissio hyväksyi julkaisujen lopullisen version. Tämä käy ilmi Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimiston 27. marraskuuta 1998 pääosastolle XXII/C/3 osoittamasta muistiosta, jossa annettiin "painatushyväksyntä".

1.7 Julkaisut toimitettiin komissiolle, osa suoraan PO XXII:lle ja osa virallisten julkaisujen toimistolle. Tämä mainitaan nimenomaisesti Agenorin kantelijalle 23 päivänä joulukuuta 1998 antamassa määräyksessä, jossa täsmennetään, että toimitusosoite oli "Centre de diffusion de l'O.P.O.C.E., ( ) Gasperich, L-1225 Luxembourg). Komissio sai näin ollen kyseiset julkaisut ilman, että sen olisi tarvinnut vastata niistä aiheutuneista kuluista.

1.8 Kaikki Agenorin kantelijalle lähettämät kirjeet oli laadittu otsikoidulle paperille, jossa mainittiin "Leonardo da Vinci -ohjelma, Bureau d'Assistance Technique à la Commission européenne pour le programme Leonardo da Vinci".

1.9 Näissä olosuhteissa ei vaikuta kohtuulliselta, että komissio kiistää kaiken vastuun kantelijan kolmen laskun maksamatta jättämisestä. Oikeusasiamiehen alustava päätelmä on, että kyseessä voi olla hallinnollinen epäkohta.

Ehdotus sovintoratkaisuksi

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies ehdotti kantelijan ja komission välille sovintoratkaisua, joka voisi koostua siitä, että komissio hyväksyisi vastuunsa € 48 869,85:n suuruisen kolmen laskun maksamatta jättämisestä ja jatkaisi niiden maksamista. Komissiota pyydettiin vastaamaan 30. huhtikuuta 2002 mennessä.

Komission vastaus

Komissio väitti, ettei sen voida katsoa olevan vastuussa sellaisten laskujen maksamisesta, jotka perustuvat kantelijan ja konkurssiin asetetun Agenor-yhtiön väliseen sopimussuhteeseen. Konkurssilainsäädännön osalta kantelijan saatava olisi kirjattava velkojien yleiseen luetteloon ja saatava olisi selvitettävä konkurssiin asetetun yrityksen likvidaation yhteydessä. Kantelija on itse asiassa toimittanut edunvalvojalle ilmoituksen saatavasta.

Se, että tietyt oikeusasiamiehen mainitsemat sopimuksen kohdat (tilaukset koskivat komission pyytämiä julkaisuja, komissio allekirjoitti "painatustavaran" ja julkaisut toimitettiin komissiolle) eivät kumoa sitä, että komissio ei ollut sopimuksen osapuoli.

Tästä näkökulmasta kantelija on samassa tilanteessa kuin kaikki Agenorin velkojat. Komissio ei voi omaksua kantaa, joka rikkoo konkurssilainsäädäntöä ja velkojien yhdenvertaisuutta. Komissio ei näin ollen voi vastata myönteisesti oikeusasiamiehen ehdotukseen sovintoratkaisusta.

Kantelijan huomautukset

Kantelija huomautti, ettei hän voinut hyväksyä komission päättelyä, jonka mukaan se ei ollut lainkaan vastuussa laskujen maksamisesta, kun otetaan erityisesti huomioon, että lähetetyt kirjeet oli varustettu otsikoidulla paperilla, jossa mainittiin komission tekninen toimisto, että komissio oli hyväksynyt julkaisut, ne oli toteutettu komission puolesta ja toimitettu suoraan komission yksiköille.

Kantelija huomautti lisäksi, että hän oli tehnyt komissiolle kantelun, koska hän ei ollut noudattanut komission hyvän hallintotavan säännöstöä suhteissa yleisöön, ja että jos sovintoratkaisua ei löydetä, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin saattaa komissio oikeuteen.

PÄÄTÖS

1 Komission väitetty vastuu siitä, että sen teknisen avun toimisto ei maksa maksa maksamatta olevia laskuja

1.1 Kantelija väittää, että komissio on vastuussa siitä, että sen teknisen avun toimisto "Agenor" ei maksanut kolmea laskua, joiden kokonaismäärä oli € 48 869,85, koska 1) kyseiset julkaisut laadittiin komission puolesta, 2) komissio hyväksyi tarjoukset ennen kuin kantelija suoritti työt ja 3) komissio ei toteuttanut mitään toimenpiteitä, vaikka se tiesi vuodesta 1997 alkaen Agenorin sääntöjenvastaisuuksista ja petoksista.

1.2 Komissio väittää, ettei sillä ole minkäänlaista sopimussuhdetta kantelijaan ja ettei sen näin ollen voida katsoa olevan vastuussa tilanteesta, jossa kantelija on konkurssiin asetetun yhtiön kanssa solmimiensa kaupallisten suhteiden vuoksi. Komissio on myös hylännyt oikeusasiamiehen ehdotuksen sovintoratkaisusta asiassa sillä perusteella, että sen ei voida katsoa olevan vastuussa sellaisten laskujen maksamisesta, jotka ovat peräisin kantelijan ja sen teknisen avun toimiston välisestä sopimussuhteesta. Komissio lisäsi, että kantelijan väite voitaisiin ratkaista konkurssiin asetetun yrityksen likvidaation yhteydessä.

1.3 Oikeusasiamies toteaa, että Agenor toimi komission puolesta hallinnoidessaan yhteisön rahoittamaa ohjelmaa. Komissio on edelleen vastuussa hallinnon laadusta organisaatioissa, jotka hallinnoivat ohjelmia sen puolesta (teknisen avun toimistot). Lisäksi hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että komissio ryhtyy asianmukaisiin toimiin teknisen avun toimistojen luotettavuuden ja suorituskyvyn todentamiseksi. Viimeksi mainittu vaatimus on erityisen tärkeä komissiolle tavaroita ja palveluja tarjoavien kolmansien osapuolten kannalta. Tällaiset kolmannet osapuolet voivat perustellusti olettaa, että tehdessään yhteisön rahoittaman ohjelman hallinnoimiseksi tarpeellisia sopimuksia teknisen avun toimisto toimii komission puolesta ja nauttii täyttä luottamusta.

1.4 Käsiteltävänä olevassa asiassa 15.3.1999 päivätystä viisaiden komitean kertomuksesta ilmenee, että komissio oli jo vuonna 1994 tietoinen sääntöjenvastaisuuksista teknisen avun toimistossaan Agenorissa. Muita sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia havaittiin vuonna 1997, ja ne vahvistettiin heinäkuussa 1998 annetussa tarkastuskertomuksessa. Komissio päätti kuitenkin irtisanoa Agenorin kanssa tekemänsä sopimuksen vasta helmikuussa 1999. Sillä välin - nimittäin toukokuussa 1998 - Agenor oli jo valinnut kantelijan painattamaan julkaisut komissiolle. Tuolloin kantelija ei ollut tietoinen näistä sääntöjenvastaisuuksista ja petoksista ja toimi ikään kuin Agenor olisi edelleen luotettava sopimuskumppani, jolla on komission täysi luottamus.

1.5 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio näyttää viivyttäneen aiheettomasti teknisen avun toimistossaan Agenorissa havaittujen sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia koskevien ongelmien ratkaisemista. Tämä viivästys johti siihen, että komissio itse asiassa edusti edelleen Agenoria kolmansiin osapuoliin nähden sopivana henkilönä, joka toimi komission puolesta yhteisön rahoittaman ohjelman hallinnoinnissa, vaikka komissio tiesi, ettei näin ollut. Jos komissio olisi toiminut viipymättä irtisanoakseen Agenorin kanssa tekemänsä sopimuksen, ei olisi koskaan ollut kyse siitä, että kantelija olisi tehnyt sopimuksen, mikä olisi johtanut siihen, että sen laskut olisivat jääneet maksamatta. Näin ollen tilanne, jossa kantelija on nyt, on seurausta siitä, että komissio ei ole ryhtynyt ripeästi asianmukaisiin toimenpiteisiin puuttuakseen sääntöjenvastaisuuksiin ja petollisiin käytäntöihin, joiden se tiesi olleen olemassa Agenorissa.

1.6 Oikeusasiamies katsoo, että komissio oli kantelijan tosiasiallinen asiakas. Tästä ovat osoituksena seuraavat seikat: Julkaisut tilattiin komission eli PO XXII:n puolesta. Komissio hyväksyi julkaisun lopullisen version. Tämä tapahtui Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimiston 27. marraskuuta 1998 pääosastolle XXII/C/3 lähettämässä muistiossa, jossa annettiin "painatushyväksyntä". Tuolloin Agenorin sisäisistä sääntöjenvastaisuuksista ja petoksista oli jo ilmoitettu useita kertoja komissiossa. Lisäksi julkaisut toimitettiin suoraan komissiolle, koska toimitusosoite oli "Centre de diffusion de l'OPOCE".

1.7 Oikeusasiamies panee lopuksi merkille seuraavan tärkeän seikan: komissio näyttää saaneen julkaisut ja hyötyneen niistä ilman, että sen tarvitsee vastata niistä aiheutuvista kustannuksista. Komissio ei ole kiistänyt tätä seikkaa lausunnossaan sovintoratkaisuehdotuksesta. Tämä antaa sen vaikutelman, että komissio on saanut perusteetonta etua, mikä olisi yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden vastaista (3).

1.8 Ottaen huomioon, että kantelijan nykyinen tilanne on seurausta siitä, että komissio ei ole ryhtynyt ripeästi asianmukaisiin toimenpiteisiin puuttuakseen sääntöjenvastaisuuksiin ja vilpillisiin menettelytapoihin, jotka se tiesi olleen olemassa Agenorissa, että komissio oli kantelijan tosiasiallinen asiakas ja että komissio saattoi saada perusteetonta etua yhteisön oikeuden periaatteiden vastaisesti, oikeusasiamies katsoo, että komission kieltäytyminen ottamasta vastuuta kantelijan maksamattomien laskujen maksamisesta on hallinnollinen epäkohta.

2 Päätelmät

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella on tarpeen esittää seuraava kriittinen huomautus:

Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että komissio ryhtyy asianmukaisiin toimiin teknisen avun toimistojen luotettavuuden ja suorituskyvyn todentamiseksi. Viimeksi mainittu vaatimus on erityisen tärkeä komissiolle tavaroita ja palveluja tarjoavien kolmansien osapuolten kannalta. Tällaiset kolmannet osapuolet voivat perustellusti olettaa, että tehdessään yhteisön rahoittaman ohjelman hallinnoimiseksi tarpeellisia sopimuksia teknisen avun toimisto toimii komission puolesta ja nauttii täyttä luottamusta.

Ottaen huomioon, että kantelijan nykyinen tilanne on seurausta siitä, että komissio ei ole ryhtynyt ripeästi asianmukaisiin toimenpiteisiin niiden sääntöjenvastaisuuksien ja vilpillisten menettelytapojen käsittelemiseksi, jotka se tiesi olleen olemassa Agenorissa, että komissio oli kantelijan tosiasiallinen asiakas ja että komissio saattoi saada perusteetonta etua yhteisön oikeuden periaatteiden vastaisesti, oikeusasiamies katsoo, että komission kieltäytyminen ottamasta vastuuta kantelijan maksamattomien laskujen maksamisesta tässä tapauksessa vaikuttaa kohtuuttomalta, mikä on hallinnollinen epäkohta.

Huomautuksissaan kantelija totesi, että jos sovintoratkaisua ei löydetä, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin viedä asia tuomioistuimeen. Koska komissio on hylännyt sovintoratkaisun, oikeusasiamies päättää asian käsittelyn edellä mainitulla kriittisellä huomautuksella.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

Jacob Söderman

---

Oikeusasiamies pyrkii mahdollisuuksien mukaan löytämään asianomaisen toimielimen tai elimen kanssa ratkaisun hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi ja kantelun käsittelemiseksi.

(2) Riippumaton asiantuntijakomitea, ensimmäinen kertomus petoksia, huonoa hallintoa ja nepotismia koskevista väitteistä Euroopan komissiossa, 15. maaliskuuta 1999.

(3) Perusteettoman edun kieltävän periaatteen osalta ks. asia T-171/99, Corus UK Ltd v. komissio, Kok. 2001, II-02967, 55 kohta; Asia C-259/87, Kreikka v. komissio, Kok. 1990, s. I-2845.