Hyvä jäsen B.

Kantelitte 25. tammikuuta 2000 Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan komission kanssa tekemänne lisäsopimuksen uusimatta jättämisestä.

Toimitin kantelun 1.3.2000 Euroopan komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 17. heinäkuuta 2000. Toimitin sen Teille 30.8.2000 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia. Pyysin komissiolta lisätietoja 4. lokakuuta 2000. Komissio vastasi 21. joulukuuta 2000, ja lähetin vastauksenne Teille 15. helmikuuta 2001 lähettämällänne kehotuksella esittää lisähuomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Yhteenvetona voidaan todeta, että valituksen tekijän mukaan tosiseikat olivat seuraavat:

Vuosina 1994–1999 kantelija työskenteli useiden komission pääosastolle V (nykyinen osa terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastoa) palveluja tarjoavien yritysten työntekijänä. Komissiossa vuonna 1999 esiintyneiden skandaalien jälkeen tämäntyyppisiä sopimuksia ei uusittu. Henkilöstölle, joka oli työskennellyt komission tiloissa alle kolme vuotta, tarjottiin kuitenkin lisäsopimuksia viideksi kuukaudeksi 1. elokuuta 1999 ja 31. joulukuuta 1999 väliseksi ajaksi, ja ne voitiin uusia enintään yhdeksi vuodeksi. Kantelija ja muut samassa asemassa olevat saivat 20. joulukuuta 1999 PO V:n yksikön F4 johtajan avustajalta sähköpostiviestin, jossa ilmoitettiin, että hänen lisäsopimustaan jatkettaisiin 1. päivästä tammikuuta 2000 31. päivään tammikuuta 2000. Kun hän kuitenkin palasi töihin komissioon 3.1.2000, häntä kehotettiin poistumaan komission tiloista sen jälkeen, kun varainhoidon valvoja oli kieltäytynyt uusimasta hänen työsopimustaan.

Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija arvosteli komission asennetta sopimussuhteisia työntekijöitä kohtaan ja väitti, että hänen lisäsopimuksensa uusimatta jättäminen oli mielivaltaista ja epäoikeudenmukaista. Hän väitti työskennelleensä 110 päivää komission tiloissa ja että tämä työpäivien määrä oli näin ollen komission käytännesäännöissä vahvistetun säännön mukainen, joka koskee ulkopuolisen henkilöstön enimmäistyöaikaa komission tiloissa. Hän väitti myös, että muiden yhtä pitkään komission toimitilojen ulkopuolella työskennelleiden henkilöiden sopimukset oli uusittu.

KYSYMYS

Komissio totesi lausunnossaan, että kesäkuussa 1995 tehdyssä tapauskohtaisessa tarkastuksessa kävi ilmi, että eräät työntekijät, kantelija mukaan luettuna, työskentelivät komission tiloissa, vaikka heidän sopimuksensa edellyttikin, että he työskentelivät muualla kuin komission tiloissa. Kun kantelijan lisäsopimuksen jatkamista pyydettiin, komissio katsoi, että kantelija oli työskennellyt vaihtelevasti sekä komission tiloissa että niiden ulkopuolella ja että työpäivien määrä ylitti kolmen vuoden säännön. Tämän arvioinnin perusteella komissio ei jatkanut kantelijan lisäsopimusta.

Komissio selitti myös, että sähköpostiviesti, jossa kantelijalle ilmoitettiin hänen sopimuksensa jatkamisesta, oli lähetetty hänelle virheellisesti. Komissio pahoitteli väärien odotusten luomista ja tarjoutui maksamaan kantelijalle korvauksena summan, joka vastaa ylimääräisen toimihenkilön nettopalkkaa tammikuussa 2000.

Kantelija totesi huomautuksissaan, että komissio oli myöntänyt hänen tammikuussa 2000 tekemänsä lisäsopimuksen uusimatta jättämisen ja tarjonnut siitä korvausta. Komission tiloissa vietettyjen työpäivien määrän osalta hän kuitenkin pysytti valituksensa. Hän huomautti, että hänen täydentävä sopimuksensa DGV/F4:ssä oli voimassa enintään 12 kuukautta, ja väitti, että työpäivien kiintiö oli näin ollen riittävä. Lisäksi komission yksiköt katsoivat, että komission tiloissa ja niiden ulkopuolella tehtyjen työpäivien suhde oli 50:50, kun taas pääosasto IX (henkilöstö) oli vahvistanut 110 päivän kiintiön komission tiloissa tehdyille työpäiville, mikä merkitsee suotuisampaa suhdetta.

Lokakuussa 2000 oikeusasiamies pyysi komissiota vastaamaan kantelijan huomautuksissa esitettyihin seikkoihin.

Vastauksena komissio muistutti aluksi, että kaikki lisäsopimukset tehdään enintään yhdeksi vuodeksi ottaen huomioon muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 52 artikla ja talousarvion vuotuisuuden periaate.

Komission tiloissa ja niiden ulkopuolella tehtyjen työpäivien välisen suhteen 50:50 osalta komissio totesi, että kyse oli kantelijan esittämästä väitteestä. Vuonna 1995 tehtyjen tarkastusten jälkeen komission yksiköt katsoivat, että kantelijan suorittamat palvelut olivat luonteeltaan sekalaisia 31. joulukuuta 1999 asti. Komissio huomautti lisäksi, että sen menettelysääntöjen mukaan ulkopuoliseksi toimihenkilöksi luokitellun henkilön, mukaan lukien ylimääräiset toimihenkilöt, työsopimuksen kesto ei pääsääntöisesti voi ylittää kolmea vuotta. Tästä syystä nimittävä viranomainen ei jatkanut kantelijan sopimusta 31 päivän joulukuuta 1999 jälkeen.

Komission vastauksesta esittämissään huomautuksissa kantelija huomautti, että komission vastauksessa ei ollut käsitelty niiden päivien lukumäärän laskemista, joina hän oli työskennellyt komission tiloissa. Hän muistutti myös, että kun hän oli PO V:n palkkaamien yhtiöiden palveluksessa, hänellä oli sopimus työskentelystä komission tilojen ulkopuolella ja että PO V:n yksiköt tekivät sen, mikä oli tarpeen hänen sopimusehtojensa noudattamiseksi. Hän huomautti myös, että hän ei ollut vastuussa työnsä sekavuudesta, koska hänen esimiehensä tai kollegansa olivat virkamiehiä, jotka vaativat häntä menemään edestakaisin komission tiloihin.

PÄÄTÖS

1.1 Kantelija väitti, että komission kieltäytyminen uusimasta hänen lisäsopimustaan oli mielivaltainen päätös. Hän väitti työskennelleensä 110 päivää komission tiloissa ja että tämä työpäivien määrä noudatti komission käytännesäännöissä vahvistettua sääntöä, joka koskee ulkopuolisen henkilöstön enimmäistyöaikaa komission tiloissa. Hän huomautti myös, että hänen lisäsopimuksensa PO V:ssä/F4:ssä oli voimassa enintään 12 kuukautta, jolle PO IX:n vahvistama työpäiväkiintiö oli riittävä.

1.2 Komissio totesi lausunnossaan, että kesäkuussa 1995 tehdyssä tapauskohtaisessa tarkastuksessa kävi ilmi, että eräät työntekijät, kantelija mukaan luettuna, työskentelivät komission tiloissa, vaikka heidän sopimuksensa edellyttikin, että he työskentelivät muualla kuin komission tiloissa. Kun kantelijan lisäsopimuksen jatkamista pyydettiin, komissio katsoi, että kantelija oli työskennellyt sekä komission tiloissa että niiden ulkopuolella ja että työpäivien määrä ylitti kolmen vuoden säännön. Tämän arvioinnin perusteella komissio ei jatkanut kantelijan lisäsopimusta.

1.3 Komissio selitti myös, että sähköpostiviesti, jossa kantelijalle ilmoitettiin hänen sopimuksensa jatkamisesta, oli lähetetty virheellisesti. Komissio pahoitteli väärien odotusten luomista ja tarjoutui maksamaan kantelijalle korvauksena summan, joka vastaa ylimääräisen toimihenkilön nettopalkkaa tammikuussa 2000.

1.4 Oikeusasiamies toteaa, että komissio ei ole vastannut kantelijan väitteeseen, jonka mukaan häntä kohdeltiin eri tavalla kuin muita samassa asemassa olevia. Valituksen tekijä ei kuitenkaan toimittanut riittävästi näyttöä tämän väitteen lisätutkinnan perustelemiseksi.

1.5 Oikeusasiamies toteaa myös, että ylimääräisiin työsopimuksiin sovelletaan henkilöstösääntöjä, joiden mukaan ylimääräisten toimihenkilöiden työsuhde päättyy sopimuksessa mainittuna päivänä, jos työsopimus on määräaikainen. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että kantelijalla ei ollut oikeutta odottaa, että hänen sopimustaan jatkettaisiin hänelle lähetetyssä sähköpostiviestissä määrätyn yhden kuukauden määräajan jälkeen. Koska komissio on pyytänyt kantelijalta anteeksi ja tarjonnut korvausta hänen sopimuksensa uusimatta jättämisestä, oikeusasiamies katsoo, että kantelua koskevat lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

Jacob SÖDERMAN