Hyvä jäsen B.

Teitte 21. tammikuuta 2000 matalan tason säteilykampanjan puolesta kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan komission jakamasta tiedotteesta.

Toimitin kantelun 14. maaliskuuta 2000 Euroopan komission puheenjohtajalle. Komissio lähetti lausuntonsa 3. toukokuuta 2000, ja minä lähetin sen teille ja pyysin teitä esittämään huomautuksia, jos niin haluatte. Teiltä ei ole näköjään saatu huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelija teki tammikuussa 2000 kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle matalan tason säteilykampanjan puolesta. Kantelu koski Euroopan komission lähettämää tiedotetta.

Alhaisen tason säteilykampanja järjesti marraskuussa 1997 parlamentin jäsenille ja jäsenille tiedotustilaisuuden, joka koski perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivan säteilyn vaaroilta annettua neuvoston direktiiviä 96/29/Euratom. Komissio katsoi, että katsauksessa oli asiayhteydestään poikkeavia asiavirheitä, väärintulkintoja tai lainauksia, ja näiden kysymysten käsittelemiseksi se laati 8. huhtikuuta 1998 tiedotteen, jonka otsikkona oli "Euroopan komission yksikön XI-C-I "Säteilysuojelu" tiedote turvallisuutta koskevasta perusnormidirektiivistä". Ennen muistion laatimista kantelija oli tavannut komission ympäristöasioiden pääosaston asiasta vastaavan yksikönpäällikön tuodakseen esiin erityisiä huolenaiheita. Muistion jakamisen jälkeen kantelija lähetti asiasta vastaavalle yksikönpäällikölle 4 päivänä kesäkuuta 1998 päivätyn kirjeen. Vastauksena tähän kirjeeseen kantelija sai sähköpostiviestin, jossa todettiin, että komissio valmistelee pitkää vastausta hänen tiedonantoa koskeviin huolenaiheisiinsa.

Kantelija väitti, että 1) tiedote oli jaettu, vaikka kantelija vaikutti olevan eri mieltä jakelusta, ja 2) komissio ei koskaan vastannut hänen 4 päivänä kesäkuuta 1998 päivättyyn kirjeeseensä.

KYSYMYS

Lausunnossaan komissio totesi, että matalan tason säteilykampanjan kanssa oli käyty laajaa kirjeenvaihtoa sen jälkeen, kun se julkaisi marraskuussa 1997 parlamentin jäsenille ja Euroopan parlamentin jäsenille suunnatun perusturvallisuusnormeja koskevan katsauksen (direktiivi 96/29/Euratom). Kampanjan tuloksena komissio sai Euroopan parlamentin jäseniltä lukuisia kirjeitä. Asia otettiin esiin myös Euroopan parlamentin tieteellisten ja teknologisten vaihtoehtojen arviointiyksikön (STOA) helmikuussa 1998 järjestämässä turvallisuutta koskevia perusnormeja käsitelleessä työpajassa.

Parlamentin jäsenten kirjeisiin vastattiin aluksi yksilöllisesti. Parlamentin jäsenille annettavien vastausten helpottamiseksi laadittiin tiedote, jossa vastattiin yksityiskohtaisesti kampanjassa esiin tuotuihin pääkohtiin ja osoitettiin, että huolenaiheet perustuivat direktiivin virheelliseen tulkintaan. Komission ympäristöasioiden pääosaston säteilysuojeluyksikkö selitti silmiinpistävimmät väärinkäsitykset suoraan matalan tason säteilykampanjalle maaliskuussa 1998 pidetyssä kokouksessa. Kokouksessa sovittiin, ettei siihen viitattaisi suoraan, jotta kumpikin osapuoli voisi puhua vapaasti.

Sen jälkeen, kun tiedote oli lähetetty kantelijalle, se ehdotti 4 päivänä kesäkuuta 1998 päivätyssä kirjeessä, että tämä luottamus oli murrettu. Komissio vastasi 31.7.1998 päivätyssä kirjeessään, että näin ei ollut, koska muistiossa ei ollut nimenomaista tai implisiittistä viittausta kokoukseen. Muistiota käytettiin tietyn ajan, todennäköisesti siihen asti, kunnes kantelija päivitti tiedotusaineistoaan 20. lokakuuta 1998, minkä jälkeen se toimi tausta-aineistona.

Kantelijan 4 päivänä kesäkuuta 1998 päivätystä kirjeestä komissio totesi, että se vastasi 31 päivänä heinäkuuta 1998 päivätyllä kirjeellä. On totta, että kyseisessä vastauksessa todettiin, että komissio aikoi käsitellä useita kysymyksiä perustellummassa vastauksessa selittääkseen paremmin komission näkemystä eikä vastatakseen tiettyihin avoinna oleviin kysymyksiin. Komissio lisäsi, että 9. ja 14.5.1998 päivätyissä kirjeissä esitettyihin kysymyksiin vastattiin. Kun kampanja päivitti tiedotusmateriaaliaan 20 päivänä lokakuuta 1998, komissio katsoi, ettei kantelijan kanssa käydyssä kirjeenvaihdossa käytettyjä huomattavia ponnistuksia ollut enää tarkoituksenmukaista jatkaa.

Komission lausunto toimitettiin kantelijalle kommentoitavaksi. Vaikuttaa siltä, että oikeusasiamies ei ole saanut tällaisia huomautuksia.

PÄÄTÖS

1.1 Kantelija väitti, että tiedote oli jaettu, vaikka kantelija vaikutti olevan eri mieltä jakelusta.

1.2 Komissio selitti, että sen jälkeen, kun parlamentin jäsenille ja jäsenille oli tiedotettu kantelijan julkaisemista turvallisuutta koskevista perusnormeista, komissio sai parlamentin jäseniltä lukuisia kirjeitä. Vastausten helpottamiseksi laadittiin ilmoitus sen osoittamiseksi, että huolenaiheet perustuivat direktiivin 96/29/Euratom virheelliseen tulkintaan. Muistiinpanoa käytettiin tietyn ajan, minkä jälkeen se toimi taustamateriaalina.

1.3 Tiedotteen tarkoituksena oli tiedottaa parlamentin jäsenille kantelijan tiedotustilaisuudessa esittämästä direktiivin 96/29/Euratom virheellisestä tulkinnasta. Muistio auttoi komissiota vastaamaan parlamentin jäseniltä saatuihin kirjeisiin. Oikeusasiamiehen mielestä ei ole viitteitä siitä, että komissio olisi rikkonut jotakin sitä sitovaa sääntöä tai periaatetta laatiessaan ja levittäessään muistiota kannastaan asiaan.

1.4 Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komissio ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan kantelun tässä osassa.

2.1 Kantelija väitti, ettei komissio koskaan vastannut hänen 4. kesäkuuta 1998 päivättyyn kirjeeseensä.

2.2 Komissio ilmoitti vastanneensa kantelijan 4.6.1998 päivättyyn kirjeeseen 31.7.1998 päivätyllä kirjeellä. Komissio vahvisti, että se ilmoitti vastauksessaan aikovansa käsitellä useita kysymyksiä perustellummassa vastauksessa. Vastattiin 9. ja 14.5.1998 päivätyissä kirjeissä esitettyihin kysymyksiin. Kun kampanja päivitti tiedotusmateriaaliaan 20 päivänä lokakuuta 1998, komissio katsoi, että kantelijan kanssa käydyssä kirjeenvaihdossa käytettyjen huomattavien ponnistelujen jatkaminen ei ollut enää tarkoituksenmukaista.

2.3 Oikeusasiamies toteaa, että komissio vastasi kantelijalle 31. heinäkuuta 1998. Komission vastauksessa viitataan kantelijan 9. toukokuuta ja 2. kesäkuuta 1998 lähettämiin kirjeisiin. Koska kantelija ei esittänyt huomautuksia komission lausunnosta ja koska komissio väittää, että sen 31 päivänä heinäkuuta 1998 päivätty kirje on itse asiassa vastaus kantelijan 4 päivänä kesäkuuta 1998 päivättyyn kirjeeseen, se vaikuttaa oikealta, vaikka siinä viitataan 2 päivänä kesäkuuta 1998 päivättyyn kirjeeseen. Komission kirje vastaa kantelijan 9 päivänä toukokuuta 1998 päivätyssä kirjeessä esitettyihin kuuteen kohtaan. Kirjeessä todetaan myös, että kantelijan 2 päivänä kesäkuuta 1998 päivättyyn kirjeeseen valmistellaan yksityiskohtaisempi vastaus. Oikeusasiamies olettaa, että tässä viitataan 4. kesäkuuta 1998 päivättyyn kirjeeseen. Lisävastauksia ei kuitenkaan lähetetty, koska komissio katsoi, ettei se ollut tarkoituksenmukaista sen jälkeen, kun kantelija oli päivittänyt tiedotusaineistoaan.

2.4 Oikeusasiamies toteaa, että komissio vastasi kantelijan 4. kesäkuuta 1998 päivättyyn kirjeeseen ja että se selitti oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa, miksi luvattua perusteltua kirjettä ei koskaan lähetetty kantelijalle. Komission selitys ei vaikuta kohtuuttomalta. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komissio ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan kantelun tässä osassa.

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että Euroopan komissio ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

Jacob Söderman