Kantelun tausta

1. Kantelija on yksi viidestä asiantuntijasta, jotka työskentelivät yrityksen (yritys X) palveluksessa komission rahoittaman ja kolmannessa maassa sijaitsevan EU:n edustuston toteuttaman hankkeen parissa. Sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä komissio määräsi yritykselle X viivästysseuraamuksen sovellettavien yleisten ehtojen 19 artiklan mukaisesti. Yritys X katsoi, että valituksen tekijä oli vastuussa viivästyksestä, joten se maksoi hänelle vain osan hänen maksuistaan.

2. Kantelija nosti kanteen yhtiötä X vastaan Ranskassa saadakseen maksamatta olevan 10 510,50 euron maksun korkoineen. Ranskalaiset tuomioistuimet sekä ensimmäisessä oikeusasteessa 8.4.2009 että muutoksenhakuasteessa 7.9.2010 antoivat tuomiot häntä vastaan. Kantelija halusi aloittaa uuden oikeudellisen menettelyn, mutta vain, jos hän pystyi osoittamaan, että komission yritykselle X määräämä seuraamus oli pienempi kuin yritys X oli ilmoittanut. Tämän vuoksi hän otti yhteyttä komissioon ja pyysi saada tietää viivästysseuraamuksen lopullisen prosenttiosuuden. Kantelija ilmoitti komissiolle osoittamassaan kirjeessä, että yritys X oli maksanut hänelle noin 42 prosenttia hänen maksuistaan ja että se oli perustanut päätöksensä siihen, että komissio oli määrännyt sille 42 prosentin viivästysseuraamuksen.

3. Komissio hylkäsi kantelijan pyynnön 10 päivänä joulukuuta 2010. Se vastasi, että seuraamus oli määrätty komission ja yrityksen X, jonka sopimuspuoli kantelija ei ollut, välisen sopimuksen perusteella. Se lisäsi, että sillä ei ollut laillista oikeutta paljastaa tietoja, jotka olivat luonteeltaan tiukasti sopimukseen perustuvia ja mahdollisesti oikeushenkilön kaupallisten etujen vastaisia. Komissio lisäsi, että toimivaltainen tuomari voisi velvoittaa yrityksen X toimittamaan asiaankuuluvat asiakirjat osapuolten välisen menettelyn yhteydessä. Kantelijan 14 päivänä joulukuuta 2010 lähettämän uuden sähköpostiviestin jälkeen komissio ehdotti 22 päivänä joulukuuta 2010, että se ottaisi yhteyttä yritykseen X ja pyytäisi siltä suostumusta kantelijan pyytämien tietojen ilmaisemiseen. Se lisäsi, että jos yritys X hylkää pyynnön, komissio ei voi paljastaa tietoja.

4. Kantelija teki 6. tammikuuta 2011 ensimmäisen kantelun (122/2011/ELB) Euroopan oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamies ilmoitti 3. helmikuuta 2011 kantelijalle, että tutkintaan ei ollut perusteita, koska komissio oli suostunut ottamaan yhteyttä yritykseen X ja pyytämään siltä suostumusta. Tällä välin yritys X kuitenkin vastasi komissiolle 20 päivänä tammikuuta 2011 ja nimenomaisesti kieltäytyi toimittamasta pyydettyjä tietoja kantelijalle: "Je m'oppose formellement à toute communication vers l'extérieur (...) sur ce contrat de la part des services de la Commission, eu égard à la nature contractuelle et donc confidentielle des relations qui nous régissent, ceci rentrant dans le cadre de la protection des données et ce afin de protéger les intérêts de notre société".

5. Kantelija kirjoitti oikeusasiamiehelle 28. tammikuuta 2011 ja totesi, että komissio ilmoitti hänelle, että yritys X oli ilmaissut vastustavansa tietojen paljastamista ja että se ei näin ollen voinut paljastaa niitä. Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle 18. helmikuuta 2011, että asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi säädetään asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 [1], ja kehotti tätä tekemään uudistetun hakemuksen ennen kuin kääntyy uudelleen oikeusasiamiehen puoleen.

6. Kantelija teki uudistetun hakemuksen 21 päivänä helmikuuta 2011. Komission pääsihteeristö ilmoitti kantelijalle, että hänen pyyntönsä oli tietopyyntö eikä pyyntö saada tutustua asiakirjoihin. Näin ollen se välitti hänen pyyntönsä kehitys- ja yhteistyöpääosastolle (IDCO). Viimeksi mainittu vastasi 22.3.2011 ja toisti komission aiemman kannan. Se totesi, ettei se voinut toimittaa pyydettyjä tietoja, koska i) ne olivat luonteeltaan tiukkoja sopimusperusteisia ja mahdollisesti vahingollisia yrityksen X kaupallisille eduille ja ii) yritys X oli nimenomaisesti ilmaissut vastustavansa tietojen julkistamista.

7. Kantelija vastasi komissiolle 24 päivänä maaliskuuta 2011 ja huomautti, ettei hän ollut pyytänyt tietoja, jotka yritys X oli lähettänyt komissiolle, vaan tietoja komission tekemästä päätöksestä. Hän ei etenkään pyytänyt komissiota ilmoittamaan hänelle viivästysseuraamuksen määrää, joka hänen mukaansa on sopimukseen perustuva tieto. Hän pyysi sen sijaan, että hänelle ilmoitettaisiin yritykselle X määrätyn viivästysseuraamuksen prosenttiosuus. Kantelija huomautti, että nämä tiedot olivat jo viisi vuotta vanhoja, ja pohti, miten ne voisivat vahingoittaa yrityksen kaupallisia etuja.

Tutkimuksen kohde

8. Kantelija toimitti tämän kantelun oikeusasiamiehelle 22. maaliskuuta 2011. Hän väitti, että komissio ei ilmoittanut hänelle yritykselle X määräämänsä viivästysseuraamuksen määrää (prosentteina). Kantelija väitti, että komission olisi annettava hänelle pyydetyt tiedot.

9. Oikeusasiamies huomautti komissiolle osoittamassaan kirjeessä, että kantelijan tavoitteena vaikutti olevan selvittää, oliko yrityksen X ranskalaiselle tuomioistuimelle toimittama 42 prosentin luku paikkansapitävä. Oikeusasiamies totesi, että jos tämä luku pitää paikkansa, ei ole selvää, miksi sen vahvistaminen vahingoittaisi kyseisen yrityksen kaupallisia etuja. Toisaalta, jos luku oli virheellinen, ei ollut ilmeistä, että yrityksellä oli oikeutettu kaupallinen intressi pitää tämä tosiseikka salassa. Oikeusasiamies kysyi näin ollen, voisiko komission lausunto joko vahvistaa tai kiistää 42 prosentin luvun oikeellisuuden. Jos komissio ei ollut halukas tekemään niin, oikeusasiamies pyysi sitä selittämään, miksi se katsoi, että se vahingoittaisi kyseisen yrityksen oikeutettuja kaupallisia etuja.

Tiedustelu

10. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen 30. toukokuuta 2011 ja toimitti kantelun komissiolle, joka lähetti lausuntonsa oikeusasiamiehelle 19. lokakuuta 2011. Lausunto toimitettiin kantelijalle, joka esitti huomautuksensa 31. lokakuuta 2011. Kantelija lähetti 18 päivänä heinäkuuta 2012 lisätietoja, muun muassa jäljennöksen sopimuksestaan yrityksen X kanssa.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

A. Väitetty laiminlyönti ilmoittaa kantelijalle viivästysseuraamuksen prosenttiosuus ja siihen liittyvä vaatimus

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

11. Kantelija pyysi komissiota ilmoittamaan hänelle viivästysseuraamuksen prosenttiosuuden. Kantelija väitti, että hänen pyyntönsä ei koske yrityksen X komissiolle toimittamia tietoja. Itse asiassa hän pyysi tietoja komission tekemästä päätöksestä. Hän ei myöskään pyytänyt komissiota ilmoittamaan hänelle viivästysseuraamuksen määrää, joka hänen mukaansa on sopimukseen perustuva tieto. Hän pyysi komissiota ainoastaan ilmoittamaan hänelle viivästysseuraamuksen prosenttiosuuden. Hän väitti myös, että tiedot ovat peräisin viisi vuotta sitten eivätkä ne voi vahingoittaa yrityksen X kaupallisia etuja.

12. Oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa komissio selitti, että kantelijan pyyntö koskee tietopyyntöä (eli viivästysseuraamuksen prosenttiosuuden vahvistamista) eikä pyyntöä saada tutustua asiakirjaan. Sen vuoksi komissio käsitteli kantelijan pyynnön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 339 artiklan ja hyvän hallintotavan säännöstön mukaisesti. Komission mielestä asetusta (EY) N:o 1049/2001 ei sovelleta. Pyydetyt tiedot perustuvat komission ja yrityksen X väliseen sopimussuhteeseen ja koskevat yrityksen X kaupallisia suhteita. Myöhästymisseuraamus on seuraamus kiinteämääräisenä korvauksena siitä, että yritys X ei ole noudattanut sopimuksessa määriteltyä valmistumisen määräaikaa. Jos tällainen tieto julkistetaan, se todennäköisesti vahingoittaa vakavasti yrityksen mainetta. SEUT-sopimuksen 339 artiklassa määrätään, että virkamiehet eivät saa ilmaista tällaisia tietoja.

13. Komissio lisäsi, että yritys X ilmaisi selvästi kaksi kertaa vastustavansa näiden tietojen julkistamista. Yhtiö X toisti 22 päivänä maaliskuuta 2011 aiemman vastalauseensa. Toisin kuin asiakirjoihin tutustumista koskeviin pyyntöihin, tietopyyntöihin ei sovelleta asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädettyjen kaltaisia menettelysääntöjä, joiden nojalla komissio olisi voinut mennä yrityksen X kieltäytymistä pidemmälle. Komissiolla oli näin ollen velvollisuus kieltäytyä ilmaisemasta tietoja.

14. Komissio väitti, että vaikka asetusta (EY) N:o 1049/2001 ei sovelleta tietopyyntöihin, se sisältää yleisiä periaatteita, erityisesti sen 4 artiklassa. Kyseisessä artiklassa säädetään, että taloudellisten etujen suojaaminen on peruste olla antamatta oikeutta tutustua asiakirjaan, paitsi jos ylivoimainen yleinen etu edellyttää asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista. Unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kantelijan esittämä yksityinen etu eli merkityksellisten tietojen käyttäminen tuomioistuinmenettelyssä ei ole ylivoimainen yleinen etu [2]. Tätä erityistä etua käsitellään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 artiklan 3 kohdassa, jossa määrätään EU:n ja jäsenvaltioiden välisestä vilpittömästä yhteistyöstä. Komissio ilmoitti olevansa valmis yhteistyöhön Ranskan oikeuslaitoksen kanssa ja ilmoittaneensa kantelijalle, ettei se vastustaisi asiaankuuluvien tietojen toimittamista toimivaltaisen rauhantuomarin pyynnöstä.

15. Komissio päätteli, että se vastasi kantelijan pyyntöihin kohtuullisessa määräajassa ja perustelluin perusteluin. Lisäksi se toteutti kaikki oikeudellisesti asianmukaiset toimenpiteet kantelijan pyynnön täyttämiseksi.

16. Kantelija totesi huomautuksissaan, että komission oikeudellinen päättely oli virheellinen, koska siinä ei otettu huomioon kahta perustekijää. Ensinnäkin kantelijan pyytämät tiedot koskivat viivästysseuraamuksen prosenttiosuutta. Yritys X ilmoitti kantelijalle ja tuomioistuimelle, että komissio sovelsi 42 prosentin seuraamusta, mutta yritys X esti kantelijaa tarkistamasta tätä. Kantelijan mukaan kyseessä on siis ongelma, jota komissio ei ole ratkaissut. Toiseksi kantelijalla on oikeus saada tiedot komissiolta, koska jos yrityksen X hänelle antamat tiedot ovat virheellisiä, hän on joutunut valheen uhriksi. Lisäksi kantelija ilmoitti 18 päivänä heinäkuuta 2012 lähettämässään sähköpostiviestissä, että hänelle oli maksettu vain 45 prosenttia hänen palkkioistaan, koska yhtiö X:lle oli väitetysti määrätty noin 50 prosentin viivästysseuraamus.

Oikeusasiamiehen arviointi

17. Kantelija vaati komissiolle 24. maaliskuuta 2011 lähettämässään sähköpostiviestissä ja oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että hän haluaa tietää komission määräämän prosenttimääräisen seuraamuksen eikä viivästysseuraamuksen määrää. On tärkeää huomata, että komissio ei ole koskaan todennut, että se määräsi yritykselle X prosenttimääräisen seuraamuksen (vain yritys X ja kantelija viittasivat prosenttimääräiseen seuraamukseen). Komissio selvensi lausunnossaan, että yritykselle X määrätty viivästysseuraamus oli kiinteämääräinen korvaus sopimuksen noudattamatta jättämisestä, ja väitti edelleen, että näiden tietojen julkistaminen voisi vahingoittaa yrityksen X mainetta. Koska komissio ei väitä, että se määräsi yritykselle X prosenttimääräisen seuraamuksen, kantelijan komissiolle esittämä pyyntö voidaan näin ollen ymmärtää ainoastaan komission yritykselle X määräämän kiinteämääräisen korvauksen määrää koskevaksi tietopyynnöksi.

18. Komission mukaan viivästysseuraamus oli seuraamus, jonka se määräsi yhtiölle X, koska se ei ollut noudattanut sopimusvelvoitteitaan komissiota kohtaan. Yritys X puolestaan väitti ranskalaisissa tuomioistuimissa, että sen sopimusvelvoitteiden noudattamatta jättäminen komissiota kohtaan johtui sen alihankkijan, kantelijan, laiminlyönnistä. Oikeusasiamies katsoo, että on kohtuudella ennakoitavissa eikä täysin hypoteettista, että tällaisen seuraamuksen tarkka julkistaminen voisi vahingoittaa yrityksen X imagoa ja mainetta erityisesti sen asiakkaisiin nähden. Tämän seurauksena yritykselle X määrätyn seuraamuksen määrän vapauttaminen voisi vahingoittaa yrityksen X oikeutettuja kaupallisia etuja.

19. Lisäksi komissio ilmoitti olevansa valmis tekemään yhteistyötä ranskalaisten tuomioistuinten kanssa toimittamalla kaikki merkitykselliset tiedot ranskalaisille tuomioistuimille toimivaltaisen rauhantuomarin pyynnöstä. Tämä komission kanta on yhdenmukainen EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan "[unionin] jokaisen toimielimen on aktiivisesti avustettava tällaisia kansallisia oikeudenkäyntejä esittämällä asiakirjoja kansalliselle tuomioistuimelle..." [3].

20. Oikeusasiamies pitää näin ollen komission kantaa kohtuullisena. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, ettei komissiossa ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

B. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan päätelmän:

Euroopan komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 9 päivänä lokakuuta 2012.

[1] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

[2] Asia T-474/2008, Umbach v. komissio, tuomio 21.10.2010, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

[3] Asia C-2/88 IMM Zwartveld, Kok. 1990, s. I-03365, 22 kohta.