Hyvä jäsen G.,
teitte 24. maaliskuuta 1999 Euroopan oikeusasiamiehelle Mouvement Ecologiste Indépendantin puolesta kantelun Euroopan komission väitetystä hallinnollisesta epäkohdasta ja viivästyksestä 6. tammikuuta 1998 tekemänne kantelun käsittelyssä.
Toimitin kantelun 30. maaliskuuta 1999 Euroopan komission puheenjohtajalle. Lähetitte minulle 18. toukokuuta 1999 lisätietoja kantelunne käsittelystä komissiossa. Komissio lähetti lausuntonsa 7. heinäkuuta 1999, ja minä lähetin sen teille ja pyysin teitä esittämään huomautuksia, jos niin haluatte. Toimititte minulle 5. elokuuta 1999 huomautuksensa komission lausunnosta. Lähetitte minulle 12. tammikuuta 2000 lisätietoja kantelustanne. Komissio lähetti 3. maaliskuuta 2000 kanteluanne koskevat täydentävät huomautukset, jotka lähetin Teille huomautusten esittämistä varten. Lähetitte minulle 10. huhtikuuta 2000 huomautuksenne komission lisähuomautuksista.
Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelijan
mukaan merkitykselliset tosiseikat olivat seuraavat:
Kantelija teki 6. tammikuuta 1998 226 artiklan mukaisen kantelun komission pääosastolle XXIV (kuluttajapolitiikka ja kuluttajien terveyden suojelu), koska Ranskan viranomaiset eivät noudattaneet yhteisön lainsäädäntöä maatalouselintarvikkeiden valvonnan alalla. Kantelussaan kantelija väitti, että Ranskan maatalouselintarvikkeiden valvonta ei ollut Euroopan unionista tehdyn sopimuksen kansanterveyden ja kuluttajansuojan korkeaa tasoa, ympäristönsuojelua ja luonnonvarojen järkevää käyttöä koskevien tavoitteiden mukaista.
Kantelija kirjoitti 9. helmikuuta 1998 PO XXIV:lle kirjeen, jossa se pyysi komissiota ottamaan alkuperäisen kantelun tutkinnassa huomioon joitakin täydentäviä väitteitä. PO XXIV lähetti 7. toukokuuta 1998 kantelijalle kirjeen, jossa se ilmoitti, että komissio on 30. huhtikuuta 1997 lähtien omaksunut uuden politiikan, joka perustuu lainsäädäntövastuun ja tarkastusvastuun erottamiseen toisistaan. Näin ollen eläinlääkinnälliset tarkastukset ja elintarviketurvan valvonta kuuluvat PO XXIV:n toimivaltaan, kun taas yhteisön lainsäädännön soveltamiseen ja valitusten käsittelyyn liittyvät kysymykset kuuluvat maatalouden pääosaston (PO VI) vastuulle, joka vastaa rikkomusmenettelyn käynnistämisestä. Kantelu oli näin ollen toimitettu PO VI:lle tutkittavaksi. Pääosasto VI ilmoitti 8. toukokuuta 1998 kantelijalle faksitse, että jäljennös hänen kantelustaan oli toimitettu myös pääosasto XI:lle (ympäristö), koska eräät kantelun osat kuuluivat sen toimivaltaan. PO VI kysyi häneltä myös, oliko hänellä mitään sitä vastaan, että hänen lähettämänsä asiakirjat toimitettiin Ranskan toimivaltaisille viranomaisille. Kantelija vahvisti 12. kesäkuuta 1998 PO VI:lle osoittamallaan kirjeellä, ettei hänellä ollut tällaista vastustusta. Kantelija lähetti 12. elokuuta 1998 pääosasto XXIV:lle täydentävän asiakirja-aineiston, joka sisälsi väitteitä Ranskan maatalousministeriön valvontayksiköistä, jotka vastaavat samanaikaisesti maataloustoiminnan tukemisesta ja laillisuuden valvonnasta.
Kantelija ei ollut vielä 24 päivänä maaliskuuta 1999 saanut komissiolta tietoja tutkimuksesta eikä kantelun tuloksesta. Lisäksi kantelija väitti, että huolimatta direktiivien laatijoiden ja niiden soveltamista valvovien tahojen välisestä vastuunjaosta maatalouselintarvikkeiden valvonta kuuluu edelleen PO VI:lle ja sen pääjohtajalle, joka on vastuussa hullun lehmän tautia koskevan asian hallinnoinnista.
Kantelija teki näin ollen tämän kantelun oikeusasiamiehelle ja väitti, että 1) komissio ei ollut vieläkään ilmoittanut hänelle jatkotoimista kantelussa, jonka hän oli tehnyt komissiolle 6. tammikuuta 1998, koska Ranskan viranomaiset eivät olleet noudattaneet yhteisön lainsäädäntöä maatalouden elintarvikevalvonnan alalla, ja että 2) maatalouden elintarvikevalvonta kuuluu edelleen PO VI:n vastuualueeseen.

KYSYMYS

Komission lausunto
Komissio totesi lausunnossaan ensiksi, että kantelija saattoi 6. tammikuuta ja 9. helmikuuta 1998 päivätyillä kirjeillä PO XXIV:n tietoon joukon seikkoja, jotka olivat hänen mielestään Ranskan viranomaisten tekemiä kansanterveyden, kuluttajansuojan ja ympäristön loukkauksia. Hän tuomitsi myös eri yksiköiden välisen sekaannuksen rooleissa ja mahdollisen eturistiriidan Ranskan hallinnossa. Hän luonnehti kirjeenvaihtoaan kanteluksi, jossa hän pyysi komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet näiden rikkomisten lopettamiseksi.
Komissio ilmoitti, että PO XXIV ilmoitti kantelijalle 7. toukokuuta 1998 päivätyllä kirjeellä, että hänen asiakirjansa oli toimitettu PO VI:lle (maatalous) komission yksiköiden välisen uuden vastuunjaon vuoksi komission tiedonannon KOM(97) 183 lopullinen mukaisesti, joka annettiin niin kutsutun hullun lehmän tautia koskevan asiakirjan jälkeen. Yksi kriisin vaikutuksista komission sisäiseen organisaatioon oli aiemmin pääosasto VI:lle annettujen eläinlääkinnällisten tarkastusten ja elintarviketurvallisuuden valvonnan tehtävien siirtäminen pääosasto XXIV:lle. Pääosasto XXIV ilmoitti kantelijalle myös, että hänen toimittamansa tiedot olisi otettu huomioon Ranskan virallisen elintarvikevalvontajärjestelmän tarkastuksessa, joka oli suoritettava tulevaisuudessa.
Komissio totesi lisäksi, että PO VI oli 8.5.1998 päivätyllä faksilla ilmoittanut vastaanottaneensa kantelun ja ilmoittanut kantelijalle, että hänen asiakirja-aineistostaan oli toimitettu jäljennös myös PO XI:lle (ympäristö) toimivaltakysymyksiä varten. Pääosasto VI pyysi myös kantelijalta lupaa toimittaa Ranskan viranomaisille hänen lähettämänsä asiakirjat ja hänen nimensä. Kantelijaa pyydettiin myös toimittamaan asiakirjatodisteita väitteidensä tueksi.
Komissio ilmoitti lähettäneensä 17 päivänä kesäkuuta 1998 muistutuksen, jossa se ylitti kantelijan 12 päivänä kesäkuuta 1998 päivätyn kirjeen, jossa tämä suostui ilmoittamaan henkilöllisyytensä ja toimittamaan asiakirja-aineiston Ranskan viranomaisille. Hän huomautti kuitenkin, ettei hän voinut saada asiakirjatodisteita siitä, ettei vientiä koskevia eläinlääkärintodistuksia ollut.
Kantelijan ensimmäisestä väitteestä, jonka mukaan hänelle ei ollut ilmoitettu kantelun tuloksesta, komissio totesi, että edellisistä kappaleista kävi ilmi, että se piti kirjeenvaihtoa kantelijan kanssa. Erityisesti PO XXIV:n 7 päivänä toukokuuta 1998 päivätyssä kirjeessä kantelijalle selitettiin, miksi tämä yksikkö ei voinut käsitellä kantelijan asiakirja-aineistoa Ranskaa vastaan käynnistetyn rikkomusmenettelyn yhteydessä. Pääosasto VI pyysi 8. toukokuuta ja 17. kesäkuuta 1998 päivätyissä kirjeissään kantelijalta täydentäviä todisteita, jotka voisivat helpottaa asian käsittelyä.
Komissio huomautti, että kantelu koostui itse asiassa useista eri lähteistä peräisin olevista väitteistä, jotka koskivat ympäristöön, kansanterveyteen ja eläinlääkinnällisiin ongelmiin liittyviä eri seikkoja, mutta se ei sisältänyt yksityiskohtaisia todisteita, jotka olisivat oikeuttaneet jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamisen asianomaista jäsenvaltiota vastaan.
Komissio piti kuitenkin valitettavana, että ensimmäisen kirjeenvaihdon jälkeen ja koska kantelijalta ei saatu uusia konkreettisia tietoja, asian tutkinta viivästyi muiden painopisteiden vuoksi.
Komissio lähetti 5. ja 10.5.1999 kantelijalle kaksi kirjettä, joissa se ilmoitti kantelijalle komission yksiköiden päätelmistä, jotka koskivat hänen kantelunsa kahta aihetta eli tiettyjen fytofarmaseuttisten tuotteiden käyttöä Ranskassa ja eläinlääkinnällisten ja fytoterveystarkastusten järjestämistä Ranskassa. Komissio totesi lisäksi, että se tiedottaisi kantelijalle hänen kantelunsa muista näkökohdista lähitulevaisuudessa ja että oikeusasiamiehelle lähetetään täydentävä tiedonanto.
Kantelijan toisesta väitteestä, joka koski PO VI:n vastuuta, komissio totesi, että vuodesta 1997 lähtien maatalouselintarvikkeiden valvonta on kuulunut PO XXIV:n toimivaltaan, samoin kuin eläinlääkintätarkastuksia koskevat tarkastuskäynnit. Pääosasto VI on sitä vastoin toimivaltainen laatimaan eläinlääkintälainsäädäntöä ja soveltamaan sitä. Kanteluja ja rikkomusmenettelyjä koskevat ohjeet kuuluvat sen toimivaltaan yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnan yhteydessä.
Kantelijan huomautukset
Kantelija lähetti 18. toukokuuta 1999 oikeusasiamiehelle lisätietoja, jotka osoittivat, että komissio oli käsitellyt hänen kantelunsa epätyydyttävällä tavalla: Komission pääsihteeri ilmoitti 26 päivänä huhtikuuta 1999 vastaanottaneensa kantelijan 12 päivänä kesäkuuta 1998 päivätyn kirjeen ja ilmoitti, että se oli kirjattu kanteluksi, vaikka alkuperäinen kantelu oli tehty jo 6 päivänä tammikuuta 1998. PO VI:n pääjohtaja lähetti 5 päivänä toukokuuta 1999 kantelijalle kirjeen, jossa selvennettiin joitakin hänen kantelussaan esiin tuotuja seikkoja vastaamatta kuitenkaan kantelijan kysymykseen fytofarmaseuttisten tuotteiden käytön ehdoista. Komission 10 päivänä toukokuuta 1999 antama vastaus ei sisältänyt vastausta kantelijan esittämiin seikkoihin. Kantelija katsoi näin ollen, että komissio ei ollut käsitellyt hänen kanteluaan asianmukaisesti eikä noudattanut perustamissopimuksen 226 artiklassa määrättyjä menettelyjä.
Kantelija pysytti kantelunsa 5.8.1999 esittämissään huomautuksissa ja totesi, että komissio ei ollut tutkinut asiaa riittävän huolellisesti. Häntä hämmästytti myös se, että hänen kanteluunsa liitettyjä asiakirjoja ei pidetty riittävinä todisteina tutkimuksen perustelemiseksi. Kantelija lähetti 12. tammikuuta 2000 oikeusasiamiehelle jäljennöksen 10. tammikuuta 2000 päivätystä kirjeestään komission pääosastolle XXIV.
Kuten komission lausunnossa
todetaan, komissio lähetti oikeusasiamiehelle 3. maaliskuuta 2000 lisätietoja kantelun käsittelystä:
Komissio totesi, että sen yksiköt eivät lakanneet antamasta kantelijalle vastauksia kantelussa esitettyihin kysymyksiin. Täydennyksenä 5. ja 10. toukokuuta 1999 tehtyihin osittaisiin päätelmiin komission yksiköt kirjoittivat kantelijalle 9. kesäkuuta 1999 vakuuttaakseen hänelle, että Ranskan virallisten eläinlääkäreiden tiettyjä puutteita ja vääriä käytäntöjä koskevien väitteiden osalta elintarvike- ja eläinlääkintätoimistolle ehdotettiin näiden kysymysten valvomista tulevien Ranskan eläinlääkinnällisten tarkastuskäyntien aikana.
Komission yksiköiden puututtua asiaan Ranskan viranomaiset toimittivat 12 päivänä heinäkuuta 1999 huomautuksensa kantelijan väitteistä, jotka koskivat eläinlääkinnällisten tarkastusten riittämättömyyttä Ranskassa. Komission yksiköt ilmoittivat näistä huomautuksista kantelijalle 18 päivänä lokakuuta 1999. Komission yksiköt lähettivät 30 päivänä elokuuta 1999 kantelijalle myös kirjeen, jossa ilmoitettiin, että elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto oli sisällyttänyt yhteisön sisäiseen vaihtoon tarkoitettujen terveystodistusten myöntämisen osalta näiden puutteiden valvonnan Ranskaan heinäkuussa tekemäänsä tarkastuskäyntiin arvioidakseen luomistaudin vastaisen suunnitelman tehokkuutta. Tarkastusmatkaa seuraava kertomus (nro 1144/99) on julkaistu, ja se on saatavilla Internetissä.
Elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston yksiköt totesivat, että luomistaudin hävittämisohjelma oli toteutettu asianmukaisesti. Vientiin tarkoitettujen eläinten todistusten osalta kertomuksessa vahvistettiin, että todistukset allekirjoitetaan terveystarkastuspäivänä ja että näin ollen valituksen tekijän arvostelemaa käytäntöä ei voitu vahvistaa. Ranska on myös tiukentanut lainsäädäntöään tällä alalla.
Tarkastuksen aikana ei havaittu yhtäkään puutetta, joka olisi oikeuttanut rikkomusmenettelyn aloittamisen. Kirjettä, jossa kantelijalle ilmoitetaan tarkastuksen tuloksista, oltiin lähettämässä.
Ranskan viranomaiset tekevät säännöllisesti tarkastuksia ivermektiinin kaltaisten loislääkkeiden jäämien havaitsemiseksi, eikä näiden tarkastusten tuloksissa ilmennyt merkittäviä ongelmia. Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston yksiköt tulivat siihen tulokseen, että kantelijan, Ranskan viranomaisten ja elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston toimittamat tiedot eivät ole perustana rikkomusmenettelylle (EY:n perustamissopimuksen 226 artikla). Pääosasto aikoi näin ollen lopettaa asian käsittelyn ilmoitettuaan asiasta kantelijalle.
Ympäristöasioiden pääosasto ilmoitti kantelijalle 21 päivänä toukokuuta 1999 päivätyllä kirjeellä, että hänen ympäristölainsäädäntöä koskevassa kirjeenvaihdossaan esitettyjen seikkojen perusteella rikkomista ei voitu todeta, koska ne eivät olleet täsmällisiä eikä todisteita ollut esitetty. Pääosasto pyysi kantelijalta lisätietoja ja ilmoitti, että se oli pyytänyt Ranskan viranomaisilta tietoja vastaavista tosiseikoista toisen yksityiskohtaisemman kantelun (98/4148) johdosta.
Kantelija toimitti 24 päivänä kesäkuuta 1999 päivätyllä kirjeellä komissiolle muita tietoja, joiden mukaan hänen mainitsemansa käytännöt olivat luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 79/409/ETY ja luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY vastaisia. Tämä kirje kirjattiin kanteluksi 99/4831, ja kantelijalle lähetettiin vastaanottoilmoitus 9. elokuuta 1999.
Kantelijan kirjeeseen sisältyneet seikat tutkittiin yhdessä kantelun 98/4148 yhteydessä ilmoitettujen seikkojen kanssa, jotka olivat samat mutta koskivat ajanjaksoa 1996/1997. Tämän viimeksi mainitun kantelun yhteydessä komissio lähetti 1.3.1999 Ranskan viranomaisille tietopyynnön, jossa nämä vastasivat 16.7.1999, että hallinnon tarkastuskertomuksessa oli tutkittu tilannetta. Ympäristöasioiden pääosasto analysoi kaikki nämä tekijät, ja kantelijalle ja muille kantelijoille tiedotetaan ohjeiden tuloksista.
Komissio totesi, että kantelijan väitteet johtivat kirjeenvaihtoon sekä kantelijan että kansallisten viranomaisten kanssa ja että ympäristöasioiden pääosaston ohjeet noudattivat sen tavanomaista tapaa.
Kantelijan lisähuomautukset
Kantelija pysytti valituksensa uusimmissa huomautuksissaan.

PÄÄTÖS

1 Väite, jonka mukaan kantelun jatkotoimista ei ollut annettu tietoja
1.1 Kantelija väitti, että komissio ei ollut vieläkään ilmoittanut hänelle 6. tammikuuta 1998 komissiolle jättämänsä kantelun jatkotoimista, koska Ranskan viranomaiset eivät olleet noudattaneet yhteisön lainsäädäntöä maatalouden elintarvikevalvonnan alalla. Erityisesti silloin, kun kantelu oikeusasiamiehelle tehtiin 24. maaliskuuta 1999, kantelija ei ollut vieläkään saanut tietoja tutkimuksesta ja kantelunsa tuloksesta. Komissio viittasi 7. ja 8. toukokuuta sekä 17. kesäkuuta 1998 päivättyihin kirjeisiinsä ja totesi käyneensä asiasta kirjeenvaihtoa kantelijan kanssa. Komissio piti kuitenkin valitettavana, että ensimmäisen kirjeenvaihdon jälkeen ja koska kantelijalta ei saatu uusia konkreettisia tietoja, asian tutkinta viivästyi muiden painopisteiden vuoksi.
1.2 Oikeusasiamies toteaa, että tutkiessaan oma-aloitteisesti komission hallinnollisia menettelyjä sellaisten kantelujen käsittelemiseksi, jotka koskevat yhteisön oikeuden rikkomista jäsenvaltioissa, komissio sitoutui ilmoittamaan kantelijalle kantelun johdosta toteutetuista toimista ja tutkimuksen tuloksista (riippumatta siitä, onko kantelun johdosta ryhdytty toimenpiteisiin tai onko rikkomusmenettely aloitettu) enintään vuoden kuluessa.
1.3 Käsiteltävänä olevassa asiassa näyttää siltä, että kantelu komission PO XXIV:lle tehtiin 6. tammikuuta 1998 ja että kantelija lähetti 9. helmikuuta 1998 komissiolle täydentäviä väitteitä. PO XXIV ilmoitti kantelijalle 7. toukokuuta 1998 päivätyllä kirjeellä, että hänen asiakirja-aineistonsa oli toimitettu PO VI:lle (maatalous) komission yksiköiden välisen uuden vastuunjaon vuoksi komission tiedonannon KOM(97) 183 lopullinen mukaisesti, joka hyväksyttiin niin kutsutun hullun lehmän tautia koskevan asiakirjan jälkeen. Tämän jälkeen PO VI ilmoitti 8. toukokuuta 1998 päivätyllä faksilla vastaanottaneensa kantelun ja ilmoitti kantelijalle, että hänen asiakirja-aineistostaan oli toimitettu jäljennös myös PO XI:lle (ympäristö) sen toimivaltaa koskevia kysymyksiä varten. Kyseisessä faksissa PO VI pyysi myös kantelijalta lupaa ilmoittaa Ranskan viranomaisille nimensä ja lähettämänsä asiakirjat. Kantelijaa pyydettiin lisäksi toimittamaan asiakirjatodisteet väitteilleen ja erityisesti väitteelleen, jonka mukaan eläinlääkinnälliset vientitodistukset toimitetaan säännöllisesti ilman eläinten alustavaa tarkastusta. Kantelija ilmoitti, että hän ei ollut saanut eläinlääkinnällisten vientitodistusten puuttumiseen liittyviä asiakirjatodisteita.
1.4 Pääosasto VI:n pääjohtaja ilmoitti kantelijalle 5. ja 10. toukokuuta 1999 päivätyissä kahdessa kirjeessä päätelmistä, joita sen yksiköt olivat tehneet kantelijan kantelun kahden aiheen osalta, nimittäin tiettyjen fytofarmaseuttisten tuotteiden käytön sekä eläinlääkinnällisten ja fytoterveystarkastusten järjestämisen osalta Ranskassa. Kantelun muiden kohtien osalta kirjeessä ilmoitettiin, että se toivoo voivansa ilmoittaa kantelijalle päätelmistään lähitulevaisuudessa.
1.5 Komission yksiköt lähettivät myöhemmin 9. kesäkuuta 1999 kantelijalle 5. ja 10. toukokuuta 1999 tekemiensä päätelmien täydennykseksi uuden kirjeen, jossa ne ilmoittivat kantelijalle, että Ranskan virkaeläinlääkärien tiettyjä puutteita ja vääriä käytäntöjä koskevien väitteiden osalta ne ehdottivat, että elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto valvoisi näitä kysymyksiä tulevissa eläinlääkinnällisissä tarkastuskokouksissa Ranskassa.
1.6 Ranskan viranomaiset toimittivat 12. heinäkuuta 1999 huomautuksensa kantelijan tätä asiaa koskevista väitteistä. Komissio toimitti nämä huomautukset kantelijalle 18 päivänä lokakuuta 1999. Lopuksi komission yksiköt lähettivät 30 päivänä elokuuta 1999 kantelijalle kirjeen, jossa ilmoitettiin, että elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto oli sisällyttänyt yhteisön sisäiseen vaihtoon tarkoitettujen terveystodistusten myöntämisen osalta näiden puutteiden valvonnan Ranskaan heinäkuussa 1999 tekemäänsä tarkastuskäyntiin arvioidakseen luomistaudin vastaisen suunnitelman tehokkuutta. Tarkastuskäynnin jälkeen laaditussa kertomuksessa todettiin, että luomistaudin hävittämisohjelma oli toteutettu asianmukaisesti. Vientiin tarkoitettujen eläinten todistusten osalta kertomuksessa todettiin, että todistukset allekirjoitettiin terveystarkastuspäivänä ja että näin ollen valituksen tekijän arvostelemaa käytäntöä ei voitu vahvistaa. Tarkastuksen aikana ei havaittu yhtäkään puutetta, joka olisi oikeuttanut rikkomusmenettelyn aloittamisen.
1.7 Terveys-ja kuluttaja-asioiden pääosaston yksiköt tulivat lopulta siihen tulokseen, että kantelijan, Ranskan viranomaisten ja elintarvike-ja eläinlääkintätoimiston toimittamat tiedot eivät olleet perustana EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaiselle rikkomusmenettelylle. Näin ollen kantelijalle ilmoitettiin 27 päivänä tammikuuta 2000 päivätyllä kirjeellä, että komission yksiköt ehdottaisivat kantelijan numerolla 99/4347 kirjatun asian käsittelyn lopettamista.
1.8 Ympäristöasioiden pääosasto ilmoitti kantelijalle 21.5.1999 päivätyllä kirjeellä myös, että hänen kirjeenvaihtoonsa sisältyneet seikat eivät mahdollistaneet rikkomisen toteamista epätäsmällisyyden ja todisteiden puuttumisen vuoksi. Pääosasto oli kuitenkin pyytänyt Ranskan viranomaisilta tietoja toisen yksityiskohtaisemman kantelun vastaavista tosiseikoista (98/4148). Kantelijan 24. kesäkuuta 1999 päivätty uusi kirje kirjattiin kanteluksi 99/4831, ja kantelua tutkitaan edelleen.
1.9 Oikeusasiamies toteaa, että kantelijalle lähetetyistä kirjeistä käy ilmi, että komission yksiköt tiedottivat hänelle säännöllisesti kantelun johdosta toteutetuista toimista ja tutkimuksen tuloksista. Oikeusasiamies toteaa, että se, että komission yksiköiltä kului kaksi vuotta sen sijaan, että kantelijalle olisi ilmoitettu asian käsittelyn lopettamisesta, johtuu kantelun monimutkaisuudesta, joka koski useita ympäristöön, kansanterveyteen ja eläinlääkinnällisiin ongelmiin liittyviä asioita ja edellytti eri pääosastojen tutkimuksia, sekä lukuisista yhteyksistä Ranskan viranomaisiin ja elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston suorittamasta tarkastuksesta. Tapauksen tämän näkökohdan osalta ei näin ollen todettu hallinnollista epäkohtaa.
2 Väite, jonka mukaan maatalouselintarvikkeiden valvonta kuuluu edelleen PO VI:n vastuualueeseen
2.1 Kantelija väitti, että maatalouselintarvikkeiden valvonta kuuluu edelleen PO VI:n vastuualueeseen. Komissio totesi, että vuodesta 1997 lähtien maatalouselintarvikkeiden valvonta on kuulunut PO XXIV:n toimivaltaan samoin kuin eläinlääkintätarkastuksia koskevat tarkastuskäynnit ja että PO VI on toisaalta toimivaltainen laatimaan eläinlääkintälainsäädäntöä ja soveltamaan sitä. Kanteluja ja rikkomusmenettelyjä koskevat ohjeet kuuluvat PO VI:n vastuualueeseen yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnan yhteydessä.
2.2 Oikeusasiamies toteaa, että komission lausunnosta käy ilmi, että komission yksiköiden sisäisessä uudelleenjärjestelyssä, joka toteutettiin "hullun lehmän taudin" aiheuttaman kriisin jälkeen annetun komission tiedonannon KOM(97) 183 lopullinen mukaisesti, maatalouden elintarvikevalvonta siirrettiin PO VI:lta PO XXIV:lle vuonna 1997. Asiakirja-aineiston tämän näkökohdan osalta ei näin ollen havaittu hallinnollista epäkohtaa.
3 Johtopäätös Euroopan oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten
perusteella näyttää siltä, että Euroopan komissio ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies on näin ollen päättänyt lopettaa asian käsittelyn.
Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.
Sinun vilpittömästi
Jacob SÖDERMAN