Kantelun tausta

1. EU:n hankkeeseen MEDA/MAR/2005/017205, jonka otsikko on ”Prestations d’assistance technique pour la gestion et la coordination du programme d’appui sectoriel à la résorption de l’habitat insalubre au Maroc”, jäljempänä ’hanke’, sovellettiin sellaisen sopimuksen määräyksiä, jossa oli merkintä EuropeAid - 122495/C/SV/MA, jäljempänä ’sopimus’. Gruppo Soges ja komissio tekivät sopimuksen 10 päivänä lokakuuta 2006.

2. Gruppo Soges allekirjoitti 28. toukokuuta 2008 toimeksiantosopimuksen Sogesin kanssa. Sopimuksessa määrättiin, että jos Gruppo Soges asetettaisiin vapaaehtoiseen selvitystilaan, toinen yksikkö (Soges) ottaisi hoitaakseen Gruppo Sogesin sopimuksen komission kanssa. Gruppo Soges pyysi 30 päivänä toukokuuta 2008 komissiolta lupaa siirtää sopimuksen mukaiset oikeutensa ja velvollisuutensa Sogesille.

3. Komissio hyväksyi Gruppo Sogesin edellä mainitun pyynnön. Se allekirjoitti 12. syyskuuta 2008 sopimukseen muutoksen, jolla pääurakoitsija korvattiin (korvaamalla Soges Gruppo Sogesilla) ja pääurakoitsijan pankkitiedot muutettiin. Muutoksen mukaan alkuperäisen sopimuksen muut ehdot pysyivät muuttumattomina.

4. Kantelija teki 28 päivänä joulukuuta 2007 Gruppo Sogesin kanssa sopimuksen hankkeen asiantuntijana toimimisesta.

5. Tammi-toukokuussa 2008 hän suoritti projektissa neljä tehtävää, joista Gruppo Soges maksoi hänelle vain yhden. Kun Soges otti sopimuksen vastuulleen, Gruppo Sogesin oli vielä maksettava kantelijalle jäljellä oleva 23 500 euron määrä kolmesta virkamatkasta.

6. Kantelija teki näin ollen Gruppo Sogesin kanssa tekemäänsä sopimukseen lisäyksen, jossa otettiin huomioon Gruppo Sogesin korvaaminen Sogesilla. Lisäyksellä pidennettiin hänen alkuperäisen työsopimuksensa voimassaoloaikaa 30. marraskuuta 2008 saakka ja määrättiin 24 päivän palkallisesta lisätyöstä (lisää virkamatkoja). Kaikki muut hänen alkuperäisen sopimuksensa määräykset pysyivät muuttumattomina.

7. Vuoden 2008 jälkipuoliskolla kantelija työskenteli hankkeen parissa Sogesin kanssa, ja hänelle maksettiin tästä työstä. Soges ei kuitenkaan maksanut hänelle Gruppo Sogesin maksettavaksi kuuluvaa summaa.

8. Italian viranomaiset asettivat Gruppo Sogesin konkurssiin 27 päivänä marraskuuta 2008. Se ei ollut maksanut kantelijalle ennen kyseistä päivämäärää.

9. Kantelija ilmoitti asiasta komissiolle 16 päivänä maaliskuuta 2009 ja pyysi sitä puuttumaan asiaan Sogesin kanssa varmistaakseen, että tämä saa erääntyneen maksun.

10. Soges ilmoitti 18 päivänä elokuuta 2009 kantelijalle, että Gruppo Sogesin kanssa allekirjoitetun luovutussopimuksen puitteissa Gruppo Soges ilmoitti Sogesille "luettelon sopimusperusteisista veloista, jotka Soges ottaisi hoitaakseen ja loput Gruppo Soges maksaisi"[1]. Kantelijan vaatimat 23 500 euroa eivät sisältyneet tähän luetteloon.

11. Kantelija kirjoitti 9. ja 13. lokakuuta 2009 uudelleen komissiolle ja toisti vaatimuksensa saada 23 500 euroa hankkeeseen liittyvästä työstään.

12. Komissio vastasi kantelijan edellä mainittuun kirjeenvaihtoon 10 päivänä marraskuuta 2009. Se ilmoitti hänelle, että se oli välittänyt hänen valituksensa Sogesille.

13. Soges ilmoitti 19 päivänä marraskuuta 2009 komissiolle aikomuksestaan tehdä sopimus joidenkin hankkeeseen osallistuvien asiantuntijoiden, myös kantelijan, kanssa, jolle ei ollut vielä maksettu palkkaa. Komissio ei hyväksynyt ehdotettua toimenpidettä.

14. Kantelija otti 20. marraskuuta 2009 uudelleen yhteyttä komissioon maksamatta olevien maksujen osalta. Komissio vastasi 18 päivänä joulukuuta 2009 päivätyllä kirjeellä. Se toisti, ettei sillä ollut sopimusvelvoitteita hankkeen pääurakoitsijan alihankkijoiden osalta.

15. Komissio maksoi Sogesille hankkeen loppumaksun 15. tammikuuta 2010.

16. Tämän jälkeen kantelija, jota Gruppo Soges, Soges tai komissio eivät olleet maksaneet, kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

Tutkimuksen kohde

17. Kantelussaan kantelija väitti, että komissio toimi huolimattomasti i) sallimalla saman hankkeen asiantuntijoiden erilaisen kohtelun ja ii) jättämällä varmistamatta, että komission johtava toimeksisaaja täytti sopimusvelvoitteensa asiantuntijoita kohtaan.

18. Hän vaati, että komissio maksaa hänen hankkeeseen liittyvästä työstään maksettavan loppumaksun sekä vahingonkorvauksen eli yhteensä 47 000 euroa.

Tiedustelu

19. Oikeusasiamies aloitti 8. kesäkuuta 2010 tutkimuksen ja pyysi komissiota antamaan lausunnon 30. syyskuuta 2010 mennessä. Saatuaan komission lausunnon komissio lähetti kantelijalle kehotuksen huomautusten esittämiseen. Kantelija lähetti huomautuksensa 3. marraskuuta 2010.

20. Oikeusasiamies totesi 4. maaliskuuta 2011 alustavasti hallinnollisen epäkohdan ja ehdotti ohjesääntönsä 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti sovintoratkaisua komissiolle kuultuaan kantelijaa tästä ehdotuksesta.

21. Komissio pyysi 26. toukokuuta 2011 pidentämään määräaikaa, johon mennessä sen oli lähetettävä vastauksensa oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen.

22. Komissio vastasi 27. heinäkuuta 2011 oikeusasiamiehen ehdotukseen sovintoratkaisusta. Vastaus toimitettiin kantelijalle, ja häntä kehotettiin esittämään huomautuksensa 30 päivään syyskuuta 2011 mennessä.

23. Oikeusasiamies pyysi 21. lokakuuta 2011 komissiota toimittamaan lisätietoja kantelijan kantelusta.

24. Komissio vastasi 19 päivänä tammikuuta 2012. Vastaus lähetettiin kantelijalle, joka lähetti huomautuksensa 28. helmikuuta 2012.

25. Kantelija lähetti 2. huhtikuuta ja 4. kesäkuuta 2012 kanteluunsa liittyvää lisäkirjeenvaihtoa.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

A. Väite huolimattomasta käytöksestä

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

26. Väitteensä tueksi kantelija väitti, että komissio toimi huolimattomasti, kun se ei varmistanut, että sen johtava toimeksisaaja täytti omat sopimusvelvoitteensa asiantuntijoita kohtaan. Hän huomautti ilmoittaneensa komissiolle, ettei hänelle makseta hankkeen yhteydessä tekemästään työstä. Hänen mukaansa komissio ei kuitenkaan vastannut asianmukaisesti. Lisäksi hän huomautti, että hänelle ei maksettu korvausta, koska i) komission päätoimeksisaaja korvattiin ja ii) komissio ei valvonut yritysoston ehtoja asianmukaisesti. Tämän seurauksena asiantuntijoille, joille ei ollut maksettu palkkaa ennen yritysostoa, ei maksettu lainkaan. Kantelijan mukaan komission uudelle päätoimeksisaajalle suorittamiin maksuihin sisältyivät asiantuntijoiden palkkiot.

27. Komissio totesi lausunnossaan aluksi, että käsiteltävänä olevassa asiassa oli kyse kahdesta erillisestä sopimussuhteesta. Ensimmäinen koski komissiota ja sen päätoimeksisaajaa (alun perin Gruppo Soges, sitten Soges) ja toinen päätoimeksisaajaa ja kantelijaa. Komissio korosti, ettei sillä ollut sopimussuhdetta kantelijan kanssa. Se viittasi tältä osin unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön [2] ja pääurakoitsijan kanssa tekemänsä sopimuksen yleisiin ehtoihin [3]. Komissio ei ollut tietoinen päätoimeksisaajansa (alun perin Gruppo Soges ja sittemmin Soges) ja kantelijan välisen sopimuksen määräyksistä, eikä se voinut puuttua tällaisen sopimuksen täytäntöönpanoon. Komissio totesi erityisesti, että se "ei maksanut Sogesille 23 500 euron suuruista summaa, joka vastaisi kantelijan vaatimaa summaa" ja oli " tietoinen palveluista, joista se oli maksanut Sogesille, ja muun muassa kantelijan tarjoamista palveluista, mutta ei mistään muusta"[4].

28. Komissio huomautti, että se ei voinut seurata päätoimeksisaajansa velvoitteiden täyttämistä kantelijaa kohtaan. Se pystyi valvomaan ainoastaan päätoimeksisaajan kanssa tekemänsä sopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa. Tältä osin komissio pyysi ja sai sekä Sogesilta että Gruppo Sogesilta vakuudet siitä, että niiden luovutussopimus oli sovellettavan lainsäädännön mukainen ja erityisesti että Gruppo Sogesin velkojia suojattaisiin yritysoston jälkeen. Tämä tarkoitti myös sitä, että Gruppo Sogesin projektin alussa valitsema asiantuntijaryhmä olisi Sogesin ylläpitämä.

29. Komissio seurasi myös kaikkia Gruppo Sogesin kanssa tekemiään sopimuksia varmistaakseen, että uusi pääurakoitsija Soges [5] otti ne vastuulleen. Se ei kuitenkaan puuttunut Gruppo Sogesin, Sogesin ja sen asiantuntijoiden, kantelija mukaan luettuna, välisiin sopimussuhteisiin.

30. Komissio tapasi Gruppo Sogesin ja Sogesin ja teki alkuperäiseen sopimukseen muutoksen. Tällä muutoksella Gruppo Soges korvattiin Sogesilla. Muutoksella ei automaattisesti muutettu Gruppo Sogesin ja sen asiantuntijoiden välisiä sopimuksia. Komissio totesi kantelijan itse myöntäneen, että hän oli tehnyt lisäsopimuksen alkuperäiseen sopimukseensa Gruppo Sogesin kanssa siirtääkseen sopimuksensa Sogesille. Komissio huomautti, ettei se ole tietoinen tämän lisäyksen määräyksistä, jotka muodostavat kantelijan, Gruppo Sogesin ja Sogesin välisten sopimussuhteiden oikeusperustan. Komissio katsoo, että edellä mainittu lisäys aiheuttaa ristiriitaa sen päätoimeksisaajan ja kantelijan välillä, koska Soges katsoo, ettei se ottanut hoitaakseen kantelijan vaatimaa maksamatonta maksua Gruppo Sogesilta. Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei se toiminut huolimattomasti päätoimeksisaajan kanssa tekemänsä sopimuksen täytäntöönpanossa.

31. Sogesin ja asiantuntijoiden, joille ei maksettu palkkaa, välillä marraskuussa 2009 neuvotellun sopimuksen osalta komissio selitti, ettei se voinut hyväksyä tällaista sopimusta. Näin toimimalla i) päätoimeksisaajan ja sen asiantuntijoiden välisiin sopimussuhteisiin olisi puututtu; ii) rikkoi omia sopimusvelvoitteitaan ja iii) kohteli palkattomia asiantuntijoita eri tavalla kuin muita asiantuntijoita.

32. Komissio huomautti, että se oli toiminut asianmukaista huolellisuutta noudattaen pyytämällä päätoimeksisaajalta useita kertoja tietoja hankkeen parissa työskenteleville asiantuntijoille maksettavista maksamatta olevista määristä. Tältä osin komissio viittasi 1 päivänä huhtikuuta 2009, 25 päivänä elokuuta 2009 ja 22 päivänä lokakuuta 2009 päivättyihin kirjeisiinsä, jotka oli lähetetty johtavalle sopimuspuolelle ja joissa viitattiin palkattomien asiantuntijoiden tilanteeseen.

33. Lopuksi komissio hylkäsi kantelijan väitteen, koska sen toimien ja kantelijalle väitetysti aiheutuneen vahingon välillä ei ollut syy-yhteyttä. Se huomautti myös, että kantelijan vaatima määrä laskettiin mielivaltaisesti, koska Sogesin ja kantelijan välinen kiistanalainen määrä oli 23 500 euroa, kun taas kantelija vaati 47 000 euroa esittämättä näyttöä lisätappioista, jotka voisivat tukea tällaista vaatimusta.

34. Huomautuksissaan kantelija korosti, että hankkeen täytäntöönpanon yhteydessä asiantuntijat työskentelivät suoraan komission Marokon-edustuston kanssa eivätkä Sogesin tai Gruppo Sogesin kanssa. Vaikka hanke toteutettiin onnistuneesti asiantuntijan työn tuloksena, hänelle ei maksettu palkkaa. Komissio on toiminut epäoikeudenmukaisesti todetessaan, ettei sillä ollut sopimussuhdetta asiantuntijoihin.

35. Komissio ei myöskään ottanut huomioon tapaa, jolla Gruppo Soges kohteli asiantuntijoitaan sopimuksen täytäntöönpanon aikana, eli sitä, että se ei maksanut niitä ajoissa. Komissio ei varoittanut asiantuntijoita Gruppo Sogesin vaikeasta taloudellisesta tilanteesta eikä valvonut asianmukaisesti sopimuksen siirtämistä Gruppo Sogesilta Sogesille. Komission olisi pitänyt varmistaa, että i) sopimuksen siirtäminen Gruppo Sogesilta Sogesille ei vaikuta hankkeeseen osallistuvien asiantuntijoiden maksamatta oleviin maksuihin ja että ii) kaikki sopimuksesta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät Sogesille Gruppo Sogesilta. Hyväksymällä Gruppo Sogesin ja Sogesin välisen toimeksiantosopimuksen komissio hyväksyi Sogesin ja Gruppo Sogesin käyttäytymisen asiantuntijoita kohtaan.

36. Kantelija hyväksyi komission väitteen, jonka mukaan hankkeeseen liittyvä jäljellä oleva maksu hänelle oli 23 500 euroa. Näin ollen hän muutti alkuperäistä saatavaansa ja alensi sen 23 500 euroon.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

37. Kuten kantelija on perustellusti huomauttanut, moitteettoman varainhoidon periaate edellyttää, että komissio tarkistaa huolellisesti yritysten taloudellisen tilanteen, kun se päättää tehdä niiden kanssa sopimuksen EU:n hankkeen toteuttamisesta. Koska komissio kuitenkin teki sopimuksen Gruppo Sogesin kanssa vuonna 2006 ja koska Soges osti Gruppo Sogesin kaksi vuotta myöhemmin (tosin Gruppo Sogesin vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi), ei voida väittää, että komissio olisi tässä tapauksessa jättänyt noudattamatta edellä mainittua velvoitetta.

38. Lisäksi sopimuksen [6] mukaan pääurakoitsijan korvaaminen oli mahdollista vain komission suostumuksella. Kaikkien kolmen yrityksen, komission, Sogesin ja Gruppo Sogesin, allekirjoittaman sopimuksen muutoksen perusteella vaikuttaa siltä, että "Gruppo Sogesin oikeuksien ja velvollisuuksien siirto Sogesille perustui komissiolle annettuihin vakuutuksiin siitä, että siirto oli kaikkien sovellettavien lakien mukainen ja erityisesti että velkojia suojeltaisiin"[7].

Oikeusasiamies ei tuolloin ymmärtänyt, miksi komission ei olisi pitänyt luottaa edellä mainittuihin vakuutteluihin.

39. Komission ei olisi missään tapauksessa pitänyt nojautua tällaisiin vakuutteluihin, vaan sen olisi pitänyt valvoa, että Soges noudattaa niitä.

40. Komissio väitti, että lähettämällä kirjeitä Sogesille 1 päivänä huhtikuuta, 25 päivänä elokuuta ja 22 päivänä lokakuuta 2009 se valvoi, oliko Gruppo Sogesin velkojia (eli asiantuntijoita, joille Gruppo Soges ei ollut vielä maksanut maksua, kun Soges osti yrityksen) todella suojattu. Oikeusasiamies toteaa tältä osin, että komissio muistutti Sogesia 25 päivänä elokuuta 2009 päivätyssä kirjeessään, että "Gruppo Sogesin vapaaehtoisen selvitystilan jälkeen Soges otti hoitaakseen kaikki velvoitteensa, mukaan lukien kaikkien hankkeen parissa työskennelleiden asiantuntijoiden maksaminen"[8]. Samassa kirjeessä komissio lisäsi, että ”se oli maksanut Sogesille kahdesta laskusta (viitenumerot 130 ja 397) 72 765 00 euroa [kantelijan] hankkeeseen tekemästä työstä” [9]. Komissio toisti 22 päivänä lokakuuta 2009 päivätyssä kirjeessään, että "vuokrasopimuksen perusteella Soges on ostanut Gruppo Sogesilta kaikki oikeudelliset aktiiviset ja passiiviset suhteet."

41. Oikeusasiamiehen mielestä komissio oli kuitenkin näissä olosuhteissa hyvin tietoinen siitä, että edellä mainittu toimi ei osoittautuisi tehokkaaksi.

42. Ensinnäkin, jos komissio ”valvoisi omia sopimuksiaan pääurakoitsijan kanssa”, sen olisi pitänyt kohtuudella olla tietoinen yritysoston ehdoista eli siitä, että Sogesin ei tarvitsisi suorittaa kaikkia maksuja asiantuntijoille yritysoston jälkeen ja että osa maksuista jäisi suoraan Gruppo Sogesin vastuulle. Toiseksi, kun komissiota pyydettiin vahvistamaan Gruppo Sogesin ja Sogesin välinen luovutussopimus, sille ilmoitettiin, että Gruppo Sogesilla oli taloudellisia ongelmia. Kolmanneksi komissio, jolla oli useita sopimuksia Gruppo Sogesin [10] kanssa, oli kohtuullisen tietoinen siitä, että italialainen tuomioistuin oli asettanut sen toimeksisaajan konkurssiin 27 päivänä marraskuuta 2008. Edellä esitetyt seikat osoittavat selvästi, ettei ollut juurikaan toivoa siitä, että Soges tai Gruppo Soges maksaisivat ne asiantuntijat, joille ei maksettu ennen yritysostoa. Oikeusasiamies ei näin ollen ymmärtänyt, miksi komissio maksoi Sogesille hankkeen loppumaksun.

43. Tältä osin oikeusasiamies ei katsonut, että komissio voisi vedota siihen ilmeiseen tosiseikkaan, että sillä ei ollut suoraa sopimussuhdetta asiantuntijoihin, kantelija mukaan lukien, ja että se samalla noudatti sopimusvelvoitettaan johtavaa toimeksisaajaa kohtaan.

44. Oikeusasiamies totesi tältä osin, että komissio maksoi pääsopimuspuolelle kaksi laskua [11] kantelijan palveluista. Hän ymmärsi, että edellä mainitun maksun (effet utile) tosiasiallisena tarkoituksena oli korvata kantelijalle työ, jonka tämä oli tehnyt sopimuksen nojalla. Menettelyn osalta komissio vaikutti toimineen oikein suorittaessaan edellä mainitun maksun päätoimeksisaajalle sopimuksen mukaisesti. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että kyseisiä summia ei ainakaan osittain käytetty osoitettuun tarkoitukseen, koska kantelija ei saanut täyttä maksua hankkeeseen liittyvästä työstään. Koska maksun tehokas vaikutus ei näin ollen täyttynyt, oikeusasiamies katsoi, että komissio oli virheellisesti maksanut vain edellä mainitun määrän.

45. Lisäksi oikeusasiamies huomautti, että pyytämällä aktiivisesti toimeksisaajiaan toimimaan oikeudenmukaisesti EU:n rahoittamiin hankkeisiin osallistuvia asiantuntijoita kohtaan komissio itse toimii oikeudenmukaisesti [12]. Vaikka komissiolla ei ole suoraa sopimussuhdetta tällaisten asiantuntijoiden kanssa, sen, missä määrin sen sopimuskumppanit ovat toimineet tai eivät ole toimineet oikeudenmukaisesti, olisi oltava keskeisessä asemassa komission arvioidessa, onko sopimus pantu täytäntöön asianmukaisesti.

46. Yhteenvetona oikeusasiamies katsoi, että ei riitä, että komissio ilmoittaa päätoimeksisaajalle kirjeitse ja melko epämääräisesti, että sen olisi noudatettava taloudellisia velvoitteitaan alihankkijoita kohtaan. Komissiolla oli käytettävissään muita keinoja, koska se oli sopimuspuolena päätoimeksisaajan kanssa tehdyssä sopimuksessa. Oikeusasiamies totesi tältä osin, että yleisten sopimusehtojen 29 artiklan 8 kohdassa määrättiin, että komissio voi keskeyttää päätoimeksisaajalle maksettavat maksut missä tahansa tilanteessa, josta päätoimeksisaaja on vastuussa ja joka olisi voinut vaikuttaa kielteisesti hankkeen toteuttamiseen. Komissio itse myönsi kantelijalle osoitetussa 10. marraskuuta 2009 päivätyssä kirjeessään, että "jos toimeksisaajien ja alihankkijoiden välinen suhde vaikuttaa kielteisesti tarjottujen palvelujen suorittamiseen, komissio voi määrätä seuraamuksia. Nämä seuraamukset voivat koostua taloudellisista seuraamuksista ja jopa sopimuksen peruuttamisesta"[13]. Sopimuksen toimeksiannon 7 kohdan 5 alakohdan mukaan "toimeksisaajan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asiantuntijoilla on aina käytettävissään tarvittava tuki …-ohjelman toteuttamiseksi. Sen olisi säännöllisesti siirrettävä rahoitusta Marokolle varmistaakseen sopimuksessa esitettyjen toimien toteuttamisen ja henkilöstönsä säännölliset maksut"[14].

47. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies teki alustavan päätelmän, jonka mukaan komissio ei toiminut pyyteettömästi, koska se ei tukenut kantelijan maksuvaatimusta. Tämä voi merkitä hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies teki näin ollen jäljempänä esitetyn sovintoratkaisuehdotuksen Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti:

"Ottaen huomioon oikeusasiamiehen havainnot komissio voisi vaatia Sogesia suorittamaan maksamatta olevan maksun kantelijalle."

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

48. Vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen komissio ilmoitti hyväksyvänsä ehdotuksen. Se liitti vastaukseensa jäljennökset 23.3.2011 ja 11.5.2011 päivätyistä kirjeistään. Komissio tiedusteli 23 päivänä maaliskuuta 2011 Sogesilta, kieltäytyikö se maksamasta kantelijalle. Soges vastasi samana päivänä päivätyllä kirjeellä [15]. Vastauksessaan Soges toisti, että se oli täyttänyt kaikki hankkeesta johtuvat velvoitteensa. Lisäksi Soges huomautti, ettei se ymmärtänyt, miksi komissio päätti ottaa kantaa yksityishenkilöiden väliseen riita-asiaan. Se totesi myös, että kantelija ei ole aloittanut siviilioikeudellista menettelyä Sogesia vastaan eikä esittänyt maksupyyntöään suoraan Gruppo Sogesin selvittäjälle. Soges päätti kuitenkin kysyä ulkopuoliselta oikeudelliselta konsultilta, olisiko kantelijan vaatimus mahdollista täyttää. Tämän vastauksen jälkeen komissio lähetti Sogesille toisen kirjeen 11 päivänä toukokuuta 2011. Tässä kirjeessä se pyysi virallisesti Sogesia suorittamaan maksamatta olevan maksun kantelijalle seuraavin ehdoin: "Des lors, et à la demande du Médiateur nous vous invitons à régler de façon extra-judiciaire les factures du [plaignant] au titre de ses honoraires restés impayés". Komission mukaan Soges ei ollut vastannut komission edellä mainittuun pyyntöön siihen mennessä, kun komissio lähetti vastauksensa oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen.

49. Komissio totesi lisäksi, ettei se ymmärtänyt, miksi se ei olisi voinut nojautua selvitystilasta vastaavien Italian viranomaisten antamiin vakuutuksiin yritysoston ehdoista eli velkojien oikeuksien suojaamisesta. Komissio hyväksyi hankkeen pääurakoitsijan vaihtamisen vasta saatuaan Italian viranomaisilta edellä mainitut vakuutukset. Lisäksi komissio keskeytti maksut Sogesille, kun oli syytä uskoa, että tilanne voisi vaikuttaa haitallisesti hankkeen toteuttamiseen. Se jatkoi näitä maksuja ainoastaan edellä mainittujen vakuuttelujen perusteella. Tämän jälkeen komissiolla ei ollut perusteita keskeyttää maksuja, koska päätoimeksisaaja täytti velvollisuutensa.

50. Komissio totesi lopuksi, ettei se voinut puuttua kantelijan ja Sogesin väliseen yksityiseen sopimussuhteeseen eikä ollut tietoinen päätoimeksisaajan ja alihankkijoiden välisistä sopimuslausekkeista. Lisäksi "komissiolla ei ole oikeutta varmistaa, että asiantuntijoille maksetaan sen toimeksisaajille siirretyistä varoista". Kun komissio on suorittanut maksun, toimeksisaajan vastuulla on varmistaa asiantuntijoiden oikea-aikainen maksaminen.

51. Kantelija totesi huomautuksissaan komission vastauksesta oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen, että hän sai 10 päivänä heinäkuuta 2011 Sogesilta jäljennöksen kirjeestä, jonka Soges oli lähettänyt EU:n Marokon-edustustolle [16]. Kyseisessä kirjeessä Soges ehdotti korvauksen maksamista kantelijalle hankkeen maksamattomista virkamatkoista maksamalla hänelle liikaa uusista palveluista, joita kantelija suorittaisi Sogesille tulevan (oletettavasti EU:n) hankkeen puitteissa [17]. Kantelija totesi olevansa "vihastunut siihen, että tällaisia lähes laittomia ehdotuksia voitaisiin tehdä hänelle ja komissiolle". Kantelija pyysi saada tiedon lähetystön vastauksesta kyseiseen kirjeeseen. Kantelija totesi myös, että Soges oli 23 päivänä maaliskuuta 2011 päivätyssä kirjeessään luvannut toimittaa komissiolle ulkopuolisen oikeudellisen neuvonantajan yksityiskohtaisen lausunnon kantelijalle maksamatta olevasta maksusta. Se ei kuitenkaan tehnyt niin.

52. Komissio sai 19. tammikuuta 2012 valmiiksi edellä mainitun vastauksensa oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen oikeusasiamiehen pyynnöstä [18]. Komissio vahvisti ensin, että Sogesin 10 päivänä heinäkuuta 2011 päivätty kirje, johon kantelija viittasi huomautuksissaan, oli vastaus komission Sogesille 11 päivänä toukokuuta 2011 lähettämään kirjeeseen. Kirjeessään Soges ilmaisi halukkuutensa löytää ratkaisu kantelijan tilanteeseen. Tämä oli komission mielestä myönteistä. Komission mukaan Soges ei kuitenkaan ehdottanut "selkeää lopullista ratkaisua"kysymykseen, joka ilmeisesti riippui sen saamasta ulkoisesta oikeudellisesta neuvonnasta.

53. Komissio katsoi, että Sogesin 10 päivänä heinäkuuta 2011 antamaa vastausta ei voida pitää asianmukaisena vastauksena kehotukseen löytää asiaan tuomioistuimen ulkopuolinen ratkaisu kahdesta syystä. Ensinnäkin Soges ehdotti, että se maksaisi kantelijalle komission pyynnön mukaisesti, mutta vain siinä tapauksessa, että tuleva ulkopuolinen oikeudellinen neuvonta "hyväksyisi" tämän maksun. Komission mukaan tämä edellytys on itse asiassa ristiriidassa sovintoratkaisun periaatteen kanssa. Toiseksi, jos oikeudellisella neuvonnalla kiellettäisiin pyydetyn maksun suorittaminen, Sogesin ehdottama vaihtoehtoinen ratkaisu olisi se, että kantelija veloittaisi sen liikaa tulevista hypoteettisista palveluista, joita hän suorittaisi Sogesille. Komissio huomautti, ettei se voi hyväksyä tällaista ehdotusta, joka perustuu tulevien epävarmojen palvelujen keinotekoiseen ylihinnoitteluun.

54. Komission näkemyksen mukaan Sogesin 10 päivänä heinäkuuta 2011 antama vastaus on "enintään välivaiheen vastaus sen kirjeeseen ja mahdollinen ensimmäinen askel Sogesin ja kantelijan välisen vireillä olevan riidan ratkaisemiseksi". Komissio lisäsi, ettei se saanut muita tietoja Sogesin oikeudellisen kuulemisen tuloksista eikä muitakaan ehdotuksia.

55. Komissio ilmoitti jatkavansa pyrkimyksiään helpottaa asian lopullista ratkaisemista muistuttamalla Sogesia lupauksistaan. Se kehottaa komissiota myös panemaan ehdotuksensa täytäntöön kantelijan vaatimuksen täyttämiseksi. Koska komissiolla ei kuitenkaan ole sopimussuhdetta kantelijaan, se ei voi velvoittaa Sogesia noudattamaan sopimusvelvoitteitaan kantelijaa kohtaan.

56. Edellä mainittua komission vastausta koskevissa huomautuksissaan kantelija kiitti EU:n Marokon-edustuston ponnisteluja myönteisen tuloksen saavuttamiseksi kantelussaan. Hän kiisti kuitenkin komission väitteet, joiden mukaan se ei voinut puuttua Sogesin ja Sogesin väliseen yksityiseen sopimussuhteeseen ja joiden mukaan se ei ollut tietoinen päätoimeksisaajan ja asiantuntijoiden välisistä sopimuslausekkeista. Tältä osin hän huomautti, että lähetystö varmisti hankkeen tehokkaan hallinnoinnin, koska se hyväksyi asiantuntijoiden nimittämisen, määritteli heidän virkamatkansa ja hyväksyi heidän työnsä. Kantelija päätteli, että olisi oikeudenmukaista, että hänelle maksettaisiin vain hänen työstään hankkeen hyväksi.

57. Kantelija ilmoitti 2 päivänä huhtikuuta 2012 päivätyssä myöhemmässä kirjeenvaihdossaan, että hän oli tällä välin saanut jäljennökset komission ja Sogesin välisestä uudesta kirjeenvaihdosta [19]. Kantelijan mukaan EU:n Marokon-edustusto lähetti 20. helmikuuta 2012 Sogesille toisen kirjeen, jossa se pyysi sitä suorittamaan jäljellä olevan maksun kantelijalle. Soges kieltäytyi tästä 14.3.2012 päivätyllä kirjeellä. Tältä osin se väitti, että i) komissio maksoi Gruppo Sogesille eikä Sogesille kantelijan työstä hankkeessa ja että ii) komission vaatimus, jonka mukaan Sogesin olisi maksettava kantelijalle, oli epäasianmukainen. Kantelija toisti, että lähetystö varmisti hankkeen tosiasiallisen hallinnoinnin, minkä vuoksi sen on varmistettava, että hänelle maksetaan työstään.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

58. Oikeusasiamies toteaa, että sovintoratkaisua koskevan ehdotuksensa ja komissiolle esittämiensä lisäkysymysten jälkeen komissio otti yhteyttä Sogesiin ja lähetti sille kaksi virallista ja vakuuttavaa kirjettä (11. toukokuuta 2011 ja 20. helmikuuta 2012), joissa se selvästi vaati Sogesia maksamaan kantelijalle. Oikeusasiamies katsoo, että tällaisten kirjeiden lähettäminen Sogesille oli komissiolle riittävä toimenpide vastauksena oikeusasiamiehen sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseen.

59. Lisäksi komissio totesi vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen, että se hyväksyi ehdotuksen ja sitoutui jatkamaan ponnistelujaan asian ratkaisemiseksi muistuttamalla Sogesia sen velvoitteista maksaa kantelijalle ilman, että sen ponnisteluja rajoitettaisiin ajallisesti. Oikeusasiamies ymmärtää näin ollen, että komissio kehottaa edelleen Sogesia suorittamaan maksamatta olevan maksun kantelijalle tähän mennessä saaduista kielteisistä vastauksista huolimatta. On kohtuullista odottaa, että komissio käyttää kaikkia käytettävissään olevia keinoja vakuuttaakseen Sogesin muuttamaan kantaansa. Lisäksi oikeusasiamies luottaa siihen, että komissio tiedottaa hänelle ja kantelijalle Sogesin kanssa pitämiensä tulevien yhteyksien tuloksista. Oikeusasiamies esittää tältä osin seuraavan lisähuomautuksen.

60. Edellä esitetyn komission sitoumuksen perusteella oikeusasiamies on päättänyt lopettaa asian käsittelyn.

B. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan päätelmän:

Lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

Lisähuomautus

Oikeusasiamies luottaa siihen, että Sogesilta tähän mennessä saamistaan kielteisistä vastauksista huolimatta komissio kehottaa Sogesin kanssa käymässään tulevassa yhteydenpidossa edelleen sitä suorittamaan maksamatta olevan maksun kantelijalle. On kohtuullista odottaa, että komissio käyttää kaikkia käytettävissään olevia keinoja saadakseen Sogesin muuttamaan yhteistyöhalutonta kantaansa. Lisäksi oikeusasiamies luottaa siihen, että komissio tiedottaa hänelle ja kantelijalle Sogesin kanssa pitämiensä tulevien yhteyksien tuloksista.

 

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 9 päivänä heinäkuuta 2012.

---

[1] ranskaksi: "Gruppos Soges nous a indiqué une liste dettes qui devaient être relevées par Soges, tandis que d'autres dettes, (...) restaient chez Gruppo Soges qui s'engageait à les payer directement."

[2] Määräys 29.6.2010, Mauerhofer v. komissio, T-515/08, ei vielä julkaistu.

[3] Sopimuksen yleisten ehtojen 4.3 kohdassa määrätään, että "päätoimeksisaajan ja alihankkijan välinen sopimus ei luo sopimussuhteita alihankkijan ja komission välille."

[4] ranskaksi: ”(...) le montant de 23 500 EUR réclamé par le plaignant à Soges ne se reflète pas par un paiement d'un montant équivalent de la Commission à Soges. La Commission sait pour quelles prestations elle a rétribué Soges et, entre autres, pour les prestations exécutés par le plaignant, mais rien de plus."

[5] Tältä osin oikeusasiamies toteaa, että hän on saanut toisen kantelun asiantuntijalta, joka työskentelee toisen EU-hankkeen parissa. Viimeksi mainitun hankkeen toteuttaminen edellytti toista komission ja Gruppo Sogesin tekemää sopimusta, jonka Soges sittemmin otti haltuunsa (kantelu 1811/2009/(BB)FOR).

[6] Sopimuksen 7 artiklan 6 kohdassa määrätään seuraavaa: (ranskaksi) "Toute modification de la composition du consortium sans le consentement préalable du pouvoir adjudicateur est considérée comme un défaut d'exécution du marché."

[7] Komission, Gruppos Sogesin ja Sogesin väliseen alkuperäiseen sopimukseen tehtiin seuraava muutos: ”Le remplacement de Gruppo Soges par Soges est effectué (...) sur la base des assurances reçues du liquidateur de Gruppo Soges (...) qui certifie que le ”Contrat de louage d'entreprise comprenant un engagement a formuler une offre irrévocable d'achat” établi le 28 mai 2008 entre Gruppo Soges et Soges est conforme au droit et lois en vigueur, en en particulier avec les règles concernant la liquidation des sociétés et celles sur la protection des droits des créditeurs.”

[8] ranskaksi: ” Nous tenons donc a rappeler vos obligations suite a la procédure dite de "liquidation administrativa coatta" dont la société Gruppo Soges a fait l'objet, en particulier l'obligation de rémunérer tous les experts qui on travaille dans le cadre du contrat.”

[9] ranskaksi: ” Nous tenons aussi à rappeler que la Commission vous a verse 72.765,00 Euros au titre des honoraires de M. Tribillon objet des factures Soges Spa n° 130 et 397.”

[10] Kuten komissio totesi lausunnossaan (sovintoratkaisun 23 kohta).

[11] Viitattu 25 päivänä elokuuta 2010 päivätyssä komission kirjeessä.

[12] Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 11 artiklan mukaan "virkamiesten on toimittava puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti." Lisäksi oikeusasiamies on johdonmukaisesti katsonut seuraavaa: "vaikka komissio toimii lainmukaisesti, kun se ei puutu toimeksisaajien ja alihankkijoiden välisiin riitoihin, vaikutelmaa, että alihankkijat jäävät jäljelle, ei pidä aliarvioida. Ottaen huomioon komission pyrkimykset tuoda Eurooppa lähemmäs kansalaisia ja innostaa heitä luottamaan EU:hun ja sen toimielimiin oikeusasiamies pitää hyödyllisenä, että komissio toteuttaa kaikki mahdolliset toimenpiteet välttääkseen tilanteet, joissa kansalaiset saavat perusteettoman kielteisen vaikutelman EU:n toimielimistä."(Oikeusasiamiehen päätös oma-aloitteisesta tutkimuksesta OI/1/2006/TN, saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla)

[13] ranskaksi: ” dans le cas ou la relation entre le contractant et les sous-traitants influence négativement la performance des services fournis, la Commission peut envisager des sanctions. Ces sanctions peuvent prendre la forme de pénalités financiers et aller jusqu'à la résiliation du contrat.”

[14] ranskaksi: ”L'attributaire prendra toutes les mesures nécessaires pour que ses experts aient en permanence a leur disposition les appuis (...) requis pour l'accomplissement de leur mission. Il devra effectuer un transfert régulier des fonds au Maroc pour l'exécution des activités prévues dans le contrat et assurer le paiement régulier de son personnel."

[15] Komissio liitti lausuntoonsa jäljennöksen tästä vastauksesta.

[16] Kantelija liitti mukaan jäljennöksen tästä kirjeestä huomautuksineen.

[17] ranskaksi: ”Dans le cadre d'une collaboration avec [le plaignant], sur des projets futurs, nous comptons proposer [au plaignant] des honoraires supérieurs au standard ordinaires et habituelles, afin d'atteindre l'obtention par le plaignant, d'une recette plus haute comme appui partiel a l'impossibilité d'une totale recouvrement des créances envers l'original et unique entreprise débitrice Gruppo Soges”.

[18] Oikeusasiamies pyysi komissiota a) selittämään, onko Sogesin 10 päivänä heinäkuuta 2011 päivätty kirje EU:n Marokon-edustustolle komission mielestä asianmukainen vastaus sen 11 päivänä toukokuuta 2011 päivättyyn kirjeeseen, ja jos on, b) selittämään, mitä lisätoimia komissio on mahdollisesti toteuttanut tai aikoo toteuttaa tältä osin.

[19] Kantelija ei toimittanut jäljennöksiä tästä kirjeenvaihdosta.