Kantelun tausta

1. Euroopan komissio hylkäsi henkilöstösääntöjen nojalla tehdyn valituksen, jossa kantelija halusi riitauttaa aiemmin hylätyn pyynnön, joka koski hänen pysyvän työkyvyttömyytensä tunnustamista toimielimessä.

2. Kantelija on entinen komission virkamies, joka lopetti työskentelyn työkyvyttömyyden vuoksi. Hänen työkyvyttömyytensä tunnustetaan ja hän saa työkyvyttömyyskorvausta.

3. Komissio vaatii kantelijaa toimittamaan vuosittain lääkärintodistuksen, josta käy ilmi, että hän on edelleen työkyvytön. Tämä pyyntö perustuu henkilöstösääntöjen [1] 15 artiklaan ja liitteeseen VIII, jossa säädetään seuraavaa:

”Kun työkyvyttömyyskorvausta saava entinen virkamies on alle 63-vuotias, toimielin voi määrätä hänet määräajoin lääkärintarkastukseen varmistaakseen, että hän täyttää edelleen eläkkeen maksamisen edellytykset.”

4. Kun kantelijan lääkäri esitti vuonna 2009 todistuksen, jossa kantelija todettiin työkyvyttömäksi, hän suositteli, että komissio myöntäisi kantelijalle pysyvän työkyvyttömyyden ja lopettaisi hänen tilaansa koskevan säännöllisen raportoinnin. Kantelija esitti vastaavan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukaisen pyynnön, johon ei vastattu.

5. Tämän jälkeen kantelija teki henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen edellä mainitun pyynnön implisiittisestä hylkäämisestä.

6. Komissio jätti 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyn kantelun tutkimatta. Se totesi ensin, mitä se piti hänen kantelunsa kohteena, eli "että työterveysyksikkö kieltäytyi implisiittisesti toteamasta [kantelijaa] pysyvästi kykenemättömäksi työskentelemään komissiossa ilman säännöllistä lisätutkimusta. "Se esitti seuraavan selityksen syistä, joiden vuoksi se katsoi, että 90 artiklan 2 kohdan mukainen kantelu oli jätettävä tutkimatta.

"implisiittinen päätös hylätä [kantelijan] pyyntö luopua kaikista tulevista lääkärintarkastuksista, jotka koskevat hänen kykyään työskennellä komissiossa, ei ole oikeuskäytännössä tarkoitettu kantelijalle vastainen toimi, koska se ei muuta hänen oikeudellista tilannettaan. Pikemminkin [kantelijan] sallittiin pysyä työkyvyttömänä [sic] . Mahdollisuus joutua tulevaisuudessa lääkärintarkastukseen, josta säädetään nimenomaisesti henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 15 artiklassa, ei ole virkamiehelle vastainen toimi.”

7. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija kiisti komission kannan. Ensinnäkin hän katsoi, että komissio oli virheellisesti jättänyt tunnustamatta, että hän oli esittänyt vaatimuksensa työkyvyttömyyslautakunnalle, kuten henkilöstösääntöjen liitteessä II olevassa 3 jaksossa ja 7 artiklassa säädetään. Hän väitti yksityiskohtaisesti, että työkyvyttömyyslautakunta on ainoa elin, joka voi arvioida hänen pysyvää työkyvyttömyyttä koskevan hakemuksensa sisältöä. Hän viittasi erityisesti henkilöstösääntöjen 53 artiklaan, jossa säädetään seuraavaa:

"Virkamies, johon työkyvyttömyyslautakunta toteaa sovellettavan 78 artiklan määräyksiä, siirretään ilman eri toimenpiteitä eläkkeelle sen kuukauden viimeisenä päivänä, jona nimittävä viranomainen toteaa hänen olevan pysyvästi kykenemätön hoitamaan tehtäviään."

8. Näin ollen kantelija katsoi, että komissio oli virheellisesti jättänyt hänen pyyntönsä tutkimatta työkyvyttömyyskomiteassa. Hän kiisti myös komission näkemyksen, jonka mukaan hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemänsä valitus olisi jätettävä tutkimatta.

Tutkimuksen kohde

9. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen seuraavista väitteistä ja väitteistä:

(1) Käsitellessään 90 artiklan 1 kohdan mukaista pyyntöään komissio ei saanut asiaa koskevaa lausuntoa työkyvyttömyyslautakunnalta.

(2) Komissio päätteli virheellisesti, että hänen 90 artiklan 2 kohdan mukaista kanteluaan ei voitu ottaa tutkittavaksi.

Komission olisi korjattava väitetty hallinnollinen epäkohta.

Tiedustelu

10. Oikeusasiamies pyysi 10. toukokuuta 2010 komissiolta lausuntoa kantelusta. Komissio antoi lausuntonsa 13. heinäkuuta 2010. Oikeusasiamies pyysi kantelijaa esittämään huomautuksensa lausunnosta. Kantelija esitti huomautuksensa 22. syyskuuta 2010.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

A. Väite, jonka mukaan komissio ei ole saanut asiaankuuluvaa lausuntoa työkyvyttömyyslautakunnalta ja on virheellisesti päätellyt, että 90 artiklan 2 kohdan mukaista valitusta ei voida ottaa tutkittavaksi

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

11. Kantelija väitti, että se, että komissio ei saanut lausuntoa työkyvyttömyyslautakunnalta käsitellessään hänen työkyvyttömyyden pysyvää tunnustamista koskevaa pyyntöään, oli hallinnollinen epäkohta. Kantelija esitti pyynnön, jotta hänen terveydentilansa säännölliset tutkimukset voitaisiin lopettaa. Hän huomautti, että hänen pyyntönsä oli ilmeisesti käsitellyt vain nimittävä viranomainen ja/tai komission työterveysyksikkö. Hän väitti, että nimittävä viranomainen ja komission työterveysyksikkö eivät ole erikseen eivätkä yhdessä toimivaltaisia päättämään hänen pyyntönsä kohteesta.

12. Komissio totesi lausunnossaan seuraavaa.

13. Mitä tulee ensimmäiseen väitteeseen, jonka mukaan elimen olisi pitänyt aineellisesti päättää kantelijan pysyvän työkyvyttömyyden vaatimuksesta, komissio muistutti, että työkyvyttömyyslautakunta oli 14 päivänä maaliskuuta 2005 myöntänyt kantelijalle työkyvyttömyysaseman ja 23 päivänä toukokuuta 2007 määrittänyt hänen edellytyksensä ammatilliseksi työkyvyttömyydeksi. Työkyvyttömyyslautakunta lakkautettiin sen jälkeen, kun se oli täyttänyt tehtävänsä. Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 15 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Vaikka työkyvyttömyyskorvausta saava entinen virkamies on alle 63-vuotias, toimielin voi määrätä hänet määräajoin lääkärintarkastukseen varmistaakseen, että hän täyttää edelleen korvauksen maksamisen edellytykset."

14. Komissio täsmensi, että se käyttää työterveysyksikköään selvittääkseen, täyttävätkö työkyvyttömyyskorvausta saavat entiset virkamiehet edelleen korvauksen maksamisen edellytykset.

15. Komissio katsoo, että kantelijalla on lääketieteellinen ongelma, joka voi ainakin osittain palautua. Näin ollen toimielin edellyttää henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 15 artiklan mukaisesti, että hänelle tehdään määräajoin lääkärintarkastus, kuten se edellyttäisi kaikilta muilta virkamiehiltä, joilla on samanlainen sairaus.

16. Toisen väitteen osalta komissio totesi, että tutkittavaksi ottamista koskeva kysymys on oikeudellinen kysymys, jota virkamiestuomioistuin voi valvoa henkilöstösääntöjen 91 artiklassa säädetyin edellytyksin. Se ei esittänyt asiasta lisähuomautuksia.

17. Komissio lisäsi, että vaikka henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla katsottiin, ettei valitusta voida ottaa tutkittavaksi, nimittävä viranomainen oli huolellisuusvelvoitteensa mukaisesti kuitenkin toissijaisesti vastannut valituksen asiakysymykseen.

18. Huomautuksissaan kantelija lähinnä pysytti väitteensä.

Oikeusasiamiehen arviointi

19. Tämä kantelu koskee osittain kantelijan toivetta siitä, että komissio lopettaisi hänen säännölliset (tässä tapauksessa vuosittaiset) pyyntönsä lääkärintarkastuksesta hänen terveydentilansa toteamiseksi. Kantajan väitteestä ilmenee, että hänen vaatimuksensa siitä, että hänen työkyvyttömyytensä tunnustettaisiin pysyvästi, on tehty ainakin osittain tätä toivetta silmällä pitäen. Tästä ensimmäisestä kysymyksestä on hyödyllistä tehdä lyhyt johtopäätös seuraavasti.

20. Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 15 artiklassa, sellaisena kuin komissio on sen maininnut, säädetään seuraavaa:

”Kun työkyvyttömyyskorvausta saava entinen virkamies on alle 63-vuotias, toimielin voi määrätä hänet määräajoin lääkärintarkastukseen varmistaakseen, että hän täyttää edelleen korvauksen maksamisen edellytykset.”

21. Komissio katsoi lähinnä, että tämän säännöksen perusteella sillä olisi aina oikeus pyytää määräaikaistarkastuksia. Oikeusasiamies katsoo, että tämä näkemys vaikuttaa oikealta. Kantelijan työkyvyttömyyden tunnustaminen "pysyväksi" (siinä määrin kuin se olisi mahdollista, ks. jäljempänä) ei näin ollen sinänsä vaikuttaisi komission oikeuteen pyytää säännöllisiä (tässä tapauksessa vuosittaisia) lääkärintarkastuksia.

22. Mitä tulee kantelijan ensimmäiseen väitteeseen, jonka mukaan komissio ei kuullut työkyvyttömyyslautakuntaa, kantelija viittasi henkilöstösääntöjen 53 artiklaan, jossa säädetään seuraavaa:

"Virkamies, johon työkyvyttömyyslautakunta toteaa sovellettavan 78 artiklan määräyksiä, siirretään ilman eri toimenpiteitä eläkkeelle sen kuukauden viimeisenä päivänä, jona nimittävä viranomainen toteaa hänen olevan pysyvästi kykenemätön hoitamaan tehtäviään."

23. Henkilöstösääntöjen 78 artikla sisältää työkyvyttömyyskorvauksia koskevat merkitykselliset säännökset.

24. Tässä tutkimuksessa esittämässään lausunnossa komissio välitti lähinnä viestin, jonka mukaan sen jälkeen, kun virkamies on siirretty eläkkeelle työkyvyttömyyden vuoksi, sen työterveysyksikkö tutkii kaikki siihen liittyvät myöhemmät pyynnöt, jotka edellyttävät lääketieteellistä arviointia. Komissio viittasi siihen, että "työkyvyttömyyskomitea" ei ole pysyvä elin, vaan se on perustettu tutkimaan mahdollisia erityisiä työkyvyttömyystapauksia. Näin ollen se näyttää katsovan, että työkyvyttömyyslautakunnan tehtävä rajoittuu mahdollisen työkyvyttömyyden arviointiin vain silloin, kun palveluksessa oleva virkamies saattaa joutua tai haluaa lähteä palveluksesta työkyvyttömyyden vuoksi.

25. Jos oikeusasiamies ymmärtää oikein komission edellä esittämän näkemyksen, se ei sinänsä ole ristiriidassa henkilöstösääntöjen 78 artiklan sanamuodon kanssa. Lisäksi sen näkemys saa jonkin verran tukea asiaa koskevasta oikeuskäytännöstä [2]. Oikeusasiamies toteaa näin ollen, että ensimmäistä väitettä vastaavaa hallinnollista epäkohtaa ei ole ilmennyt.

26. On valitettavaa, ettei komissio ole kantelijalle antamassaan vastauksessa tai tässä tapauksessa antamassaan lausunnossa antanut lisätietoja menettelyistä, joita on noudatettava kantelijaa koskevan tilanteen kaltaisissa tilanteissa, eikä etenkään siitä, voidaanko työkyvyttömyyslautakuntaa tapauksen olosuhteista riippuen pyytää antamaan lausuntonsa myös silloin, kun asianomainen virkamies ei ole enää palveluksessa. Oikeusasiamies ei kuitenkaan katso, että edellä mainittu laiminlyönti olisi käsiteltävässä asiassa johtanut hallinnolliseen epäkohtaan.

27. Toisen väitteen osalta oikeusasiamies on vain yllättynyt siitä, että komissio implisiittisesti toteaa, että ainoastaan virkamiestuomioistuin voi tutkia, voidaanko 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehty kantelu ottaa tutkittavaksi, eikä oikeusasiamies. Oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 8 kohdassa määrätään selvästi, että oikeusasiamies tutkii "yhteisöjen toimielinten ja elinten sekä niiden virkamiesten ja muun henkilöstön välisiä työsuhteita". Perustamissopimuksessa tai perussäännössä ei ole mitään mainintaa edellä mainitusta rajoituksesta, johon komissio viittasi.

28. On myös valitettavaa, että komissio ei ole vastannut 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyn kantelun tutkittavaksi ottamista koskevaan kysymykseen, koska oikeusasiamies pyysi tutkimuksen aloittamista koskevassa kirjeessään komissiota selittämään päätöstään yksityiskohtaisemmin.

29. Kantelijan toisen väitteen sisällön osalta oikeusasiamies muistuttaa, että kantelija esitti henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla pyynnön ja valituksen, jotka koskivat edellä mainittuja säännöllisiä (tässä tapauksessa vuosittaisia) lääkärintarkastuksia ja hänen työkyvyttömyysasemaansa.

30. Mitä tulee komission pyyntöön, että kantelijalle tehtäisiin säännöllisiä lääkärintarkastuksia, oikeusasiamies muistuttaa edellä 22 kohdassa esittämistään havainnoista. Näiden toteamusten perusteella komissio säilyttää oikeudellisen oikeutensa vaatia kantelijaa käymään ajoittain lääkärintarkastuksessa.

31. Päätelmä, jonka mukaan hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemänsä valitus ei sinänsä muuttanut hänen oikeudellista asemaansa ja että se oli näin ollen jätettävä tutkimatta tämän kysymyksen osalta, vaikuttaa näin ollen oikealta.

32. Komissio ei puuttunut kantelijan työkyvyttömyysasemaan. Pikemminkin näyttää siltä, että komissio on - ja oikeusasiamiehen mielestä aivan oikein - yksilöinyt tärkeimmäksi kysymykseksi sen, onko sillä oikeus vaatia kantelijaa käymään määräaikaisissa lääkärintarkastuksissa. Näin ollen vaikuttaa siltä, että siinä ei käsitelty erikseen ja nimenomaisesti kysymystä siitä, voidaanko kantelijan vaatimus pätemättömyyden toteamisesta "pysyvältä pohjalta" ottaa tutkittavaksi.

33. Oikeusasiamies toteaa, että henkilöstösäännöissä ei ilmeisesti tehdä eroa "pysyvän" ja "tilapäisen" työkyvyttömyyden välillä. Henkilöstösääntöjen asiaa koskevissa säännöksissä käytetään ilmaisua "pysyvä kokonaistyökyvyttömyys" kaikissa tapauksissa, joissa asianomainen virkamies päättää työkyvyttömyytensä vuoksi palvelussuhteensa toimielimessä ja saa tästä syystä työkyvyttömyyskorvauksen (liitteessä VII oleva 78 ja 13 artikla). Käsiteltävässä asiassa kysymys "pysyvästä" työkyvyttömyydestä on siis pikemminkin tosiseikkoja ja/tai lääketieteellisiä seikkoja koskeva kysymys kuin kysymys oikeudellisen aseman muuttamisesta. Lisäksi, kuten edellä todettiin, vaikutti siltä, että kantelijan pääväitteen tueksi esitettiin kysymys siitä, että hänen terveydentilaansa ei enää tutkita määräajoin.

34. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komission päätelmä, jonka mukaan kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemää kantelua ei voitu ottaa tutkittavaksi, ei ollut hallinnollinen epäkohta.

C. Päätelmät

Kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies päättelee, että kantelijan väitteitä vastaavia hallinnollisia epäkohtia ei esiintynyt.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 31 päivänä toukokuuta 2011.

[1] http://ec.europa.eu/civil_service/docs/toc100_en.pdf

[2] Asia C-181/03 P, Nardone v. komissio, Kok. 2005, s. I-199.