Asia koski Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) käytäntöä, jonka mukaan hakijat eivät voi hakea useampaan kuin yhteen samanaikaisesti järjestettävään EU:n virkamiesten palvelukseenottokilpailuun, vaikka he täyttäisivät kriteerit. EPSO kieltäytyi antamasta kantelijalle lupaa osallistua kahteen rinnakkaiseen kilpailuun kääntäjien rekrytoimiseksi EU:n toimielimiin eikä selittänyt vakuuttavasti syitä tämän käytännön soveltamiseen.

Oikeusasiamies katsoi, että tämä käytäntö voisi haitata pätevimpien henkilöiden rekrytointia ja että EPSOn olisi näin ollen voitava esittää vakuuttavat perustelut siitä, miksi se soveltaa tätä käytäntöä. Oikeusasiamies katsoi, että jos EPSO´s ei esittänyt tällaisia perusteluja kantelijalle, kyseessä oli hallinnollinen epäkohta. Hän katsoi myös, että käytännön jatkaminen ilman vankkoja perusteluja merkitsisi väistämättä myös hallinnollista epäkohtaa. Tämän vuoksi oikeusasiamies suositteli EPSOlle, että se tarkistaisi välittömästi tätä käytäntöä koskevat toimintaperiaatteensa.

Vastauksena tähän EPSO perusti sisäisen pohdintaryhmän, jonka tehtävänä on tehdä yksityiskohtainen vaikutustenarviointi kaikista tämän alan toimintapoliittisista muutoksista. Arviointi esitetään EPSOn hallintoneuvostolle joulukuuhun 2018 mennessä. Lautakunnan on tehtävä lopullinen päätös. Koska EPSO toimii hänen suosituksensa mukaisesti, oikeusasiamies on päättänyt lopettaa asian käsittelyn.

Asia koski Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) väliaikaisen toimihenkilön koeajan arviointia. Kantelija, joka irtisanottiin koeajan päätyttyä, väitti, että hänen arvioinnissaan oli useita menettelyllisiä puutteita. EASO ei myöskään vastannut hänen EU:n henkilöstösääntöjen nojalla tekemiinsä valituksiin.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja pyysi EASOa vastaamaan kanteluihin. Hän totesi, että EASO oli toteuttanut tarvittavat toimet varmistaakseen kantelijan koeajan puolueettoman arvioinnin ja että se oli kunnioittanut kantelijan oikeutta tulla kuulluksi ennen lopullisen päätöksen tekemistä hänen työsuhteensa jatkamisesta. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn.

EU:n virkamiesten on osoitettava kykynsä työskennellä kolmannella kielellä ennen ensimmäistä ylennystään. Kun EU:n virastossa työskentelevä kantelija ei läpäissyt kolmannen kielen kielitaitokoetta, hän pyysi EPSOa perustelemaan kokeen kirjoituskokeen suhteellisen alhaisen arvosanan ja ilmoittamaan hänelle myös mahdollisista arviointimekanismeista. Hänen mukaansa EPSOn selitykset hänen palkkaluokkansa osalta vaikuttivat epäjohdonmukaisilta, kun taas sen alkuperäinen vastaus uudelleentarkastelumahdollisuuksista oli virheellinen. Kantelijan vaatimuksesta EPSO suostui arvioimaan hänen kirjallisuuskokeensa uudelleen. Toinen arvioija vahvisti alkuperäisen arvosanan.

Oikeusasiamies tutki asiaa. Hän tarkasteli kantelijan testiä sekä kahden arvioijan arviointeja. Oikeusasiamies ei havainnut ilmeistä virhettä tai osoituksia puolueellisuudesta kantelijan kirjallisen kokeen arvioinnissa. Uudelleentarkastelumahdollisuuksia koskevien virheellisten tietojen osalta EPSO myönsi virheensä ja pyysi kantelijalta anteeksi. Oikeusasiamies ei pitänyt lisätutkimuksia tarpeellisina ja päätti asian käsittelyn. Hän ehdotti kuitenkin parannuksia kielitaitokokeisiin osallistujille annettuihin tietoihin menettelystä ja heidän muutoksenhaku- ja muutoksenhakuoikeuksistaan.

Asia koski ECDC:n päätöstä irtisanoa väliaikaisen toimihenkilön sopimus koeajan päätyttyä.

Oikeusasiamies suoritti asiaa koskevan tutkimuksen ja katsoi, että ECDC:n antamat selitykset sen päätöksestä olla pitämättä kantelijaa työelämässä koeajan päättyessä olivat yleisesti ottaen kohtuullisia.

Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että ECDC ei ollut tehnyt kantelijalle ajoissa selväksi, a) että uusien tulokkaiden arviointivuoropuhelussa havaitut ongelmat olivat niin vakavia, että kantelijan sopimuksen irtisanominen oli perusteltua, b) millä aloilla kantelijan olisi parannettava toimintaansa erityisen ja selkeän toimintasuunnitelman avulla. Tämän laiminlyöminen merkitsi hallinnollista epäkohtaa. Lisäksi oikeusasiamies katsoo, että olosuhteissa, joissa EU:n elimellä ei ole riittävästi aikaa arvioida asianmukaisesti väliaikaisen toimihenkilön työtä tai joissa väliaikaisella toimihenkilöllä ei ole ollut riittävää tilaisuutta korjata puutteita hänen suorituksissaan, olisi hyvä hallinto tutkia, onko olemassa "poikkeuksellisia olosuhteita", jotka oikeuttavat koeajan pidentämisen. Koska asiakirja-aineistossa ei ole näyttöä siitä, että ECDC olisi vakavasti tutkinut mahdollisuutta pidentää kantelijan koeaikaa, oikeusasiamies teki vastaavan parannusehdotuksen tulevaisuutta varten. Lopuksi, koska on hyvän hallinnon mukaista pyytää anteeksi mahdollisia huonoja käytäntöjä, oikeusasiamies katsoo, että ECDC:n olisi tunnustettava virheensä tämän tapauksen käsittelyssä ja pyydettävä kantelijalta anteeksi näitä virheitä.

Asia koski komission päätöstä muuttaa alkuperäistä ehdotustaan, joka koski Yhdistyneen kuningaskunnan eläkejärjestelmässä karttuneiden kantelijan eläkeoikeuksien siirtämistä EU:n eläkejärjestelmään.

Komissio väitti, että sen oli muutettava alkuperäistä ehdotustaan, koska se perustui yleisiin täytäntöönpanosäännöksiin, jotka olivat jo vanhentuneita ehdotuksen tekohetkellä. Komission tarkistettu ehdotus, joka oli kantelijan kannalta epäedullisempi, perustui alkuperäisen ehdotuksen antamispäivänä voimassa olleisiin tarkistettuihin yleisiin täytäntöönpanosäännöksiin. Kantelija väitti, että komission olisi noudatettava hänen ensimmäistä ehdotustaan, jonka hän oli jo hyväksynyt.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että unionin yleinen tuomioistuin oli katsonut, että komissiolla ei ollut oikeudellista velvollisuutta tehdä ehdotuksia unionin eläkejärjestelmän ulkopuolella hankittujen eläkeoikeuksien siirtämisestä ja että itse asiassa tällaisten siirrettyjen eläkeoikeuksien arvo voitiin määrittää vasta siirron jälkeen. Itse asiassa komissio on ottanut tämän käytännön käyttöön yksinkertaisesti tiedottaakseen virkamiehilleen paremmin siitä, mitä he voivat odottaa, kun he todella päättävät pyytää eläkeoikeuksiensa siirtämistä EU:n eläkejärjestelmään.

Oikeusasiamies päätti kantelun käsittelyn ja totesi, ettei komissio ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Tapaus koski OLAFin toimia saatuaan väärinkäytösten paljastamista koskevan raportin, jossa Euroopan lentoturvallisuusviranomainen (EASA) yhdistettiin väitettyyn ilmailun turvatarkastusraportin manipulointiin. Alustavan arvioinnin jälkeen oikeusasiamies oli huolissaan OLAFin päätöksestä hylätä tapaus ja palauttaa asia EASAn käsiteltäväksi, vaikka väärinkäytösten paljastaja oli tietoisesti päättänyt antaa kertomuksensa OLAFille EASAn sijaan. Oikeusasiamies katsoi alustavasti, että tällainen päätös voisi vaikuttaa kielteisesti väärinkäytösten paljastamista koskevien säännösten tehokkuuteen yleensä. Siksi hän päätti tutkia asiaa.

Tutkittuaan OLAFin asiakirjat oikeusasiamies totesi, että OLAF oli harkinnut asianmukaisesti tutkimuksen aloittamista. Kävi myös ilmi, että OLAF ei ollut itse asiassa lopettanut asian käsittelyä vaan oli pyytänyt EASAa tutkimaan asian ja raportoimaan tutkimuksensa tuloksista. Lisäksi OLAF oli varannut itselleen oikeuden aloittaa muodollinen tutkinta myöhemmässä vaiheessa. Tätä taustaa vasten oikeusasiamies totesi, että OLAF oli käsitellyt asianmukaisesti kantelijan väärinkäytösten paljastamista koskevaa kertomusta. Oikeusasiamies totesi, että OLAFin olisi pitänyt ilmoittaa kantelijalle selkeämmin, että asian saattaminen EASAn käsiteltäväksi ei tarkoita sitä, että OLAF ei ryhtyisi asiassa lisätoimiin. Hän esitti tältä osin vielä yhden huomautuksen.

Asia koski kantelijan erottamista Euroopan unionin poliisioperaation henkilöstön jäsenenä ja hänen myöhempää pyyntöään saada tutustua hänen henkilökansioonsa sisältyviin asiakirjoihin.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että kantelijan irtisanominen oli laillista. Hän totesi kuitenkin myös, että operaation olisi pitänyt odottaa kantelijan tilannetta koskevan sisäisen uudelleentarkasteluprosessin loppuunsaattamista ennen kantelijan erottamista. Oikeusasiamies katsoi sen vuoksi aiheelliseksi pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ratkaisuehdotuksessa maksamaan kantelijalle vastikkeetta korvauksen operaation tekemistä virheistä. EUH hyväksyi ehdotuksen ja tarjoutui maksamaan ilmaiseksi 2000 euroa.Kantelija ei hyväksynyt tarjousta. Oikeusasiamies katsoi, että EUH:n tarjoama määrä oli asianmukainen ja että sen vuoksi ei ollut perusteita jatkaa asian tämän näkökohdan tutkimista.

Mitä tulee kantelijan oikeuteen tutustua henkilökansioonsa, oikeusasiamies totesi, ettei EUH:ssa ollut ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

EU:n toimielimet ovat 1. tammikuuta 2014 alkaen olleet velvollisia ottamaan käyttöön väärinkäytösten paljastajia koskevat sisäiset säännöt, jotka koskevat väärinkäytösten paljastajien suojelua, tietojen antamista heille ja menettelyä, jolla käsitellään väärinkäytösten paljastajien tekemiä valituksia siitä, miten heitä on kohdeltu. Oikeusasiamies käynnisti Euroopan parlamentille, Euroopan komissiolle, Euroopan unionin neuvostolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle osoitetun oma-aloitteisen tutkimuksen sen varmistamiseksi, että EU:n hallinto tekee kaiken voitavansa kannustaakseen vakavista väärinkäytöksistä tai rikkomuksista tietoisia henkilöitä puhumaan.

Oikeusasiamies on pettynyt kuullessaan tutkimuksistaan, että tähän mennessä vain kaksi kyseisistä yhdeksästä toimielimestä on antanut tarvittavat säännöt. Toimielinten vastaukset osoittavat, että on tehtävä paljon enemmän sen osoittamiseksi yleisölle ja mahdollisille väärinkäytösten paljastajille, että EU:n toimielimet suhtautuvat myönteisesti väärinkäytösten paljastamiseen ja kannustavat väärinkäytösten paljastajia etenemään asiassa, että väärinkäytösten paljastajia suojellaan sen toimielimen kielteisiltä toimilta, jossa he työskentelevät, ja että heidän raportointinsa johtaa asianmukaiseen tutkintaan. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn edelleen parantamista koskevilla suuntaviivoilla ja kannustaa toimielimiä pyrkimään saattamaan keskustelunsa päätökseen toimielinten välisellä tasolla mahdollisimman pian ja hyödyntämään tässä prosessissa esimerkkiä oikeusasiamiehen omista väärinkäytösten paljastamista koskevista sisäisistä säännöistä. Oikeusasiamies kiittää myös komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta niiden tähänastisesta edistymisestä tässä asiassa.

Kansalaisjärjestö on tehnyt kantelun, joka koskee sitä, miten Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on käsitellyt niin sanotusta pyöröovitilanteesta aiheutunutta mahdollista eturistiriitaa.

Oikeusasiamies käynnisti tutkinnan väitteestä, jonka mukaan EFSA ei ole asianmukaisesti ratkaissut mahdollista eturistiriitaa, joka on syntynyt, kun sen entinen työntekijä on siirtynyt yksityissektorille, eikä asiaa koskevia väitteitä.

Kantelusta tekemänsä tutkinnan perusteella oikeusasiamies laati EFSA:lle kolme suositusluonnosta. Yksityiskohtaisessa lausunnossaan EFSA väitti noudattaneensa oikeusasiamiehen suositusluonnoksia.

Päätöksessään, jolla asian käsittely päätettiin, oikeusasiamies totesi seuraavaa:

i) EFSA on ryhtynyt toimiin vahvistaakseen sääntöjään ja menettelyitään työsuhteessa olevien työntekijöiden tulevia "pyöröovityyppisiä" työpaikkoja koskevien neuvottelujen osalta ja edellyttääkseen, että työsuhteessa olevat työntekijät julkistavat ne viipymättä. Koska EFSA kuitenkin epäasianmukaisesti rajoitti sitä, mikä tällaisissa olosuhteissa voidaan lukea mahdolliseksi eturistiriidaksi, oikeusasiamies katsoi, että EFSA hyväksyi oikeusasiamiehen ensimmäisen suositusluonnoksen vain osittain.

ii) EFSA ei asianmukaisesti myöntänyt, että se oli jättänyt noudattamatta asiaan kuuluvia menettelysääntöjä, kun se ei ollut suorittanut riittävän perusteellista arviota nyt tarkasteltavassa tapauksessa ilmenneestä mahdollisesta eturistiriidasta ja kun se näin oli jättänyt oikeusasiamiehen toisen suositusluonnoksen panematta täytäntöön.

iii) EFSA on ryhtynyt toimiin varmistaakseen, että jos vastaava tapaus tulevaisuudessa ilmenee, se a) hankkii riittävät tiedot, mukaan luettuna vähintään asianmukaisen selvityksen EFSA:ssa hoidetuista tehtävistä, tarkan kuvauksen ehdotetusta uudesta työtehtävästä sekä tiedot mahdollisista uuden ja vanhan työpaikan välisistä yhteyksistä, b) suorittaa mahdollisimman perusteellisen arvioinnin ja c) kirjaa arviointinsa tulokset asianmukaisesti. Näin EFSA on hyväksynyt ja pannut täytäntöön oikeusasiamiehen kolmannen suositusluonnoksen.

Parantaakseen lisäksi ensimmäisen suositusluonnoksen täytäntöönpanoa oikeusasiamies esitti neljä lisähuomautusta, joilla se kehotti EFSA:ta harkitsemaan lisämuutoksia menettelyihinsä ja sääntöihinsä.

Vuonna 2001 EU:n edustuston päällikkö valtuutti kolme paikallista toimihenkilöä työskentelemään osa-aikaisesti. Kyseiset kolme paikallista toimihenkilöä pyysivät vuonna 2009 edustuston päälliköltä osa-aikatyötä koskevan luvan jatkamista. Heidän pyyntönsä hylättiin. Poikkeuksellisesti pidennys myönnettiin vain vuoden 2010 loppuun saakka. Kantelussaan Euroopan oikeusasiamiehelle he väittivät lähinnä, että Euroopan ulkosuhdehallinto, jäljempänä 'EUH', ei esittänyt vakuuttavia syitä päätökselleen evätä heiltä lupa osa-aikatyöhön.

Oikeusasiamiehen tutkimus aloitettiin alun perin Euroopan komissiota vastaan. Toimivallan siirron jälkeen Euroopan ulkosuhdehallinnosta (EUH) tuli 1. tammikuuta 2011 toimivaltainen elin käsittelemään kaikki EU:n edustustojen henkilöstöä koskevat päätökset. Näin ollen EUH korvasi komission tässä tutkimuksessa.

Lausunnossaan EUH selitti, ettei se voinut laajentaa kolmelle paikalliselle toimihenkilölle myöntämäänsä lupaa tehdä osa-aikatyötä seuraavista syistä: i) paikallisessa lainsäädännössä ei säädetä osa-aikatyön myöntämistä koskevasta yleisestä käytännöstä eikä asiaa koskevia sitovia säännöksiä ole; ii) paikallisia toimihenkilöitä koskevat EU:n erityissäännöt eivät sisällä säännöksiä osa-aikatyön myöntämisestä; ja iii) ei ole olemassa yksikön etua, joka mahdollistaisi osa-aikatyön.

Oikeusasiamies piti perusteettomana sitä, että EUH kieltäytyi jatkamasta kolmen paikallisen toimihenkilön lupaa työskennellä osa-aikaisesti. Hänen mukaansa osa-aikatyö oli ainakin paikallisessa lainsäädännössä sallittu yleinen vaihtoehto. Vaikka paikallisessa lainsäädännössä ei ole yleisiä "sitovia säännöksiä" siitä, että osa-aikatyö olisi myönnettävä pakollisesti pyynnöstä, työsopimusten osapuolet voivat vapaasti neuvotella ja sallia tällaisen mahdollisuuden. Vaikka paikallisia toimihenkilöitä koskevissa unionin erityissäännöissä ei säädetäkään osa-aikatyöstä, niissä ei kuitenkaan kielletä sopimasta tällaisesta järjestelystä. Lopuksi oikeusasiamies muistutti asiaa koskevista Kansainvälisen työjärjestön säännöistä, joissa kaikissa tunnustetaan osa-aikatyö asianmukaiseksi työmuodoksi työntekijöille, joilla on perhevelvoitteita.

Oikeusasiamies esitti aluksi EUH:lle ehdotuksen sovintoratkaisuksi ja sen jälkeen suositusluonnoksen. Suositusluonnoksensa jälkeen EUH selitti, miksi oli yksikön edun mukaista hylätä kantelijoiden pyynnöt. Lisäksi EUH ilmoitti oikeusasiamiehelle aloittaneensa uudelleen keskustelut komission kanssa mahdollisuudesta myöntää paikallisille toimihenkilöille lupia osa-aikatyöhön. Oikeusasiamies hyväksyi tämän selityksen ja katsoi, että EUH on toteuttanut riittävät toimenpiteet suositusluonnoksensa täytäntöönpanemiseksi. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn.