tehty Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 4 artiklan 1 kohdan ^{mukaisesti [1]}

Kantelun tausta

1. Toukokuussa 2024 tuli voimaan kriittisiä raaka-aineita koskeva laki [2]. Tällä EU:n asetuksella pyritään varmistamaan sellaisten keskeisten mineraalien ja materiaalien turvattu ja kestävä saatavuus, joilla on suuri taloudellinen merkitys ja merkittävä toimitusriski ja jotka ovat ratkaisevan tärkeitä digitaalisen, vihreän ja puolustusteknologian kannalta.

2. Tietyt kaivos-, jalostus- ja kierrätyshankkeet voidaan kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen nojalla tunnustaa ”strategisiksi hankkeiksi” [3], mikä tarkoittaa, että nämä hankkeet saavat ensisijaisen aseman, joka edellyttää, että kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet toteuttavat kyseisten hankkeiden lupamenettelyyn liittyvät hallinnolliset tai oikeudelliset menettelyt mahdollisimman nopeasti. 

3. Jotta kriittisiä raaka-aineita koskevat hankkeet voidaan nimetä strategisiksi hankkeiksi, niiden on täytettävä tietyt kriteerit.[4] Niiden on esimerkiksi i) edistettävä merkittävästi EU:n strategisten raaka-aineiden toimitusvarmuutta, ii) oltava toteutettavissa kohtuullisessa ajassa ja iii) toteutettava kestävällä tavalla, mikä tarkoittaa, että hankkeiden toteuttajien on seurattava, ehkäistävä ja minimoitava hankkeensa ympäristölle tai yhteiskunnalle haitallisia vaikutuksia.

4. Euroopan komissio tekee päätökset strategisen hankkeen aseman nimeämisestä kuultuaan jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuvaa ”kriittisiä raaka-aineita käsittelevää toimikuntaa”.

5. Komissio julkaisi toukokuussa 2024 ensimmäisen hakumenettelyn kriittisiä raaka-aineita koskevien hankkeiden tunnustamiseksi kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen mukaisiksi strategisiksi hankkeiksi.[5] Maaliskuussa 2025 komissio nimesi strategisiksi hankkeiksi 47 hanketta EU:ssa.[6] Kesäkuussa 2025 komissio nimesi strategisiksi hankkeiksi 13 hanketta, jotka sijaitsevat EU:n ulkopuolisissa maissa, mukaan lukien litiumin louhintahanke, joka sijaitsee Jadarin laaksossa Serbiassa.[7]

6. Heinä- ja syyskuussa 2025 kantelijat esittivät komissiolle kaksi toisistaan riippumatonta pyyntöä [8] saada tutustua asiakirjoihin ja pyysivät, että Jadar-hanketta koskevalle hakemukselle myönnettäisiin strateginen asema kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen nojalla.

7. Komissio yksilöi seitsemän asiakirjaa eli hakemuslomakkeen ja kuusi todentavaa asiakirjaa [9], jotka asianomainen yritys, jäljempänä ’hankkeen toteuttaja’, oli toimittanut sille. Komissio kieltäytyi antamasta asiakirjoja kokonaisuudessaan yleisön tutustuttavaksi vedoten tarpeeseen suojella yleistä etua puolustus- ja sotilasasioissa ja EU:n rahoitus- ja talouspolitiikassa [10] sekä tarpeeseen suojella kaupallisia etuja [11] ja viittasi yleiseen olettamaan, jonka mukaan tietoja ei ilmaista.

8. Syys- ja marraskuussa 2025 kantelijat pyysivät komissiota tarkistamaan päätöksiään (esittämällä uudistettuja pyyntöjä), kyseenalaistamaan asiakirjoihin sisältyvien tietojen arkaluonteisuuden ja väittämään, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista.

9. Kantelija asiassa 3164/2025/PVV(MIG) katsoi erityisesti, että koska strategiset hankkeet ovat julkisesti rahoitettuja, nopeutettuja ja niille on myönnetty sääntelyyn liittyviä erioikeuksia, on yleisen edun mukaista tietää, miten ne arvioidaan ja valitaan.

10. Lisäksi kantelija katsoi, että asiakirjat sisältävät todennäköisesti ympäristötietoja, myös päästöjä koskevia tietoja, joiden osalta yleinen etu olisi asetettava kaupallisten tietojen luottamuksellisuuden edelle. Tältä osin kantelija väitti myös, että koska hanke oli jaettu useisiin riippumattomiin yksiköihin, sen kokonaisvaikutusta oli vaikea ymmärtää ja se saattoi olla aliedustettuna hankehakemuksessa. Lisäksi kantelija väitti, että hanketta varten oli toteutettu etsintä- ja testausharjoituksia, jotka eivät olleet sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisia. Lopuksi kantelija totesi, että henkilöitä, jotka haluavat protestoida litiumin louhintaa vastaan Serbiassa, uhkailtiin ”ilmastolla”, ja viittasi komission vuoden 2024 kertomukseen, jossa todettiin, että mielenosoittajia oli pidätetty, kotietsintöjä, mustamaalauskampanjoita ja strategisia häirintätarkoituksessa nostettuja kanteita (”SLAPP-kanteet”)[12].

11. Kantelija väitti myös, että komissio ei ollut selittänyt riittävästi syitä, joiden vuoksi se päätti nimetä kyseisen hankkeen kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen mukaiseksi strategiseksi hankkeeksi. Tämä heikentää hänen mukaansa muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta, mukaan lukien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden oikeutta hakea muutosta ympäristöasioita koskeviin hallinnollisiin päätöksiin Århusin yleissopimuksen mukaisesti [13].

12. Vastaavasti kantelija asiassa 243/2026/NH huomautti, että kyseinen hankkeen toteuttaja on ollut eri hankkeiden ympäristövaikutusten tarkastelun kohteena maailmanlaajuisesti. Hän ilmaisi huolensa siitä, että Jadarin laakson onnettomuuden sattuessa mahdollinen veden saastuminen voi vaikuttaa naapurimaihin eli Kroatiaan, Romaniaan ja Bulgariaan. Hän viittasi myös siihen, että paikallisyhteisö vastusti Jadar-hanketta, ja korosti, että on tärkeää varmistaa, että hankkeen tavoitteet ovat johdonmukaisia kestäviä raaka-aineita, akkujen arvoketjuja ja sähköajoneuvoja koskevasta EU:n ja Serbian strategisesta kumppanuudesta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan tavoitteiden kanssa. [14] Kantelijan mukaan hankkeen toteuttaja on myös sotilastarvikkeiden viejä Serbiasta, ja litiumin käyttö EU:n sotilaallisiin tarkoituksiin heikentäisi hänen mielestään Serbian puolueettomuutta.

13. Kun kantelijat eivät saaneet komissiolta uudistettua vastausta asetetussa määräajassa (jota pidetään implisiittisenä kielteisenä vastauksena [15]), he kääntyivät oikeusasiamiehen puoleen ja esittivät huolensa siitä, että komissio oli käsitellyt heidän tutustumispyyntönsä myöhässä ja kieltäytynyt luovuttamasta kyseisiä asiakirjoja.

Tutkimus

14. Oikeusasiamies käynnisti kaksi tutkimusta, jotka koskivat komission implisiittistä kieltäytymistä antamasta asiakirjaa yleisön tutustuttavaksi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla.

15. Oikeusasiamies oli jo todennut strategisen tutkimuksen ^[16] yhteydessä, että komission järjestelmälliset viivästykset asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelyssä ovat hallinnollisia epäkohtia.^[17] Vaikka oikeusasiamies piti valitettavana, että komission vastaukset kantelijoiden uudistettuihin pyyntöihin viivästyivät, hän ei käynnistänyt tutkimusta viivästymisen syistä näissä erityistapauksissa. Oikeusasiamies on kuitenkin tietoinen siitä, että komissiolle aiheutuu edelleen viivästyksiä asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelyssä, ja hän seuraa asiaa tiiviisti hänelle toimitettujen kantelujen perusteella.

16. Ensimmäisenä vaiheena tutkimuksissa oikeusasiamies pyysi komissiota antamaan nimenomaisen vahvistavan päätöksen kussakin tapauksessa.

17. Kun viivästys jatkui, oikeusasiamiehen tutkintaryhmä tutki kyseiset asiakirjat.

18. Komissio antoi kummassakin tapauksessa vahvistavan päätöksen maalis- ja huhtikuussa 2026. Se pysyi kannassaan, jonka mukaan oikeus tutustua asian kannalta merkityksellisiin asiakirjoihin oli evättävä kokonaisuudessaan, vedoten tarpeeseen suojella asianomaisen hankkeen toteuttajan kaupallisia etuja ja vedoten yleisen salassapitoolettaman soveltamiseen.

19. Komissio ei enää tukeutunut puolustus- ja sotilasasioita sekä EU:n rahoitus- ja talouspolitiikkaa koskevan yleisen edun suojaamista koskeviin poikkeuksiin.

20. Kantelijat olivat edelleen tyytymättömiä myönnettyyn tutustumisoikeuteen. Oikeusasiamiehen tutkintaryhmä jatkoi näin ollen asiakirjojen tarkastusta.

Oikeusasiamiehelle esitetyt väitteet

21. Komissio totesi vahvistavissa päätöksissään, että asiakirjat ovat osa hyväksyttyä hakemusta kriittisiä raaka-aineita koskevan hankkeen tunnustamiseksi kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen mukaiseksi strategiseksi hankkeeksi. Se selitti, että päättäessään tämän aseman myöntämisestä sen on arvioitava, täyttääkö kyseinen hanke asiaankuuluvat hyväksymisperusteet, jotka ovat luonteeltaan teknisiä ja koskevat esimerkiksi hankkeen kykyä edistää merkittävästi strategisten raaka-aineiden tarjontaa EU:ssa, sen teknistä toteutettavuutta, sen odotettua tuotantomäärää sekä sen kestävyyttä ja ympäristövaikutuksia. Tämä tarkoittaa, että hankehakemuksissa on oltava kattavat tekniset tiedot, mukaan lukien todisteet kunkin hyväksymisperusteen täyttymisestä, hankkeen toteuttamisaikataulu ja liiketoimintasuunnitelma, jossa arvioidaan hankkeen taloudellista elinkelpoisuutta.

22. Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että julkistamatta jättämistä koskevaa yleistä olettamaa, jonka EU:n tuomioistuimet ovat tunnustaneet EU:n julkisten hankintojen yhteydessä toimitettujen tarjousten (joihin tyypillisesti sisältyy tekninen, taloudellinen ja rahoituksellinen tarjous) sisältämien asiakirjojen osalta, sovelletaan analogisesti.

23. Komissio totesi erityisesti, että tämän yleisen olettaman taustalla on tarve säilyttää hankintamenettelyihin osallistuvien talouden toimijoiden vääristymätön kilpailu ja oikeutetut edut ja että samanlaisia näkökohtia voidaan soveltaa strategisen hankkeen asemaa koskeviin hakemuksiin. Se väitti, että tämä asema merkitsee etuoikeutettua markkina-asemaa ja että hakijoiden on ”osoitettava erityisasiantuntemuksensa ja yksilöllinen houkuttelevuutensa, joka on kaupallisessa yhteydessä luonteeltaan kilpailullista, riippumatta siitä, että asema voidaan myöntää määrittelemättömälle määrälle hakijoita yhden ainoan ehdotuspyynnön yhteydessä”. Komissio totesi myös, että tällaisissa hakemuksissa on tietoja hankkeen toteuttajan alakohtaisesta asiantuntemuksesta, liikesuhteista ja hankkeen kehittämisessä käytetystä innovatiivisesta lähestymistavasta ja että ilmoittaminen paljastaisi hankkeen toteuttajan käyttämän menetelmän hakemuksensa jäsentämisessä sekä mahdolliset erottamistekijät/yksilöllisyydet, jotka voisivat olla kilpailuetu.

24. Komissio väitti, että tällaiset tiedot ovat arkaluonteisia ja niillä on merkittävää kaupallista arvoa, koska kilpailijat voisivat käyttää niitä omaksi edukseen sekä kaupallisen toimintansa osalta yleensä että kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen mukaisen strategisen hankkeen asemaa koskevan hakemuksen yhteydessä. Komissio lisäsi, että kriittisten raaka-aineiden markkinoille on ominaista suuri keskittyminen ja suuri volatiliteetti, joten hankkeen toteuttajan teknistä asiantuntemusta ja liiketoimintastrategiaa koskevien tietojen julkistaminen voi aiheuttaa merkittävää haittaa sen kaupallisille eduille.

25. Ylivoimaisen yleisen edun olemassaolon osalta komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan julkistaminen varmistaisi avoimuuden ja demokraattisen valvonnan sen suhteen, miten strategisia hankkeita arvioidaan ja valitaan liian yleisluontoisina.

26. Ympäristötietojen osalta komissio katsoi, että asiakirjat eivät sisällä tietoja, joita voitaisiin kohtuudella pitää ”ympäristöön joutuneisiin päästöihin liittyvinä tietoina”, koska asiaankuuluvat tiedot eivät olleet ”määritettyjä – eivätkä siten hypoteettisia – tällaisten mahdollisten päästöjen tyypin, keston tai määrän osalta”. Arvioidessaan hakemusta kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen nojalla komissio tekee kokonaisarvioinnin siitä, toteutetaanko hanke kestävällä tavalla, mutta hankkeen konkreettinen ja kestävä toteuttaminen riippuu siitä, miten toimivaltaiset kansalliset viranomaiset arvioivat sen ympäristövaikutukset, koska ainoastaan kansallisella lupamenettelyllä voidaan varmistaa, että kriittisiä raaka-aineita koskevat hankkeet ovat turvallisia ja turvallisia ja täyttävät ympäristövaatimukset. Näin ollen hankkeen tunnustaminen strategiseksi hankkeeksi kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen nojalla ei vaikuta EU:n, kansallisen tai kansainvälisen oikeuden nojalla sovellettaviin vaatimuksiin [18].

27. Riidanalaisesta hankkeesta komissio totesi, että sen strategista asemaa koskevan hakemuksen jättämisajankohtana useita ympäristölupia oli vielä vireillä. Näin ollen mitään asiakirjoissa mahdollisesti olevia viittauksia mahdollisiin päästöihin ei voida pitää ”todellisina tai ennakoitavissa olevina”. Komissio katsoi myös, että vastaavia näkökohtia voidaan soveltaa muihin ympäristötietoihin kuin päästöjä koskeviin tietoihin, joita asiakirjat saattavat sisältää. Se päätteli, että tällaisten tietojen julkinen saatavuus ei tukisi kantelijoiden uudistetuissa hakemuksissaan esittämiä väitteitä. Tämä tavoite ei myöskään menisi hankkeen toteuttajan kaupallisten etujen suojaamistarpeen edelle.

28. Mitä tulee muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta koskevaan yleiseen etuun, komissio väitti, että kansalaisjärjestön intressi tutustua asiakirjaan Århusin kehyksen mukaisen sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön esittämistä varten on yksityinen eikä yleinen etu. Komissio lisäsi, että määräaika tällaisen pyynnön esittämiselle (siltä osin kuin on kyse kyseessä olevan hankkeen nimeämisestä strategiseksi hankkeeksi) on jo päättynyt.

29. Asiassa 3164/2025/PVV(MIG) kantelija väitti asiakirjoihin tutustumista koskevasta pyynnöstä tehtyä komission vahvistavaa päätöstä koskevissa huomautuksissaan, että yleisen salassapito-olettaman käyttö on perusteetonta, koska julkisen hankintamenettelyn ja kriittisiä raaka-aineita koskevan säädöksen mukaisen kriittisiä raaka-aineita koskevien hankkeiden strategisiksi hankkeiksi tunnustamista koskevan menettelyn menettelyyhteys on erilainen. Kantelija väitti erityisesti, että ensin mainittuun liittyy kaupallisesti kontradiktorinen toimintaympäristö, kun taas jälkimmäisen tarkoituksena on todistaa, että hankkeet täyttävät sääntelyvaatimukset, joten tietojen ilmaisemisen riski on olennaisesti erilainen.

30. Lisäksi kantelija väitti, että tietyt asiakirjoissa olevat tiedot eivät selvästikään ole kaupallisesti arkaluonteisia, kuten hankkeen toteutusaikataulu, yleiset kestävyyssitoumukset ja tosiasialliset kuvaukset hankkeen sijainnista, laajuudesta ja sääntely-yhteydestä. Hänen mukaansa tällaista tietoa paljastetaan rutiininomaisesti esimerkiksi lupamenettelyissä ja ympäristövaikutusten arvioinneissa.

31. Kantelija väitti myös, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista. Hän totesi, että kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen nojalla strategiseksi hankkeeksi nimetyt hankkeet hyötyvät merkittävästä taloudellisesta edusta, kuten julkisen rahoituksen saatavuudesta, ja toisti, että yleisöllä on oikeus tietää, millä perusteella etuja, etuoikeuksia ja resursseja jaetaan. Hän lisäsi, että riidanalaisella hankkeella on suora vaikutus paikallisyhteisöihin, joilla on laillinen ja oikeudellisesti suojattu oikeus tietää niiden toimien aikataulu, jotka voivat vaikuttaa niiden ympäristöön, omaisuuteen ja elinkeinoihin. Lisäksi kantelija väitti, että hanke aiheuttaa poikkeuksellista julkista kiistaa, koska se on aiheuttanut oikeudenkäyntejä, protesteja, parlamentaarista valvontaa ja diplomaattisia toimia korkeimmalla tasolla, ja että vahingon vaaraa ei ole, koska se on tällä hetkellä keskeytetty.

32. Ympäristötiedon saatavuuden osalta kantelija piti komission perusteluja ristiriitaisina. Hän totesi erityisesti, että kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen mukaisiin hyväksymiskriteereihin sisältyy nimenomaisesti kestävyys ja ympäristövaikutusten käsittely, ja väitti, että jos merkitykselliset tiedot eivät ole riittävän vakuuttavia julkistettavaksi, niiden on oltava yhtä lailla riittämättömiä, jotta niihin voitaisiin vedota strategisen hankkeen aseman myöntämiseksi. Tässä tapauksessa komission olisi selitettävä, millä todisteilla se on myöntänyt tämän aseman. Jos komissiolla on epäilyksiä asiakirjojen sisältämien ympäristötietojen paikkansapitävyydestä tai täydellisyydestä, se olisi itse asiassa huolissaan kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen mukaisen arviointinsa luotettavuudesta ja siten ilmaisemista koskevasta vahvasta yleisestä edusta.

33. Kantelija totesi muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa, että asiakirjat voivat olla merkityksellisiä muiden oikeussuojakeinojen kuin Århusin kehyksen mukaisen sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön kannalta, mukaan lukien kanteet kansallisissa tuomioistuimissa, EU:n ympäristölainsäädännön mukaiset menettelyt ja luvan myöntämispäätösten riitauttaminen. Kantelija hylkäsi myös komission näkemyksen, jonka mukaan tämä väite havainnollistaa yksityistä etua, ja totesi, että muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioissa tunnustetaan yleiseksi eduksi.

34. Kantelija asiassa 243/2026/NH totesi, että tarkasteltavana olevan kaltainen monimutkainen kaivoshanke voi vaikuttaa ympäristöön, vesihuoltoon, biologiseen monimuotoisuuteen, perintöön ja paikallisyhteisöön. Hän katsoi, että komissio ei ollut ottanut näitä huolenaiheita riittävästi huomioon, kun se nimesi hankkeen strategiseksi hankkeeksi kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen nojalla, ja toisti, että hankkeen toteuttajan ympäristövaikutuksia tarkastellaan jo nyt eri hankkeissa eri puolilla maailmaa. Lisäksi kantelija väitti, että hankkeen hakemuksen julkistaminen kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen nojalla antaisi yleisölle mahdollisuuden arvioida hankkeen luonnetta ja hälventää mahdolliset korruptioepäilyt.

35. Molemmissa tapauksissa kantelijat hylkäsivät komission kannan, jonka mukaan poikkeusta sovelletaan kaikkiin asiakirjoihin ja että osittainen tutustumisoikeus ei ollut mahdollinen.

Oikeusasiamiehen arvio, joka johti suositukseen

36. Aiheiden päällekkäisyyden vuoksi oikeusasiamies päätti käsitellä nämä kantelut yhdessä ja antaa yhden suosituksen.

37. EU:n toimielimet voivat kieltäytyä antamasta asetuksen 1049/2001 nojalla pyydettyä asiakirjaa yleisön tutustuttavaksi, jos on olemassa kohtuudella ennakoitavissa oleva ja muu kuin hypoteettinen riski siitä, että asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisia etuja. Unionin toimielimet eivät kuitenkaan voi vedota tarpeeseen suojella kaupallisia etuja pelkästään siksi, että tiedot liittyvät yritykseen tai sen liikesuhteisiin. Poikkeuksen tarkoituksena on suojata kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, kuten yrityksen liiketoimintastrategiaan tai erityiseen taitotietoon liittyviä tietoja.[19] Näin ollen EU:n toimielinten on tähän poikkeukseen vedotessaan selitettävä, miten tietojen ilmaiseminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa kyseessä olevia oikeutettuja kaupallisia etuja.[20]

38. Käsiteltävässä asiassa komissio vetosi tarpeeseen suojella asianomaisen hankkeen toteuttajan kaupallisia etuja ja väitti, että riidanalaisiin asiakirjoihin voitiin soveltaa yleistä salassapitoolettamaa. Jos näin on, asianomaisen unionin toimielimen ei tarvitse tutkia kyseisiä asiakirjoja erikseen eikä selittää konkreettista vahinkoa, joka niiden sisällön ilmaisemisesta aiheutuisi. Se voi pikemminkin olettaa, että koska asiakirjat kuuluvat tiettyyn asiakirja-aineistoon tai asiakirjaryhmään, niiden on pysyttävä kokonaisuudessaan luottamuksellisina.

Yleisestä olettamuksesta, jonka mukaan tietoja ei ilmaista

39. Komissio katsoi, että yleistä olettamaa, jonka mukaan tarjoajien tarjousten ilmaiseminen julkisissa hankintamenettelyissä vahingoittaisi asianomaisten tarjoajien kaupallisia etuja, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat sen tunnustaneet, voitiin soveltaa analogisesti asiakirjoihin, jotka liittyvät kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen mukaisten kriittisiä raaka-aineita koskevien hankkeiden nimeämiseen ”strategisiksi hankkeiksi”.

40. Komissio väitti lähinnä, että strategisen hankkeen asemaa koskevan hakemuksen voidaan katsoa sisältävän arkaluonteisia kaupallisia tietoja, joita kilpailijat voisivat käyttää omien hankehakemustensa yhteydessä, mikä vääristäisi kilpailua myöhemmissä menettelyissä ja heikentäisi hakemuksen tehneen hankkeen toteuttajan perusteltua luottamusta.

41. Komission kanta ei ole vakuuttava. Erityisesti julkinen hankintamenettely on luonteeltaan erilainen kuin prosessi sen määrittämiseksi, olisiko kriittisiä raaka-aineita koskevalle hankkeelle myönnettävä kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen mukaisen strategisen hankkeen asema. Julkinen hankintamenettely on vertaileva valintamenettely, joka edellyttää, että asianomainen toimielin vertailee eri tarjoajien samasta palvelusta tekemiä erilaisia kaupallisia tarjouksia parhaan tarjouksen valitsemiseksi. Palveluhankintasopimus tehdään ainoastaan valitun tarjoajan kanssa. Julkinen hankintamenettely on näin ollen luonteeltaan kilpailullinen.

42. Sitä vastoin prosessi, jossa kriittisiä raaka-aineita koskevat hankkeet nimetään strategisiksi hankkeiksi, ei perustu tarjouksiin, kustannuksiin tai markkinatoimijoiden väliseen kilpailuun vaan yleisen edun mukaisiin kriteereihin. Arvioidessaan strategisen hankkeen asemaa koskevia hakemuksia komission on hallinnollista harkintavaltaa käyttäen määritettävä, täyttääkö asianomainen hanke kriittisiä raaka-aineita koskevassa asetuksessa säädetyt lakisääteiset vaatimukset. Jos komissio katsoo, että hanke täyttää nämä kriteerit, se tunnustetaan strategiseksi hankkeeksi. Päätös tehdään muiden hankehakemusten sisällöstä riippumatta. Toisin sanoen teoriassa kaikki hankkeet, jotka hakevat strategisen hankkeen asemaa tietyssä ehdotuspyynnössä, voivat onnistua.

43. Lisäksi vaikuttaa kohtuuttomalta olettaa, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaiset hankehakemukset sisältävät kaupallisesti arkaluonteisia tietoja kauttaaltaan. Asianomaiset hankkeen toteuttajat ovat toimittaneet asiakirjat, joissa havainnollistetaan, täyttääkö niiden hanke kriittisiä raaka-aineita koskevassa asetuksessa [21] asetetut asiaankuuluvat vaatimukset ja miten se täyttää ne. Tähän sisältyy esimerkiksi se, miten hanke toteutettaisiin kestävällä tavalla eli miten hankkeen toteuttaja ehkäisisi ja minimoisi ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia.

44. Nämä tiedot ovat yleensä myös osa pakollista ympäristövaikutusten arviointia (YVA), joka hankkeen toteuttajien on tehtävä niihin sovellettavan kansallisen sääntelykehyksen mukaisesti, ja/tai ympäristövaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten arviointeja, joita hankkeen toteuttajat voivat tehdä vapaaehtoisesti tai rahoitusvaatimusten täyttämisen yhteydessä. Tällaisten arviointien keskeinen piirre on tyypillisesti se, että ne on tarkoitus asettaa julkisesti saataville. Kriittisiä raaka-aineita koskevien hankkeiden koon ja merkittävien vaikutusten vuoksi hankkeiden toteuttajat ovat yleensä yhteydessä monenlaisiin sidosryhmiin parantaakseen yleisön käsitystä hankkeesta ja saadakseen sille tukea tai koska sovellettavissa säännöissä edellytetään sitä. Tässä yhteydessä julkistetaan tiedot, jotka hankkeiden toteuttajien on toimitettava komissiolle kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen mukaisesti osoittaakseen, että ne noudattavat vaatimusta merkityksellisestä yhteistyöstä asianomaisten paikallisyhteisöjen kanssa hakiessaan strategisen hankkeen asemaa.

45. Tämän ja rinnakkaisen [22] tutkimuksen asiakirjojen tarkastelun perusteella oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että kyseiset asiakirjat sisältävät yksinomaan tietoja, jotka kuvastaisivat hankkeen toteuttajan erityisasiantuntemusta, taitotietoa tai liikesalaisuuksia tai joita voitaisiin pitää arkaluonteisina muista syistä. Pikemminkin suuri osa siihen sisältyvistä tiedoista on melko yleisluonteista. Hankkeen toteuttaja kertoo hakulomakkeessa esimerkiksi, mitä kansallista lainsäädäntöä sen hankkeeseen sovelletaan, mitä vapaaehtoisia puitteita se noudattaa ja missä se on hankkimassa hankkeensa toteuttamiseen tarvittavia lupia. Mitä tulee erityistoimenpiteisiin, joita hankkeen toteuttaja aikoo toteuttaa hankkeensa ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten lieventämiseksi, hakulomakkeessa olevat tiedot eivät useinkaan ole kovin yksityiskohtaisia, vaan ne muodostavat yhteenvedon tiedoista, jotka on jo laillisesti julkistettu muualla.

46. Hankkeen toteuttaja on esimerkiksi perustanut hankkeen verkkosivuston, jolla se on julkaissut hankkeen ympäristövaikutusten arviointiluonnoksen. Vaikka tämä asiakirja ei ole enää saatavilla hankkeen verkkosivustolla, se, että hankkeen toteuttaja on itse julkaissut sen, osoittaa, että se ei pitänyt sen sisältöä kaupallisesti arkaluonteisena. Lisäksi kansalaisyhteiskunta ja akateemiset toimijat kommentoivat asiakirjaa laajasti, ja se muodosti perustan ympäristövaikutusten arviointia koskevalle rajauspäätökselle, jonka asiasta vastaavat kansalliset viranomaiset tekevät. Lisäksi tarkastuksesta ilmeni, että ainakin yksi riidanalaisista todistusasiakirjoista oli julkisesti saatavilla.

47. Oikeusasiamies panee myös merkille, että menetelmä, jota hankkeen toteuttaja käyttää hakemuksensa laatimisessa ja jäsentämisessä, esitetään komission toimittamassa ohjeasiakirjassa [23] sekä asianomaisessa hakulomakkeessa. Näin ollen hakulomakkeeseen sisältyvät tiedot ovat luonteeltaan hyvin samankaltaisia kuin muiden hankkeiden toteuttajien hakemuksiin sisältyvät tiedot, ja myös eri hankkeiden toteuttajien toimittamat tositteet ovat samantyyppisiä. Lisäksi komissiolle toimitettujen kestävyysasiakirjojen rakenne noudattaa sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä ja/tai kansallisten viranomaisten antamia ohjeita. Näin ollen on epätodennäköistä, että niiden paljastaminen antaisi kaikissa olosuhteissa muille hankkeen toteuttajille perusteetonta etua toistensa lähestymistavan kopioinnin osalta.

48. Lisäksi hankehakemukset, joita komissio tarkastelee tietyn hakukierroksen yhteydessä, eivät koske samoja tai edes samankaltaisia hankkeita. Kriittisiä raaka-aineita koskevat hankkeet ovat pikemminkin yleensä ainutlaatuisia niiden maantieteellisen sijainnin, louhittavien tai jalostettavien raaka-aineiden, niihin sovellettavan kansallisen sääntelykehyksen, mahdollisten ympäristötekijöiden ja asianomaisen paikallisyhteisön tarpeiden vuoksi. Näin ollen myös kunkin hankkeen mahdolliset vaikutukset ja se, miten niihin voidaan parhaiten puuttua, ovat ainutlaatuisia.

49. Lopuksi on huomattava, että komissio on itse julkistanut osan samankaltaisiin hankehakemuksiin sisältyvistä tiedoista, nimittäin vastauksena kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteenliittymän esittämään ”sisäistä uudelleentarkastelua koskevaan pyyntöön”[24], joka esitettiin ennen tässä asiassa tehdyn vahvistavan päätöksen tekemistä [25].

50. Kaiken tämän perusteella oikeusasiamies katsoo, että komission oli kohtuutonta olettaa, että riidanalaiset asiakirjat sisältäisivät arkaluonteisia tietoja kauttaaltaan ja että niihin voitaisiin näin ollen soveltaa yleistä salassapitoolettamaa. Näin ollen komission olisi pitänyt arvioida hankehakemus erikseen laajan osittaisen tutustumisoikeuden myöntämiseksi.

Ylivoimaisen yleisen edun olemassaolo

51. Jos EU:n toimielin on todennut, että asiakirjojen antaminen yleisön tutustuttavaksi vahingoittaisi kohtuudella taloudellisten etujen suojaa, sen on evättävä oikeus tutustua asiakirjoihin, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista [26].

52. Tältä osin kantelijat väittivät muun muassa viittaamalla Århus-asetukseen [27], että asiakirjat todennäköisesti sisältävät ympäristötietoa, joka sisältää ”ympäristöön joutuneisiin päästöihin liittyviä tietoja”[28], ja että tällaiset tiedot olisi julkistettava riippumatta niiden kaupallisesta arkaluonteisuudesta.

53. Århus-asetuksella pyritään varmistamaan, että ”ympäristötietoa” saatetaan asteittain yleisön saataville ja levitetään yleisölle [29]. Tämän tiedon saatavuuden tarkoituksena on edistää yleisön osallistumista asiaan liittyvään päätöksentekoprosessiin ja siten lisätä vastuuvelvollisuutta sekä yleisön tietoisuutta tehdyistä päätöksistä ja tukea niille. Näin ollen katsotaan, että”ympäristötiedon” saanti on yleisen edun mukaista, ja EU:n toimielinten olisi otettava tämä huomioon arvioidessaan yleisön tiedonsaantipyyntöjä [30].

54. Yleinen etu saada ”ympäristötietoa” ei kuitenkaan automaattisesti syrjäytä sitä etua, jota on suojattava jättämällä pyydetyt asiakirjat julkistamatta. Sen sijaan sitä on arvioitava asiakirjojen ja niiden asiayhteyden tapauskohtaisen tarkastelun perusteella.[31] Tilanne on toinen, kun on kyse tietyntyyppisestä ”ympäristötiedosta” eli tiedoista, jotka ”liittyvät ympäristöön joutuviin päästöihin”. Tämäntyyppisen ympäristötiedon osalta oletetaan, että on olemassa ylivoimainen yleinen etu, kun on kyse taloudellisten etujen suojaamisesta [32].

55. Käsite ”ympäristöön joutuneita päästöjä koskevat tiedot” ei rajoitu ”todellisia päästöjä” koskeviin tietoihin. Se sisältää myös tietoja, joiden avulla yleisö voi tietää, ”mitä ympäristöön mahdollisesti päästetään – –”[33], ja tietoja näiden päästöjen vaikutuksista [34].

56. Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio katsoi vahvistavissa päätöksissä, että pyydetyt asiakirjat eivät sisällä mitään tietoja, joita voitaisiin kohtuudella pitää ”ympäristöpäästöihin liittyvinä tietoina”, koska hankkeen ympäristöluvat olivat vielä vireillä, kun sitä haettiin kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen nojalla. Tästä syystä komissio katsoi, että kaikkia hankehakemukseen mahdollisesti sisältyviä ympäristöpäästöjä koskevia tietoja on pidettävä pikemminkin puhtaasti hypoteettisina kuin todellisina tai ennakoitavissa olevina.

57. Oikeusasiamies ei pidä tätä kantaa vakuuttavana.

58. Kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen mukaan komission ei tarvitse tehdä kattavaa arviointia strategisen hankkeen asemaa hakevan hankkeen ympäristövaikutuksista. Asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten on pikemminkin tehtävä täydellinen ja yksityiskohtainen ympäristöarviointi, kun hankkeille haetaan vaadittua ympäristölupaa. Voidakseen todentaa, toteutetaanko kriittisiä raaka-aineita koskeva hanke kestävällä tavalla, komission on kuitenkin ”otettava huomioon kokonaisarvio siitä, onko hanke asiaa koskevan unionin tai kansallisen lainsäädännön mukainen, sekä asiaankuuluva lisänäyttö ottaen huomioon hankkeen sijaintipaikka”.[35] Tämä tarkoittaa, että hankkeen toteuttajien on toimitettava komissiolle kattavat ympäristötiedot, jotta komissio voi arvioida, seurattaisiinko, ehkäistäisiinkö ja minimoitaisiinko niiden hankkeen ympäristövaikutuksia riittävästi.

59. Kuten tarkastus osoitti, asiakirjat todellakin sisältävät yksityiskohtaisia tietoja, joita voidaan pitää Århus-asetuksessa tarkoitettuina ”ympäristötietoina”, mukaan lukien tiedot hankkeen odotetuista tulevista päästöistä ja näiden päästöjen ympäristövaikutuksista. Nämä tiedot näyttävät perustuvan riippumattomien asiantuntijoiden tekemään arviointiin ja laboratoriotesteihin. Lisäksi nämä tiedot on toimitettu viranomaisille sen osoittamiseksi, että hanke täyttää strategisen hankkeen asemaa ja/tai kansallisia ympäristömenettelyjä koskevat asiaankuuluvat lakisääteiset vaatimukset.

60. Kuten edellä todettiin, käsite ”ympäristöön joutuviin päästöihin liittyvät tiedot” kattaa ”tiedot ennakoitavissa olevista ympäristöön joutuvista päästöistä”. [36] Oikeusasiamies ymmärtää, että päästöjä koskevien tietojen katsotaan olevan ennakoitavissa, jos kyseiset tiedot perustuvat objektiivisen tiedon konkreettiseen arviointiin. Päästötietoja pidetään sitä vastoin puhtaasti hypoteettisina, jos ne eivät perustu objektiivisten tietojen konkreettiseen arviointiin vaan pikemminkin olettamuksiin.

61. Asiaankuuluvien asiakirjojen tarkastuksen perusteella oikeusasiamies katsoo, että niihin sisältyvät tiedot hankkeen arvioiduista tulevista päästöistä perustuvat objektiivisten tietojen konkreettiseen arviointiin ja että näin ollen nämä päästöt todennäköisesti syntyvät suunniteltujen töiden luonteen ja laajuuden perusteella. Vaikka ei ole mahdotonta, että hankkeen suunnittelu voi vielä muuttua hieman (tai että sitä ei lopulta toteuteta), komissiolle kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen nojalla toimitettuja päästöjä koskevia tietoja olisi sen vuoksi pidettävä ainakin ”näkyvinä” ja siten EU:n Århus-asetuksessa tarkoitetun ”ympäristöön joutuneita päästöjä koskevien tietojen” käsitteen piiriin kuuluvina. Komissio nimittäin hyväksyi sen kyseisten hankkeiden kestävyyttä koskevan arviointinsa perustaksi.

62. Lisäksi on selvää, että kyseessä olevalla kriittisiä raaka-aineita koskevalla hankkeella on merkittävä vaikutus ympäristöön ja ihmisten elämään sen sijaintimaan laajoilla alueilla ja mahdollisesti myös niiden ulkopuolella. Koska komissio on tunnustanut hankkeen strategiseksi hankkeeksi, sen olisi voitava selittää yleisölle, miksi se katsoi, että sen ympäristövaikutuksia seurattaisiin ja käsiteltäisiin riittävästi. Se, että yleisö voi valvoa komission päätöstä nimetä hanke strategiseksi hankkeeksi ja asettaa komission vastuuseen, vaikuttaa erityisen kiireelliseltä silloin, kun hankkeelle on ominaista kiistely [37].

63. Kaiken edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että se, että komissio kieltäytyi antamasta riidanalaisia asiakirjoja laajasti yleisön tutustuttavaksi, oli hallinnollinen epäkohta. Siksi hän antaa jäljempänä vastaavan suosituksen.

Suositus

Oikeusasiamies antaa kantelua koskevan tutkimuksen perusteella komissiolle seuraavan suosituksen:

Euroopan komission olisi tarkasteltava uudelleen kantaansa asiakirjoihin tutustumista koskeviin pyyntöihin laajan tutustumisoikeuden myöntämiseksi ottaen huomioon edellä esitetyt huomautukset. Komission olisi tarvittaessa kuultava asianomaista hankkeen toteuttajaa.

Komissiolle ja kantelijoille ilmoitetaan tästä suosituksesta. Komissio antaa Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 5 päivänä helmikuuta 2027.

Teresa Anjinho
Euroopan oikeusasiamies 

Strasbourgissa 5.11.2026 

 

[1] Saatavilla osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=uriserv%3AOJ.L_.2021.253.01.0001.01.ENG&toc=OJ%3AL%3A2021%3A253%3ATOC.

[2] Asetus (EU) 2024/1252, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, puitteiden vahvistamisesta kriittisten raaka-aineiden turvatun ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A02024R1252-20240503.

[3] Ks. erityisesti kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen 6 artiklan 1 kohta sekä 7 ja 10 artikla.

[4] Kriisinratkaisuasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

[5] Saatavilla osoitteessa https://single-market-economy.ec.europa.eu/calls-expression-interest/call-applications-strategic-projects-under-critical-raw-materials-act_fi.

[6] Komission päätös, jossa luetellaan kaikki EU:ssa toteutettavat hankkeet, jotka on nimetty strategisiksi hankkeiksi, on saatavilla osoitteessa https://webgate.ec.europa.eu/circabc-ewpp/d/d/workspace/SpacesStore/1958718b-21e9-40f4-9c9f-42a58dc4c5a3/download.

[7] Komission päätös, jossa luetellaan kaikki strategiseksi hankkeeksi nimetyt EU:n ulkopuoliset hankkeet, on saatavilla osoitteessa https://single-market-economy.ec.europa.eu/document/download/808502c2-21c7-4ca8-855f-ff0b528f91c4_fi?filename=C_2025_3491_1_EN_ACT_part1_v4.pdf.

[8] Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti: http://data.europa.eu/eli/reg/2001/1049/oj.

[9] Hankkeen käsitteellinen sulkemissuunnitelma, liiketoimintasuunnitelma, todisteet sertifiointijärjestelmistä, toiminnan suunnittelu, kestävyysasiakirjat ja tekninen toteutettavuustutkimus.

[10] Asetuksen 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

[11] Asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti.

[12] Kantelija viittasi Serbiaa koskevaan komission vuoden 2024 kertomukseen: https://enlargement.ec.europa.eu/document/download/3c8c2d7f-bff7-44eb-b868-414730cc5902_fi?filename=Serbia%20Report%202024.pdf.

[13] Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin annetun asetuksen 1367/2006, jäljempänä ’Århus-asetus’, 10 artikla: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A02006R1367-20230429.

[14] Yhteisymmärryspöytäkirja on saatavilla osoitteessa https://single-market-economy.ec.europa.eu/document/6fe0e605-9299-45c3-b846-2efb85585251_fi.

[15] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

[16] Strateginen tutkimus OI/2/2022/OAM ajasta, jonka Euroopan komissio käyttää asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelyyn: https://www.ombudsman.europa.eu/en/case/en/60766.

[17] Päätös edellä mainitussa strategisessa tutkimuksessa OI/2/2022/OAM: https://www.ombudsman.europa.eu/en/decision/en/175321.

[18] Kriisinratkaisuasetuksen johdanto-osan 25 kappaleen ja 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

[19] Ks. esim. unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.2.2018, PTC v. EMA, T-718/15: https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=199044&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=13039858.

[20] Ks. esim. unionin tuomioistuimen tuomio 4.9.2018, ClientEarth v. komissio, C‐57/16 P, 51 kohta: https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=205322&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=19039430.

[21] Kriisinratkaisuasetuksen 6 artiklan 1 kohta.

[22] Asia 1855/2025/PVV(MIG) siitä, miten Euroopan komissio käsitteli pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, jotka liittyvät kriittisiä raaka-aineita koskevan säädöksen nojalla strategisiksi hankkeiksi tunnustettuihin hankkeisiin: https://www.ombudsman.europa.eu/en/case/en/69726.

[23] Tämän hakuoppaan viimeisin versio on saatavilla osoitteessa https://single-market-economy.ec.europa.eu/sectors/raw-materials/areas-specific-interest/critical-raw-materials/strategic-projects-under-crma/guide-applicants_en.

[24] Århus-asetuksen 10 artiklan mukaisesti.

[25] Ks. komission yksityiskohtainen arviointi, joka on liitetty sen 8 päivänä tammikuuta 2026 päivättyyn vastaukseen: https://circabc.europa.eu/ui/group/3b48eff1-b955-423f-9086-0d85ad1c5879/library/74edffdc-0eb5-4658-bb6c-a5674127feb1/details.

[26] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

[27] Asetus 1367/2006, ks. alaviite 13.

[28] Århus-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan d alakohta.

[29] Århus-asetuksen 1 artiklan 1 kohta.

[30] Ks. myös oikeusasiamiehen päätös asioissa 1132/2022/OAM ja 1374/2022/OAM (https://www.ombudsman.europa.eu/en/decision/en/168684), 34 kohta.

[31] Ks. myös oikeusasiamiehen päätös asioissa 1132/2022/OAM ja 1374/2022/OAM, 35 kohta.

[32] Århus-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

[33] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 11.7.2018, Rogesa Roheisengesellschaft Saar mbH v. komissio, T-643/13: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:62013TJ0643.

[34] Ks. esim. unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.11.2024, PAN Europe v. komissio, T-104/23, 66 kohta: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:62023TJ0104.

[35] Luottoluokituslaitosasetuksen liitteessä III olevan 5 kohdan mukaisesti.

[36] Ks. myös unionin tuomioistuimen tuomio 23 päivänä marraskuuta 2016, Euroopan komissio v. Stichting Greenpeace Nederland ja Pesticide Action Network Europe (PAN Europe), asia C-673/13 P, 74 kohta: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A62013CJ0673.

[37] Ks. esimerkiksi https://www.euronews.com/2024/08/09/we-are-not-interested-in-their-profits-farmers-protest-against-giant-lithium-mine-in-serbi; https://www.reuters.com/markets/commodities/serbia-wants-talks-with-rio-tinto-over-jadar-lithium-project-2024-01-17/; https://www.politico.eu/article/serbia-lithium-reserve-eu-mining-colony-electric-vehicles/.