Kantelijat pyysivät Euroopan komissiota nimeämään Jadarissa Serbiassa toteutettavan kaivoshankkeen soveltamiseen liittyvät asiakirjat kriittisiä raaka-aineita koskevan säädöksen mukaiseksi strategiseksi hankkeeksi. Komissio epäsi oikeuden tutustua asiakirjoihin ja väitti, että voidaan yleisesti olettaa, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi kyseisen yrityksen taloudellisia etuja. Näin ollen komissio ei arvioinut asiakirjoja erikseen niiden mahdollista ilmoittamista varten.

Kantelijat väittivät kuitenkin, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista, koska asiakirjat todennäköisesti sisältävät tärkeää ympäristötietoa.

Oikeusasiamies katsoi, että oli kohtuutonta, että komissio sovelsi yleistä salassapito-olettamaa asiakirjoihin, jotka liittyvät kriittisiä raaka-aineita koskevien hankkeiden nimeämiseen kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen mukaisiksi strategisiksi hankkeiksi. Lisäksi hän totesi riidanalaisten asiakirjojen tarkastuksen perusteella, että ne eivät sisällä arkaluonteisia tietoja kauttaaltaan muun muassa siitä syystä, että tietyt osat oli jo laillisesti julkistettu siihen mennessä, kun komissio oli antanut lopullisen kantansa kantelijan tutustumispyynnöstä. Oikeusasiamies katsoi myös, että asiakirjat sisältävät laajaa ympäristötietoa, mukaan lukien ”ympäristöpäästöihin liittyvät tiedot”, joiden julkistamista koskevan ylivoimaisen yleisen edun katsotaan olevan olemassa.

Tämän seurauksena oikeusasiamies totesi, että komission kieltäytyminen antamasta yleisön tutustuttavaksi oli hallinnollinen epäkohta. Hän suositteli, että komissio tarkastelisi uudelleen kantaansa ja antaisi laajan oikeuden tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin.