Asiassa oli kyse siitä, miten Euroopan komissio käsitteli erään uutistoimistossa työskentelevän toimittajan pyyntöä tulla lisätyksi postituslistalle vientikieltoon asetettuja lehdistötiedotteita varten, erityisesti Eurostatin ”euroindikaattoreita” varten, jotka tarjoavat säännöllisiä taloudellisia tilastotietoja. Eurostat, joka kuuluu komissioon, kieltäytyi lisäämästä toimittajaa luetteloon, koska se totesi, että ainoastaan toimittajat tai virastot, joille komissio oli myöntänyt tiedotusvälineiden ”akkreditoinnin”, voitiin sisällyttää tällaisiin jakeluluetteloihin. Toimittaja tai hänen uutistoimistonsa ei voinut saada akkreditointia, koska he eivät täyttäneet yhtä edellytystä eli sitä, että kyseisen viraston tai sen toimittajan kotipaikka on Belgiassa. Kantelija väitti, että tämä käytäntö oli syrjivä ja merkitsi sitä, että ainoastaan suuret mediaorganisaatiot, joilla on riittävät taloudelliset resurssit toimittajien saamiseksi Belgiaan, voivat saada vientikieltoon asetettuja tietoja.

Oikeusasiamies katsoi, että oli kohtuullista, että komissio sisällytti akkreditoinnin edellytykseksi kotipaikan Belgiaan, kun on kyse pääsystä EU:n toimielinten fyysisiin rakennuksiin Brysselissä. Hän piti kuitenkin suhteettomana sitä, että tiedotusvälineiden jäsenten jakeluluetteloihin merkitsemisen edellytykseksi asetettiin kotipaikkaa Belgiassa koskeva vaatimus.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla hallinnollisen epäkohdan ja pyysi komissiota raportoimaan kuuden kuukauden kuluessa hänelle toimista, joita se oli toteuttanut tilanteen korjaamiseksi.

Kantelija pyysi Euroopan komissiolta tutustumisoikeutta asiakirjoihin, jotka sisältävät Espanjan viranomaisten ilmoittamia tilastotietoja torjunta-aineiden tehoaineista. Komissio antoi tutustumisoikeuden ainoastaan niiden neljän asiakirjan osiin, joiden katsottiin kuuluvan pyyntöön. Komissio epäsi pääsyn asiakirjojen muihin osiin vedoten yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevien EU:n sääntöjen mukaisiin poikkeuksiin ja väitti, että tietojen antaminen peitetyistä osista vahingoittaisi niiden yritysten kaupallisia etuja, joilta tiedot on kerätty. Komissio väitti myös, että tietoihin sovelletaan tilastotietojen keräämistä koskevissa EU:n säännöissä asetettua luottamuksellisuusperiaatetta.

Kyseessä olevien asiakirjojen tutkimuksen jälkeen oikeusasiamies katsoi, että peitetyt tiedot liittyvät aineisiin, jotka on tarkoitus levittää ympäristöön. Ympäristötiedon saatavuutta koskevien EU:n sääntöjen (Århusin yleissopimusta koskeva asetus) ja niihin liittyvän oikeuskäytännön mukaisesti ylivoimainen yleinen etu edellyttää kyseisten tietojen julkistamista.

Oikeusasiamies kyseenalaisti komission kannan siitä, että tilastotietojen keräämistä koskevien EU:n sääntöjen luottamuksellisuusperiaatteella on etusija suhteessa ympäristöön joutuvia päästöjä koskevien tietojen läpinäkyvyyteen. Oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että komissio on varmistanut Århusin yleissopimusta koskevassa asetuksessa asetettujen sääntöjen täyden vaikutuksen. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että parhaiten näitä kysymyksiä käsittelisivät EU:n lainsäätäjät, jotka parhaillaan tarkistavat sovellettavaa lainsäädäntöä, ja näin ollen lopetti asian käsittelyn sitouduttuaan tiedottamaan asiasta lainsäätäjille.