Asia koski Euroopan unionin Papua-Uudessa-Guineassa sijaitsevan edustuston päätöstä hylätä kantelijan tarjous poikkeuksellisen alhaisena. Kantelija väitti, että edustusto ei pyytänyt erityisiä selvennyksiä, perusteli päätöstään ja perusteli hylkäämistään tekijöillä, jotka eivät liittyneet tarjouksessa esitettyyn hintaan.

Oikeusasiamies katsoi, että edustuston olisi pitänyt olla täsmällisempi pyytäessään kantelijalta selvennyksiä hinnasta ja että sen olisi pitänyt luoda selkeä yhteys hinnan ja kaikkien arvioinnissaan huomioon otettujen seikkojen välille. Valtuuskunta ei myöskään perustellut riittävästi päätöstään hylätä tarjous poikkeuksellisen alhaisena, mikä on perusteluvelvollisuuden vastaista. Nämä puutteet ovat hallinnollisia epäkohtia.

Komissio toimitti tutkimuksen aikana lisäselvennyksiä, mutta oikeusasiamies totesi, että näillä selvennyksillä ei puututtu riittävästi havaittuihin puutteisiin.

Oikeusasiamies katsoi, että tässä tapauksessa ei olisi asianmukaista antaa vastaavaa suositusta, koska sopimus on tehty. Hän teki kuitenkin kolme ehdotusta, joiden tarkoituksena on estää tällaisten ongelmien syntyminen vastaavissa tulevissa tapauksissa.

Asiassa oli kyse siitä, miten Euroopan komissio käsitteli erään uutistoimistossa työskentelevän toimittajan pyyntöä tulla lisätyksi postituslistalle vientikieltoon asetettuja lehdistötiedotteita varten, erityisesti Eurostatin ”euroindikaattoreita” varten, jotka tarjoavat säännöllisiä taloudellisia tilastotietoja. Eurostat, joka kuuluu komissioon, kieltäytyi lisäämästä toimittajaa luetteloon, koska se totesi, että ainoastaan toimittajat tai virastot, joille komissio oli myöntänyt tiedotusvälineiden ”akkreditoinnin”, voitiin sisällyttää tällaisiin jakeluluetteloihin. Toimittaja tai hänen uutistoimistonsa ei voinut saada akkreditointia, koska he eivät täyttäneet yhtä edellytystä eli sitä, että kyseisen viraston tai sen toimittajan kotipaikka on Belgiassa. Kantelija väitti, että tämä käytäntö oli syrjivä ja merkitsi sitä, että ainoastaan suuret mediaorganisaatiot, joilla on riittävät taloudelliset resurssit toimittajien saamiseksi Belgiaan, voivat saada vientikieltoon asetettuja tietoja.

Oikeusasiamies katsoi, että oli kohtuullista, että komissio sisällytti akkreditoinnin edellytykseksi kotipaikan Belgiaan, kun on kyse pääsystä EU:n toimielinten fyysisiin rakennuksiin Brysselissä. Hän piti kuitenkin suhteettomana sitä, että tiedotusvälineiden jäsenten jakeluluetteloihin merkitsemisen edellytykseksi asetettiin kotipaikkaa Belgiassa koskeva vaatimus.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla hallinnollisen epäkohdan ja pyysi komissiota raportoimaan kuuden kuukauden kuluessa hänelle toimista, joita se oli toteuttanut tilanteen korjaamiseksi.

Kantelija pyysi Euroopan komissiolta yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka sisälsivät Espanjan viranomaisten ilmoittamia tilastotietoja torjunta-aineiden tehoaineista. Komissio myönsi oikeuden tutustua vain osaan neljästä asiakirjasta, joiden se katsoi kuuluvan pyynnön piiriin. Se epäsi oikeuden tutustua muihin tietoihin vedoten asiakirjoihin tutustumista koskevien EU:n sääntöjen mukaisiin poikkeuksiin ja väittäen, että peitettyjen osien paljastaminen vahingoittaisi niiden yritysten kaupallisia etuja, joilta tiedot kerättiin. Komissio väitti myös, että tiedot kuuluivat tilastotietojen keräämistä koskevissa EU:n säännöissä vahvistetun luottamuksellisuusperiaatteen piiriin.

Asiakirjojen tarkastuksen perusteella oikeusasiamies katsoi, että peitetyt tiedot koskivat aineita, jotka oli tarkoitus päästää ympäristöön. Ympäristötiedon saatavuutta koskevien EU:n sääntöjen (Århus-asetus) ja niihin liittyvän oikeuskäytännön mukaan tällaisten tietojen ilmaiseminen on erittäin tärkeän yleisen edun mukaista.

Oikeusasiamies kyseenalaisti komission kannan, jonka mukaan tilastosalaisuuden periaate on ensisijainen ympäristöpäästöjä koskevien tietojen avoimuuteen nähden. Hän ei ollut vakuuttunut siitä, että komissio olisi pannut Århus-asetuksessa vahvistetut säännöt täysimääräisesti täytäntöön. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että EU:n lainsäätäjät, jotka parhaillaan tarkistavat sovellettavaa lainsäädäntöä, voisivat parhaiten käsitellä näitä kysymyksiä, minkä vuoksi oikeusasiamies päätti tutkimuksen ja sitoutui saattamaan asian heidän tietoonsa.