Asia koski pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, jotka liittyivät vuonna 2014 järjestettyyn Euroopan komission ja ajatushautomon väliseen kokoukseen. Komissio antoi osittaisen oikeuden tutustua kahteen asiakirjaan ja epäsi oikeuden tutustua kolmanteen asiakirjaan kokonaisuudessaan. Näin tehdessään komissio vetosi yleisön tiedonsaantioikeutta koskevaan poikkeukseen, joka koskee yksityisyyden ja yksilön koskemattomuuden suojaa.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasteli kyseisiä asiakirjoja ja vahvisti, että poistot kattavat henkilötiedot. Oikeusasiamies katsoi, että komission oli kohtuullista katsoa, että kantelija ei ollut esittänyt vakuuttavia perusteluja siitä, miksi hänellä oli oltava pääsy kyseisiin henkilötietoihin. Näin ollen komissiolla oli oikeus evätä (täydellinen) oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen eikä havainnut hallinnollista epäkohtaa.

Asia koski pyyntöä saada tutustua Euroopan komission hallussa oleviin asiakirjoihin, jotka liittyivät Albaniassa toteutetun kansainvälisen tarkkailuoperaation jäsenten esiin tuomaan huoleen ammatillisesta käyttäytymisestä. Komissio katsoi yhden asiakirjan (kirjeen) kuuluvan pyynnön soveltamisalaan ja myönsi sille osittaisen tutustumisoikeuden. Se epäsi oikeuden tutustua kirjeen osiin sillä perusteella, että on tarpeen suojella yksityisyyttä ja yleistä etua EU:n kansainvälisten suhteiden osalta.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasteli asiakirjaa ja vahvisti, että salatut osat sisältävät henkilötietoja ja arkaluonteisia tietoja. Oikeusasiamies piti komission perusteluja, joilla perustellaan henkilötietojen poistamista, kohtuullisina. Hän totesi myös, että komission ei ollut ilmeisen väärin väittää, että kirjeen tiettyjen arkaluonteisten osien ilmaiseminen vahingoittaisi EU:n kansainvälisiä suhteita Albaniaan.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen, jossa ei havaittu hallinnollista epäkohtaa.

Asia koski pyyntöä saada tutustua Euroopan komissiolle toimitettuihin asiakirjoihin, jotka koskivat pakolaisten, turvapaikanhakijoiden tai muuttajien palauttamista tai poistamista Turkista. Vastauksessaan komissio yksilöi 27 asiakirjaa, joihin se epäsi oikeuden tutustua kokonaisuudessaan. Kuudessa asiakirjassa oikeus tutustua asiakirjoihin evättiin asiaan liittyvän EU:n rahoittaman hankkeen toteutuskumppanin kaupallisten etujen suojaamiseksi. Muiden asiakirjojen osalta komissio vetosi EU:n ja Turkin kansainvälisiä suhteita koskevan yleisen edun suojaan.

Kantelija pyysi komissiota tarkistamaan päätöstään (niin kutsutulla uudistetulla pyynnöllä). Koska komissio ei vastannut asetetussa määräajassa, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen siitä, että komissio ei ollut vastannut kantelijan uudistettuun pyyntöön. Koska vahvistavaa päätöstä ei ollut tehty, oikeusasiamies pyysi asian käsittelyn jatkamiseksi kyseisten asiakirjojen tarkastamista. Tarkastuksen perusteella oikeusasiamies jakoi alustavan näkemyksensä komission kanssa siitä, että kieltäytyminen antamasta oikeutta tutustua kaikkiin asiakirjoihin kokonaisuudessaan ei ollut perusteltua.

Lähes vuosi uudistetun pyynnön esittämisen jälkeen komissio vastasi toistamalla, että mitään asiakirjoja ei voitu antaa tutustuttavaksi. Se ei enää vedonnut toteutuskumppanin kaupallisten etujen suojaamiseen, mutta katsoi, että oikeus tutustua kaikkiin asiakirjoihin oli evättävä, jotta EU:n kansainväliset suhteet Turkkiin eivät vaarantuisi. 

Koska komissio on nyt vastannut kantelijan uudistettuun pyyntöön, oikeusasiamies päätti asian käsittelyn. Hän arvosteli yksiselitteisesti sitä, että komission vastaus kantelijan pyyntöön viivästyi merkittävästi. Oikeusasiamies toisti myös epäilynsä - kuten hän jo alustavissa näkemyksissään esitti - siitä, sisältävätkö asiakirjat arkaluonteisia tietoja koko ajan. Koska asiassa oli kuitenkin kyse siitä, että komissio ei vastannut ajoissa yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevaan pyyntöön, hän ei jatkanut tätä.

Asia koski pyyntöä saada tutustua asiakirjaan, joka liittyi Turkissa toteutettavaan EU:n rahoittamaan muuttoliikkeen hallintaa koskevaan hankkeeseen. Euroopan komissio yksilöi yhden asiakirjan, rahoituskertomuksen, jota se kieltäytyi julkistamasta sillä perusteella, että julkistaminen voisi vahingoittaa yleistä turvallisuutta koskevan yleisen edun suojaa ja EU:n kansainvälisiä suhteita.

Oikeusasiamiehen tutkintaryhmä tarkasteli riidanalaista asiakirjaa.

Tarkastuksen perusteella ja kun otetaan huomioon laaja harkintavalta, joka unionin toimielimillä on sen määrittämisessä, onko yleiseen turvallisuuteen ja kansainvälisiin suhteisiin liittyvä yleinen etu vaarassa, oikeusasiamies katsoi, että komission päätös evätä oikeus tutustua asiakirjoihin ei ollut ilmeisen virheellinen. Koska kyseessä olevaa yleistä etua ei voida korvata muulla tärkeämmäksi katsotulla yleisellä edulla, oikeusasiamies ei havainnut hallinnollista epäkohtaa ja päätti asian käsittelyn.

Asia koski pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, jotka liittyivät Tony Blair Institute for Global Governancen (TBI) edustajien ja Unkarin komissaarin kabinetin kahden jäsenen väliseen kokoukseen 19. kesäkuuta 2024. Kantelija oli erityisesti kiinnostunut tietämään, oliko kokouksessa läsnä tietty TBI:n edustaja, jota kantelija piti aiemmin julkisessa virassa olleena julkisena henkilönä.

Komissio antoi kantelijalle osittaisen oikeuden tutustua kokousraporttiin ja sähköpostiviestiin, jonka se oli saanut TBI:ltä ennen kokousta. Komissio poisti TBI:n edustajien nimet. Se katsoi, että valituksen tekijän esittämät väitteet eivät olleet sellaisia, että niiden perusteella olisi voitu todeta erityinen yleisen edun mukainen tarve näiden henkilötietojen luovuttamiseen, jäljempänä ’tarpeellisuus’. Tarpeettomuuden puuttumisesta riippumatta komissio katsoi, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi asianomaisten henkilöiden oikeutettuja etuja. Yksilöityyn henkilöön liittyvän tutustumispyynnön osalta komissio vastasi, ettei se voinut vahvistaa eikä kiistää, oliko kyseinen henkilö ollut kokouksessa, koska myös tätä pidettiin henkilötietona.

Oikeusasiamies katsoi, että komission oli kohtuullista katsoa, että kantelija ei ollut esittänyt riittäviä perusteluja, jotka osoittaisivat, että henkilötiedot oli tarpeen siirtää hänelle yleistä etua koskevaa erityistä tarkoitusta varten. Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen todeten, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että komissio olisi voinut kuulla TBI:tä heidän edustajiensa nimien julkistamisesta kokouksessa tarkoituksenaan poistaa kaikki perusteet julkiselle keinottelulle, ja teki vastaavan ehdotuksen.