Asia koski Euroopan keskuspankin (EKP) kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka sisälsivät sen tasa-arvopolitiikkaan ja siihen liittyviin toimenpiteisiin liittyviä neuvoja. EKP katsoi, että tietojen julkistaminen heikentäisi oikeudellisen neuvonannon suojaa ja sen sisäistä päätöksentekoa. Valituksen tekijä väitti, että on olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää tietojen ilmaisemista eli EKP:n tasa-arvopolitiikan ja siihen liittyvien toimenpiteiden taustalla olevien oikeudellisten perustelujen ymmärtämistä.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasti riidanalaiset asiakirjat. Tämän perusteella oikeusasiamies katsoi, että asiakirjojen sisältöä voitiin kohtuudella pitää oikeudellisena neuvonantona ja että EKP:n oli ollut kohtuullista katsoa, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen olisi heikentänyt oikeudellisen neuvonannon suojaa. Lisäksi oikeusasiamies katsoi, että EKP:n oli kohtuullista katsoa, ettei ylivoimainen yleinen etu edellyttänyt tietojen ilmaisemista.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen, jossa ei havaittu hallinnollista epäkohtaa.

Asia koski pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, jotka liittyivät neljään komissaari Jourován ja useiden ulkoisten sidosryhmien väliseen kokoukseen. Odotettuaan komission vastausta kuuden kuukauden ajan kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen, koska hänen puheenvuoronsa jälkeen komissio vastasi kantelijalle ja antoi pyydetyt asiakirjat osittain tutustuttavaksi.