Euroopan oikeusasiamies P. Nikiforos Diamandouros on vahvistanut, että Euroopan komission päätös olla jatkamatta Espanjan viranomaisia koskevaa tutkimusta väitteistä, jotka koskevat seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää, oli kohtuullinen. Oikeusasiamiehen asiaa koskevan tutkimuksen aikana komissio selitti, että kantelijoiden kohtaama ongelma ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan sen nykyisessä kehitysvaiheessa, ja ehdotti, että oikeussuojaa haettaisiin kansallisella tasolla. Komission ehdotuksen mukaisesti kantelijat ovat tehneet kantelun Espanjan oikeusasiamiehelle, joka voisi auttaa heitä.

Euroopan oikeusasiamies tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiesten verkostoon kuuluvien kollegojensa kanssa varmistaakseen, että kansalaisten perusoikeuksia suojellaan Euroopan unionin kaikilla tasoilla. Näin ollen hän on lähettänyt jäljennöksen päätöksestään Espanjan oikeusasiamiehelle. Päätös on saatavilla Euroopan oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa

Kantelijat - Espanjan ja Argentiinan kansalaiset - tekivät komissiolle virallisen kantelun Espanjan viranomaisten päätöksestä evätä yhdeltä heistä perheenyhdistämisviisumi. Kantelijoiden mukaan epääminen perustui siihen, että he ovat samaa sukupuolta ja merkitsevät siten sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää, mikä on heidän mukaansa yhteisön oikeuden vastaista. Kantelijat väittivät oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että komissio ei ollut käsitellyt heidän kanteluaan asianmukaisesti ja että se oli tulkinnut sovellettavia yhteisön sääntöjä kohtuuttoman rajoittavasti. Ne korostivat, että yhteisön oikeus on merkityksellinen niiden ongelman ratkaisemiseksi ja että komission olisi pitänyt aloittaa rikkomusmenettely Espanjan viranomaisia vastaan useiden EU:n sääntöjen, erityisesti EY:n perustamissopimuksen syrjinnän kieltävän 13 artiklan ja EU:n perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklan sekä yhdenvertaista kohtelua työssä koskevien direktiivien 2000/78 ja 2000/43/EY rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää koskevien säännösten rikkomisesta.

Komissio väitti, että kantelijoiden kohtaama ongelma ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan sen nykyisessä kehitysvaiheessa. Se selitti, että EY:n perustamissopimuksen 13 artiklaa voidaan käyttää oikeusperustana vain yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa, mikä ei koske perheoikeutta. Sama päättely pätee EU:n perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklaan. Toimielin täsmensi, että EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan nojalla annettuja kahta direktiiviä, direktiivejä 2000/43 ja 2000/78, ei voida soveltaa tilanteeseen, kun taas sen ehdottamaa perheenyhdistämistä koskevaa direktiiviä sovelletaan ainoastaan jäsenvaltion kansalaisiin, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Lisäksi ehdotuksessa direktiiviksi unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella laajennetaan oikeus perheenyhdistämiseen koskemaan avopuolisoita vain, jos asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännössä myönnetään avioliitossa oleville ja naimattomille pareille samanlaiset oikeudet. Sen vuoksi komissio ehdotti, että kantelijat hakisivat hyvitystä kansallisella tasolla.