Esipuhe

Tämä on viides tutkimus, jossa tarkastellaan EU:n toimielinten [1] jatkotoimia kaikkiin Euroopan oikeusasiamiehen tietyn vuoden aikana esittämiin kriittisiin ja lisähuomautuksiin. Siinä käsitellään vuonna 2010 esitettyjä huomioita.

Kriittisiin ja lisähuomautuksiin sisältyy oikeusasiamiehen rakentavaa kritiikkiä ja ehdotuksia, jotka perustuvat hänen omasta aloitteestaan tai kantelujen johdosta tehtyihin tutkimuksiin. Kriittinen huomautus perustuu hallinnollisen epäkohdan toteamiseen, kun taas toinen huomautus esitetään ilman tällaista toteamusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, missä määrin EU:n toimielimet ovat tarkastelleet kriittisiä ja lisähuomautuksia, ottaneet niistä opiksi ja toteuttaneet systeemisiä muutoksia, joiden pitäisi vähentää hallinnollisten epäkohtien todennäköisyyttä tulevaisuudessa. Kriittisiä huomautuksia käsiteltäessä tutkimuksessa ei keskitytä huomautukseen johtaneeseen hallinnolliseen epäkohtaan vaan asianomaisen toimielimen saamiin kokemuksiin.

Tämä tutkimus sisältää runsaasti esimerkkejä tapauksista, joissa oikeusasiamiehen huomautusten seurannan tuloksena on saatu aikaan todellisia parannuksia läpinäkyvyydestä rekrytointiin. Tämä on erittäin rohkaisevaa. Seitsemässä tapauksessa seuranta oli esimerkillistä, ja olen nimennyt ne "tähtitapauksiksi" analogisesti vuosikertomuksissani yksilöityjen "tähtitapausten" kanssa. Nämä tapaukset vahvistavat mielestäni tämän tutkimuksen merkityksen siinä, että siinä kehotetaan pohtimaan ja kannustetaan pohtimaan, onko kantelun käsittelystä saadusta kokemuksesta saatu tietoja, joita voidaan käyttää hallinnon laadun parantamiseen tulevaisuudessa.

Myös asia 865/2008/OV ansaitsee erityismaininnan. Tapauksen jatkotoimena uusi komission jäsen tarkasteli asiaa uudelleen ja myönsi, että virhe oli todellakin tapahtunut. Suhtaudun myönteisesti tähän lähestymistapaan, joka kääntää päinvastaiseksi sen, että komissio on koko oikeusasiamiehen tutkimuksen ajan itsepintaisesti kieltäytynyt myöntämästä totuutta. Virheitä tapahtuu jokaisessa hallinnossa. Se, mikä vahingoittaa suhteita kansalaisiin, ei yleensä ole alkuperäinen virhe, vaan itsepäinen kieltäytyminen kohtaamasta totuutta tunnustamalla virhe.

Viime vuonna minulla oli syytä kiinnittää huomiota toimielinten puolustavaan lähestymistapaan tarjouskilpailuja koskevissa asioissa. Olen iloinen voidessani kertoa, että tämän vuoden tutkimus sisältää monia esimerkkejä erittäin rakentavista vastauksista tällaisissa tapauksissa. Esimerkiksi asioissa 485/2008/PB ja 53/2009/MF komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle menettelyihinsä tehdyistä merkittävistä systeemisistä parannuksista, jotka se oli tehnyt vastauksena oikeusasiamiehen huomautuksiin, kun taas asiassa 1658/2008/PB komissio suostui käynnistämään uudelleen asiaa koskevan tarjouskilpailumenettelyn. Vastaavasti sopimusoikeudellisessa asiassa 438/2007/RT komissio ilmoitti harkitsevansa useita toimenpiteitä oikeusasiamiehen havaitsemien puutteiden korjaamiseksi.

Toisaalta on tapauksia, joissa toimielin kieltäytyy edelleen oikeusasiamiehen ehdotuksista syistä, jotka eivät ole vakuuttavia. Asiassa 2502/2007/RT on kyse asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi. Joissakin tapauksissa toimielin on jopa päättänyt riitauttaa oikeusasiamiehen hallinnollisen epäkohdan sen sijaan, että se olisi katsonut tulevaisuuteen. Esimerkiksi asioissa 1528/2006/VL, 3307/2006/JMA ja 953/2009/MHZ komissio ei ottanut huomioon oikeusasiamiehen havaintoja tietyissä rikkomustapauksissa. Tällaiset tapaukset saattavat heikentää oikeusasiamiehen moraalista arvovaltaa ja heikentää kansalaisten luottamusta Euroopan unioniin ja sen toimielimiin.

Tässä yhteydessä minun on valitettavasti korostettava kahta Euroopan parlamentin tapausta, nimittäin tapauksia 3289/2008/BEH ja 1953/2008/MF. Viimeksi mainittu koski parlamentin henkilöstön jäsentä, jolla oli vammainen lapsi. Tässä tapauksessa parlamentti kieltäytyi ottamasta huomioon oikeusasiamiehen esittämiä hyvän hallinnon periaatteita, koska se ei ottanut huomioon oikeusasiamiehen väitteitä kaikkein vaikeimmissa inhimillisissä olosuhteissa. Tämä on erityisen valitettavaa, kun otetaan huomioon, että parlamentti antoi viime vuonna oikeusasiamiehelle esimerkillisen vastauksen erääseen toiseen vammaisia henkilöitä koskevaan huomautukseen.

Kaiken kaikkiaan toimielimet seurasivat tyydyttävästi 78:aa prosenttia vuonna 2010 esitetyistä kriittisistä huomautuksista ja lisähuomautuksista – tämä ei eroa merkittävästi niiden viime vuonna saavuttamasta tuloksesta (81 prosenttia). Kriittisten huomautusten tyydyttävä seuranta (68 prosenttia) oli jälleen huomattavasti hitaampaa kuin muiden huomautusten (95 prosenttia). Se oli hieman alle vuoden 2009 luvun, joka oli 70 prosenttia. Ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Lisähuomautuksia varten vastaava luku vuonna 2009 oli 94 prosenttia. Pahoittelen jälleen tänä vuonna sitä, että komissio on toteuttanut kriittisiin huomautuksiin suhteellisen paljon epätyydyttäviä jatkotoimia (10 huomautusta 33:sta). Useimmat näistä epätyydyttävistä vastauksista liittyivät joko rikkomistapauksiin tai asiakirjoihin tutustumista koskeviin tapauksiin. Molemmissa tapauksissa komissio on päätynyt enimmäkseen vain tarkastelemaan uudelleen seikkoja, joita oli jo käsitelty tutkimuksen aikana. Tämä ei selvästikään ole seurantatutkimuksen tarkoitus. Lisäksi, kuten edellä on jo todettu, tyydyttävän vastauksen puuttuminen vahingoittaa sekä oikeusasiamiehen moraalista auktoriteettia että ennen kaikkea sitä luottamusta, jota unionin ja sen toimielinten olisi ensisijaisesti pyrittävä herättämään EU:n kansalaisissa. Toisaalta komissio vastasi myöntävästi 15 huomautukseen 16 lisähuomautuksesta.

Odotan innolla yhteistyötä kaikkien EU:n toimielinten kanssa tulevina vuosina sen varmistamiseksi, että oikeusasiamiehen tutkimusten tuloksista otetaan edelleen opiksi. Toivon, että toimielimet jatkavat yhteistyötä kanssani sen varmistamiseksi, että kantelijoiden kohtaamat ongelmat ratkaistaan kaikkien hyödyksi. Olen vakuuttunut siitä, että voimme yhdessä auttaa lunastamaan Lissabonin sopimuksessa annetut lupaukset avoimemmasta, tehokkaammasta ja kansalaisystävällisemmästä EU:n hallinnosta.

P. Nikiforos Diamandouros

marraskuuta 2011

Tutkimus

1. Johdanto

Tässä tutkimuksessa selvitetään kriittisten huomautusten ja lisähuomautusten tarkoitusta sekä niiden taustalla olevia erilaisia olosuhteita. Siinä analysoidaan jatkotoimia, joita asianomaiset toimielimet, elimet ja laitokset ovat toteuttaneet vuonna 2010 esitettyjen kriittisten huomautusten ja lisähuomautusten johdosta, ja yksilöidään seitsemän tähden tapausta. Siinä tarkastellaan myös tapauksia, jotka ovat erityisen merkittäviä oikeusasiamiehen keskeisten tavoitteiden kannalta. Lopuksi tehdään päätelmiä tutkimuksen tärkeimmistä tulevaisuuden opetuksista.

Euroopan oikeusasiamies palvelee yleistä etua auttamalla parantamaan EU:n toimielinten kansalaisille tarjoaman hallinnon ja palvelun laatua [2]. Samalla oikeusasiamies tarjoaa unionin kansalaisille ja asukkaille vaihtoehtoisen oikeussuojakeinon heidän etujensa suojelemiseksi. Tämä oikeussuojakeino täydentää unionin tuomioistuinten antamaa suojaa, eikä sillä välttämättä ole samaa tavoitetta kuin tuomioistuinmenettelyillä.

Ainoastaan tuomioistuimilla on toimivalta antaa oikeudellisesti sitovia tuomioita ja antaa sitovia tulkintoja lainsäädännöstä. Oikeusasiamies voi tehdä ehdotuksia ja suosituksia ja viimeisenä keinona kiinnittää poliittista huomiota tapaukseen laatimalla erityiskertomuksen Euroopan parlamentille. Oikeusasiamiehen tehokkuus riippuu näin ollen moraalisesta arvovallasta, ja tästä syystä on olennaisen tärkeää, että oikeusasiamiehen työ on todistettavasti oikeudenmukaista, puolueetonta ja perusteellista.

2. Kriittisten huomautusten ja lisähuomautusten tarkoitus

Tätä taustaa vasten lisähuomautuksilla on yksi ainoa tarkoitus: palvella yleistä etua auttamalla asianomaista toimielintä parantamaan hallintonsa laatua tulevaisuudessa. Lisähuomautus ei perustu hallinnollisen epäkohdan toteamiseen. Sen vuoksi sitä ei pitäisi ymmärtää siten, että siinä kritisoidaan toimielintä, jolle se on osoitettu, vaan pikemminkin siten, että siinä annetaan neuvoja siitä, miten tiettyä käytäntöä voidaan parantaa kansalaisille tarjottavien palvelujen laadun parantamiseksi.

Kriittisellä huomautuksella on sitä vastoin yleensä useampi kuin yksi tarkoitus. Kuten lisähuomautuksena, kriittisellä huomautuksella on aina opettavainen ulottuvuus: se ilmoittaa toimielimelle, mitä se on tehnyt väärin, jotta se voi välttää vastaavanlaiset hallinnolliset epäkohdat tulevaisuudessa. Koulutuspotentiaalin maksimoimiseksi kriittisessä huomautuksessa yksilöidään sääntö tai periaate, jota on rikottu, ja (ellei se ole ilmeistä) selitetään, mitä toimielimen olisi pitänyt tehdä tapauksen erityisolosuhteissa. Näin laadittu kriittinen huomautus myös selittää ja oikeuttaa oikeusasiamiehen havainnon hallinnollisesta epäkohdasta ja pyrkii siten vahvistamaan kansalaisten ja toimielinten luottamusta työnsä oikeudenmukaisuuteen ja perusteellisuuteen. Lisäksi osoittamalla, että oikeusasiamies on halukas julkisesti arvostelemaan toimielimiä tarvittaessa, kriittiset huomautukset lisäävät yleisön luottamusta oikeusasiamiehen puolueettomuuteen.

Kriittinen huomautus ei kuitenkaan ole kantelijalle hyvitys. Kaikki kantelijat eivät vaadi hyvitystä, eivätkä kaikki hyvitysvaatimukset ole perusteltuja. Jos oikeussuojaa olisi kuitenkin pitänyt hakea, asian käsittelyn lopettaminen kriittisellä huomautuksella merkitsee kolminkertaista epäonnistumista. Kantelija ei ole saanut tyydyttävää vastausta. asianomainen toimielin ei ole korjannut hallinnollista epäkohtaa; oikeusasiamies ei ole suostutellut asianomaista toimielintä muuttamaan kantaansa [3].

Jos oikeussuojakeinoja olisi tarjottava, on parasta, että asianomainen toimielin tekee valituksen saatuaan aloitteen hallinnollisen epäkohdan toteamisesta ja tarjoaa asianmukaisia oikeussuojakeinoja. Joissakin tapauksissa tämä voi koostua yksinkertaisesta anteeksipyynnöstä.

Tällaisella toiminnalla toimielin osoittaa olevansa sitoutunut parantamaan suhteita kansalaisiin. Se osoittaa myös olevansa tietoinen siitä, mitä se teki väärin, ja voi siten välttää vastaavanlaisen hallinnollisen epäkohdan tulevaisuudessa. Tällaisessa tilanteessa oikeusasiamiehen ei tarvitse esittää kriittistä huomautusta. Jos kuitenkin epäillään, että yksittäinen tapaus voi johtua taustalla olevasta systeemisestä ongelmasta, oikeusasiamies voi päättää aloittaa oma-aloitteisen tutkimuksen, vaikka kyseinen tapaus on ratkaistu kantelijaa tyydyttävällä tavalla.

3. Kriittiset huomautukset tapauksissa, joissa sovintoratkaisu tai suositusluonnos ei ole asianmukainen

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että monet kriittiset huomautukset merkitsevät menetettyjä mahdollisuuksia. Paras tulos olisi ollut se, että kyseinen toimielin olisi tunnustanut hallinnollisen epäkohdan ja tarjonnut asianmukaisia oikeussuojakeinoja, jotka voisivat joissakin tapauksissa koostua pelkästä anteeksipyynnöstä. Jos se olisi tehnyt niin, kriittistä huomautusta ei olisi tarvittu.

Kantelija ei kuitenkaan ole aina oikeassa, ja asianomaisella toimielimellä on oikeus puolustaa kantaansa. Noin puolet tapauksista, joita toimielin ei ole ratkaissut varhaisessa vaiheessa, johtaa lopulta siihen, että hallinnollista epäkohtaa ei todeta. Näissä tapauksissa toimielin onnistuu selittämään oikeusasiamiestä (ja joissakin tapauksissa myös kantelijaa) tyydyttävällä tavalla, miksi sillä oli oikeus toimia niin kuin se toimi ja miksi se ei muuta kantaansa.

Jos oikeusasiamies on eri mieltä toimielimen kanssa ja havaitsee hallinnollisen epäkohdan, josta kantelijan olisi saatava korvausta, tavanomaisena menettelynä on ehdottaa sovintoratkaisua. Jos toimielin hylkää tällaisen ehdotuksen ilman perusteltua syytä, seuraava vaihe on yleensä suositusluonnos.

Jos oikeusasiamies katsoo, että toimielin ei todennäköisesti hyväksy sovintoratkaisua tai että sovintoratkaisu ei olisi asianmukainen, hän voi siirtyä suoraan suositusluonnokseen. Ehdottaessaan sovintoratkaisua oikeusasiamies pyrkii pääsemään sopimukseen asianomaisen toimielimen ja yksittäisen kantelijan välillä, joka hakee usein henkilökohtaista hyvitystä. Jos hallinnollinen epäkohta, joka olisi korjattava, vaikuttaa ensisijaisesti yleiseen etuun, oikeusasiamies voi pitää asianmukaisempana suositusluonnoksen laatimista kuin sovintoratkaisun etsimistä.

Anteeksipyyntö muutoksenhakukeinona ansaitsee tässä yhteydessä erityismaininnan. Jotta anteeksipyyntö olisi tehokas, sen on oltava vilpitön. Anteeksipyyntö, jota pidetään epärehellisenä, vain pahentaa asioita. Kantelija hyväksyy todennäköisemmin, että anteeksipyyntö on vilpitön, jos toimielin tarjoaa sitä omasta aloitteestaan eikä vastauksena oikeusasiamiehen viralliseen ehdotukseen. Tästä syystä oikeusasiamies katsoo usein, ettei olisi hyödyllistä ehdottaa sovintoratkaisua, joka sisältäisi anteeksipyynnön. Suositusluonnos anteeksipyytämisestä on vielä epätodennäköisempää, että siitä olisi hyötyä.

Jos hallinnollisen epäkohdan korjaamiseksi ei voida tehdä mitään, kriittinen huomautus on oikeudenmukainen ja tehokas tapa lopettaa asian käsittely.

Kriittinen huomautus on tällaisissa olosuhteissa oikeudenmukainen sekä kantelijalle että asianomaiselle toimielimelle. Se on valituksen tekijän kannalta oikeudenmukainen, koska siinä vahvistetaan, että valitus oli perusteltu, vaikka muutoksenhaku ei ole mahdollista. Se on oikeudenmukainen myös asianomaiselle toimielimelle, koska se on tulosta oikeusasiamiehen menettelyistä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että toimielin saa tiedon kantelijan esittämistä väitteistä, väitteistä, todisteista ja perusteluista. Samat menettelyt antavat toimielimelle mahdollisuuden ilmaista kantansa täysin tietoisena sitä vastaan nostetusta kanteesta ennen kriittisen huomautuksen esittämistä.

Kriittinen huomautus on tehokas, koska sillä vältetään pitkittämästä tutkimusta, joka ei voi johtaa kantelijan hyvitykseen.

Yleisen edun osalta huomautus itsessään tarjoaa tarvittavan kasvatuksellisen ulottuvuuden. Toimielimen, jolle kriittinen huomautus on osoitettu, olisi otettava opikseen tulevaisuutta varten. Se, mikä on asianmukaista, riippuu kyseisestä hallinnollisesta epäkohdasta. Esimerkiksi yksittäinen tapaus ei välttämättä edellytä jatkotoimia.

4. Kriittiset huomautukset sovintoratkaisun tai suositusluonnoksen hylkäämisen jälkeen

Se, että toimielin hyväksyy sovintoratkaisuehdotuksen tai suositusluonnoksen, johtaa yleensä asian käsittelyn päättämiseen tällä perusteella.

Jos kantelija hylkää ehdotetun sovintoratkaisun ilman hyvää syytä, oikeusasiamies katsoo yleensä, että lisätutkimukset asiassa eivät ole perusteltuja.

Se, että toimielin hylkää sovintoratkaisuehdotuksen tai suositusluonnoksen, voi johtaa useisiin mahdollisiin tuloksiin.

Ensinnäkin oikeusasiamies voi toimielimen vastausta tarkasteltuaan katsoa, että hänen aiempaa hallinnollista epäkohtaa koskevaa toteamustaan olisi tarkistettava.

Toiseksi, jos toimielimen yksityiskohtainen lausunto suositusluonnoksesta ei ole tyydyttävä, oikeusasiamies voi antaa erityiskertomuksen Euroopan parlamentille. Kuten oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa 1998 todettiin, mahdollisuus esittää erityiskertomus Euroopan parlamentille on oikeusasiamiehen työn kannalta mittaamattoman arvokas. Erityiskertomuksia ei näin ollen pitäisi esittää liian usein, vaan ainoastaan tärkeistä asioista, joissa parlamentti voi ryhtyä toimiin oikeusasiamiehen avustamiseksi.

Oikeusasiamies voi päättää lopettaa asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen joko siinä vaiheessa, kun toimielin hylkää sovintoratkaisun, tai jos toimielimen yksityiskohtainen lausunto suositusluonnoksesta ei ole tyydyttävä.

Joissakin tapauksissa asian käsittely voidaan päättää kriittisellä huomautuksella, koska oikeusasiamies katsoo toimielimen osoittaneen vakuuttavasti, että vaikka kyseessä on hallinnollinen epäkohta, sovintoratkaisussa tai suositusluonnoksessa ehdotettu korjaustoimenpide ei sovellu eikä mikään muu ratkaisu tai korjaustoimenpide ole mahdollinen. Tällaisissa tapauksissa kriittinen huomautus on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin se, joka olisi esitetty, jos asian käsittely olisi päätetty ilman sovintoratkaisua tai suositusluonnosta.

Valitettavasti on myös tapauksia, joissa toimielin hylkää oikeusasiamiehen ehdotukset syistä, jotka eivät ole vakuuttavia. On jopa muutamia tapauksia, joissa toimielin kieltäytyy hyväksymästä oikeusasiamiehen toteamusta hallinnollisesta epäkohdasta.

Tällaiset tapaukset saattavat heikentää oikeusasiamiehen moraalista arvovaltaa ja heikentää kansalaisten luottamusta Euroopan unioniin ja sen toimielimiin. Kansainväliset kokemukset osoittavat, että oikeusasiamiesinstituutio toimii tehokkaimmin siellä, missä oikeusvaltioperiaate on vakiintunut ja missä on hyvin toimivia demokraattisia instituutioita. Tällaisissa yhteyksissä viranomaiset noudattavat yleensä oikeusasiamiehen suosituksia, vaikka ne eivät ole oikeudellisesti sitovia, vaikka ne olisivat eri mieltä.

5. Kriittisten huomautusten ja vuonna 2010 esitettyjen lisähuomautusten jatkotoimet

Vuonna 2010 tehtiin yhteensä 38 kriittistä huomautusta 34 päätöksessä ja 21 lisähuomautusta 21 päätöksessä. Yhdessä päätöksessä voi olla useampi kuin yksi huomautus, ja molemmat huomautukset voidaan sisällyttää samaan päätökseen. Taulukossa 1 esitetään selvitysosien jakautuminen toimielimittäin.

Taulukko 1 - Selvitysosien jakautuminen toimielimittäin.

Toimielin	Kriittisten huomautusten määrä vuonna 2010	Lisähuomautusten määrä vuonna 2010
Euroopan parlamentti	2	2
Euroopan komissio	33	16
Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO)		3
Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA)	1
Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex)	1
Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA)	1
Yhteensä	38	21

Asianomaisia toimielimiä pyydettiin vastaamaan huomautuksiin kuuden kuukauden kuluessa. Vastaukset saatiin kaikkiin vuonna 2010 esitettyihin huomautuksiin, tosin joissakin tapauksissa viipeellä.

Liitteessä I analysoidaan yksityiskohtaisesti kutakin tapausta, jossa esitettiin yksi tai useampi kriittinen huomautus ja/tai lisähuomautus. Seitsemän jatkotoimista ansaitsee erityismaininnan "tähtitapauksina", joiden pitäisi toimia mallina muille toimielimille siitä, miten kriittisiin huomautuksiin ja lisähuomautuksiin voidaan parhaiten reagoida. Tähtitapaukset on lueteltu ensin. Muut tapaukset on järjestetty toimielimen ja kantelun viitenumeron mukaan.

Liitteet II ja III sisältävät luettelot tapauksista, joissa on esitetty kriittisiä huomautuksia ja lisähuomautuksia. Liitteiden verkkoversioissa on linkit oikeusasiamiehen verkkosivustolla olevan päätöksen huomautuksen tekstiin (englanniksi ja kantelun kielellä, jos se ei ole sama).

Kun kriittisiä ja lisähuomautuksia tarkastellaan yhdessä, tyydyttävän seurannan osuus oli 78 prosenttia. Lisähuomautusten seuranta oli tyydyttävää 95 prosentissa tapauksista, kun taas kriittisten huomautusten seuranta oli tyydyttävää 68 prosentissa tapauksista. Esimerkkejä epätyydyttävistä vastauksista kriittisiin huomautuksiin ovat Euroopan parlamentin ja komission vastaukset asioissa 1953/2008/MF ja 1528/2006/VL.

Taulukko 2 – Tyydyttävien vastausten määrä ja prosenttiosuus toimielimittäin.

Toimielin	Kriittisten ja lisähuomautusten lukumäärä	Tyydyttävien vastausten määrä	% tyydyttävät vastaukset
Euroopan parlamentti	4	2	50%
Euroopan komissio	49	38	78%
EPSO	3	3	100%
ENISA	1	1	100%
Frontex	1	1	100%
EASA	1	1	100%
Yhteensä	59	46	78%

6. Tapaukset, jotka ovat erityisen merkittäviä oikeusasiamiehen keskeisten tavoitteiden kannalta

Kuten vuoden 2009 seurantatutkimuksessa selitettiin, oikeusasiamiehen strategiassa toimikaudeksi 2009–2014 [4] tehdään selväksi, että oikeusasiamiehen tavoitteena on auttaa unionia täyttämään Lissabonin sopimuksessa kansalaisille antamansa lupaukset, jotka koskevat perusoikeuksia, avoimuuden lisäämistä ja parempia mahdollisuuksia osallistua unionin päätöksentekoon. Eräät vuonna 2010 esitettyihin kriittisiin huomautuksiin ja lisähuomautuksiin liittyvät jatkotoimet ovat jälleen kerran erityisen merkityksellisiä tämän tavoitteen kannalta.

● Oikeusasiamiehelle esitettyihin ja tässä tutkimuksessa tarkasteltuihin perusoikeuskysymyksiin kuuluvat vammaisten henkilöiden oikeudet. Komission hyödylliset jatkotoimet asiassa 2295/2009/ELB, joka koski näkövammaista ehdokasta henkilöstön valintamenettelyssä, ovat ristiriidassa parlamentin tinkimättömyyden kanssa asiassa 1953/2008/MF, joka koski henkilöstön jäsentä, jolla oli vammainen lapsi. Tapauksessa 53/2009/MF, joka koski oikeutta tulla kuulluksi, komissio toteutti jälleen rakentavia jatkotoimia tekemällä muutoksia tämän oikeuden toteuttamiseksi sopimusasioissa. Sen asiassa 760/2009/JMA toteuttamat valitettavat jatkotoimet johtivat toisaalta siihen, että oikeusasiamies totesi, että hän aikoo jatkaa komission sopimusmenettelyjen käyttöä sen varmistamiseksi, että tämä käytäntö ei heikennä kansalaisten perusoikeutta hyvään hallintoon. Lopuksi oikeusasiamies ilmaisi asiassa 923/2009/FOR tyytyväisyytensä Frontexin pyrkimyksiin korjata palvelukseenottomenettelyissä havaitut systeemiset puutteet, joihin kuului hakijan perusoikeuden, joka koskee muutoksenhakua häntä vastaan tehtyyn päätökseen, loukkaaminen.

● Monet tässä tutkimuksessa käsitellyt tapaukset koskevat yleisön perusoikeutta tutustua asiakirjoihin [5]. Tapauksissa 3163/2007/(BEH)KM ja 465/2010/FOR oikeusasiamies suhtautui myönteisesti komission aloitteeseen järjestää koulutusta sen varmistamiseksi, että sen virkamiehet ovat hyvin perillä asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [6] mukaisista velvoitteistaan. Samoin asiassa 1039/2008/FOR hän suhtautui myönteisesti komission toteuttamiin toimiin, joilla pyritään varmistamaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täysimääräinen ja tehokas soveltaminen erityisesti siltä osin kuin on kyse mahdollisesta ylivoimaisesta yleisestä edusta, joka edellyttää ilmaisemista. Koska monet tämän alan tapaukset koskevat viivästyksiä, oikeusasiamies panee merkille komission asiassa 1202/2009/GG antaman lausunnon, jonka mukaan käytössä oleva järjestelmä on asianmukaisesti organisoitu, jotta asiakirjoihin tutustumista koskevat pyynnöt voidaan käsitellä yleisesti asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetyissä määräajoissa. Hän ymmärtää tämän toteamuksen tarkoittavan, että komissio pitää mainittuja määräaikoja realistisina ja saavutettavissa olevina. Asia 1438/2008/DK koski viivästyksiä ja erityisesti sitä, että komissio käytti asetuksen 6 artiklan 3 kohtaa pidentääkseen kyseisen hakemuksen käsittelyn määräaikoja. Komission asiassa 1302/2009/TS tekemät sitoumukset siitä, miten se soveltaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 6 artiklan 3 kohtaa tulevissa tapauksissa, johtivat siihen, että kyseinen tapaus nimettiin tässä tutkimuksessa tähdeksi. Tapauksissa 3699/2006/ELB ja 671/2007/PB komissio teki rakentavaa yhteistyötä oikeusasiamiehen kanssa tärkeissä kysymyksissä, jotka koskivat asiakirjojen saatavuutta kilpailumenettelyissä ja EU:n virastojen julkisia rekistereitä.

Asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen sisällön osalta komissio suostui antamaan oikeuden tutustua asiaa koskeviin asiakirjoihin asiassa 676/2008/RT, vaikka oikeusasiamiehen oli toimitettava parlamentille erityiskertomus siitä, että komissio ei toiminut yhteistyössä oikeusasiamiehen kanssa tutkimuksen aikana. Tapauksessa 2502/2007/RT komissio kieltäytyi edelleen antamasta käyttöoikeutta. Asiassa 355/2007/FOR komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle saaneensa uuden pyynnön saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin. Oikeusasiamies kannustaa komissiota ottamaan tätä pyyntöä käsitellessään huomioon analyysinsa siitä, miten se on käsitellyt aiempaa pyyntöä.

● Yleisemmin avoimuuden osalta oikeusasiamies suhtautui myönteisesti komission sitoutumiseen parantaa yleisön kanssa käytävää viestintää asioissa 2131/2009/RT ja 2373/2009/RT. Parlamentin vastaus asiassa 1825/2009/IP on tältä osin esimerkillinen, kun taas Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) otti käyttöön uuden hallinnollisen käytännön parantaakseen viestintäänsä kansalaisten kanssa asian 182/2010/MHZ jatkotoimena. Lopuksi komissio selitti asiassa 946/2008/ANA, miten se aikoo noudattaa Lissabonin sopimuksen mukaisia uusia velvoitteitaan antaa kansalaisille ja etujärjestöille mahdollisuus esittää ja vaihtaa julkisesti näkemyksiään, tässä tapauksessa lentoliikenteen alalla.

● Niille kansalaisille, jotka haluavat osallistua EU:n lainsäädännön soveltamiseen tai valvoa sen soveltamista, rikkomusmenettely (jonka avulla komissio täyttää tehtävänsä perussopimusten valvojana) on luonnollinen kiinnostuksen kohde. Monet tämän alan tapaukset koskevat menettelyä ja sitä, miten komissio on soveltanut omaa tiedonantoaan yhteisön oikeuden rikkomista koskevista suhteista kantelijaan, jäljempänä 'tiedonanto'[7]. Tapausten 219/2009/PB ja 294/2009/PB jatkotoimena komissio antoi oikeusasiamiehelle hyödyllistä tietoa siitä, miten se käsittelee rikkomista koskevia kanteluja. Yksi toistuva ongelma koskee kuitenkin kantelujen kirjaamista, ja komission jatkotoimet asioissa 1009/2009/KM, 379/2010/MHZ ja 132/2010/OV vahvistavat, että niissä sekoitetaan toisinaan toisiinsa kysymys siitä, mikä on rikkomuskanne ja mikä perusteltu rikkomuskanne. Oikeusasiamies odottaa, että komission kantelujen käsittely - Accueil des Plaignants (CHAP) -rekisteröintijärjestelmässä nämä kaksi näkökohtaa erotetaan selvästi toisistaan ja että kaikki kantelut rekisteröidään sellaisenaan, vaikka myöhempi analyysi osoittaa, että kantelu ei ole perusteltu. Oikeusasiamies on käynnistänyt oma-aloitteisen tutkimuksen (OI/2/011/OV) rikkomista koskevien kantelujen käsittelystä komissiossa ja odottaa, että asiaa selvitetään tutkimuksen aikana [8].

7. Päätelmät

Kriittisten ja lisähuomautusten johdosta vuonna 2010 toteutetut jatkotoimet osoittavat jälleen kerran, että oikeusasiamiehen pyrkimykset tavoittaa toimielimet ja edistää kansalaisten palvelukulttuuria kantavat edelleen hedelmää. Joissakin tapauksissa seuranta on ollut esimerkillistä, mikä osoittaa selvästi, että vastuuhenkilöt tunnustavat tämän tehtävän arvon kansalaisille tarjoamiensa palvelujen parantamisessa. Toisissa tapauksissa vastaus on ollut puolusteleva ja pettymys, mikä osoittaa, että oikeusasiamiehen ja toimielinten itsensä on vielä tehtävä työtä EU:n huipputason hallinnon varmistamiseksi.

Jos kysymyksiä ei ole ratkaistu tyydyttävästi kriittisen huomautuksen tai lisähuomautuksen jatkotoimilla, oikeusasiamies voi päättää aloittaa oma-aloitteisen tutkimuksen ja varmistaa siten, että kantelumenettelyssä esille tulleet systeemiset ongelmat tutkitaan perusteellisesti ja mahdollisuuksien mukaan ratkaistaan tulevaisuutta varten. Edellä mainittu oma-aloitteinen tutkimus, joka koskee rikkomista koskevien kantelujen käsittelyä komissiossa, on esimerkki tästä. Toisaalta Frontexin asiassa 923/2009/FOR toteuttamat hyödylliset jatkotoimet merkitsivät sitä, että oikeusasiamiehen ei tarvinnut aloittaa oma-aloitteista tutkimusta, kuten hän oli suunnitellut kyseisessä asiassa tekemässään päätöksessä.

Oikeusasiamies aikoo julkaista marraskuussa 2012 tutkimuksen vuonna 2011 esitettyjen kriittisten ja lisähuomautusten seurannasta.

liitteitä

I. Tapausten yksityiskohtainen analyysi

A. Tähtikotelot

Asia 485/2008/(IG)(IP)PB

Asian 485/2008/(IG)(IP)PB esitti italialainen tutkija, joka ei ollut tyytyväinen tutkimusehdotuksensa hylkäämispäätöksestä tekemänsä valituksen käsittelyyn. Se oli yksi ensimmäisistä Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) esittämistä ehdotuspyynnöistä [9]. Kantelijan pääasiallinen moite oli se, että muutoksenhakukomitea, jolle hän lähetti valituksensa, ei käsitellyt joitakin hänen keskeisiä perustelujaan. Hän katsoi erityisesti, ettei se käsitellyt hänen väitettään, jonka mukaan arvioijat sovelsivat virheellisesti tiettyjä kriteerejä tai epäolennaisia kriteerejä.

Oikeusasiamies piti kantelijan väitettä perusteltuna. Hän esitti kriittisen huomautuksen ja totesi yhteenvetona, että muutoksenhakukomitea vaikutti omaksuneen liian kapean lähestymistavan, jonka vuoksi se jätti huomiotta tärkeän kysymyksen kriteerien ja kantelijan tapauksessa tehdyn konkreettisen arvioinnin välisestä mahdollisesta epäjohdonmukaisuudesta. Lisähuomautuksessaan [10] hän totesi olevansa kiitollinen saadessaan tietoja riippumattomille arvioijille ja muutoksenhakukomitealle nyt annetuista ohjeista tai suuntaviivoista, jotka koskevat hakemusten arviointia ja uudelleentarkastelua.

Yksityiskohtaisessa ja rakentavassa vastauksessaan komissio totesi, että vuodesta 2007 lähtien riippumattomille arvioijille on annettu vertaisarviointeja varten ERC:n opas, jäljempänä 'ERC:n opas'[11]. ERC:n oppaan tavoitteena on antaa vertaisarvioijille tietoa ehdotusten arvioinnista ja erityisesti pistemäärien ja kommenttien jakamisesta yksittäisissä arvioinneissa arviointiperusteiden mukaisesti. ERC:n oppaan 8 kohdassa muistutetaan vertaisarvioijia siitä, että "arviointiperusteet ja niiden tulkinta on kuvattu työohjelmassa" ja että "kaikki ehdotuksia koskevat arviot on tehtävä arviointiperusteiden perusteella ja ainoastaan näiden perusteiden perusteella". ERC:n opasta päivitetään vuosittain, jotta voidaan ottaa huomioon arviointiprosessiin mahdollisesti tehdyt muutokset tai parannukset, kuten oikeusasiamiehen huomautusten johdosta tehdyt muutokset tai parannukset.

Muutoksenhakukomitean menettelyn osalta ERCEAn muutoksenhakumenettelyyn sisältyvissä ohjeissa määrätään, että muutoksenhakukomitean on ”varmistettava, että ehdotusten jättämistä ja niihin liittyviä arviointi- ja myöntämismenettelyjä koskevien ERC:n sääntöjen ja asianomaisen työohjelman määräyksiä on noudatettu ja että arviointi- ja/tai kelpoisuusmenettelyt on suoritettu voimassa olevien menetelmien ja menettelyjen mukaisesti”. Komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle myös, että epäselvissä tapauksissa muutoksenhakukomitea voi pyytää "tieteellisiä virkamiehiä/paneelikoordinaattoreita [...] toimittamaan lyhyen kirjallisen lausunnon kantelijan esille ottamista seikoista" tai asiaankuuluvia oikeudellisia yksiköitä antamaan "menettelyllistä ja oikeudellista neuvontaa".

Komissio tiedotti oikeusasiamiehen huomautuksista muutoksenhakukomitealle selittävällä huomautuksella. Tässä muistiossa muistutetaan, että syyskuussa 2010 hyväksytyssä uudessa vertaisarvioijille tarkoitetussa ERC:n oppaassa tehdään selväksi, että paneelin arvioijien on perustettava arviointinsa ainoastaan ERC:n työohjelmassa vahvistettuihin arviointikriteereihin. Muistiossa täsmennetään myös, että muutoksenhakukomiteaa olisi muistutettava siitä, että väärien kriteerien soveltaminen on menettelyvirhe, joka voi oikeuttaa ehdotuksen uudelleenarvioinnin. Tällaisissa tapauksissa muutoksenhakukomitean olisi arvioitava menettelyvirheen vaikutusta paneelin lopulliseen päätökseen. Oikeussuojamenettely kattaa näin ollen kaikki poikkeamat työohjelman kriteereistä, mikä katsotaan menettelyvirheeksi. Asiantuntijoiden tiedotustilaisuuksissa paneelin arvioijia pyydetään kiinnittämään erityistä huomiota tähän seikkaan.

Lopuksi ja oikeusasiamiehen tässä asiassa esittämien huomautusten mukaisesti ERCEA on parantanut ERC:n oppaassa vertaisarvioijille ja ERC:n muutoksenhakukomitealle annettuja tietoja.

Komission vastaus oikeusasiamiehen kriittisiin ja lisähuomautuksiin on esimerkillinen ja rohkaiseva. Se osoittaa, että komissio otti nämä huomautukset erittäin vakavasti ja tarkasteli uudelleen, mitä tässä nimenomaisessa tapauksessa tapahtui. Se antaa myös yksityiskohtaisen kuvan erittäin tärkeistä systeemisistä muutoksista, joita se on jo toteuttanut eri tasoilla.

Asia 1039/2008/FOR

Asia 1039/2008/FOR koski komission kieltäytymistä hyväksymästä pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin [12] polkumyyntitutkimuksessa.  Oikeusasiamies katsoi, että komission kieltäytyminen oli perusteltua, mutta esitti seuraavan lisähuomautuksen:

"Komission olisi aina viran puolesta tutkittava perusteellisesti, onko olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää tietojen ilmaisemista asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisten asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevien pyyntöjen osalta. Oikeusasiamies olisi kiitollinen, jos hän saisi jäljennöksen sisäisistä suuntaviivoista tai säännöistä, joita komissio voi päättää päivittää varmistaakseen, että sen yksiköt ovat tietoisia velvoitteesta suorittaa mainittu tutkimus."

Jatkovastauksessaan komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle, että sen pääsihteeri ja oikeudellisen yksikön pääjohtaja ovat jakaneet kaikille pääjohtajille muistion asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisten asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelystä. Muistioon oli liitetty laaduntarkastusluettelo. Yksi luettelon perusteista on mahdollisen ylivoimaisen yleisen edun tutkiminen. Komissio totesi myös, että sen pääsihteeri aikoo antaa uudet sisäiset suuntaviivat, joissa painotetaan enemmän tarvetta arvioida ylivoimaista yleistä etua.

Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että komissio käsittelee kysymystä siitä, miten voidaan varmistaa erittäin tärkeän yleisen edun tehokas arviointi. Tällä on merkittäviä vaikutuksia asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täysimääräiseen ja tehokkaaseen soveltamiseen.

Asia 1658/2008/(STM)PB

Asiassa 1658/2008/(STM)PB oli kyse komission tarjouskilpailusta, jonka kantelija hävisi. Voittaneen tarjouksen teki yritys, jolla oli jo urakkasopimus, joka pohjimmiltaan valmisteli urakkaa, jota varten kyseinen tarjous tehtiin. Kyseiseen tarjoukseen sisältyi sääntö, jonka mukaan tarjoajat eivät voineet ehdottaa sellaisten asiantuntijoiden osallistumista, joilla olisi yhteenvetona tehtäviä, jotka olisivat päällekkäisiä niiden tehtävien kanssa, joita heillä olisi kyseisen sopimuksen nojalla. Kantelija katsoi, että tätä sääntöä ei ollut noudatettu voittaneen tarjoajan tapauksessa. Se huomautti, että kyseessä olevalle sopimukselle oli asetettu asteittaista käyttöönottoa koskeva määräaika ja että tarjouskilpailun voittanut tarjoaja oli voittanut sopimuksen vain, koska sen tapauksessa komissio oli yksinkertaisesti luopunut tästä asteittaista käyttöönottoa koskevasta määräajasta. Jos kantelija olisi tiennyt mahdollisuudesta ehdottaa tätä vaihtoehtoa, se olisi voinut sisällyttää samanlaisen ehdotuksen omaan tarjoukseensa.

Oikeusasiamies kannatti kantelijaa ja ehdotti sovintoratkaisua, jonka mukaan komissio voisi sopia uuden ja avoimen tarjouksen järjestämisestä sopimuksen alkuperäisen voimassaoloajan päättyessä ja antaa muille tarjoajille, myös kantelijalle, mahdollisuuden jättää tarjous toiselle 36 kuukauden jaksolle.

Kun komissio oli hylännyt oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksen, oikeusasiamies päätti asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen, jossa se totesi, että komissio oli virheellisesti antanut voittaneelle tarjoajalle luvan olla noudattamatta tarjoajille annettujen ohjeiden 4.1 lauseketta.

Komissio lähetti lyhyen mutta erittäin rakentavan vastauksen. Vaikka se piti kiinni kannastaan, jonka mukaan tarjouskilpailumenettely oli toteutettu asianmukaisesti, se päätti käynnistää uuden tarjouskilpailumenettelyn sen sijaan, että voimassa olevaa palveluhankintasopimusta pidennettäisiin kolmella vuodella alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Ennusteilmoitus julkaistiin 25 päivänä marraskuuta 2010. Varmistaakseen, ettei toiminnassa ole aukkoja, ja varatakseen riittävästi aikaa tarjousten arviointi- ja sopimusmenettelyille komissio ilmoitti aikovansa jatkaa nykyistä palveluhankintasopimusta vain rajoitetuksi ajaksi. Tämä antaa myös yritykselle, jolle uusi sopimusaika on myönnetty, mahdollisuuden valmistautua toiminnan jatkamiseen, minkä se teki.

Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että vaikka komissio katsoo, että alkuperäinen tarjouskilpailumenettely toteutettiin asianmukaisesti, se aikoo nyt panna täytäntöön sovintoratkaisuehdotuksensa uuden tarjouskilpailumenettelyn käynnistämiseksi.

Huomautus: Tämän seurantatutkimuksen valmistuttua kantelija ilmoitti joulukuussa 2011 oikeusasiamiehelle, että komissio käynnisti tarjouskilpailumenettelyn uudelleen ja että hänen yrityksensä voitti sopimuksen.

Asia 923/2009/(BB)(TN)(BB)FOR

Kantelija asiassa 923/2009/(BB)(TN)(BB)FOR kiisti Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) käyttämät palvelukseenottomenettelyt.

Oikeusasiamies havaitsi päätöksessään useita puutteita Frontexin palvelukseenottomenettelyissä. Hän totesi erityisesti, että oikeus hakea muutosta päätökseen kolmen kuukauden kuluessa on huomattavasti heikompi, jos hakijoille ei ilmoiteta heidän ehdokkuuttaan koskevasta päätöksestä. Hakijat, jotka eivät arvaa, että heidän ehdokkuudestaan on jo tehty päätös, eivät voi pyytää jäljennöstä heitä koskevasta päätöksestä ennen kuin kolmen kuukauden määräaika on jo kulunut umpeen. Lisäksi on niin, että vaikka hakijat saisivat jäljennöksen päätöksestä jossain vaiheessa kolmen kuukauden määräajan kuluessa, he olisivat menettäneet ainakin osan niistä kolmesta kuukaudesta, jotka heillä oli käytettävissään muutoksenhakua varten. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että kirje, joka sisältää ehdokkaan saaman tuloksen ja tarkat ohjeet valituksen tekemiseksi, on välttämätön, jotta ehdokkaan muutoksenhakuoikeus olisi tehokas.

Oikeusasiamies korosti, että hän piti tässä tapauksessa havaittua hallinnollista epäkohtaa vakavana ja järjestelmällisenä. Tältä osin hän ilmoitti analysoivansa, olisiko hyödyllistä käynnistää oma-aloitteinen tutkimus Frontexin palvelukseenottomenettelyistä, jos hän ei saisi tyydyttävää vastausta kriittiseen huomautukseensa, joka kuuluu seuraavasti:

"Frontex ei noudattanut hyvän hallinnon periaatteita, koska se ei ilmoittanut kantelijalle hänen hakemustensa tilanteesta. Tämä laiminlyönti oli erityisen vakava, koska se vaikeutti kantelijan perusoikeutta hakea muutosta hänelle vastaiseen päätökseen."

Frontex ilmoitti oikeusasiamiehelle yksityiskohtaisessa ja hyödyllisessä vastauksessa toimenpiteistä, joita oli toteutettu vastauksena hänen päätökseensä:

● Vuoden 2010 alusta Frontex alkoi tiedottaa hakijoille mahdollisuudesta ottaa yhteyttä sen henkilöstöosastoon saadakseen tietoa palvelukseenottomenettelyjen tilanteesta. Nämä tiedot ovat saatavilla Frontexin verkkosivuston asianomaisessa osassa sekä jokaisessa avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa.

● Frontex ilmoitti ottavansa tammikuusta 2011 alkaen sähköpostitse vastaan avoimia virkoja koskevat hakemukset. Samassa sähköpostiviestissä hakijoille ilmoitetaan, että jos he eivät saa kolmen kuukauden kuluessa haastattelukutsua, heidät on hylätty palvelukseenottomenettelyn myöhemmissä vaiheissa.

● Tietoa muutoksenhakumenettelystä on ollut jokaisessa avointa toimea koskevassa ilmoituksessa tammikuusta 2009 lähtien.

● Haastatteluun valitut hakijat saavat tarvittavat tiedot hyvissä ajoin. Hakijat, joita ei ole kutsuttu haastatteluun, saavat pyynnöstä lisätietoja puhelimitse, sähköpostitse tai kirjeitse. Tällainen käytäntö on samanlainen kuin muissa EU:n virastoissa, ja se johtuu pääasiassa rajallisesta hallintohenkilöstöstä ja työhakemusten suuresta määrästä. Tämä käytäntö ilmoitetaan jokaisessa avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa.

Edellä mainittujen toimenpiteiden perusteella Frontex katsoo, että sen palvelukseenottomenettelyt ja yhteydenpito hakijoihin ovat Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön mukaisia. Yleisiä tietoja palvelukseenotto- ja valintamenettelyjen tilanteesta on annettu Frontexin verkkosivustolla [13] heinäkuusta 2009 lähtien. Meneillään olevien palvelukseenottomenettelyjen tilanne kuvataan menettelyn eri vaiheiden mukaan. Näiden tietojen avulla hakijat voivat seurata hakemuksiaan koko menettelyn ajan.

Vuoden 2011 jälkipuoliskolla Frontex aikoo ottaa käyttöön sähköisen rekrytointivälineen. Tämä helpottaa viestintää hakijoiden kanssa entisestään. Välineellä otetaan käyttöön Frontexin ja hakijoiden väliseen tietojenvaihtoon liittyviä automaattisia prosesseja, joilla hakijoille tiedotetaan heidän hakemustensa tilasta. Rekrytointiprosessin kunkin vaiheen jälkeen hakijat saavat hyvissä ajoin asiaankuuluvat viestit, joissa on tietoa kyseisen vaiheen tuloksista.

Oikeusasiamies on tyytyväinen Frontexin tässä tapauksessa toteuttamiin yksityiskohtaisiin ja rakentaviin jatkotoimiin.

Asia 1302/2009/TS

Kantelija asiassa 1302/2009/TS väitti, että komissio viivytti tarpeettomasti EU:n ja Intian, EU:n ja ASEANin sekä EU:n ja Korean välisiä kauppaneuvotteluja koskeviin alkuperäisiin asiakirjoihin ja tietoihin tutustumista koskeviin pyyntöihin vastaamista ja rikkoi näin asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annettua asetusta 1049/2001 [14].

Oikeusasiamies totesi päätöksessään, että asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 otetaan käyttöön kaksivaiheinen menettely hakemusten käsittelyä varten. Jos toimielin ei vastaa alkuperäiseen hakemukseen 15 työpäivän kuluessa, hakijalla on oikeus tehdä uudistettu hakemus. Jos uudistettu hakemus hylätään tai jos vastausta ei saada 15 työpäivän kuluessa, hakijalla on oikeus saattaa asia unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tai tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle. Tässä tapauksessa kantelija ei tehnyt uudistettua hakemusta, vaan päätti odottaa komission päätöstä alkuperäisistä hakemuksista. Käsitellessään alkuperäisiä hakemuksia komissio ilmoitti kantelijalle useaan otteeseen, että niiden monimutkaisuuden vuoksi niitä ei voitu käsitellä asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetyissä määräajoissa. Koska kantelija päätti olla tekemättä uudistettua hakemusta, vaikka sillä oli siihen oikeus, oikeusasiamies päätteli, että kantelija oli meneillään olevan tutkimuksen aikana tyytyväinen komission selityksiin. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että lisätutkimukset eivät olleet tarpeen.

Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että komissio ei antanut kantelijalle tietoa siitä, kuinka kauan alkuperäisten hakemusten käsittely kestää. Oikeusasiamies katsoi, että komission olisi asianmukaista antaa tällainen ilmoitus tulevissa tapauksissa, jotta hakija voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen uudistetun hakemuksen välittömän tekemisen perusteista. Hän esitti tältä osin vielä yhden huomautuksen.

Vastauksessaan komissio suhtautui myönteisesti oikeusasiamiehen päätökseen ja erityisesti siihen, että oikeusasiamies tunnusti asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön monimutkaisuuden ja laajuuden tässä tapauksessa. Se pani merkille lisähuomautuksen, jonka mukaan sen olisi ilmoitettava kantelijalle alkuperäisten hakemusten käsittelyyn tarvittava aika. Se vahvisti, että kyseinen kauppapolitiikan pääosasto on nyt toteuttanut toimia tiedottaakseen hakijoille paremmin. Asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”jos hakemus koskee erittäin pitkää asiakirjaa tai erittäin suurta määrää asiakirjoja, asianomainen toimielin voi neuvotella hakijan kanssa epävirallisesti oikeudenmukaisen ratkaisun löytämiseksi”, se vahvistaa oikeudenmukaisten ratkaisujen aikataulut ja tiedottaa hakijoille säännöllisesti, vähintään kuukausittain. Se suostuu olemaan mahdollisimman realistinen käsitellessään monimutkaisia ja laajoja tapauksia. Komissio lisäsi, että kauppapolitiikan pääosasto oli saattanut oikeusasiamiehen havainnon komission ylemmän ja keskijohdon tietoon.

Oikeusasiamies on tyytyväinen komission tässä asiassa toteuttamiin rakentaviin toimiin, mukaan lukien sen päätökseen kiinnittää hänen havaintonsa johdon tietoon.

Asia 1825/2009/IP

Kantelija asiassa 1825/2009/IP oli Italian kansalainen, joka kirjoitti parlamentin kansalaisten kanssa käymästä kirjeenvaihdosta vastaavalle yksikölle. Hän sai automaattisesti luodun vastaanottoilmoituksen, jossa hänelle ilmoitettiin, että hänen viestinsä käsiteltäisiin mahdollisimman pian. Kun kantelija ei saanut pyytämiään tietoja, hän kääntyi oikeusasiamiehen puoleen. Parlamentti toimitti kantelijalle tiedot, joita hän etsi oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana. Oikeusasiamies totesi näin ollen, että parlamentti oli ratkaissut asian kantelijaa tyydyttävällä tavalla. Hän esitti kuitenkin seuraavan lisähuomautuksen:

"Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että toimielimet antavat kansalaisille selkeää ja yksiselitteistä tietoa. Oikeusasiamies katsoo, että kuka tahansa henkilö, joka saa samanlaisen vastaanottoilmoituksen kuin kantelija, voi kohtuudella odottaa saavansa vastauksen toimielimeltä. Tällaisen selkeän vastauksen antavan toimielimen olisi todellakin annettava vastaus asianomaiselle kansalaiselle."

Parlamentti ilmoitti oikeusasiamiehelle toimenpiteistä, jotka se oli toteuttanut vastauksena oikeusasiamiehen huomautukseen. Ne voidaan tiivistää seuraavasti:

● Järjestelmän luomaa ja aiemmin automaattisesti lähetettyä vastaanottotodistusta on muutettu, jotta kansalaisille voidaan antaa selkeää ja yksiselitteistä tietoa. Kansalaisille tiedotetaan nyt tilanteista, joissa he eivät Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti voi saada vastausta.

● Parlamentin asiasta vastaavat yksiköt ovat helmikuusta 2011 lähtien saaneet käyttöönsä uusia ohjelmistoja, jotka on erityisesti suunniteltu vastaamaan tehokkaasti kansalaisten pyyntöihin. Uusi ohjelmisto mahdollistaa toistuvien pyyntöjen paremman havaitsemisen, seurannan ja seurannan.

● Suuntaviivoja on laadittu ja koulutusta järjestetty, jotta voidaan vahvistaa henkilöstön valmiuksia antaa kansalaisille tietoa toistuvista tiedusteluista. Epäselvissä kysymyksissä kansalaisilta pyydetään järjestelmällisesti lisätietoja ja selvennyksiä.

● Jos kyseessä on vilpillisesti toistuva kirjeenvaihto, asianomaiselle kansalaiselle lähetetään kirjeenvaihdon päättymistä koskeva kirje, joka sisältää yhteenvedon samasta aiheesta jo annetuista vastauksista sekä syyn, jonka vuoksi toimielin on päättänyt lopettaa kirjeenvaihdon kyseisen kansalaisen kanssa.

Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että parlamentti on hyväksynyt toimenpiteitä parantaakseen kansalaisten kirjeiden käsittelyä.

Asia 182/2010/(AR)MHZ

Tapauksessa 182/2010/(AR)MHZ puolalainen viljelijä valitti Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF), että Puolan virasto, joka hallinnoi Puolan viljelijöille suoraan yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa myönnettyjä EU:n tukia, syyllistyi petokseen. OLAF otti yhteyttä Puolan viranomaisiin pyytääkseen selvityksiä, mutta ei ilmoittanut kantelijalle toimistaan. Kun OLAF lopulta teki niin, sen kirjeet laadittiin puolaksi siten, että tiedot olivat vääristyneitä. Oikeusasiamies arvosteli OLAFia erityisesti tältä osin ja totesi, että

"Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että kansalaisille osoitettu kirjeenvaihto on laadittava huolellisesti, selkeästi ja ymmärrettävästi riippumatta siitä, mitä EU:n virallista kieltä käytetään. OLAF ei tehnyt näin 3. heinäkuuta ja 27. lokakuuta 2009 päivätyissä kirjeissään, jotka se osoitti kantelijalle puolaksi."

OLAF vastasi, että vilpittömässä mielessä ja prosessin nopeuttamiseksi kyseiset kirjeet käännettiin puolaksi OLAFin henkilöstön jäsenen toimesta, joka puhuu kieltä äidinkielenään. Oikeusasiamiehen kriittisen huomautuksen jälkeen OLAF päätti lähettää kaiken kansalaisille osoitetun kirjeenvaihdon käännöspääosastolle joko virallista käännöstä tai sisäisen käännöksensä kielitarkastusta varten, paitsi jos asianomaisen kansalaisen kirjeenvaihtoon valitsema kieli on jokin EU:n toimielinten työkielistä tai asiakirjan laatijan äidinkieli.

Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että OLAF on kriittisen huomautuksensa jälkeen ottanut käyttöön uuden hallintokäytännön.

B. Muut tapaukset toimielimittäin

1. Euroopan parlamentti

Asia 1953/2008/MF

Asian 1953/2008/MF on jättänyt Euroopan parlamentin virkamies. Kantelija sai lapsensa vammaisuuden vuoksi henkilöstösäännöissä säädetyn EU:n kaksinkertaisen huollettavana olevasta lapsesta maksettavan lisän sekä kansallisen tason lisän. Parlamentti katsoi, että nämä kaksi korvausta ovat luonteeltaan samanlaisia, ja vähensi kansallisen vähennyksen määrän EU:n kaksinkertaisesta vähennyksestä. Muutamaa kuukautta myöhemmin EU:n tuomioistuin katsoi, että nämä kaksi vähennystä eivät olleet luonteeltaan samanlaisia [15]. Tämän tuomion perusteella kantelija pyysi parlamenttia maksamaan hänelle kaksinkertaisen huollettavana olevasta lapsesta maksettavan lisän takautuvasti. Parlamentti hylkäsi päätöksen sillä perusteella, että tuomio koski vain oikeudenkäynnin asianosaisia.

Oikeusasiamies katsoi, että vaikka parlamentilla ei ollut oikeudellista velvollisuutta panna tuomiota täytäntöön sellaisten virkamiesten osalta, jotka olivat samankaltaisissa olosuhteissa mutta jotka eivät olleet asian osapuolia, sitä ei ollut oikeudellisesti estetty tekemästä niin. Tämä olisi paitsi täysin laillista myös hyvän hallinnon periaatteiden mukaista. Hän havaitsi hallinnollisen epäkohdan, kun parlamentti kieltäytyi korvaamasta kantelijalle kaksinkertaisesta huollettavana olevasta lapsesta maksettavan EU:n lisän laitonta vähentämistä. Parlamentin kieltäytymistä pahensi se, että kantelija nimenomaisesti pyysi sitä odottamaan tuomioistuimen tuomiota ennen vähennyksen tekemistä, mutta parlamentti ei tehnyt niin. Oikeusasiamies teki asiasta suositusluonnoksen, jonka parlamentti hylkäsi.

Vastauksena oikeusasiamiehen kriittiseen huomautukseen parlamentti toisti jo tutkimuksensa aikana esittämänsä perustelut osoittaakseen, että hallinnolliselta ja oikeudelliselta kannalta kantelijalla ei ollut pätevää vaatimusta saada kaksinkertaista huollettavana olevasta lapsesta maksettavaa lisää ilman vähennyksiä ajanjaksolta ennen tuomioistuimen tuomion antamista. Yhteisöjen tuomioistuin on itse korostanut kanteen nostamisen määräaikojen noudattamisen tärkeyttä ja näiden määräaikojen noudattamatta jättämisen seurauksia. Kantelija ei ole käyttänyt muutoksenhakumenettelyä, joka hänellä olisi ollut mahdollisuus riitauttaa riidanalainen päätös. Parlamentti katsoi näin ollen, että kyseisestä päätöksestä oli tullut lopullinen kaikkine vaikutuksineen.

Oikeusasiamies pitää valitettavana, että parlamentin jatkotoimissa keskitytään tässä tapauksessa edelleen siihen kiistattomaan tosiseikkaan, että kantelijalla ei ole täytäntöönpanokelpoista laillista oikeutta maksun saamiseen. Parlamentti ei ole yhtynyt oikeusasiamiehen huomautukseen, jonka mukaan maksun suorittamiselle ei ole oikeudellista estettä ja sen suorittaminen olisi hyvän hallinnon periaatteiden mukaista.

Asia 3289/2008/BEH

Asiassa 3289/2008/BEH virkamies riitautti ansiopisteitä koskevan parlamentin päätöksen tekemällä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Tämän jälkeen hän valitti oikeusasiamiehelle, joka esitti seuraavan kriittisen huomautuksen:

"Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että olisi vältettävä tilanteita, joissa annetaan sellainen vaikutelma, että henkilöä tai viranomaista, jonka tehtävänä on päättää asiasta, voidaan pitää osittaisena. Tämä vaara on kuitenkin selvästi olemassa silloin, kun 90 artiklan 2 kohdan mukaista päätöstä koskevaa valitusta käsittelevä henkilö tai viranomainen on ollut tiiviisti mukana saman päätöksen tekemisessä. Virkamiehellä, jolle tällainen päätös on osoitettu, voi olla perusteltu syy epäillä, onko hänen 90 artiklan 2 kohdan mukainen valituksensa käsitelty asianmukaisesti.

Käsiteltävänä olevassa asiassa pääsihteeri teki päätöksen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesta kantelusta, jonka kantelija oli tehnyt päätöksestä myöntää hänelle vain kaksi ansiopistettä, vaikka hänen aikaisempi päätöksensä olla myöntämättä kolmatta ansiopistettä varauksestaan kantelijalle määritti suurelta osin kyseisen päätöksen. Pääsihteerin olisi näin ollen pitänyt jättää päätös parlamentin puhemiehelle. Se, että pääsihteeri teki päätöksen kantelijan 90 artiklan 2 kohdan mukaisesta valituksesta, oli hallinnollinen epäkohta."

Parlamentti pysyi kannassaan vastauksessaan ja viittasi sen tueksi asiaan 101/79, Vecchioli v. komissio [16]. Parlamentti kommentoi julkisasiamies Légér'n asiassa C-185/95 P, Baustahlgewebe, antamaa lausuntoa [17] sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puolueettomuutta koskevaa oikeuskäytäntöä, joihin molempiin viitattiin oikeusasiamiehen päätöksessä, ja totesi lähinnä, että nämä tapaukset koskivat oikeudellisia vaatimuksia, joita sovelletaan tuomioistuimiin mutta ei hallinnollisiin valitusmenettelyihin. Parlamentti totesi myös, että kaikki hallinnollisessa valitusmenettelyssä tehdyt lopulliset päätökset kuuluvat edelleen virkamiestuomioistuimen laillisuusvalvonnan piiriin. Se totesi lopuksi, että parlamentin oikeudellista yksikköä oli kuultu ennen päätöksen allekirjoittamista.

Oikeusasiamies toteaa, että parlamentti ei vastauksessaan kommentoinut sisäisten sääntöjensä tavoitetta, joka koskee toimivaltaa tehdä päätös 90 artiklan 2 kohdan mukaisesta kantelusta. Sen sijaan se vetosi asiassa Vecchioli annettuun tuomioon. On kyseenalaista, voidaanko tähän tuomioon mahdollisesti vedota oikeusasiamiehen toteamusten kyseenalaistamiseksi, kun otetaan huomioon, että kuten parlamentti itse on esittänyt, tässä asiassa oli kyse siitä, oliko yksittäisen komission jäsenen osallistuminen komission yhteiseen päätöksentekoon 90 artiklan 2 kohdan mukaisen kantelun osalta lainmukaista. Käsiteltävässä asiassa on selvää, että pääsihteeri, joka päättää 90 artiklan 2 kohdan mukaisesta valituksesta, ei osallistu kollektiiviseen päätöksentekoon. Oikeusasiamiehen päätös koski tilannetta, jossa henkilö, joka käsitteli 90 artiklan 2 kohdan mukaista päätöstä koskevaa kantelua, oli tiiviisti mukana juuri kyseisen päätöksen tekemisessä. Tällaisessa tilanteessa vaikuttaa vaikealta nähdä, mikä tarkoitus 90 artiklan 2 kohdan mukaisella valituksella voisi olla. Lisäksi on epäselvää, miten parlamentin oikeudellisen yksikön kuulemisella olisi voitu puuttua oikeusasiamiehen päätöksessä esitettyihin huolenaiheisiin.

Oikeusasiamies pahoittelee, että parlamentin vastaus tässä tapauksessa on puolusteleva eikä käytä tilaisuutta hyväkseen parantaakseen hallintonsa laatua tulevaisuudessa. Parlamentin haluttomuus tehdä yhteistyötä oikeusasiamiehen kanssa tässä asiassa tekee tästä epäonnistumisesta entistäkin valitettavamman.

Asia 885/2009/MF

Asiassa 885/2009/MF oikeusasiamies antoi lisähuomautuksen, jossa hän kannusti parlamenttia tutkimaan kaikkia mahdollisuuksia auttaa kantelijaa hänen asioidessaan Ranskan viranomaisten kanssa, jotta aika, jonka hän työskenteli toimielimessä, voitaisiin ottaa huomioon hänen eläkeoikeuksiaan laskettaessa. Kantelija, joka oli parlamentin palveluksessa ylimääräisenä toimihenkilönä Strasbourgissa vuosina 1977–1981 pidettyjen istuntojen aikana, väitti, että parlamentti ei ollut esittänyt oikeudellisia perusteita sille, ettei se maksanut hänen puolestaan maksuja Ranskan kansalliseen eläkejärjestelmään. Hän vaati, että parlamentin olisi avustettava häntä hänen pyrkimyksissään varmistaa Ranskan viranomaisten yhteistyö, jotta hän voisi maksaa eläkemaksut, jotka vastaavat hänen työaikaansa parlamentissa.

Vastauksessaan parlamentti ilmoitti oikeusasiamiehelle, että kuten sen lausunnossa todetaan, se oli jo kehottanut kantelijaa ottamaan yhteyttä pääsihteerin kabinettiin asian selvittämiseksi. Kantelija ei kuitenkaan ollut vielä käyttänyt tätä mahdollisuutta. Parlamentti totesi kuitenkin, että jos kantelija on halukas keskustelemaan tilanteestaan, toimivaltainen yksikkö on hänen käytettävissään.

Oikeusasiamies on tyytyväinen parlamentin myönteiseen vastaukseen tässä tapauksessa esitettyyn lisähuomautukseen.

2. Euroopan komissio

Asia 2904/2005/(TN)FOR

Asia 2904/2005/(TN)FOR oli seurausta aikaisemmasta oikeusasiamiehen käsiteltäväksi saatetusta asiasta, joka koski Euroopan komission kieltäytymistä antamasta kantelijan suorittaa uudelleen suullista koetta sisäisessä kilpailussa. Vaikka oikeusasiamies totesi, että tämä ei rikkonut mitään sitovaa sääntöä tai periaatetta, hän totesi, että hyvän hallintotavan vuoksi komission olisi sisällytettävä tuleviin suullisia kokeita koskeviin kutsuihin lauseke, jossa hakijoille ilmoitetaan mahdollisuudesta muuttaa kokeen päivämäärää poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Tämän jälkeen kantelija esitti komissiolle korvauspyynnön ja kääntyi oikeusasiamiehen puoleen koskien sitä, miten komissio oli käsitellyt tätä pyyntöä. Vaikka oikeusasiamies ei todennut, että komission sopimussuhteen ulkopuoliselle vastuulle olisi perusteita, hän katsoi, että ensimmäisessä tapauksessa todettu hallinnollinen epäkohta aiheutti tiettyä henkistä vahinkoa. Näin ollen hän katsoi, että komission olisi pitänyt harkita korvauksen maksamista kantelijalle ilmaiseksi. Komissio kieltäytyi. Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn kriittisellä huomautuksella ja totesi, että komissio ei käsitellyt kantelijan korvauspyyntöä asianmukaisesti. Oikeusasiamies pahoitteli myös sitä, että komissio kieltäytyi käsittelemästä hänen väitteitään ja aloittamasta ja aloittamasta todellista vuoropuhelua hänen kanssaan tapauksen arvioinnista.

Kriittisen huomautuksen jatkotoimena komissio muistutti kannastaan, jonka mukaan ”ex gratia -maksua suositellaan vain, jos moraalisen velvoitteen ja oikeudellisen mahdottomuuden välillä on ristiriita”. Näin ei ollut tässä asiassa, hän sanoi. Se korosti parantaneensa hakijoille tiedottamista siitä, että he voivat tietyin edellytyksin lykätä kilpailun kokeita, jos lääketieteelliset syyt estävät heitä ottamasta niitä vastaan. Se toisti myös, että sen "jatkuvana politiikkana" on käydä rakentavaa vuoropuhelua oikeusasiamiehen kanssa.

Oikeusasiamies pitää valitettavana, että komissio ei hyödyntänyt oikeusasiamiehen tutkimuksen tarjoamaa tilaisuutta saattaakseen asian päätökseen.

Asia 1528/2006/(GG)(WP)VL

Asia 1528/2006/(GG)(WP)VL koski jäteöljyjen uudistamista koskevan rikkomuskantelun käsittelyä komissiossa. Oikeusasiamies esitti seuraavan kriittisen huomautuksen:

"Komissio päätti hylätä vuonna 2002 tehdyn kantelun, jossa kantelija väitti, että Saksa ei ollut noudattanut direktiivin 75/439/ETY [18] 3 artiklan 1 kohtaa. Näin oli siitä huolimatta, että Saksa säilytti jäteöljyjen käyttöä polttoaineena koskevan verovapautuksen, jonka yhteisöjen tuomioistuin totesi olevan vastoin direktiivin 75/439/ETY 3 artiklan 1 kohdan henkeä ja tavoitetta, joka tällä säännöksellä oli tarkoitus saavuttaa. Oikeusasiamies katsoi suositusluonnoksessaan, että asiassa C-102/97 annetun tuomion perusteella komissio ei antanut tyydyttävää selitystä osoittaakseen, että sen näkemys, jonka mukaan Saksa oli pannut direktiivin 75/439/ETY asianmukaisesti täytäntöön, oli oikea.

Perustellakseen kantaansa komissio viittasi yksityiskohtaisessa lausunnossaan harkintavaltaansa tällä alalla ja väitti ensimmäistä kertaa, että direktiivi 75/439 ja siinä vahvistettu uudistamisen ensisijaisuus kumottaisiin direktiivillä 2008/98, joka jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön joulukuuhun 2010 mennessä. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että komissiolla tällä alalla olevaa harkintavaltaa ei voida tulkita siten, että se voisi pidättäytyä hoitamasta tehtäväänsä perussopimusten valvojana panematta täytäntöön tiettyä oikeudellista velvoitetta kauan ennen sen voimassaolon päättymistä ja itse velvoitteen kumoamista. Oikeusasiamies katsoo lisäksi, että kantelijoilla on oikeus saada tietoa syistä, joiden vuoksi komissio hylkää kantelun ja lopettaa rikkomusmenettelyn. Näiden syiden on oltava paitsi oikeita myös selkeitä ja yksiselitteisiä. Oikeusasiamies muistuttaa, että komissio perusteli kantelun hylkäämistä sillä, että Saksa oli pannut direktiivin 75/439/ETY asianmukaisesti täytäntöön. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komissio ei voi nyt nojautua tällä välin tapahtuneeseen lainsäädännön muutokseen perustellakseen päätöstään hylätä kantelijan rikkomista koskeva kantelu, koska se ei vedonnut tähän syyhyn päätöstä tehdessään."

Vastauksessaan komissio pysyi kannassaan, jonka mukaan Saksa oli pannut direktiivin asianmukaisesti täytäntöön, ja ehdotti, että viittaus direktiivin 75/439/ETY kumoamiseen olisi ymmärrettävä asiayhteyteen liittyväksi tiedoksi. Viimeksi mainittu ei vaikuttanut sen päätelmään, jonka mukaan Saksan täytäntöönpano oli sinänsä tyydyttävää. Se vaati, että se oli antanut kantelijalle kattavat ja selkeät perustelut rikkomuskantelun käsittelyn lopettamiselle ja että se oli käsitellyt kantelun hyvää hallintotapaa koskevien sääntöjensä ja kaikkien sovellettavien menettelysääntöjen mukaisesti.

Yleisestä näkökulmasta komissio muistutti SEUT-sopimuksen 258 artiklan ja unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella, että sillä on hyvin laaja harkintavalta sen suhteen, käyttääkö se täytäntöönpanovaltuuksiaan vai ei. Sen on voitava arvioida, onko rikkomusmenettelyn käynnistäminen oikeassa suhteessa tavoitteeseen palauttaa EU:n lainsäädännön noudattaminen. Muiden jäsenvaltioiden osalta, joihin kantelija viittasi tässä tapauksessa, komissio ei ymmärtänyt, miten sen niukkojen resurssien oikeasuhteinen käyttö oli rikkomusmenettelyn aloittaminen oikeudellisen velvoitteen teoreettisesta rikkomisesta, joka oli katoamassa.

Oikeusasiamies panee tyytyväisenä merkille, että komissio on selventänyt, ettei se nojautunut tulevaan lainmuutokseen perustellakseen kantaansa rikkomista koskevaan kanteluun. Oikeusasiamies pahoittelee kuitenkin sitä, että komissio ei ole esittänyt vakuuttavaa selitystä näkemykselleen, jonka mukaan direktiivin 75/439/ETY täytäntöönpano Saksassa oli asianmukaista.

Asia 3307/2006/(PB)JMA

Asia 3307/2006/(PB)JMA koski komission käsittelyä rikkomuskantelussa, joka koski Itävallan asettamaa luonnonvaraisten eläinten kieltoa sirkuksissa. Komissio totesi käyttäneensä harkintavaltaansa lopettaessaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn. Lisäksi se katsoi, että eläinten hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä ei pitäisi päättää EU:n tasolla, vaan ne olisi jätettävä jäsenvaltioiden vastuulle. Oikeusasiamies ymmärsi, että komission päätös lopettaa asian käsittely riippumatta siitä, onko EU:n lainsäädäntöä mahdollisesti rikottu, oli poliittisista syistä tehty päätös, ja myönsi, että komissio voi päättää käyttää harkintavaltaansa päättämällä lopettaa tutkinnan ennen kuin se on saatettu päätökseen ja ennen kuin se on tehnyt päätöksen siitä, rikkooko jäsenvaltio EU:n lainsäädäntöä. Näiden seikkojen perusteella oikeusasiamies ei pitänyt perusteltuna tutkia tarkemmin kantelijan väitettä, jonka mukaan komission olisi tutkittava rikkomista koskeva kantelu uudelleen. Hän piti kuitenkin tarpeellisena päättää tutkinta esittämällä kriittisen huomautuksen niistä perusteluista, jotka komissio esitti asian käsittelyn päättämisen perusteiksi. Kriittinen huomautus kuuluu seuraavasti:

"Komission käyttämä lausuma, jolla se perustelee poliittista kantaansa tässä tapauksessa, toisin sanoen sitä, että "eläinten hyvinvointiin liittyvät kysymykset on parempi jättää jäsenvaltioiden vastuulle", näyttää merkitsevän sen tunnustamista, että komissio on kaikissa eläinten hyvinvointia koskevissa asioissa valmis luopumaan tehtävästään perussopimusten valvojana. Tällainen toteamus ei ole sen velvollisuuden mukainen, jonka mukaan komission on esitettävä oikeat, selkeät ja ymmärrettävät perustelut sille, että se käyttää harkintavaltaansa päättääkseen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kantelun tutkinnan. Kyseessä oli hallinnollinen epäkohta.”

Komissio vastasi, ettei se yhdy oikeusasiamiehen näkemykseen, jonka mukaan sen kannan perusteluissa oli kyse hallinnollisesta epäkohdasta. Se katsoi ilmoittaneensa kantelijalle selkeästi ja yksiselitteisesti syyt, joiden vuoksi toimielin oli päättänyt asian käsittelyn. Komissio huomautti, että sen yksiköiden tässä asiassa tekemä päätelmä ei koskenut eläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä yleensä vaan luonnonvaraisten eläinten suojelua sirkuksissa. Päätettiin, että tämä hyvin erityinen kysymys olisi jätettävä melko poikkeuksellisesti jäsenvaltioille. Se katsoi, että oikeusasiamiehen väite, jonka mukaan se oli luopunut tehtävästään kokonaisella alalla, ei ollut perusteltu.

Oikeusasiamies pitää valitettavana, että komissio pysyy kannassaan, jonka mukaan se on antanut riittävän selityksen käyttäessään harkintavaltaansa päättää kyseinen rikkomusmenettely.

Asia 3699/2006/ELB

Asia 3699/2006/ELB koski komission kieltäytymistä hyväksymästä pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, joihin viitataan komission tekemässä EU:n kilpailuoikeutta koskevassa päätöksessä. Kantelijat halusivat käyttää asiakirjoja kansallisessa tuomioistuimessa nostettuun vahingonkorvauskanteeseen yritystä vastaan, jonka komissio oli todennut rikkoneen EU:n kilpailulainsäädäntöä. Oikeusasiamies pyysi komissiota vertaamaan tietojen ilmaisemiseen liittyvää yleistä etua tutkimuksen tarkoituksen suojaamiseen ja taloudellisten etujen suojaamiseen, jotka olivat komission esittämät syyt sille, miksi se kieltäytyi antamasta oikeutta tutustua asiakirjoihin. Tässä yhteydessä hän pyysi komissiota harkitsemaan, olisiko asiakirjojen luovuttaminen yleisen edun mukaista, jos unionin kilpailuoikeuden varoittavaa vaikutusta lisättäisiin helpottamalla vahingonkorvauskanteiden nostamista kansallisissa tuomioistuimissa. Komissio suoritti vertailun, mutta oli lähtökohtaisesti eri mieltä siitä, että asiakirjojen luovuttaminen käsiteltävässä asiassa olisi yleisen edun mukaista.

Oikeusasiamies ei havainnut hallinnollista epäkohtaa. Hän huomautti kuitenkin lisähuomautuksessaan, että komissio voisi edistää yksityistä täytäntöönpanoa koskevaa yleistä etua ilmoittamalla vastatessaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaiseen pyyntöön saada tutustua komission kilpailuasioita koskeviin asiakirjoihin, i) että asetuksen (EY) N:o 1/2003 ^[19] 15 artiklan nojalla kansallisilla tuomioistuimilla on valtuudet pyytää komissiolta asiakirjoja SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi ja ii) voivatko kyseiset asiakirjat olla merkityksellisiä kansallisissa tuomioistuimissa nostettujen vahingonkorvauskanteiden kannalta.

Komissio vastasi noudattavansa oikeusasiamiehen lisähuomautusta tapauskohtaisesti, jos on asianmukaista ja hyödyllistä saattaa kantaja asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan mukaiseen menettelyyn. Olisi vastahakoista siirtää järjestelmällisesti tähän menettelyyn hakijoita, jotka hakevat oikeutta tutustua kilpailuasiakirjoihin, koska tämän säännöksen soveltaminen edellyttää, että asia on jo vireillä kansallisessa tuomioistuimessa. Se ei myöskään ole ainoa tai suositeltavin vaihtoehto vahingonkärsijöille, koska heillä voi kansallisten tuomioistuinten menettelysääntöjen mukaan olla mahdollisuus määrätä toinen osapuoli toimittamaan asiakirjat. Yleisemmällä tasolla komissio totesi, että kun se aikoo hylätä asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön asetuksen 1049/2001 nojalla mutta katsoo, että hakijan pyyntö voidaan täyttää vaihtoehtoisella tavalla, se ilmoittaa tästä hakijalle. Tämä käytäntö ei rajoitu kilpailuasioihin.

Lisähuomautuksen toisesta osasta komissio totesi, ettei se katso voivansa antaa viitteitä hallussaan olevien asiakirjojen merkityksellisyydestä vahingonkorvauskanteen kannalta. Kilpailuasioita koskevalla komission tutkinnalla pyritään ensisijaisesti selvittämään, onko kyse kilpailunvastaisesta toiminnasta. Se ei välttämättä sisällä yksityiskohtaista analyysia tällaisesta käyttäytymisestä aiheutuneesta vahingosta. Näin ollen komission hallussa olevat asiakirjat eivät aina ole paras lähde vahingonkorvausten laskemiseksi ja konkreettisten korvausvaatimusten tueksi. Monissa tapauksissa tämä voidaan johtaa vain kilpailusääntöjä rikkoneiden yritysten asiakirjoista, jotka eivät ole komission hallussa. Lisäksi asiakirjojen merkitys tiettyjen vahingonkorvauskanteiden kannalta riippuu suurelta osin todisteiden keräämistä koskevista säännöistä ja tosiseikkojen toteamista koskevista vaatimuksista, joita sovelletaan kansallisen lainsäädännön nojalla. Julkisena täytäntöönpanoviranomaisena komission on pysyttävä puolueettomana siviilikanteissa, eikä sen pitäisi katsoa suosivan jompaakumpaa osapuolista tällaisissa kanteissa.

Komissio täsmensi kuitenkin, että se harkitsee parhaillaan politiikkaa, joka koskee vahingonkorvauskanteita SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan rikkomistapauksissa.

Oikeusasiamies on tyytyväinen komission rakentavaan yhteistyöhön hänen kanssaan tässä asiassa esiin tulleissa kysymyksissä.

Asia 355/2007/(TN)FOR

Asiassa 355/2007/(TN)FOR oikeusasiamies arvosteli komissiota siitä, ettei tämä ollut noudattanut asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [20] 4 artiklan 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan. Hän totesi, että komissio ei ollut tarkistanut Espanjan viranomaisten kanssa käydyn aidon vuoropuhelun avulla, että oli olemassa riittävät perusteet soveltaa kyseisiin asiakirjoihin kyseistä poikkeusta eli 4 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa, joka koskee tuomioistuinmenettelyjä ja oikeudellista neuvontaa . Asiakirjat olivat ympäristöjärjestöjen liiton pyytämiä, ja ne koskivat komission päätöstä katsoa, että Teneriffan Granadillassa sijaitseva teollisuussatamahanke oli EU:n ympäristösääntöjen mukainen. Espanja pyysi komissiota olemaan luovuttamatta asiakirjoja, joiden se katsoi olevan peräisin Espanjan viranomaisilta.

Komissio huomautti seurantavastauksessaan, että se oli nyt saanut toiselta kantajalta uuden pyynnön saada tutustua samoihin asiakirjoihin. Se on näin ollen aloittanut uudelleen vuoropuhelun Espanjan viranomaisten kanssa määrittääkseen, sovelletaanko kyseistä poikkeusta edelleen. Se totesi, että jos se päättää luovuttaa asiakirjat, se ilmoittaa asiasta oikeusasiamiehelle ja toimittaa myös jäljennökset kantelijalle tässä tapauksessa.

Oikeusasiamies katsoo edelleen, että hänen päätöksessään esitetyistä syistä alkuperäinen kieltäytyminen antamasta kyseisiä asiakirjoja tutustuttavaksi ei ollut perusteltua. Hän kannustaa komissiota ottamaan huomioon oikeusasiamiehen analyysin käsitellessään uutta pyyntöä.

Asia 438/2007/(TN)RT

Asiassa 438/2007/(TN)RT kantelija väitti, että komissio oli toiminut lainvastaisesti ja syrjivästi sopimusasiassa. Oikeusasiamies arvosteli komissiota siitä, ettei tämä esittänyt riittävän vakuuttavia syitä sille, miksi käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva sopimus ei ollut varainhoitoasetuksessa tarkoitettu julkisia hankintoja koskeva sopimus. Se ei myöskään perustellut päätöstään valita uusi toimittaja järjestämättä asianmukaista tarjouskilpailua.

Komissio lähetti oikeusasiamiehelle hyvin yksityiskohtaisen vastauksen, jossa se viittasi asian monimutkaisuuteen, antoi lisäselvityksiä kiistämistään tosiseikoista ja väitti, ettei se ollut toiminut lainvastaisesti [21]. Samalla se ilmoitti oikeusasiamiehelle seuraavista toimenpiteistä, joita se aikoi toteuttaa tässä tapauksessa havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi:

● Kustannusvapaiden tuotteiden hankintaan liittyvät sopimusasiakirjat (kuten ohjelmistolisenssit tietyille avoimen lähdekoodin ohjelmistotuotteille) olisi aina merkittävä selkeästi, jotta ei jää mitään epäilystä siitä, mitä hankinta todellisuudessa kattaa.

● Komissio harkitsee mahdollisuutta dokumentoida tietyt asiakirjat, joihin liittyy ohjelmistoalustojen ja niihin liittyvien palvelujen valinta ja hankinta varainhoitoasetuksessa säädettyjen muodollisuuksien mukaisesti, myös tapauksissa, joissa hankinta voidaan toteuttaa jo olemassa olevan puitesopimuksen avulla, joka on itse avoimen tarjouskilpailun tulos. Tällaisissa tapauksissa tulojen ja menojen hyväksyjä voisi esimerkiksi nimittää arviointikomitean, vaatia siltä arviointikertomuksen ja tehdä myöntämispäätöksen varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 146 ja 147 artiklan mukaisesti.

Komissio totesi, että sen asiasta vastaavat yksiköt arvioisivat näitä ehdotuksia tarkemmin ja antaisivat asianmukaisia suuntaviivoja.

Oikeusasiamies on tyytyväinen komission rakentavaan seurantaan, jossa suunnitellaan toimenpiteitä avoimen lähdekoodin ohjelmistojen valintaprosessin avoimuuden parantamiseksi.

Asia 671/2007/PB

Asia 671/2007/PB koski Euroopan jälleenrakennusviraston (EAR) asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [22] mukaista hakemusta saada tutustua tiettyihin tarjouskilpailuun liittyviin asiakirjoihin. Oikeusasiamies totesi, että tässä tapauksessa epätyydyttävä lopputulos eli se, että komissio ei kyennyt yksilöimään tai löytämään kyseisiä asiakirjoja viraston sulkemisen jälkeen, vaikutti ainakin osittain johtuvan riittämättömästä kirjanpidosta. Lisähuomautuksessaan hän muistutti komissiota parlamentin, neuvoston ja itsensä vuonna 2001 antamasta julistuksesta, jonka mukaan "virastoilla ja vastaavilla elimillä" olisi oltava asetuksen 1049/2001 mukaiset säännöt oikeudesta tutustua asiakirjoihinsa. Asetuksen 11 artiklassa säädetään julkisen asiakirjarekisterin perustamisesta. Ei ollut selvää, missä määrin parlamentti, neuvosto ja komissio olivat pitäneet silmällä sitä, missä määrin virastot olivat panneet täytäntöön tämän asetuksen näkökohdan. Tämän vuoksi oikeusasiamies pyysi komissiota toimittamaan hänelle kaikki tiedot, joita sillä voi olla julkisten rekisterien olemassaolosta "lainsäätäjän perustamissa virastoissa ja vastaavissa elimissä".

Vastauksessaan komissio totesi, että se yhtyy oikeusasiamiehen huoleen asiakirjojen kirjaamisesta ja jäljitettävyydestä. Käsiteltävänä olevassa asiassa merkityksellisten asiakirjojen yksilöimiseen liittyvät vaikeudet johtuivat pääasiassa asiakirjojen puutteellisesta hallinnoinnista. Vaikka julkisia rekistereitä ei olisikaan ollut, asianmukainen kirjanpito olisi mahdollistanut sen, että EAR ja myöhemmin komissio olisivat voineet yksilöidä asiaankuuluvat asiakirjat. Lisäksi asianmukainen asiakirjahallinto on edellytys julkisten rekisterien perustamiselle.

Mitä tulee 11 artiklan täytäntöönpanoon virastoissa, komissio totesi, että kaikki virastot, sekä sääntely- että täytäntöönpanovirastot, ovat julkaisseet keskeiset asiakirjat verkkosivustoillaan. Joissakin tapauksissa ne tarjoavat myös hakunäyttöjä, joiden avulla käyttäjät voivat etsiä muita asiakirjoja. Jotkin virastot ylläpitävät julkisesti saatavilla olevia tietokantoja, joihin pääsee niiden verkkosivuilla julkaistujen linkkien kautta.

Komissio muistutti lopuksi, että 11 artiklan tarkoituksena on antaa kansalaisille mahdollisuus tunnistaa heitä mahdollisesti kiinnostavat asiakirjat. Komissio katsoo, että kaikki virastot noudattavat tämän säännöksen mukaisia velvoitteitaan tiedottamalla yleisölle toiminnastaan ja tiedottamalla kansalaisille hallussaan olevista tiedoista ja asiakirjoista. Lisäksi virastot noudattavat asetuksen 12 artiklaa, koska ne asettavat keskeiset asiakirjat suoraan saataville verkkosivustoilleen.

Oikeusasiamies on tyytyväinen komission rakentavaan yhteistyöhön hänen kanssaan tässä tapauksessa.

Asia 2115/2007/FOR

Valituksen 2115/2007/FOR teki Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin maanviljelijöitä edustava järjestö, joka väitti, että komissio ei kieltänyt naudanlihan tuontia Brasiliasta EU:hun huolimatta maaliskuussa 2007 saadusta näytöstä, jonka mukaan tällainen tuonti aiheutti riskejä erityisesti suu- ja sorkkataudin vuoksi, joka vaikuttaa tiettyihin eläimiin, kuten nautaeläimiin. Tutkimuksen aikana kantelija esitti lisäväitteen, jonka mukaan komissio, joka oli saanut raportin elintarvike- ja eläinlääkintätoimistonsa marraskuussa 2007 Brasiliaan tekemästä tarkastuskäynnistä, ei toiminut kohtuullisesti ja oikeasuhteisesti Brasiliasta tuodun naudanlihan eläinten terveydelle ja kansanterveydelle aiheuttaman uhan torjumiseksi.

Oikeusasiamies ei havainnut hallinnollista epäkohtaa komission päätöksessä tehdä lisätarkastuksia sen sijaan, että se olisi määrännyt kiellon. Lisäväitteen osalta oikeusasiamies ei taaskaan katsonut, että komissio olisi tehnyt ilmeisen virheen asettaessaan erityisiä ehtoja täydellisen kiellon sijasta. Nämä edellytykset edellyttivät lähinnä, että Brasilian viranomaiset panevat täytäntöön hyväksyttyjä karjatiloja koskevan järjestelmän, jolla luotaisiin "suljettu järjestelmä"EU:hun suuntautuvaa vientiä varten. Oikeusasiamies arvosteli kuitenkin komissiota siitä, ettei se perustellut asianmukaisesti, miksi se salli 1. helmikuuta 2008 ja 15. maaliskuuta 2008 välisenä aikana naudanlihalähetysten tuonnin Brasiliasta EU:hun, vaikka kaikkia tiloja, joilta tällainen naudanliha on peräisin, ei ollut tarkastettu ja tarkastettu niiden vaatimusten mukaisesti, joita komissio piti tarpeellisina eläinten terveydelle aiheutuvien riskien poistamiseksi. Hän huomautti myös, että komission olisi edelleen tehtävä säännöllisiä tarkastuskäyntejä kolmansiin maihin järjestelmällisten tarkastusten tekemiseksi.

Vastauksessaan komissio toisti oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana esittämänsä perustelut, joiden mukaan se toimi hyvien kauppatapojen edistämiseksi kansainvälisellä tasolla tehtyjen sitoumusten mukaisesti. Oikeusasiamies ei taaskaan pidä tätä selitystä sinänsä kovin vakuuttavana.

Komissio lisäsi kuitenkin vielä yhden väitteen, jonka mukaan ennen uusien vaatimusten voimaantuloa tuotettujen ja EU:hun suuntautuvien naudanlihalähetysten estäminen olisi ollut suhteeton toimenpide ja aiheuttanut hyvin monimutkaisia oikeudellisia ongelmia, koska toimijat olisivat voineet väittää, että kyseinen naudanliha oli varmennettu voimassa olevien EU:n vaatimusten mukaisesti, kun se lähetettiin Brasiliasta, ja että sen hylkääminen olisi näin ollen laitonta. Oikeusasiamies katsoo, että tämä näkökohta ei ole perusteeton. Ei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tuojat voisivat riitauttaa asetuksen soveltamisen niihin tai vaatia vahingonkorvausta. Näin ollen on kohtuullista katsoa, että komissio on nyt perustellut asianmukaisesti, miksi se toteutti siirtymätoimenpiteet.

Oikeusasiamiehen lisähuomautuksen osalta komissio totesi, että tammikuun 2007 ja lokakuun 2010 välisenä aikana yhteensä 32 tarkastajaa teki Brasiliaan yhdeksän eläinlääkinnällistä tarkastuskäyntiä, jotka koskivat EU:hun tarkoitetun naudanlihan tuotantoa ja jotka kattoivat voimassa olevat eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevat tarkastukset. Komissio vakuutti oikeusasiamiehelle, että eläintuotteiden, myös naudanlihan, tuonnissa kolmansista maista noudatetaan edelleen korkeatasoista valppautta, jotta varmistetaan vastaava suojelun taso kuin EU:ssa.

Oikeusasiamies panee tyytyväisenä merkille lisätiedot, jotka komissio on toimittanut vastauksena hänen kriittisiin ja lisähuomautuksiinsa tässä tapauksessa.

Asia 2502/2007/RT [23]

Asiassa 2502/2007/RT oikeusasiamies arvosteli komissiota siitä, että se ei antanut täyttä oikeutta tutustua autojen hiilidioksidipäästöjä koskeviin asiakirjoihin. Tämä oli seurausta kansalaisjärjestön tekemästä valituksesta. Hylätessään tutustumispyynnön komissio väitti, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi sen päätöksentekomenettelyä, joka liittyy päästönormien asettamista uusille henkilöautoille koskevan asetusehdotuksen hyväksymiseen.

Komissio muistutti seurantavastauksessaan, että asiakirjat olivat varapuheenjohtaja Verheugenille tarkoitettuja katsauksia, jotka oli laadittu ulkopuolisten keskustelukumppaneiden kanssa pidettävien kokousten valmistelemiseksi. Ne sisälsivät tosiasioita, mutta myös suosituksia komission jäsenen kannasta ja niin kutsuttuja puolustuskohtia, joiden avulla hän voi vastata kollegoidensa mahdolliseen kritiikkiin. Katsaukset ovat lähtökohtaisesti sisäiseen käyttöön tarkoitettuja asiakirjoja. niiden ainoana tarkoituksena on antaa komission jäsenelle kaikki seikat, joita hän saattaa tarvita puolustaakseen kantaansa kollegoihinsa nähden. Komissio korosti, että se oli tarkastellut uudelleen päätöstään olla antamatta oikeutta tutustua asiakirjoihin, kun otetaan huomioon, että kyseinen asetus on tällä välin annettu. Se huomautti, että se oli antanut täyden tutustumisoikeuden seitsemään katsaukseen ja erittäin laajan osittaisen tutustumisoikeuden viiteen jäljelle jäävään katsaukseen, joista oli poistettu vain hyvin vähän tietoja. Jotkin kohdat poistettiin, koska ne kuvastivat sisäisiä keskusteluja ja sisälsivät yksityiskohtaisia tietoja kahden pääosaston eriävistä näkemyksistä. Uusi kohta poistettiin, koska se oli luonteeltaan puhtaasti spekulatiivinen. Komissio päätteli, että sen mielestä se oli antanut mahdollisimman laajan oikeuden tutustua kantelijan pyytämiin tiedotustilaisuuksiin.

Oikeusasiamies pahoittelee, että komissio ei antanut oikeutta tutustua kaikkiin tässä asiassa kyseessä oleviin asiakirjoihin.

Asia 2834/2007/BEH

Asiassa 2834/2007/BEH oikeusasiamies havaitsi hallinnollisia epäkohtia, jotka liittyivät tarkastukseen, jonka komissio suoritti Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suosituksen perusteella. Hän esitti seuraavan kriittisen huomautuksen:

"Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että unionin toimielimet ryhtyvät toimiin kohtuullisen ajan kuluessa, jos ne katsovat uusien todisteiden ilmaantumisen jälkeen, että tällaiset toimet ovat tarpeen. Tässä tapauksessa komissio ei noudattanut tilintarkastustuomioistuimen suositusta kohtuullisessa ajassa. Tämä on hallinnollinen epäkohta.

Komission olisi pitänyt toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kantelija sai jäljennöksen alustavasta tarkastuskertomuksesta saksan kielellä. Ainakin sen olisi pitänyt toimittaa kantelijalle saksankielinen käännös. Tämä laiminlyönti on komission hallinnollinen epäkohta.

Komissio ei ole selittänyt riittävällä tavalla, miksi neljän päivän pituinen tarkastus oli oikeasuhteinen käsiteltävässä asiassa. Tämä on toinen hallinnollinen epäkohta.

Se, että komissio ei ole perustellut päätöstään käynnistää tarkastus, on uusi hallinnollinen epäkohta.”

Komissio väitti, että kyseisellä tarkastuksella oli useita poikkeuksellisia piirteitä eikä se edustanut sen säännöllistä jälkitarkastuspolitiikkaa. Säännöllisissä toimintaperiaatteissa edellytettiin, että tarkastuskohteille ilmoitetaan tarkastuksista hyvissä ajoin ja että niille ilmoitetaan tarkastuskäynnin syistä, yksityiskohtaisista säännöistä ja laajuudesta. Erityisiä kielellisiä vaatimuksia, joita saattaa syntyä" hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa" käsitellään tapauskohtaisesti molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi.

Käsiteltävänä olevan asian osalta komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle, että lopullisen tarkastuskertomuksen alkuperäinen englanninkielinen versio lähetettiin tuensaajalle 4. joulukuuta 2009. saksankielinen käännös lähetettiin 18. maaliskuuta 2010. Kantelijan puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseksi kantelijaa pyydettiin kommentoimaan tarkastushavaintoja 40 päivän kuluessa saksankielisen tarkastuskertomuksen vastaanottamisesta. Koska kantelija ei esittänyt uusia tietoja tai asiakirjoja, komissio ilmoitti kantelijalle 24 päivänä kesäkuuta 2010 päätöksestään periä takaisin aiheettomasti maksetut varat, kuten tarkastuskertomuksessa todetaan.

Komissio huomautti lopuksi, että se oli pannut tarkoin merkille oikeusasiamiehen havainnot tästä nimenomaisesta tapauksesta ja vahvistanut, että sen vakiomenettelyt ovat hyvän hallintotavan vaatimusten mukaisia.

Oikeusasiamies on tyytyväinen komission varmuuteen siitä, että sen vakiomenettelyt ovat yhdenmukaisia hänen tässä tapauksessa tekemiensä havaintojen kanssa.

Asia 3163/2007/(BEH)KM

Asiassa 3163/2007/(BEH)KM eräs saksalainen toimittaja otti esiin useita menettelyllisiä kysymyksiä, jotka liittyivät asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [24] soveltamiseen komissiossa. Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn esittämällä kaksi kriittistä huomautusta. Hän totesi, että komissio ei esittänyt pätevää syytä kantelijan uudistetun hakemuksen käsittelyn määräajan pidentämiselle. Hän totesi myös, että komission olisi pitänyt toimittaa kantelijan alkuperäinen pyyntö saada tutustua sen pääsihteeristöön tai ainakin ilmoittaa kantelijalle, mihin hänen olisi pitänyt jättää hakemuksensa.

Oikeusasiamiehen ensimmäiseen kriittiseen huomautukseen antamassaan seurantavastauksessa komissio myönsi, että se olisi säästänyt aikaa ja vaivaa, jos se olisi joko hylännyt kantelijan hakemuksen sillä perusteella, että pyydettyä asiakirjaa ei ollut olemassa, tai kysynyt kantelijalta, halusiko hän tutustua kyseisen asiakirjan luonnokseen tai lopulliseen versioon. Se lisäsi toimineensa näin, koska se halusi antaa kantelijalle mahdollisimman laajan oikeuden tutustua sen asiakirjoihin. Toisen huomautuksen osalta komissio selitti, että ensimmäinen henkilö, jolle kantelija lähetti tutustumispyynnön, tulkitsi sen tietopyynnöksi ja vastasi nopeasti. Komissio kuitenkin myönsi, että pyyntö olisi pitänyt yksilöidä asiakirjoihin tutustumista koskevaksi pyynnöksi aikaisemmassa vaiheessa ja toimittaa pääsihteeristölle. Se pahoitteli pyynnön puutteellista käsittelyä. Se lisäsi, että hakijan ei pitäisi olla tarpeen merkitä pyyntöään selvästi asetuksen 1049/2001 mukaiseksi pyynnöksi – komission henkilöstön olisi tunnustettava tällaiset pyynnöt ja käsiteltävä ne sen mukaisesti.

Komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle, että asetus (EY) N:o 1049/2001 on nyt sisällytetty sen uusien virkamiesten koulutukseen ja että pääsihteeristö järjestää kuukausittain asetusta koskevaa koulutusta sekä erityisiä tiedotustilaisuuksia.

Oikeusasiamies on tyytyväinen komission toteuttamiin toimiin, erityisesti sen koulutusaloitteisiin, joiden pitäisi parantaa asioita tulevaisuudessa.

Asia 676/2008/RT [25]

Asiassa 676/2008/RT oikeusasiamies arvosteli komissiota siitä, ettei se perustellut asianmukaisesti, miksi se epäsi Porsche AG:n entiselle varapuheenjohtajalle Verheugenille lähettämät kolme kirjettä kokonaisuudessaan. Eräs kansalaisjärjestö oli pyytänyt komissiolta tietoja ja asiakirjoja komission ja autonvalmistajien edustajien välisistä kokouksista, joissa keskusteltiin komission lähestymistavasta autojen hiilidioksidipäästöihin. Komissio antoi pyydetyt asiakirjat vain osittain tutustuttavaksi. Se kieltäytyi antamasta tutustuttavaksi näitä kolmea kirjettä ja väitti, että niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi Porsche AG:n taloudellisten etujen suojaa.

Oikeusasiamies katsoi asian käsittelyn lopettamista koskevassa päätöksessään, että komissio ei antanut vakuuttavia lisäselvityksiä tapauksen yksittäisistä tosiseikoista perustellakseen päätöstään antaa vain osittainen oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin. Hän esitti kriittisen huomautuksen.

Vastauksessaan komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle saaneensa uuden pyynnön saada tutustua Porsche AG:n kolmeen kirjeeseen, jotka toinen kantaja oli lähettänyt. Komissio harkitsi uudelleen päätöstään myöntää osittainen tutustumisoikeus, ja kuultuaan Porsche AG:tä se päätti paljastaa nämä kolme kirjettä kokonaisuudessaan. Koska komissio oli lähettänyt nämä kolme kirjettä toiselle kantajalle, se lähetti täydelliset jäljennökset näistä kirjeistä myös kantelijalle. Komissio huomautti myös, että kirjeet ovat nyt julkisia ja kaikkien muiden yleisön jäsenten saatavilla, jotka pyytävät saada tutustua niihin.

Oikeusasiamies panee tyytyväisenä merkille, että tässä asiassa kyseessä olevat kirjeet on nyt julkistettu kokonaisuudessaan.

Asia 865/2008/OV

Asia 865/2008/OV koski kalastuspäivien määrän 10 prosentin vähennystä vuonna 2007, joka myönnettiin tietylle turskaa Skotlannin länsipuolella kalastavien alusten luokalle. Kantelija, joka edusti kyseisen alueen kalastajia, väitti, että vähennys johtui komission niin sanotussa epävirallisessa asiakirjassa tekemästä virheestä, joka muodosti perustan neuvostossa tästä asiasta käydyille keskusteluille. Kantelijan mukaan komissio vaihtoi virheellisesti Skotlannin länsipuolista aluetta ja Pohjanmerta koskevat sarakkeet taulukkoon, jossa esitetään ehdotetut vähennykset. Epävirallista asiakirjaa huolellisesti tarkasteltuaan oikeusasiamies totesi, että asiassa oli todellakin tapahtunut hallinnollinen virhe. Hän lopetti asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen sen jälkeen, kun komissio oli hylännyt hänen suositusluonnoksensa ja kehottanut sitä tunnustamaan virheen ja mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä.

Komission vastauksen lähetti uusi meri- ja kalastusasioista vastaava komission jäsen Damanaki pian sen jälkeen, kun hän oli aloittanut uudessa tehtävässään. Hän pahoitteli tehtyä virhettä mutta totesi ymmärtäneensä, että se oli lakannut olemasta sen jälkeen, kun komissio oli antanut virallisen lainsäädäntöehdotuksen, joka ei enää sisältänyt virhettä [26].

Komission jäsen huomautti, että syksyn istunto on erittäin kiireistä aikaa meri- ja kalastusasioiden pääosastolle ja että ehdotusten jättämiselle neuvoston seuraavan vuoden kalastusmahdollisuuksia käsittelevälle työryhmälle on tiukat määräajat. Hän totesi, että vaikka virheiden esiintyminen on valitettavaa, se on ehkä ymmärrettävää, kun otetaan huomioon työolot, joissa virkamiehet työskentelevät toistuvasti aikapaineen alaisena iltaisin ja viikonloppuisin.

Komission jäsen totesi kuitenkin pyytäneensä yksiköitään tekemään kaikkensa vastaavien virheiden välttämiseksi tulevaisuudessa riippumatta siitä, laativatko ne epävirallisia asiakirjoja vai komission virallisia ehdotuksia.

Oikeusasiamies suhtautuu myönteisesti tähän hyödylliseen vastaukseen komission hänelle tässä tapauksessa lähettämien johdonmukaisesti kielteisten huomautusten jälkeen. Komission jäsen on nimenomaisesti myöntänyt virheen olemassaolon ja pahoitellut sitä. Hän on myös yrittänyt tunnistaa virheen syyn ja todennut, että kaikki tehdään vastaavien virheiden välttämiseksi tulevaisuudessa.

Asia 946/2008/(BEH)(VL)ANA

Asiassa 946/2008/(BEH)(VL)ANA esitti brittiläinen ilmailulainsäädännön laatija, joka otti yhteyttä komissioon ja väitti, että ehdotus Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) yleissopimukseksi ilma-alusten käyttäjien tuottamuksesta riippumattomasta vastuusta on ristiriidassa rikoksen uhreille maksettavia korvauksia koskevan direktiivin 2004/80/EY [27] mukaisten jäsenvaltioiden velvoitteiden kanssa. Kantelija väitti myös, että olisi epäoikeudenmukaista saattaa viattomat osapuolet vastuuseen muiden tekemistä rikoksista. Vaikka oikeusasiamies ei havainnut hallinnollista epäkohtaa kantelijan nimenomaisten väitteiden osalta, hän esitti lisähuomautuksen, jossa hän kiinnitti komission huomion Lissabonin sopimuksessa vahvistettuun toimielinten velvollisuuteen "antaa kansalaisille ja etujärjestöille asianmukaisin keinoin mahdollisuuden esittää ja vaihtaa julkisesti näkemyksiään kaikilla unionin toiminta-aloilla". Tältä osin hän pyysi tietoja siitä, miten komissio aikoo tarjota nämä kuulemis- ja vuoropuhelumahdollisuudet EU:n lentoliikenteen alalla.

Vastauksessaan komissio tunnusti SEU-sopimuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaiset uudet vastuunsa. Täyttäessään velvoitteitaan komissio

● Kuultiin sidosryhmiä, jotka ovat kiinnostuneita ilmailuvakuutus- ja vastuukysymyksistä tilapäisessä vakuutusryhmässä. Komissio järjesti tätä varten kaksi kokousta vuonna 2008 ennen vuonna 2009 pidettyä Montrealin diplomaattikonferenssia, joka johti sopimukseen vuoden 1952 Rooman yleissopimuksen nykyaikaistamisesta.

● Järjestetään kahdenvälisiä kokouksia "eri sidosryhmien ja viranomaisten kanssa, jotta voidaan kuulla perusteellisemmin eri erityiskysymyksistä".

● Kuultiin Montrealissa toimivia sidosryhmäorganisaatioita.

● Vahvistettu, että ennen yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevaa päätöstä kuullaan osapuolia, joita asia koskee.

Oikeusasiamies toteaa, että vuoden 1952 Rooman yleissopimuksen nykyaikaistamista koskeva yleissopimus allekirjoitettiin Montrealissa toukokuussa 2009. Tältä osin komission toteuttama kuuleminen, johon se viittaa edellä kolmessa ensimmäisessä kohdassa, toteutettiin ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa. Vaikka toimitetut tiedot eivät ole välittömästi merkityksellisiä lisähuomautuksen kannalta, niitä olisi pidettävä osoituksena siitä, että komissio aikoo tarjota edustaville järjestöille mahdollisimman vähän kuulemismahdollisuuksia tulevaisuudessa. Komission viimeiseen kohtaan sisältyy erityinen sitoumus kuulla asianomaisia osapuolia ennen yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevan päätöksen tekemistä. Tämä ei anna sitä täsmällisyyden ja yksityiskohtaisuuden tasoa, jonka oikeusasiamies odottaisi saavansa. Hän ymmärtää ”asianomaiset osapuolet”, joihin komissio viittaa, lähinnä viittaamalla ”asianomaisiin sidosryhmiin”, joita myös komissio käyttää, mikä viittaa siihen, että potentiaalinen ryhmä on laajempi kuin näennäisesti kapeammat ”asianomaiset osapuolet”.

Oikeusasiamies on tyytyväinen komission tässä asiassa antamiin myönteisiin signaaleihin.

Asia 1339/2008/MF

Asiassa 1339/2008/MF oikeusasiamies totesi, että komissio ei noudattanut johdonmukaisesti toimimista koskevaa vaatimusta, kun se ei varmistanut, että kaikille sen yksiköille, jotka osallistuvat kansallisten asiantuntijoiden palvelukseen ottamiseen, ilmoitettiin virallisesti ohjeista, joiden mukaan kansallisia asiantuntijoita ei pitäisi enää ottaa palvelukseen yksityiseltä sektorilta. Tämä oli seurausta kantelusta, jonka oli tehnyt Kreikassa yksityisellä sektorilla työskentelevä henkilö, joka oli hakenut avointa työpaikkaa kansallisena asiantuntijana komissiossa. Tammikuussa 2008 komissio ilmoitti hänelle, että hänet oli hyväksytty kansallisen asiantuntijan virkaan, mutta hänen oli odotettava kahden kuukauden ajan lopullista päätöstä. Maaliskuun 2008 lopussa komissio kuitenkin ilmoitti hänelle, että hänen tilapäistä siirtoaan ei lopulta ollut hyväksytty. Tämä johtui edellä mainitusta sisäisestä päätöksestä, jonka mukaan kansallisia asiantuntijoita ei pitäisi enää ottaa palvelukseen yksityiseltä sektorilta. Asiaa koskevassa lausunnossaan komissio selitti, että sisäinen päätös annettiin virallisesti tiedoksi sen yksiköille vasta kesäkuussa 2008. Tammikuun ja kesäkuun 2008 välisenä aikana yksiköt tiesivät tästä päätöksestä vain epävirallisesti ja haastattelivat yksityisen sektorin hakijoita, joilla ei itse asiassa ollut mahdollisuutta tulla lähetetyiksi.

Oikeusasiamiehen kriittisen huomautuksen jatkotoimena komissio myönsi, että sen olisi pitänyt ilmoittaa uudesta politiikasta virallisesti kaikille komission yksiköille ennen kesäkuuta 2008 ja että sen ei olisi pitänyt tukeutua yksinomaan epäviralliseen viestintävälineeseen. Se voi vain pyytää anteeksi tätä. Oikeusasiamiehelle jo ilmoitetut viivästyksen syyt liittyivät tarpeeseen määritellä uusi raja "julkisten" ja "yksityisten" työnantajien välillä.

Komission jatkotoimet ovat tässä tapauksessa tyydyttäviä.

Asia 1438/2008/DK

Asiassa 1438/2008/DK, joka koski asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annettua asetusta 1049/2001 [28], oikeusasiamies esitti seuraavan kriittisen huomautuksen:

"(...) oikeusasiamies toteaa, että komissio ei ole noudattanut asetuksen säännöksiä asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelyn oikea-aikaisuudesta seuraavien kolmen seikan osalta: i) Se pidensi edelleen jo pidennettyä määräaikaa kantelijan uudistetun hakemuksen käsittelemiseksi vetoamalla asetuksen 6 artiklan 3 kohtaan esittämättä kuitenkaan päteviä tai riittäviä selityksiä; ii) se aikoi soveltaa mahdollisuutta pidentää määräaikaa asetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti, mutta se ei antanut päteviä ja riittäviä selvityksiä; ja iii) se viivästytti huomattavasti kantelijalle antamaansa vastausta viidellä kuukaudella tehdäkseen päätöksen kantelijan hakemuksesta."

Komissio myönsi seurantavastauksessaan, että kantelijan hakemuksen käsittelyssä oli merkittäviä viiveitä. Ne johtuivat pääasiassa pyydettyjen asiakirjojen määrästä ja siitä, että ne liittyivät arkaluonteiseen kysymykseen, josta käydään parhaillaan toimielinten välisiä keskusteluja. Komissio myönsi, että nämä olosuhteet olisi pitänyt selittää kantelijalle. Asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa säädetään, että "jos hakemus koskee erittäin pitkää asiakirjaa tai erittäin suurta määrää asiakirjoja, asianomainen toimielin voi neuvotella hakijan kanssa epävirallisesti oikeudenmukaisen ratkaisun löytämiseksi", komissio esittää useita syitä, joiden vuoksi se ei yhdy oikeusasiamiehen näkemykseen, jonka mukaan tätä artiklaa voidaan soveltaa ainoastaan alkuperäisiin hakemuksiin. Komissio päätti vastauksensa toteamalla, että vaikka kantelijan hakemuksen käsittely kesti yli viisi kuukautta, se otti riskin siitä, että määräajat ylittyvät, jotta kantelija saisi parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Oikeusasiamies pitää valitettavana, että komission jatkotoimet tässä tapauksessa esitetyn kriittisen huomautuksen johdosta eivät osoita, että komissio olisi yrittänyt ottaa oppia siitä, miten perusteettomat viivästykset voidaan välttää tulevaisuudessa.

OI/2/2008/(WP)VIK

Oma-aloitteinen tutkimus OI/2/2008/(WP)VIK koski Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston (ERCEA) ja tutkimuksen toimeenpanoviraston (REA) väliaikaisten toimihenkilöiden rekrytointikilpailuja. Komissio käynnisti vuonna 2008 kiinnostuksenilmaisupyynnöt, jotka koskivat vain EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia. Tämän jälkeen se päätti avata nämä ehdotuspyynnöt seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden kansalaisille eli EU:n seitsemännen tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelman piiriin kuuluville kumppanimaille. Muutamaa viikkoa myöhemmin komissio muutti jälleen mieltään ja rajoitti kyseiset palvelukseenottomenettelyt EU:n jäsenvaltioiden kansalaisiin. Perustellakseen päätöstään komissio vetosi hallinnollisiin ja ajallisiin rajoituksiin. Seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden ehdokkaiden osallistumisen salliminen viivästyttäisi prosessia.

Oikeusasiamies arvosteli komission toimia. Hyvä hallintokäytäntö edellyttää, että toimielin tutkii asianmukaisesti kielteiset seuraukset, joita tällaisesta päätöksestä voi aiheutua, ennen kuin se tekee päätöksen. Nyt käsiteltävässä asiassa komissio on alun perin rajoittanut puhelut EU:n kansalaisiin ja hyväksynyt seitsemännen puiteohjelman kumppanimaista tulevat hakijat tutkimatta asianmukaisesti seurauksia. Hallinnollinen epäkohta oli komission myöhempi päätös sulkea seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden ehdokkaat menettelyn ulkopuolelle esittämättä selkeitä ja vakuuttavia todisteita tai perusteluja, jotka osoittaisivat, että päätös oli tehtävä pakottavista syistä.

Vastauksessaan komissio totesi ottavansa oikeusasiamiehen huomautuksen huomioon väliaikaisten toimihenkilöiden virkojen tulevissa valintamenettelyissä. Koska käsiteltävänä oleva asia koski ERCEA:n ja REA:n väliaikaisten toimihenkilöiden virkojen valintamenettelyä, komissio huomautti koordinoivansa toimintaansa molempien virastojen kanssa lisätäkseen tietoisuutta asiasta.

Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että komissio on sitoutunut varmistamaan, että hänen päätöksessään tekemänsä huomautukset otetaan huomioon tulevissa valintamenettelyissä.

Asia 2905/2008/GG

Asia 2905/2008/GG koski toimenpiteitä, jotka oli toteutettu kantelijaa vastaan vastauksena toimiin, jotka komission mukaan olivat kantelijan entiseen kollegaan kohdistuvaa häirintää. Erityisesti Geelissä (Belgiassa) sijaitsevan vertailumateriaalien ja mittausten tutkimuslaitoksen (IRMM) johtaja, joka on osa komission yhteistä tutkimuskeskusta (JRC), päätti, että kantelijaa ei pitäisi enää päästää IRMM:n tiloihin.

Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn esittämällä seuraavat kriittiset huomautukset:

"(1) Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että väitetyt häirintätapaukset tutkitaan asianmukaisesti ottaen asianmukaisesti huomioon tarve noudattaa syyttömyysolettamaa ja että tehdyt päätökset ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia. Tässä tapauksessa komissio ei noudattanut näitä vaatimuksia tehdessään vuonna 2008 päätöksen, jolla kantelijalta kiellettiin pääsy Geelissä (Belgiassa) sijaitsevan vertailumateriaalien ja mittausten tutkimuslaitoksen (IRMM) tiloihin. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

(2) On hyvän hallintotavan mukaista antaa henkilölle, jota päätös koskee, oikeus esittää huomautuksia ennen tämän päätöksen tekemistä. Käsiteltävässä asiassa kantelijaa ei kuultu ennen maahantulokiellon määräämistä. Tämä on uusi hallinnollinen epäkohta.

(3) Hyvän hallintotavan periaatteet edellyttävät, että tietoja, jotka voivat vaikuttaa henkilön maineeseen, välitetään kolmansille osapuolille vain, jos siihen on hyvä syy. Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio toimitti kolmansille osapuolille ilman asianmukaisia perusteita kantelijalle osoittamansa kirjeen, jossa se totesi, että kantelijan "fyysinen läsnäolo IRMM:n tiloissa on aiemmin aiheuttanut ongelmia". Tämä on kolmas hallinnollinen epäkohta. ”

Ensimmäisen kriittisen huomautuksen osalta komissio vaati syyttömyysolettaman periaatteen huomioon ottamista. Sitä oli kuitenkin verrattava YTK:n johdon velvollisuuteen suojella henkilöstöä häirinnän torjuntaa koskevien komission sääntöjen mukaisesti. YTK:n johto piti toteutettuja toimia asianmukaisina ja perusteltuina, eivätkä ne johtuneet huonosta tahdosta. Kun oikeusasiamiehen havainnot oli kuitenkin otettu asianmukaisesti huomioon, vuonna 2008 tehty päätös kieltää kantelijalta pääsy IRMM:n tiloihin oli kumottu. Komissio muistutti kuitenkin, että käyttölupien myöntäminen kuuluu edelleen sen harkintavaltaan ja että tässä yhteydessä on otettava huomioon komission etu, erityisesti sen henkilöstön etu ja yksikön etu. Kantelijan mahdolliset pyynnöt, jotka koskevat fyysistä pääsyä mihin tahansa YTK:n toimipaikkaan, tutkitaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon juuri tämä asiayhteys.

Toisen kriittisen huomautuksen osalta komissio muistutti myöntäneensä, että se oli vastuussa tietyistä menettelyllisistä puutteista, erityisesti siitä, että se ei ilmoittanut kantelijalle, että hän ei saisi käyttölupaa, jos hän sitä pyytäisi. Se myönsi, että kantelijalle ei annettu mahdollisuutta käyttää oikeuttaan esittää huomautuksia ennen päätöksen tekemistä, ja pyysi jälleen kerran anteeksi tätä puutetta. YTK:n johto ottaisi oikeusasiamiehen päätelmät huomioon, "jos vastaavia tilanteita ilmenee tulevaisuudessa", se totesi.

Lopuksi komissio myönsi, että asiaa koskevan sanamuodon sisällyttämisellä "tiedotuskirjeeseen ... olisi todellakin voinut olla komission tarkoittamasta vaikutuksesta erillinen vaikutus. Sen vuoksi komissio pyytää kantelijalta anteeksi tätä toimea ja korostaa jatkuvasti, että ainoa syy PTB:lle lähetetyn kirjeen jäljentämiseen oli ilmoittaa tälle kantelijan väitteestä, jonka mukaan PTB:llä olisi valtuudet työskennellä IRMM:n kanssa eikä, kuten kantelija ehdotti, halventaa tätä."

Komission ensimmäistä kriittistä huomautusta koskevat huomautukset ovat tervetulleita siltä osin kuin ne osoittavat, että komissio on nyt poistanut kiellon, josta oli kyse oikeusasiamiehen tutkimuksessa. Komission lisälausunto on kuitenkin kaikkea muuta kuin selvä. Tämä toteamus voidaan ymmärtää siten, että YTK:n johto oli kiellon antamisajankohtana sitä mieltä, että kielto oli perusteltu. Siinä tapauksessa komission huomautukset eivät olisi hyödyllisiä, koska oikeusasiamies tietää jo, että tämä oli YTK:n johdon kanta. Oikeusasiamies oli pyytänyt komissiota ilmoittamaan, miten se aikoi seurata hänen kriittistä huomautustaan, eikä sitä, miten sen asiasta vastaava yksikkö oli tuolloin käsittänyt asiat. Komission lausuman voitaisiin myös ymmärtää viittaavan siihen, että tämä kielto oli perusteltu silloin, kun se hyväksyttiin. Olipa komission tarkoitus mikä tahansa, on kuitenkin niin, että komissio ei ole jälleen kerran selittänyt, miten IRMM:n tiloihin pääsyn kieltäminen voisi olla perusteltua sellaisen henkilön suojelemiseksi, joka ei ole työskennellyt siellä.

Toisen kriittisen huomautuksen osalta komission anteeksipyyntö on tervetullut. Komission käyttämä sanamuoto antaa kuitenkin sen vaikutelman, että se on jo pyytänyt anteeksi sitä, että kantelijan oikeutta tulla kuulluksi on loukattu (”taas”). Näin ei ole, koska ensimmäinen anteeksipyyntö koski ainoastaan sitä, että valittajalle ei edes ilmoitettu maahantulokiellosta sen antamisen jälkeen.

Myös kolmannen kriittisen huomautuksen osalta komission anteeksipyyntö on tervetullut, vaikka oikeusasiamies ei arvostellut asiaa koskevan kirjeen sanamuotoa vaan sitä, että tämä kirje toimitettiin saksalaiselle tutkimuslaitokselle (PTB). Anteeksipyynnön arvoa vähentää kuitenkin jonkin verran se, että komissio väittää, että sen tarkoituksena oli ainoastaan ilmoittaa PTB:lle, että kantelija väitti saaneensa toimeksiannon jälkimmäiseltä. Jos tämä todellakin oli "ainoa" syy kyseisen kirjeen jäljentämiseen PTB:lle, ihmetellään, miksi kriittisessä huomautuksessa lainatut sanat ylipäätään sisällytettiin siihen.

Oikeusasiamies päättelee, että on vaikea välttää muodostamasta vaikutelmaa siitä, että komissio yrittää tässä asiassa toteuttamassaan seurannassa tehdä kaksi yhteensopimatonta asiaa, toisin sanoen yhtyä oikeusasiamiehen havaintoihin ja samalla ehdottaa, että sen toimet olisivat kuitenkin pohjimmiltaan oikeita. Oikeusasiamies pitää tätä yhteensopimattomuutta huolestuttavana ja komission kannan epäselvyyttä valitettavana.

Asia 2954/2008/MF

Asia 2954/2008/MF koski erään komission virkamiehen kantelua, jossa hän riitautti sen, että komissio oli kieltäytynyt i) myöntämästä hänelle vapautusta vuonna 2003 suoritettuja verikokeita koskevien laskujen esittämiselle asetetusta määräajasta ja ii) korvaamasta hänelle verikokeista aiheutuneita kuluja tavanomaisen määrän mukaisesti. Kantelija esitti vaatimuksensa asiassa Patricia Botos vastaan Euroopan yhteisöjen komissio [29] annetun tuomion johdosta, jossa tuomioistuin päätti, että verikokeista aiheutuneet kulut olisi korvattava tavanomaisen määrän mukaisesti. Lausunnossaan komissio totesi, että kantelija ei hakenut muutosta vuoden 2003 päätökseen asetetussa määräajassa ja että asiassa Botos annettua tuomiota ei sovellettu hänen tilanteeseensa.

Oikeusasiamies huomautti tutkimuksensa aikana, että koska komissio ei ollut esittänyt johdonmukaista selitystä vuonna 2003 tekemästään päätöksestä, sisäisestä hallinnollisesta määräajasta poikkeamiselle saattaisi olla hyvä syy, jotta kantelija voisi hakea sairauskulujensa korvaamista. Komissio vaati, että asiaa koskevien sääntöjen mukaan korvausta ei voida maksaa, vaikka kantelijalle myönnettäisiin vapautus asianmukaisesta määräajasta. Oikeusasiamies arvosteli komissiota siitä, ettei se kyennyt antamaan johdonmukaista selitystä vuoden 2003 päätöksestään, ennen kuin se lopulta myönsi implisiittisesti, että kyseinen päätös oli virheellinen.

Komissio vastasi, että se oli pannut kriittisen huomautuksen merkille. Se on tutkinut kantelun taustalla oleviin tosiseikkoihin liittyvät olosuhteet välttääkseen sen, että tällainen tilanne toistuisi tulevaisuudessa.

Oikeusasiamies on tyytyväinen tähän komission myönteiseen sitoumukseen.

Asia 53/2009/MF

Oikeusasiamies päätti asian 53/2009/MF käsittelyn, joka koski komission pyyntöä korvata alihankkija, ja esitti seuraavan lisähuomautuksen:

"Oikeusasiamies muistuttaa, että hänen vastauksensa varainhoitoasetuksen uudelleentarkastelua koskevaan komission julkiseen kuulemiseen [30] oli sitä mieltä, että alihankkijalla (kuten kantelijan asemassa olevalla asiantuntijalla tässä tapauksessa) olisi oltava oikeus saada tietää kaikesta komission esittämästä kritiikistä, joka koskee hänen toimintaansa, ja oikeus tulla kuulluksi tämän kritiikin osalta. Oikeusasiamies muistuttaa myös komission kanssa käymästään kirjeenvaihdosta, joka koski kriittistä huomautusta eräässä toisessa tapauksessa, joka koski alihankkijoina toimivien asiantuntijoiden korvaamista [31]. Komissio katsoi lähinnä, että asiantuntijan, jonka sijaista oli pyydetty, oikeudet voitiin varmistaa järjestelmällä, jossa toimeksisaaja kuulisi asiantuntijaa ja välittäisi komissiolle mahdolliset huomautuksensa. Oikeusasiamies ei 11.8.2010 päivätyssä vastauksessaan sulkenut pois sitä, että toimeksisaaja voi toimittaa sekä komission alihankkijalle esittämän kritiikin että mahdollisuuden tulla kuulluksi siitä. Tässä yhteydessä oikeusasiamies pitää hyödyllisenä huomauttaa, että järjestelmä, jollainen komissio näyttää kaavailevan menettelyn oikeudenmukaisuuden takaamiseksi, kun komissio pyytää alihankkijan korvaamista (eli järjestelmä, joka riippuu toimeksisaajan toimista), ei olisi yhteensopiva komission lausunnossaan esittämän toteamuksen kanssa, jonka mukaan "se ei voinut tarkistaa, miten konsortio toteutti kantelijan irtisanomisen, koska se ei voinut puuttua kolmansien osapuolten suhteisiin". Päinvastoin tällainen järjestelmä merkitsisi sitä, että komissiolla olisi sekä vastuu että toimivalta vaatia toimeksisaajaa varmistamaan menettelyn oikeudenmukaisuus, kun komissio pyytää alihankkijan korvaamista.”

Komissio totesi seurantavastauksessaan, että se oli pannut tarkoin merkille oikeusasiamiehen päätöksen ja hänen lisähuomautuksensa. Se vahvisti kantansa, jonka mukaan asiantuntijan, jonka sijaista pyydetään, oikeudet olisi varmistettava järjestelmällä, jossa toimeksisaaja kuulee asiantuntijaa ja toimittaa komissiolle mahdolliset huomautuksensa. Komissio totesi lisäksi, että se ilmoitti tutkimusta 2449/2007/VIK koskevissa huomautuksissaan oikeusasiamiehelle harkitsevansa menettelyjensä mukauttamista. Tämän vuoksi komission ulkoisten toimien sopimusmenettelyjä koskevaa käytännön opasta (PRAG) muutettiin marraskuussa 2010. Palveluhankintoja koskevien sopimusten yleisten ehtojen 17.2 artikla kuuluu nyt seuraavasti: "Täytäntöönpanon aikana ja sellaisen kirjallisen ja perustellun pyynnön perusteella, jolle konsultti esittää omat ja henkilöstön jäsenen huomautukset, hankintaviranomainen voi lisäksi määrätä sijaisen, jos se katsoo, että henkilöstön jäsen on tehoton tai ei hoida sopimuksen mukaisia tehtäviään."

Komissio selvensi, että nämä menettelymuutokset korvaavat komission lausuman, johon oikeusasiamies viittasi lisähuomautuksessaan.

Oikeusasiamies on tyytyväinen komission päätökseen muuttaa EY:n ulkoisten toimien sopimusmenettelyjä koskevaa käytännön opasta, jotta voidaan panna täytäntöön sellaisen alihankkijan oikeus tulla kuulluksi, jonka sijaista pyydetään.

Asia 173/2009/(BU)RT

Tapauksessa 173/2009/(BU)RT, joka koski avustuksia tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä koskevaan viidenteen puiteohjelmaan kuuluville tutkimusta ja teknologista kehittämistä koskeville hankkeille, kantelija kiisti komission perintäpyynnön sillä perusteella, että komission olisi pitänyt pitää kolmea tutkimussopimusta ryhmänä, jonka osalta kantelija käytti henkilöstökustannusten arvioinnissa keskimääräisten kustannusten menetelmää. Vaikka oikeusasiamies ei havainnut hallinnollista epäkohtaa, hän ehdotti, että komissio voisi harkita selkeiden ohjeiden tarjoamista verkkosivustollaan toimeksisaajille erilaisista käytettävissä olevista kirjanpitomenetelmistä tutkimusohjelmista aiheutuneiden kustannusten ilmoittamiseksi.

Vastauksessaan oikeusasiamiehen lisähuomautukseen komissio huomautti, että kaikki viidenteen puiteohjelmaan liittyvät toimeksisaajien tarvitsemat tiedot olivat saatavilla CORDIS-tutkimussivustolla. Seitsemännen ja nykyisen puiteohjelman osalta komissio on asettanut saataville CORDIS-järjestelmän ohjeet ja ohjeet edunsaajille. Toimeksisaajille on myös tarjottu tiedustelupalvelu. Tämä palvelu sisältää erityisen tilintarkastusta ja tilintarkastusta koskevan osion. Kaikki nämä tiedot päivitetään säännöllisesti, se totesi.

Oikeusasiamies on tyytyväinen komission erittäin hyödylliseen seurantaan tässä tapauksessa.

Asiat 219/2009/PB ja 294/2009/PB

Tapauksissa 219/2009/PB ja 294/2009/PB oikeusasiamies totesi, että komissio oli käsitellyt useita vakavia puutteita Tanskassa asuvan Puolan kansalaisen rikkomuskantelussa, jossa tämä kiisti Tanskan viranomaisten kannan hänen eläkeoikeuksiinsa. Vaikutti lähinnä siltä, että komissio ei ollut noudattanut kantelujen käsittelyä koskevia pääsääntöjä, jotka se oli vahvistanut yhteisön oikeuden rikkomista koskevista suhteista kantelijaan antamassaan tiedonannossa [32]. Näissä säännöissä säädetään muun muassa, että rikkomista koskevat valitukset olisi rekisteröitävä asianmukaisesti, ellei sovelleta erityisiä poikkeuksia. Niissä säädetään myös, että kantelijalle olisi annettava riittävät tiedot, jos komissio katsoo, että asian käsittely olisi päätettävä ilman toimenpiteitä. Lisäksi valituksen tekijälle olisi annettava todellinen mahdollisuus riitauttaa päätelmä ennen asian käsittelyn päättämistä. Tässä tapauksessa komissio laiminlöi velvollisuutensa noudattaa näitä sääntöjä.

Joitakin kuukausia ennen kuin oikeusasiamies teki päätöksensä, komissio otti käyttöön toimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli parantaa merkittävästi rikkomista koskevien kantelujen käsittelyä. Komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle näistä konkreettisista toimenpiteistä [33], joiden odotetaan johtavan rikkomuskantelujen kirjaamista koskeviin parempiin käytäntöihin. Osana tätä työtä komissio aikoo myös laatia uudelleen rikkomuskantelujen käsittelyä koskevan sisäisen käsikirjansa.

Oikeusasiamies katsoi näin ollen aiheelliseksi lopettaa asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen sijasta lisähuomautuksen, jossa hän suhtautui myönteisesti komission aloitteeseen ja totesi lisäksi haluavansa saada konkreettista tietoa uusien toimenpiteiden täytäntöönpanosta ja niiden erityisestä vaikutuksesta rikkomista koskevien kantelujen käsittelyyn.

Komission vastaus on informatiivinen. Se toteaa, että ensimmäinen kahdesta toimenpiteestä, joita komissio on testannut keinona parantaa kantelujen käsittelyä, on uusi menettely kirjeenvaihdon ja EU:n lainsäädännön soveltamista koskevien kantelujen erillistä tunnistamista ja rekisteröintiä varten (oikeusasiamies ymmärtää tämän viittaamalla CHAP-rekisteröintijärjestelmään – kantelujen käsittely – Accueil des Plaignants – joka mainitaan muualla tässä tutkimuksessa [34]). Komission mukaan tällä toimenpiteellä varmistetaan, että tällainen kirjeenvaihto rekisteröidään joko tutkimuksena tai kanteluna laatijan aikomusten mukaisesti ilman alustavaa analyysia tai arviointia komissiossa. Näin taataan suorempi reagointi kansalaisiin ilman, että taataan mitään erityisiä jatkotoimia, joita komissio toteuttaa käyttäessään harkintavaltaansa sen suhteen, miten se voi parhaiten organisoida työnsä ja varmistaa EU:n lainsäädännön asianmukaisen soveltamisen. Komissio selitti lisäksi, että asianmukaiset jatkotoimet järjestetään esiin tulleista kysymyksistä tehdyn arvioinnin mukaisesti. Se vahvisti olevansa sitoutunut tiedottamaan kantelijalle tärkeimmistä toteutetuista toimista. Tämä toimenpide on johtanut rekisteröityjen kantelujen määrän merkittävään kasvuun, komissio päätteli.

Toinen komission kuvaama toimenpide on EU Pilot -hanke, jonka tarkoituksena on parantaa komission yksiköiden ja jäsenvaltioiden viranomaisten välistä yhteistyötä niiden vastatessa kansalaisten ja yritysten esittämiin kysymyksiin tai kohtaamiin ongelmiin EU:n lainsäädännön soveltamisessa. Komissio on laatinut tästä hankkeesta yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa selitetään EU Pilot -hankkeeseen liittyvä työmenetelmä ja saavutetut tulokset [35]. Kuten kertomuksessa todetaan, EU Pilot -hankkeen katsotaan johtavan onnistuneeseen päätökseen noin 85 prosentissa sen kautta käsitellyistä tapauksista, kun taas noin 40 EU Pilot -hankkeen kautta esille otettua kysymystä on johtanut rikkomusmenettelyihin.

Tämän kehityksen perusteella komissio totesi, että nyt on mahdollista ilmoittaa suunnitelluista jatkotoimista. Ensinnäkin arvioidaan uuden rekisteröintijärjestelmän toiminnasta saatuja alustavia kokemuksia, sillä vuosi on tarjonnut riittävän perustan päätelmien tekemiselle. Toiseksi, kuten EU Pilot -kertomuksessa todetaan, komissio on lähettänyt kutsut niille jäsenvaltioille, jotka eivät vielä osallistu EU Pilot -hankkeeseen. Tämä kehitys edistää edellä mainitun tiedonannon uudelleentarkastelua, johon viitataan EU:n lainsäädännön soveltamisen valvontaa koskevassa komission 27. ^{vuosikertomuksessa.} Tiedonannon uudelleentarkastelun tulokset edistävät itse menettelykäsikirjan suunniteltua uudelleenlaatimista.

Oikeusasiamies on tyytyväinen komission toimittamiin konkreettisiin tietoihin sen toteuttamien toimenpiteiden täytäntöönpanosta ja niiden erityisestä vaikutuksesta rikkomuskantelujen käsittelyyn. Lisäksi komissio sitoutui pitämään oikeusasiamiehen ajan tasalla tulevasta kehityksestä. Oikeusasiamies odottaa saavansa asiaa koskevat tiedot erityisesti asiaa koskevan oma-aloitteisen tutkimuksensa (OI/2/2011/OV) yhteydessä (ks. asia 132/2010/(KRK)OV jäljempänä).

Asia 760/2009/JMA

Asia 760/2009/JMA koski henkilöitä, jotka osallistuivat useisiin kokeisiin, jotka oli järjestänyt rekrytointitoimisto, joka oli vastuussa sopivien tilapäistyöntekijöiden valinnasta komissioon. Virasto ilmoitti kantelijoille, että he olivat onnistuneet kokeissa. Se kuitenkin ilmoitti heille myöhemmin, että he olivat itse asiassa hylänneet yhden kokeista, eikä heitä voitu ottaa väliaikaiseen virkaan. Kantelijat kiistivät viraston uuden kannan ja kirjoittivat komissiolle. Komissio selitti, että se oli ilmoittanut virastolle olevansa huolissaan takeista, joiden mukaan hakijoita kohdellaan oikeudenmukaisesti ja asianmukaisesti. Kantelijat, jotka eivät olleet tyytyväisiä komission vastaukseen, kantelivat oikeusasiamiehelle.

Oikeusasiamies totesi päätöksessään, että kantelijoilla oli oikeus odottaa komissiolta sen jälkeen, kun se oli ottanut yhteyttä virastoon, selvitystä siitä, miksi heille oli ilmoitettu, että he eivät olleet läpäisseet kokeita, sen jälkeen kun heille oli alun perin ilmoitettu, että heidät oli merkitty varallaololuetteloon. Komissio ei tehnyt näin kantelijoille antamassaan vastauksessa. Oikeusasiamies osoitti näin ollen toimielimelle lisähuomautuksen, jonka mukaan komissio voisi harkita ottavansa uudelleen yhteyttä virastoon saadakseen asianmukaiset selvitykset, joiden avulla se voisi ilmoittaa kantelijoille selkeämmin syyt, joiden vuoksi virasto alun perin ilmoitti heille, että he olivat menestyneet, ja myöhemmin ilmoitti heille, että he eivät olleet läpäisseet kokeita.

Vastauksessaan komissio vahvisti kantansa ja totesi, että kantelijoille ilmoitettiin asianmukaisesti, että ongelma johtui ”virheellisestä viestinnästä tai virheellisestä tulkinnasta”. Komissio korosti, että ehdokkaiden ja komission välillä ei missään tapauksessa ole lakisääteistä yhteyttä ja että näin ollen komission ei voida katsoa olevan vastuussa mahdollisista ongelmista, joita ehdokkaiden ja toimeksisaajien välillä on voinut ilmetä valintamenettelyn aikana.

Komission jatkotoimet tässä tapauksessa ovat pettymys. Oikeusasiamies seuraa, miten komissio käyttää ulkoistamissopimuksia, varmistaakseen, että tämä käytäntö ei heikennä kansalaisten perusoikeutta hyvään hallintoon.

Asia 953/2009/(JMA)MHZ

Kantelija asiassa 953/2009/(JMA)MHZ on konkurssiin menneen espanjalaisen yrityksen eläkkeellä oleva työntekijä. Tämän seurauksena kantelija menetti yli 50 prosenttia eläke-etuuksistaan. Hän katsoi, että tämä menetys on suoraa seurausta siitä, että Espanjan viranomaiset eivät ole panneet ajoissa täytäntöön direktiivin 80/987/ETY [36], jäljempänä 'direktiivi', 8 artiklaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat lainsäädännölliset toimenpiteet eläkkeellä olevien työntekijöiden suojelemiseksi työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa. Asiassa Robins antamassaan tuomiossa [37] yhteisöjen tuomioistuin totesi, että edellä mainittu artikla on esteenä suojajärjestelmälle, joka voi tietyissä tilanteissa johtaa sellaisten etuuksien takaamiseen, joiden määrä on rajoitettu alle 50 prosenttiin niistä etuuksista, joihin työntekijällä on oikeus. Tämän vuoksi kantelija teki Espanjaa vastaan rikkomuskantelun komissiolle. Komissio päätti olla aloittamatta rikkomusmenettelyä, joten kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies totesi, että komissio ei ottanut kanteen kohteena olevassa päätöksessään eikä hänelle lähettämässään lausunnossa perusteltua kantaa siihen, olivatko Espanjan viranomaiset panneet direktiivin 8 artiklan asianmukaisesti täytäntöön silloin, kun kantelijan yritys meni konkurssiin. Komissio ei etenkään ole viitannut asianmukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen direktiivin 8 artiklasta antamaan tulkintaan. Oikeusasiamies esitti kriittisen huomautuksen. Lisäksi hän arvosteli kantelijan rikkomuskantelun käsittelyn perusteetonta viivästymistä. Komissio ei myöskään lähettänyt kantelijalle odotuskirjettä ennen kuin tutkimuksen yhden vuoden määräaika oli päättynyt, vaikka kantelija lähetti sille muistutuksen.

Komissio vastasi tähän, että kun otetaan huomioon kaikki kantelun käsittelemiseksi toteutetut toimenpiteet, se ei pidä 15:tä kuukautta kohtuuttomana. Lisäksi se kiisti velvollisuutensa lähettää odotuskirje määräajan ylittyessä, ellei kantelija sitä pyydä. Se huomautti, että komission tiedonannon, joka koskee suhteita kantelijaan yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa [38], 8 kohdan englanninkielisessä toisinnossa ei erehdyksessä mainita, että tämä kirje lähetetään ainoastaan kantelijan pyynnöstä.

Asiakysymyksen osalta komissio vastasi, että sen mielestä kyseessä ei ollut hallinnollinen epäkohta, koska i) siinä luetellaan toimenpiteet, jotka olivat voimassa Espanjassa maksukyvyttömyyshetkellä; ii) direktiivin rikkominen ei ollut riittävän ilmeinen; ja iii) espanjalainen tuomioistuin, jonka puoleen kantelija oli kääntynyt, ei todennut suoraa syy-yhteyttä tämän rikkomisen ja vahinkoa kärsineille osapuolille aiheutuneen vahingon välillä.

Oikeusasiamies pahoittelee sitä, että vastatessaan hänen kriittiseen huomautukseensa komissio päätti vain käsitellä uudelleen seikkoja, joita oli jo käsitelty tutkimuksen aikana. Oikeusasiamies muistuttaa tässä yhteydessä, että seurantatutkimuksen tarkoituksena on varmistaa, että hallinto parantaa suorituskykyään tulevaisuudessa. Toimielinten olisi toimittava rakentavasti hänen kanssaan tätä tavoitetta silmällä pitäen.

Asia 1009/2009/KM

Asiassa 1009/2009/KM oikeusasiamies havaitsi useita menettelyllisiä puutteita komission käsitellessä rikkomuskantelua. Komissio ei rekisteröinyt kantelua, vaikka kantelija käytti kantelulomaketta ja merkitsi kirjeensä selvästi rikkomista koskevaksi kanteluksi. Kantelun kirjaamatta jättämistä ei voitu perustella pelkästään sillä, että komission ja kantelijan välillä oli käyty aiempaa kirjeenvaihtoa, koska tämä ei ole yksi niistä syistä, jotka mainitaan kantelijan ja yhteisön oikeuden rikkomista koskevista suhteista annetun komission tiedonannon [39] 3 kohdassa, johon komissio voi vedota, jos se päättää olla kirjaamatta kirjettä kanteluksi.

Komissio pani merkille oikeusasiamiehen tässä asiassa esittämän kritiikin ja totesi, että kantelujen käsittely- Accueil des Plaignants (CHAP) -rekisteröintijärjestelmän käyttöönoton jälkeen rikkomista koskevat kantelut käsitellään nyt erillään muusta kirjeenvaihdosta. Kaikki valitukset rekisteröidään ja valituksen tekijät saavat vastaanottoilmoituksen, ja heille tiedotetaan kaikista menettelyn vaiheista.

Oikeusasiamies toteaa, että komissio katsoo edelleen, ettei sillä ollut velvollisuutta kirjata kantelijan kirjeenvaihtoa mainitsematta tiedonantonsa 3 kohdassa lueteltuja syitä. Lisäksi sen varmuus siitä, että kaikki valitukset rekisteröidään CHAP-tietokantaan, ei käsittele kysymystä siitä, mikä on rekisteröintitarkoituksessa tehty valitus.

Oikeusasiamiehen oma-aloitteisessa tutkimuksessa OI 2/2011/OV (ks. asia 132/2010/(KRK)OV jäljempänä) käsitellään komission tiedonannon täytäntöönpanoa EU Pilot/CHAP -hankkeen yhteydessä ja otetaan nämä kysymykset huomioon.

Asia 1202/2009/GG

Asia 1202/2009/GG koski asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [40] mukaisen asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön käsittelyä komissiossa. Kriittinen huomautus esitettiin seuraavasti:

"Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että hakijalle on lähetettävä vastaanottotodistus, jos hän pyytää saada tutustua asiakirjoihin. Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan 1 kohdan mukaan uudistetut hakemukset on käsiteltävä 15 työpäivän kuluessa rekisteröinnistä. Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio ei ole ilmoittanut vastaanottaneensa kantelijan 16.9.2008 esittämää asiakirjoihin tutustumista koskevaa pyyntöä eikä ole käsitellyt kantelijan 20.11.2008 esittämää uudistettua pyyntöä asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetyssä määräajassa. Kyseessä on kaksi hallinnollista epäkohtaa."

Komissio totesi vastauksessaan, että se oli jo myöntänyt, ettei se ollut käsitellyt uudistettua hakemusta asetetussa määräajassa, ja pahoitteli viivästystä. Mitään erityisiä organisatorisia toimenpiteitä ei kuitenkaan tarvittu, koska käytössä oli jo järjestelmä, joka oli asianmukaisesti järjestetty, jotta asiakirjoihin tutustumista koskevat pyynnöt voitiin yleensä käsitellä määräajassa. Kantelijan tapaus oli erityinen, koska tutustumispyyntö saatiin sen jälkeen, kun komissio oli ilmoittanut kantelijalle päätöksestään keskeyttää kirjeenvaihto hänen kanssaan hänen kirjeidensä toistuvuuden vuoksi. Komissio ei näin ollen heti ymmärtänyt, että kyseessä oli uusi pyyntö. Kantelija oli lähettänyt komissiolle säännöllisesti kirjeenvaihtoa, joskus päivittäin tai viikoittain, ja pyytänyt usein saada tutustua asiakirjoihin. Näiden pyyntöjen käsittely aiheutti raskaan hallinnollisen taakan.

Oikeusasiamies toteaa, että tässä tapauksessa kriittinen huomautus esitettiin sillä perusteella, että i) komissio ei pyytänyt anteeksi viivästystä, joka aiheutui kantelijan uudistetun hakemuksen käsittelystä, ja ii) se ei pyytänyt anteeksi tai ainakin ilmaissut pahoittelunsa siitä, ettei se lähettänyt vastaanottoilmoitusta. Komission huomautuksissa ei käsitellä näitä seikkoja. Komissio viittaa sen sijaan siihen, että kantelija on usein ottanut yhteyttä kantelijaan ja että hänen kirjeidensä ja pyyntöjensä käsittely oli hankalaa. Nämä näkökohdat on kuitenkin jo otettu huomioon oikeusasiamiehen päätöksessä.

Oikeusasiamies pahoittelee, että komission vastauksessa ei tunnusteta anteeksipyynnön myönteisiä vaikutuksia sen suhteisiin kansalaisiin.

Oikeusasiamies panee myös merkille komission lausunnon, jonka mukaan käytössä oleva järjestelmä on asianmukaisesti organisoitu, jotta asiakirjoihin tutustumista koskevat pyynnöt voidaan käsitellä yleisesti asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetyissä määräajoissa. Oikeusasiamies ymmärtää tämän lausuman tarkoittavan, että komissio pitää mainittuja määräaikoja realistisina ja saavutettavissa olevina.

Asia 1207/2009/GG

Asia 1207/2009/GG johti kriittiseen huomautukseen, joka oli lähes identtinen edellä asiassa 1202/2009/GG [41] esitetyn huomautuksen kanssa.

Vastauksessaan komissio katsoi, että kantelijan 20 päivänä marraskuuta 2008 päivätyt kolme kirjettä eivät olleet uudistettu pyyntö, koska kantelijan 18 päivänä syyskuuta 2008 päivätyssä kirjeessään pyytämät tiedot eivät olleet samat kuin ne, joita hän pyysi 20 päivänä marraskuuta 2008 päivätyissä kolmessa kirjeessään. Komissio myönsi kuitenkin, että kantelijalle vastaaminen oli viivästynyt jonkin verran. Se viittasi samoihin edellä mainittuihin organisatorisiin toimenpiteisiin ja samoihin kysymyksiin, jotka koskivat kantelijan säännöllistä kirjeenvaihtoa.

Oikeusasiamies toteaa, että komissio ei ole käsitellyt kriittistä huomautusta siltä osin kuin se koskee sitä, ettei se ole lähettänyt vastaanottoilmoitusta. Uudistettuun pyyntöön vastaamisen viivästymisen osalta kriittinen huomautus esitettiin sillä perusteella, että komissio ei pyytänyt anteeksi vaan ilmaisi tyytymättömyytensä.

Oikeusasiamies toteaa myös, että komissio toistaa väitteen, joka esitettiin sen oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana antaman lausunnon alkuperäisessä versiossa, eli että yksikään kantelijan 20. marraskuuta 2008 lähettämistä kolmesta kirjeestä ei ollut uudistettu pyyntö, joka koski 18. syyskuuta 2008 päivättyä alkuperäistä pyyntöä. Oikeusasiamies kiinnitti kuitenkin jo komission huomion siihen, että tämä oletus oli virheellinen. Kantelija oli itse asiassa lähettänyt komissiolle 20 päivänä marraskuuta 2008 neljännen kirjeen, joka oli 18 päivänä syyskuuta 2008 lähetettyä alkuperäistä tutustumispyyntöä koskeva uudistettu pyyntö. Komissio oli tämän jälkeen lähettänyt oikeusasiamiehelle oikaisun, jossa asiasta vastaava yksikkö tosiasiallisesti myönsi virheen tapahtuneen.

Sen sijaan, että komissio olisi tutkinut riittävän huolellisesti ja perusteellisesti, mitä se voisi oppia oikeusasiamiehen kriittisestä huomautuksesta, se on jatkotoimissaan toistanut väitteen, jonka se oli jo myöntänyt vääräksi. Oikeusasiamies on kirjoittanut komissiolle kiinnittääkseen sen huomion tähän puutteeseen ja pyytääkseen sitä olemaan varovaisempi tulevissa tapauksissa. Tämä tapaus on toinen tapaus, jossa komissio ei ole toiminut rakentavasti oikeusasiamiehen kanssa.

Asia 1410/2009/(JMA)MHZ

Oikeusasiamies esitti lisähuomautuksen asiassa 1410/2009/(JMA)MHZ ja ehdotti, että kun komissio järjestää kilpailun hyvin erikoistuneella alalla, sen olisi pyrittävä antamaan hakijoille tarkka ennuste todellisista rekrytointitarpeista. Lisäksi hän ehdotti, että kun kaikkien komission pääosastojen palvelukseenottoa varten avataan luettelo, komissio voisi harkita hakijoiden ennakoivaa avustamista avoimien työpaikkojen hakemisessa antamalla heille mahdollisuuden tutustua ilmoituksiin avoimista toimista komission intranet-järjestelmässä.

Oikeusasiamies toimitti päätöksestä jäljennöksen tiedoksi Euroopan unionin henkilöstövalintatoimistolle (EPSO).

Rekrytointitarpeita koskevan ennusteen osalta komissio selitti jatkotoimissaan, että henkilöstösääntöjen liitteessä 3 olevan 5 artiklan mukaisesti varallaololuettelossa on vähintään kaksi kertaa enemmän nimiä kuin avoinna olevien toimien määrässä. Komissio luettelee kuitenkin jo rekrytointitarpeita, työskentelee EPSOn kanssa valintamenettelyn keston lyhentämiseksi ja laatii parhaillaan kolmivuotissuunnitelmaa henkilöstötarpeiden määrittämiseksi oikea-aikaisesti. Mitä tulee avointen virkojen ilmoittamiseen kilpailun läpäisseille, komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle, että tällainen hanke on käynnissä.

Komission vastaus on tyydyttävä, koska vaikuttaa siltä, että se työskentelee jo yhteistyössä EPSOn kanssa oikeusasiamiehen ehdottamien kahden parannuksen hyväksi.

Asiat 2131/2009/RT ja 2373/2009/RT

Kantelijat asioissa 2131/2009/RT ja 2373/2009/RT ovat kaksi EU:n markkinoilla toimivaa matkaviestinoperaattoria. Ne väittivät, että komissio antoi virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja 14. ^{tilannekatsauksessa} Euroopan sähköisen viestinnän sisämarkkinoista vuonna 2008. Oikeusasiamies piti komission tutkimuksensa aikana antamaa selitystä kohtuullisena. Mitä tulee komission maakohtaisissa tiedotteissa julkaisemiin tietoihin, jotka liittyivät edistymiskertomuksen julkaisemiseen, oikeusasiamies katsoi, että komissio ei ilmoittanut lukijoille, että kaavio "Matkapuhelinten keskimääräisen käytön tyypillinen kuluttajahinta vuosina 2007 ja 2008", joka sisältyi kunkin maakohtaisen tiedotteen ensimmäiselle sivulle, perustui ainoastaan kahden tärkeimmän matkaviestinoperaattorin tietoihin. Hän katsoi, että tällaiset tiedot voivat olla harhaanjohtavia, ja esitti tältä osin kriittisen huomautuksen.

Vastauksessaan oikeusasiamiehen kriittiseen huomautukseen komissio huomautti aluksi, että vaikka tietosivun ensimmäisellä sivulla olevasta kaaviosta ei ilmene, että keskitason käytön keskimääräinen matkaviestinhinta koskisi vain kahta tärkeintä matkaviestinoperaattoria kussakin maassa, nämä tiedot sisältyivät toiselle sivulle. Komissio ilmoitti ottaneensa kriittisen huomautuksen huomioon ja lupasi varmistaa selkeämmät edistymiskertomukset tulevaisuudessa ja tehostaa edelleen pyrkimyksiään tiedottaa yleisölle avoimesti. Tältä osin komissio huomautti, että 15. ^{tilannekatsauksen} lehdistöpakettiin ei sisältynyt samankaltaista kaaviota matkaviestinnän keskimääräisen käytön tyypillisistä kuluttajahinnoista vuonna 2009, vaan sen sijaan kaavio matkaviestinnän keskimääräisestä minuuttihinnasta vuonna 2008 verrattuna vuoteen 2007, joka sisältää tiedot kaikilta matkaviestinoperaattoreilta.

Oikeusasiamies on tyytyväinen komission myönteiseen vastaukseen tässä tapauksessa.

Asia 2295/2009/(TN)ELB

Asia 2295/2009/(TN)ELB koski väitettyä syrjintää henkilöstön valintamenettelyssä. Näkövammainen kantelija osallistui kokeisiin, joissa hän työskenteli tulkkina EU:n toimielimissä. Hän ei läpäissyt konsekutiivitulkkauskoetta. Hänen mukaansa häntä syrjittiin, koska komissio kieltäytyi ottamasta huomioon hänen vammaisuuttaan ja sallimasta hänen suorittaa vain simultaanitulkkauskoetta.

Oikeusasiamies totesi päätöksessään, että komission tehtävänä on määrittää, mitä taitoja on testattava, jotta voidaan arvioida sekä konsekutiivi- että simultaanitulkkaustaitoja. Hän oli samaa mieltä siitä, että näkövamma ei ole ristiriidassa konsekutiivitulkkauksen kanssa. Hän myönsi, että komissio pyrkii varmistamaan, että hakijat, joilla on erityistarpeita, asetetaan mahdollisimman samanlaiseen tilanteeseen kuin muut hakijat. Koska komissio oli valmis antamaan kantelijalle neuvoja, jos tämä tekee testit uudelleen, oikeusasiamies katsoi, että se oli ratkaissut asian. Hän ehdotti kuitenkin lisähuomautuksessa, että komissio sisällyttäisi freelance-tulkkien akkreditointikokeita koskevaan sähköiseen ilmoittautumislomakkeeseen kysymyksen erityistarpeista.

Komissio ilmoitti vastauksessaan, että kantelija oli äskettäin ottanut siihen yhteyttä vahvistaakseen, että hän olisi kiinnostunut osallistumaan testiin uudelleen. Se ilmoitti hänelle, että hänen hakemuksensa käsitellään seuraavassa toimielinten välisessä bulgarialaisten kokeiden seulontakomiteassa ja että hänelle ilmoitetaan sokeille tai heikkonäköisille tulkeille saatavilla olevasta teknisestä tuesta. Komissio pyysi myös tietotekniikkayksikköään sisällyttämään oikeusasiamiehen ehdottaman kysymyksen verkkolomakkeeseen. Pyyntö hyväksyttiin, ja se on nyt osa vuoden 2011 tietoteknistä työsuunnitelmaa.

Oikeusasiamies on tyytyväinen komission tässä tapauksessa toteuttamiin hyödyllisiin jatkotoimiin, jotka eivät koske ainoastaan sen päätöstä sisällyttää kysymys sähköiseen hakulomakkeeseen, kuten oikeusasiamies ehdotti, vaan myös yksittäistä kantelijaa tässä tapauksessa.

Asia 2576/2009/MHZ

Asia 2576/2009/MHZ koski komission suorittamaa rikkomista koskevan kantelun käsittelyä, jossa kantelija väitti, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset syrjivät häntä ja rikkovat EU:n lainsäädäntöä kieltäytymällä myöntämästä hänelle Yhdistyneen kuningaskunnan työnhakijan avustusta. Vaikka oikeusasiamies ei havainnut hallinnollista epäkohtaa, hän esitti seuraavan lisähuomautuksen:

"Kun komissio ilmoittaa kantelijoille hallinnollisista toimista, joihin se ryhtyy tutkiakseen heidän rikkomuskantelujaan, se voisi mahdollisuuksien mukaan antaa kantelijoille yksityiskohtaiset tiedot yhteydenpidostaan kansallisiin viranomaisiin. Näin kantelijoille tiedotettaisiin siitä, mitä komissio tekee heidän huolenaiheidensa käsittelemiseksi, jolloin heidän ei tarvitsisi tehdä kantelua oikeusasiamiehelle saadakseen tällaisia tietoja oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana.

Oikeusasiamies on tyytyväinen myös siihen, että komissio on sitoutunut tiedottamaan kantelijalle hyvissä ajoin ja avoimesti meneillään olevan Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevan horisontaalisen rikkomusmenettelyn tulevasta kehityksestä."

Jatkovastauksessaan komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle, että se panee merkille hänen suosituksensa antaa kantelijoille yksityiskohtaisempia tietoja hallinnollisista toimista, jotka ovat osa heidän kantelujensa tutkintaa, ja – jos yhteys kansallisiin viranomaisiin on luotu – ilmoittaa kantelijalle tällaisesta yhteydenpidosta. Komissio vahvisti myös, että yhteisön oikeuden rikkomista koskevista suhteista kantelijaan antamansa tiedonannon [42] mukaisesti se ilmoittaa kantelijoille kaikista käynnissä olevan rikkomusmenettelyn yhteydessä toteutetuista virallisista toimista. Komissio viittasi myös vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, joka koskee luottamuksellisuutta, jota jäsenvaltioilla on oikeus odottaa komissiolta tutkimuksissa, jotka voivat johtaa rikkomusmenettelyyn [43].

Oikeusasiamies toteaa, että komissio ei ole ilmoittanut hänelle erityisistä toimista, joita se aikoo toteuttaa luodakseen avoimemmat yhteydet kantelijoihin. Asiaa käsitellään oikeusasiamiehen oma-aloitteisessa tutkimuksessa, joka koskee rikkomista koskevien kantelujen käsittelyä komissiossa (ks. asia 132/2010/(KRK)OV jäljempänä).

Asia 2659/2009/(BU)RT

Valitus 2659/2009/(BU)RT tehtiin Euroopan parlamentin henkilöstökomitean puolesta. Kantelija väitti, että komissio ei ollut toimittanut ajoissa kertomusta ja ehdotusta virkamiesten virkamatkojen päivärahojen ja hotellikulujen vahvistamista koskevan taulukon tarkistamisesta vuonna 2008 henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Lausunnossaan komissio selitti, että henkilöstön edustajien kuulemiset kulutaulukon tarkistamisesta vuonna 2008 olivat edelleen käynnissä. Se ilmoitti laativansa kertomuksen heti neuvottelujen päätyttyä ja esittävänsä tarvittaessa ehdotuksen neuvostolle.

Oikeusasiamies katsoi, että henkilöstön edustajien kanssa käytyjen kuulemisten pitkittyminen ei voinut oikeuttaa sitä, että komissio ei noudattanut henkilöstösäännöissä säädettyä kahden vuoden määräaikaa laatia kertomus ja tehdä ehdotus neuvostolle. Hän esitti tältä osin kriittisen huomautuksen.

Komissio ilmoitti vastauksessaan, että se toimittaa vuoden 2011 aikana neuvostolle 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen ja tarvittaessa ehdotuksen. Komissio toisti myös johdonmukaisen politiikkansa rakentavan vuoropuhelun käymiseksi oikeusasiamiehen kanssa.

Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että komissio on sitoutunut noudattamaan velvollisuuttaan antaa kertomus.

Asia 100/2010/GG

Asia 100/2010/GG koski asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [44] mukaisen pyynnön käsittelyä komissiossa. Pyyntö koski LIEN 97–2011 -sopimusta koskevaa komission asiakirja-aineistoa, johon kantelija oli jo aiemmin pyytänyt saada tutustua. Kriittinen huomautus esitettiin seuraavasti:

"Hyvän hallintokäytännön mukaista on käsitellä asiakirjoihin tutustumista koskevat pyynnöt asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetyissä määräajoissa. Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio vastasi kantelijan uudistettuun pyyntöön vasta 29 päivänä huhtikuuta 2010 eli lähes viisi kuukautta pidennetyn 1 päivän joulukuuta 2009 määräajan päättymisen jälkeen, eikä se voinut esittää mitään vakuuttavia perusteluja käyttämänsä ajan perustelemiseksi. Tämä on hallinnollinen epäkohta."

Komissio totesi seurantavastauksessaan, että se ei tukeutunut aiemman tutustumispyynnön johdosta tehdyn päätöksen valmisteluun vaan teki perusteellisen ja uuden analyysin. Kyseiseen asiakirja-aineistoon sisältyi pääasiassa komission Kazakstanin-edustuston, teknisen avun toimiston ja komission Brysselin-toimistojen välistä sähköpostiviestien vaihtoa. Monet näistä sähköposteista oli arkistoitu useammin kuin kerran. Näin ollen komissio järjesti asiakirja-aineiston ensin loogisemmassa järjestyksessä välttäen päällekkäisiä kirjauksia. Lisäksi osa sähköpostiviesteistä ei koskenut yksinomaan LIEN 97–2011 -sopimusta, ja osa sisälsi puhtaasti yksityistä tietojenvaihtoa. Komissio teki paljon yksityiskohtaisemman analyysin kaikista näistä asiakirjoista antaakseen kantelijalle mahdollisimman laajan oikeuden tutustua niihin. Analyysi kesti huomattavan kauan.

Komissio ilmoitti myös toteuttaneensa toimenpiteitä nopeuttaakseen pääsyä koskevien hakemusten käsittelyä. Se virtaviivaisti tällaisten pyyntöjen käsittelymenettelyjä ja paransi vastausten laadunvalvontaa. Poikkeuksellisen monimutkaiset hakemukset voivat kuitenkin johtaa poikkeuksellisiin viivästyksiin. Nyt esillä oleva asia oli aivan poikkeuksellinen. Kun otetaan huomioon aikaisempi ja meneillään oleva menettely, joka koskee kantajan peräkkäisiä pyyntöjä saada tutustua asiaa koskevaan asiakirja-aineistoon, komissio teki erittäin huolellisen ja perusteellisen analyysin, joka edellytti tiivistä koordinointia asianomaisten yksiköiden kanssa.

Oikeusasiamies toteaa, että myös ensimmäisen pyynnön käsittely johti kanteluun (1874/2003/GG). Oikeusasiamies totesi kantelua koskevassa tutkimuksessaan, että asian kannalta merkitykselliseen asiakirja-aineistoon kuului neljä alakansiota ja että komissio oli laatinut luettelon tähän asiakirja-aineistoon sisältyvistä asiakirjoista. Vaikka luettelo oli epätäydellinen, on vaikea ymmärtää, miksi komission oli järjestettävä asiakirja-aineisto uudelleen ennen kuin se pystyi käsittelemään uuden tutustumispyynnön. Komission huomautukset herättävät näin ollen joitakin epäilyjä sen asiakirjojen säilyttämisestä ja heikentävät sen väitteen vahvuutta.

Asia 132/2010/(KRK)OV

Asiassa 132/2010/(KRK)OV oikeusasiamies ei hyväksynyt komission esittämiä perusteluja, joiden mukaan se ei ollut rekisteröinyt rikkomista koskevaa kantelua, sen yhteisön oikeuden rikkomista koskevista suhteista kantelijaan antaman tiedonannon [45] mukaisesti. Koska hän oli jo esittänyt komissiolle asiaa koskevan suositusluonnoksen asiassa 2403/2008/OV [46], hän päätti asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen seuraavasti:

"Tiedonannon 3kohdassa todetaan, että kansalaisten kirjeenvaihto on kirjattava rikkomuskanteluksi, jollei jotakin tässä säännöksessä säädetyistä poikkeuksista sovelleta. Päättäessään olla kirjaamatta kantelijan kantelua rikkomista koskevaksi kanteluksi, vaikka tällaisia poikkeuksia ei sovellettu, komissio ei noudattanut tiedonannon 3 kohtaa. Tämä laiminlyönti on hallinnollinen epäkohta.

Vastauksessaan komissio totesi, että sen päätös olla rekisteröimättä kantelua johtui siitä, että toimitettujen tietojen arvioinnin jälkeen oli selvää, ettei unionin oikeutta ollut rikottu. Se muistutti yleisellä tasolla, että syyskuusta 2009 lähtien kaikki kantelujen käsittelyä koskeva uusi CHAP-rekisteröintijärjestelmä (Complaints Handling - Accueil des Plaignants) on rekisteröinyt kaikki kantelut ja tiedustelut, jotka on esitetty komissiolle unionin oikeuden soveltamisen yhteydessä, erillään muusta saapuvasta kirjeenvaihdosta. Kaikki komission vastaanottamat kantelut on rekisteröitävä vastaavasti. Kantelija saa vastaanottoilmoituksen, jossa kuvataan menettely ja voimassa olevat käsittelytakeet. Komissio tiedottaa kaikille kantelijoille asian käsittelyn tärkeimmistä vaiheista.

Oikeusasiamies toteaa, että vastauksensa ensimmäisessä osassa komissio ainoastaan toistaa perustelut, jotka oikeusasiamies oli jo hylännyt päätöksessään. Mitä tulee komission yleisempään huomautukseen CHAP-menettelystä, uuden menettelyn vaikutukset tiedonantoon ovat edelleen epäselviä.

Oikeusasiamies on käynnistänyt asiaa koskevan oma-aloitteisen tutkimuksen kriittisen huomautuksen johdosta (OI/2/2011/OV). Oikeusasiamies kysyi komissiolta, aikooko se edellä esitetyn kehityksen perusteella i) tarkistaa tiedonantoa ja ii) jos aikoo, kuulla oikeusasiamiestä tässä yhteydessä. Tutkinta on käynnissä.

Asia 379/2010/MHZ

Asia 379/2010/MHZ koski myös rikkomuskantelujen kirjaamiseen liittyviä ongelmia. Kantelija lähetti komissiolle kaksi kirjettä, joissa hän valitti, että Puola ei ollut pannut asianmukaisesti täytäntöön tiettyjä sijoittajien korvausjärjestelmiä koskevan direktiivin säännöksiä. Hän esitti todisteena puolalaisen tuomioistuimen asiaa koskevan tuomion (jäljempänä tuomio). Komissio ei rekisteröinyt tätä kantelua sellaisenaan, koska i) se oli jo käsitellyt kantelijan aiemman kantelun, joka koski sijoittajien korvausjärjestelmiä koskevaa direktiiviä (mutta joka koski toista säännöstä), ja ii) kantelija ei sen mielestä esittänyt uusia seikkoja heinäkuussa 2009 päivätyssä kirjeenvaihdossaan. Komissio ilmoitti kuitenkin kantelijalle näkemyksestään, jonka mukaan Puola oli pannut asianmukaisesti täytäntöön sijoittajien korvausjärjestelmiä koskevan direktiivin asiaa koskevan säännöksen.

Koska Euroopan parlamentti oli jo käsitellyt komission näkemystä asiaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta Puolassa, oikeusasiamies pidättyi kommentoimasta sitä. Hän totesi kuitenkin, että komission tiedonannon [47], joka koskee suhteita kantelijaan yhteisön oikeuden rikkomisista, mukaan kantelijan uusi kantelu olisi pitänyt kirjata sellaisenaan, koska tuomio oli uusi seikka. Hän esitti tältä osin kriittisen huomautuksen.

Komissio toisti vastauksessaan periaatteessa oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana antamansa lausunnon sisällön.

Komission tässä asiassa ja edellä mainituissa asioissa 1009/2009/KM ja 132/2010/(KRK)OV antamassa vastauksessa sekoitetaan keskenään kysymys siitä, mikä on rikkomista koskeva kantelu ja mikä perusteltu rikkomista koskeva kantelu. Oikeusasiamies odottaa, että CHAP-rekisteröintijärjestelmässä nämä kaksi näkökohtaa erotetaan selvästi toisistaan ja että kaikki kantelut rekisteröidään sellaisinaan, vaikka myöhempi analyysi osoittaisi, että kantelu ei ole perusteltu. Tätä kysymystä olisi selvennettävä oikeusasiamiehen oma-aloitteisessa tutkimuksessa (OI/2/011/OV), joka koskee rikkomista koskevien kantelujen käsittelyä komissiossa.

Asia 465/2010/FOR

Asia 465/2010/FOR koski asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [48] nojalla komission lähetystölle esitettyä pyyntöä. Tutkinnan jälkeen oikeusasiamies totesi, että osa kantelijan tutustumispyynnöstä ei ollut riittävän selkeä, jotta komissio olisi voinut käsitellä sen. Muiden pyydettyjen asiakirjojen osalta oikeusasiamies totesi, että pyyntöä oli selvennetty riittävästi. Hän totesi kuitenkin myös, että pyyntöä ei voida katsoa hylätyksi, ellei asiakirjoja ole pyydetty uudelleen asetuksen 1049/2001 8 artiklan mukaisesti. Hän totesi, että asiakirja-aineistossa ei ollut tietoja, jotka osoittaisivat, että kantelija olisi tehnyt asiakirjoja koskevan uudistetun hakemuksen. Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksensa kantelijan väitteestä, jonka mukaan komissio oli virheellisesti kieltäytynyt antamasta kantelijalle oikeutta tutustua kyseisiin asiakirjoihin. Hän esitti kuitenkin lisähuomautuksen siitä, että komission on ilmoitettava kantajalle näkemyksestään, jonka mukaan yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskeva pyyntö ei ole riittävän täsmällinen, ja autettava kantajaa täsmentämään pyyntöään.

Komissio totesi vastauksessaan, että se arvostaa lisähuomautusta ja on siitä samaa mieltä. Se ehdottaa, että edustustojen henkilöstölle järjestetään koulutusta, jotta heitä voidaan auttaa käsittelemään tiedonsaantipyynnöt asianmukaisesti ja jotta heille voidaan tiedottaa oikeusasiamiehen päätöksistä. Komissio ilmoitti myös ilmoittaneensa kyseiselle lähetystölle tarpeesta avustaa kantajaa tässä asiassa.

Oikeusasiamies on tyytyväinen komission myönteiseen vastaukseen tässä tapauksessa.

3. Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO)

Asia 1387/2009/ELB

Asiassa 1387/2009/ELB antamassaan lisähuomautuksessa oikeusasiamies ehdotti, että tulevaisuudessa Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) voisi laskea paremmin ja tarkemmin niiden hakijoiden määrän, joita pyydetään jättämään täydellinen hakemus avointen kilpailujen yhteydessä. Tämä vähentäisi riskiä siitä, että kirjallisiin kokeisiin hyväksytään liikaa tai liian vähän hakijoita ja että meneillään olevan kilpailun sääntöjä joudutaan muuttamaan. Hän ehdotti erityisesti, että EPSO voisi sisällyttää kilpailuilmoitukseen lausuman, jossa selitetään, että se voi ottaa huomioon kilpailuun vaikuttavat kehittyvät tilanteet tehdäkseen muutoksia, jotka eivät ole luonteeltaan olennaisia. Tämä oli seurausta kantelusta, jonka oli tehnyt henkilö, joka osallistui EPSOn järjestämään kilpailuun ja katsoi, että EPSO oli toiminut epäoikeudenmukaisesti.

EPSO ilmoitti oikeusasiamiehelle, että se on kyseisen kilpailun julkaisemisen jälkeen muuttanut avointen kilpailujen järjestämistä koskevaa menettelyä kehitysohjelmansa mukaisesti. Nykyään avoimissa kilpailuissa on kaksi eri vaihetta: valintakokeet ja arviointikeskusvaihe. Kilpailuilmoituksessa ilmoitetaan kilpailun läpäisseiden hakijoiden määrä. Niissä ei kuitenkaan enää täsmennetä valintakokeiden jälkeen valittujen hakijoiden määrää eikä sitä, kuinka montaa hakijaa pyydetään jättämään täydellinen hakemus. Arviointikeskusvaiheeseen kutsumisen osalta ne osoittavat ainoastaan, että arviointikeskusvaiheeseen kutsuttujen hakijoiden määrä on noin X (yleensä kolme) kertaa kilpailun läpäisseiden hakijoiden määrä. Ennen valintavaihetta EPSO julkaisee verkkosivuillaan arviointikeskusvaiheeseen kutsuttujen hakijoiden määrän. Tämä osuus vaikuttaa kohtuulliselta, kun otetaan huomioon aiempi kokemus, ja sen avulla valintalautakunnat voivat arvioida riittävän määrän hakijoita. Tämän uuden menettelyn avulla EPSO voi laskea paremmin arviointikeskusvaiheeseen kutsuttavien hakijoiden määrän ilman, että sen on julkaistava oikaisu virallisessa lehdessä.

Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että EPSO on toiminut hänen ehdotuksensa mukaisesti.

Asia 1592/2009/ELB

Tapauksessa 1592/2009/ELB kantelija osallistui EPSOn järjestämään kilpailuun konferenssitoiminnan harjoittajien rekrytoimiseksi. Koska valintalautakunta ei pitänyt hänen tutkintotodistustaan merkityksellisenä konferenssitoiminnan harjoittajan toimen kannalta, hänet suljettiin kilpailun ulkopuolelle. Kantelija väitti, että tämä päätös oli virheellinen.

Vaikka oikeusasiamies myönsi, että kantelijan tutkimuksista voisi olla hyötyä konferenssitoiminnan harjoittajalle, hän ei ollut vakuuttunut siitä, että hänen tutkimuksensa vastaisivat täysin konferenssitoiminnan harjoittajan profiilia tai että hän olisi täysin koulutettu toimimaan konferenssitoiminnan harjoittajana. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että EPSO ei ollut tehnyt arviointivirhettä kantelijan tutkintotodistuksen osalta. Hän päätti tutkimuksensa toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut, mutta lisähuomautuksessa hän kiinnitti EPSOn huomion kirjeisiin, joissa hakijoille ilmoitettiin heidän sulkemisestaan pois kilpailusta. Hän ehdotti, että valintalautakuntien olisi tulevaisuudessa muutettava tietyille hakijoille osoittamiensa kirjeiden sanamuotoa väärinkäsitysten välttämiseksi.

Vastauksessaan EPSO vahvisti ottavansa oikeusasiamiehen lisähuomautuksen huomioon tulevissa kilpailuissa.

Oikeusasiamies on tyytyväinen EPSOn myönteiseen vastaukseen.

Asia 2831/2009/RT

Asiassa 2831/2009/RT kantelija väitti, että EPSO ei i) varmistanut hänen nimettömyyttään siltä osin kuin on kyse hänen kirjallisten kokeidensa korjaamisesta avoimessa kilpailussa ja ii) noudattanut hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Oikeusasiamies katsoi, että kantelija ei pystynyt osoittamaan, että valintalautakunta tiesi hänen henkilöllisyytensä ennen kirjallisten kokeiden arviointiprosessin päättymistä. Hänen nimettömyytensä säilyi, eikä häntä kohdeltu eri tavalla kuin muita ehdokkaita, hän totesi. Oikeusasiamies ehdotti kuitenkin, että EPSO voisi edelleen selkeyttää valintamenettelyjään ja välttää käsiteltävässä asiassa tapahtuneen kaltaisia virheitä (ks. jäljempänä) käyttämällä ainoastaan koepapereiden skannattuja jäljennöksiä (joissa hakijan salainen numero näkyy) arvioijien arviointiprosessin aikana tekemässä arvioinnissa sekä antaessaan hakijoille oikeuden tutustua koepapereihinsa.

Vastauksessaan EPSO toisti, että kopio kantelijan kirjallisesta kokeesta, jossa oli hänen hakemusnumeronsa termin ”salainen numero” vieressä, lähetettiin kantelijalle vahingossa. EPSO selitti, että näissä kilpailuissa hakijat kirjoittavat vastauksensa paperille, jonka ensimmäisellä sivulla on hakijan henkilötiedot ja kirjallisen kokeen alku. Jos hakija pyytää kopiota kokeesta, EPSO skannaa hakijan vastauksen kirjallisen kokeen päivänä. EPSO selitti lisäksi, että hakijat tietävät ainoastaan hakijoiden/hakemusten numerot, kun taas salaiset numerot ovat heille tuntemattomia. Vain arviointimenettelyssä testit skannataan ja niille annetaan salainen numero. Merkinnät tekevät aina kommenttinsa arkkiin, jossa on vain ehdokkaan salainen numero. Nämä lomakkeet toimitetaan sen jälkeen valintalautakunnalle, ja valintalautakunta toimittaa kustakin kirjallisesta kokeesta saadut pisteet EPSOlle vasta sen jälkeen, kun se on tehnyt päätöksen lopullisista pistemääristä. EPSO vastaa salaista numeroa ja hakijan henkilöllisyyttä.

EPSO ilmoitti oikeusasiamiehelle, että se toimittaa hakijoille pyynnöstä jäljennöksen heidän kirjallisesta kokeestaan, jossa on heidän hakijanumeronsa, jotta he voivat tehokkaasti tarkistaa, että koe on heidän omansa. Se vakuutti oikeusasiamiehelle toteuttaneensa sisäisiä toimenpiteitä sellaisten virheiden estämiseksi, jotka voisivat aiheuttaa hakijoille mahdollisia väärinkäsityksiä.

Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että EPSO on vakuuttanut toteuttaneensa sisäisiä toimenpiteitä sellaisten virheiden estämiseksi, jotka voivat aiheuttaa hakijoille mahdollisia väärinkäsityksiä.

4. Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA)

Asia 131/2009/ELB

Kantelija asiassa 131/2009/ELB, joka on Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) henkilöstön jäsen, pyysi työkyvyttömyysmenettelyn aloittamista. ENISA aloitti menettelyn maaliskuussa 2008. Valituksessaan kantelija väitti, että ENISA viivästytti aiheettomasti mitättömyysmenettelyn aloittamista. Oikeusasiamies esitti ENISAlle sovintoratkaisuehdotuksen ja katsoi, että hyvän hallinnon periaatteiden vastaisesti ENISA oli viivyttänyt aiheettomasti työkyvyttömyysmenettelyä, koska se ei ollut toteuttanut kantelijan pyyntöön liittyviä toimia tammikuuhun 2008 asti. Hän pyysi ENISAa pyytämään anteeksi. ENISA ilmoitti vastauksessaan toimineensa neljän kuukauden kuluessa, mikä oli sen mielestä kohtuullista. Hän kieltäytyi pyytämästä anteeksi kantelijalta. Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen, koska ENISA viivästytti aiheettomasti työkyvyttömyysmenettelyn aloittamista.

Vastauksessaan ENISA totesi, että kun henkilöstön jäsen esittää työkyvyttömyysmenettelyä koskevan pyynnön, pääjohtaja siirtää pyynnön viipymättä työkyvyttömyyslautakunnalle. ENISA ilmoitti myös, että sen vastaus julkaistaisiin sen sisäisellä verkkosivustolla.

Oikeusasiamies toteaa, että ENISA toteaa vastauksessaan, että sen nykyiseen menettelyyn kuuluu asian saattaminen työkyvyttömyyslautakunnan käsiteltäväksi ”viipymättä”. Ei ole selvää, otettiinko nykyinen menettely käyttöön käsiteltävässä asiassa tapahtuneen kaltaisten viivästysten estämiseksi vai oliko menettely jo olemassa, mutta sitä ei sovellettu oikein käsiteltävässä asiassa. Kummassakin tapauksessa seuranta vaikuttaa tyydyttävältä, koska se osoittaa, että on toteutettu asianmukaisia toimenpiteitä vastaavien viivästysten estämiseksi tulevaisuudessa.

5. Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex)

Ks. asia 923/2009/(BB)(TN)(BB)FOR edellä kohdassa "Tähtitapaukset".

6. Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA)

Asia 333/2009/(BEH)KM

Tapauksessa 333/2009/(BEH)KM Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) julkaisi tarjouksen, joka sisälsi viisi eri erää eri tietotekniikkapalveluista. Se kuvaili tarjousta käyttäen yhtä yhteisen hankintasanaston (CPV) koodia eli 72000000- IT-palveluja: konsultointi, ohjelmistojen kehittäminen, internet ja tuki. Kantelija arvosteli tämän yleisen CPV-koodin käyttöä ja väitti, että se esti tiettyihin koodeihin kohdennettuja mahdollisia tarjoajia tekemästä tarjousta. Hän pyysi EASAa julkaisemaan oikaisun. EASA väitti, että yleisellä säännöstöllä tarjottiin tarjous useammille tarjoajille. Lisäksi tarjouskilpailuilmoituksessa annettiin tarkempia tietoja.

Oikeusasiamies totesi, että CPV-koodien kuvaukset ovat olemassa kaikilla virallisilla kielillä. Näin tarjoajat voivat tunnistaa tarjouskilpailun kohteen ilman, että niiden tarvitsee kääntää tarjouskilpailuilmoitusta. Siksi on erityisen tärkeää valita tarkka CPV-koodi. CPV-koodien käyttöä koskevissa ohjeissa suositellaan myös valitsemaan mahdollisimman tarkka koodi ja korostetaan, että koodit voidaan yhdistää.

EASAn näkemys, jonka mukaan ainoastaan yleistä koodia olisi käytettävä silloin, kun mikään erityisten koodien yhdistelmä ei kata koko tarjouskohdetta, oli ensi näkemältä houkutteleva, koska se oli looginen ja helppo toteuttaa. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että tässä lähestymistavassa ei otettu riittävästi huomioon mahdollisten tarjoajien oikeutettuja etuja ja että sen vuoksi olisi lisättävä yksityiskohtaisempia sääntöjä, jos niitä on saatavilla. Tämä olisi tarkempaa ja avoimempaa kuin pelkän yleisen koodin ilmoittaminen. Hän päätti asian käsittelyn esittämällä seuraavan kriittisen huomautuksen:

"Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että Euroopan unionin toimielimet ja elimet täsmentävät tarjouskilpailun kohteen viittaamalla tarkimpaan saatavilla olevaan CPV-koodiin tai -koodeihin. Nyt käsiteltävässä asiassa EASA ei ole tehnyt näin, koska se on käyttänyt yleistä koodia osoittaakseen tarjouksensa kaikki viisi erää lisäämättä tarkempia koodeja. Tämä on hallinnollinen epäkohta."

EASA korosti vastauksessaan toimineensa vilpittömässä mielessä tutkinnan kohteena olevassa tarjouskilpailussa. Se kuitenkin kiitti oikeusasiamiestä hänen "rakentavista huomautuksistaan" ja ilmoitti ottavansa ne huomioon tulevaisuudessa. Se pyrkisi nyt erityisesti yksilöimään ehdotuspyynnön kohdetta koskevan yleisen koodin lisäksi kaikki erityiset koodit, jotka koskevat (vaikka vain osittain) ehdotuspyynnön yksityiskohtaisempia yksittäisiä osia, ja sisällyttämään ne hankintailmoitukseen.

Oikeusasiamies on tyytyväinen EASAn myönteiseen vastaukseen tässä tapauksessa.

II. Luettelo tapauksista, joissa on esitetty kriittinen huomautus

Asian viite	Linkki tekstiin (EN)	Linkki tekstiin (alkuperäinen kieli)
2904/2005/(TN)(FOR)(TN)FOR	FI	-
1528/2006/(GG)(WP)VL	FI	DE
3307/2006/(PB)JMA	FI	-
355/2007/(TN)FOR	FI	-
438/2007/(TN)RT	FI	-
2115/2007/FOR	FI	-
2502/2007/RT	FI	-
2834/2007/BEH	FI	DE
3163/2007/(BEH)KM	FI	DE
3163/2007/(BEH)KM	FI	DE
485/2008/(IG)IP	FI	IT
676/2008/RT	FI	-
865/2008/OV	FI	-
1339/2008/MF	FI	-
1438/2008/DK	FI	-
1658/2008/(STM)PB	FI	-
1953/2008/MF	FI	FR
2905/2008/(WP)GG	FI	DE
2905/2008/(WP)GG	FI	DE
2905/2008/(WP)GG	FI	DE
2954/2008/MF	FI	FR
3289/2008/BEH	FI	DE
OI/2/2008/(WP)VIK	FI	-
131/2009/ELB	FI	FR
333/2009/(BEH)KM	FI	DE
923/2009/(BB)FOR	FI	-
953/2009/(JMA)MHZ	FI	ES
953/2009/(JMA)MHZ	FI	ES
1009/2009/(VL)KM	FI	DE
1202/2009/GG	FI	DE
1207/2009/GG	FI	DE
2131/2009/RT ja 2373/2009/RT	FI	FR
2659/2009/(BU)RT	FI	FR
100/2010/GG	FI	DE
132/2010/(KRK)OV	FI	NL
182/2010/(AR)MHZ	FI	PL
379/2010/MHZ	FI	PL

III. Luettelo tapauksista, joissa lisähuomautuksia on esitetty

Valituksen viite	Linkki tekstiin (EN)	Linkki tekstiin (alkuperäinen kieli)
3699/2006/ELB	FI	FR
671/2007/PB	FI	DE
2115/2007/FOR	FI	-
485/2008/(IG)IP	FI	IT
946/2008/(BEH)(VL)ANA	FI	-
1039/2008/FOR	FI	-
53/2009/MF	FI	FR
173/2009/(BU)RT	FI	-
219/2009/PB	FI	DA
294/2009/PB	FI	DA
760/2009/JMA	FI	-
885/2009/MF	FI	FR
1302/2009/TS	FI	-
1387/2009/ELB	FI	-
1410/2009/(JMA)MHZ	FI	-
1592/2009/ELB	FI	FR
1825/2009/IP	FI	IT
2295/2009/(TN)ELB	FI	-
2576/2009/MHZ	FI	PL
2831/2009/RT	FI	-
465/2010/FOR	FI	-