Hyvä jäsen M., lähetitte
3. ja 15. lokakuuta 1997 kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle italialaisen kuluttajajärjestön "Movimento Consumatorin" puolesta. Kantelija koski sekä komission väitettyä laiminlyöntiä ottaa asianmukaisesti huomioon komissiolle tekemissänne kanteluissa esiin tuodut ongelmat että vastaamatta jättämistä yhteen 14. kesäkuuta 1996 päivättyyn asiaa koskevaan kirjeeseen.
Toimitin kantelun 1. joulukuuta 1997 Euroopan komission puheenjohtajalle. Komissio lähetti 9. maaliskuuta 1998 lausuntonsa, jonka lähetin Teille kehotuksena esittää huomautuksia. Sain 28. toukokuuta 1998 huomautuksenne.
Lähetitte minulle 3. elokuuta 1998 ja 26. marraskuuta 1998 lisätietoja tapauksestanne. Selvittääkseni joitakin toimielimen tutkimuksen aikana esittämiä seikkoja pyysin komissiolta 17.3.1999 lisätietoja. Komissio ilmoitti minulle 6.5.1999, että sen yksiköt olivat keräämässä pyydettyjä tietoja, ja pyysi vastauksen antamiselle asetetun määräajan pidentämistä.
Toimielin lähetti nämä lisätiedot 18. toukokuuta 1999. Toimitin komission uuden vastauksen teille 27. toukokuuta 1999 ja vastaanotin huomautuksenne 1. heinäkuuta 1999.
Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelu koskee tapaa, jolla komissio on käsitellyt väitetyn vaarallisen tuotteen kuluttajille aiheuttamaa ongelmaa. Kantelijan mukaan Italiassa myyty tietyntyyppinen kynttilänjalka oli aiheuttanut useita tulipaloja. M. teki 14.6.1996 erään italialaisen kuluttajajärjestön puolesta Euroopan komissiolle virallisen kantelun, jossa hän totesi, että tämän kynttilänjalan aiheuttamat onnettomuudet olivat aiheuttaneet kuluttajille vakavia vahinkoja. Kantelija väitti, että Italian viranomaiset eivät noudattaneet yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin 92/59/ETY (1), jäljempänä 'direktiivi', 6 ja 8 artiklan säännöksiä, koska ne eivät toteuttaneet asianmukaisia toimenpiteitä tämän tavaran käytön valvomiseksi. Se viittasi myös siihen, että kyseiset viranomaiset eivät olleet ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin Espanjan viranomaisten kaikille jäsenvaltioille toimittaman, samantyyppisiin tuotteisiin liittyviä riskejä koskevan aiemman ilmoituksen johdosta.
Kantelija pyysi komissiota aloittamaan asiaa koskevan tutkimuksen, koska tuotteen vaarallisuudesta huolimatta Italian viranomaiset eivät olleet aloittaneet direktiivin 8 artiklassa tarkoitettua kiireellistä menettelyä. Hän pyysi komissiota tekemään useita aloitteita kuluttajille aiheutuvien riskien hallitsemiseksi, muun muassa perustamaan kiireellisyyskomitean tarkastelemaan tilannetta, pyytämään Italian viranomaisilta lisätoimia ja kieltämään suoraan kynttilänjalan tyypin pääsyn markkinoille.
Kantelija sai 10 päivänä lokakuuta 1996 komissiolta vastaanottoilmoituksen, jossa ilmoitettiin, että kantelu siirrettäisiin kuluttajien turvallisuudesta vastaaville Italian viranomaisille.
Kantelija kirjoitti uudelleen komissiolle 29. toukokuuta 1997, mutta ei saanut enää vastausta kirjeeseensä.
Tilanteen vuoksi kantelija kirjoitti oikeusasiamiehelle 3. lokakuuta 1997 ja väitti, että komissio ei ollut
1) vastannut hänen 29. toukokuuta 1997 päivättyyn toiseen kirjeeseensä ja
2) toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kantelussa tarkoitettu tuote ei aiheuta vaaraa kuluttajille.

KYSYMYS

Komission lausunto
Kantelua koskevat Euroopan komission huomautukset ovat tiivistetysti seuraavat:
Komission yksiköt olivat saaneet M:ltä ensimmäisen kantelun kesäkuussa 1996. Kantelu koski Italian viranomaisten väitettyä laiminlyöntiä toteuttaa asianmukaisia kiireellisiä toimenpiteitä tietyntyyppisen kynttilänjalan aiheuttamien riskien hallitsemiseksi direktiivin 92/59/ETY (2) 8 artiklan säännösten mukaisesti.
Toimielin huomautti, että tämän 8 artiklan tavoitteena on mahdollistaa tehokas ja nopea tietojenvaihtojärjestelmä jäsenvaltioiden ja komission välillä vaarallisten tuotteiden aiheuttamissa hätätilanteissa. Komissio katsoo, että direktiivin perusteella vain jäsenvaltiot voivat käynnistää direktiivin 8 artiklan soveltamisen.
Tällaisissa tapauksissa komissiolle olisi ilmoitettava toteutetuista toimenpiteistä ja sen jälkeen näistä toimenpiteistä muille jäsenvaltioille.
Näiden säännösten perusteella komissio selitti, että sen rooli tämäntyyppisissä kuluttaja-asioissa on hyvin rajallinen. Se voi ainoastaan tarkistaa, että saadut tiedot ovat direktiivin säännösten mukaisia, ja toimittaa ne sitten muille jäsenvaltioille. Laitos voi tehdä oman tutkimuksen vain, jos tuote aiheuttaa vakavan ja välittömän riskin ja jos kansalliset toimenpiteet eivät ole riittäviä. Komissio katsoi, että näiden oikeudellisten rajoitusten vuoksi se ei voinut toteuttaa kantelijan pyytämiä toimia.
Komissio korosti, että se oli toimittanut kantelun Italian viranomaisille, koska ne olivat vastuussa tuotteiden turvallisuuden valvonnasta ja voivat toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä. Komissio oli myös pyytänyt, että sille tiedotettaisiin tutkimuksen tuloksista. Italian viranomaisille osoittamassaan kirjeessä komission yksiköt olivat viitanneet siihen, että Espanjan viranomaiset olivat vuonna 1994 ilmoittaneet muille jäsenvaltioille samantyyppisen kynttilänjalan mahdollisesti aiheuttamista vaaroista, kuten direktiivin 7 artiklassa edellytetään. Kyseisessä asiassa komissio totesi, että Italian viranomaiset eivät olleet ilmoittaneet sille toteutetuista toimenpiteistä.
Italian viranomaiset vastasivat 9 päivänä syyskuuta 1996 komission kesäkuussa 1996 päivättyyn kirjeeseen ja ilmoittivat, etteivät ne olleet katsoneet tarpeelliseksi toteuttaa mitään toimenpidettä tarkasteltavana olevan tuotteen osalta, koska se ei vaikuttanut olevan vaarallinen kuluttajille. Päätöksessä otettiin huomioon se, että molemmat osapuolet olivat luopuneet oikeudenkäynnistä, joka koski tuotteen käyttöä C:n rauhantuomareissa.
Tämän vastauksen perusteella komissio katsoi, että väite koski vain yksittäistä tapausta, joka ei koskenut vaan vain pientä määrää tuotteita.
Komissio toimitti nämä tiedot kantelijalle 10 päivänä lokakuuta 1996. Kirjeessä se selitti, että voimassa olevissa oikeudellisissa säännöissä eli direktiivissä 92/59/ETY toimielimelle asetettujen rajoitusten vuoksi se ei voinut tehdä aloitetta.
Lausunnossaan komissio viittasi myös kantelijan 29. toukokuuta 1997 päivättyyn kirjeeseen. Se perusteli vastaamatta jättämistä tähän kirjeenvaihtoon, koska sen mukaan kyse oli pelkästään kantelijan aikaisemmissa kirjeissään esittämien samojen väitteiden toistamisesta.
Lopuksi komissio on osoittanut, että sen yksiköt ovat kiinnostuneita direktiivin asianmukaisesta soveltamisesta Italiassa, kun asiasta tuolloin vastannut komission jäsen Bonino oli 13.5.1997 lähettänyt Italian viranomaisille kirjeen, jossa hän ilmaisi huolensa direktiivin 92/59/ETY täytäntöönpanotavasta Italiassa.
Kantelijan huomautukset
Oikeusasiamies välitti komission lausunnon kantelijoille ja pyysi heitä esittämään huomautuksensa.
Kantelija korosti 20.5.1998 päivätyssä kirjeessään kantelussaan jo esitettyjä perusteluja. M. vastasi kuitenkin joihinkin komission lausunnossaan esittämiin huomautuksiin. Kantelija korosti, että hänen kantelunsa tarkoituksena ei ollut pyytää komissiota tukemaan hänen järjestönsä toteuttamia toimia tai ryhtymään mihinkään suoriin toimiin väitetyn vaarallisen tuotteen suhteen. Kantelijan tarkoituksena oli varmistaa, että komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta Italian viranomaiset noudattaisivat direktiivissä 92/59/ETY säädettyjä velvoitteita.
Kantelijan mukaan sen jälkeen, kun Espanjan viranomaiset olivat vuonna 1994 ilmoittaneet samankaltaisten tuotteiden aiheuttamista vaaroista direktiivin 8 artiklan mukaisesti, Italian viranomaiset olivat velvollisia ilmoittamaan komissiolle alueellaan toteutetuista toimenpiteistä tai perusteista, joiden vuoksi tällaisia toimenpiteitä ei toteutettu.
Kantelija huomautti, että Italian viranomaiset eivät olleet vastanneet Espanjan viranomaisten vuonna 1994 laatimiin kertomuksiin, jotka oli jaettu kaikille jäsenvaltioille. Komissio ei myöskään ollut toteuttanut toimenpiteitä pyytääkseen näitä tietoja Italian viranomaisilta. Sen yksiköt olivat tutkineet asiaa kaksi vuotta myöhemmin ja vasta kantelijan kesäkuussa 1996 lähettämän kirjeen jälkeen.
Vaikka komissio oli maininnut komission jäsenen Boninon 13. toukokuuta 1997 Italian viranomaisille lähettämän kirjeen esimerkkinä komission yksiköiden pyrkimyksistä varmistaa direktiivin asianmukainen soveltaminen Italiassa, kantelija huomautti, että tällaisella kirjeellä ei ollut mitään yhteyttä kantelussa mainittuihin erityisongelmiin.

MUUT TUTKIMUKSET

Selvittääkseen joitakin komission perusteluja oikeusasiamies pyysi toimielimeltä lisätietoja 17. maaliskuuta 1999 päivätyllä kirjeellä. Komissio oli puolustanut kantaansa nyt esillä olevassa asiassa sillä perusteella, että direktiivin 92/59/ETY säännökset oli osoitettu suurelta osin jäsenvaltioille, joten komissio ei voinut tehdä aloitetta. Oikeusasiamies muistutti komissiolle osoittamassaan kirjeessä, että direktiivin liitteessä olevassa 8 kohdassa annetaan komissiolle mahdollisuus tutkia suoraan tiettyjen kulutustavaroiden vaaroja (3).
Tapauksen olosuhteet huomioon ottaen oikeusasiamies kysyi komissiolta, oliko se harkinnut tai pitäisikö sen harkita käyttävänsä valtuuksiaan käynnistää tutkimus omasta aloitteestaan.
Komissio myönsi 6.5.1999 päivätyssä kirjeessään, että sillä on direktiivin perusteella tietty aloiteoikeus, jonka nojalla se voi käynnistää tutkimuksen omasta aloitteestaan ja/tai kutsua koolle hätätilanteita käsittelevän komitean. Se lisäsi kuitenkin, että tämä toimivalta myönnetään vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, joita ei ole ollut esillä olevassa asiassa. Komissio katsoo, että näitä valtuuksia voidaan käyttää vain, jos ja kun jäsenvaltio on tehnyt ennakkoilmoituksen vaarallisen tuotteen olemassaolosta.
Kantelijan ilmoittamasta tilanteesta ei ollut tehty ilmoitusta. Komissio lisäsi, että jopa tällaisen ilmoituksen tapauksessa sen toiminta riippuu tarpeesta kerätä lisätietoja ja vasta sen jälkeen, kun se on tarkistanut poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaolon. Nämä poikkeukselliset olosuhteet on määritettävä tuotteen aiheuttaman riskin kiireellisyyden ja merkityksen, sen markkinoiden koon ja onnettomuuksien ennakoimattomuuden perusteella.
Toimielin esitti myös joitakin huomioita asian tosiseikoista. Se huomautti, että tuote oli aiheuttanut vain yhden onnettomuuden siihen asti.
Oikeusasiamies toimitti tämän komission täydentävän lausunnon kantelijalle. M. huomautti 30.6.1999 päivätyssä vastauksessaan, että komissio oli jo saanut 12.7.1994 Espanjan viranomaisilta ilmoituksen, jossa viitattiin hyvin samankaltaiseen tuotteeseen. Hänen mielestään komission asenne luottaa kirjaimellisesti direktiivin sanamuotoon osoitti, että toimielin ei ollut halukas puolustamaan kuluttajia.

PÄÄTÖS

Kantelijan toimittamien tietojen ja Euroopan komission esittämien huomautusten perusteella oikeusasiamies on tehnyt seuraavat päätelmät:
1 Vastaus kantelijan kirjeisiin
1.1. Kantelu lähetettiin ensin komissiolle 14.6.1996. Kirjeessä varoitettiin tietyntyyppisen Italiassa myytävän kynttilänjalan aiheuttamista riskeistä ja siitä, että komission on toteutettava lisätoimia mahdollisten vahinkojen välttämiseksi. Komissio vastasi tähän pyyntöön 10.10.1996.
Koska kantelija katsoi, että komissio ei ollut puuttunut ongelmaan tyydyttävällä tavalla, hän lähetti toimielimelle täydentävän kirjeen 29. toukokuuta 1997. Kantelija väittää oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että komissio ei koskaan vastannut tähän kirjeeseen.
1.2. Komissio on myöntänyt, että kantelijan toiseen kirjeeseen ei vastattu. Se perusteli vastaamatta jättämistään kuitenkin sillä, että tässä uudessa kirjeenvaihdossa viitattiin samoihin väitteisiin kuin ensimmäisessä, johon se oli jo vastannut.
1.3. Euroopan oikeusasiamies on todennut, että komissiolla on velvollisuus vastata asianmukaisesti kansalaisten tiedusteluihin. Kuten komissio on korostanut, näyttää kuitenkin siltä, että kantelijan toisessa kirjeessään esittämiin kysymyksiin oli jo vastattu. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että asian tämän näkökohdan osalta ei tarvita lisähuomautuksia.
2 Toimenpiteet, jotka komission on toteutettava hätätilanteissa
2.1. Kantelija katsoi, että komissio ei ollut käsitellyt asianmukaisesti hänen kirjeissään esiin tuotua ongelmaa, koska toimielin ei ollut toteuttanut vaadittuja toimia. Valvoakseen riskejä, joita väitetysti vaarallinen kynttilänjalka aiheuttaa kuluttajille, kantelija pyysi komissiota tekemään useita aloitteita, muun muassa perustamaan kiireellisen komitean tarkastelemaan tilannetta, pyytämään Italian viranomaisilta lisätoimia ja kieltämään suoraan kynttilänjalkatyypin pääsyn markkinoille.
2.2. Komissio on väittänyt, että sovellettavan yhteisön lainsäädännön eli direktiivin 92/59/ETY perusteella se ei voi toteuttaa tällaisia toimia. Se korosti, että ainoastaan asianomaiset kansalliset viranomaiset voivat määrittää tuotteen aiheuttamien riskien suuruuden ja vahvistaa asianmukaiset toimenpiteet sen valvomiseksi. Tässä menettelyssä komissio voi ainoastaan tarkistaa asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten toimittamat tiedot ja toimittaa ne muille jäsenvaltioille.
Se lisäsi lisäksi, että myös silloin, kun jäsenvaltio antaa ilmoituksen, sen väliintulo on mahdollista vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Ne on määritettävä tuotteen aiheuttaman riskin kiireellisyyden ja merkittävyyden, sen markkinoiden koon ja onnettomuuksien ennakoimattomuuden perusteella.
Koska Italian viranomaiset eivät olleet tehneet ilmoitusta, komissio katsoi, ettei sillä ollut toimivaltaa puuttua asiaan. Lisäksi se päätteli, että tuotteen aiheuttamat riskit eivät olleet merkittäviä, joten kyseessä ei ollut poikkeuksellinen tilanne.
2.3. Kuten direktiivissä 92/59/ETY säädetään, komissio voi tehdä tiettyjä aloitteita valvoakseen tuotteista kuluttajien terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvia vakavia ja välittömiä riskejä. Näihin toimiin kuuluvat seuraavat:
a. käynnistää oma tutkimus ja/tai kutsua koolle hätätilannekomitea (8 artikla; liitteessä oleva 8 kohta) sen jälkeen, kun jäsenvaltio on ilmoittanut vakavan ja välittömän vaaran olemassaolosta;
b. Tehdään päätös, jossa jäsenvaltioita vaaditaan toteuttamaan väliaikaisia toimenpiteitä, jos toimielin saa ilmoituksen jälkeen tietoonsa, että kansallisella tasolla tehdyt päätökset ovat ristiriitaisia tai että yhteisön lähestymistapa on tarpeen (9 artikla). Molemmissa tapauksissa direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle ennen tällaisia toimia.
2.4. Näin ollen on arvioitava, onko tällaisia tietoja kyseisen tuotteen vaaroista ilmoitettu. Kuten komissio itse totesi lausunnossaan, Espanjan viranomaiset olivat toimittaneet kaikille jäsenvaltioille ja komissiolle 12.7.1994 ilmoituksen, joka koski samankaltaista tuotetta. Toimielin on kuitenkin korostanut, että direktiivin 8 ja 9 artiklan nojalla se ei voi ryhtyä toimiin, ellei Italian viranomaisten ilmoitusta tietystä vaarallisesta tuotteesta ole toimitettu.
2.5. Siitä lähtien, kun komissio tulkitsi artikloja. Direktiivin 8 ja 9 artikla vaikuttavat paikkansapitäviltä, ja oikeusasiamies on päätellyt, että komissio on toiminut oikeustoimivaltansa rajoissa tässä tapauksessa, joten hallinnollista epäkohtaa ei ole näytetty toteen.
2.6. Oikeusasiamiehen olisi kuitenkin huomautettava, että viallisten tuotteiden aiheuttamat ongelmat ovat tärkeä huolenaihe kaikille Euroopan kansalaisille. Jotta voidaan varmistaa kuluttajansuojan korkea taso, kuten Amsterdamin sopimuksessa korostetaan (4), ja vahvistaa kansalaisten luottamusta EU:n toimielimiin, on tärkeää, että nämä toimielimet ryhtyvät kaikkiin mahdollisiin toimiin vaarallisten tuotteiden valvomiseksi.
3 Komission rooli jäsenvaltioiden toteuttamien hätätoimenpiteiden seurannassa
3.1. Kantelija väitti, että komissio ei myöskään valvonut asianmukaisesti yhteisön oikeuden soveltamista hänen ilmiantamassaan tapauksessa, koska se ei toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä varmistaakseen, että Italian viranomaiset vastasivat Espanjan viranomaisten 12. heinäkuuta 1994 antamaan ilmoitukseen .. Tällaisessa ilmoituksessa viitattiin samantyyppisestä tuotteesta aiheutuviin riskeihin.
3.2. Direktiivin 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa edellytetään seuraavaa:
”Saatuaan nämä tiedot [jäsenvaltion ilmoitukset] komissio tarkistaa, onko ne tämän direktiivin säännösten mukaisia, ja toimittaa ne muille jäsenvaltioille, jotka puolestaan ilmoittavat viipymättä komissiolle kaikista toteutetuista toimenpiteistä.”
”Tässä artiklassa kuvattua yhteisön tietojärjestelmää koskevat yksityiskohtaiset menettelyt esitetään liitteessä [ ].”
Direktiivin liitteessä olevassa 9 kohdassa säädetään seuraavaa: "Muiden jäsenvaltioiden [eli ei ilmoituksen tehneen jäsenvaltion] on mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava komissiolle viipymättä seuraavista:
a) onko tuotetta pidetty kaupan sen alueella;
b) lisätietoja, jotka se on saanut kyseessä olevasta vaarasta [ ]; ja niiden on joka tapauksessa ilmoitettava komissiolle mahdollisimman pian seuraavat tiedot:
c) toteutetut tai päätetyt toimenpiteet [ ];
d) kun näissä tiedoissa mainittua tuotetta on löydetty niiden alueelta, mutta toimenpiteitä ei ole toteutettu tai niistä ei ole päätetty, ja syyt, joiden vuoksi toimenpiteitä ei toteuteta."
3.3. Komissio on ilmoittanut, että se ei saanut Italian viranomaisilta vastausta Espanjan heinäkuussa 1994 antamaan ilmoitukseen, joka koski kantelijan ilmoittamaa tuotetta vastaavan tuotteen riskejä. Vaikka Italian viranomaiset eivät vastanneet, komissio ei ryhtynyt mihinkään toimiin.
3.4. Vaikka komissio olisi voinut toimia tehokkaammin sen suhteen, että Italian viranomaiset eivät reagoineet Espanjan viranomaisten vuonna 1994 tekemään ilmoitukseen, oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että komissio on toteuttanut toimenpiteitä varmistaakseen direktiivin asianmukaisen soveltamisen Italiassa. Asiasta tuolloin vastaavan komission jäsenen Boninon Italian viranomaisille osoittama kirje havainnollistaa tätä pyrkimystä.
Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamiehen lisähuomautukset eivät näin ollen vaikuta tarpeellisilta. Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.
4 Päätelmä Euroopan oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten
perusteella näyttää siltä, että Euroopan komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.
Oikeusasiamies on näin ollen päättänyt lopettaa asian käsittelyn.
Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.
Vilpittömästi sinun,
Jacob Söderman.

---

(1) Neuvoston direktiivi 92/59/ETY yleisestä tuoteturvallisuudesta, EYVL L 228/25, 11.8.92.

(2) Direktiivin 92/59/ETY 8 artiklan 1 kohta: "Jos jäsenvaltio toteuttaa tai päättää toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä estääkseen, rajoittaakseen tai asettaakseen erityisehtoja tuotteen tai tuote-erän mahdolliselle kaupan pitämiselle tai käytölle omalla alueellaan vakavan ja välittömän vaaran vuoksi [ ] kuluttajien terveydelle ja turvallisuudelle, sen on ilmoitettava tästä välittömästi komissiolle [ ].

(3) Direktiivin 92/59/ETY liitteessä oleva 8 kohta: "[...] jos [komissio] katsoo sen tarpeelliseksi, se voi poikkeuksellisissa olosuhteissa aloittaa tutkimuksen omasta aloitteestaan ja/tai kutsua koolle hätätilannekomitean [...] saatujen tietojen täydentämiseksi."

(4) XIV osasto EY:n perustamissopimuksen 153 artikla