Hyvä jäsen K., lähetitte
15. helmikuuta 1996 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun, joka koski Euroopan komission freelance-tulkeilta pidättämää yhteisön veroa.
Toimitin kantelunne komission puheenjohtajalle 29. toukokuuta 1996 ja pyysin sitä esittämään huomautuksensa elokuun 1996 loppuun mennessä. Kyseisen toimielimen pyynnöstä sen vastauksen määräaikaa lykättiin syyskuun loppuun. Teille ilmoitettiin tästä muutoksesta asianmukaisesti 28. elokuuta 1996 päivätyllä kirjeellä. Komissio lähetti 15. lokakuuta 1996 tätä asiaa koskevat huomautuksensa, jotka välitin teille 18. lokakuuta 1996.
Ennen komission vastaukselle asetetun uuden määräajan päättymistä lähetitte minulle lisätietoja 3. lokakuuta 1996. Kantelunne aihe liittyi läheisesti kahteen muuhun kanteluun, jotka A. (770/29.7.96/MAC/CH/PD) ja L. (1017/13.11.96/AVL/fr/JMA) toimittivat oikeusasiamiehelle. Lähetitte minulle 10. marraskuuta 1996 yhdessä A:n ja L:n kanssa kirjeen, jossa kerroitte aikomuksestanne saattaa asia ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Kuitenkin vain A ja L käyttivät tätä mahdollisuutta ja valittivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 9.12.1996 (asiat T-202/96 ja T-204/96). Kuten Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 7 kohdassa edellytetään, minun oli lopetettava molempien asioiden käsittely.
Koska nämä kaksi asiaa liittyivät läheisesti kanteluunne, päätin keskeyttää kanteluanne koskevat tutkimukseni, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on antanut niistä tuomion. Ilmoitin päätöksestäni teille 28.7.1997 päivätyllä kirjeellä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi asiassa tuomion 16. heinäkuuta 1998. Tämän tuomion perusteella kirjoititte minulle 12. elokuuta 1998 ja ehdotitte mahdollista korvausta tapauksenne ratkaisemiseksi. Toimitin ehdotuksenne ehdot komission puheenjohtajalle 7. lokakuuta 1998. Komissio lähetti vastauksensa 22. joulukuuta, ja toimitin sen teille 28. tammikuuta 1999. Toimititte huomautuksensa 18. helmikuuta 1999.
Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Asian tosiseikat, sellaisina kuin ne on selitetty 15.2.1996 päivätyssä kirjeessä, voidaan tiivistää seuraavasti:
Kantelija oli työskennellyt useiden vuosien ajan vapaana tulkkina Euroopan parlamentissa ja Euroopan komissiossa. Molemmat toimielimet olivat vähentäneet yhteisön veron freelancetulkkien palkasta. Parlamentin osalta tätä käytäntöä noudatettiin vuodesta 1983 alkaen Euroopan parlamentin puhemiehistön päätöksellä, jolla muutettiin muuhun henkilöstöön sovellettavien sääntöjen 78 artiklaa siten, että freelance-tulkit rinnastettiin istuntojen ylimääräiseen henkilöstöön. Komissio ja yhteisöjen tuomioistuin hyväksyivät tämän käytännön vuonna 1989 tehdyllä sopimuksella Association Internationale des Interprètes de Conférencen (A.I.I.C.) kanssa.
1989 Sopimus AIIC:n kanssa
Tämä sopimus tehtiin alun perin viideksi vuodeksi. Sopimuksen perusteella kolmannen maan kansalaiset vapautettiin yhteisön verosta, mutta jos he asuvat jäsenvaltiossa, he voivat valita, että he ovat vain kyseisen jäsenvaltion tuloveron alaisia. EY:n kansalaisten osalta ne, joiden asuinpaikka on jossakin jäsenvaltiossa, on kuitenkin vapautettu kansallisista tuloveroista, kun taas kolmannessa maassa asuvat henkilöt ovat kaksinkertaisen verotuksen alaisia.
Tämän sopimuksen perusteella ja yhteisön verotusta varten freelancetulkkeja oli pidettävä "EY:n virkamiehinä ja muina toimihenkilöinä", sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 13 artiklassa. Kantelija katsoi, että tämä rinnastaminen merkitsi pöytäkirjaan sisältyvien sääntöjen muuttamista, ja tällainen muutos oli mahdollinen ainoastaan muuttamalla asiaa koskevia yhteisön sääntöjä (1). Ilman tällaista muodollista muutosta tämän henkilöstöryhmän rinnastamisella EY:n henkilöstöön ja/tai muihin EY:n virkamiehiin ei kantelijan mukaan ollut oikeusperustaa.
Vuoden 1989 AIIC-sopimuksen muuttaminen; Taannehtivuus Sen
jälkeen, kun Euroopan unionin toimielinten ja AIIC:n välinen sopimus vuosiksi 1994-1998 oli neuvoteltu uudelleen, 8 artiklan 3 kohtaan lisättiin uusi lauseke kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi. Tämän lausekkeen tarkoituksena oli mahdollistaa jo maksetun kansallisen veron suuruisen yhteisön veron palauttaminen. Tällaisessa toimenpiteessä freelance-tulkin oli esitettävä kirjallisia perusteluja ja muita todisteita kansallisille viranomaisille suoritetuista maksuista. Kantelija piti näitä vaatimuksia perusteettomina ja syrjivinä verrattuna muihin tulkkiryhmiin sovellettavaan tilanteeseen. Komissio oli ilmeisesti soveltanut lauseketta vain tulevaisuuteen, joten aiempia summia koskevia vaatimuksia ei ollut hyväksytty.
Henkilötietojen luovuttaminen
Kantelija ilmoitti, että AIIC:n kanssa tehtyyn sopimukseen vuonna 1994 tehdyn muutoksen jälkeen komissio oli ilmeisesti halukas palauttamaan kolmansien maiden kansallisille viranomaisille liikaa maksetut tuloverot edellyttäen, että freelance-tulkki paljastaa asiaankuuluvat verotiedot. Kantelijan tapauksessa, koska hän oli antanut yhteisen tuloveroilmoituksen vaimonsa kanssa, tällainen paljastaminen olisi väitetysti voinut loukata kantelijan oikeutta yksityisyyteen.
K. päätti asian vaatimalla
i) vuosilta 1989–1993 vähennettyjen määrien palauttamista;
ii) sekä vuodesta 1993 tähän asti maksetut varat ja
iii) yhteisön veron maksamista koskevan vapautuksen myöntäminen tulevaisuudessa.

KYSYMYS

Komission lausunto
Komission lausunto on tiivistettynä seuraava:
Tausta
Euroopan parlamentin puhemiehistö päätti 16. helmikuuta 1983 pitää freelance-tulkkeja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 78 artiklan mukaisina istuntojen ylimääräisinä toimihenkilöinä, minkä seurauksena tämäntyyppisistä toimihenkilöistä tuli velvollisia maksamaan yhteisön veroa. Koska tämä erityisasema aiheutti eroja eri toimielimissä työskentelevien freelancetulkkien välillä, konferenssitulkkien yhdistys (AIIC) pyysi, että konferenssitulkeilta ei peritä kansallista veroa. Tämän periaatteen toteuttamiseksi yhteisön toimielinten ja AIIC:n välillä vuosina 1988–1993 tehdyssä sopimuksessa kaikki freelance-tulkit, jotka olivat unionin kansalaisia, asetettiin yhteisön veronalaisiksi. Vuosien 1994–1999 uudessa sopimuksessa tämä periaate säilytettiin, vaikka tulkeille, jotka olivat kolmannessa maassa asuvia jonkin jäsenvaltion kansalaisia, annettiin mahdollisuus saada takaisin maksetut määrät kansallisina veroina.
Komissio totesi
myös, että parlamentti on perustanut freelance-tulkkien rinnastamisen yhteisön henkilöstöön Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 78 artiklan perusteella, jonka mukaan he ovat ylimääräisiä istuntojen tulkkeja. Muissa toimielimissä työskentelevien freelance-tulkkien osalta komissio väitti, että heidän verokohtelunsa perustui vuoden 1988 sopimukseen, jolla muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 78 artikla ulotettiin koskemaan heitä kaikkia.

Asuinpaikkaan perustuva syrjintä Komissio huomautti, että pääasiallinen peruste yhteisön veron soveltamiselle on se, että freelancer on jäsenvaltion kansalainen. Kolmansien maiden kansalaiset voivat myös hyötyä vastaavista säännöksistä, jos asianomainen toimielin niin päättää. Lopuksi komissio viittasi niiden jäsenvaltioiden kansalaisten osalta, joiden asuinpaikka on kolmannessa maassa, vuoden 1994 sopimukseen tehtyyn muutokseen, jonka tarkoituksena on välttää mahdolliset kaksinkertaiset verot sallimalla kansallisille viranomaisille jo maksettujen verojen palauttaminen.
Yhteisön veron palauttaminen
ennen vuotta 1994: Komissio totesi, että vuoden 1994 sopimukseen sisältyvän lausekkeen soveltaminen (8 artiklan 3 kohta: kansallisille viranomaisille jo maksettujen verojen palautusta) sovelletaan vasta AIIC:n kanssa allekirjoitetun sopimuksen voimaantulopäivästä (1. tammikuuta 1994), joten sillä ei voi olla taannehtivia vaikutuksia. Kolmannen maan kansallisten viranomaisten 1 päivän tammikuuta 1994 jälkeen verottamien kantelijan tulojen osalta kantelija voi pyytää sen palauttamista yhteisön verona maksettua määrää vastaan edellyttäen, että näistä maksuista esitetään riittävät todisteet.
Vuoden 1994 jälkeen: Komissio totesi myös, ettei se katsonut ylittäneensä valtuuksiaan pyytämällä yksityiskohtaisia tietoja mahdollisten palautusten saajien veroilmoituksista. Toimielin viittasi AIIC:n kanssa tehdyn sopimuksen 8 artiklaan, jossa todetaan, että toimielimellä on oltava vakuutus siitä, että ”asianomaisen henkilön tuloveroilmoitukseen sisältyvät hänen Euroopan unionin tulkkina suorittamistaan palveluista saamansa palkkiot” sekä ”tieto näihin yhteisön tuloihin sovelletusta kansallisesta verokannasta”. Näiden vaatimusten perusteella komissio katsoi täyttävänsä velvollisuutensa, kun se vaati K:lta tositteita ja lausuntoja korvatakseen hänelle summat, jotka oli määrätty kahteen kertaan. Näiden ilmoitusten antamisen jälkeen kantelijan palveluista vuodesta 1994 alkaen kannetun yhteisön veron palauttamisen pitäisi olla mahdollista.
Kantelijan huomautukset
K:n 3 päivänä lokakuuta 1996 päivätyssä kirjeessä, joka koski komission lausuntoa, kantelija toisti alkuperäisessä kantelussaan jo esittämänsä väitteet.

MUUT TUTKIMUKSET

Euroopan oikeusasiamiehen
päätös kantelun käsittelyn keskeyttämisestä
Kantelun kohde ja oikeudelliset perustelut liittyivät läheisesti kahteen muuhun kanteluun, jotka A. (770/29.7.96/MAC/CH/PD) ja L. (1017/13.11.96/AVL/fr/JMA) toimittivat oikeusasiamiehelle. Nämä kaksi kantelijaa valittivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 9. joulukuuta 1996 (asiat T-202/96 ja T-204/96), ja valituksessa oli ilmeisesti kyse samoista tosiseikoista ja väitteistä, jotka koskivat K:n kantelua oikeusasiamiehelle.
Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännössä suljetaan oikeusasiamiehen toimivallan ulkopuolelle sellaisten kantelujen käsittely, jotka liittyvät tuomioistuimissa käsiteltäviin asioihin tai tuomioistuimen päätöksiin (2). Jos kantelun tosiseikat ovat vireillä olevan oikeudenkäynnin kohteena, oikeusasiamies jättää kantelun tutkimatta tai lopettaa sen käsittelyn ja toimittaa tulokset kaikista asiaa koskevista tutkimuksista, jotka on suoritettu kyseiseen 3 kohtaan mennessä.
Näiden säännösten perusteella oikeusasiamies päätti 28. heinäkuuta 1997 lopettaa asioiden 770/29.7.96/MAC/CH/PD ja 1017/13.11.96/AVL/fr/JMA käsittelyn. Koska K:n kantelu liittyi läheisesti edellä mainittuihin kanteluihin, oikeusasiamies päätti myös 28. heinäkuuta 1997 keskeyttää kantelua koskevat tutkimuksensa, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevat asiaan liittyvät asiat on ratkaistu.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi 16
päivänä heinäkuuta 1989 asiaa koskevan tuomion (4). Se päätteli tästä, että koska kantajat työskentelivät freelance-tulkkeina, heitä ei voitu pitää Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa tarkoitettuina yhteisöjen virkamiehinä tai toimihenkilöinä. Näin ollen komissio ei voinut laillisesti kantaa yhteisön veroa korvauksesta, jonka se oli maksanut kantelijoille 1 päivästä tammikuuta 1989 (5).
Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on määrännyt komission

"palauttaa kantajille yhteisön veroksi kutsutut summat, jotka se on kantanut lainvastaisesti 1.1.1989 alkaen maksetuista palkoista, sekä Belgiassa sovellettavan lakisääteisen korkokannan mukaiset korot, jotka lasketaan kunkin kantajan esittämän ensimmäisen palautushakemuksen päivämäärästä siihen asti, kunnes maksu on tosiasiallisesti suoritettu"(6).

Kantelijan aikomuksena on löytää ystävällinen ratkaisu

Arvioituaan
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion kantelija kirjoitti oikeusasiamiehelle 12. elokuuta 1998 ja ehdotti kompromissia komission kanssa.
Kantelija väitti, että sekä hänen tulojensa indeksointi että yhteisön vero samanaikaisesti olivat johtaneet keskimäärin noin 7 prosentin vuotuiseen korotukseen. Koska olisi kuitenkin erittäin hankalaa soveltaa tiettyä prosenttiosuutta eri vuosina maksettuihin erisuuruisiin määriin, kantelija ehdotti 67,64 ecun suuruista kiinteämääräistä korvausta kultakin työpäivältä.
Hän korosti, että harkitessaan hänen ehdotustaan komission olisi otettava huomioon, että koska kantelija ei ollut nostanut kannetta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, toimielin säästi ylimääräiset kustannukset, jotka aiheutuivat hänen asianajajansa palkkioiden maksamisesta.
Komission vastaus
Oikeusasiamies toimitti K:n ehdotuksen ehdot komissiolle 7. lokakuuta 1998 päivätyllä kirjeellä. Toimielimen 22.12.1998 antamassa vastauksessa todettiin tiivistetysti seuraavaa:
Toimielin esitti ensin yhteenvedon tärkeimmistä tekijöistä sekä tilanteen kehittymisestä. Tämän jälkeen se arvioi kantelijan esittämän ehdotuksen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion perusteella komissio ilmoitti olevansa halukas palauttamaan K:lle vuodesta 1989 alkaen pidätetyt yhteisön verot sekä korot, jotka olivat kertyneet K:n ensimmäisestä palautuspyynnöstä lähtien (joulukuu 1994) Belgian lainsäädännössä vahvistetun korkokannan mukaisesti (7 prosenttia). Vastauksen liitteenä oli luettelo komission maksettaviksi kuuluvista summista. Komissio ilmoitti myös, että kantelijalle olisi pian hyvitettävä vastaavat määrät.
Kantelijan huomautukset Kantelija ei ollut vastauksessaan
samaa mieltä komission kanssa. Hän korosti ensinnäkin, että hänen korkoja koskevan ehdotuksensa ei pitäisi alkaa siitä päivästä, jona hän pyysi takaisinmaksua, vaan siitä päivästä, jona maksut tosiasiallisesti suoritettiin. Toiseksi kantelija toi esiin ongelman, jonka mukaan palautettavaan kertakorvaukseen olisi sovellettava korkeampaa tuloverokantaa kuin siihen suhteelliseen osaan tuloista, joka on otettu viime vuosina. Vuosien 1998 ja 1999 verojen maksamisen osalta K. kyseenalaisti unionissa ja sen ulkopuolella asuvien tulkkien välisen verosyrjinnän. Oikeudenmukaisen verohyvitysjärjestelmän laskemiseksi hän ehdotti, että komissio ottaisi huomioon tuloverokantojen lisäksi myös sosiaaliturvajärjestelmään maksetut summat.

PÄÄTÖS

1 Yhteisön freelance-tulkkiveron
kantaminen 1.1 K:n oikeusasiamiehelle tekemän kantelun tarkoituksena oli selvittää, merkitsikö yhteisön freelance-tulkkiveron kantaminen Euroopan komission hallinnollista epäkohtaa.
1.2 Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin käsitteli asiaa, joka koski tätä oikeudellista kysymystä, oikeusasiamies päätti keskeyttää kantelua koskevat tutkimuksensa, kunnes asiasta on annettu tuomio.
1.3 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi tuomionsa 16. heinäkuuta 1988. Yhteisöjen tuomioistuin totesi seuraavaa:
"Hakijoita ei voida pitää palvelussuhteen ehdoissa tarkoitettuina virkamiehinä tai toimihenkilöinä, joten komissio ei voinut laillisesti kantaa yhteisön veroa palkasta, jonka se on maksanut heille 1.1.1989 jälkeen"(7).
"Tästä seuraa, että komission kantajille maksama korvaus kuuluu jäsenvaltioiden verotusvallan piiriin"(8).
1.4. Perussopimusten perustuslaillisessa kehyksessä yhteisön tuomioistuimet ovat ylin auktoriteetti yhteisön oikeuden tulkinnassa ja soveltamisessa. Edellä mainitun tuomion perusteella oikeusasiamies päättelee, että se, että komissio perii yhteisön veroa freelancetulkkien palkoista, on hallinnollinen epäkohta.
Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että komissio on kantelijan ehdotusta koskevissa huomautuksissaan hyväksynyt täysin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion. Lisäksi toimielin on ilmoittanut olevansa halukas palauttamaan freelance-tulkkien palkoista vuodesta 1989 alkaen yhteisön veroina vähennetyt määrät. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, ettei ole perusteita jatkaa asian tämän näkökohdan käsittelyä.
2 Kantelijan aloite sovintoratkaisun löytämiseksi
2.1 Arvioituaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion kantelija ehdotti kompromissia komission kanssa. Kooyman piti oikeudenmukaisena sitä, että komissio palauttaa pidätetyt määrät ja lisäksi korot, jotka lasketaan näiden määrien vähentämispäivästä alkaen. Koska tämä arvio voi kuitenkin osoittautua hankalaksi, hän ehdotti vaihtoehtoisesti kiinteämääräistä korvausta kultakin työpäivältä.
2.2 Komissio ei ole hyväksynyt kantelijan ehdottamaa ratkaisua. Sen sijaan toimielin on valmis palauttamaan kantelijalle vuodelta 1989 pidätetyn yhteisön veron määrän sekä korot, jotka ovat kertyneet hänen ensimmäisen palautusvaatimuksensa esittämisen jälkeen (joulukuussa 1994) Belgian lainsäädännössä vahvistetun korkokannan mukaisesti (7 prosenttia).
2.3 Oikeusasiamies toteaa, että 16. heinäkuuta 1998 antamassaan tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määräsi komission
"palauttamaan kantajille yhteisön veroksi kutsutut summat, jotka se on kantanut lainvastaisesti heidän 1. tammikuuta 1989 alkaen maksamistaan palkoista, Belgiassa sovellettavan lakisääteisen korkokannan mukaisine korkoineen, kunkin kantajan esittämän ensimmäisen palautushakemuksen päivämäärästä siihen asti, kunnes maksu on tosiasiallisesti suoritettu".
Komission kantelijalle maksamaa korvausta varten valitsema maksutapa näyttää olevan edellä mainittujen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vahvistamien perusteiden mukainen. On muistettava, että perustamissopimusten perustuslaillisessa kehyksessä yhteisön tuomioistuimet ovat ylin auktoriteetti yhteisön oikeuden tulkinnassa ja soveltamisessa.
Oikeusasiamies katsoo näin ollen, ettei asiassa ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.
3 Päätelmä Euroopan oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten
perusteella näyttää siltä, että Euroopan komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies on näin ollen päättänyt lopettaa asian käsittelyn.
Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.
Sinun vilpittömästi
Jacob SÖDERMAN

---

(1) neuvoston asetus (ETY, Euratom, EHTY) N:o 260/68, annettu 29 päivänä helmikuuta 1968, Euroopan yhteisöille suoritettavaan veroon sovellettavien edellytysten ja menettelyn vahvistamisesta; EYVL L 56, 4.3.1968, s. 8.

(2) Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 1 artiklan 3 kohta.

(3) Tunniste 2 artiklan 7 kohta.

(4) Ks. tuomio 16.7.1998, Andrea von Löwis ja Marta Alvarez-Cortera v. komissio; yhdistetyt asiat T-202/96 ja T-204/96, Kok. 1998, s. 2829.

(5) Supra, yhdistetyt asiat T-202/96 ja T-204/96, 53 kohta.

(6) Supra, yhdistetyt asiat T-202/96 ja T-204/96, 59 kohta.

(7) Supra, yhdistetyt asiat T-202/96 ja T-204/96, 53 kohta.

(8) Supra, yhdistetyt asiat T-202/96 ja T-204/96, 56 kohta.