Strasbourg, 28. syyskuuta 2007

Hyvä jäsen Z.

Teitte 27. maaliskuuta 2006 Maan ystävät -järjestön, jäljempänä 'kantelija', puolesta kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan investointipankkia, jäljempänä 'EIP', vastaan sen käsitellessä kantelijan hakemusta saada tutustua asiakirjoihin.

Toimitin 19. kesäkuuta 2006 kantelunne EIP:n pääjohtajalle ja pyysin EIP:tä antamaan lausunnon.

EIP antoi lausuntonsa 28. syyskuuta 2006. Toimitin Teille 29. marraskuuta 2006 lähettämänne kehotuksen esittää huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista. Pahoittelen, että kantelunne käsittely on kestänyt kauan.

KILPAILUKYKY

Kantelija pyysi 17 päivänä tammikuuta 2005 päivätyllä sähköpostiviestillä Euroopan investointipankilta, jäljempänä ’EIP’, jäljennöksiä rahoitussopimuksesta FI nro 20.175 ”Slovakian tasavalta – Slovakian rautateiden nykyaikaistamishanke: Euroopan investointipankin ja Zeleznice Slovenskej Republikyn (ZSR) välinen rahoitussopimus", joka allekirjoitettiin Bratislavassa 23 päivänä heinäkuuta 1999 kaikkine liitteineen ja muutoksineen, jäljempänä 'rahoitussopimus'.

EIP hylkäsi pyynnön 2 päivänä helmikuuta 2005 päivätyllä sähköpostiviestillä asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevien EIP:n sääntöjen, jäljempänä 'vanhat säännöt'(1), 4 artiklan 1 kohdan vii alakohdan perusteella ja ilmoitti kantelijalle, että tietojen ilmaiseminen olisi pankkialan ammattietiikan, -sääntöjen ja -käytäntöjen vastaista. Kantelijalle ilmoitettiin myös, että EIP ei vastustaisi sitä, että lainanottaja tai Slovakian hallitus julkistaa rahoitussopimuksen.

Kantelija valitti edellä mainitusta hylkäämisestä EIP:n pääsihteerille 1. huhtikuuta 2005 osoittamallaan kirjeellä. Valituksessa kantelija huomautti lähinnä, että i) nykyaikaistamishankkeeseen liittyvät asiakirjat julkaistiin lainanottajan verkkosivustolla ja ii) rahoitussopimuksen aiempi versio oli julkisesti saatavilla Slovakian hallituksen verkkosivustolla, mikä osoitti selvästi, että slovakialaiset osapuolet eivät halunneet pitää rahoitussopimusta luottamuksellisena.

EIP:n pääsihteeri korosti 12. toukokuuta 2005 päivätyssä vastauksessaan vanhojen sääntöjen 4.1.vii artiklan mukaisen poikkeuksen sovellettavuutta ja totesi, että vanhoissa säännöissä i) otetaan huomioon asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (2) säädetyt periaatteet ja rajoitukset ja ii) ne ovat ainoa oikeudellinen viitekehys päätettäessä tietojen ilmaisemisesta. Pääsihteeri toisti myös, että rahoitussopimuksen luottamuksellisuus perustuu EIP:n ja slovakialaisten osapuolten välisen sopimussuhteen pankkitoimintaan liittyvään luonteeseen, mutta nämä osapuolet voivat kuitenkin vapaasti luopua tästä suojasta.

Kantelija teki 27. maaliskuuta 2006 kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle.

Se väitti lähinnä, että EIP oli virheellisesti hylännyt sen pyynnön saada tutustua asiakirjoihin ja jättänyt arvioimatta osittaisen ilmaisemisen mahdollisuutta.

Väitteen tueksi se väitti, että i) direktiivi 2003/4/EY (3) ei sisällä pankkitoimintaa koskevaa yleistä poikkeusta eikä ole mitään syytä soveltaa EIP:n toimintaan erilaisia säännöksiä ja että ii) siirtämällä vastuun tietojen antamisesta jäsenvaltioiden viranomaisille EIP syrjii EU:n kansalaisia, jotka eivät puhu kyseisen jäsenvaltion kieltä. Lisäksi se viittasi tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehtyyn yleissopimukseen (4), jäljempänä 'Århusin yleissopimus', jossa määrätään kansalaisten henkilökohtaisesta oikeudesta saada ympäristötietoa.

Kantelija väitti myös, että hylkäävissä päätöksissään EIP ei ilmoittanut käytettävissä olevia muutoksenhakumahdollisuuksia, mikä rikkoi Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 19 artiklaa.

Kantelija väitti, että EIP:n olisi annettava sille oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin.

Se väitti myös, että EIP:n olisi Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 19 artiklan mukaisesti kiinnitettävä enemmän huomiota niiden muutoksenhakumahdollisuuksien ilmoittamiseen, joita hylätyillä hakijoilla on saada tutustua asiakirjoihin.

KYSYMYS

EIP:n lausunto

Oikeusasiamies välitti kantelun EIP:lle. Kirjeessään oikeusasiamies viittasi myös asiakirjaan "JULKINEN JULKISUUSPOLITIIKKA: Periaatteet, säännöt ja menettelyt", 28. maaliskuuta 2006, jäljempänä 'uudet säännöt'(5), jotka olivat oikeusasiamiehen pyynnöstä saatavilla ainoastaan EIP:n verkkosivuilla. Tältä osin oikeusasiamies pyysi EIP:tä selittämään uusien sääntöjen ja vanhojen sääntöjen (jotka julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 27. marraskuuta 2002) välistä suhdetta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että EIP:n lausunto oli seuraava:

Mitä tulee kantelijan väitteeseen, joka koski lähinnä a) EIP:n virheellistä tutustumispyynnön hylkäämistä ja sitä, ettei se arvioinut mahdollisuutta tietojen osittaiseen ilmaisemiseen, ja b) siihen liittyvää väitettä, EIP viittasi vanhoihin sääntöihin sekä uusiin sääntöihin. Se huomautti, että näissä kahdessa säännöstössä säädetään salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen luovuttamista koskevasta poikkeuksesta kansallisen lainsäädännön ja yhteisön oikeuden, erityisesti EY:n perustamissopimuksen 287 artiklan, mukaisesti.

EIP totesi lisäksi, että sen on pankina varmistettava keskinäinen luottamus vastapuoliinsa, joilla on perusteltu oikeus odottaa, että se toimii vakiintuneen oikeudellisen kehyksen mukaisesti eikä paljasta tietoja, joita suojataan pankkisalaisuutta koskevalla velvollisuudella.

EIP selitti, että edellä mainituista syistä kantelijan pyyntö saada tutustua rahoitussopimukseen evättiin tuolloin voimassa olleiden vanhojen sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan vii alakohdan nojalla. Se korosti, että kuten kaikissa pankkisuhteissa, rahoitussopimusta pidettiin luottamuksellisena asiakkaan edun mukaisesti, ja asiakkaalla on yleensä edelleen oikeus luopua tästä suojasta. EIP lisäsi, että uusien sääntöjen 28 kohdassa vahvistetaan tämä kanta mainitsemalla nimenomaisesti rahoitussopimusten ilmoittamatta jättäminen (6).

EIP viittasi kantelijan väitteeseen, jonka mukaan direktiivi 2003/4/EY (7) ei sisällä pankkitoimintaa koskevaa yleistä poikkeusta eikä ole mitään syytä soveltaa EIP:n toimintaan erilaisia säännöksiä. Tältä osin EIP muistutti, että direktiivi 2003/4/EY i) sisältää kansallisella tasolla useita Århusin yleissopimuksen (8) vaatimuksia ja ii) on osoitettu jäsenvaltioille eikä yhteisön toimielimille, minkä vuoksi direktiiviä ei sovelleta suoraan EIP:hen. EIP ilmoitti kuitenkin soveltavansa äskettäin annetun asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (9) säännöksiä.

EIP vastasi myös kantelijan väitteeseen, jonka mukaan siirtämällä vastuun tietojen antamisesta jäsenvaltioiden viranomaisille EIP syrjii EU:n kansalaisia, jotka eivät puhu kyseisen jäsenvaltion kieltä. Tältä osin EIP totesi, että uusien sääntöjen (10) mukaan se on sitoutunut edistämään tiedonsaantia ja kansalaisten tarpeisiin vastaavaa kielipolitiikkaa. Tämän sitoumuksen mukaisesti EIP:n lakisääteiset asiakirjat ovat saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä, samoin kuin muut keskeiset asiakirjat, kuten käytännesäännöt, joilla on erityistä merkitystä yleisölle. Muut asiakirjat ovat saatavilla ainakin englanniksi, ranskaksi ja saksaksi, ja kääntämistä muille kielille voidaan harkita aina, kun tiettyä asiakirjaa kohtaan ilmenee laajaa kiinnostusta. EIP:n tehtävänä ei kuitenkaan voi olla puuttua joidenkin EU:n kansalaisten ja tietyn jäsenvaltion välisiin kieliongelmiin.

EIP vastasi väitteeseen, jonka mukaan se ei ollut ilmoittanut kantelijan käytettävissä olevia muutoksenhakumahdollisuuksia eikä niihin liittyvää vaatimusta. Tältä osin EIP huomautti, että sekä hyvää hallintotapaa koskevat säännöt, jotka koskevat Euroopan investointipankin henkilöstöä sen suhteissa yleisöön, että uudet säännöt sisältävät erityisiä määräyksiä, joissa ilmoitetaan kaikille asianomaisille osapuolille, myös kantelijalle, käytettävissä olevat muutoksenhakumahdollisuudet. Lisäksi EIP:n tarkoituksena on antaa hylätyille hakijoille tulevaisuudessa täsmällisiä tietoja oikeudesta tutustua asiakirjoihin.

Lopuksi komissio selitti oikeusasiamiehen pyynnöstä uusien sääntöjen (jotka olivat hänen pyynnöstään saatavilla ainoastaan EIP:n verkkosivuilla) ja vanhojen sääntöjen (jotka julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä) välistä suhdetta. Tältä osin EIP selvensi, että kuten uusien sääntöjen käyttöönotossa todettiin, uudet säännöt korvaavat vanhat säännöt. Uudet säännöt käännettiin EIP:n lausunnon antamisajankohtana kaikille yhteisön kielille, minkä jälkeen ne julkaistaisiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija oli eri mieltä EIP:n lausunnosta ensimmäisen väitteen osalta, joka koski sen tutustumispyynnön virheellistä hylkäämistä, ja pysytti siihen liittyvän väitteensä.

Ensinnäkin kantelija korosti, että sen tutustumispyyntö hylättiin vuonna 2005, jolloin vanhat säännöt olivat voimassa. Näin ollen kantelija totesi, että sen väitteet koskevat vuonna 2005 vallinnutta oikeudellista tilannetta, ja katsoi, että EIP:n viittaukset uusiin sääntöihin eivät ole merkityksellisiä tässä tapauksessa.

Kantelijan mukaan EIP:n viittaus EY:n perustamissopimuksen 287 artiklassa määrättyyn salassapitovelvollisuuteen on hyvin yleinen toteamus, joka ei selitä EIP:n tutustumisoikeuden epäämisen oikeusperustaa.

Kantelija totesi tulkitsevansa vanhojen sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan vii alakohtaa siten, että se muodostaa oikeudellisen perusteen tietojen saannin epäämiselle olosuhteissa, joissa tietojen paljastaminen vahingoittaisi EIP:n asiakkaan oikeutettua kaupallista etua. Kantelijan mukaan EIP ei ottanut tätä väitettä huomioon lausunnossaan.

Kantelija jatkoi, että EIP:n olisi käytettävä osittaista ilmaisemista koskevaa menettelyä aina, kun sillä on perusteltu syy suojata tiettyjä asiakirjassa olevia tietoja kaupallisista syistä, mutta sen ei pitäisi lähtökohtaisesti kieltää kyseisen asiakirjan ilmaisemista.

Kantelija yhtyi EIP:n väitteeseen, jonka mukaan direktiiviä 2003/4/EY ei voida soveltaa suoraan EIP:hen.

Kantelija huomautti kuitenkin, että oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa se viittasi myös Århusin yleissopimuksessa vahvistettuihin periaatteisiin, jotka paitsi jäsenvaltiot EIP:n osakkeenomistajina myös Euroopan yhteisö ovat ratifioineet neuvoston päätöksellä 2005/370/EY. Kantelijan mukaan EIP:n tulkinta vanhojen sääntöjen 4.1.vii artiklasta johtaisi käytännössä päätelmään, että kaikki pankkitoiminta on vapautettu Århusin yleissopimuksen ja sovellettavan EY:n lainsäädännön määräyksistä, koska yksittäistapausta ei otettaisi huomioon.

Lisäksi kantelija suhtautui myönteisesti EIP:n lausuntoihin, jotka koskivat sen sitoumusta edistää tiedonsaantia ja kansalaisten tarpeisiin vastaavaa kielipolitiikkaa, sekä sen halukkuuteen julkaista keskeiset asiakirjansa kaikilla EU:n virallisilla kielillä. Kantelija huomautti kuitenkin, että edellä esitetyt toteamukset eivät vastaa sen väitettä, jonka mukaan EIP syrjii EU:n kansalaisia, jotka eivät puhu kyseisen jäsenvaltion kieltä, siirtämällä vastuun tietojen antamisesta jäsenvaltioiden viranomaisille. Kantelija piti kiinni kannastaan, jonka mukaan EIP on siirtämässä vastuun tietojen julkistamisesta asiakkaalleen, mutta toteaa samalla lausunnossaan, että sen tehtävänä ei ole puuttua joidenkin EU:n kansalaisten ja tietyn jäsenvaltion välisiin kieliongelmiin. Kantelijan mukaan tämä tarkoittaa, että i) EU:n kansalaisilla ei todellisuudessa ole mahdollisuutta saada tietoa EIP:n julkisten varojen lainaamisen ehdoista, elleivät he ole lainanottajamaasta, ja ii) toisin kuin EIP väittää, EIP ei ole tilivelvollinen kaikille EU:n kansalaisille.

Mitä tulee EIP:n vastaukseen toiseen väitteeseen, jonka mukaan se ei ole ilmoittanut kantelijan käytettävissä olevia muutoksenhakumahdollisuuksia, kantelija oli tyytyväinen EIP:n aikomukseen antaa tulevaisuudessa täsmällisiä tietoja hylätyille hakijoille, jotka pyytävät saada tutustua asiakirjoihin. Kantelijan mielestä tämän pitäisi olla osa EIP:n aktiivista roolia hyvän hallinnon standardien edistämisessä avoimuuden lisäämiseksi ja kansalaisten luottamuksen lisäämiseksi EU:n toimielimiin ja elimiin.

PÄÄTÖS

1 Rahoitussopimukseen tutustumista koskevan pyynnön ja siihen liittyvän vaatimuksen väitetty virheellinen hylkääminen

1.1 Friends of the Earth-CEPA, jäljempänä "kantelija", pyysi 17 päivänä tammikuuta 2005 Euroopan investointipankilta, jäljempänä "EIP", jäljennöksiä rahoitussopimuksesta FI nro 20.175 "Slovakian tasavalta - Slovakian rautateiden nykyaikaistamishanke: Euroopan investointipankin ja Zeleznice Slovenskej Republikyn (ZSR) välinen rahoitussopimus", joka allekirjoitettiin Bratislavassa 23 päivänä heinäkuuta 1999 kaikkine liitteineen ja muutoksineen, jäljempänä 'rahoitussopimus'.

EIP hylkäsi pyynnön 2. helmikuuta 2005 asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevien EIP:n sääntöjen, jäljempänä ’vanhat säännöt’, 4.1 artiklan vii kohdan perusteella.

EIP ilmoitti kantelijalle myös, että i) tietojen julkistaminen olisi pankkialan ammattietiikan, sääntöjen ja käytäntöjen vastaista. EIP korosti kantelijan valitukseen 12 päivänä toukokuuta 2005 antamassaan vastauksessa, että rahoitussopimuksen luottamuksellisuus perustuu EIP:n ja slovakialaisten osapuolten välisen sopimussuhteen pankkitoimintaan liittyvään luonteeseen. EIP totesi myös, että ii) se ei vastustaisi sitä, että lainanottaja tai Slovakian hallitus julkistaa rahoitussopimuksen, ja huomautti, että ne voivat vapaasti luopua edellä mainitusta suojasta.

Kantelija väitti Euroopan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa lähinnä, että EIP oli virheellisesti hylännyt sen pyynnön saada tutustua asiakirjoihin ja jättänyt arvioimatta osittaisen ilmaisemisen mahdollisuutta. Kantelija väitti, että EIP:n olisi annettava sille oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin.

Edellä esitetyn väitteen tueksi kantelija väitti, että direktiivi 2003/4/EY (11) ei sisällä pankkitoimintaa koskevaa yleistä poikkeusta. Kantelija väitti myös, ettei ole mitään syytä soveltaa EIP:n toimintaan erilaisia säännöksiä ja että siirtämällä vastuun tietojen antamisesta jäsenvaltioiden viranomaisille EIP syrjii EU:n kansalaisia, jotka eivät puhu kyseisen jäsenvaltion kieltä. Kantelija viittasi myös Århusin yleissopimukseen, jossa määrätään kansalaisten henkilökohtaisesta oikeudesta saada ympäristötietoa.

1.2 Lausunnossaan EIP huomautti, että pankina sen on varmistettava keskinäinen luottamus vastapuoliinsa, joilla on perusteltu oikeus odottaa, että se toimii vakiintuneen oikeudellisen kehyksen mukaisesti eikä paljasta pankkisalaisuuden suojaamia tietoja. Tältä osin EIP totesi, että sekä vanhoissa säännöissä että julkisuuspolitiikassa Maaliskuun 28 päivänä 2006 hyväksytyissä periaatteissa, säännöissä ja menettelyissä ("uudet säännöt") määrätään salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen luovuttamista koskevasta poikkeuksesta.

EIP pysyi kannassaan, jonka mukaan kantelijan pyyntö saada tutustua asiakirjoihin hylättiin asianmukaisesti tuolloin voimassa olleiden vanhojen sääntöjen (12) 4.1.vii artiklan perusteella. Lisäksi se korosti, että rahoitussopimus on käsiteltävässä asiassa, kuten kaikissa pankkisuhteissa, luottamuksellinen, jotta voidaan turvata asiakkaan edut, sillä asiakkaalla on tavallisesti edelleen oikeus luopua tästä suojasta. EIP lisäsi, että uusien sääntöjen 28 kohdassa vahvistetaan tämä kanta mainitsemalla nimenomaisesti rahoitussopimusten ilmoittamatta jättäminen (13).

EIP totesi myös, että direktiivi 2003/4/EY (14) on osoitettu jäsenvaltioille eikä yhteisön toimielimille, minkä vuoksi direktiiviä ei sovelleta siihen, mutta lisäsi soveltavansa asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (15) säännöksiä.

Lopuksi EIP hylkäsi kantelijan väitteen, jonka mukaan siirtämällä vastuun tietojen antamisesta jäsenvaltioiden viranomaisille se syrji EU:n kansalaisia, jotka eivät puhu kyseisen jäsenvaltion kieltä. Tältä osin EIP totesi, että se on sitoutunut edistämään tiedonsaantia ja kansalaisten tarpeita vastaavaa kielipolitiikkaa, ja totesi, että sellaisten asiakirjojen osalta, jotka eivät ole saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä, käännöstä voidaan harkita aina, kun jokin asiakirja herättää laajaa kiinnostusta. EIP huomautti kuitenkin, että sen tehtävänä ei voi olla puuttua joidenkin EU:n kansalaisten ja tietyn jäsenvaltion välisiin kieliongelmiin.

1.3 Oikeusasiamies katsoo aluksi, että nyt käsiteltävän asian asianosaisten huomautusten perusteella hänen on tutkittava niiden syiden riittävyyttä, jotka EIP on esittänyt kantelijalle 2.2. ja 12.5.2005 päivätyissä tiedonannoissaan sekä kantelua koskevassa lausunnossaan, perustellakseen kyseessä olevan rahoitussopimuksen ilmoittamatta jättämistä ja erityisesti pankkialalla sovellettavaa salassapitovelvollisuutta.

1.4 Oikeusasiamies muistuttaa tässä yhteydessä ensinnäkin EIP:n kaksitahoisesta roolista asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti: toisaalta se toimii tavanomaisena pankkilaitoksena täysin itsenäisesti rahoitusmarkkinoilla (16) ja toisaalta se on yhteisön elin (17).

1.5 Oikeusasiamies toteaa, että EIP on (pankki)salaisuuden yhteydessä vedonnut EY:n perustamissopimuksen 287 artiklaan, jossa määrätään seuraavaa:

”Yhteisön toimielinten jäsenet, komiteoiden jäsenet sekä yhteisön virkamiehet ja muu henkilöstö eivät saa tehtäviensä päättymisen jälkeenkään ilmaista salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja eivätkä varsinkaan tietoja yrityksistä, niiden liikesuhteista tai niiden kustannustekijöistä.”

Vaikka tätä määräystä ei sovelleta suoraan EIP:hen, joka ei ole EY:n perustamissopimuksen 7 artiklassa tarkoitettu yhteisön toimielin vaan yhteisön elin, vaikuttaa siltä, että vedotessaan siihen EIP korosti rooliaan yhteisön elimenä salassapitovelvollisuuden käsitteen osalta. Oikeusasiamies pitää näin ollen EIP:n viittausta edellä mainittuun säännökseen merkityksellisenä ja kohtuullisena.

1.6 Oikeusasiamies muistuttaa kuitenkin, että asiassa T-198/03, Bank Austria Creditanstalt AG vastaan komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tekee selväksi, että lainsäätäjä on jo suorittanut vertailun ja että salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen ilmaisemista koskeva kielto ei estä sellaisten tietojen julkaisemista, joihin yleisöllä on oikeus tutustua asiakirjoihin tutustumisoikeuden kautta (18).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätteli tästä seuraavaa: "Siltä osin kuin tällaisissa johdetun oikeuden säännöksissä kielletään tietojen ilmaiseminen yleisölle tai evätään yleisön oikeus tutustua niihin sisältyviin asiakirjoihin, näiden tietojen on katsottava kuuluvan salassapitovelvollisuuden piiriin. Sitä vastoin siltä osin kuin yleisöllä on oikeus tutustua tiettyjä tietoja sisältäviin asiakirjoihin, näiden tietojen ei voida katsoa kuuluvan salassapitovelvollisuuden piiriin." (kursivointi tässä).

Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että päätöstä siitä, onko EIP tässä tapauksessa perustellusti kieltäytynyt myöntämästä oikeutta tutustua kyseiseen asiakirjaan, on tarkasteltava asiakirjoihin tutustumista koskevien EIP:n tuolloin sovellettavien sääntöjen valossa.

1.7 Kuten kantelija perustellusti huomautti, koska sen tutustumispyyntö hylättiin vuonna 2005, jolloin vanhat säännöt olivat voimassa, sen väitteiden on ymmärrettävä viittaavan vuonna 2005 voimassa olleeseen oikeudelliseen tilanteeseen. Oikeusasiamies toteaa näin ollen, että EIP vetosi 2. helmikuuta ja 12. toukokuuta 2005 tekemissään päätöksissä asianmukaisesti vanhoihin sääntöihin näiden päätösten perustana.

1.8 Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että vanhojen sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan vii alakohdassa todetaan seuraavaa:

"Asiakirjaa tai sen osaa ei anneta tutustuttavaksi, jos sen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi salassapitovelvollisuuden suojaa, jos tietojen ilmaiseminen olisi pankki- ja finanssialalla sovellettavien ammattietiikan, -sääntöjen ja-käytäntöjen vastaista"(kursivointi tässä).

Vertailun vuoksi oikeusasiamies toteaa, että uusien sääntöjen 28 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Tietoja, jotka ovat tyypillisesti osa pankin luottamuksellista suhdetta liikekumppaneihinsa, ovat hankkeen toteuttajan rahoituspyyntö, lainojen hinnoittelua koskevat tiedot ja rahoitussopimus. Pankki ei vastusta sitä, että hankkeiden toteuttajat, lainanottajat tai muut toimivaltaiset osapuolet asettavat saataville tietoja suhteistaan ja järjestelyistään EIP:n kanssa."(kursivointi tässä).

1.9 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että viittaamalla kantelua koskevassa lausunnossaan uusiin sääntöihin EIP selvensi paremmin vanhojen sääntöjen mukaista käytäntöään ja antoi sille mahdollisuuden ymmärtää sitä paremmin. Oikeusasiamies ymmärtää tässä mielessä, että mainitsemalla nimenomaisesti rahoitussopimusten ilmoittamatta jättämisen uusien sääntöjen 28 kohdassa EIP vahvistaa kantaansa, joka koskee tulkintaa, jonka se on antanut vanhojen sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan vii alakohdasta kantelijan tutustumispyyntöön antamassaan vastauksessa.

Lisäksi oikeusasiamies ymmärtää, että viitatessaan uusien sääntöjen 28 kohtaan EIP totesi noudattaneensa käytäntöä, jonka mukaan sen ja sen liikekumppaneiden välisen luottamuksellisen pankkisuhteen vuoksi rahoitussopimuksia ei paljastettaisi missään olosuhteissa, toisin sanoen osittaisen julkistamisen mahdollisuutta ei arvioitaisi. Näin ollen EIP:n kanta kantelijan pyyntöön saada tutustua asiakirjoihin, sellaisena kuin se on ilmaistu EIP:n 2 päivänä helmikuuta ja 12 päivänä toukokuuta 2005 tekemissä päätöksissä, heijasteli EIP:n käytäntöä, joka koskee yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin ja joka on nyt kodifioitu uusissa säännöissä.

1.10 Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että perustellakseen rahoitussopimuksen ilmoittamatta jättämistä kantelijalle EIP viittasi vanhojen sääntöjen 4.1.vii artiklaan ja erityisesti pankkialalla sovellettavaan salassapitovelvollisuuteen, jos julkistaminen olisi vastoin pankki- ja rahoitusalalla sovellettavia ammattietiikkaa, sääntöjä ja käytäntöjä. Tältä osin pankki on viitatessaan uusiin sääntöihin viitannut myös siihen, että rahoitussopimukset kuuluvat lähtökohtaisesti salassapitovelvollisuuden piiriin. EIP selvensi lisäksi, että näistä syistä sen pankkisuhteissa EIP:hen toimivilla vastapuolilla on oikeutettu oikeus odottaa, että se toimii pankina vakiintuneen oikeudellisen kehyksen mukaisesti eikä paljasta pankkisalaisuuden suojaamia tietoja.

1.11 Oikeusasiamies katsoo aiheelliseksi hyväksyä, että edellä olevassa kohdassa mainituista syistä EIP:n on tavanomaisena pankkilaitoksena noudatettava pankkisalaisuutta ja että sillä on oikeus päättää, sisältääkö asiakirja luottamuksellisia tietoja (19).

1.12 Oikeusasiamies panee merkille kantelijan viittaukset Århusin yleissopimukseen , ja sen toteamuksen, että EIP:n tulkinta vanhojen sääntöjen 4.1.vii artiklasta tarkoittaisi käytännössä sitä, että kaikki pankkitoiminta olisi vapautettu Århusin yleissopimuksesta ja sovellettavasta EY:n lainsäädännöstä, koska yksittäistapausta ei otettaisi huomioon. Tältä osin EIP totesi lausunnossaan soveltavansa Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin annetun asetuksen 1367/2006 (20) säännöksiä.

Århusin yleissopimuksen osalta oikeusasiamies huomauttaa, että Euroopan yhteisö ratifioi sen neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (21). Oikeusasiamies toteaa kuitenkin myös, että Århusin yleissopimuksen 19 artiklan mukaisesti annetun Euroopan yhteisön julistuksen, joka on neuvoston päätöksen 2005/370/EY liite, mukaan "(…) yhteisö toistaa yleissopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä antamansa julistuksen, jonka mukaan yhteisön toimielimet soveltavat yleissopimusta asiakirjojen saatavuutta koskevien nykyisten ja tulevien sääntöjensä sekä muiden yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien yhteisön oikeuden sääntöjen mukaisesti "(kursivointi tässä). Kun Euroopan yhteisö hyväksyi Århusin yleissopimuksen, se täsmensi selvästi sitoumustaan soveltaa toimielintensä välityksellä Århusin yleissopimusta siten, että toimielinten asiakirjojen saatavuutta koskevat säännöt rajoittavat sitä.

Lisäksi oikeusasiamies muistuttaa, että asetus 1367/2006 (22), joka sitoo EIP:tä ja jota se sitoutuu soveltamaan, koskee sen 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määriteltyä"ympäristötiedon"saatavuutta. Tämä säännös vastaa asiallisesti Århus-asetuksen 2 artiklan 3 kohtaa. Oikeusasiamies toteaa, että asetusta (EY) N:o 1367/2006 on sovellettu vasta 28. kesäkuuta 2007 alkaen, joten sitä ei sovelleta kantelijan 17. tammikuuta 2005 esittämään pyyntöön saada tutustua rahoitussopimukseen.

Edellä esitetystä huolimatta oikeusasiamies panee myös merkille kantelijan huomautuksen, jonka mukaan EU:n kansalaisilla ei todellisuudessa ole mahdollisuutta saada tietoa pankin julkisten varojen lainaamisen ehdoista, elleivät he ole lainaa ottavasta maasta .. Tiedot "pankin julkisten varojen lainaamisen ehdoista" eivät näytä kuuluvan mihinkään asetuksen (EY) N:o 1367/2006 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun "ympäristötiedon"määritelmään. Oikeusasiamiehen mielestä tämän kantelijan huomautuksen voitaisiin näin ollen ymmärtää heikentävän sen vetoamista Århusin yleissopimukseen tässä asiassa esittämiensä väitteiden tueksi.

1.13 Lopuksi , oikeusasiamies toteaa, että kantelija hyväksyi huomautuksissaan EIP:n väitteen, jonka mukaan direktiiviä 2003/4/EY ei voida soveltaa suoraan EIP:hen. Tämän vuoksi oikeusasiamies ei pidä tarpeellisena käsitellä tätä kysymystä yksityiskohtaisemmin.

1.14 Edellä 1.4-1.13 kohdassa esitettyjen näkökohtien perusteella oikeusasiamies katsoo, että EIP nojautui asianmukaisesti vanhojen sääntöjensä 4.1vii artiklaan ja esitti riittävät perustelut kantelun tekijän tutustumispyynnön hylkäämiselle, eikä näin ollen havainnut hallinnollista epäkohtaa kantelun tämän näkökohdan osalta.

1.15 Vaikka oikeusasiamies ei tässä yhteydessä havainnut hallinnollista epäkohtaa, hän huomauttaa kuitenkin, että yhteisön elimenä EIP:n olisi toimittava avoimesti ja palveltava kansalaisia. Oikeusasiamies panee merkille EIP:n 2. helmikuuta 2005 kantelijalle lähettämässä sähköpostiviestissä (joka kuvastaa uusien sääntöjen 28 kohdassa nyt kodifioitua käytäntöä)(23) ja kantelua koskevassa lausunnossaan esittämän lausunnon, jonka mukaan EIP ei vastusta sitä, että lainanottaja tai Slovakian hallitus julkistavat rahoitussopimuksen. Oikeusasiamies panee tässä yhteydessä merkille kantelijan väitteen mahdollisista kieliongelmista, joita suuri yleisö voi kohdata ottaessaan yhteyttä lainanottajaan (tai asianomaisen jäsenvaltion viranomaisiin) edellä mainitun EIP:n politiikan yhteydessä. Oikeusasiamies esittää asiasta lisähuomautuksen jäljempänä.

2 Väitetty valituksen tekijän käytettävissä olevien muutoksenhakumahdollisuuksien ilmoittamatta jättäminen ja siihen liittyvä vaatimus

2.1 Kantelija väitti, että EIP ei ilmoittanut käytettävissä olevia muutoksenhakumahdollisuuksia päätöksissään, joilla kantelijalta evättiin oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin, mikä rikkoi Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 19 artiklaa. Valituksen tekijä väitti, että EIP:n olisi Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 19 artiklan mukaisesti kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, että hylätyillä hakijoilla on mahdollisuus hakea muutosta asiakirjoihin.

2.2 Lausunnossaan EIP huomautti, että sekä hyvän hallintotavan säännöstö Euroopan investointipankin henkilöstölle sen suhteissa yleisöön (jäljempänä 'EIP:n säännöstö')(24) että uudet säännöt sisältävät erityismääräyksiä, joissa ilmoitetaan kaikille asianomaisille osapuolille, myös kantelijalle, valitusmahdollisuuksista . EIP lisäsi, että se aikoi antaa tulevaisuudessa täsmällisiä tietoja hylätyille hakijoille, jotka hakivat oikeutta tutustua asiakirjoihin.

Huomautuksissaan kantelija suhtautui myönteisesti edellä mainittuun EIP:n sitoumukseen.

2.3 Oikeusasiamies muistuttaa, että hyvän hallintotavan säännöstön (European Code of Good Admin istrative Behaviour)(25) 19 artiklan 1 kohdan mukaan "toimielimen päätökseen, joka voi vaikuttaa haitallisesti yksityishenkilön oikeuksiin tai etuihin, on sisällyttävä maininta käytettävissä olevista muutoksenhakumahdollisuuksista päätöksen riitauttamiseksi. Siinä on erityisesti ilmoitettava oikeussuojakeinojen luonne, elimet, joissa niitä voidaan käyttää, sekä määräajat niiden käyttämiselle.”

2.4 Oikeusasiamies toteaa, että EIP ei ilmoittanut kantelijan pyynnön hylkäämisestä 2. helmikuuta 2005 lähettämässään sähköpostiviestissä eikä kantelijan valitukseen 12. toukokuuta 2005 antamassaan vastauksessa kantelijan käytettävissä olevista muutoksenhakumahdollisuuksista.

Oikeusasiamies panee merkille EIP:n tätä kantelua koskevassa lausunnossaan esittämän viittauksen, jonka mukaan sekä EIP:n säännöstö (26) että uudet säännöt (27) sisältävät erityismääräyksiä, joissa ilmoitetaan kaikille asianomaisille osapuolille, myös kantelijalle, käytettävissä olevat muutoksenhakumahdollisuudet. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että se, että EIP:n säännöstössä ja uusissa säännöissä on muutoksenhakumahdollisuuksia koskevia määräyksiä, ei sinänsä voi korvata sitä, että EIP:n 2. helmikuuta 2005 lähettämässä sähköpostiviestissä ja sen kantelijalle 12. toukokuuta 2005 lähettämässä kirjeessä ei mainita tällaisista muutoksenhakumahdollisuuksista.

2.5 Ottaen kuitenkin huomioon, että i) EIP totesi lausunnossaan myös aikovansa antaa tulevaisuudessa täsmällisiä tietoja hylätyille hakijoille, jotka pyytävät saada tutustua asiakirjoihin, ja ii) kantelija on huomautuksissaan suhtautunut myönteisesti edellä mainittuun EIP:n sitoumukseen, oikeusasiamies katsoo, että kantelun tämän näkökohdan osalta ei ole perusteltua tehdä lisätutkimuksia.

3 Päätelmä

Oikeusasiamies toteaa, että hänen tätä kantelua koskevassa tutkimuksessaan ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

EIP:n pääjohtajalle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

Lisähuomautus

Pyrkiessään kansalaisystävällisyyteen EIP voisi harkita ottavansa tulevaisuudessa yhteyttä kansallisiin viranomaisiin selvittääkseen, onko mahdollista julkistaa kokonaan tai ainakin osittain rahoitussopimukset, joiden julkistamista kansalaiset pyytävät. Oikeusasiamiehen mielestä EIP voisi tällä tavoin auttaa lieventämään kieliongelmia, joita jotkut kansalaiset saattavat kohdata käsitellessään vastaavia pyyntöjä saada tutustua asianomaisen jäsenvaltion viranomaisiin.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) EYVL 2002, C 292, s. 10. Vanhojen sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan vii alakohdan mukaan ”asiakirjaa tai sen osaa ei anneta tutustuttavaksi, jos sen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi salassapitovelvollisuuden suojaa, jos tietojen ilmaiseminen olisi pankki- ja rahoitusalalla sovellettavien ammattietiikan, -sääntöjen ja -käytäntöjen vastaista”.

(2) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

(3) Ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta 28.1.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY (EUVL 2003, L 41, s. 26).

(4) Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimus tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa, tehty Århusissa Tanskassa 25.6.1998 (EUVL 2005, L 124, s. 4). Århusin yleissopimus hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (EUVL 2005, L 124, s. 1).

(5) Uudet säännöt ovat saatavilla EIP:n verkkosivuilla (http://www.eib.org/Attachments/strategies/public_disclosure_policy_en.pdf).

(6) Uudet säännöt sisältävät 28 kohdassa otsikon "Rajoitukset"alla seuraavan poikkeuksen julkistamisperiaatteesta: "Tietoja, jotka ovat tyypillisesti osa pankin luottamuksellista suhdetta liikekumppaneihinsa, ovat hankkeen toteuttajan rahoituspyyntö, lainojen hinnoittelutiedot ja rahoitussopimus. Pankki ei vastusta sitä, että hankkeiden toteuttajat, lainanottajat tai muut toimivaltaiset osapuolet asettavat saataville tietoja suhteistaan ja järjestelyistään EIP:n kanssa.”

(7) Ks. huomautus 3.

(8) Ks. huomautus 4.

(9) Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (EUVL 2006, L 264, s. 13).

(10) Ks. uusien sääntöjen 24 kohta.

(11) Ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta 28.1.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY (EUVL 2003, L 41, s. 26).

(12) Vanhojen sääntöjen 4.1.vii artiklassa säädetään seuraavaa: "Asiakirjaa tai sen osaa ei anneta tutustuttavaksi, jos sen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi salassapitovelvollisuuden suojaa, jos tietojen ilmaiseminen olisi pankki- ja finanssialalla sovellettavien ammattietiikan, -sääntöjen ja -käytäntöjen vastaista."

(13) Uudet säännöt sisältävät 28 kohdassa otsikon "Rajoitukset"alla seuraavan poikkeuksen julkistamisperiaatteesta: "Tietoja, jotka ovat tyypillisesti osa pankin luottamuksellista suhdetta liikekumppaneihinsa, ovat hankkeen toteuttajan rahoituspyyntö, lainojen hinnoittelutiedot ja rahoitussopimus. Pankki ei vastusta sitä, että hankkeiden toteuttajat, lainanottajat tai muut toimivaltaiset osapuolet asettavat saataville tietoja suhteistaan ja järjestelyistään EIP:n kanssa.”

(14) Ks. huomautus 11.

(15) Ks. huomautus 9.

(16) Asia 85/86, komissio v. EIP:n hallintoneuvosto, Kok. 1988, s. 1281, 28 kohta.

(17) Edellä mainittu asia 85/86, komissio v. EIP:n hallintoneuvosto, 24 kohta.

(18) Asia T-198/03, Bank Austria Creditanstalt v. komissio, Kok. 2006, s. II-1429, tuomion 72, 74 ja 75 kohta.

(19) Asia 53/85, Akzo Chemie v. komissio, tuomio 14.7.1986 (Kok. 1986, s. 1965, 29 kohta).

(20) Ks. huomautus 9.

(21) Ks. huomautus 4.

(22) Ks. huomautus 9.

(23) "(…) Pankki ei vastusta sitä, että hankkeiden toteuttajat, lainanottajat tai muut toimivaltaiset osapuolet asettavat saataville tietoja suhteistaan ja järjestelyistään EIP:n kanssa."

(24) EYVL 2001, C 17, s. 26.

(25) Käytännesäännöt ovat saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu/code/en/default.htm).

(26) Ks. EIP:n säännöstön 16 artikla, jossa säädetään seuraavaa:

”1. Henkilöstön jäsenten on toimittava kansalaisten oikeuksia kunnioittaen. Jos henkilö kuitenkin katsoo, että annetut vastaukset loukkaavat hänen oikeuksiaan tai etujaan, hänellä on oikeus tehdä valitus.

2. Kaikki valitukset on tehtävä kirjallisesti pankin pääsihteerille kahden kuukauden kuluessa valituksen kohteena olevasta kirjeenvaihdosta.

3. Lisäksi EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan mukaisesti jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä, jonka asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, on oikeus tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle."

(27) Ks. uusien sääntöjen 104-108 kohta, joissa määrätään seuraavaa:

Kohta 104: ”Jos uudistettu hakemus hylätään kokonaan tai osittain, pankki ilmoittaa hakijalle tämän käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista eli valituksen tekemisestä jäljempänä kohdassa ”Muutoksenhakua koskevat säännökset” kuvatulla tavalla.”

Kohta 105: "Muutoksenhakua koskevia säännöksiä sovelletaan myös, jos pankki ei vastaa asetetussa määräajassa tai jos henkilö pitää vastausta epätyydyttävänä."

Kohta 106: "Yleisön jäsenet, jotka katsovat, että EIP:n henkilöstö ei ole käsitellyt tietopyyntöä pankin virallisesti hyväksymien normien ja menettelyjen mukaisesti, voivat tehdä virallisen valituksen EIP:n pääsihteerille. Muutosta on haettava kirjallisesti 20 työpäivän kuluessa valituksen kohteena olevasta kirjeenvaihdosta. Pankki ilmoittaa viipymättä vastaanottaneensa valituksen, ja pääsihteerin vastaus toimitetaan viimeistään 20 työpäivän kuluttua valituksen vastaanottamisesta.”

Kohta 107: "EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan mukaisesti EU:n kansalaiset tai luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joiden asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jossakin EU:n jäsenvaltiossa, voivat myös kääntyä Euroopan oikeusasiamiehen (…) puoleen."

Kohta 108: "Jos EU:n ulkopuolisten maiden kansalaiset tai asukkaat haluavat hakea muutosta EIP:n tietojen ilmoittamatta jättämiseen ja jos Euroopan oikeusasiamies ei käsittele tapauksia, muutosta voi hakea pankin ylitarkastajalta (…)."